Kirjoittaakohan MieItse romaania?

Eikun väitöskirjaa.

ököm, no kun on näitä pikkupoikia jotka on laittanu et ei oo mitää elämän tarkotusta, ja varmaaaan oon niit nuorimpi mut tiiän enemmä. nih, jokainen eliö yrittää napata hallitsevan paikan ihmiseltä, eli kaikki elukat kilpailee kuka, ja mikä on paras. siis jopa samaa eläinlajia olevat elukat kuin ihmiset.

Edit: ne tekee sen sillee et lisääntyy, ja tappelee. ja NYT!


EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEND!

Lainaus:27.10.2004 Super-Tauti kirjoitti:
ököm, no kun on näitä pikkupoikia jotka on laittanu et ei oo mitää elämän tarkotusta, ja varmaaaan oon niit nuorimpi mut tiiän enemmä. nih, jokainen eliö yrittää napata hallitsevan paikan ihmiseltä, eli kaikki elukat kilpailee kuka, ja mikä on paras. siis jopa samaa eläinlajia olevat elukat kuin ihmiset.

Edit: ne tekee sen sillee et lisääntyy, ja tappelee. ja NYT!


EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEND!

Ja mikäs sinusta tekee henkisen maailman asiantuntijan?

Hauskanpitoa ja selviytymistä.

Ehkä elämää ei ole olemassa. Ehkä siksi sitä ei voi kunnolla määritellä. Itse yleensä ajattelen ihmisten olevan todella monimutkaisia robotteja, jotka rakentuvat metallin ja muovin sijasta orgaanisista aineista. Robotteja, joilla ei ole vapaata tahtoa. Kummallisia liikkuvia, tuntevia, kommunikoivia otuksia.

Lainaus:27.10.2004 Kehto kirjoitti:
Ehkä elämää ei ole olemassa. Ehkä siksi sitä ei voi kunnolla määritellä. Itse yleensä ajattelen ihmisten olevan todella monimutkaisia robotteja, jotka rakentuvat metallin ja muovin sijasta orgaanisista aineista. Robotteja, joilla ei ole vapaata tahtoa. Kummallisia liikkuvia, tuntevia, kommunikoivia otuksia.

Kieltämättä aika kummallinen ajatus. Usko mihin haluat, minä en siihen puutu, mutta mihin perustuu tuo "ei ole vapaata tahtoa" väite ?

Cogito ergo sum

Elämä on...

Ilmiö, joka kumpuaa jostain tuntemattomasta lähteestä, joka yksinkertaisimmillaan kulminoituu sukupuolten väliseen kanssakäymiseen, jota tarkennetaan termeillä, jotka eivät vastaa tuota ilmiötä, joka aikaan saa jotain niin ainutlaatuista, että sitä ei pysty selittämään millään muulla, kuin ilmiöllä itsellään, ja siten: Elämä on olemassaolon merkityksellisyyden ainoa ja riittävä todiste .

Elämästä olemassa oloon, minulla on tänään filosoiva asenne joten kirjoitan vähän erilaisen vastauksen.

Ihminen on aina yrittänyn löytää vastauksen siihen että, mitä elämä on, mikä on sen tarkoitus, miksi olemme olemassa, mitä tulee elämän jälkeen..?

Yhteenkään ei olla saatu vastausta, koska kaikki perehtyvät tuohon ensimmäiseen ja kaikkien tärkeimpään kysymykseen, mitä elämä on.
Kaipa se on ajatus, se että pystyt aistimaan, ajattelemaan ja päättelemään. "Jos tiedän että olen olemassa, niin täytyyhän minun ollakin olemassa", mutta tuotakaan ei pystytä todistamaan, koska kukaan ei tiedä mitä se olemassa olo tarkoittaa.
Nämä kysymykset ovat suuret, niitä on paljon ja juuri ne kysymykset ovatkin se joka ajaa meitä eteenpäin. Jokainen kysymys tuo uuden kysymyksen, joka synnyttää lisää kysymyksiä. Niin kauan kuin pystymme kysymään näitä salaisuuksia itseltämme, olemme olemassa.

