Onko kukaan koskaan ajatellut että elämän (varsinkin alkupuolella) on ollut tilanteita joista selviää kuin ihmeen kaupalla.
Itse en usko jumalaan mutta olen itsekin lapsena ollut monesti hengenvaarassa ja sitten asiat ovat kääntyneet kuin ihmeenkaupalla ja on selvinnyt säikähdyksellä.

voisiko olla jokin suojaava olento tai kohtalon johdatusta että näin tapahtuu vai onko kaikki vain sattumaa...

maan korvessa kulkevi lapsosen tie...

Enpä tiedä mutta tässä on yksi minulle tapahtunut juttu:

Oli ihana kesä päivä ja tuntui että mikään ei voisi mennä pieleen no menin kaverin luokse (olin joku 6-7v) no ajettiin pyörillä niiden pihalla no sitten mä huusi "Et saa mua kiinni"(leikittiin hippaa pyörillä)
No 2s päästä osui mun etu-rengas kiveen ja lensin siinä 2m ilmaan ja suoraan kaivurin kauhaan just just silleen ettei mikään osunu mä niin kuin liuin siihen sillee hienosti. No siinä vähän aikaan katsoin itseäni ja kokeilin että tuleeko mistään verta ja kohta rupesi tulemaan päästä verta no kaverin äiti tule pyyhkeen kanssa ja pisti sen mun päähän ja eikun odottamaan iskää mentiin sairaalaan ja tikit päähän ja kotiin.

Mulla on vieläkin arpi tossa päässä

Mutta pelastiko minut enkeli vai oliko se onnea

En mä tiedä. Olen itse meinannut hukkua. Olin ihan pieni, enkä osannut vielä silloin uida. Kaverit oli laiturilla ja mäkin menin. No kaverit käveli pois kun olin menossa sinne. Katsoin vettä ja sitten kaaduin. Kelluin selälteen vedessä, enkä pystynyt tekemään mitään. Minua ei kyllä enkeli pelastanut. Joku tuntematon nainen hyppäs veteen ja tuli pelastaan mut.

Minulle sattui tämäntapainen juttu:

Olin kahden kaverini kanssa lauantaina koulun pihalla kuvaamassa sellaista hassua videota, joka oli koulun projekti. Ennen tätä koulussamme oli kuitenkin pari pimeää huumehörhöä käynyt ryöstämässä videot ja tietokoneen -- keskellä päivää. Noh, mepäs emme tietenkään varoituksista piitanneet ja lähdimme sitten talonmiehen lainaamalla kameralla filminpätkää kuvailemaan.

Kamerassa oli semmoinen viritys, josta lähti pitkän pitkä johto GBA:n tapaiseen laitteeseen. Tämä "GBA" näytti kaiken, minkä kamera kuvasi. Juuri kun kaikki oli O.K, "GBA":ssa näkyi, kun pari polkupyörää kurvasivat pihaan, ja kaksi n. 20-vuotiasta jäbää nousivat niistä. Yh'äkkiä toinen äkkäsi kameran, ja toinen tyyppi käveli kameran ohi. Ja yht'äkkiä "GBA" meni pimeäksi ja lakkasi toimimasta.

Minä ja kaverini juostiin pää kolmantena jalkana lähimpään kahvilaan istuskelemaan. Tänään saatiin sitten kuulla että oli taas ryöstetty tietokone, ja pari ovea väännetty sorkkaraudalla säpäleiksi. Pelottavaa, eikö? Ei huh huh.

Siinä ainakin oli hengenlähtö lähellä. Tämä tarina tulee kiertämään suvussani varmaan pitkään. Kaikki tämä tapahtui siis eilen. Edelleenkin tuntuu siltä, että tyypit vainoavat minua. Toivottavasti pollarit saavat hämärämiehet kiinni ja antavat kakkua.


[Legomancer muokkasi tätä viestiä 09.01.2002 klo 18:46]

Ikäviä tuommoiset huumeveikot...Täälläkin päin asuu pari tyyppiä jotka käyttää ilmeisesti hasista...Ne ei oo kyllä kovin paljon ryöstelleet,mitä nyt verkkokellariin murtautuneet...Onneks niitten diileri pidätettiin tossa puol vuotta sitten,nyt ne kai ostaa jostain kauempaa...

WarKing, siis esim. yksi kokaiiniannos on jotain 3000mk. Sitä sitten tarvitsevat, ja tietokoneesta saa ehkä parinkin päivän annokset.

Ei minulle mitään sen kummempia ole tainnut sattua, mutta joskus kun olin viiden, tukkani syttyi palamaan. Saatiin kuitenkin liekit taltutettua ja nopsasti. Huvittavaa näin jälkeenpäin.

