Impaled Nazarene-All That You Fear (2003)



1. Kohta Ei Naura Enään Jeesuskaan
2. Armageddon Deathsquad
3. Endless War
4. The Maggot Crusher
5. Curse of The Dead Medusa
6. Suffer In Silence
7. Halo of Flies
8. Recreate Thru Hate
9. Goat Seeds of Doom
10. Even More Pain
11. Tribulation Hell
12. Urgent Need To Kill
13. All That You Fear




Suomalainen, lähes tragikoomisiin mittoihin sanoituksillaan yltävä blackmetal pumppu puski vuonna 2003 uusimman albuminsa, jos liveriehunta-Death Comes in 26 Carefully Selected Piecesiä ei hyväksytä. Kyseinen bändi on ollut minulle hyvin erikoinen tapaus, välillä ei tiedetä, puskeeko bändi kuulijan korviin deathmetallia, blackista, vaiko jopa punkkia. Tämähän on itseasiassa jopa hyvä asia, bändin musiikki avautui minulle hyvin monitahoisesti.



Bändin musiikki on rujoa, härskiä, ja äärimmäisen kornia, joka näkyy tyylikkäässä kansitaiteessa, ja kappaleiden nimissä. Sisimmältään ImpNaz on puhdasta, inhoa jokapuolelle, erityisesti kristittyjä vastaan viljelevää Nuclearmättöä. Vaikka biisit jyräävät tiensä läpi kuulijan korviin tankin lailla, on mukaan mahdutettu myös äärimmäisen iskeviä melodioita, ja jopa yksi bändin edesmenneelle kitaristille, Teemu Raimorannalle omistettu nyyhkyttely, joka sai arvostelijan yllättävän liikuttuneeksi(See You Somewhere, Brother).




Yhteenveto:

Mainio, vaikkei se ylläolevassa arvostelussa niinkään hyvin selvinnyt. Kokonaisuutena levy toimii yllättävän hyvin. Melodiat tosiaan pistivät korvaan, ja loivat erikoista hittimäisyyttä, mutta se hävisi levyn mättökappaleiden myötä.
Vaikken ole ennen niinkään minkään levyn soundeihin syventynyt, oli tämä poikkeus. Soundit olivat mukavan pehmeät, että korvat kestävät pidemmätkin sessiot. Ostamisen arvoinen albumi, jos kornit sanoitukset eivät luo hirveän isoja töyssyjä tiehen. Vaikka kyllä havaitsin pienoista kaupallisuuden tunnetta tällä albumilla, onneksi mihinkään typerään efektikikkailuun ole sorruttu, alà Dimmu Borgir-Puritanical Euphoric Misantrphia. (Mahtava bändi ja albumi silti imo.)



Hyvää:

+Tankeroenglannilla äristyt ylistykset kristinuskotonta maailmaa kohtaan ihastuttavat tai vihastuttavat pojasta vaariin, sukupolvelta toiselle.
+ Ei huonoja biisejä havaittavissa
+ Sooloja ja melodioita saatu mukaan, myös
+ Hilselinko heiluu, melkein pyörii akselinsa ympäri
+ ******* hyvä levy
+ Soundit kunnossa
+Slutiferin omaperäinen laulu



Huonoa:

-...Se monta kertaa mainittu ontuva englanti
-Pienoinen kaupallisuuden häivähdys
-R.I.P, Teemu.

Impaled Nazarene-All That You Fear (2003)



1. Kohta Ei Naura Enään Jeesuskaan
2. Armageddon Deathsquad
3. Endless War
4. The Maggot Crusher
5. Curse of The Dead Medusa
6. Suffer In Silence
7. Halo of Flies
8. Recreate Thru Hate
9. Goat Seeds of Doom
10. Even More Pain
11. Tribulation Hell
12. Urgent Need To Kill
13. All That You Fear




Suomalainen, lähes tragikoomisiin mittoihin sanoituksillaan yltävä blackmetal pumppu puski vuonna 2003 uusimman albuminsa, jos liveriehunta-Death Comes in 26 Carefully Selected Piecesiä ei hyväksytä. Kyseinen bändi on ollut minulle hyvin erikoinen tapaus, välillä ei tiedetä, puskeeko bändi kuulijan korviin deathmetallia, blackista, vaiko jopa punkkia. Tämähän on itseasiassa jopa hyvä asia, bändin musiikki avautui minulle hyvin monitahoisesti.



Bändin musiikki on rujoa, härskiä, ja äärimmäisen kornia, joka näkyy tyylikkäässä kansitaiteessa, ja kappaleiden nimissä. Sisimmältään ImpNaz on puhdasta, inhoa jokapuolelle, erityisesti kristittyjä vastaan viljelevää Nuclearmättöä. Vaikka biisit jyräävät tiensä läpi kuulijan korviin tankin lailla, on mukaan mahdutettu myös äärimmäisen iskeviä melodioita, ja jopa yksi bändin edesmenneelle kitaristille, Teemu Raimorannalle omistettu nyyhkyttely, joka sai arvostelijan yllättävän liikuttuneeksi(See You Somewhere, Brother).




Yhteenveto:

Mainio, vaikkei se ylläolevassa arvostelussa niinkään hyvin selvinnyt. Kokonaisuutena levy toimii yllättävän hyvin. Melodiat tosiaan pistivät korvaan, ja loivat erikoista hittimäisyyttä, mutta se hävisi levyn mättökappaleiden myötä.
Vaikken ole ennen niinkään minkään levyn soundeihin syventynyt, oli tämä poikkeus. Soundit olivat mukavan pehmeät, että korvat kestävät pidemmätkin sessiot. Ostamisen arvoinen albumi, jos kornit sanoitukset eivät luo hirveän isoja töyssyjä tiehen. Vaikka kyllä havaitsin pienoista kaupallisuuden tunnetta tällä albumilla, onneksi mihinkään typerään efektikikkailuun ole sorruttu, alà Dimmu Borgir-Puritanical Euphoric Misantrphia. (Mahtava bändi ja albumi silti imo.)



Hyvää:

+Tankeroenglannilla äristyt ylistykset kristinuskotonta maailmaa kohtaan ihastuttavat tai vihastuttavat pojasta vaariin, sukupolvelta toiselle.
+ Ei huonoja biisejä havaittavissa
+ Sooloja ja melodioita saatu mukaan, myös
+ Hilselinko heiluu, melkein pyörii akselinsa ympäri
+ ******* hyvä levy
+ Soundit kunnossa
+Slutiferin omaperäinen laulu



Huonoa:

-...Se monta kertaa mainittu ontuva englanti
-Pienoinen kaupallisuuden häivähdys
-R.I.P, Teemu.

Iron Maiden Dance of Death

Biisilista:
1.wildest dreams
2.rainmaker
3.no more lies
4.montsegur
5.dance of death
6.gates of tomorrow
7.new frontier
8.paschendale
9.face in the sand
10.age of innogence
11.journeyman

En nyt jaksa enempää arvostella niin sanotaanpa että, Paschendale,Rainmaker, Journeyman ja Dance of death nousevat klassikoiden joukkoon,Wildest dreams, No more lies ja face in the sand ovat ihan hyviä,Montsegur, new frontier ja Gates of tomorrow ovat kohtalaisia,Age of Innogence on surkea,soundit ovat ihan ok ja
kansikuva on ihan ruokottoman ruma niin arvosana olisi 8+, mutta koska Paschendale on niin helkkarin mahtava niin arvosana on:

9

Iron Maiden Dance of Death

Biisilista:
1.wildest dreams
2.rainmaker
3.no more lies
4.montsegur
5.dance of death
6.gates of tomorrow
7.new frontier
8.paschendale
9.face in the sand
10.age of innogence
11.journeyman

En nyt jaksa enempää arvostella niin sanotaanpa että, Paschendale,Rainmaker, Journeyman ja Dance of death nousevat klassikoiden joukkoon,Wildest dreams, No more lies ja face in the sand ovat ihan hyviä,Montsegur, new frontier ja Gates of tomorrow ovat kohtalaisia,Age of Innogence on surkea,soundit ovat ihan ok ja
kansikuva on ihan ruokottoman ruma niin arvosana olisi 8+, mutta koska Paschendale on niin helkkarin mahtava niin arvosana on:

9

Arcturus - La Masquerade Infernale (1997)

1. Master of Disguise
2. Ad Astra
3. The Chaos Path
4. La Masquerade Infernale
5. Alone
6. The Throne of Tragedy
7. Painting My Horror
8. Of Nails And Sinners