Historiaa ei muisteta ja tulevaisuutta ei tiedetä, kaipa jos ihminen pystyisi muistamaan, tai tietämään kaiken mitä on tapahtunut, meidän alusta. Niin pystyisimme vastaamaan joihinkin näistä salaisuuksista.. Ennen kaikkea, ihmisen pitää kuiteskin elää sitä elämää, eikä kyseenalaista sitä. Kasvaa; oppia; saada lapsia; vanhentua; saada lapsenlapsia; kuolla. Kuolema on tass se asia joka pelotta meitä, emme ajattele sitä joten emme odota sitä, mutta kun se iskee, niin alamme taas kysymään itseltä kysymyksiä (rauhoittaako kysely mieltämme?). "Tietämättömyys pelotta meitä", se on totta ja juuri se kuolema onkin, tietämättömyys. Toiset löytävät uskoa, toivoa eri uskonnoista, jokaisella uskonnolla on oma vastike jälkielämälle. Jokainen uskonto rauhoittaa mieltäsi näyttämällä sitä mitä et ymmärrä.


Mutta suorapuheisesti voi sanoa että elämä on vain yksi suuri kartta, jolla kuljet läpi elämäsi. Joainen merkki, jokainen tiehaara on toista kysymystä suurempi, mutta vaikka kuinka suuria nämä kysymykset ovatkin, niin juuri ne kysymykset näyttävätkin meille tietä elämässä. Pyrimme saavuttamaan "B" pistettä, sitä loppusuuaraa ja maalia...

P.S. Tuossa lopussa on kaksi tarkoitusta, toiset yrittävät löytää maalia (loppua) ja toiset yrittävät vain haistella sitä...
Mjoo..en huomannut Mieltsen kirjottavan tästä jo samantyyppistä juttua. Minun selitystä hienompi on, ei voi muuta sanoa..

Lainaus:27.10.2004 Kehto kirjoitti:
Ehkä elämää ei ole olemassa. Ehkä siksi sitä ei voi kunnolla määritellä. Itse yleensä ajattelen ihmisten olevan todella monimutkaisia robotteja, jotka rakentuvat metallin ja muovin sijasta orgaanisista aineista. Robotteja, joilla ei ole vapaata tahtoa. Kummallisia liikkuvia, tuntevia, kommunikoivia otuksia.

Tuo määrää itsens pois, ihmisillä on vapaa tahto, juuri tekeekin meistä IHMISIÄ. Tosin on tuo tavallaan totta, olemmehan vain hyvin monimutkaisia orgaanisia robootteja..

No elämä on sitä kun pääset tavoitteeseen ja sitten se onkin se tavoite silkkaa
p*skaa. No sitten vaan uusi tavoite ja sekin on samaa p*skaa.
Tollasta se on sitten siihen asti kunnes kuolet.
Sitten on vielä toinen mahdollisuus ruveta buddhaksi ja sammuttaa elämänjanon sitten onkin kaikki ihan hujan hajan.

Elämä on lammikko ja sinä olet sammakko joka siihen hyppää.

Parhaimmassa tapauksessa se on kaunis lampi täynnä kärpäsiä syötäväksi ja toisia sammakoita tavattavaksi.
Pahimmassa tapauksessa se on liejuletto josta ei pääse pois vaan sinne jumiutuu vaikka kuinka räpiköisi ja lopulta sinne tukehtuu.

Elämässä on kyse käsitteistä, kuten ajasta. Olemme kaikki jumissa elämän kierteessä, jossa aika on herramme

Lainaus:27.10.2004 Paranoid kirjoitti:

Kieltämättä aika kummallinen ajatus. Usko mihin haluat, minä en siihen puutu, mutta mihin perustuu tuo "ei ole vapaata tahtoa" väite ?

Cogito ergo sum

Maailmassa on olemassa syy- ja seuraussuhde. Edelliset tapahtumat määräävät yksiselitteisesti seuraavat tapahtumat, ja sitä seuraavat sitä seuraavat jne... Aivot, joissa mielelle sijaitsee, toimivat luonnonlakien mukaan, joten nekin ovat sidottuja tähän syy- ja seuraussuhteeseen. Kyllähän tähänkin varmaan jotain kritiikkiä olisi. Kertokaa jos tiedätte.

Lainaus:28.10.2004 B-Klan kirjoitti:
Tuo määrää itsens pois, ihmisillä on vapaa tahto, juuri tekeekin meistä IHMISIÄ. Tosin on tuo tavallaan totta, olemmehan vain hyvin monimutkaisia orgaanisia robootteja..

