Istukaamme rinkiin ja kertokaamme huimia tarinoita - niin keksittyjä kuin todellisiakin - San Andreaksesta. Eli tosia ja taruja, mutta kuitenkin väännettynä tarinoiden tai kertomusten muotoon.

Kotka aloittaa.

Hörpiskelin Lil' Proben kuppilassa kahvia ja söin ohi parhaan päivänsä menneitä keksejä. Kapakan televisiossa pyöri "Knife after dark" niminen elokuva, mutta kiinnitin enemmän huomiota takahuoneeseen.
Myyjä oli syventynyt puhumaan paikallisen poliisin kanssa ja nousin pöydästäni puolihuomaten laahustaen takahuoneen pöydän ääreen. Eihän edes omistaja ollut paikalla, saati myyjä laittanut pahaksi, joten miksi en voisi vilkaista?
Seinät olivat täynnä kuvia mystisistä lentävistä lautasista ja avaruusolennoista. Toisella seinällä oli jonkinlainen kartta, johon oli merkitty punaisia kohtia.
Kapakan omistaja, Ham Souher, oil tunnettu ufomies, joka väitti nähneensä näitä kyseisiä olioita.
Pöydällä oli myös päiväkirja. Tarjoilijatar ei välittänyt minusta, vaikka oli huomannut kiinnostukseni takahuoneeseen ja sen outoihin kuviin. En malttanut olla vilkaisematta vanhaan, kuluneeseen päiväkirjaan.
"04.03.1906. Tapasin heidät jälleen sovitulla kohtaamispaikalla."
"07.03.1906. Suunnitelma etenee oletetulla tavalla.
"08.03.1906. He eivät tulleet kohtaamispaikalle."
Yht'äkkiä hätkähdin kosketukseen. Syventyneenä en ollut huomannut Souherin palaamista. Hän ei kuitenkaan ollut vihoissaan, vaan nauroi rennosti minulle.
"Taidat sinäkin olla kiinnostunut ufoista?"
Vastasin myöntävästi ja hän vilkaisi minuun huvittuneella ilmeellä.
"Kuule, mikäli ufoja haluat nähdä, niin minä kerron sinulle oikean paikan.
Tiedäthän hylätyn rauniokylän - Las Brujasin?
Hyvä, sillä teen siellä tutkimuksia, kun minulla on aikaa. En kuitenkaan tiedä uskoisinko itsekään isoisäni kirjoituksiin, mutta aion ottaa kuitenkin selvää niistä. Tiedäthän, nykyisin ihmiset ovat hulluna ufoilmiöihin, joten kuvan nappaamalla voi tienata aimo summan kahisevaa ja kuuluisuutta."
Keskustelu jatkui samanlaisena tovin, mutta kello oli jo myöhän ja päätin lähteä viisastuneena Fort Carsonin tönölle sahaamaan tukkeja.
Tukkeja ei kuitenkaan näkynyt, sillä en saanut mielenrauhaa vanhan Souherin puheiden jälkeen.
Hikisen ja kieriskelyä täynnä olleen yön jälkeen päätin sumppia juodessani ottaa selvää, oliko Souherin isoisä oikeassa. Ajatus tuntui vastenmieliseltä - ufojahtiin keskelle ei mitään - mutta rauhan saadakseni halusin ottaa selvää. Olihan minulla aikaa, kun koko osavaltio oli hallussani, joten miksi en tuhlaisi ylimääräistä aikaani hömpötyksiin?
Yhdeksän maissa lähdin Big Earille hakemaan lämpölaseja. Nehän löytyivätkin valtavan lautasantennin juurelta, kuten myös Sandking. Ajoin takaisin kuitenkin Sanchezilla ja mellakoin hieman kaupungilla, joka johti loukkaantumiseen. Sairaala sijaitsi Fort Carsonissa, joten pääsin samaan paikkaan heti, eikä aseitani oltu edes takavarikoitu suhteideni vuoksi.
Ilta häämötti ja suuntasin poliisimaasturilla matkani kohti Las Brujasia. Oletin, että siellä voisi nähdä jotain, kuten Ham Souher oli neuvonut.
Kello oli noin 22:00, kun parkkeerasin autoni hylätyn kirkon eteen aavikkokaupungin päätielle.
Kävelin vanhan hautausmaan porteille ja istahdin odottamaan hieman pimeämpää. Noin tunnin kuluttua havahduin - taivaalla näkyi valoja sekä muita välähdyksiä. Katsoin kiväärini kiikarin lävitse, mutta ilmiöt osoittautuivat vain lentokoneiksi. Kello oli kuitenkin yli puolenyön, joten hiljennyin uudestaan kuuntelemaan ääniä ja pidin silmäni auki lähes räpäyksettä. Tovin kuluttua kytkin lämpölasit päälle, jotta näkisin mahdolliset liikkuvat olennot. Vilkaisin taakseni vaistomaisesti - ehkä hieman jännittyneenä.
Ei mitään.
Käännyin jälleen kohti hautausmaata ja lilanpunaisen värimaailman keskellä näkyi mustaa ja keltaista vuorotellen.
Kytkin lasit äkkiä pois päältä ja huomasin sen - lentokone syöksyi kohti minua kanjonien lävitse suuresta aukosta!
Kone osui maahan toistamiseen ja vyöryi kohti pelosta jähmettynyttä hahmoa.
Kiihtyvällä vauhdilla lähdin juoksemaan taakse pakoon konetta. Hautausmaan metalliaitaus lyttääntyi täysin ja kone vyöryi hautakivien yli räjähdellen - vielä yksi pamahdus ja huomasin selvinneeni.
Koneen hylky oli valunut noin viiden metrin päähän minua. Viimeinen räjähdys oli vahingoittanut, mutta ei pahasti.
Hämähdykseltäni päästyään aloin tutkimaan turma-aluetta. Pudonnut kone oli Beagle - kaksipropelinen maisematutkailuun sopiva kone. Hautausmaa paloi koneen aiheuttamana tulipalon vuoksi, mutta kiinnitin huomioni ylemmäksi. Suuri valo kirkastutti kanjonia ympärilläni. En voinut katsoa sitä, sillä se oli niin tavattoman kirkas. Valonsäteet kuitenkin alkoivat ikäänkuin vetää minua kohti lähdettä - ajatukseni hämärtyivät.