Norjalaisen avant-garde/atmospheric black metal-bändin toinen varsinainen albumi iski minuun varsin kovaa. Levy ei sisällä ollenkaan karjumista/grunttausta vaikka blackmetal tausta on selkeä varsinkin ensimmäisellä levyllä.
Suuren vaikutuksen minuun tekivät kosketinsoittimet jotka rakentavat suuren osan levyn tunnelmasta. Itse soittaja on varsinainen virtuoosi, vaikka suurempaa revittelyä ei kappaleissa ole.
Kylmäksi minut jätti ainoastaan levyn nimikkobiisi joka sisältää ainoastaan varsin yksinkertaista pianonsoittoa ja taustamiksausta.
Suosittelen levyä melodisesta/black metallista kiinnostuneille avarakatseisille kuuntelijoille

Parhaat kappaleet: Chaos Path, Alone(lyriikat Edgar Allan Poen runosta) , Painting my Horror

9/10

Arcturus - La Masquerade Infernale (1997)

1. Master of Disguise
2. Ad Astra
3. The Chaos Path
4. La Masquerade Infernale
5. Alone
6. The Throne of Tragedy
7. Painting My Horror
8. Of Nails And Sinners

Norjalaisen avant-garde/atmospheric black metal-bändin toinen varsinainen albumi iski minuun varsin kovaa. Levy ei sisällä ollenkaan karjumista/grunttausta vaikka blackmetal tausta on selkeä varsinkin ensimmäisellä levyllä.
Suuren vaikutuksen minuun tekivät kosketinsoittimet jotka rakentavat suuren osan levyn tunnelmasta. Itse soittaja on varsinainen virtuoosi, vaikka suurempaa revittelyä ei kappaleissa ole.
Kylmäksi minut jätti ainoastaan levyn nimikkobiisi joka sisältää ainoastaan varsin yksinkertaista pianonsoittoa ja taustamiksausta.
Suosittelen levyä melodisesta/black metallista kiinnostuneille avarakatseisille kuuntelijoille

Parhaat kappaleet: Chaos Path, Alone(lyriikat Edgar Allan Poen runosta) , Painting my Horror

9/10

The Clash - London Calling 25th anniversary edition

Boxi sisältää alkuperäisen London Calling levyn + Vanilla tapes-levyn ja DVD:n

Ostin sen ihan sitä varten että voin tänne tulla arvostelemaan lempparilevyni. Mulla on London Callingeja 5 kpl! No ei... Asiahan on niin että aikoinaan ostamani London Calling levy vetelee jo viimeisiään, koska sen käyttöaste on ollut melkoinen, ja sen vuoksi päätin ostaa naarmuttoman painoksen saaden samaan hintaan Vanilla tapes-kiekon, joka sisältää bändin harjoitusversioita London Calling levyn kappaleista sekä 5 varsinaiselta levyltä ulos jäänyttä kappaletta jotka ovat aivan ennen kuulumattomia, siis ns. uusia. Boxissa on mukana myös loistava dokkari-dvd jossa bändin jäsenet kertovat London Callingin nauhoituksista ja kaikesta muusta. Siis kolme kärpästä yhdellä levynostolla.

Mutta kyse ei ole kärpäsestä kun puhutaan vuonna 1979 julkaistusta rock-maailman mullistavasta mestariteoksesta. London Calling on legenda joka sisältää 19 erinomaista kappaletta. Punkrockers can't play? Bollocks! Alunperin tupla lp:nä julkaistu London Calling nosti The Clashin tusinapunkbändien yläpuolelle saavuttaen tunnustusta läpi paatuneen rockväen ja se laajensi punkin käsitettä oleellisesti. Punk olisi kaventunut kaventumistaan ilman The Clashin kaltaista pioneeribändiä, joka uskalsi uhmata punkgenreen 70-luvun kuluessa ilmestyneitä sääntöjä siitä mikä on punkkia ja mikä ei. The Clash sylki vasten virkamiespunkkareiden kasvoja laventaessaan tyyliään ja tuoden punkkiin kerta heitolla rutkasti musiikillista variaatiota. Eikö kukaan muu sitä halunnut/uskaltanut tehdä, vai pitikö stereotypia punkkareiden soittotaidottomuudesta tosiaan paikkansa? Tiedä sitä sitten mutta The Clash otti suunnannäyttäjän roolin, koska he uskalsivat ja heillä oli kykyjä. London Callingin kitara-basso-ja rumputyöskentelyä kuunnellessa on myönnyttyvä siihen tosiasiaan että nämä punkmiehet osaavat myös soittaa.
Mitään täysin uutta musiikissa harvoin keksitään, tai hyvin harvoin se täysin uusi ketään miellyttää. London Callinginkaan ei tuonut mitään uutta musiikkityyliä, vaan poimi eri musagenreistä elementtejä ja lisäsi ne punkmeininkiin. Levyltä voi erottaa selkeästi reggaeta,skata,jazzia ja rockabillya, mutta ihmeellistä on miten The Clash saa tutut rytmit rokkaamaan iha kybällä!

Levyltä ei pahemmin heikkoa kohtaa löydy, koska jokainen biisi on paikallaan saaden aikaan uskomattoman monipuolisen kokonaisuuden. Monesti biisit alkavat samankaltaisilla introilla mutta pärähtäessään käyntiin vievät kuulijan aivan eri rytmeihin ja riffeihin.
Henk. koht. nostaisin levyn äärimmäisen tasokkaasta materiaalista kaikin puolin täydellisiksi kappaleiksi seuraavat: London Calling, Hateful, Rudie Can't Fail, Lost in the Supermarket, Clampdown, The Guns of Brixton, Death or Glory
Varsinkin näihin biiseihin haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudellen, kunnes levysoitin alkaa huutaa hoosiannaa ja kipinät valaisee menoa.

Laitetaampa vielä tää levyn kansikin mukaan kuvioihin. Onhan se nii hieno Yksi rockhistorian kuuluisimpia kuvia muuten. Siinä Paul Simonon on juuri pistämässä bassoansa pirstaleiksi, mitä hän myöhemmin kertoo syvästi katuneensa, koska siinä bassossa oli niin erityinen soundi.


Ainii, ja pisteet myös! 10/10,5/5, 100 nallekarkkia sadasta nallekarkista, ihan miten vaan sen asian sitten ilmaseekin

The Clash - London Calling 25th anniversary edition

Boxi sisältää alkuperäisen London Calling levyn + Vanilla tapes-levyn ja DVD:n

Ostin sen ihan sitä varten että voin tänne tulla arvostelemaan lempparilevyni. Mulla on London Callingeja 5 kpl! No ei... Asiahan on niin että aikoinaan ostamani London Calling levy vetelee jo viimeisiään, koska sen käyttöaste on ollut melkoinen, ja sen vuoksi päätin ostaa naarmuttoman painoksen saaden samaan hintaan Vanilla tapes-kiekon, joka sisältää bändin harjoitusversioita London Calling levyn kappaleista sekä 5 varsinaiselta levyltä ulos jäänyttä kappaletta jotka ovat aivan ennen kuulumattomia, siis ns. uusia. Boxissa on mukana myös loistava dokkari-dvd jossa bändin jäsenet kertovat London Callingin nauhoituksista ja kaikesta muusta. Siis kolme kärpästä yhdellä levynostolla.

Mutta kyse ei ole kärpäsestä kun puhutaan vuonna 1979 julkaistusta rock-maailman mullistavasta mestariteoksesta. London Calling on legenda joka sisältää 19 erinomaista kappaletta. Punkrockers can't play? Bollocks! Alunperin tupla lp:nä julkaistu London Calling nosti The Clashin tusinapunkbändien yläpuolelle saavuttaen tunnustusta läpi paatuneen rockväen ja se laajensi punkin käsitettä oleellisesti. Punk olisi kaventunut kaventumistaan ilman The Clashin kaltaista pioneeribändiä, joka uskalsi uhmata punkgenreen 70-luvun kuluessa ilmestyneitä sääntöjä siitä mikä on punkkia ja mikä ei. The Clash sylki vasten virkamiespunkkareiden kasvoja laventaessaan tyyliään ja tuoden punkkiin kerta heitolla rutkasti musiikillista variaatiota. Eikö kukaan muu sitä halunnut/uskaltanut tehdä, vai pitikö stereotypia punkkareiden soittotaidottomuudesta tosiaan paikkansa? Tiedä sitä sitten mutta The Clash otti suunnannäyttäjän roolin, koska he uskalsivat ja heillä oli kykyjä. London Callingin kitara-basso-ja rumputyöskentelyä kuunnellessa on myönnyttyvä siihen tosiasiaan että nämä punkmiehet osaavat myös soittaa.
Mitään täysin uutta musiikissa harvoin keksitään, tai hyvin harvoin se täysin uusi ketään miellyttää. London Callinginkaan ei tuonut mitään uutta musiikkityyliä, vaan poimi eri musagenreistä elementtejä ja lisäsi ne punkmeininkiin. Levyltä voi erottaa selkeästi reggaeta,skata,jazzia ja rockabillya, mutta ihmeellistä on miten The Clash saa tutut rytmit rokkaamaan iha kybällä!

