Tässäpä suoraan monilta musaboardeilta pöllitty idea. Homma toimii näin:

Ostat levyllisen musiikkia. Lienee sanomattakin selvää että tämä on aivan väärä paikka kommentoida julkaisematonta, laittomasti kopioitua musiikkia. Kuuntelet levyä sen verran että osaat muodostaa siitä jokseenkin perustellun mielipiteen. Tämän jälkeen vastaat tähän threadiin, kertoen oleelliset tiedot levystä (artisti, levyn nimi, mielellään julkaisuvuosi, sekä arvostelun loppuun jonkinlainen pisteytys jos tahtoo). Helppo ja hyödyllinen tapa tuoda omat suosikkisi muiden tietoon, tai vain julkaista mielipiteensä uudesta hittilevystä.

Tämän threadin suhteen säännöt ovat sitten hieman normaalia tiukemmat. Ei turhaa roskanjauhantaa. Toisten arvosteluja saa toki kommentoida, ja käydä _perusteltua_ keskustelua levyjen tiimoilta, mutta turhat inttämiset, riitelyt ja fleimaukset poistetaan välittömästi. Peeloilusta tässä threadissa pamahtaa bannit helpommin kuin normaalisti. Threadin selkeydestä ja asiapitoisesta sisällöstä hyötyvät kaikki. Seuraavassa postauksessa esimerkki formaatista, yrittää noudattaa suunnilleen samaa ulkoasua. Enjoy!

lisäys: Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Tässäpä suoraan monilta musaboardeilta pöllitty idea. Homma toimii näin:

Ostat levyllisen musiikkia. Lienee sanomattakin selvää että tämä on aivan väärä paikka kommentoida julkaisematonta, laittomasti kopioitua musiikkia. Kuuntelet levyä sen verran että osaat muodostaa siitä jokseenkin perustellun mielipiteen. Tämän jälkeen vastaat tähän threadiin, kertoen oleelliset tiedot levystä (artisti, levyn nimi, mielellään julkaisuvuosi, sekä arvostelun loppuun jonkinlainen pisteytys jos tahtoo). Helppo ja hyödyllinen tapa tuoda omat suosikkisi muiden tietoon, tai vain julkaista mielipiteensä uudesta hittilevystä.

Tämän threadin suhteen säännöt ovat sitten hieman normaalia tiukemmat. Ei turhaa roskanjauhantaa. Toisten arvosteluja saa toki kommentoida, ja käydä _perusteltua_ keskustelua levyjen tiimoilta, mutta turhat inttämiset, riitelyt ja fleimaukset poistetaan välittömästi. Peeloilusta tässä threadissa pamahtaa bannit helpommin kuin normaalisti. Threadin selkeydestä ja asiapitoisesta sisällöstä hyötyvät kaikki. Seuraavassa postauksessa esimerkki formaatista, yrittää noudattaa suunnilleen samaa ulkoasua. Enjoy!

lisäys: Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Megadeth - The System has Failed (2004)

Wow. Megadeth on minulle aina ollut se bändi jota "kaikki paitsi minä" omassa kaveripiirissä tuntuvat kuuntelevan. "Bändin" musiikki ole missään vaiheessa elämää parin hitin (Train of... Conse... jotain?) lisäksi hetkauttanut. Kylläpä hämmensi kun TSHF jyrähti käyntiin - osuu johonkin sellaiseen hermoon mihin ei ole minulla mikään osunut sitten Metallican Blackin. Upea soundi, hienoa rytmittelyä. The Scorpion menee helposti vaikka 5 kertaa putkeen. Pari vähän tylsempää biisiä levy loppupuolella laskee yhden pisteen. Jos tämä ei mukamas ole parasta Megadethiä, minun lienee parasta hankkia käsiini myös vähän vanhempaa matskua. Varmaan Rust in Peace ihan hyvä lähtökohta?

9/10

Megadeth - The System has Failed (2004)

Wow. Megadeth on minulle aina ollut se bändi jota "kaikki paitsi minä" omassa kaveripiirissä tuntuvat kuuntelevan. "Bändin" musiikki ole missään vaiheessa elämää parin hitin (Train of... Conse... jotain?) lisäksi hetkauttanut. Kylläpä hämmensi kun TSHF jyrähti käyntiin - osuu johonkin sellaiseen hermoon mihin ei ole minulla mikään osunut sitten Metallican Blackin. Upea soundi, hienoa rytmittelyä. The Scorpion menee helposti vaikka 5 kertaa putkeen. Pari vähän tylsempää biisiä levy loppupuolella laskee yhden pisteen. Jos tämä ei mukamas ole parasta Megadethiä, minun lienee parasta hankkia käsiini myös vähän vanhempaa matskua. Varmaan Rust in Peace ihan hyvä lähtökohta?

9/10

Iron Maiden - The Number of the Beast

Iron Maidenin ensimmäinen levy, jossa Bruce Dickinson lauloi. Levy alkaa hieman vaisummalla kappalella "Invaders", jonka kertosäe ei iske. Mutta sitten alkaakin see parhaus (Tosin Gangland ei aivan iske) kappaleella nimellä "Children Of The Damned", alku alkaa rauhallisesti ja loppua kohden kappale nopeentuu entisestään, lyriikoita en ole vielä katsonut tarkasti, mutta luulisin että kyseessä on kiusattu lapsi, joka kappaleen loppu puolella sekoaa ja menee kiusaajia "tervehtimään".

Levy on kaikin puolin erittäin hyvä, varsinkin "Hallowed be Thy Name", jossa on aiheena taasen mies, joka odottaa kylmässä sellissään viimeisiä hetkiään, kunnes vartijat vievät hänet tapettavaksi.

Levy on yksi 80-luvun Iron Maidenin parhaita levyjä, mutta ei todellakaan pääse Somewhere in Timen tai Seventh son of the Seventh sonin edellä edes pitkällä tikulla. Kuitenkin Children of the damnedin ja Hallowed be Thy Namen avulla tämä on yksi Iron Maidenin parhaista levyistä. Eivät muutkaan kappaleet huonompia ole, päinvastoin, ne ovat erittäin hyviä, ja niitä voi ehkä kuunnella päivässä noin 3-6 kertaa. Enemmän kun olen "progressiivisen" Iron Maidenin puolella.