8000 dollarin kelloni näytti aikaa 6:46. Nousin pystyyn ja sipaisin hiekkaa pois vaatteiltani. Totesin olevani samassa paikassa - tosin olin siirtynyt Las Brujasin hautausmaan toiselle puolelle. Luuni tuntuivat kivettyneiltä ja kehooni koski *******llisen paljon. Laahustin aavikkotietä kohti ja näin varjon kantautuvan auringon lomasta kohti minua. Olento paljastui Ham Souheriksi.
"Keskellä aavikkoa aamukävelyllä?"
Vastasin mumisten hänelle jotain, jonka jälkeen ärähdin.
"Ei. Heräsin läheltä hautausmaata äimän käkenä. Lihaksia kalvaa ja luut tuntuvat hajoavat."
"No, näitkö vihreitä miehiä" Souher kysyi ivaillen.
"En todellakaan. Turha yö, joka johti ainoastaan tuskiin ja ajanhukkaan." Ruksauttelin niveliäni ja pyörittelin kehoani saadakseni edes jotain tuntoa takaisin. Souher loi katseen olkapääni ylitse ja hymäili iloisesti.
"Miten sitten selität tuon rinkulan ja nuo jäljet tuolla 20 metrin päässä?"

Tosiaan etsiskelin ufoja Las Brujasin alueella ja Beagle vyöryi räjähdellen yli hautausmaan jalkojeni juureen. En kuitenkaan ufoja löytänyt, kuten arvelinkin. Eli tarina perustuu tositapahtumiin.

Nyt te voitte kertoa oman tarinanne.

Voihän nenä!

Lainaus:19.11.2004 Eaglez kirjoitti:
Istukaamme rinkiin ja kertokaamme huimia tarinoita - niin keksittyjä kuin todellisiakin - San Andreaksesta. Eli tosia ja taruja, mutta kuitenkin väännettynä tarinoiden tai kertomusten muotoon.