Levyltä ei pahemmin heikkoa kohtaa löydy, koska jokainen biisi on paikallaan saaden aikaan uskomattoman monipuolisen kokonaisuuden. Monesti biisit alkavat samankaltaisilla introilla mutta pärähtäessään käyntiin vievät kuulijan aivan eri rytmeihin ja riffeihin.
Henk. koht. nostaisin levyn äärimmäisen tasokkaasta materiaalista kaikin puolin täydellisiksi kappaleiksi seuraavat: London Calling, Hateful, Rudie Can't Fail, Lost in the Supermarket, Clampdown, The Guns of Brixton, Death or Glory
Varsinkin näihin biiseihin haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudellen, kunnes levysoitin alkaa huutaa hoosiannaa ja kipinät valaisee menoa.

Laitetaampa vielä tää levyn kansikin mukaan kuvioihin. Onhan se nii hieno Yksi rockhistorian kuuluisimpia kuvia muuten. Siinä Paul Simonon on juuri pistämässä bassoansa pirstaleiksi, mitä hän myöhemmin kertoo syvästi katuneensa, koska siinä bassossa oli niin erityinen soundi.


Ainii, ja pisteet myös! 10/10,5/5, 100 nallekarkkia sadasta nallekarkista, ihan miten vaan sen asian sitten ilmaseekin

Pink Floyd - The Wall

Vuonna 1979 julkaistu The Wall levy sisältää mm. Another Brick in the Wall (part.2) kappaleen, joka on ehkä bändin tunnetuin. The Wall on yksi populaarimusiikin historian merkittävimmistä teoksista. The Wall levyn kappaleita olen kuunnellut Echoes tuplalevyltä, jossa on bändin tunnetuimpia kappaleita, uransa ajalta, mutta en tajunnut kappaleiden toisiinsa liittyvyyttä. Eli.

The Wall on konseptialbumi, ja kaikki kappaleet jatkavat samaa tarinaa. Tarina on miehestä Pink, jota äiti ja koulu piinaavat. Isä kuoli toisen maailmansodan aikana. Vastoinkäymiset ovat "another brick in the wall". Vaikeuksiensa takia Pink alkaa kuvitella muuria, tai seinämää eli "The Wall". Lopulta Pink sulkeutuu lopullisesti muurinsa sisään.

Kappaleet:

1. In The Flesh?
2. The Thin Ice
3. Another Brick In The Wall (Part 1)
4. The Happiest Days Of Our Lives
5. Another Brick In The Wall (Part 2)
6. Mother
7. Goodbye Blue Sky
8. Empty Spaces
9. Young Lust
10. One Of My Turns
11. Don't Leave Me Now
12. Another Brick In The Wall (Part 3)
13. Goodbye Cruel World

(toinen levy)

1. Hey You
2. Is There Anybody Out There?
3. Nobody Home
4. Vera
5. Bring The Boys Back Home
6. Comfortably Numb
7. The Show Must Go On
8. In The Flesh
9. Run Like Hell
10. Waiting For The Worms
11. Stop
12. The Trial
13. Outside The Wall

Kaikki kappaleet eivät ole mitään hittejä, vaan kuljettamassa tarinaa. Levyä kuunnellessa ja sanoja lukiessa on uskomattoman hieno tunnelma. Levy ansaitseekin kokonaisuudessaan 10/10

Pink Floyd - The Wall

Vuonna 1979 julkaistu The Wall levy sisältää mm. Another Brick in the Wall (part.2) kappaleen, joka on ehkä bändin tunnetuin. The Wall on yksi populaarimusiikin historian merkittävimmistä teoksista. The Wall levyn kappaleita olen kuunnellut Echoes tuplalevyltä, jossa on bändin tunnetuimpia kappaleita, uransa ajalta, mutta en tajunnut kappaleiden toisiinsa liittyvyyttä. Eli.

The Wall on konseptialbumi, ja kaikki kappaleet jatkavat samaa tarinaa. Tarina on miehestä Pink, jota äiti ja koulu piinaavat. Isä kuoli toisen maailmansodan aikana. Vastoinkäymiset ovat "another brick in the wall". Vaikeuksiensa takia Pink alkaa kuvitella muuria, tai seinämää eli "The Wall". Lopulta Pink sulkeutuu lopullisesti muurinsa sisään.

Kappaleet:

1. In The Flesh?
2. The Thin Ice
3. Another Brick In The Wall (Part 1)
4. The Happiest Days Of Our Lives
5. Another Brick In The Wall (Part 2)
6. Mother
7. Goodbye Blue Sky
8. Empty Spaces
9. Young Lust
10. One Of My Turns
11. Don't Leave Me Now
12. Another Brick In The Wall (Part 3)
13. Goodbye Cruel World

(toinen levy)

1. Hey You
2. Is There Anybody Out There?
3. Nobody Home
4. Vera
5. Bring The Boys Back Home
6. Comfortably Numb
7. The Show Must Go On
8. In The Flesh
9. Run Like Hell
10. Waiting For The Worms
11. Stop
12. The Trial
13. Outside The Wall

Kaikki kappaleet eivät ole mitään hittejä, vaan kuljettamassa tarinaa. Levyä kuunnellessa ja sanoja lukiessa on uskomattoman hieno tunnelma. Levy ansaitseekin kokonaisuudessaan 10/10

Lainaus:31.12.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Laitetaampa vielä tää levyn kansikin mukaan kuvioihin. Onhan se nii hieno Yksi rockhistorian kuuluisimpia kuvia muuten. Siinä Paul Simonon on juuri pistämässä bassoansa pirstaleiksi, mitä hän myöhemmin kertoo syvästi katuneensa, koska siinä bassossa oli niin erityinen soundi.

Yhdennäköisyyttä? Jep, se on pastissi tuosta.

Lainaus:31.12.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Laitetaampa vielä tää levyn kansikin mukaan kuvioihin. Onhan se nii hieno Yksi rockhistorian kuuluisimpia kuvia muuten. Siinä Paul Simonon on juuri pistämässä bassoansa pirstaleiksi, mitä hän myöhemmin kertoo syvästi katuneensa, koska siinä bassossa oli niin erityinen soundi.

Yhdennäköisyyttä? Jep, se on pastissi tuosta.

Type O Negative - October Rust


Olen pitkän aikaa ns. "diggaillut" TON:ia, mutten ole 'The Least Worst Of' - kokoelmaa lukuunottamatta saanut noita levyjä hyllyyni "aitoina" versioina hankittua, syystä tai toisesta. Onhan kyseessä kuitenkin goottimetallin ohittamaton klassikko ja koko genren ehdottomasti paras bändi. Orkesterin neljäs levy on itselleni ehkäpä se tärkein TON - albumi, ja sen hankinkin tässä jokin aika sitten levyhyllyä koristamaan.

Levy alkaa melkoisen mitäänsanomattomasti lyhyehköllä surinaintrolla sekä raidalla, jossa bändin pojat höpisevät levystään. Näiden täytepalojen jälkeen pyörähtää käyntiin ensimmäinen varsinainen kappale, 'Love You To Death'. Hitaanpuoleinen, tunnelmallinen biisi, jota kauniit melodiat kuljettavat eteenpäin. Parempaa alkua ei voisi levylle toivoa. 'Be My Druidess' jatkaa loistobiisien paraatia, joka jatkuu aina levyn loppuun saakka. Parhaimpina paloina voisin mainita ns. "hittibiisin", 'My Girlfriend's Girlfriend':in, 'Wolf Moon (Including Zoanthropic Paranoia)':an, 'Red Water (Christmas Mourning)':in sekä 'Burnt Flowers Fallen':in. Loppujen lopuksi lätty ei tarjoile yhtäkään huonoa kipaletta noita surinoita ja löpinöitä lukuunottamatta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tässä on yksi parhaita levyjä koskaan. Tiukka paketti, jota voin suositella melkein kaikille jotka vastaavasta musiikista pitävät. Jos goottimeiningistä pidät, niin unohda kuusysisilmät ja osta tämä. Levy voi vaatia enemmän kuuntelukertoja ja keskittymistä kuin purkkarokki, mutta maksaa sen kaiken takaisin loppujenlopuksi. Kestää myös kuuntelua hyvin.

