Pink Floyd - Atom Heart Mother

Valmistusvuosi: 1970
Tyylilaji: Progressiivinen Rock, Folk Rock

70-luvun alku oli Pink Floydissa sekavaa. Bändin katsottiin käytännössä tuhoutuneen sanoittajanero Syd Barrettin sairastuttua skitsofreniaan. Näin bändi menetti keulahahmonsa ja sanoittajansa. Sydin lähdön jälkeen Floyd alkoi lähestyä vielä tuolloin melko harvinaistakin progea.

Atom Heart Mother alkaa kovalla palalla. 23-minuuttinen AHM Suite käsittää koko levyn alkupuoliskon. Ensimmäisen kerran tarvittiin orkesterin taustatukea, joskin orkesteriosuudet kuulostavat välillä leikkaa ja liimaa -menettelyltä. Myöhemmin sanoittajana kukoistaneen Roger Watersin lähinnä hapuillessa bassossa, esittää kitaristi David Gilmour jo selkeää musiikillista taitoaan. AHM Suite rakentuu Gilmourin westerntyylisen riffin päälle, ja onkin kaikkine erikoisine innovaatioineen ja välillä vähän irrallistenkin ääniefektien kera äärimmäisen mukavaa kuunneltavaa.

If ja Fat Old Sun ovat kaiken AHM Suiten erikoisuuden ja kokeilujen jälkeen silkkaa folk rockia, lähinnä akustista kitaraa ja rumpuja. Molemmat ihan kelpo töitä, mutta eivät suuremminkaan säväytä. Richard Wrightin Summer '68 sen sijaan on lähinnä perusrockia, eikä myöskään kaiken tuon kokeellisuuden jälkeen erotu edukseen.

Viimeisenä vuorossa on koko kummallisuuden huipentuma, Alan's Psychedelic Breakfast. Enpä ole koskaan aiemmin kuullut kappaletta roudari-Alanin aamiaisesta. Paahtoleipä rouskuu pianon säestyksellä, teekuppi kilisee kitaroinnin saattelemana.. Kaikessa erikoisuudessaan Alan's Psychedelic Breakfastia ei voi oikeastaan kutsua kappaleeksi, lähinnä harmittomaksi kokeiluksi.

Atom Heart Motheria voi erityisesti suositella lähinnä AHM Suiten takia, joka on selkeä alkusoitto kuun pimeälle puolelle ja sitä kautta mielettömiin timantteihin.. Ei kuitenkaan kokonaisuutena niinkään toimiva, mutta kelpo lättyhän tämäkin.

8.5/10

Viimeksi ostamani levy on Stonegard - From Dusk Till Doom

Ja on muuten pirun hyvä levy, jopa parempi, kuin heidän edellinen.
Laulaja on saanut parnnettua laulutyyliään, ja monipuolistettua sitä. Musiikillinen osuus on mennyt astetta rankempaan suuntaan.
Jos pidit Stonegardin Arrowsista, niin rakastat tätä levyä.

Pisteitä tuleepi 9,5/10.

Nasum - Inhale/Exhale



Nasum on todella loistavaa grindcorea! Itselläni Nasum lukeutuu suosikkeihin, joten oli kyllä kannattava ostos. Ja jos pitää grindcoresta, voisi sanoa melkeinpä että pakkohankinta. Levy sisältää 38 biisiä, eikä hintakaan ollut hirvittävä, ainoastaan 12 € joten hintalaatusuhde on täydellinen.
9/10

Viimeaikoina tullut hankittua muutamakin levy, sun muuta.. Täältä koko lista. Seuraavaksi sana parista kovimmasta:

Drottnar: Welterwerk (digipack)
1. Ad Hoc Revolt
2. The Kakistocracy Catacombs
3. Autonomic Self-Schism
4. Niemand Geht Vorbei
5. Victor Comrade
6. Stardom In Darkness
7. Rullett
8. Destruction's Czar
9. Vulgo Vesper

Drottnar on jo jokusen vuoden soitellut norjalainen ei-ihan-perus black metal -poppoo, jonka uusin julkaisu kyllä potkii vanhat 6-0. Levy on todella tyly ja omaa silti erittäin progressiivisen puolen. Vaikka musiikkiin pääsee kiinni aika nopeasti, avautuvat sovitukselliset ja soitannolliset pikkujutut vasta muutaman kuuntelun jälkeen.