Kotka aloittaa.

Hörpiskelin Lil' Proben kuppilassa kahvia ja söin ohi parhaan päivänsä menneitä keksejä. Kapakan televisiossa pyöri "Knife after dark" niminen elokuva, mutta kiinnitin enemmän huomiota takahuoneeseen.
Myyjä oli syventynyt puhumaan paikallisen poliisin kanssa ja nousin pöydästäni puolihuomaten laahustaen takahuoneen pöydän ääreen. Eihän edes omistaja ollut paikalla, saati myyjä laittanut pahaksi, joten miksi en voisi vilkaista?
Seinät olivat täynnä kuvia mystisistä lentävistä lautasista ja avaruusolennoista. Toisella seinällä oli jonkinlainen kartta, johon oli merkitty punaisia kohtia.
Kapakan omistaja, Ham Souher, oil tunnettu ufomies, joka väitti nähneensä näitä kyseisiä olioita.
Pöydällä oli myös päiväkirja. Tarjoilijatar ei välittänyt minusta, vaikka oli huomannut kiinnostukseni takahuoneeseen ja sen outoihin kuviin. En malttanut olla vilkaisematta vanhaan, kuluneeseen päiväkirjaan.
"04.03.1906. Tapasin heidät jälleen sovitulla kohtaamispaikalla."
"07.03.1906. Suunnitelma etenee oletetulla tavalla.
"08.03.1906. He eivät tulleet kohtaamispaikalle."
Yht'äkkiä hätkähdin kosketukseen. Syventyneenä en ollut huomannut Souherin palaamista. Hän ei kuitenkaan ollut vihoissaan, vaan nauroi rennosti minulle.
"Taidat sinäkin olla kiinnostunut ufoista?"
Vastasin myöntävästi ja hän vilkaisi minuun huvittuneella ilmeellä.
"Kuule, mikäli ufoja haluat nähdä, niin minä kerron sinulle oikean paikan.
Tiedäthän hylätyn rauniokylän - Las Brujasin?
Hyvä, sillä teen siellä tutkimuksia, kun minulla on aikaa. En kuitenkaan tiedä uskoisinko itsekään isoisäni kirjoituksiin, mutta aion ottaa kuitenkin selvää niistä. Tiedäthän, nykyisin ihmiset ovat hulluna ufoilmiöihin, joten kuvan nappaamalla voi tienata aimo summan kahisevaa ja kuuluisuutta."
Keskustelu jatkui samanlaisena tovin, mutta kello oli jo myöhän ja päätin lähteä viisastuneena Fort Carsonin tönölle sahaamaan tukkeja.
Tukkeja ei kuitenkaan näkynyt, sillä en saanut mielenrauhaa vanhan Souherin puheiden jälkeen.
Hikisen ja kieriskelyä täynnä olleen yön jälkeen päätin sumppia juodessani ottaa selvää, oliko Souherin isoisä oikeassa. Ajatus tuntui vastenmieliseltä - ufojahtiin keskelle ei mitään - mutta rauhan saadakseni halusin ottaa selvää. Olihan minulla aikaa, kun koko osavaltio oli hallussani, joten miksi en tuhlaisi ylimääräistä aikaani hömpötyksiin?
Yhdeksän maissa lähdin Big Earille hakemaan lämpölaseja. Nehän löytyivätkin valtavan lautasantennin juurelta, kuten myös Sandking. Ajoin takaisin kuitenkin Sanchezilla ja mellakoin hieman kaupungilla, joka johti loukkaantumiseen. Sairaala sijaitsi Fort Carsonissa, joten pääsin samaan paikkaan heti, eikä aseitani oltu edes takavarikoitu suhteideni vuoksi.
Ilta häämötti ja suuntasin poliisimaasturilla matkani kohti Las Brujasia. Oletin, että siellä voisi nähdä jotain, kuten Ham Souher oli neuvonut.
Kello oli noin 22:00, kun parkkeerasin autoni hylätyn kirkon eteen aavikkokaupungin päätielle.
Kävelin vanhan hautausmaan porteille ja istahdin odottamaan hieman pimeämpää. Noin tunnin kuluttua havahduin - taivaalla näkyi valoja sekä muita välähdyksiä. Katsoin kiväärini kiikarin lävitse, mutta ilmiöt osoittautuivat vain lentokoneiksi. Kello oli kuitenkin yli puolenyön, joten hiljennyin uudestaan kuuntelemaan ääniä ja pidin silmäni auki lähes räpäyksettä. Tovin kuluttua kytkin lämpölasit päälle, jotta näkisin mahdolliset liikkuvat olennot. Vilkaisin taakseni vaistomaisesti - ehkä hieman jännittyneenä.
Ei mitään.
Käännyin jälleen kohti hautausmaata ja lilanpunaisen värimaailman keskellä näkyi mustaa ja keltaista vuorotellen.
Kytkin lasit äkkiä pois päältä ja huomasin sen - lentokone syöksyi kohti minua kanjonien lävitse suuresta aukosta!
Kone osui maahan toistamiseen ja vyöryi kohti pelosta jähmettynyttä hahmoa.
Kiihtyvällä vauhdilla lähdin juoksemaan taakse pakoon konetta. Hautausmaan metalliaitaus lyttääntyi täysin ja kone vyöryi hautakivien yli räjähdellen - vielä yksi pamahdus ja huomasin selvinneeni.
Koneen hylky oli valunut noin viiden metrin päähän minua. Viimeinen räjähdys oli vahingoittanut, mutta ei pahasti.
Hämähdykseltäni päästyään aloin tutkimaan turma-aluetta. Pudonnut kone oli Beagle - kaksipropelinen maisematutkailuun sopiva kone. Hautausmaa paloi koneen aiheuttamana tulipalon vuoksi, mutta kiinnitin huomioni ylemmäksi. Suuri valo kirkastutti kanjonia ympärilläni. En voinut katsoa sitä, sillä se oli niin tavattoman kirkas. Valonsäteet kuitenkin alkoivat ikäänkuin vetää minua kohti lähdettä - ajatukseni hämärtyivät.

