Tarot: Suffer Our Pleasures
Loistava levy, ehkä jopa Tarotin koko uran paras.
"Mukavaa" kohtuu synkkää musiikkia, jossa ei kuitenkaan jodu kärsimään mistään örinästä, vaan Marco Hietala vetää lauluosuutensa loistavasti läpi. Kyllä tätä kehtaa kuunnella vielä pitkään. Innolla jään oottamaan Tarotin seuraavaa levyä jonka pitäis kohtapuoliin ilmestyäkin.

Tässä nyt lyhyesti kirjoitettuna parista viimeksi ostamastani levystä.

Trio Töykeät: Wake (2005)
Olen pari kertaa kuunnellut läpi, en kuitenkaan ole ehtinyt täysin keskittyä kuuntelemiseen joten en edes yritä mitään syväluotaavaa analyysiä, mielipidekin saattaa myöhemmin muuttua. Ei tarjoa mielestäni ihan yhtä tiukkaa settiä kuin Kudos:lla, mutta missään mielessä huono ei levy ole.

Ulkomusiikillisista seikoistakin riittää huomioitavaa. Koska tilasin levyn netistä, en pystynyt siihen tutustumaan. Harmi, sillä levy on kopiosuojattu. Tämä aiheutti kylmät väreet selässäni heti kun sain levyn hyppysiini. Yleensä käyttämäni EAC ei kyennyt siirtämään levyä MP3-muotoon, mutta toinen kokeilemani ohjelma osasi homman suoraan. Positiivistakin sanottavaa löytyy: Kannen sisälehdillä läppä lentää. Hyvä.

Tähtiä en, edellämainituistakaan syistä, anna.

----

Tiktak: Ympyrää (2003)
Tämä on toinen Tiktak-levy kokoelmaani. Hyllystä löytyy viime vuoden lopulla ilmestynyt Myrskyn edellä, jonka ostettuani mielikuvani Tiktakin musiikista muuttui täysin. Kehityskaari Tiktakin levyissä on selvä, kokoajan on raskaampaan, kitarapainotteisempaan ja synkempään musiikkiin menty.

Levy alkaa vahvasti aikaisempaa raskaammalla Tiktakilla kun levyn nimikkokappale Ympyrää pärähtää soimaan.

Ympyräältä löytyy ensimmäisten albumeiden kaltaiset iloiset ja ehdottoman radioystävälliset Lähdetään tänään ja Heilutaan, ja toisaalta raskaampaa kehityssuuntaa osoittavat mm. Harhaa ja Me yöhön huudetaan, joista varsinkin jälkimmäisen hauska kitarariffi ilahdutti.

Levyn lopetuskaan ei jää heikoksi kun levyä ehkä parhaiten edustava Mä haluun hengittää sulkee ympyrän.

----

On tullut ostettua ihan lähiaikoina useampikin levy, mutta niistä kerron ehkä myöhemmin kun jaksan ja ennätän.

Tässä pari uusinta levyä.

Coldplay: X&Y (2005)
Olen aika paljon Coldplaytä kuunnellut ja nyt tuli tämäkin levy hankittua.
Levy on aika rauhallinen, vaikka muutama vähän "nopeampikin" kappale levyltä löytyy. Ei ehkä yhtä hyvä kuin A Rush of Blood to the Head, mutta silti hyvää musiikkia. Parhaita kappaleita Speed of Sound, Fix You, A Message ja Hardest Part.

Arvio: ****1/2/*****

X&Y
1. Square One
2. What If?
3. White Shadows
4. Fix You
5. Talk
6. X&Y
7. Speed of Sound
8. A Message
9. Low
10. Hardest Part
11. Swallowed in the Sea
12. Twisted Logic
13. Til' Kingdom Come (hidden track)


Led Zeppelin: Led Zeppelin I(1969)
Led Zeppeliniltä mulla on jo levy Led Zeppelin IV.
Tätä levyä en ole vielä paljoa kuunnellut, joten mielipide jostakin kappaleesta saattaa vielä muuttua.
Led Zeppelinin ensimmäinen levy. Musiikki on vähän metallintapaista. Parhaita kappaleita Dazed and Confused, You Shook Me ja I Can't Quit You Baby.