Jos tykkäät vähän erikoisemmasta meiningistä niin musiikin, sanoitusten kuin imagon suhteen, niin tässä on tutustumisen arvoinen yhtye.

www.drottnar.com


Inevitable End: Reversal (demo)
1. Redintegration
2. Past Darkness
3. Indweller

Voihan pojat! Tämä ruotsalainen death/thrash -bändi on saanut aikaiseksi todella tiukan tuotoksen. Kolme biisiä, joista jokainen on yli 4min kestoltaan, mutta kun biisit ovat niin nopeita, ei aikaa ehdi huomaamaan. Tosin, pelkään että näinkään tarttuvaa menoa ei saisi jatkettu täyspitkän verran, toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä.

IE on julkaissut vain yhden (aika kuppaisen) demon ennen tätä, mutta kehitys on todella selkeä: soundit, soitto ja kaikki on mennyt eteenpäin. Ekalla demolla bändi kuulosti niin huonolta, että oli todella vaikeaa keskittyä itse musiikkiin. Nyt ei ole huolta. Voin kyllä kuvitella, että kaikkiin ei tällaiset sounditkaan iske, mutta minuun osuu ja uppoaa. Past Darknessin alkuhuuto on kuin tehty keikkoja varten, toivottavasti tulevat vielä toistekin Suomeen. Indwellerin suttuiseksi miksattu alku sekä hetken hengähtävä c-osa ovat myös parhautta. Redintegrationin saa jokainen imuroida itselleen bändin sivuilta. Käykäähän tutustumassa.

www.inevitable-end.com
www.myspace.com/inevitableend


Silence the Foe: Shaking Hallelujah (digipack)
1. Shaking Hallelujah
2. Privacy Please
3. I Killed The Last Punk
4. Take It! Tap It!
5. Heaven Have Me
6. $experience $ick
7. Cover To Discover
8. Black Paints The Lilies
9. Freakin' Nightmare
10. Evel Knievel
11. Perplexed In A Labyrinth
12. Shape Me Straight (Or Make Me Cool)

Aivan mahtavaa! Löysin tämän bändin netistä joskus reilu pari vuotta sitten ja olen siitä lähtien odottanut täyspitkää julkaisua. Pari EP:tä ja vinyylijulkaisua sekä kasan keikkoja tehnyt bändi ansaitsisi huomattavasti enemmän huomiota, mutta niin se kai on, että hyvä musiikki ei myy. No, asiaan.

Levyllä on 12 biisiä ja kestoa reilu puoli tuntia. Joku jaksaa aina narista biisien määrästä ja levyn kestosta, mutta minä sanon että pyh! Tärkeintä on musiikki. Biisien määrän ja keston tulee palvella musiikkia. StF on tyyliltään happy hardcore/rock/punk -sekoitusta, kuulostaen minun korvaani vain itseltään. En ole kuunnellut levyn kuin pari kertaa, muistiin jääneitä biisejä ovat 1., 3., 8. ja 12. Suosittelen kaikille punkista ja menevästä rockista pitäville.

www.silencethefoe.com
www.myspace.com/silencethefoe

Viime aikoina on levyhyllyni saanut jonkin verran uutta verta ja nyt vois jonkin sortin arvostelua väsätä. En tosin ymmärrä itsekään miksi vaivaudun kun ei näitä kukaan kuiteskaan jaksa lukea. Silti, täältä pesee.

Burzum-Hvis Lyset Tar Oss(1994)