Millä perusteella?

"Elämä on sitä, millaiseksi teemme sen, millaiseksi ympäristö tekee sen."

"Tämä elämä on lahja, joka on annettu sinulle ja vain sinun käytettäväksi, joten tee mitä tahdot.
Mutta, se on kumminkin lahja, joten pyydän sinua käyttämään hyvin, eikä vain tuhlaamaan sen johonkin turhaan.
Loppu on sinun päätettävissä."

"Moderni tiede tai filosofia ei pysty määrittelelämään vielä, että mitä elämä ja sielu on, joten olkoon se toistaiseksi vain ihme."

"Jokaisella meillä on paikka tässä maailmassa ja tämä sattui vain olemaan vain sinun elämä, joten hoida hommasi."

"Elämä on keino selviytyä, ei enempää eikä vähempää, vain juuri sitä."

"Jokainen solumme huuta halua elää, joten tämä kaiken yhtenäisyys, ihminen, elää geneettisen koodinsa takia."

"Vapaa tahto on vain illuusio, johon meillä on hyvin vähän vaikutus valtaa, koska kukaan meistä ei kumminkaan haluaisi kuolla, mutta kuolemme kumminkin."

"Ihminen pystyy hallitsemaan kohtaloaan, mutta ihmisen omaa tahtoa ei edes itse ihminen pysty hallitsemaan."


Ajatuksia on monia, mutta silti elämä on vain elämää ja se ei siitä miksikään muuksi muutu.

Lainaus:25.10.2004 Scan kirjoitti:
Elämä on ironista. Haluat jotain mitä et voi saada, ja sitten kun huomaat että se on sinun, kunhan vain otat, et enää haluakkaan sitä.

Joskus jonkun asian odottaminen on kivempaa kuin sen saaminen..

Elämä on ceestä.

''Elämä on aikaa.''

Lainaus:28.10.2004 Kehto kirjoitti:


Maailmassa on olemassa syy- ja seuraussuhde. Edelliset tapahtumat määräävät yksiselitteisesti seuraavat tapahtumat, ja sitä seuraavat sitä seuraavat jne... Aivot, joissa mielelle sijaitsee, toimivat luonnonlakien mukaan, joten nekin ovat sidottuja tähän syy- ja seuraussuhteeseen. Kyllähän tähänkin varmaan jotain kritiikkiä olisi. Kertokaa jos tiedätte.

Kausaaliteorian mukaan siis elämänkin olisi oltava jonkin tapahtuman seurausta. Nyt ei vain tiedetä, mikä se syy elämälle oli. On väitetty syyksi Jumalaa, evoluutiota, alkuräjähdystä ties mitä. Mutta mutta...jos ei oikeasti tiedetä jonkin, ihan minkä tahansa, seurauksen syytä, niin silloinhan tuo syy-seurausketju rikkoontuu. Eli tältä pohjalta voitaisiin kyseenalaistaa koko teoria, ja ottaa soppaan mukaan termi 'sattuma'.

On asioita, jotka tapahtuvat sattumalta ja satunnaisesti. On olemassa joku satunnaisarpageneraattori jossain ulottuvuudessa, joka arpoo tapahtumia maailmassa. On myös olemassa eräänlainen syy/seuraus-generaattori, joka tietää, että tietystä tapahtumasta on seurattava jotain, mutta se ei pysty tunnistamaan kaikkia tapahtumia. Näin kun tapahtuu, se siirtää vastuun satunnaisarpageneraattorille, joka heittää noppaa, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Sitten on vielä sekin eräänlainen "avaruus"-kysymys, että jos kaikella on jokin syy, niin mikä on ollut se ensimmäinen syy, vai voiko ensimmäistä syytä ollakaan, koska silläkin täytyy olla jokin syy? Tässä kysymyksessä ihmisen aivot tulevat vastaan. On joitain asioita, joita ihmisaivoin ei pystytä selvittämään.

Lainaus:25.10.2004 Kenshi kirjoitti:
Uskokaa jo että elämä on ihmisten itse keksimä ajatus.
Ei ole mitää elämää. On vain olemista mikä päättyy lopulta.