Arvio: ****/*****

Led Zeppelin I
1. Good Times, Bad Times
2. Babe I'm Gonna Leave You
3. You Shook Me
4. Dazed and Confused
5. Your Time is Gonna Come
6. Black Mountain Side
7. Communication Breakdown
8. I Can't Quit You Baby
9. How Many More Times

Red Hot Chili Peppers: Stadium Arcadium(2006)
En ennen tätä levyä ollut RHCP:tä paljoa kuunnellut, mutta nytpä olen
Levyltä löytyy paljon erilaisia kappaleita. Rauhallisia,(esim. If, Slow Cheetah)
ja nopeita (esim. Readymade, Hump de Bump). Stadium Arcadium on tuplalevy.

Parasta tässä levyssä on hyvät laulustemmat monissa kappaleissa ja loistava basisti (Flea). Bassokuviot on lähes kaikissa kappaleissa mahtavia. RHCP on tasapainoinen ryhmä ja monissa kappaleissa on funk-vaikutteita (ellei funkkia) . Lempibiisejä on vaikea sanoa, mutta vaikkapa Death of a Martian, Wet Sand, Torture Me, Hump de Bump, Stadium Arcadium, Storm in a Teacup ja Tell Me Baby.

*****/*****

Stadium Arcadium

Jupiter: (levy 1)
1. Dani California
2, Snow ((Hey Oh))
3. Charlie
4. Stadium Arcadium
5. Hump de Bump
6. She's Only 18
7. Slow Cheetah
8. Torture Me
9. Strip My Mind
10. Especially in Michigan
11. Warlocks
12. C'mon Girl
13. Wet Sand
14. Hey

Mars: (levy 2)
1. Desecration Smile
2. Tell Me Baby
3. Hard to Consentrate
4. 21st Century
5. She Looks to Me
6. Readymade
7. If
8. Make You Feel Better
9. Animal Bar
10. So Much I
11. Storm in a Teacup
12. We Believe
13. Turn it Again
14. Death of a Martian

CMX - Aura



Biisilista:
1. Mikään ei vie sitä pois
2. Sametinpehmeä
3. Elokuun kruunu
4. Ruoste
5. Nainen tanssii tangoa
6. Turkoosi
7. Kultanaamio
8. Raskas
9. Talvipäivänseisaus
10. Työt ja päivät
11. Pilvien kuningas
12. Aura

CMX:ään olen tutustunut melkeinpä ainoastaan Cloaca Maxima kokoelman myötä. Eilen näin Anttilassa tämän levyn tarjouksessa, ja päätinpä sitten napata mukaan. Suurinosa biiseistä oli jo ennestään tuttuja, mikä helpotti levyn sisälle pääsemistä paljon. Levy alkaa oudolla (hyvällä tavalla) Mikään ei vie sitä pois-biisillä, jonka jälkeen siirrytäänkin melkeinpä täysin erilaisen CMX:n pariin Sametinpehmeä nimisellä biisillä. Sen jälkeen tuleekin kolmen taatusti hyvän biisin putki, nimittäin Elokuun kruunu, Ruoste ja Nainen tanssii tangoa. Sitten onkin vuorossa Turkoosi, joka alkaa hyvin rauhallisissa tunnelmissa, mutta pian alkaa tulemaan vähän vauhtiakin mukaan. Sitten vuorossa Kultanaamion vuoro, joka ainakin oli itselleni taattua laatua. Loput levyn biiseistä, Raskas, Talvipäivänseisaus, Työt ja päivät, Pilvien kunigas ja Aura olivat sitten uusia tuttavuuksia, mutta hyvältähän nekin vaikuttavat.
Arvosana **** ja puoli tähteä/*****

EDIT: Puoli-merkki ei toiminutkaan.

Children of bodom: Tokyo warhearts

Tuli nyt tämäkin sitten ostettua & kyllä tämä aika mahtava on. Alexi laihon kitarointi suorastaan hämmästyttää, sillä soolot ovat niin **** upeita. Parhaat biisit: KAIKKI OVAT YHTÄ HYVIÄ!!!Silti harmittaa biisien vähyys... Suosittelen kaikille bodomista pitäville.