9.56/10

Iron Maiden - The Number of the Beast

Vau, tosi hyvä levy mutta tosin siinä on todella vähän kappaleita, ja niistäkin vain 4 on hyvää. Ne ovat kuitenkin Parhaat kappaleet tässä levyssä: The Prisoner, 22 Acania Avenue, Gangland ja Hallowed be Thy Name. Ja parhain niistä tietenkin Hallowed be Thy Name, cd:n mukana tulee myös jotain extra kamaa, esim. Musiikkivideoita ja vähän kaikkea.

Suosittelen.

10/10

Tomcraft - Muc

Konemusiikki on ollut jo kauan sydämmessäni, mutta tämä oli jotain
paljon parempaa. Upeat rytmit ja vokaalit biiseissä, pistää oikeen tanssimaan pakosta. Into the light on albumin parhainta kuunneltavaa. Siinä melodiset pimputukset ja miesvokaalit saavat kehon liikkumaan pakosta.
Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä on parasta Dance-musiikkia tällä hetkellä.

10/10

Tomcraft - Muc

Konemusiikki on ollut jo kauan sydämmessäni, mutta tämä oli jotain
paljon parempaa. Upeat rytmit ja vokaalit biiseissä, pistää oikeen tanssimaan pakosta. Into the light on albumin parhainta kuunneltavaa. Siinä melodiset pimputukset ja miesvokaalit saavat kehon liikkumaan pakosta.
Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä on parasta Dance-musiikkia tällä hetkellä.

10/10

Thrice - The Artist in the Ambulance

Löysin kyseisen bändin biisin "vahingossa" yhdeltä videolta ja iski heti.

Kappaleet kertovat useimmiten jostakin järkevästä, ja sellaista "möyhyä" ei levyllä ole kuin pari biisiä. Kappaleita levyllä vain 12, mutta niistä lähes jokainen on hyvä. Pari huonoa kipaletta tiputtavat numeroa.

En osaa sanoa mitä musiikkigenreä tämä on, mutta katsokaa itse Thrice:n kotisivuilta: TÄSSÄ
Sivuilta voi kuunnella kappaleista demoja, mutta ne eivät vastaa levyn tasoa.

9/10

Thrice - The Artist in the Ambulance

Löysin kyseisen bändin biisin "vahingossa" yhdeltä videolta ja iski heti.

Kappaleet kertovat useimmiten jostakin järkevästä, ja sellaista "möyhyä" ei levyllä ole kuin pari biisiä. Kappaleita levyllä vain 12, mutta niistä lähes jokainen on hyvä. Pari huonoa kipaletta tiputtavat numeroa.

En osaa sanoa mitä musiikkigenreä tämä on, mutta katsokaa itse Thrice:n kotisivuilta: TÄSSÄ
Sivuilta voi kuunnella kappaleista demoja, mutta ne eivät vastaa levyn tasoa.

9/10

Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10

Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10

Rhapsody - Symphony Of Enchanted Lands Part II - The Dark Secret

Rhapsodyn tietää kaikki jotka yleensä jotain tietävät. Uusin levy on luonnollisesti jatkoa erinomaiselle Symphony Of Enchanted Lands -levylle. Bändi on siirtynyt pykälää teatraalisemmaksi, ja mukaan on tavalla tai toisella saatu "kommentoimaan" Christopher Lee, joka kuitenkaan ei ole Saruman, kuten voisi luulla, vaan joku himmeä kuningas.

Luvassa on paljon lohikäärmeitä (kuten kansitaidekin antaa ymmärtää) ja paljon tuplabasarijytkettä.

Jahka introraita "The Dark Secret" on saatu kommentoitua läpi, alkaa singlelläkin kuultu "Unholy Warcry". Rhapsody -fanit ovat luonnollisesti varsin innoissaan, mutta varsinaisesti mitään uutta biisi ei tuo. Sama pätee kyllä koko levyyn. Rhapsodya alusta loppuun, selvästikään ei uusia faneja ole yritetty houkutella.

Vokalisti soundi on hyvin pitkälti sama kuin aiemmissakin levyissä, eikä vokalisti Fabio Lione osaa vieläkään kunnolla englantia. Tämä kuitenkin lienee välimeren metallin tavaramerkki.

Vaikka lohikäärmeteemat saattaa kornilta kuulostaa, kyllä sille faneja löytyy. Roolipelit kuten Morrowind kuitenkin loppupeleissä käsittelee samanlaisia loputtomia taruja. On taikaesineitä, kirjoja, legendoja, sankareita ja pahuuden pakolliset voimat.

Toinen raita "Never Forgotten Heroes" on "Unholy Warcryn" tapaan varsin tarttuvaa taattua Rhapsody -laatua. "Unholy Warcry" kertoi kirjasta joka täytyy varastaa pahuuden luolista ettei Nekron, pahuuden herra pääse tekemään tuhojaan ja tuhoamaan about kaikkea mikä yleensä on kivaa ja mukavaa. "Never Forgotten Heroes" luonnollisesti kertoo aiempien levyjen sankareista.

"Elgard's Green Valleys" on kevyt instrumentaaliralli.

"The Magic Of The Wizard's Dream" alkaa rauhoittaa levyä jatkuvasta papatuksesta, ja luvassa on kevyt, rokahtava melodinen kappale joka kutoo levyä paljon yhtenäisemmäksi.

Levy jatkaa samaa rataa loppuun saakka. Välillä on teatraalista majesteetillista urkua ja vaikka mitä, ja välillä mennään aika kovaakin ja biisien tyyli vaihtelee kesken kaiken. Maustaa levyä kyllä ihan hyvin.