Aika ovela kanta. Mutta mikä on istuttanut ajatksen elämästä ihmisten päihin,ja mikesi elämää voisi olla niille jotka niin haluavat uskoa,omaa kantaansa ei tarvitse TAKOA toisten kalloihin,jos elämä ei kiinnosta,fine tee itsemurha vaikka siivousrätillä.

elämä saattaa olla oikeastaan aika simppeli juttu,
vaikka se että sähkö kiertää aivoissamme muodostaen tietoisuuden jolloin kaikki missä sähkö virtaa, omaa sielun.. tai sitten ei.

elämää voisi verrata joululahjaksi saamaasi pyörään. sinun ei pitäisi miettiä että jaa, miksi sain tämän pyörän, mikä on tämän pyörän tarkoitus. sinun pitäisi polkea sitä pyörää ja ajaa sillä eteenpäin kohti tarkoituksen horisonttia,

kun elämä on annettu, mietitään seuraavaa siirtoa.

Lainaus:28.10.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Kausaaliteorian mukaan siis elämänkin olisi oltava jonkin tapahtuman seurausta. Nyt ei vain tiedetä, mikä se syy elämälle oli. On väitetty syyksi Jumalaa, evoluutiota, alkuräjähdystä ties mitä. Mutta mutta...jos ei oikeasti tiedetä jonkin, ihan minkä tahansa, seurauksen syytä, niin silloinhan tuo syy-seurausketju rikkoontuu. Eli tältä pohjalta voitaisiin kyseenalaistaa koko teoria, ja ottaa soppaan mukaan termi 'sattuma'.

Elämän syyksi voitaisiin katsoa täällä muinoin hallinneet sopivat olosuhteet, jotka sitten tiettyjen reaktioiden kautta sattuivat luomaan orgaanisia aineita. Ja eihän se syy mihinkään katoa vaikkei sitä tiedettäisikään.

Lainaus:On asioita, jotka tapahtuvat sattumalta ja satunnaisesti. On olemassa joku satunnaisarpageneraattori jossain ulottuvuudessa, joka arpoo tapahtumia maailmassa. On myös olemassa eräänlainen syy/seuraus-generaattori, joka tietää, että tietystä tapahtumasta on seurattava jotain, mutta se ei pysty tunnistamaan kaikkia tapahtumia. Näin kun tapahtuu, se siirtää vastuun satunnaisarpageneraattorille, joka heittää noppaa, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Taisit vetästä kokonaan hatustas.

Lainaus:Sitten on vielä sekin eräänlainen "avaruus"-kysymys, että jos kaikella on jokin syy, niin mikä on ollut se ensimmäinen syy, vai voiko ensimmäistä syytä ollakaan, koska silläkin täytyy olla jokin syy? Tässä kysymyksessä ihmisen aivot tulevat vastaan. On joitain asioita, joita ihmisaivoin ei pystytä selvittämään.

Voisihan se tapahtumien ketju olla ääretön. Joidenkin mielestä se ei voi olla sellainen, ja on oltava joku ensimmäinen syy. Tätä ensimmäistä syytä jotkut pitävät todisteena jumalan tai jumalten olemassaolosta.

Lainaus:29.10.2004 dust kirjoitti:
elämä saattaa olla oikeastaan aika simppeli juttu,
vaikka se että sähkö kiertää aivoissamme muodostaen tietoisuuden jolloin kaikki missä sähkö virtaa, omaa sielun.. tai sitten ei.

Jotkuthan uskaltavat väittää että meidän sielumme olisi kokonaan toisessa ulottuvuudessa ja ruumis on toisessa. Ristiriitaista ajatella että jos tässä ulottuvuudessa on molemmat ruumis ja sielu, niin mitenkäs sitten ku kuollaan, tuskin se sielu tosta vain irtautuu jonnekkin "taivaaseen" tai mihin sitten onkaan menossa. Sitten vielä todisteet siitä että aivot toimivat tässä ja nyt kun mietin asioita, eivätkä ne aivot voi mitenkään ajatella mitään sen jälkeen kun kuolen, koska aivotkin pysähtyvät :|

Minun mielestä täällä vaan ollaa ja hups keikkaa yhtäkkiä kuollaan, mitäs sitten tehdään? Sybbytäänkö uudestaan eri ruumiissa? Vai mennäänkö taivaaseen, tai *******in? Kukaan ei sitä tiedä, mutta ne jeesus---->jumala jutut menee kyl vähän yli jo eli taivaaseen meno ja nämä jutut.