10/10

Iron Maiden - No Prayer For The Dying (1990)

Kappaleet:

1.Tail Gunner
2. Holy Smoke
3. No Prayer For The Dying
4. Public Enema Number One
5. Fates Warning
6. The Assassin
7. Run Silent Run Deep
8. Hooks In You
9. Bring Your Daughter... To The Slaughter
10. Mother Russia

Maidenin ensimmäinen levy Adrian Smithin lähdön jälkeen, ja Janick Gerssin tulon jälkeen. Kun levyn kolme ensimmäistä oli soinut, ajattelin että tämähän saattaa olla hyväkin levy. Mutta 5 seuraavaa kappaletta olivat yllättävän huonoja. Levyn lopulta pelastaa Painajainen Elm Street-elokuvassa oleva Bring Your Daughter... To The Slaughter joka on synkkä ja pelottava kappale. Levyn viimeinen kappale Mother Russia kuuluu myös levyn yllättävimpiin kappaleisiin.

Bruce laulaa tällä levyllä ainakin rajusti, ja soittokin pelaa. Mutta levy kompastuu lopulta tylsiin perus-rock kappaleisiin. Mutta sisältää levy pari klassikkoakin.

3/5

Judas Priest - Painkiller

Ostin hetken mielijohteesta, en ikinä ollut kuullut yhtään bändin biisiä. Tiesin vain että se on hevilegenda, ja niitähän ei pidä sivuuttaa. Eikä muuten kaduta. Yksi parhaista (ei-Iron Maiden) levyistä joita olen ostanut. Halfrod laulaa ja kirkuu tunteella, ja yhtye soittaa harvinaisen munakkaasti jokaisella osa-alueella. Ei yhtään huonoa biisiä. Tämä on jokaisen hevimiehen pakko-ostos <3

Black Sabbath - The Headless Cross (1989)

Kun tätä levyä kuunteli, niin huomasi, ettei Osbourne ollut mikään välttämättömyys Black Sabbathille. Tony Martin hoitaa tällä levyllä laulut varsin mallikkaasti, jopa sopivammin kuin Ozzy. Nimibiisi on varsinainen helmi, ja koko levy oli yllättävän hyvä. Rumpalina toimii muuten legendaarinen Cozy Powell.
8+/10

Iron Maidenin Fear of the darkin tulin viimeksi ostaneeksi ja sitten arvostelu:

Levy alkaa mielestäni ihan OK Be quick or be dead kappaleella joka on mielestäni loistava aloitus levylle kuin levylle. Seuraava From here to eterny onkin sitten huonompaa sarjaa samala linjalla jatkaa Fear is the key. Seuraavat pari biisiä Afraid to shoot strangers ja Childhoods end on jo parempia biisejä mutta niitä seuraava Wasting love jatkaa taas sitä huonompaa linjaa. Seuraavana The fugitive on mielestäni loistava biisi eikä Chains of miserykään hirveä ole (vaikka onkin rasittava kertosäe). Sitten The apparition ja Weekend warrior ovat heikompia biisejä mutta oikeastaan koko levyn pelastavat Judas be my Guide ja levyn nimikko biisi Fear of the dark. Propsit myös hienosta kannesta joka pääsee minun Maidenin Top-3 kansiin.

3,5/5



Mielipiteet vähän muuttuneet, kun olen kuunnellut levyä enemmän ;D

Slayer - Christ Illusion

Tänään kauppoihin tullut Thrash legendojen uusin levy ei tuottanut pettymystä, vaikka epäilinkin vahvasti. Levy on sitä samaa vanhaa Slayeriä, mikä toimii. Itseeni iskee ainakin täysiä mutta kuunnellaan nytten pari päivää ja katsellaan miltä alkaa maistumaan.

