Eli,mitä elämä on teidän mielestänne? Te,minä,sinä ja hän saavat vastata.Myös muut. Eli mitä on elämä,mikä siitä tekee niin hauskaa,tylsää jne jne. Mahdollisimman monta vastausta! Elämä on turhaa.

Tylsää on että San Andreas ei ole vielä kaupassa, SUOMESSA.

Elämä on ironista. Haluat jotain mitä et voi saada, ja sitten kun huomaat että se on sinun, kunhan vain otat, et enää haluakkaan sitä.

Syvällisesti: selviytymistaisteluu.
Oma elämä on..hmm.. ehkä?

Elämä on tarkoituksetonta.

Se riippuu vähän. Jossain mielessä on hauskaa ja jossain tyhmää.

Itselläni on nyt melkein hauskaa. Enkku sujuu jo niin hyvin koulussa ja on todella paljon OIKEITA kavereita. Eli sellaisia, joihin voi luottaa. Muutenkin menee ihan hyvin. Eikä minulla muutenkaan ole stressiä viiden lomapäivän jälkeen.

Tyhmää on taas täällä kiinassa asuminen. Saasteet, paljon ihmisiä, meluisaa ja tämä on muutenkin vähän outo paikka. Jotenkin suomessa on paljon vapaampi tunne.

Odottakaapas vaan jouluun, niin vastaan tähän ketjuun, että on mahtavaa. Silloin ei ole mikään pielessä. Sama kesällä.

Jokainen päivä on minusta erilainen.
Joka päivä koen uusia asioita, surullisia ja iloisia.
Nämä pikkuriikkiset asiat muokkaavat päivästä hyvin erilaisen, mitä esimerkiksi joku toinen päivä oli.
On päiviä, jolloin mikään ei mene hyvin, on taas päiviä, jolloin kaikki menee oikein.
Vaikeina aikoina kannattaa elää päivä kerrallaan, ei huolehtia tulevaisuuden asioita.
Tulevaisuudestahan ei koskaan voi olla varma.

Elämä turhaa?
- Ei todellakaan. Minusta on ihan mukavaa tallata maanpäällä, kokea surullisia, että iloisia asioita. Vai olisiko teistä mukavempaa olla kuolleena, vaiko elää?

Uskokaa jo että elämä on ihmisten itse keksimä ajatus.
Ei ole mitää elämää. On vain olemista mikä päättyy lopulta.

Harpin kysymykseen "Vai olisiko teistä mukavempaa olla kuolleena, vaiko elää?" on paha vastata, koska en tiedä millaista on olla kuolleena.


Itse en elämää pahemmin ole ikinä pohtinut, koska minä vain elän; käyn koulua, syön, nukun jne. Jokainen, itseni mukaanlukien, varmasti pyrkii elämänsä aikana tekemään kaiken mistä on haaveillut.

Elämä kuitenkin on yksinkertaisesti syntymän ja kuoleman välinen aika, johon mahtuu kaikenlaista, iloa ja surua.

Toden totta.
Veikkaan, että kuoleman jälkeen ei tule mitään.. tai sitten tulee.
Kukaan ei ole vielä ollut todistamassa.

Lainaus:25.10.2004 Harppi kirjoitti:
Toden totta.
Veikkaan, että kuoleman jälkeen ei tule mitään.. tai sitten tulee.
Kukaan ei ole vielä ollut todistamassa.

Todistajia on mutta kukaan ei ole ollut kertomassa siitä.

Elämä on laiffii -Matti Nykänen

Elkää huijatko itseänne..EI ole elämää. EI ole syitä miksi olemme täällä. EI ole mitää päämäärää. Me vain OLEMME.

Elämä on laiffia. Siihenhän se kiteytyy.

Oikeastaan se on ihmisen kantilta selviytymistä, omien tavoitteiden saavuttamista ja sen sellaista.

Lainaus:25.10.2004 Kenshi kirjoitti:
Elkää huijatko itseänne..EI ole elämää. EI ole syitä miksi olemme täällä. EI ole mitää päämäärää. Me vain OLEMME.

No "elämä" sinänsä on olemassa ( ei kaikilla ;). On taas toinen asia kysyä onko elämällä tarkoitusta. Siihen en minäkään juuri usko. Emme ole täällä jotain suurempaa varten.

Elämän päämäärät ovat ne mitä me itse luomme.

Life is a bitch and then you marry one

-Triple H

Tuskaa. Kuoleman odottamista ja siihen valmistautumista. Pitkittämistä. Loppujen lopuksi, se on turhaa.

Elämä on biologiaa. Soluja syntyy, tuplaantuu ja kuolee. Ihmisen elämä on monimutkaisempaa, sillä se koostuu biologiasta, maantiedosta, psykologiasta, filosofiasta, matematiikasta ja tusinasta muusta -logiasta ja -sofiasta. Tämä kaikki sen takia, että ihminen, tolvana kun on, ei hyväksy elämää, ellei tunne sitä ja tiedä sen alkuperiä, tarkoitusta ja tulevaisuutta. Jos jotain ei yksinkertaisesti pystytä selittämään, se joko kielletään, tai se hyväksytään raivokas epäilyksentunne takaraivossa.