Joskus alle kouluiässä kaverini väitti, etten uskaltaisi kävellä n.1,5m korkeudella olevaa lankkua pitkin silmät kiinni, mutta minä tietenkin todistin sen ja tipuin sieltä olkapää edellä betonilattialle, ja olkapäähän siinä sijoiltaan lähti. Jos olisin vielä enemmän kallistunut, niin olisin varmasti taittanut niskani tippuessani, mutta onneksi niin ei käynyt...

en tarkoittanut erillisiä tapahtumia vaan yleensä.... koska ne tapahtumat kun minä olin hengen vaarassa tapahtuivat 80-luvulla .....
ja uskokaa jäin moottoripöyrän alle ja havahduin lokasuojan ja pyörän välistä....
voiko se olla tuuria....voi mutta aivan uskomatonta sellaista ...

No joo, en tiedä oliko hengenlähtö lähellä, mutta minulla kävi tällä tavalla:
Ajelin kavereitten kanssa kaikki 3 vierekkein suhtkoht ahdasta siltaa pitkin, kunnes jotkut tyypit yritti takaa ohittaa. Kaveri väisti niitä, törmäsi minuun ja lensin pääedellä metalliseen kaiteeseen (tai ainakin siltä se näytti), kunnes juuri ja juuri sain käännettyä pääni pois ja tulin reppu edellä seinään, eikä tuntunut missään, koska reppu oli tyhjä ja se antoi mukavan airbagin. Vauhtia oli sillon n.25-30km/h. Olisi siinä voinut huonosti käydä...

Ja sitten toinen juttu joka ei käynyt itselleni vaan vanhempien tutuille:
Hän ajeli perheensä kanssa ihan tavallista Jyväskylän reunatietä, kunnes hän huomasi edessä olevan auton rekisterinumerosta, että se oli varastettu. Hän ajoi hiljakseen auton perässä ja seurasi sitä kerrostalo pihaan minne se ajoi. Hän nousi autosta ja katsoi mitä mies teki. Hän oli n. 2m korkea kaljupäinen ja melkoisen huumehörhön näköinen. Huumehörhö hapuili auton taka osasta jotain, kunnes tuttumme tajusi mennä autoonsa, lähteä pois ja soittaa polliisit. Poliisit tulivat vähän ajan päästä ja rosmon autosta löytyi kaikkea varastettua tavaraa, metrin pituinen sorkkarauta (jota hän ilmeisesti hapuili autostansa aiemmin) ja kaikki murtautumiseen tarvittavat välineet.
Hän jäi kiinni ja sai vain pienet sakot. Eihän tavaroita voitu takavarikoida, koska ei ollut mitään todisteita, että ne olivat murtautumisvälineitä.

Ei enää jkl:kään ole turvallinen paikka .
Harva se päivä kun löytyy läheiseltä lasten leikkikentältä huumeruiskuja ja muuta sellaista.

Oon varmaan joskus sanonu tän mutta mulle sattui sillon pienenä niin että kavereiden kans mentiin sellaista mäkeä alas jossa oli oikealla puolella jyrkempää, minä onnellinen tipahdin sinne ja suoraan karanneiden tarhamehiläisten pesään! Huuto oli varmasti hirmuinen (itse en siitä mitään juuri muista, paniikissa kun olin), ja äiti tuli minut sieltä pelastamaan, lääkärissä piikkejä pois nypittäessä niitä laskettiin olevan yli 100, ja lääkäri ihmetteli että olin edes hengissä, ja jälkeenpäin soittelikin kotia että onko tila muuttunut. Sinänsä tuuria(?) ettei yksikään mehiläisten piikeistä osunut kaulaan tai henkitorven alueille, joka olisi varmasti aiheuttanut kuoleman, ja hyvä sinänsä etten ollut allerginen, tai no se ainaki todisti etten ole....

edit: Naama tosin oli turvonnut kuin jalkapallo ja silmiä eikä mitään juurikaan näkynyt paiseiden alta.


[Bonehead muokkasi tätä viestiä 09.01.2002 klo 22:12]

Legomancer, saanko kysyä, että mikä koulu?

Ja aiheeseen..
Olin pienenä(n. 4vuotta) isovanhempieni kanssa Kreetalla, ja päätin mennä hotellin uima-altaaseen uimaan. Allas ei ollut kovin syvä, paitsi aikuisten puoli jonne yritin mennä. Siinä asiassa minua auttoivat pari ählämiä (en ole rasisti), jotka tunkivat päätäni veden alle. Onneksi ukkini huomasi tämän ja tuli apuun. Jätkät juoksivat karkuun ja loppu loma meni hyvin.
Siinä suojelusenkelinä toimi isoisäni

Ja toinen juttu.
Aijoin 8-vuotiaana lasten pienellä pyörällä jyrkkää mäkeä alas. Lujassa vauhdissa menetin pyörän hallinnan ja lensin pää edellä asfalttiin (onneksi oli kypärä). Siinä kierin aikani ja pysähdyin auton eteen, joka onneksi juuri pysähtyi liikennevaloihin.