+ Peter Steele
+ Tunnistettava & perinteinen TON - soundi
+ Ei yhtäkään huonoa biisiä
+ Kappalemateriaali monipuolista
+ Kannet
+ Tunnelma

- Turhat surina- ja höpinäraidat
- Eipäs nyt vitsailla pyhillä asioilla... miinuksia muka :E


10 / 10

Type O Negative - October Rust


Olen pitkän aikaa ns. "diggaillut" TON:ia, mutten ole 'The Least Worst Of' - kokoelmaa lukuunottamatta saanut noita levyjä hyllyyni "aitoina" versioina hankittua, syystä tai toisesta. Onhan kyseessä kuitenkin goottimetallin ohittamaton klassikko ja koko genren ehdottomasti paras bändi. Orkesterin neljäs levy on itselleni ehkäpä se tärkein TON - albumi, ja sen hankinkin tässä jokin aika sitten levyhyllyä koristamaan.

Levy alkaa melkoisen mitäänsanomattomasti lyhyehköllä surinaintrolla sekä raidalla, jossa bändin pojat höpisevät levystään. Näiden täytepalojen jälkeen pyörähtää käyntiin ensimmäinen varsinainen kappale, 'Love You To Death'. Hitaanpuoleinen, tunnelmallinen biisi, jota kauniit melodiat kuljettavat eteenpäin. Parempaa alkua ei voisi levylle toivoa. 'Be My Druidess' jatkaa loistobiisien paraatia, joka jatkuu aina levyn loppuun saakka. Parhaimpina paloina voisin mainita ns. "hittibiisin", 'My Girlfriend's Girlfriend':in, 'Wolf Moon (Including Zoanthropic Paranoia)':an, 'Red Water (Christmas Mourning)':in sekä 'Burnt Flowers Fallen':in. Loppujen lopuksi lätty ei tarjoile yhtäkään huonoa kipaletta noita surinoita ja löpinöitä lukuunottamatta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tässä on yksi parhaita levyjä koskaan. Tiukka paketti, jota voin suositella melkein kaikille jotka vastaavasta musiikista pitävät. Jos goottimeiningistä pidät, niin unohda kuusysisilmät ja osta tämä. Levy voi vaatia enemmän kuuntelukertoja ja keskittymistä kuin purkkarokki, mutta maksaa sen kaiken takaisin loppujenlopuksi. Kestää myös kuuntelua hyvin.

+ Peter Steele
+ Tunnistettava & perinteinen TON - soundi
+ Ei yhtäkään huonoa biisiä
+ Kappalemateriaali monipuolista
+ Kannet
+ Tunnelma

- Turhat surina- ja höpinäraidat
- Eipäs nyt vitsailla pyhillä asioilla... miinuksia muka :E


10 / 10

Lainaus:06.01.2006 Kehto kirjoitti:


Yhdennäköisyyttä? Jep, se on pastissi tuosta.

Mutta ihan tarkoituksella minun tietääkseni?

"Albumin kuuluisan kansikuvan otti Pennie Smith New York Palladiumilla 21. syyskuuta 1979. Se kuvaa basisti Paul Simononia murskaamassa bassokitaraansa lattiaan. Kannen typografia imitoi Elvis Presleyn debyyttialbumia Elvis Presley."

http://fi.wikipedia.org/wiki/London_Calling

Lainaus:06.01.2006 Kehto kirjoitti:


Yhdennäköisyyttä? Jep, se on pastissi tuosta.

Mutta ihan tarkoituksella minun tietääkseni?

"Albumin kuuluisan kansikuvan otti Pennie Smith New York Palladiumilla 21. syyskuuta 1979. Se kuvaa basisti Paul Simononia murskaamassa bassokitaraansa lattiaan. Kannen typografia imitoi Elvis Presleyn debyyttialbumia Elvis Presley."

http://fi.wikipedia.org/wiki/London_Calling

System of a down - Mesmerize

Ensimmäien SOAD levyni. Yllätyin todella positiivisesti.
Parhaat kappaleet tältä levyltä ovat mielestäni:

-Lost in hollywood
-B.Y.O.B. (joo...on se jo vähän kulunut)
-Question
-Sad statue
-Radio/video

Kaikki kappaleet olivat hyviä, joten ei tarvinnut skippailla

9+/10


System of a down - Hypnotize

Hankin tämän melkein heti Mesmerizen jälkeen, koska kiinnostuin bändsitä sen verran että oli ihan pakko

Olin lukenut jostain että hypnotize eroaisi aika paljon mesmerizestä vaikka se olikin "sisarlevy", mutta kun aloin kuunnella levyä huomasin, että musiikki oli aivan samanlaista kuin mesmerizessä. No eihän se minua haitannut, kun kerta ekasta levystä tykkäsin.

Parhaat kappaleet:

-Dreaming
-Kill rock'N roll
-Hypnotize
-Lonely day
-Soldier side
-Stealing society

Levyltä löytyi pari biisiä jotka yleensä skippaan, joten se on pieni miinus

8+/10

System of a down - Mesmerize

Ensimmäien SOAD levyni. Yllätyin todella positiivisesti.
Parhaat kappaleet tältä levyltä ovat mielestäni:

-Lost in hollywood
-B.Y.O.B. (joo...on se jo vähän kulunut)
-Question
-Sad statue
-Radio/video

Kaikki kappaleet olivat hyviä, joten ei tarvinnut skippailla

9+/10


System of a down - Hypnotize

Hankin tämän melkein heti Mesmerizen jälkeen, koska kiinnostuin bändsitä sen verran että oli ihan pakko

Olin lukenut jostain että hypnotize eroaisi aika paljon mesmerizestä vaikka se olikin "sisarlevy", mutta kun aloin kuunnella levyä huomasin, että musiikki oli aivan samanlaista kuin mesmerizessä. No eihän se minua haitannut, kun kerta ekasta levystä tykkäsin.

Parhaat kappaleet:

-Dreaming
-Kill rock'N roll
-Hypnotize
-Lonely day
-Soldier side
-Stealing society

Levyltä löytyi pari biisiä jotka yleensä skippaan, joten se on pieni miinus

8+/10

Audioslave - Out Of Exile

Tämä on siis audioslaven toinen tuotos ja omistan myös ensimmäisen mutta se on jo niin vanha että en jaksa siitä mitään kirjoitella.

Levyltä löytyy 12 aivan loistavaa kappaletta joista en osaa parhaita valita. Voin suoraan sanoa, että tämä on paras levy mikä minun hyllystä löytyy. Kaikille biiseille yhteistä on loistavat kitarasoolot, joiden tahdissa on kiva soitella ilmakitaraa


Jos rauhallinen rokki kiinnostaa niin tämä on se oikea !



10-/10

www.audioslave.com

Audioslave - Out Of Exile

Tämä on siis audioslaven toinen tuotos ja omistan myös ensimmäisen mutta se on jo niin vanha että en jaksa siitä mitään kirjoitella.

Levyltä löytyy 12 aivan loistavaa kappaletta joista en osaa parhaita valita. Voin suoraan sanoa, että tämä on paras levy mikä minun hyllystä löytyy. Kaikille biiseille yhteistä on loistavat kitarasoolot, joiden tahdissa on kiva soitella ilmakitaraa


Jos rauhallinen rokki kiinnostaa niin tämä on se oikea !