1.Det Som En Gang Var
2.Hvis Lyset Tar Oss
3.Inn I Slottet fra Droemmen
4.Tomhet

Burzum, tuo Varg Vikernesin yhdenmiehen projekti on kiehtonut minua kaikessa primitiivisyydessään ja häröisyydessään sen verran että pakko tämä herran arvostetuin lätty oli hankkia. Ja tätä primitiivisyyttä ja häröilyä tällä levyllähän riittää. Levy on koko kestonsa erittäin hypnoottista menoa. Det Som En Gang Var aloittaa levyn vajaan kolmen minuutin kestoisella introlla joka on lähinnä melko hidastempoista kitarasahausta syntikoilla höystettynä. Kyseessä onkin yksi hienoimmista introista koskaan, tätä kyl pystyis kuuntelemaan vielä pari minuuttia lisää. Intron jälkeen alkaakin sitten meno. Muhkeasti jytisevät rummut johdattavat yhteen parhaista riffeistä ikinä. Ja sitten mennään. Biisi on erittäin hypnoottinen, jotain samaa riffiä toistetaan pari minuuttia putkeen ja synat kulkevat taustalla mukavasti. Laulua (rääkymistä) kuullaan melko vähän, eikä sitä enempää tarvitakkaan, biisi toimisi ihan hyvin instrumentaalinakin.Det Som En gang Var on koko vajaan vartin kestonsa ajan ehdottomasti levyn parhainta antia. Seuraavat kaksi biisiä ovatkin sitten paljon suoraviivaisempia, Hvis Lyset Tar Oss ja Inn I Slottet Fra Droemmen eivät aivan avausraidan nerokkuuteen yllä, mutta ovat kuiteskin erinomaisia blackmetal jyräyksiä. Levyn päättävä biisi onkin sitten erikoisempi: Tomhet on vajaan vartin pitkä ambientbiisi jossa toistoa riittää. Tämä ei varmaan kovin monelle aukea, ei minullekaan täysin, mutta kyseessä on kuitenkin ihan kuunneltava fiilistelypätkä.

Kokonaisuutena Hvis Lyset Tar Oss on erinomainen fiilistelylätty. Äänimaailma lähentelee täydellisyyttä: kitaroiden sahaus, taustasynat ja Vargin kuulemani mukaan improvisoimat rumpukompit luovat tunnelmaa komeasti.Vargin laulu ei sitten ehkä kaikille sovi, heppu kuulostaa siltä kuin häntä kidutettaisiin. Jos joku ei tykkää niin oma on häpeänsä. Lyriikkapuolella mennään Burzumille tyypillisillä linjoilla, kaikenmaailman filosofiaa ja norjalaista kansanperinnettä. Kannet ovat sitten eräät komeimmista koskaan, etukannen matkamiehen ruumis metsätiellä ja takakannen hämyinen pikkukylä vuonon rannalla sopivat musiikkin täydellisesti.

Eli siis:5/5

Pistetäänpäs vielä plussat ja miinukset:

+Tunnelma
+Tasaisen vahva biisikatras
+Upea äänimaailma
+Vargin rääkyminen
+Yhdet komeimmista kansista koskaan

-Ei ole ihan jokapäiväistä kuunneltavaa

King Diamond-Abigail(1987)

1.Funeral
2.Arrival
3.A Mansion In Darkness
4.The Family Ghost
5.The 7th Day Of July 1777
6.Omens
7.The Posession
8.Abigail
9.Black Horsemen
10.Shrine*
11.A Mansion in Darkness (rough mix)*
12.The Family Ghost (rough mix)*
13.The Posession (rough mix)*

Tässähän on kyseessä yksi heavymetallin ehdottomista klassikoista. Abigail on kauhutarina kuolleena syntyneestä äpärälapsesta joka haudataan ja ruumiin läpi isketään seitsemän seivästä. Sitten vuosien jälkeen nuorpari muuttaa sukukartanoon jonka maille Abigail haudattiin. Abigail alkaa riivata vaimoa ja sitä rataa. Ei tarinasta sen enempää. Mutta kyseessähän on siis teemalevy ja jokainen biisi vie tarinaa eteenpäin. Hyytävän Funeral intron jälkeen jokainen biisi on taattua King-laatua. Biisit ovat täynnä taitavaa riffittelyä, tarttuvia melodioita ja tunnelmallista synailua. Yksittäisenä biiseinä parhaiten toimivat erittäin tyylikkäällä kitaramelodialla varustettu Arrival ja lopussa loistaviin synairroitteluun huipentuva Abigail. Varsinaisia täytebiisejä ei löydy, vaikka välillä meno menee yksittäisien biisien sisällä hieman tasaisemmaksi. Vahva tunnelma kuitenkin pitää otteessaan koko keston ajan. Joillekkin Kingin laulu voi olla ylitsepääsemätön este, herran laulu menee välillä melkein korvia särkeväksi kimeäksi kiljunnaksi. Laajan äänialan puutteesta miestä ei voi ainakaan syyttää, sillä vähän matalammaltakin laulu sujuu komeasti.Instrumentaalipuoli on kunnossa, King on saanut taitavat muusikot mukaan. Soundit ovat kaikinpuolin kunnossa ja tukevat tunnelmaa tyylikkäästi.