8000 dollarin kelloni näytti aikaa 6:46. Nousin pystyyn ja sipaisin hiekkaa pois vaatteiltani. Totesin olevani samassa paikassa - tosin olin siirtynyt Las Brujasin hautausmaan toiselle puolelle. Luuni tuntuivat kivettyneiltä ja kehooni koski *******llisen paljon. Laahustin aavikkotietä kohti ja näin varjon kantautuvan auringon lomasta kohti minua. Olento paljastui Ham Souheriksi.
"Keskellä aavikkoa aamukävelyllä?"
Vastasin mumisten hänelle jotain, jonka jälkeen ärähdin.
"Ei. Heräsin läheltä hautausmaata äimän käkenä. Lihaksia kalvaa ja luut tuntuvat hajoavat."
"No, näitkö vihreitä miehiä" Souher kysyi ivaillen.
"En todellakaan. Turha yö, joka johti ainoastaan tuskiin ja ajanhukkaan." Ruksauttelin niveliäni ja pyörittelin kehoani saadakseni edes jotain tuntoa takaisin. Souher loi katseen olkapääni ylitse ja hymäili iloisesti.
"Miten sitten selität tuon rinkulan ja nuo jäljet tuolla 20 metrin päässä?"

Tosiaan etsiskelin ufoja Las Brujasin alueella ja Beagle vyöryi räjähdellen yli hautausmaan jalkojeni juureen. En kuitenkaan ufoja löytänyt, kuten arvelinkin. Eli tarina perustuu tositapahtumiin.

Nyt te voitte kertoa oman tarinanne.

voisitko videoida ton et tajuun jotain

Kyllä siitä tajuaa, mikäli äidinkieltä osaa vähääkään.

Onko tuo tarina totta?

Lainaus:19.11.2004 topcatti kirjoitti:
Onko tuo tarina totta?

Koko tarina ei ole, mutta Eaglez etsiskeli oikeasti niitä ufoja. Halusi vain hiukan jännempää muotoon

Löytyykö ne lämpölasit sieltä Big earista?

Lainaus:20.11.2004 Wexnar kirjoitti:
Löytyykö ne lämpölasit sieltä Big earista?