10-/10

www.audioslave.com

Kolmas Nainen: Lauteilla HKI - TRE (DVD) + bonus cd




DVD

Tavastia 11.8.2004:

1. Puhelin soi, 2. Iso tyttö ja pikkutyttö, 3. Missä viisaaksi tullaan, 4. Uneni on vasta alussa, 5. Niin sen täytyi olla, 6. Vanha, mennyt ja entinen, 7. Liity meihin,
8. Valehtelisin, jos väittäisin, 9. Jerusalemin suutari, 10. Lautalla, 11. *****nhajua, 12. Ooh, Sammy!, 13. Äiti pojastaan pappia toivoi, 14. Tästä asti aikaa, 15. Hyvää ja kaunista, 16. Maailma on tyly, 17. Sylistäsi heräsin, 18. Elämän tarkoitus, 19. Sekunnit ja tunnit, 20. Päivät kuluu hukkaan, 21. Lamppu ikkunallasi

Ratina 14.8.2004:

1. Puhelin soi, 2. Onpa kadulla mittaa, 3. Kartat mua, 4. Valehtelisin, jos väittäisin, 5. *****nhajua, 6. Pyörteeseen, 7. Äiti pojastaan pappia toivoi, 8. Tästä asti aikaa, 9. Maailma on tyly

Extraa: Kolmas Nainen backstagella- dokumentti, Diskografia

Bonus-CD:

Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita
Maanantai
Sylistäsi heräsin
Äiti pojastaan pappia toivoi
Päivät kuluu hukkaan
Valehtelisin jos väittäisin
Hyvää ja kaunista
Tästä asti aikaa
Ote talonkirjasta
Lautalla
Elämän tarkoitus - jousiversio ´98
Kartat mua
Tango taisteluni
Niin sen täytyi olla
*****nhajua
Uneni on vasta alussa
Onpa kadulla mittaa
Pyörteeseen
Ooh, Sammy!
Jerusalemin suutari

Kolmas Nainen pisti vielä kerran kamat samaan kasaan ja teki 2 keikkaa kesällä 2004. Tavastian keikka löytyy kokonaisuudessaan DVD:ltä ja Ratinan keikalta on parhaat palat... Ehdoton harkinta kaikille bändin faneille ja tämä DVD pitäisi kuulua jokaisen suomirockia kuuntelevan kokoelmiin.. kuuluu mielestäni yleissivistykseen. Loistava läpileikkaus bändin historiasta.. Ja ennen kaikkea aivan loistavia biisejä!!

10/10

Kolmas Nainen: Lauteilla HKI - TRE (DVD) + bonus cd




DVD

Tavastia 11.8.2004:

1. Puhelin soi, 2. Iso tyttö ja pikkutyttö, 3. Missä viisaaksi tullaan, 4. Uneni on vasta alussa, 5. Niin sen täytyi olla, 6. Vanha, mennyt ja entinen, 7. Liity meihin,
8. Valehtelisin, jos väittäisin, 9. Jerusalemin suutari, 10. Lautalla, 11. *****nhajua, 12. Ooh, Sammy!, 13. Äiti pojastaan pappia toivoi, 14. Tästä asti aikaa, 15. Hyvää ja kaunista, 16. Maailma on tyly, 17. Sylistäsi heräsin, 18. Elämän tarkoitus, 19. Sekunnit ja tunnit, 20. Päivät kuluu hukkaan, 21. Lamppu ikkunallasi

Ratina 14.8.2004:

1. Puhelin soi, 2. Onpa kadulla mittaa, 3. Kartat mua, 4. Valehtelisin, jos väittäisin, 5. *****nhajua, 6. Pyörteeseen, 7. Äiti pojastaan pappia toivoi, 8. Tästä asti aikaa, 9. Maailma on tyly

Extraa: Kolmas Nainen backstagella- dokumentti, Diskografia

Bonus-CD:

Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita
Maanantai
Sylistäsi heräsin
Äiti pojastaan pappia toivoi
Päivät kuluu hukkaan
Valehtelisin jos väittäisin
Hyvää ja kaunista
Tästä asti aikaa
Ote talonkirjasta
Lautalla
Elämän tarkoitus - jousiversio ´98
Kartat mua
Tango taisteluni
Niin sen täytyi olla
*****nhajua
Uneni on vasta alussa
Onpa kadulla mittaa
Pyörteeseen
Ooh, Sammy!
Jerusalemin suutari

Kolmas Nainen pisti vielä kerran kamat samaan kasaan ja teki 2 keikkaa kesällä 2004. Tavastian keikka löytyy kokonaisuudessaan DVD:ltä ja Ratinan keikalta on parhaat palat... Ehdoton harkinta kaikille bändin faneille ja tämä DVD pitäisi kuulua jokaisen suomirockia kuuntelevan kokoelmiin.. kuuluu mielestäni yleissivistykseen. Loistava läpileikkaus bändin historiasta.. Ja ennen kaikkea aivan loistavia biisejä!!

10/10

Wintersun - Wintersun

1. Beyond the Dark Sun
2. Winter Madness
3. Sleeping Stars
4. Battle Against Time
5. Death and the Healing
6. Starchild
7. Beautiful Death
8. Sadness and Hate

Levy on tasaista laatua alusta loppuun. Jos jostain löytää myynnissä niin kannattaa ostaa. Ensiferum fanien kannattaa tutustua, vaikkei ihan samallaista tavaraa olekkaan.

Wintersun - Wintersun

1. Beyond the Dark Sun
2. Winter Madness
3. Sleeping Stars
4. Battle Against Time
5. Death and the Healing
6. Starchild
7. Beautiful Death
8. Sadness and Hate

Levy on tasaista laatua alusta loppuun. Jos jostain löytää myynnissä niin kannattaa ostaa. Ensiferum fanien kannattaa tutustua, vaikkei ihan samallaista tavaraa olekkaan.

Testament - The New Order

Enpä ole ikinä mikään Testament-fani ollut, mutta pakkohan tämä oli ostaa, kun oli niin halvalla myynnissä. Yksi asia levyssä mättää: wannabe-Metallica -kikkailu. Akustisia ja säröttömiä osioita viljellään aivan liikaa, eivätkä ne istu pätkääkään muun musiikin sekaan. Lähinnä ne vain ärsyttävät turhanpäiväisyydellään. Mukaan on pitänyt tunkea jopa kaksi instrumentaalia, jotka olisi kyllä voinut jättää pois, sillä kummassakaan ei ole yhtään mitään erikoista tai kuulemisen arvoista.

CD-versiolla on mukana myös Aerosmith-coveri, joka on ihan perseestä, eikä sitä olisi pitänyt laittaa levylle ollenkaan. Alkuperäisellä vinyylillä se ei tosin ollut mukana, joten annetaan tämä anteeksi. Nyt biisin voi hyvällä omallatunnolla skipata. Vaikka yleensä en moista harrastakaan, niin tämän biisin kohdalla sormet alkavat väkisinkin hamuamaan skip-nappulaa. En edes tajua, millä logiikalla covereita pitäisi laittaa täyspitkälle, tai ainakaan levyn keskelle. Vaikka loppuun bonukseksi, mutta ei missään nimessä keskelle levyä.

Jos nyt haukkumisen jälkeen sanoisin jotain hyvääkin. Chuck Billy hoitaa vokalistin hommansa mallikkaasti, mukana on hyviä riffejä (vaikka riffejä ylipäätänsä on aivan liian vähän thrash-mittapuulla) ja meininki on hyvä silloin, kun ei alennuta muka-hienoon akustiseen rämpyttelyyn. Tästä materiaalista saisi tehtyä pirun hyvän EP:n, mutta täyspitkäksi mukana on aivan liikaa turhanpäiväistä materiaalia.

Kouluarvosanaksi antaisin ehkä seiskan.

Testament - The New Order

Enpä ole ikinä mikään Testament-fani ollut, mutta pakkohan tämä oli ostaa, kun oli niin halvalla myynnissä. Yksi asia levyssä mättää: wannabe-Metallica -kikkailu. Akustisia ja säröttömiä osioita viljellään aivan liikaa, eivätkä ne istu pätkääkään muun musiikin sekaan. Lähinnä ne vain ärsyttävät turhanpäiväisyydellään. Mukaan on pitänyt tunkea jopa kaksi instrumentaalia, jotka olisi kyllä voinut jättää pois, sillä kummassakaan ei ole yhtään mitään erikoista tai kuulemisen arvoista.

CD-versiolla on mukana myös Aerosmith-coveri, joka on ihan perseestä, eikä sitä olisi pitänyt laittaa levylle ollenkaan. Alkuperäisellä vinyylillä se ei tosin ollut mukana, joten annetaan tämä anteeksi. Nyt biisin voi hyvällä omallatunnolla skipata. Vaikka yleensä en moista harrastakaan, niin tämän biisin kohdalla sormet alkavat väkisinkin hamuamaan skip-nappulaa. En edes tajua, millä logiikalla covereita pitäisi laittaa täyspitkälle, tai ainakaan levyn keskelle. Vaikka loppuun bonukseksi, mutta ei missään nimessä keskelle levyä.

Jos nyt haukkumisen jälkeen sanoisin jotain hyvääkin. Chuck Billy hoitaa vokalistin hommansa mallikkaasti, mukana on hyviä riffejä (vaikka riffejä ylipäätänsä on aivan liian vähän thrash-mittapuulla) ja meininki on hyvä silloin, kun ei alennuta muka-hienoon akustiseen rämpyttelyyn. Tästä materiaalista saisi tehtyä pirun hyvän EP:n, mutta täyspitkäksi mukana on aivan liikaa turhanpäiväistä materiaalia.