Yksinkertaisimmasta näkökulmasta elämä on olemista. Yksilö (kun puhutaan lähestulkoon normaaleista koppakuoriaista suuremmista orgaanisista olennoista) syntyy, elää aikansa ja kuolee näennäisesti mihinkään vaikuttamatta.
Toisesta vinkkelistä tiirattaessa elämä on selviytymiskamppailua, taistelua elämän ja suvun jatkumisesta. Olennaista yksilön selviytymisessä on solujen ravinnonsaanti. Olennaista yhteisön selviytymisessä on yksilöiden kyky ylläpitää yhteisöä, kuin myös toisten yhteisöjen vaikutus. Yhteisöä voisi verrata moottoriin, jonka osasia vaihdetaan, uusitaan, päivitetään, huolletaan ja korvataan. Täyden suorituskyvyn saa irti parhailla osasilla. Yksilö on osanen yhteisön moottorissa. Armoitetun Systeemin ansiosta osaset korvataan nopeasti, eikä moottori leikkaa kiinni. Voisi sanoa, että yksilö syöttää yhteisöä, joka syöttää yksilön.
Koska jo kauan sitten tajuttiin, että päätön elukka ei elä, yhteisöillä on johtajia. Yhteisöjen kehittyessä päät liitettiin erilaisiin hermoihin ja välittäjäaineisiin, jotka lopulta laittavat varpaat liikkeelle, jolloin yhteisö liikkuu. Hierarkia on olennainen osa yhteisöä. Kun sitten vielä myöhemmin yhteisöjen kasvaessa ymmärrettiin, että vaikka kymmenentuhatta yksilöä kerää pähkinöitä nopeasti ja nujertaa heikomman vastustajan kohtuuhelposti, aiheuttaa se kuitenkin ikäviä ongelmia hallintotasolla. Siksi meillä on nykyään hyperpäättäjiä, überpäättäjiä, maximuspäättäjiä, välikäsipäättäjiä, paikallispäättäjiä, paikallispaikallispäättäjiä, minimuspäättäjiä ja lopulta minimuscullisteinixpäättäjiä, jotka pitävät systeemin kasassa.

Elämä on puhdasta politiikkaa. Toisaalta elämä on kehittymistä, joka yksilön mielipiteitä kyselemättä on tähdätty yhteisön parhaaksi, mutta myös yksilön omaksi hyödyksi.

Elämä on siis politiikkaa (eriasteisilla tasoilla henkilöistä liittoutumiin), tasapainottelua, kehittymistä ja tiedonetsimistä ja - harmi kyllä - ajoittain harvinaisen päätöntä vaellusta typerehtimisen ja totaalisen tylsyyden välillä.
Lopullisena tavoitteena homo sapiens perfectus sapiens rex terrarum.

Elämä maalaa taulua, ei suorita yhteenlaskua.

-Holmes

Miksi meidän tulee tietää mitä elämä on?
Emmekö voi elää tietämättä mitä elämä on?
Miten voimme ajaa autoa tietämättä miten se toimii? Jos auto yllättäen tekee tenät niin mitään ei ole tehtävissä koska ei tiedä mitä tulee tehdä.
Kun elämässä kuolle ja ei tiedä mitä tulee tehdä onko pulassa?

Vai olemmekome Sims tyylisiä virtuaali nukkeja jonkun koneella?
Jos olemme niin kuka meitä ohjaa ja tällöin olisiko mahdollisuutta oikeaan elämään? Siirtyä paikasta toiseen nettikaapelia pitkin.

Lainaus:25.10.2004 RiotGun kirjoitti:
Miksi meidän tulee tietää mitä elämä on?
Emmekö voi elää tietämättä mitä elämä on?
Miten voimme ajaa autoa tietämättä miten se toimii? Jos auto yllättäen tekee tenät niin mitään ei ole tehtävissä koska ei tiedä mitä tulee tehdä.
Kun elämässä kuolle ja ei tiedä mitä tulee tehdä onko pulassa?

Vai olemmekome Sims tyylisiä virtuaali nukkeja jonkun koneella?
Jos olemme niin kuka meitä ohjaa ja tällöin olisiko mahdollisuutta oikeaan elämään? Siirtyä paikasta toiseen nettikaapelia pitkin.

"Trust your instincts"
Mikäs tässä on ollessa.

elämä on ihmisen polttoaine, jos sen ottaa pois.. ..kuolee

Life is just a shit, when you look at it, if you don't remember to smile and dance and sing...
Elämä on outoa. Jollain tavoin merkityksetöntä mutta se on ihme, kunhan muistaa kuinka haavoittuvaista se myös on.

No, syvemmin pohtimatta, elämä on välillä täyttä *****a ja välillä se hymyilee. Yleensä kuitenkin tuo ensimmäinen. En usko (lue tiedän), että elämällä ei ole mitään syvällistä tarkoitusta. Se vaan on niin, että tänne tullaan, täällä ollaan, ja täältä lähdetään. Kiteytettynä: life is shit and then you die.

Lainaus:25.10.2004 Harppi kirjoitti:
Vai olisiko teistä mukavempaa olla kuolleena, vaiko elää?

Hauska kysymys sinänsä, että mitenkä voi olla kuolleena, koska silloin ei enää ole olemassa (siis muuta kuin ruumis). Kyllä se eläminen on ihan mukavaa, kaikesta sonnasta huolimatta.

Suvun jatkamista

SURVIVING!!! TÄYTYY TAPPAA!!!!!! TÄYTYY TAPPAA AAAARRRGGHH!!!!!!
KUOLKAA *****T!!!