Eli siis jälleen täydellisyyttä hipova paketti:5/5

+Musa ja tarina sopivat yhteen täydellisesti.
+Fillerien totaalinen puute.
+Kingin omalaatuinen vokalisointi ja bändin tiukka soitto.
+Vahva tunnelma jota soundit tukevat komeasti.

-Pieniä tasaisuuksia piisien sisällä.
-Ei sovi kaikille.

Nyt väsyttää jo, mut silti pitää jatkaa:

Mercyful Fate-Dont Break The Oath(1984)

1.A Dangerous Meeting
2.Nightmare
3.Desecration Of Souls
4.Night Of The Unborn
5.The Oath
6.Gypsy
7.Welcome Princess Of Hell
8.To One Far Away
9.Come To The Sabbath
10.Death Kiss (demo)*

Vaikka King Diamondin soolotuotanto on loistavaa kamaa, pidän kuiteskin paljon enemmän herran puuhista Mercyful Fatessa. Bändihän luetaan blackmetallin pioneereihin ja ei turhaan, vahva *******llinen tunnelma on bändin tuotannossa vahvasti mukana. Tämä lätty on sitten se bändin tunnetuin ja ylistetyin tuotos, kansikuvaa myöten silkkaa pahuutta ja Luciferin ylistämistä. Ja se tehdään paljon tyylikkäämmin kuin millään darkfuneralien muovisen kuuloisilla Laitatähänjotainlatinankielistäsoopaa nimisillä levyillä. Biisilista on tasaisen vahva aina A Dangerous Meetingstä mahtavaan loppuhuipennukseen Come To The Sabbathiin. Yksittäisistä biiseistä pitää ehdottomasti mainita diskomaisen tarttuvalla riffillä varustettu Gypsy. Yksi parhaista biiseistä ikinä. Ja levyllähän vokalisoinnin hoitaa Kim Bendix Petersen joten se ei kaikille käy, joskaan tällä levyllä mies ei mitään hirveitä lasinsärkemiskirkumisia päästä aikaiseksi. Omituista ulisemista sen sijaan kuullaan ja paljon. Mikäs sen mukavempaa. Hank Shermanni ja kumppanit hoitavat soittopuolen tyylillä ja soundit eivät ole hirveästi ajan hampaasta kärsineet. Kokonaisuudessaan siis jälleen kerran täydellisyyttä.

5/5

+Tasaisen vahva biisilista
+Saatanallinen tunnelma
+Kingin laulu ja bändin taitava soitto
+Soundit
+GYPSY!

-Ei kertakaikkiaan mikään


Rush-Permanent Waves(1980)

1.The Spirit of Radio
2.Freewill
3.Jacob's Ladder
4.Entre Nous
5.Different Strings
6.Natural Science

Rush on oikeastaan kaikista kevyintä musaa mitä kuuntelen. Jossain on sanottu että Rush on liian progea ollakseen metallia mutta liian metallia ollakseen progea. Tämä kuvaa hyvin tätä bändiä. Musa on yleisilmeeltään melko positiivista (vähän synkemälläkin linjalla myös välillä mennään) progressiivista renkutusta varustettuna Geddy Leen kimeällä laululla. Sanoitukset ovat tätä perinteistä progelinjaa josta tälläinen juntti ei pahemmin selkoa saa. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, kun biisilista on tälläkin kertaan mukavan vahva. Avausraita The Spirit Of Radio on levyn selkeästi parasta antia, mutta ei loppulevykään pahemmin tieltä eksy ja väliinputoajia ei ole. Soittopuoli ei ole tosiaankaan mikään ongelma, Alex Lifesonin tyylitajuinen kitarointi, Neil Peartin taidokas rumpujen soitto, Leen virtuoosimainen bassotyöskentely ja biiseihin nätisti natsaavat syntikat toimivat kuin junan vessa. Kimeä vokalisointi voi jotakuta haitata mutta vaikea tähän on minkäänlaista muuta laulua kuvitella.

Ei nyt ihan täydellinen, mutta silti erittäin hyvä kokonaisuus.

4,5/5

+Biisit pääosin vahvaa kamaa
+Taitava ja tyylitajuinen soitto sekä laulu

-Pientä tasaisuutta löytyy

*meinaa bonusbiisiä.

Pari tuntia näitä väänsin ja nyt väsyttää ihan pirusti. En tiedä jaksaako kukaan lukea mut kylhän tästä sai mukavaa tekemistä yöhön.