Kouluarvosanaksi antaisin ehkä seiskan.

viimesin (tai yksi viimeisimmistä) hankinnoista oli tämä suht uuden brittiartistin Franz Ferdinandin uusin (ja toinen) albumi, You could have it so much better. levy kolahti jo ensimmäisellä biisillä, joka on muuten muutenkin levyn paras kappale, ja nyt kuuntelen keskimäärin kerran päivässä. tyylilaji on tietysti rokkia, ja biisit, varsinkin 1. - The fallen, ovat todella tarttuvia. eli jäävät päähän soimaan koko päiväksi. ikinä ei myöskään ole tullut näin pirteä olo musiikin kuuntelusta. annan silti pienen esittelyn myös englanniksi, varmaan tulee paremmin perille mistä on kysymys.

Lainaus: Franz Ferdinand set out to prove that artistically credible rock could involve "really, really catchy tunes" that people could dance to, frontman Alex Kapranos says. The band were fed up with overly-serious bands in "that post-rock thing that seemed to be doing its damn hardest to avoid any bloody tune", he says.

01 The Fallen
02 Do You Want To
03 This Boy
04 Walk Away
05 Evil And A Heathen
06 You're The Reason I'm Leaving
07 Eleanor Put Your Boots On
08 Well That Was Easy
09 What You Meant
10 I'm Your Villain
11 You Could Have It So Much Better
12 Fade Together
13 Outsiders



9/10. suosittelen. vielä pitäisi hankkia se ensimmäinen albumi

viimesin (tai yksi viimeisimmistä) hankinnoista oli tämä suht uuden brittiartistin Franz Ferdinandin uusin (ja toinen) albumi, You could have it so much better. levy kolahti jo ensimmäisellä biisillä, joka on muuten muutenkin levyn paras kappale, ja nyt kuuntelen keskimäärin kerran päivässä. tyylilaji on tietysti rokkia, ja biisit, varsinkin 1. - The fallen, ovat todella tarttuvia. eli jäävät päähän soimaan koko päiväksi. ikinä ei myöskään ole tullut näin pirteä olo musiikin kuuntelusta. annan silti pienen esittelyn myös englanniksi, varmaan tulee paremmin perille mistä on kysymys.

Lainaus: Franz Ferdinand set out to prove that artistically credible rock could involve "really, really catchy tunes" that people could dance to, frontman Alex Kapranos says. The band were fed up with overly-serious bands in "that post-rock thing that seemed to be doing its damn hardest to avoid any bloody tune", he says.

01 The Fallen
02 Do You Want To
03 This Boy
04 Walk Away
05 Evil And A Heathen
06 You're The Reason I'm Leaving
07 Eleanor Put Your Boots On
08 Well That Was Easy
09 What You Meant
10 I'm Your Villain
11 You Could Have It So Much Better
12 Fade Together
13 Outsiders



9/10. suosittelen. vielä pitäisi hankkia se ensimmäinen albumi

Stonegard - Arrows

Stonegard on norjalainen stoner-rock-metal bändi. Musiikki on todella loistavaa, koska Stonegardilla ei ole ollenkaan koketinsoittajaa, joten tältä albumilta et tylsää syntikka-poppia löydä! Kitarat soi ja rummut hakkaa aivan loistavasti!
Mikäli vain rokki kelpaa, on tässä aivan loistava bändi. Tarttuvimmat kipaleet ovat levyn nimikko-kappale Arrows, The white shaded lie ja Barircades.
Ainoat huonot puolet ko. levyllä ovat: Se pakollinen hitaampi kappale: Goldbar ja myös se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä levyllä ole kuin 10 kappaletta.

Kapplelista:
1. Ghost Circles
2. Arrows
3. Hunter
4. At Arms Length
5. Resistance
6. The White Shaded Lie
7. Triggerfinger
8. Barricades
9. Goldbar
10. Darkest Hour

Stonegard - Arrows

Stonegard on norjalainen stoner-rock-metal bändi. Musiikki on todella loistavaa, koska Stonegardilla ei ole ollenkaan koketinsoittajaa, joten tältä albumilta et tylsää syntikka-poppia löydä! Kitarat soi ja rummut hakkaa aivan loistavasti!
Mikäli vain rokki kelpaa, on tässä aivan loistava bändi. Tarttuvimmat kipaleet ovat levyn nimikko-kappale Arrows, The white shaded lie ja Barircades.
Ainoat huonot puolet ko. levyllä ovat: Se pakollinen hitaampi kappale: Goldbar ja myös se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä levyllä ole kuin 10 kappaletta.

Kapplelista:
1. Ghost Circles
2. Arrows
3. Hunter
4. At Arms Length
5. Resistance
6. The White Shaded Lie
7. Triggerfinger
8. Barricades
9. Goldbar
10. Darkest Hour

KANSALAISET! Kohta saatte tähän mokoman uuden levyn "Kuoleman Laulukunnaat" arvostelun. En edes tiedä miksi tämän viestin kirjoitin, mutta editoin sen sitten tähän . Tää on taas näitä aamuja. Levy siis ilmestyy tänään kauppoihin.

KANSALAISET! Kohta saatte tähän mokoman uuden levyn "Kuoleman Laulukunnaat" arvostelun. En edes tiedä miksi tämän viestin kirjoitin, mutta editoin sen sitten tähän . Tää on taas näitä aamuja. Levy siis ilmestyy tänään kauppoihin.

Iron Maiden: Edward the great - Greatest hits

Tämä levy on kyllä Iron maidenin parhaimmistoa, koska tähän on koottu parhaimpia hittejä Ironilta. En voinut kuitenkaan ymmärtää, että ''Aces High'' biisi ei ollut tällä levyllä... No, onhan minulla powerslave levykin...
Kaikki kappaleet ovat omalla tavallaan hyviä. Run to the hills on aika hieno viisu jolla aloittaa tämä Ironinen levy. Olen tykännyt Ironistajo kauan, joten experttinä voin sanoa, että tämä levy oli hintansa arvoinen (8,95 ). Kyllä olisin ostanut koko hintaisenakin (20,95), mutta halvempi on aina halvempi. Jops Iron maidenista tykkäät, niin tämän levyn ostoskoriin lykkää

Pisteet: 9/10

Iron Maiden: Edward the great - Greatest hits

Tämä levy on kyllä Iron maidenin parhaimmistoa, koska tähän on koottu parhaimpia hittejä Ironilta. En voinut kuitenkaan ymmärtää, että ''Aces High'' biisi ei ollut tällä levyllä... No, onhan minulla powerslave levykin...
Kaikki kappaleet ovat omalla tavallaan hyviä. Run to the hills on aika hieno viisu jolla aloittaa tämä Ironinen levy. Olen tykännyt Ironistajo kauan, joten experttinä voin sanoa, että tämä levy oli hintansa arvoinen (8,95 ). Kyllä olisin ostanut koko hintaisenakin (20,95), mutta halvempi on aina halvempi. Jops Iron maidenista tykkäät, niin tämän levyn ostoskoriin lykkää

Pisteet: 9/10

Children of bodom: Bestbreeder 1997-2000

Vau! Tämä levy sisältää parhaimmat hitit Something wild, Hatebreeder, Tokyo arhearts ja Follow the reaper levyiltä. Minulla n nuo kaikki, mutta kaikki Bodomin tekemä on hyvää. Tällä levyllä on Billy idolin rebel yell cover joka on hyvä, mutta Laiho laulaa normaalilla ääneellä tämän viisun. Sanat löytyvät joka biisiin, ja Live kuviakin löytyy! Jos tykkäät bodomista (niin kuin mä) Osta tämä jos satut löytämään Bestbreederin kaupasta.

10/10

Children of bodom: Bestbreeder 1997-2000

Vau! Tämä levy sisältää parhaimmat hitit Something wild, Hatebreeder, Tokyo arhearts ja Follow the reaper levyiltä. Minulla n nuo kaikki, mutta kaikki Bodomin tekemä on hyvää. Tällä levyllä on Billy idolin rebel yell cover joka on hyvä, mutta Laiho laulaa normaalilla ääneellä tämän viisun. Sanat löytyvät joka biisiin, ja Live kuviakin löytyy! Jos tykkäät bodomista (niin kuin mä) Osta tämä jos satut löytämään Bestbreederin kaupasta.