1. Flesh Storm
2. Catalyst
3. Eyes Of The Insane
4. Jihad
5. Skeleton Christ
6. Consfearacy
7. Catatonic
8. Black Serenade
9. Cult
10. Supremist

Eurovision Song Contest 2006

Olen ollut Euroviisujen fani jo useita vuosia. Noin vuosi sitten otin tavaksi ostaa joka vuosi kyseisen laulukilpailun virallisen albumin jos musiikin taso pysyy yhtä hyvänä kuin lähiaikoina.

Ja sitten asiaan! Tänä vuonna kuulimme ja näimme Euroviisuissa poikkeuksellisen paljon "erikoisia" esityksiä. Hyvä niin, koska erilaisuus on nykyään valttia ja homma yleensä niin musiikillisesti kuin lavashownkin osalta toimii. Tämä seikka tuli parhaiten ilmi Suomen (Lordi-Hard Rock Hallelujah) ja Liettuan (LT United-We Are The Winners) toimesta.

Yleisesti ottaen tämä kyseinen albumi on erittäin taattua laatua. Tarjonta on poikkeuksellisen monipuolista ja kirjaimellisesti loistavaa kuunneltavaa. Suosittelen lämpimästi!

9/10

Tool - 10,000 Days

Löysin Toolin vasta about vuosi sitten, ja olen rakastanut yhtyettä siitä asti.

Jo levyn aloitusbiisi Vicarious koukuttaa niin, että on pakko saada tietää mitä aloituksen jälkeen on tuleman - Täydellistä progemetallia. Toolia.

Suosittelen täysillä.

Tänään sain kaksi uutta levyä:Maidenin uusimman ja Slayerin Reign In Bloodin. Maidenia en ole keriinyt vielä kokonaan kuulemaan joten pistän nyt Slayerin arvostelun ja Maiden seuraa perässä kunhan saan levyn kuunneltua.

SLAYER-REIGN IN BLOOD

Tämähän on tunnetusti yksi thrash-metallin klassikoista. Täysin ansaitusti. Alusta loppuun aivan mahtavaa tykitystä. Levy alkaa parhaalla mahdollisella tavalla,Angel Of Death:n intro on jotain ainutlaatuista. Törkeän upean riffin jälkeen mahtava rääkäisy ja tiukkaa tykitystä. Ja sitten kun laulu alkaa...

Loppulevy on samaa mahtavaa mättöä. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole.Tom Arayan laulaa mahtavan tiukasti ja Lombardon fillit ja kompit paukkuu komeasti. Ja ne kitarasoolot... eivät voisi paremmin näihin biiseihin sopia. Kirskuvat mukavasti.

Tämä saa ehdottomasti 5/5. Ja plussaa tulee vielä siitä että tällä on hyvä peittää pikkuveljien bänditreenien aiheuttaman mökän.

^^ Etpä olisi paljon parempaa levyä voinut hommata.

Slugathor - Circle of Death

Meni kyllä aivan törkeän myöhäiseen tämän hankinta, mutta Jalometallista tuli viimein kaapaistua levy mukaan. Pääosin hidasta ja keskitempoista death metalia, joka murskaa kaiken alleen. Jollakin tapaa ehkä hieman melodisempaa kuin Unleashing the Slugathron. Enimmäkseen biisit ovat todella kovaa kamaa, vaikke levyn puolivälin tienoilla tiettyä "junnaavuutta" esiintyykin. Tämäkin asia parantunee kuuntelujen edetessä. Kokonaisuutena levy on kuitenkin erittäin hyvä, eikä vähempää sovikaan odottaa tältä Suomen parhaimmistoon kuuluvalta death metal -bändiltä.

IRON MAIDEN-A MATTER OF LIFE AND DEATH

Tulhan se. Jonkin aikaa on jo odoteltukin. Ja täyttää kyllä odotukset. Tähän mennessä voisin kuuntelemani perusteella sanoa tämän olevan yksi Maidenin parhaista. Tämähän on jonkin sortin teemalevy ja teemahana on sota. Ei tässä kyllä mitään erilaista sotafiilistä pääse syntymään kuunnellessa, ehkä The Longest Day:tä lukuunottamatta. Biisit ovat pääosin hyvää, välillä jopa loistavaa kamaa. Soundit ovat hieman tukkoiset ja laulu samaten. Rummut sensijaan kuulostavat paremmilta kuin millään muulla Mcbrainin aikaisella levyllä.