Jostakin sieltä pitäisi löytyä.

Lainaus:20.11.2004 Sweet_Johnson kirjoitti:

Lainaus:20.11.2004 Wexnar kirjoitti:
Löytyykö ne lämpölasit sieltä Big earista?

Jostakin sieltä pitäisi löytyä.

Lämpölasit löytyy pelissä kolmesta eri paikasta...
Ite en nyt just muista kuin sen Area 69:n tähystystornin ja Zeron kaupan sisällä...

Neljästä paikkaa olen löytänyt.

Pitääkö tehdä se black project että lämpölasit löytyy?
Big earista ei löytyny.
Sanokaa muut 3. paikkaa?

Zeron kauppa.
Big Ear.
Area 69.
Madd Doggin kartano.

jollain voisi olla lahjoja novellikirjailijaksi....

Pitääkö tehdä ekaksi Black project että ne löytyy?
itse en löytäny big earista....

Lopetan offtopikin osaltani tähän. Eli kirjoittakaa tarinoita, mikäli jaksatte. Tietysti olisi mukava lukea muidenkin huimia tuotoksia.

Keirjoitan tänne illalla jonkinlaisen tarinan, kun on on enemmän aikaa...

Olin ajelemassa Angel pinessa ja päätin lähteä Mount Chiliadille, tekemään mountain bikekin tehtävää. Perillä olin liian myöhässä ja päätin vain hypätä laskuvarjo hypyn. Kun olin ottamassa laskuvarjoa, Lentokone syöksyi kallioon. Tämän jälkeen muistin lento koneen erään mäen päällä, Angel pinesta koiliseen. Niinpä hyppäsin laskuvarjo hypyn ja lähdin jatkamaan matkaani. Kuljin metsiä pitkin sillä en ollut varma lentokoneen siainnista. etsin kallioilta ja ja alavammasta maastosta, kerran tipahdin kalliolta niin ,että moponi syttyi tuleen. Löysin läheltä mönkijän ja pääsin taas matkaan. Kuljin metsissä ja aloin näkemään epäilyttävän paljon hakattuja autoja. Vauhtini alkoi kiihtyä aivan huomaamattomasti. Lopulta löysin mäelle, missä lentokone oli.Lähdin lentämään kohti San Fierroa. Kun olin
lähellä San Fierron isoimpia taloja, minulle tuli kytät perään. Hävittäjät ampuivat minut alas ja ehdin laskeutua, mutta lentokone oli syttynyt tuleen, enkä ehtinyt pois.

Siinä oli mun tarina, jota oli vähän paisutettu, mutta se oli lähes kokonaan totta.

No nyt se alkaa.

Seisoin sateessa Katien talon edessä. Hän oli pyytänyt minut kahveille ja siitä seurasi... no te tiedätte. Kävelin läheiselle parkkipaikalle ja otin sieltä naapurin BF-400:n. Ajoin Las Venturasin kasinoon ja pelasin pari kierrosta rulettia, kunnes siskoni tuli Sweetin kanssa hakemaan minut ajelulle. Ajoin heidät lentokentälle ja he lähtivät Los Santosiin maksamaan kalavelkoja Big Smokelle. Lähdin omalle lentokentälleni, jossa olin ajtellut yöpyä. Juuri ennen kuin olin menossa sänkyyn, Big Smoke soitti minulle ja käkätti, että oli ottanut Sweetin ja siskoni kiinni. Kirosin tapahtunutta, mutta puin kuitenkin päälleni hupparin, saappaat ja farkut. Lähdin Jet Packillä kohti Los Santosia.
En tiennyt mistä aloittaisin Sweetin, Big Smoken tai siskoni etsinnän, joten päätin hakea kotoani kaksi katkaistua haulikkoa ja muutaman molotovin. Otin autotallista BMX:n ja lähdin kohti Big Smoken taloa. Auto oli pihassa. Hyvä merkki. Hiivin oven luokse ja potkaisin sen sisään. Tutkin koko talon, mutta se oli tyhjä. Löysin vain lapun jossa luki:
Hahhaahhaaa arvasin, että lähdet perääni, mutta tämä on väärä paikka. Siskollasi ei ole hätää, mutta Sweetistä en olisi samaa mieltä. Tällä hetkellä olen kiinnittämässä häneen dynamiittia. Aion pudottaa hänet keskelle San Fierroa lentokoneesta. Aloha! Big Smoke.
Minulla ei ollut mitään johtolankaa heidän olinpaikasta, joten minun oli tehtävä mitä minun oli tehtävä...
Noin puoli tuntia äskeisestä eteenpäin rahtikoneessa, joka kiitää kohti San Fierron keskustaa:
"Hahhhaaa veljesi ei tullutkaan pelastamaan sinua! On varmaan oppinut mitä käy kun alkaa urputtamaan minulle, Big Smokelle!"
"Haista home!"
"Hyvä Sweet niin sitä pitää."
"Ole huora hiljaa siellä nurkassa ja sinä myös sweet!"
"Olemme kohteen yläpuolella", ohjaamosta kuului.
"OK. Heittäkää tuo heittiö alas koneesta!"
"Eiiiiiiiiihhhhhhhhh!"
"Muhahhahhaaaaaaaa!!!!"