10/10

Lainaus:08.02.2006 mateofbodom kirjoitti:
Iron Maiden: Edward the great - Greatest hits

Tämä levy on kyllä Iron maidenin parhaimmistoa, koska tähän on koottu parhaimpia hittejä Ironilta. En voinut kuitenkaan ymmärtää, että ''Aces High'' biisi ei ollut tällä levyllä... No, onhan minulla powerslave levykin...
Kaikki kappaleet ovat omalla tavallaan hyviä. Run to the hills on aika hieno viisu jolla aloittaa tämä Ironinen levy. Olen tykännyt Ironistajo kauan, joten experttinä voin sanoa, että tämä levy oli hintansa arvoinen (8,95 ). Kyllä olisin ostanut koko hintaisenakin (20,95), mutta halvempi on aina halvempi. Jops Iron maidenista tykkäät, niin tämän levyn ostoskoriin lykkää

Pisteet: 9/10

Bändihän on tosiaan mitä parhain, mutta Edward the Great on todella hajanainen kokoelma. Di'Annon ajoilta ei löydy yhtään kappaletta mikä on ärsyttävää. (Onneksi) Blazen ajoiltakaan ei paljoa kuulla. No Prayer for the Dyingin molemmat hitit olisi voitu jättää pois. Powerslavelta ja Somewhere In Timelta kuullaan molemmilta vain yhdet kappaleet, joka on surkea ratkaisu.
Aces High olisi ollut enemmänkin kuin paikallaan 2 Minutesin rinnalla.
Somewhere In Timelta olisi saanut olla reilusti lisää kappaleita mukana, onhan se IMO Maidenin paras levy. Levyn paras puoli onkin, että Seventh Son of a Seventh Sonilta on mukana kaikki neljä sinkkukappaletta! Hyvä ratkaisu, onhan tämä IMO Maidenin toiseksi hienoin mestariteos.

Loput itsestäänselvät puhkikulutetut & haukotuttavat hittbiisit - 666, RTTH, Trooper jne. ovat mukana tottakai. Fear of the Darkilta ei mukana yhtään alkuperäistä kappaletta, vain live nimbiisistä Ei näin.

Kannatan jokaista ostamaan mieluummin 90-luvulla ilmestyneen kokoelman, sillä tämä Edward the Great ei ole kovinkaan hyvä kokoelmaksi, liikaa puuttuu ja kappalevalinnat ovat outoja ja liiankin hittimäisiä. Itse biisit ja tietenkin bändi tottakai ovat täyttä RAUTAA.

Lainaus:08.02.2006 mateofbodom kirjoitti:
Iron Maiden: Edward the great - Greatest hits

Tämä levy on kyllä Iron maidenin parhaimmistoa, koska tähän on koottu parhaimpia hittejä Ironilta. En voinut kuitenkaan ymmärtää, että ''Aces High'' biisi ei ollut tällä levyllä... No, onhan minulla powerslave levykin...
Kaikki kappaleet ovat omalla tavallaan hyviä. Run to the hills on aika hieno viisu jolla aloittaa tämä Ironinen levy. Olen tykännyt Ironistajo kauan, joten experttinä voin sanoa, että tämä levy oli hintansa arvoinen (8,95 ). Kyllä olisin ostanut koko hintaisenakin (20,95), mutta halvempi on aina halvempi. Jops Iron maidenista tykkäät, niin tämän levyn ostoskoriin lykkää

Pisteet: 9/10

Bändihän on tosiaan mitä parhain, mutta Edward the Great on todella hajanainen kokoelma. Di'Annon ajoilta ei löydy yhtään kappaletta mikä on ärsyttävää. (Onneksi) Blazen ajoiltakaan ei paljoa kuulla. No Prayer for the Dyingin molemmat hitit olisi voitu jättää pois. Powerslavelta ja Somewhere In Timelta kuullaan molemmilta vain yhdet kappaleet, joka on surkea ratkaisu.
Aces High olisi ollut enemmänkin kuin paikallaan 2 Minutesin rinnalla.
Somewhere In Timelta olisi saanut olla reilusti lisää kappaleita mukana, onhan se IMO Maidenin paras levy. Levyn paras puoli onkin, että Seventh Son of a Seventh Sonilta on mukana kaikki neljä sinkkukappaletta! Hyvä ratkaisu, onhan tämä IMO Maidenin toiseksi hienoin mestariteos.

Loput itsestäänselvät puhkikulutetut & haukotuttavat hittbiisit - 666, RTTH, Trooper jne. ovat mukana tottakai. Fear of the Darkilta ei mukana yhtään alkuperäistä kappaletta, vain live nimbiisistä Ei näin.

Kannatan jokaista ostamaan mieluummin 90-luvulla ilmestyneen kokoelman, sillä tämä Edward the Great ei ole kovinkaan hyvä kokoelmaksi, liikaa puuttuu ja kappalevalinnat ovat outoja ja liiankin hittimäisiä. Itse biisit ja tietenkin bändi tottakai ovat täyttä RAUTAA.

Deep Purple platinum collection

Loisto levy ostin levyn vain koska aikaisemmin kuulemani muutamat kappaleet olivat olleet hyviä. Nyt tykkään Deep Purplesta paljon enemmän. Suosikki kappaleiksi nousivat lopulta Space Truckin' Black nights ja vanha tuttu Smoke on the Water. Mutta levyn kuuntelemisen mukana tuli pari pientä pettymystä levyn musiikki ei ollut yhtä raskasta kuin suosikki bändini (Iron Maiden) musiikki.
Loisto hankinta joka tapaksessa

9/10

Deep Purple platinum collection

Loisto levy ostin levyn vain koska aikaisemmin kuulemani muutamat kappaleet olivat olleet hyviä. Nyt tykkään Deep Purplesta paljon enemmän. Suosikki kappaleiksi nousivat lopulta Space Truckin' Black nights ja vanha tuttu Smoke on the Water. Mutta levyn kuuntelemisen mukana tuli pari pientä pettymystä levyn musiikki ei ollut yhtä raskasta kuin suosikki bändini (Iron Maiden) musiikki.
Loisto hankinta joka tapaksessa

9/10

Talib Kweli & Hi Tek - Reflection Eternal

Vuonna 2000 ilmestynyt Reflection Eternal oli todella positiivinen ilmestys muuten varsin kuivahkon vuoden julkaisuissa. Tietyissä piireissä kulttimaineeseen yltäneen Talib Kwelin ja DJ Hi Tekin yhteistyö on saumatonta. Kwelin upea ja soljuva flow yhdistettynä Hi Tekin biitteihin tekee albumista todella messevän ja hyvän kuuloisen kokonaisuuden. Feattaamassa löytyy sellaisia nimiä kuin Kwelin Black Star- parivaljakko Mos Def, Kool G Rap, Xzibit, Piakhan jne. Feattaajavalinnat ovat pääosin onnistuneita, mutta henkilökohtaisesti olisin toivonut Mos Defia useampaan kappaleeseen.

Kappaleiden sanoitukset ovat pääosin hyvin elämänmyönteisiä, mutta kuitenkin realistisia. Talib pohtii elämää, kuolemaa ja etsii kadotettuja juuriaan. Vaikka albumi onkin parhaimmillaan yhtenäisenä kokonaisuutena, yksittäisistä biiseistä suosikeiksini nousivat seuraavat kipaleet. The Blast, This Means You, Too Late, Africa Dream, Ghetto Afterlife, Touch You, Good Mourning ja yllättäen myös Outro.

Suosittelen todellakin tutustumaan tähän aikansa klassikkoon!
5/5

Talib Kweli & Hi Tek - Reflection Eternal

Vuonna 2000 ilmestynyt Reflection Eternal oli todella positiivinen ilmestys muuten varsin kuivahkon vuoden julkaisuissa. Tietyissä piireissä kulttimaineeseen yltäneen Talib Kwelin ja DJ Hi Tekin yhteistyö on saumatonta. Kwelin upea ja soljuva flow yhdistettynä Hi Tekin biitteihin tekee albumista todella messevän ja hyvän kuuloisen kokonaisuuden. Feattaamassa löytyy sellaisia nimiä kuin Kwelin Black Star- parivaljakko Mos Def, Kool G Rap, Xzibit, Piakhan jne. Feattaajavalinnat ovat pääosin onnistuneita, mutta henkilökohtaisesti olisin toivonut Mos Defia useampaan kappaleeseen.