Kaikenpuolin erinomainen levy, jos huhut ovat totta ja bändi tosiaan vetää koko levyn keikoilla niin ainakaan minä en pistä pahakseni.

5/5

Tuli tuossa kesä-heinäkuun taitteessa hommattua kaksi levyä, näin aluksi arvostelu toisesta.

Jehtro Tull - Aqualung

Valmistusvuosi: 1971
Tyylilaji: Progressiivinen Rock/Hard Rock
Levymerkki: Chrysalis Records
Pituus (bonuseditio) : 75:27

70-luvun vaiheessa Jethro Tullin musiikkityyli vakiintui bluesista rockmusiikkiin ja aina vain lähemmäksi progea. Vuonna -70 ilmestynyt Benefit viitoitti jonkin verran tietä Aqualungille, Tullin menestyneimmälle albumille. Sähkökitaravoittoinen Benefit kaatui jokseenkin surkean äänenlaatuun ja rosoisien kitarasoundejen ohella melkoiseen tasapaksuuteen. Benefitin kuulleille Aqualung tarjoaa kunnon iskun vyön alle orkesterimaisella tunnelmallaan ja yllätyksellisyydellään. Ensin tarjotaan melko mykistävää tekstiä alaikäisestä prostituoidusta, jonka jälkeen yllättäen lauletaankin kepeän akustisissa tunnelmissa vierailusta sairaalassa, katsomassa vanhaa isäukkoa.

Aqualung kuulostaa konseptialbumilta, mutta Tullin johtohahmo Ian Andersonin mukaan se ei ole sitä. Kuuntelija saakin itse puntaroida, kumpaa levy on. Kuitenkin selkeästi voidaan erottaa ensimmäisen puoliskan yhteiskuntakriittinen teksti B-puolella esiintyvistä kirkolliskriittisistä teksteistä. Toisaalta taas osa kappaleista ei liity toisiinsa millään tavalla, joskin teema pysyy samana. Jo kansikuvassa yhdistyvät levyn molemmat teemat, yhteiskunta- ja kirkolliskriittisyys. Kansikuvassa komeilee Aqualung, levyn keskeisin, kahdessa kappaleessa esiintyvä päähahmo. Aqualung on vanha sotaveteraani, joka omaa huonon hygienian. Aqualung muistuttaa hämäävän paljon 70-luvun Ian Andersonia, mikä sai Andersonin itsekin aikoinaan hätkähtämään. Aqualungin takana olevassa ilmoituksessa kaupataan "käytettyjä kristitynnahkoja", mikä taas tuo kirkolliskriittisyyden myös levyn kansikuvaan.

Levyn avausnimikkoraita "Aqualung" on kappale, josta Tull on mitä luultavimmin tunnetuin. Raskaahko kitarariffi ja eräs harvoista Martin Barre-kitarasooloista. Mainio monikerroksinen kitarasoolo yltyy hitaasti yhä nopeammaksi ja nopeammaksi, kunnes huipentuu Martin Barren ilmiömäiseen tekniikan ja nopeuden yhdistelmään. Kappale kertoo nimensä mukaan Aqualungin arkipäiväisestä elämästä kadulla.

Jokseenkin painostava äänimaailma jatkuu Aqualungia seuraavalla Cross-Eyed Maryllä, joka sisältää Tullin soitinkategorian klassisimman lenkin, poikkihuilun. Kierosilmäinen Mary on siis alaikäinen prostituoitu joka "auttaa köyhiä miehiä pärjäilemään."

Painostavien tunnelmien jälkeen ensimmäisen puoliskon loppu sisältääkin akustisvoittoisen kepeitä kappaleita, jopa yhden balladin. Cheap Day Return, Mother Goose ja Wondrin' Aloud ovatkin eräitä Tullin vahvimpia akustisia vetoja. Ensimmäisen puoliskon viimeinen kappale, Up To Me nojaa pääasiassa poikkihuilun, pianon ja akustisen kitaran varaan. Sanoitukset kertovat seitkytlukulaisesta arkielämästä.