Jos jaksoit lukea koko teksin, niin olet karpaasi


[Tommy_Angelo muokkasi tätä viestiä 09.01.2002 klo 23:36]

En mä tie onko tää nyt kovinkaan paha ja vaarallinen tilanne..mutta nolo ja inhottava...Kerran pienenä ajelin pyörällä läheisen pellon viertä...tyhmä kun sillon olin niin lähin seuraamaan pellolle menevää pientä puroa...menin pidemmäksi ja pidemmäksi..tietysti pyörää talutan siellä mudassa...sitten se puro meni johku pikkuseen reikään ja mä katoin sitä siinä hetken...päätin lähteä takaisin mutta en saanut enää jalkaani irti mudasta .. sain toisen irti mutta sen irrottaminen oli saanut toisen jalana jo syvälle...pyöräkin alko uppoon siihen...en päässyt enään irti siitä...päätin huutaa apua kun tiellä menee joku...ensin siitä käveli joku vanha mummo..en viitsinyt edes yrittää huutaa koska en halunnut sen ees säkällä tulevan koskeen muhun ... sitten sieltä tulikin lopulta yksi jonka tunsin..huusin apua ja hän tuli nostaan minut ja minun pyöräni ylös sieltä...olin ihan mudassa ja likainen...olin uponnut jo polviini asti siinä vaiheesssa

Tässäpä pari tapausta ivallisesta tosielämästäni.

Ala-asteella oltiin turnajaisia talvella. Siinäpä sitten möykkäsimme välitunnin ajan. Jossakin vaiheessa kellahdin kumoon ja otteeni kaverista irtosi, jolloin tipahdin metrin korkeudelta pää edellä jäiselle asfaltille. Nousin ylös, pudistelin päätäni ja totesin ettei mikään mennyt rikki.

Tuotakin aikaisemmin oli käydä köpelösti, taisipa olla tokaluokalla. Tunnin alkaessa juoksin luokkaan ja pikkuidioottina en älynnyt hidastaa vauhtia. Törmäsin ikkunaan, ja sehän meni rikki. Lasinsirpaleita löytyi aivan valtimon vierestä.

Viimeinen tapahtuikin sitten kesäleirillä, kun seurasin golfpeliä. Siitä onkin jo kuutisen vuotta. Noh, tunkinpa nokkani liian lähelle pelaajaa ja sehän hutkaisi mua vahingossa golfmailalla. Osumakohtaan nousi golfpallon kokoinen veripatti, mutta siitä selvittiin säikähdyksellä.

Että silleen. Saapa nähdä kuinka tämän kanin juoksu katkeaa.

-Kt

Olin perheeni kanssa katsomassa mummoani sairaalassa. Aikani sairaala-ilmaa hengiteltyäni ja tiputuspiikkejä katseltuani alkoi huippaa ja yhtäkkiä kaikki pimeni. Kun heräsin sattui päähän aivan hitosti. Sen jälkeen äitini kertoi että sairaanhoitaja oli kulkenut aivan vierestä ja napannut minut juuri kun olin kaatumassa. Jos hän ei olisi siinä ollut olisin kaatunut päin lavuaaria, ja se olisi sattunut aika pahasti. Kiitos siitä.

voi että kiinostava aihe

Tommy_Angelo, itse asiassa se ei koulu ollut, jokin päiväkerho vain.

heh.. tiedän että minulla on ollut niitä LIIKAA mutta ei nyt vain meinaa tulla mieleen yhtään ;D no monessa asiassa olen selvinnyt ilman isompia juttuja kun naarmuja kerrankin tipuin puusta metrin muutaman alas ja nappasin siit sit muutaman kymmenisen oksaa mukaan ;D ja sit kaks vuotta sit kesäl lähin rulla luistelee ja kaaduin iskin käteni asfaltin tien reunaan käteni meni ihan oudosti en ikinä unohda sitä kun katoin kättäni kaaduttuani ja kun näin sen Žkun luut törrötti pelkkä muisteleminenkin oksettaa ja sit jotkut mannet tuli jelppii ja soitti ambulanssin ja ei mul suojii tai kypärää ollu ois voinu käyä paljon paljon pahemmin ja sit on ollu niit ihan täys LÄHELTÄ PITI tilanteita....