Räiske jatkuu loppuun asti, ja kyl tästä levystä ihan kiva maku jää suuhun. En ny tiedä onko paras Rhapsody, mut kova kuitenkin

8/10

Rhapsody - Symphony Of Enchanted Lands Part II - The Dark Secret

Rhapsodyn tietää kaikki jotka yleensä jotain tietävät. Uusin levy on luonnollisesti jatkoa erinomaiselle Symphony Of Enchanted Lands -levylle. Bändi on siirtynyt pykälää teatraalisemmaksi, ja mukaan on tavalla tai toisella saatu "kommentoimaan" Christopher Lee, joka kuitenkaan ei ole Saruman, kuten voisi luulla, vaan joku himmeä kuningas.

Luvassa on paljon lohikäärmeitä (kuten kansitaidekin antaa ymmärtää) ja paljon tuplabasarijytkettä.

Jahka introraita "The Dark Secret" on saatu kommentoitua läpi, alkaa singlelläkin kuultu "Unholy Warcry". Rhapsody -fanit ovat luonnollisesti varsin innoissaan, mutta varsinaisesti mitään uutta biisi ei tuo. Sama pätee kyllä koko levyyn. Rhapsodya alusta loppuun, selvästikään ei uusia faneja ole yritetty houkutella.

Vokalisti soundi on hyvin pitkälti sama kuin aiemmissakin levyissä, eikä vokalisti Fabio Lione osaa vieläkään kunnolla englantia. Tämä kuitenkin lienee välimeren metallin tavaramerkki.

Vaikka lohikäärmeteemat saattaa kornilta kuulostaa, kyllä sille faneja löytyy. Roolipelit kuten Morrowind kuitenkin loppupeleissä käsittelee samanlaisia loputtomia taruja. On taikaesineitä, kirjoja, legendoja, sankareita ja pahuuden pakolliset voimat.

Toinen raita "Never Forgotten Heroes" on "Unholy Warcryn" tapaan varsin tarttuvaa taattua Rhapsody -laatua. "Unholy Warcry" kertoi kirjasta joka täytyy varastaa pahuuden luolista ettei Nekron, pahuuden herra pääse tekemään tuhojaan ja tuhoamaan about kaikkea mikä yleensä on kivaa ja mukavaa. "Never Forgotten Heroes" luonnollisesti kertoo aiempien levyjen sankareista.

"Elgard's Green Valleys" on kevyt instrumentaaliralli.

"The Magic Of The Wizard's Dream" alkaa rauhoittaa levyä jatkuvasta papatuksesta, ja luvassa on kevyt, rokahtava melodinen kappale joka kutoo levyä paljon yhtenäisemmäksi.

Levy jatkaa samaa rataa loppuun saakka. Välillä on teatraalista majesteetillista urkua ja vaikka mitä, ja välillä mennään aika kovaakin ja biisien tyyli vaihtelee kesken kaiken. Maustaa levyä kyllä ihan hyvin.

Räiske jatkuu loppuun asti, ja kyl tästä levystä ihan kiva maku jää suuhun. En ny tiedä onko paras Rhapsody, mut kova kuitenkin

8/10

Velvet Revolver - Contraband

Velvet Revolver on ns. "SuperBändi" eli koostuu eri "Megabändien" jäsenistä, kuuluisimmat Revolverin jäsenistä ovat ex-Gn'R Slash, Duff ja Matt. Solistina toimii ex-Stone Temple Pilotsin Scott Weiland. Tuntemattomin jäsen on Dave Kushner.

Itse levy on toimivaa kamaa, kunnon Rockia pienellä punk vivahteella.
Levy kuulostaa erittäin "elävältä" eli on kuin Weiland ärjyisi korvan vieressä.
Rumpukompit on monimutkaisia, mutta ei tarvitse olla expertti että pystyy saamaan levystä paljon irti. Basson soitto on jotenkin brutaalia ja melodista (terveen järjen rajoissa). Kitara-raidat ovat suht suurella säröllä nauhoitettu ja se tekee niistä jotenkin raa'an tuntuiset. Mitä taas sooloihin tulee Slash on onneksi pystynyt pitämään soolot järkevän pituisena ja tilutustakaan ei esiinny kauheasti.

Levyn kuuntelee helposti läpi parikin kertaa muun työn lomassa, ja Weilandin kapea ääniala tekee siitä jotenkin tasapaksua, mutta kappaleissa on niin paljon eroa tyylillisesti että Weilandin ääni pitää koko homman koossa.

Eihän tästä Appetitea saa millään, mutta kyllä tämä nykyiset "Rock-levyt" voittaa 6-0, onhan äijillä sentään ikää +40...

Hyvää kamaa pahempaan Rockin puutteeseen, annostelu 57min kerrallaan kahdesti päivässä. 9+/10

Velvet Revolver - Contraband

Velvet Revolver on ns. "SuperBändi" eli koostuu eri "Megabändien" jäsenistä, kuuluisimmat Revolverin jäsenistä ovat ex-Gn'R Slash, Duff ja Matt. Solistina toimii ex-Stone Temple Pilotsin Scott Weiland. Tuntemattomin jäsen on Dave Kushner.

Itse levy on toimivaa kamaa, kunnon Rockia pienellä punk vivahteella.
Levy kuulostaa erittäin "elävältä" eli on kuin Weiland ärjyisi korvan vieressä.
Rumpukompit on monimutkaisia, mutta ei tarvitse olla expertti että pystyy saamaan levystä paljon irti. Basson soitto on jotenkin brutaalia ja melodista (terveen järjen rajoissa). Kitara-raidat ovat suht suurella säröllä nauhoitettu ja se tekee niistä jotenkin raa'an tuntuiset. Mitä taas sooloihin tulee Slash on onneksi pystynyt pitämään soolot järkevän pituisena ja tilutustakaan ei esiinny kauheasti.

Levyn kuuntelee helposti läpi parikin kertaa muun työn lomassa, ja Weilandin kapea ääniala tekee siitä jotenkin tasapaksua, mutta kappaleissa on niin paljon eroa tyylillisesti että Weilandin ääni pitää koko homman koossa.

Eihän tästä Appetitea saa millään, mutta kyllä tämä nykyiset "Rock-levyt" voittaa 6-0, onhan äijillä sentään ikää +40...