Toinen puolisko alkaa taas raskaammissa tunnelmissa. Pelkästään My Godin ansiosta Aqualung joutui aikoinaan pannaan Englannin kirkon toimesta. Sanoitukset kritisoivat jyrkästi Englannin "veristä kirkkoa", jonka papit tulkitsevat Jumalakäsitystä haluamallaan tavalla ja ajattelevat uskontoa vain rahan kannalta. Kappale sisältää sittemmin klassikoksi muodostuneen poikkihuilusoolon ja mieskuoron. Kaiken kaikkiaan vakuuttava kappale.

Sama kirkolliskriittinen teema jatkuu kappaleessa Hymn 43, joka ei hellitä otettaan. "Jos Jeesus pelastaa, on hänen parempi pelastaa itsensä."

Ja jälleen yhtäkkiä hypätään akustiseen kappaleeseen - joskin kirkollisteeman kera. Slipstream on äärimmäisen vahva veto levyn muun akustisen tarjonnan ohella.

Toisiksi viimeinen Tull-klassikko Locomotive Breath sisältää Tullhumoristisen vertauskuvan Jumalasta veturinkuljettajana, jonka junan käsijarru on rikki. Eräs klassisimmista pianokuvioista Tullin pitkässä historiassa.

Levyn kunnialliseen loppuun tuo Wind Up, joka kritisoi englantilaisen koulujärjestelmän "harhaoppista" uskonnonopetusta. Kappaleen sanoin "Jumala kertoi minulle: en ole sellainen, jota tarvitsee palvoa ja jolle alistua sunnuntaisin."

Äärimmäisen kriittisissä tunnelmissa päättyvä levy on kirjoissani eräs kaikkien aikojen parhaista. Tapa, jolla kaikki kritiikki esitetään ei ole punkmaisen kapinallista, vaan tuomarillisen kaitsevaa. Ainoa miinus jokseenkin kusevasta remasteroinnista, joka soi turhan hiljaa eikä muutenkaan ole äänenvahvuudeltaan oikeanlainen minun korvaani. Siltikin eräs vakuuttavimmista levyistä, joka aiheutti suurtakin kohua ilmestymisensä aikaan ja sai samalla ilmaista julkisuutta. Eräs Tullin vahvimmista teoksista.

(Remasterointi sisältää bonuksina Ian Andersonin kymmenminuuttisen haastattelun (on muuten typerä veto julkaista haastattelu äänitteenä..), A Song for Jeffreyn, Lick Your Fingers Cleanin, Bouréen ja Wind Upin nelikierreversion.)

Arvio: 9.5/10

Iron Maiden - A Matter Of Life And Death (2006)

Kuka olisi uskonut jo vuonna -96 että Maiden tekee tasan kymmenen vuoden päästä yhden uransa parhaimmista levyistä? Ei kukaan. Pari viimeisintä levyä ovat toki olleet hyviä, muttei mitään mestariteoksia kuten Somewhere In Time ja Seventh Son Of A Seventh Son. Maiden on raskaampi kuin koskaan, ehkä Rautaneito on tullut viimeisinä vuosinaan raskaaksi? Levyn aloitus biisinä on Smithin sävellys, joka kantaa nimeä Different World, levyn ehkä huonoin biisi, mutta kyllä menettelee avausbiisinä. Sitten tulee kaikkien kehuma These Colours Don't Run, joka ei ole ainakaan minulle tuottanut mitään taivaallista fiilistä, pitänee varmaan kuunnella useampaan kertaan. Sitten tuleekin levyn yksi parhaimmista lauluista Brighter Than A Thousand Suns, joka edustaa tällä levyllä sitä raskainta osastoa. Gerssin säveltämä The Pilgrim on sekin hyvä, muttei ehkä levyn ihan parhaimmistoa. Longest Day, ei ehkä vielä auvennut minulle kunnolla, mutta ei mikään turhakaan biisi. Sitä seuraa Brucen säveltämä Out Of The Shadows, joka muistuttaa paljon Brucen soolo-tuotannon Tears Of The Dragon, levyn parhaimmistoa tämä laulu. Sitten tulee levyn sinkku-biisi The Reincarnation Of Benjamin Breeg, joka on Murrayn säveltämä, ja yksi Maidenin raskaimmista koskaan, ja myös levyn parhaimmistoa. For the Greater Good of God on Harrisin säveltämä eepos, joka ei ole ainakaan vielä kolahtanut kovin hyvin minulle, joten vaatineen enempi kuuntelu kertoja. Mutta sitten Lord Of Light, säkeistöt ehkä hieman tylsiä, mutta kertsi onkin maailman parhaimpia, ai että. Levyn viimeisenä kappaleena The Legacy, joka on hyvä levyn lopettajaksi, vaikkei mikään mestariteos olekkaan.