Sweet putoaa dynamiitit lantion ympärillä ja kone lentää tiehensä. Eikö mitään ole tehtävissä? Tuleeko Sweetistä San Andreaksen historian ensimmäinen ihmispommi? Mitä tapahtuu Big Smokelle, joka kidnappasi CJ:n siskon?
Tämän kaiken saatte tietää tarinan toisessa ja viimeisessä osassa.


E: Pari kirjoitusvirhettä.

Haluaako joku kuulla lopunkin?

Joo, tänne vaan

Tietysti haluamme. Ei hyvää satua saa lopettaa kesken.

Antaa tulla vaan wessa...

Kyllä haluan lukea lopunkin! Kirjoita vaan se pian!

Loppu tänne vaan...

At last

Lentelin jetpackillä San Fierron keskustan ympärillä ja tähyilin taivaalle. Mitään ei näkynyt. Oliko Big Smoke huijannut minua? Onko hän pudottanut Sweetin jonnekin muualle? Epäilykset mylläsivät päässäni, kunnes taivaalla näkyi tumma piste. Se oli kaukana. Ehtisinkö alle? laasutin suoraan pisteen alapuolelle ja jäin hetkeksi leijumaan paikoilleen. Allani olevat ihmiset katselivat ihmeissään taivaalle. Sweet tippui juuri ja juuri käsieni päälle ja sain jopa pidettyä otteen. Lennätin Sweetin suoraan hänen kotiinsa ja otin hänen vyötäröltään pois dynamiitit. Otin ne talteen. Sweet sai juuri ja juuri kerrottua, että Big Smoke puhui junahallista. Hän oli säikähtänyt pahasti tiputusta. Lähdin samantien kohti junahallia, mutta poikkesin Big Smoken talon kautta.
Heitin dynamiitit sinne ja räjäytin ne. Sain heti 4 tähteä, mutta kävin Pay and Sprayssä. Ajoin BF-400:lla junahallin luokse, mutta pysäytin kulman taakse. Hiivin sivuovesta sisään ja näin siskoni köytettynä tuoliin. Lähdin juoksemaan häntä päin, mutta juuri silloin Big Smoke tuli varjoista esiin. Otin äkkiä MP-5:n esille, mutta hän näytti minulle katon rajassa olevat vartijat. Pysähdyin kuin seinään ja hyppäsin salamannopeasti vaunun taakse. Sieltä napsin m:4:llä ensimmäiset vartijat ja hetken päästä loputkin. Otin dessuni esille ja lähdin kohti Big Smokea. Ammuin häntä jalkaan ja hän kaatui maahan ja yritti selittää, että se oli leikkiä. Tähtäsin häntä päähan, kun kuulin takaani seuraavat sanat, joita en tule ikinä unohtamaan:"Pudota aseesi CJ. Olet ansassa.". Pudotin aseeni ja käännyin. Se oli Ryder!

Tämä ei ollutkaan viimeinen osa
En kirjoita enempää, koska menen nukkumaan.
Jatkuu luultavasti huomenna.