Hyvää kamaa pahempaan Rockin puutteeseen, annostelu 57min kerrallaan kahdesti päivässä. 9+/10

Rammstein - Reise Reise

Paras bändi ikinä. Tämä levy ei ole ehkä niin puhdasta industrial-metallia kuin esimerkiksi Maailman Paras Levy Sehnsucht. Mutta todella hyvä levy siltikin. Parhaat biisit Stein Um Stein, Keine Lust, Dalai Lama.
Albumin heikoimmat lenkit ovat mediassa kehutut Amerika ja Moskau.
Joka tapauksessa Rammsteinin tähän mennessä toiseksi heikoin albumi Mutterin jälkeen. Siitäkin huolimatta pisteet 9/10.
Lyriikoita englanniksi

Rammstein - Reise Reise

Paras bändi ikinä. Tämä levy ei ole ehkä niin puhdasta industrial-metallia kuin esimerkiksi Maailman Paras Levy Sehnsucht. Mutta todella hyvä levy siltikin. Parhaat biisit Stein Um Stein, Keine Lust, Dalai Lama.
Albumin heikoimmat lenkit ovat mediassa kehutut Amerika ja Moskau.
Joka tapauksessa Rammsteinin tähän mennessä toiseksi heikoin albumi Mutterin jälkeen. Siitäkin huolimatta pisteet 9/10.
Lyriikoita englanniksi

Dire straits: Sultans of swing - the wery boest of Dire Straits

Koko levy täynnä maailman parasta 70-80 luvun poppia / rockia! Levyn kuudestatoista kappaleesta ei löydä yhtään täysin surkeata kappaletta. Mark Knopflerin uskomaton kitaran soitto ja sanat painuvat mieleen kuin viikonlopun romanttinen iskuskelu takkatulen ääressä.
Toki levyltä löytyy pari huonoakin, muttei nekään ole sellaisia kappaleita joita ei viitsisi kuunnella.

Kappalekohtaiset arviot:

1) Sultans of Swing 10
2) Lady Writer 9 ja puoli
3) Romeo and Juliet 7
4) Tunnel of love 9
5) Private investigations 10
6) Twisting by the pool 6
7) Love over gold 8
8_) So far away 9
9) Money for nothing 10
10) Brothers in arms 9 ja puoli
11) Walk of life 10
12) Calling Elvis 10
13) Heavy Fuel 9
14) On every street 9
15) Your latest trick 10
16) Local hero / Wild Theme 7

Kappaleiden keskiarvo: 8,94

oma mielipiteeni levystä: Levy on täynnä kovan luokan hittejä, joita tulee soitettua monia kertoja päivässä. Jos hankitte tämän levyn ettekä kuitenkaan pidä siittä, älkää heittäkö nurkkaan pölyttyyn vaan pistäkää pakettiin ja äidille joululahjaksi. Siinä mieluinen lahja

Arvosanani:

10/10


E: hemmetin ½

Dire straits: Sultans of swing - the wery boest of Dire Straits

Koko levy täynnä maailman parasta 70-80 luvun poppia / rockia! Levyn kuudestatoista kappaleesta ei löydä yhtään täysin surkeata kappaletta. Mark Knopflerin uskomaton kitaran soitto ja sanat painuvat mieleen kuin viikonlopun romanttinen iskuskelu takkatulen ääressä.
Toki levyltä löytyy pari huonoakin, muttei nekään ole sellaisia kappaleita joita ei viitsisi kuunnella.

Kappalekohtaiset arviot:

1) Sultans of Swing 10
2) Lady Writer 9 ja puoli
3) Romeo and Juliet 7
4) Tunnel of love 9
5) Private investigations 10
6) Twisting by the pool 6
7) Love over gold 8
8_) So far away 9
9) Money for nothing 10
10) Brothers in arms 9 ja puoli
11) Walk of life 10
12) Calling Elvis 10
13) Heavy Fuel 9
14) On every street 9
15) Your latest trick 10
16) Local hero / Wild Theme 7

Kappaleiden keskiarvo: 8,94

oma mielipiteeni levystä: Levy on täynnä kovan luokan hittejä, joita tulee soitettua monia kertoja päivässä. Jos hankitte tämän levyn ettekä kuitenkaan pidä siittä, älkää heittäkö nurkkaan pölyttyyn vaan pistäkää pakettiin ja äidille joululahjaksi. Siinä mieluinen lahja

Arvosanani:

10/10


E: hemmetin ½

Kotiteollisuus - Tomusta ja tuhkasta

Tomusta ja tuhkasta on ehkä Kotiteollisuuden musiikiltaan kevyin ja "popein" levy. Aloitusbiisi "Jos sanon" keräsi aikoinaan jo hieman huomiota jopa kriitikoidenkin keskuudessa, ja siitä julkaistiin myös erillinen single. Myös kolmosbiisi "Kädessäni" sai huomiota ja nopeatahtista kakkosbiisiä "Virret Soi" soitetaan edelleen keikoilla. Muutkin kappaleet ovat katsastamisen arvoisia. Kokonaisuudessaan levyn miksaus on mielestäni heikompaa kuin muilla levyillä, eikä säröä löydy oikein tarpeeksi, mutta musiikki vetää mukaansa. Sanoitukset pyörivät melko ahkerasti Raamatun ja Kalevalan ympärillä, jotkut pitävät, jotkut eivät. Erikoismaininnan ansaitsee piilobiisi "Selkä taittuu", joka on kuulemma miksaajan raakileista kasaama taidonnäyte. Levy on jo vanha, joten sen saa halvalla, noin 10 eurolla. Ostakaa jos vain kiinnostusta suomalaiseen räminämusiikkiin riittää.