Archgoat - Whore of Bethlehem (2cd-digipak)

Vasta eka kuuntelu takana, mutta jo nyt tuntuu siltä, että tämä saattaa olla vuoden kovin kotimainen. Turhat melodiat ja hienostelut on jätetty pois, ja meno on mukavan rujoa alusta loppuun. Tunnelmaltaan levy on lähempänä black metalia, mutta death-vaikutteetkin ovat hyvin selkeästi esillä varsinkin vokaaleissa ja rummutuksessa. Näiden kahden genren välillä tavoitetaan melkoisen hyvä tasapaino, eli kyseessä ei ole death metalia black metal -tyylisillä sointukuluilla, kuten monien muiden bändien tapauksessa. Nykypäivänä tulee todella harvoin vastaan näin hyviä black metal -levyjä, suosittelen ehdottomasti.

Vomitor - Bleeding the Priest / Roar of War

Törkeän kovaa, primitiivistä ja paikoin kaoottistakin death/thrashiä Australiasta. Vauhtia ainakin piisaa koko levyn ajan, mutta homma pysyy silti joten kuten lapasessa. Roar of War -demo toimii hyvänä bonuksena, vaikkei ihan täyspitkän tasolle ylläkään. Old School -henki on läsnä, Death Metal or Die!

Black Sabbathin tuplakokoelman menin hommaamaan.
Muuten ihan hyvä mutta keskittyy ehkä vähän liikaa Ozzy Osbournen vuosien tuotantoon. Olisin kaivannu vähän enemmään myöhempääkin tuotantoa. Esim. sellaset huippubiisit ku Neon Knights ja Die Young. Muuten vallan loistava tuplapläjäys.

Herrasmiesliigan levyn ostin (ei ole nimeä) ja jos jotkut eivät tiedä niin Herrasmiesliigaan kuuluu Cheek, Ts ja Brädi. Ensimmäinen levy liigalta ja on kyllä hyvää suomi-räppiä, Cheekkiä olen kuunnellut ennenkin. Kaikki biisit ovat kuunneltavia, mutta parhaimmat ovat Happamia, sanoi kettu, Haluisin et tiedät ja Lahest.
Pisteitä: 8/10

Justin Timberlake - FutureSex/LoveSounds

Pakko sanoa että ******* hienon pop-levyn ovat Timbaland ja Justin tehnyt. Tuotanto pysyy koko levyn ajan korkealla tasolla, ja Justinin falsettia kelpaa kuunnella. Singlelohkaisu SexyBack jää levyn huonoimmaksi biisiksi, Papoosen kanssa tehty fiittiremix pelastaa jonkin verran. Paria huonoa vierailua lukuunottamatta yksi vuoden suurimpia yllätyksiä, itse diggasin kyllä valtavasti. Tuo vaihtelua ainaiseen räpin kuunteluun. :F

4/5

DJ Drama & Lil Wayne - Dedication 2

Toinen hyvä ostos, en kadu ollenkaan. Ei turhaa fiittausta, annetaan Lil Waynen sylkeä kun hän siinä on niin helkutin hyvä. Seuraavaa Carteria odotellessa mainio mixtape, Drama jälleen tulessa. Arvostusta ettei sysipaskaa Birdmania päästetty mukaan. :D

4/5

Arvostelun kohteena nyt Super Eurobeat Presents GT 2006 Second Round:

27 kappaletta sisältävässä kokoelmalevyssä näkyy monenmonta tuttua artistia vanhoilla kappaleillaan, vaan miltä kappaleet kuulostavatkaan. Kappaleiden arvostelut eivät ole kyllä hirveän "mittavia".

1. Neo - Disco Fire

Levyn aloittajana toimii rautaisen Neon kappale Disco Fire joka avaa levyn todella mainiosti, kappale jää soimaan päähän todella pitkäksi aikaa ja kappale on kaikin puolin erityisen manio. Neo:n lauluääni ja menevä musiikki toimii niinkuin pitääkin. 5/5

2. Go 2 - Looka Bomba

Toinen huippuartisti heti alkuun, Go 2. Mitä nyt Go 2:een tulee, niin heiltä ei ole tähän asti tullut varmaan yhtään huonoa kappaletta, vaikka kerran on läheltä käynyt. Looka Bomba on kuitenkin todella menevä kappale, ja jos Neo:n Disco Fire ei säväyttänyt tai jäänyt soimaan päähän, niin tämä kappale saa sen aikaan mitä luultavemmin. 5/5