Kappaleiden sanoitukset ovat pääosin hyvin elämänmyönteisiä, mutta kuitenkin realistisia. Talib pohtii elämää, kuolemaa ja etsii kadotettuja juuriaan. Vaikka albumi onkin parhaimmillaan yhtenäisenä kokonaisuutena, yksittäisistä biiseistä suosikeiksini nousivat seuraavat kipaleet. The Blast, This Means You, Too Late, Africa Dream, Ghetto Afterlife, Touch You, Good Mourning ja yllättäen myös Outro.

Suosittelen todellakin tutustumaan tähän aikansa klassikkoon!
5/5

Kanye West: Late Registration

Ensimmäinen kerta kun kuulin kunnolla Kanye Westiä. Ihan erilaista kuin mitä yleensä kuuntelin. Aluksi olin "ihan ok" Mutta kun aloin kuunnella kunnolla biisejä huomasin, että kaikki biisit levyllä olivat loistavia lukuunottamatta paria biisiä. Musiikitkin olivat erilaisia, viulua ja aitoa orkesteria keikoillakin. Erityisesti pidin biiseistä: "Touch the sky" ja "Gold Digger" Todella hyvä levy, kannattaa ostaa jos pitää tästä musiikista.
10/10

Kanye West: Late Registration

Ensimmäinen kerta kun kuulin kunnolla Kanye Westiä. Ihan erilaista kuin mitä yleensä kuuntelin. Aluksi olin "ihan ok" Mutta kun aloin kuunnella kunnolla biisejä huomasin, että kaikki biisit levyllä olivat loistavia lukuunottamatta paria biisiä. Musiikitkin olivat erilaisia, viulua ja aitoa orkesteria keikoillakin. Erityisesti pidin biiseistä: "Touch the sky" ja "Gold Digger" Todella hyvä levy, kannattaa ostaa jos pitää tästä musiikista.
10/10

Peer Günt - Bad Boys Are Here: Anthology

Eli tein sen kulttuuriteon minkä kaikkien jotka edes väittävät tykkäävänsä Hard Rockista pitäisi tehdä, eli ostin Peer Güntin levyn. Suomen merkittävin rock bändi Hanoi Rocksin ja Zero Ninen ohella lopetti toimintansa (ainakin väliaikaisesti?) ja julkaisivat K A T T A V A N kokoelman. Tupla levy ja 40 biisiä yhen CD:n hinnalla, mitä muuta voisi toivoa? Hinnat pyörii tuossa 22-25e. Netanttilasta näytti maksavan 18e. Ite ostin Oulun Kodinanttilasta 24e

Biisit on kronologisessa järjestyksessä, eli ekat biisit on vanhimpia ja menee kokoajan uudempaan tavaraan. Aloitusraita on bändin ensimmäiseltä omakustannesingleltä 1979 löytyvä Don't Wanna Speeding. Levyn päättää Rauhallinen ja kaunis balladi Alone In The Night I Whisper Your Name, mikä on kyllä todella hieno biisi. Live vetoja löytyy kaksi kappaletta: Bartender ja She Was Here For Rock'n Roll.

Oon kyllä todella tyytyväinen ostokseen. Mun eka Peer Günt levy ja pitkään oon jo aikonu ostaa bändin levyn. Biisejä löytyy iso määrä ja antaa kattavan läpileikkauksen bändistä, että jos haluttaa bändiin tutustua niin tämä levy ois täydellinen keino siihen. Harmi että bändi lopetti, mutta turha jatkaakkaan jos ollaan riidoissa. Itte kuulun tähän onnelliseen joukkoon joka on nähnyt Peer Güntin livenä ja vieläpä eturivissä koko keikan ajan.

10/10 kannattava ostos!

Peer Günt - Bad Boys Are Here: Anthology

Eli tein sen kulttuuriteon minkä kaikkien jotka edes väittävät tykkäävänsä Hard Rockista pitäisi tehdä, eli ostin Peer Güntin levyn. Suomen merkittävin rock bändi Hanoi Rocksin ja Zero Ninen ohella lopetti toimintansa (ainakin väliaikaisesti?) ja julkaisivat K A T T A V A N kokoelman. Tupla levy ja 40 biisiä yhen CD:n hinnalla, mitä muuta voisi toivoa? Hinnat pyörii tuossa 22-25e. Netanttilasta näytti maksavan 18e. Ite ostin Oulun Kodinanttilasta 24e

Biisit on kronologisessa järjestyksessä, eli ekat biisit on vanhimpia ja menee kokoajan uudempaan tavaraan. Aloitusraita on bändin ensimmäiseltä omakustannesingleltä 1979 löytyvä Don't Wanna Speeding. Levyn päättää Rauhallinen ja kaunis balladi Alone In The Night I Whisper Your Name, mikä on kyllä todella hieno biisi. Live vetoja löytyy kaksi kappaletta: Bartender ja She Was Here For Rock'n Roll.

Oon kyllä todella tyytyväinen ostokseen. Mun eka Peer Günt levy ja pitkään oon jo aikonu ostaa bändin levyn. Biisejä löytyy iso määrä ja antaa kattavan läpileikkauksen bändistä, että jos haluttaa bändiin tutustua niin tämä levy ois täydellinen keino siihen. Harmi että bändi lopetti, mutta turha jatkaakkaan jos ollaan riidoissa. Itte kuulun tähän onnelliseen joukkoon joka on nähnyt Peer Güntin livenä ja vieläpä eturivissä koko keikan ajan.

10/10 kannattava ostos!

Dinosaur Jr. - You're Living All Over Me CD

Kivvaa musiikia! Vuodelta 1987, klassikko.

Fugazi - 3 Songs 7"

Kans!

John Frusciante - DC EP 12"

Tykkään. Piti ostaa vinyyli kun CD ei enää tahtonut mennä soittimeen.

annan levyille yhteispisteet 17/21


Van der Graaf Generator kahden DVD:n livekeikka&haastattelu-systeemi.

VdGG on loistava. Nigggh.

Dinosaur Jr. - You're Living All Over Me CD

Kivvaa musiikia! Vuodelta 1987, klassikko.

Fugazi - 3 Songs 7"

Kans!

John Frusciante - DC EP 12"

Tykkään. Piti ostaa vinyyli kun CD ei enää tahtonut mennä soittimeen.

annan levyille yhteispisteet 17/21


Van der Graaf Generator kahden DVD:n livekeikka&haastattelu-systeemi.

VdGG on loistava. Nigggh.

In Flames - Come Clarity (Limited Edition cd+dvd)

Eilen tuli 'pitkän' harkinnan jälkeen kyseinen levy ostettua, ja mahtavaa musaahan tää on. Vaikken aikasemmin ollu kuullukkaan kun 2 kappaleen verran In Flamesia niin kyllä tää on erittäin kuunneltavaa, vaikken aikasemmin oo oikeestaan ollenkaa kuunnellu tämmöstä "örinämetallia", jos tätä voi semmoseks kutsua. Dvd:n sisältöön en oo vielä puuttunu, mut voin lisätä kommentteja siitä tähän jälkeenpäin.

Edit: Joo, eli siinä dvd:llä on jokaisesta kappaleesta (paitsi kappale 13.) video. Ilmeisesti jostain harjoituksista tms. sillä ei nuo mitään musavideoita ole. Mut ihan hyvä lisä! Parhaita kappaleita tältä uusimmalta levyltä on Take This Life ja Come Clarity, imo.

CD: 9/10 Suositellaan!
DVD: 8/10 Hyvä lisä, mut kannattiko tästä sitten maksaa pari euroa lisää!?

Kotisivut

In Flames - Come Clarity (Limited Edition cd+dvd)

Eilen tuli 'pitkän' harkinnan jälkeen kyseinen levy ostettua, ja mahtavaa musaahan tää on. Vaikken aikasemmin ollu kuullukkaan kun 2 kappaleen verran In Flamesia niin kyllä tää on erittäin kuunneltavaa, vaikken aikasemmin oo oikeestaan ollenkaa kuunnellu tämmöstä "örinämetallia", jos tätä voi semmoseks kutsua. Dvd:n sisältöön en oo vielä puuttunu, mut voin lisätä kommentteja siitä tähän jälkeenpäin.

Edit: Joo, eli siinä dvd:llä on jokaisesta kappaleesta (paitsi kappale 13.) video. Ilmeisesti jostain harjoituksista tms. sillä ei nuo mitään musavideoita ole. Mut ihan hyvä lisä! Parhaita kappaleita tältä uusimmalta levyltä on Take This Life ja Come Clarity, imo.

CD: 9/10 Suositellaan!
DVD: 8/10 Hyvä lisä, mut kannattiko tästä sitten maksaa pari euroa lisää!?

Kotisivut