8/10

Kotiteollisuus - Tomusta ja tuhkasta

Tomusta ja tuhkasta on ehkä Kotiteollisuuden musiikiltaan kevyin ja "popein" levy. Aloitusbiisi "Jos sanon" keräsi aikoinaan jo hieman huomiota jopa kriitikoidenkin keskuudessa, ja siitä julkaistiin myös erillinen single. Myös kolmosbiisi "Kädessäni" sai huomiota ja nopeatahtista kakkosbiisiä "Virret Soi" soitetaan edelleen keikoilla. Muutkin kappaleet ovat katsastamisen arvoisia. Kokonaisuudessaan levyn miksaus on mielestäni heikompaa kuin muilla levyillä, eikä säröä löydy oikein tarpeeksi, mutta musiikki vetää mukaansa. Sanoitukset pyörivät melko ahkerasti Raamatun ja Kalevalan ympärillä, jotkut pitävät, jotkut eivät. Erikoismaininnan ansaitsee piilobiisi "Selkä taittuu", joka on kuulemma miksaajan raakileista kasaama taidonnäyte. Levy on jo vanha, joten sen saa halvalla, noin 10 eurolla. Ostakaa jos vain kiinnostusta suomalaiseen räminämusiikkiin riittää.

8/10

Spede & G. Pula-Aho - Pure nenääs!

Vanhat radiokuunnelmat vuodelta 1960-1964 purevat edelleen.

Speden vanha komiikka kera Leo Jokelan parhaan esitysten Ruljanssiriihi- ja Hupiklubi- radio-ohjelmissa duettona on aivan ykkönen.
Vanhan radioäänitystavan kuulee, remasteroituna joka on onnistunut kaikissa paitsi yhdessä kappaleessa, jossa tehtiin remonttia jonka takia on pientä rähinää.
Kappale verokarhu on aivan kuningas, koska papukaijamme juttelee aivan näsäviisaasti verottajalle, joka saa kaikki ihmiset nauramaan, jotka tajuavat huumoria.

9/10

Spede & G. Pula-Aho - Pure nenääs!

Vanhat radiokuunnelmat vuodelta 1960-1964 purevat edelleen.

Speden vanha komiikka kera Leo Jokelan parhaan esitysten Ruljanssiriihi- ja Hupiklubi- radio-ohjelmissa duettona on aivan ykkönen.
Vanhan radioäänitystavan kuulee, remasteroituna joka on onnistunut kaikissa paitsi yhdessä kappaleessa, jossa tehtiin remonttia jonka takia on pientä rähinää.
Kappale verokarhu on aivan kuningas, koska papukaijamme juttelee aivan näsäviisaasti verottajalle, joka saa kaikki ihmiset nauramaan, jotka tajuavat huumoria.

9/10

The Darkness - Permission to Land

SingStarin pelaamisen myötä alkoi kiinnostaa tämä oldskool-henkinen trikoorock-pläjäys, ja kävinpä sitten ostamassa. Odotin, että levyllä olisi ne pari hittiä ja sitten jotain kuivaa täytettä, mutta pahus, tämähän toimi. Huomaan aina autossa istuessani räpsiväni mp3-soittimen randomia eteenpäin, että "tulis nyt sitä Darknessia taas".

Justin Hawkinsin mielipuolinen kiekuminen on osa viehätystä, ja loppu tulee sitten kliseisyydessään toimivista sävellyksistä ja lyriikoista. Etenkin levyn kakkosraitaa "Get Your Hands Off My Woman" on täysin mahdoton kuunnella läpi hymyilemättä, ja se on aika paljon. Miksaus voisi olla hiukan munakkaampikin ja suhista vähemmän, mutta tällaisenaankin levyä jaksaa kuunnella kerrasta toiseen. Rok rok.

8,5/10

The Darkness - Permission to Land

SingStarin pelaamisen myötä alkoi kiinnostaa tämä oldskool-henkinen trikoorock-pläjäys, ja kävinpä sitten ostamassa. Odotin, että levyllä olisi ne pari hittiä ja sitten jotain kuivaa täytettä, mutta pahus, tämähän toimi. Huomaan aina autossa istuessani räpsiväni mp3-soittimen randomia eteenpäin, että "tulis nyt sitä Darknessia taas".

Justin Hawkinsin mielipuolinen kiekuminen on osa viehätystä, ja loppu tulee sitten kliseisyydessään toimivista sävellyksistä ja lyriikoista. Etenkin levyn kakkosraitaa "Get Your Hands Off My Woman" on täysin mahdoton kuunnella läpi hymyilemättä, ja se on aika paljon. Miksaus voisi olla hiukan munakkaampikin ja suhista vähemmän, mutta tällaisenaankin levyä jaksaa kuunnella kerrasta toiseen. Rok rok.

8,5/10

Darkthrone - Transilvanian Hunger

Julminta, kylmintä, ihanan huonosti masteroitua Norjalaista black metalia koskaan.

Darkthronea ei tarvitse sen enempää selitellä. Black Metalia ei tarvitse mainostaa. No vähän kai pitää... Toimivat ja yksinkertaset riffit. Garagesoundi on vaan mielenkiintosen kuulonen.

Nuff' said.

9,5/10

The Cheeky Girls - Take Your Shoes Off

Aironmusiikista sain ilmatteeks... Jjooo...

Puolikas piste kannen hyvännäköisistä tytöistä.

4,5/10

Darkthrone - Transilvanian Hunger

Julminta, kylmintä, ihanan huonosti masteroitua Norjalaista black metalia koskaan.

Darkthronea ei tarvitse sen enempää selitellä. Black Metalia ei tarvitse mainostaa. No vähän kai pitää... Toimivat ja yksinkertaset riffit. Garagesoundi on vaan mielenkiintosen kuulonen.

Nuff' said.

9,5/10

The Cheeky Girls - Take Your Shoes Off

Aironmusiikista sain ilmatteeks... Jjooo...

Puolikas piste kannen hyvännäköisistä tytöistä.

4,5/10

Artisti: Kanye West
Levyn nimi: College Dropout
Tyyli: Hip-Hop/Rap
Vuosi: 2004

West on paremmin tunnettu tuottajana, mutta esikoislevyllään osoittaa olevansa myös taitava riimittelijä. Biitit toimivat loistavasti ja sanoitukset purevat. Biisejä on yli kahden kymmenen joten kuunneltavaa löytyy. Levyllä vierailevat mm. Jay-Z ja Ludacris. Suosittelen räpin ystäville!