3. Alvin - Domino

Boom boom beat/asia:lla on tapana yleensä kuulostaa aluksi hyvältä, mutta ajan kuluessa saada kappale unohtumaan hyvinkin nopeasti, sama ongelma on tämänkin kappaleen kanssa. Kappale on muuten hyvä, ei kuitenkaan erinomainen. Kappale kuitenkin jää lopulta unholaan, koska sitä ei jaksa kuunnella järin pitkään eikä kappale tarjoa oikeastaan mitään, kyllähän se päässä soi sen alkuhuuman verran, mutta lopulta kappale unohtuu ja rasittaa vaan hermoja. 2/5

4.Danny Rock - Like A Speedy Car

Levyn ensimmäinen yllättäjä joka yllättää laulajan pirteällä ja iloisella lauluäänellä. Musiikki on omalla tavallaan hiukka vähäpätöistä, mutta omasta mielestäni kappaleen sanat ovat ihanat ja hiukan satumaiset. Päähän jää oikeastaan samantien soimaan kertosäe "Like a never ending story, like a speedy car, you will change my heart, change my heart! Like a never ending story on a shining star, I will sing to you, la la la" joka saa aina iloiselle mielelle. Musiikki sinänsä olisi voinut olla parempaa, mutta kappaleen meininki, sanat ja laulajan ääni sekä taustalaulu toimivat yhdessä todella hyvin omasta mielestäni. 4/5

5.Cy-Ro - Get The Dark Side Into My Brain

Toinen yllättäjä heti perään. Kappaleesta täytyy mainita, että sanoista ei saa hirveän helposti selvää omasta mielestäni, mutta kappale on musiikillisesti aivan älyttömän hyvä ja saa mieleen Venäjän historian ja tarut. Laulajan ääni ja taustalaulu toimivat yhdessä todella hyvin ja kertosäe ei ole ehkä kaikkein tarttuvin, mutta sitä kuunnellessa kylmät väreet kulkevat aina selkäpiitä pitkin saaden aikaan hyvän tunteen, omalla tavallaan. 5/5

6.Lou Grant - Maharaja Night 2006

Okei.. tätä kappaletta kuunnellessa ei voi muuta sanoa kuin MAHARAJA NIIIIIIIIIGHT!!!! Kappale on uusiksitehty versio Lou Grantin klassikosta Maharaja Night ja kappale jaksaa soida yhä kuin ennenkin. Kappale sinänsä ei ole muuttunut, siihen on vain lisättyä kaikenlaisia uusia efektejä ja muuta lisähärpäkettä, mutta kappale itsessään on sama vanha klassikko joka jää soimaan päähän ja kappaleen tulee muistamaan hyvin kauan. Lou Grantin lauluääni on jotain aivan upeaa ja pakko nostaa hattua kyllä kyseiselle herralle. 5/5

7.A. Gordon - Say Yeah

I say yeah yeah yeah, no, wait... I don't say yeah. Tämä kappale ei vaan iske, ei enempää. Kappale joka tuntuu jotenkin ylipirteältä ja rasittavalta. Mieli tekisi kyllä skipata tämä kappale aina välittömästi, mutta kyllä se tulee kuunneltua.. joskus? 0/5

8.Lolita - Hot For Your Love

En ole koskaan pitänyt Lolitasta enkä pidä nytkään jotenka täytyy kyllä sanoa että tulee kyllä murska-arvostelu, tai ei oikeastaan, tämä on nimittäin ensimmäinen Lolitan kappale jonka jaksaa kuunnella läpi. Silti Lolitan lauluääni on jotenkin ylikimeä ja.. en tiedä, Lolitan musiikki ei vaan iske. 1/5

9.Manuel - I've Got To Go

Manuelilta tulee hyvää ja huonoa musiikkia, Manuelilta kaikki kappaleet jotka eivät ole jotain hidastelutavaraa ovat yleensä taattua laatua, ja tämä on juuri sitä mitä siltä odottaakin. Kappale alkaa TODELLA menevästi kun Lolitan laulua on saanut kuulla vähän aikaa. Kappale on todella vauhdikas ja tarttuva ja päähän jää soimaan varsinkin kohta "I've got to go, I've got to take a chance.." ja se kuinka Manuel laulaa pitkittäen I've got to gooooooooooooooo..! Musiikillisesti kappale on aivan älyttömän hyvä, sanat ovat todella hyvät ja Manuelin lauluääni on jotain taivaallista, tämä on sitä musiikkia mitä Manuelilta tulee odotettua, toivottavasti seuraavalla kerralla Manuel tekee samanlaista musiikkia, tämän kappaleen ainakin minä tulen muistamaan ja laittamaan omiin suosikkeihini. 5+++/5 (Pakko mainita että arvostelun seuraavat kaksi kappaletta jäivät kuuntelematta arvostelun aikana kun oli pakko kuunnella Manuelia )

10.Melissa White & Ace - Switch!