Pisteet: 5/5

Suosittelen kaikille hevin ystäville, jotka eivät ole vielä Iron Maidenia kuunnelleetkaan, yksi 2000-luvun parhaimmista levyistä.

Iron Maiden A Real Live Dead one
CD-1
Levy alkaa hyvin The number of the beastillä ja seuraavana The trooper joka viimeistään saa kuuntelija valloileen Prowlerista Run to the hillssiin levy on tasaista tapaavaa menoa kun taas 2 minutes to midnight nostaa taas kuuntelijansa valloileen ja pitää myös ihan levyn päätös kappaleeseen Hallowed by the nameen saakka

CD-2
Toinen levy alkaa ihan normi maidenilla ja jatkaa sitä rataa Can i play with madnes biisiin joka on taas sitä terävämpää maidenia ja koko loppu levy on on myös sitä


8,5/10

Cannibal corpse-kill.Mahtava levy ei voi muuta sanoa,uusi laulaja on parempi kun entinen,ja muutenkin uudempi cannibal corpse,uudemmasta saaa jotain selkoo sanoistaki.Ei iskeny muhu ne muut levyt mut kill on kyl se paras...

Diablo
levyn nimi:Eternium
Ilmestys vuosi:2004
Tyyli:englannin kielistä melodista death metallia(metal archives)
Elikkä mahtava levy jolla ei oikeastaan huonoa biisiä.Kitara riffit ovat mahtavia.levyn alotus biisi on hyvä alotus biisi.Sen jälkeen queen of entity ja the preacher ovat mahtavia tunnelma kohotus biisejä.Niiden jälkeen levy on hyvä lopettaa synkään black swaniin ja sanattomaan omertaan.

Pisteet:9 puoli
mielestäni paras levy Diablolta, jolla on hyvä meininki ja mahtavat kitara riffit.Lauluakin on jonkin verran erilaista elikkä joissain biiseisssä jotkut osuudet tavallisella äänellä.

Eternium
01. Symbol Of Eternity
02. Read My Scars
03. Queen Of Entity
04. Lovedivided
05. Faceless
06. The Preacher
07. In Flesh
08. Black Swan
09. Omerta
10. Shape Shifters
11. Reptiles

The White Stripes - Elephant

Eli täs nyt joku aika sitte satuin yhen biisin kuulemaan (Seven Nation Army). Ja potki ja lujaa. Oliha sitä sit pakko marssia levykauppaan mahollisimman pikasesti ja ostaa levy.

Ja ei kyllä ollu hukka ostos! Aivan sika hyvä levy! Menee aivan top3:een mun alltime levyissä. Biisejä on 14, eli aika paljon. Jokanen biisi on selkeä yksilö, mutta siltiki levy on yhtenäinen.

White Stripesiä on hankala lokeroida. Tää ei oo mitään perinteistä rock'n rollia. Black Math biisistä tulee mieleen Misfits sit on blues vaikutteita, kantria, SOADia, Jazzia jne. Parempi, että jättää lokeroimatta.

Saundillisesti todella nautinnollinen. Kitarasaundi on ihana rähmänen ja rock. Rumpusaundeissakaan ei mitään valittamista

Kokonaisuudessaan aivan loistava levy ja tulee soimaan soittimessa pitkään.