10/10

Artisti: Kanye West
Levyn nimi: College Dropout
Tyyli: Hip-Hop/Rap
Vuosi: 2004

West on paremmin tunnettu tuottajana, mutta esikoislevyllään osoittaa olevansa myös taitava riimittelijä. Biitit toimivat loistavasti ja sanoitukset purevat. Biisejä on yli kahden kymmenen joten kuunneltavaa löytyy. Levyllä vierailevat mm. Jay-Z ja Ludacris. Suosittelen räpin ystäville!

10/10

Iron Maiden - The Number Of The Beast:

Iron Maidenin legendaarisin levy ja eka jolla Bruce Dickinson mukana. Ei sisällä mielestäni yhtään huonoa biisiä. Levyn parhaat biisit: The Number Of The Beast, Invaders, 22 Acacia Avenue ja Hallowed be Thy Name.

Lisäksi levyltä löytyy mm. videot biiseistä Run To The Hills ja The Number of The Beast.

Täyden kympin levy jota voin lämpimästi suositella kaikille heavymusan ystäville.

10/10

Iron Maiden - The Number Of The Beast:

Iron Maidenin legendaarisin levy ja eka jolla Bruce Dickinson mukana. Ei sisällä mielestäni yhtään huonoa biisiä. Levyn parhaat biisit: The Number Of The Beast, Invaders, 22 Acacia Avenue ja Hallowed be Thy Name.

Lisäksi levyltä löytyy mm. videot biiseistä Run To The Hills ja The Number of The Beast.

Täyden kympin levy jota voin lämpimästi suositella kaikille heavymusan ystäville.

10/10

Miss Angelina - Sommer Parade 2003

Ihan hyvältä kuullosti. Ensimmäinen trance-levyni.
Löyty CDON:sta hintaan 3.95 €, joten päätin testata ja yllätyin levyn hyvyydestä.

Biisejä esitää esim. O.S.I.R.I.S, Axel Coon, Rank 1, BK ja 13 muuta.
Biiseistä ei kovin moni jäänyt sen paremmin mieleen, mutta ei se menoa haittaa!

Pisteet: 8/10

Miss Angelina - Sommer Parade 2003

Ihan hyvältä kuullosti. Ensimmäinen trance-levyni.
Löyty CDON:sta hintaan 3.95 €, joten päätin testata ja yllätyin levyn hyvyydestä.

Biisejä esitää esim. O.S.I.R.I.S, Axel Coon, Rank 1, BK ja 13 muuta.
Biiseistä ei kovin moni jäänyt sen paremmin mieleen, mutta ei se menoa haittaa!

Pisteet: 8/10

Guns'n'Roses - Greatest hits

Gunnarit palaa tällä kokoelmallaan, johon on ängetty ne kaikkein herkistävimmät kappaleet porukalta. Koko levy pamahtaa käyntiin tyylikkäästi Welcome to the Junglella virittäen mielen juuri oikeaan aseiden ja ruusujen mielentilaan . Siitä eteenpäin loput 13 kappaletta ovat taattua gunnariainesta. Ainoa mitä olisi tällaiselta kokoelmalta jäänyt kaipaamaan, niin tuplalevy. Mutta toisaalta tämä yhden levyn painos selittynee osaltaan myös sillä, ettei Guns'n'Roses kuitenkaan kerinnyt julkaisemaan niin montaa levyä, joten loppupeleissä ei niitä hittejäkään sitten riitä aivan kahteen levyyn. Toki kaikkia helmiä ei ole vielä tähän kokoelmaankaan ängetty (kuten Estrangedia, ja tätä jäi myös vähän kaipailemaan), mutta suurin osa kyllä.

Toinen seikka mikä ihmetyttää hieman, on se, että peräti 5 kokoelman kappaleista on osittain tai täysin jonkun muun kuin Guns'n'Rosesin tuotantoa, toisin sanoen covereita. Ei siinä mitään, nämä coverit eivät suinkaan ole huonoja. Mutta täytyy sanoa, että jos bändi saa tehtyä useamman coverin, jotka ovat sitä luokkaa, että ne jäävät ihmisten mieliin hitteinä eivät ainoastaan alkuperäisen esittäjän, vaan myöskin coveresittäjän tulkitsemana, niin ei ole kokoonpano musisoinnissaan ainakaan kovin paljoa harhaan mennyt.

Kaikin puolin erittäin mukava ja nostalginen paketti.

8/10

Guns'n'Roses - Greatest hits

Gunnarit palaa tällä kokoelmallaan, johon on ängetty ne kaikkein herkistävimmät kappaleet porukalta. Koko levy pamahtaa käyntiin tyylikkäästi Welcome to the Junglella virittäen mielen juuri oikeaan aseiden ja ruusujen mielentilaan . Siitä eteenpäin loput 13 kappaletta ovat taattua gunnariainesta. Ainoa mitä olisi tällaiselta kokoelmalta jäänyt kaipaamaan, niin tuplalevy. Mutta toisaalta tämä yhden levyn painos selittynee osaltaan myös sillä, ettei Guns'n'Roses kuitenkaan kerinnyt julkaisemaan niin montaa levyä, joten loppupeleissä ei niitä hittejäkään sitten riitä aivan kahteen levyyn. Toki kaikkia helmiä ei ole vielä tähän kokoelmaankaan ängetty (kuten Estrangedia, ja tätä jäi myös vähän kaipailemaan), mutta suurin osa kyllä.

Toinen seikka mikä ihmetyttää hieman, on se, että peräti 5 kokoelman kappaleista on osittain tai täysin jonkun muun kuin Guns'n'Rosesin tuotantoa, toisin sanoen covereita. Ei siinä mitään, nämä coverit eivät suinkaan ole huonoja. Mutta täytyy sanoa, että jos bändi saa tehtyä useamman coverin, jotka ovat sitä luokkaa, että ne jäävät ihmisten mieliin hitteinä eivät ainoastaan alkuperäisen esittäjän, vaan myöskin coveresittäjän tulkitsemana, niin ei ole kokoonpano musisoinnissaan ainakaan kovin paljoa harhaan mennyt.

Kaikin puolin erittäin mukava ja nostalginen paketti.