Biisilista: (omat suosikit lihavoitu)

Seven Nation Army
Black Math
There's No Home For You Here
I Just don't Know What To Do With Myself
In The Cold, Cold Night
I Want To Be The Boy To Warm Your Mother's Heart
You've Got Her In Your Pocket
Ball And Biscuit
The Hardest Button To Button
Little Acorns
Hypnotize
The Air Near My Fingers
Girl, You Have No Faith In Medicine
It's True That We Love One Anothe

Lihavoinni vois laittaa kyl kaikille biiseille. Käykääpä kaikki ostamassa

10

Guns 'N Roses - Use your Illusion 2.5/5

Muutama hyvä kappale; Don't Cry ja November Rain + pari muuta. Ei säväytä kunnolla

Iron Maiden - Death on the Road 3/5

Ihan hyvä levy. Aluksi ei oikein iskenyt mutta nyt kuulostaa jo ihan kivalta.



Tiësto - In Search of Sunrise 5 4.5/5

Toisen levyn olen ehtinyt vasta kuunnella ja täytyy sanoa että upeaa matskua. Todella nättejä teknisiä kikkailuja jotka tulevat nätisti ilmi uudella laitteistolla. Täytyy sanoa että teknisesti ja musiikilliseti loistavaa kamaa.

Jarkko Martikainen - Rakkaus



YUP-yhtyeen kärkikynäilijä Jarkko Martikainen pullautti ulos toisen soololevynsä. Musiikillisesti Rakkaus levyllä mennään yhä kauemmas YUP:n äänimaailmoista ja tuodaan selväksi se, minkä vuoksi Martikainen ylipäänsä sooloilee.

Mies ja akustinen kitara on levyn kantava teema, joka jaksaa kantaa läpi levyn ennen kaikkea Martikaisen mielettömien ja miettivien sanotusten ansiosta-

Soolodebyyttilevystä on menty eteenpäin monella tapaa, joskin Mierolaiseltakin löytyi jo usea helmi. Nyt voi hyvällä omallatunnolla kutsua levyä kokonaisuutena, hyvänä sellaisena.

Melkein kyyneleet kirposivat silmäkulmiin kun kuulin levyn kpl:een nro.6 "Kainuu opettaa". Syy: Olen syntynyt Kainuussa ja lähtenyt sieltä jokunen vuosi takaperin
tässä lainaus ko. kappaleesta:

Aina se mukana kulkee
vaikka se jäisi taa.
Meitä Kainuu opettaa.
Edestä ovia sulkee,
mutta muutamia avaa...
Meitä Kainuu opettaa.

Pisteet: 9/10

Jarkko Martikaisen kotisivut

Iron Maiden - A Matter of Life And Death

4/5

Vanhat ukot jyrää edelleeen. Aluun oli vaikea päästä sisään levyn kappaleisiin. Taisin soittaa jotain 5 kertaa läpi ennenkuin aloin oikeasti pitämään älpystä.
I parhain levy mutta hienoa Maiden kamaa jälleen.

Audioslave - Revelations

Kyseessähän on nyt Audioslaven kolmas albumi. Pidin kahdesta aiemmasta kovasti, eikä Revelationskaan päässyt pettämään.

Levy on melko pitkälti samaa vanhaa kunnon Audioslavea. Kitarassa on särmää, ja Chris Cornellin lyriikat voimakkaita. Levy kuitenkiin eroaa aiemmista siten, että siinä on enemmän funktyylisyyttä, mikä on oikeastaan hyvä asia.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla levy kuulosti itse asiassa aika tylsältä, mutta sitten biisit alkoivatkin kuulostaa hyvinkin meneviltä, kun esim. sanoituksia ja kitarasooloja rupesi kuuntelemaan tarkemmin.

Parhaimmaksi biisiksi voisin nostaa levyn nimikkobiisin, Revelationsin. Siinä on vain sitä jotain.

Jos pidät vanhemmasta Audioslavesta, pidät varmasti tästäkin. Mielestäni Revelations ei yllä ihan bändin ensimmäisen albumin, Audioslaven, tasolle, mutta mainio levy se on silti.

4/5 pistettä