8/10

Sonata Arctica - Silence

Tämä on jo toinen kerta kun Silencen hankin, syynä salaperäinen tallennekaappaus, mutta asiaan.

Silence alkaa lyhyellä pohjustus kappaleella "...of Silence" joka pistää jo kylmät väreet kulkemaan pitkin ruhoa. Jatkoa saadaan heti "Weballergyn" muodossa, puhdasta poweria kovaa ja korkealta. Jottei päästäisi liikaa kyllästymään niin neljäs kappale pistää taas panokset uusiksi ja tarjoilee nannaa kuuntelijalle koko kestonsa ajan. Puhutut osuudet ja loistokas sävellystyö tekevät "The End of This Chapterista" mykistävän kokonaisuuden. Levy jatkaa samaa eheää linjaansa loppuun asti ja lopetusbiisi "The Power of One" lyö luun kurkkuun jokaiselle kuuntelijalle. Levylle mahtuu kolme kappaletta puhuttelevia balladeja ja jokainen sydän suruista kärsivä varmasti ottaa ne omakseen heti ensi kuuntelulla.

Silence on kuitenkin semmoinen levy joka ei aukea ensimmäisellä kuuntelu kerralla sitten niin kirveelläkään. Itselläni kuuntelukertoja varmasti yli viidenkymmenen ja silti löydän vielä uusia elementtejä.

Sonataa enemmänkin kuunnelleena voisin sanoa, että Silence on kaikkein 'ehjin' levy koko tuotannosta. Silencella en kyllä välttämättä aloittaisi tutustumista kyseiseen bändiin, siihen tarkoitukseen suosittelen Eclipticaa tai Winterheart's Guildia.

Täyttä kymppiä en tälle anna, koska kaksi biisiä tuntuvat hiukan merkityksettömiltä omaan korvaani.

9,5/10

Sonata Arctica - Silence

Tämä on jo toinen kerta kun Silencen hankin, syynä salaperäinen tallennekaappaus, mutta asiaan.

Silence alkaa lyhyellä pohjustus kappaleella "...of Silence" joka pistää jo kylmät väreet kulkemaan pitkin ruhoa. Jatkoa saadaan heti "Weballergyn" muodossa, puhdasta poweria kovaa ja korkealta. Jottei päästäisi liikaa kyllästymään niin neljäs kappale pistää taas panokset uusiksi ja tarjoilee nannaa kuuntelijalle koko kestonsa ajan. Puhutut osuudet ja loistokas sävellystyö tekevät "The End of This Chapterista" mykistävän kokonaisuuden. Levy jatkaa samaa eheää linjaansa loppuun asti ja lopetusbiisi "The Power of One" lyö luun kurkkuun jokaiselle kuuntelijalle. Levylle mahtuu kolme kappaletta puhuttelevia balladeja ja jokainen sydän suruista kärsivä varmasti ottaa ne omakseen heti ensi kuuntelulla.

Silence on kuitenkin semmoinen levy joka ei aukea ensimmäisellä kuuntelu kerralla sitten niin kirveelläkään. Itselläni kuuntelukertoja varmasti yli viidenkymmenen ja silti löydän vielä uusia elementtejä.

Sonataa enemmänkin kuunnelleena voisin sanoa, että Silence on kaikkein 'ehjin' levy koko tuotannosta. Silencella en kyllä välttämättä aloittaisi tutustumista kyseiseen bändiin, siihen tarkoitukseen suosittelen Eclipticaa tai Winterheart's Guildia.

Täyttä kymppiä en tälle anna, koska kaksi biisiä tuntuvat hiukan merkityksettömiltä omaan korvaani.

9,5/10

Spyro Gyra - Carnaval
Genre: Jazz
Vuosi: 1980



Aivan mahtavan rytmikästä ja letkeää musiikkia torvensoiton kera. Välillä tulee taas rauhallisempaa pianonsoittoa. Laitan tämän kyllä top-20 listalleni Blue Statessin ja Zero 7 seuraksi.

9/10

Spyro Gyra - Carnaval
Genre: Jazz
Vuosi: 1980



Aivan mahtavan rytmikästä ja letkeää musiikkia torvensoiton kera. Välillä tulee taas rauhallisempaa pianonsoittoa. Laitan tämän kyllä top-20 listalleni Blue Statessin ja Zero 7 seuraksi.

9/10

Katatonia - Viva Emptiness (2003)
En tykkää kauheasti genrerunkkailuista mutta jotain raskasta, melankolista rokkia tämä on. Koko levy on masentava kansitaiteesta lähtien ja tämän kokonaisuuden se säilyttää todella hyvin ensimmäisen kappaleen tuplabasareista outron hiljenemiseen.
5/5.

Katatonia - Viva Emptiness (2003)
En tykkää kauheasti genrerunkkailuista mutta jotain raskasta, melankolista rokkia tämä on. Koko levy on masentava kansitaiteesta lähtien ja tämän kokonaisuuden se säilyttää todella hyvin ensimmäisen kappaleen tuplabasareista outron hiljenemiseen.
5/5.

Rammstein Mega Mix [ Unreal04 Suosittelee Tarra ]

Tämä on oikein wow kokemus kun kuuntelee tätä. Remix on lähinnä tekno lisätty skä rap biisikin löytyy ja muutenkin bassoa lisätty mukavasti.
Eminem on mukan biisissä; My Name Is joka on ihan hyvä biisi sitten Paul Van Dyk esittää Rammsteinin kanssa Ich Will biisin joka on kanssa hyvä. Levyssä on yhteensä 31 raitaa yhdellä levyllä! sisältäen Intron.
Levy on hyvää remixiä toisin kuin Linkin Parkin Reanimation. Jokaisen basso biisin kaipaaja ja sekä uuden Rammsteinin kaipaajan, Jokaisen Rammstein fanin kuuluisi omistaa tämä ja hyvät kaiuttimet =)

10/10 Pistettä

+ Hyviä remixejä
+ Bassoa lisää
+ Hienot kannet
+ Lisä Artistit Paul Van Dyk, Eminem...
- ... Eminemin laulu ei oikeen sovi tähän levyyn IMO

[ Unreal04 Suosittelee Tarra ]

Rammstein Mega Mix [ Unreal04 Suosittelee Tarra ]

Tämä on oikein wow kokemus kun kuuntelee tätä. Remix on lähinnä tekno lisätty skä rap biisikin löytyy ja muutenkin bassoa lisätty mukavasti.
Eminem on mukan biisissä; My Name Is joka on ihan hyvä biisi sitten Paul Van Dyk esittää Rammsteinin kanssa Ich Will biisin joka on kanssa hyvä. Levyssä on yhteensä 31 raitaa yhdellä levyllä! sisältäen Intron.
Levy on hyvää remixiä toisin kuin Linkin Parkin Reanimation. Jokaisen basso biisin kaipaaja ja sekä uuden Rammsteinin kaipaajan, Jokaisen Rammstein fanin kuuluisi omistaa tämä ja hyvät kaiuttimet =)

10/10 Pistettä

+ Hyviä remixejä
+ Bassoa lisää
+ Hienot kannet
+ Lisä Artistit Paul Van Dyk, Eminem...
- ... Eminemin laulu ei oikeen sovi tähän levyyn IMO

[ Unreal04 Suosittelee Tarra ]

Iron Maiden - Edward the Great: Greatest Hits (2002)

Ostinpa tuossa Huuto.netistä Iron Maiden Edward The Greatin, elikkä Rautaneidon hittiparaatin. Aivan loistava levy ja pitää kyllä ihan miettiä miksi en ole aikaisemmin Maideniin tutustunut tarkemmin, vaikka heviä pääasiassa kuuntelenkin. Aion kyllä hankkia muitakin bändin levyjä, sen verran vaikuttavaa kamaa. 16 loistavaa biisiä vuosien varrelta oli oiva tapa tutustua Iron Maidenin maailmaan. Viiden tähden levy. Nyt menen tuhlaamaan loputkin rahoistani cdon.comiin.

*****

Iron Maiden - Edward the Great: Greatest Hits (2002)

Ostinpa tuossa Huuto.netistä Iron Maiden Edward The Greatin, elikkä Rautaneidon hittiparaatin. Aivan loistava levy ja pitää kyllä ihan miettiä miksi en ole aikaisemmin Maideniin tutustunut tarkemmin, vaikka heviä pääasiassa kuuntelenkin. Aion kyllä hankkia muitakin bändin levyjä, sen verran vaikuttavaa kamaa. 16 loistavaa biisiä vuosien varrelta oli oiva tapa tutustua Iron Maidenin maailmaan. Viiden tähden levy. Nyt menen tuhlaamaan loputkin rahoistani cdon.comiin.

*****

Dr. Dre - 2001
genre: Rap
julkaisuvuosi: 1999


(välillä muutakin kuin heviä )
Tämä albumi on ehdottomasti kaikkien aikojen jenkki rap levy. Alusta loppuun asti juttu rullaa mukavasti eteenpäin. Välillä sellaiset kappaleet kuin:
Still D.R.E feat. Snoop Dogg
What's the difference feat. Eminem, Xzibit
Bang Bang feat. Knoc-turn'al & Hittman

Pakottaa kääntämään lisää volaa. Feattejä löytyy levyltä muutenkin. Oikeastaan yhtään kappaletta ei herra Dre ole tainnut yksi tässä tehdä. eikä asia ole ollenkaan huono asia. Miinuksena mainittakoon se että Hittman niminen räppäri on mukana melkein joka kappaleessa, eikä hän ole ihan niin hyvä Dre itse. Kokonaisuutena levy on tosi hyvä, vaikka vähän vanhempi albumi onkin kyseessä. Suosittelen kaikille jotka tykkää rapistä yleensäkkin. Ja näille hevareillekin suositteleen tuota Still D.R.E kappaletta, on se sen verran legenda.
+9/10

Dr. Dre - 2001
genre: Rap
julkaisuvuosi: 1999


(välillä muutakin kuin heviä )
Tämä albumi on ehdottomasti kaikkien aikojen jenkki rap levy. Alusta loppuun asti juttu rullaa mukavasti eteenpäin. Välillä sellaiset kappaleet kuin:
Still D.R.E feat. Snoop Dogg
What's the difference feat. Eminem, Xzibit
Bang Bang feat. Knoc-turn'al & Hittman

Pakottaa kääntämään lisää volaa. Feattejä löytyy levyltä muutenkin. Oikeastaan yhtään kappaletta ei herra Dre ole tainnut yksi tässä tehdä. eikä asia ole ollenkaan huono asia. Miinuksena mainittakoon se että Hittman niminen räppäri on mukana melkein joka kappaleessa, eikä hän ole ihan niin hyvä Dre itse. Kokonaisuutena levy on tosi hyvä, vaikka vähän vanhempi albumi onkin kyseessä. Suosittelen kaikille jotka tykkää rapistä yleensäkkin. Ja näille hevareillekin suositteleen tuota Still D.R.E kappaletta, on se sen verran legenda.
+9/10

Metallica - St Anger < Onko ees vielä Suomessa ostin Venäjältä.

Aivan mahtavan levyn on taas Metallica saanut aikaiseksi.
Ryminää on ja kunnolla kun St Anger paukkuu soittimessa.
Valitettavasti ei yllä minusta silti Metallica albumin tasolle jonka
viimeksi ostin mutta kelpo ryminää silti.
Kyllä tätä voisi enemmänkin kuunnella.
Sisältää paljon hyviä kappaleita mainittakoon näin vaikka:
St Anger ja Frantic.

810

Metallica - St Anger < Onko ees vielä Suomessa ostin Venäjältä.

Aivan mahtavan levyn on taas Metallica saanut aikaiseksi.
Ryminää on ja kunnolla kun St Anger paukkuu soittimessa.
Valitettavasti ei yllä minusta silti Metallica albumin tasolle jonka
viimeksi ostin mutta kelpo ryminää silti.
Kyllä tätä voisi enemmänkin kuunnella.
Sisältää paljon hyviä kappaleita mainittakoon näin vaikka:
St Anger ja Frantic.

810