En tiedä mitä tästä kappaleesta nyt sanoisi. Musiikillisesti mukavan pirteä ja hieno kappale, ei erityisen hyvä eikä erityisen huonokaan. Kappale muuten kylläkin jää jonnekkin keskitasoisuuden alhoon, kertosäkeessä ei ole minkäänlaista energiaa, kuitenkin Melissa Whiten osuus kappaleesta on yllättävän hyvä ja annan siitä lisämaininnan jonka vuoksi arvosana nousee yhdellä. 3/5

11.Phil - Crazy & Ready

Kappaleen alku on todella menevä ja jää soimaan helposti päähän, mutta pettymys on suuri kun kappaleen alun jälkeen jäädään junnaamaan paikoilleen eikä kappale sinänsä tarjoa juuri minulle mitään erityistä, mutta kappale itsessään on todella hyväntuulinen ja jos sattuu olemaan rakastunut ja pitää Philin lauluäänestä niin varmasti Philiä tulisi kuunneltua. 3/5

12.Victoria - Give Me The Night

Time, give me the night... Victoria. Lauluäänesi. On. Jumalallinen. Kappaleessa on tunnelmaa vaikka muille kappaleille jakaa ylenpaattisesti eikä kappaleesta silti jäisi tunnelmaa yhtään pois. Niin tunnelmallinen kappale kuin olla ja voi, todella yllättävä kappale varsinkin kun yleensä en pidä naisartisteista. Musiikillisesti kappale on mielestäni myös mahtava, mieleen tulee vähän vanhahko musiikki jota itse niin paljolti palvon, tämä kappale jää soimaan päähän ja ihme kun en kyyneltä tirauta tätä kuunnellessa. Tämä kappale jättää aika paljolti sanattomaksi, se loistaa joka saralla ja kertosäkeen muistaa yhdenkin kuuntelukerran jälkeen todella kauan. 5++/5

13.Dr. Money - Hot Girl

En odota itse Dr. Moneyltä hirveän paljoa joka sinänsä saa tämän kappaleen yllättämään, mutta silti tulos jää aika alhaiseksi. Musiikillisesti pidän kappaleesta ja laulajan ääni on paikoitellen todella hyvä, mutta toisaalta taas se on myös ala-arvoinenkin. Mielipideasioita, tämä kappale ei vaan sytytä, kappaleen lopussa kuuluva tehostepelleily on kuitenkin tosi kivaa, siitä plussapiste tälle ja seuraavalle kappaleelle. 2+/5

14.Go Go Girls - Nobody's Perfect

Olen tulossa varmaan hulluksi, ennen inhosin kaikkea mihin liittyi Go Go Girls. Tätä kappaletta kuunnellessa kuitenkin nautin kappaleesta ja pidin siitä todella paljon, kun näin että kappale on Go Go Girlsin niin yllätys oli valtava ja aloin jo miettimään että on käynyt ehkä joku virhe. Mutta ei ole. Kappale on musiikillisesti sitä mistä itse pidän, laulu on todella hyvää ja sanoitukset ihan menevät. Paras kappale Go Go Girlseiltä tähän asti, pakko sanoa. 4+/5

15.Casanova - In The Name Of Love

In the name of medicoreness... tämä kappale ei vaan sytytä jostain syystä. Kappaleen takana kuitenkin on yksi lempiartisteistani, nimittäin Giordano Gambogi. Giordanon musiikista olen kylläkin pitänyt vain Time Forcen ja Mr. M:n muodossa. Tämä kappale ei tarjoa yhtikäs mitään millään saralla. En nyt paljoa voi sanoa tästä kappaleesta. :| Lauluääni kuitenkin paikoitellen on ihan mukava, pakko mainita. 1+/5

16.Mr. M - Be The One

Pakko mainita että tämä on yksi lempikappaleistani koskaan. Tässä on kyseessä sama artisti kuin viime kappaleessa, nyt kuitenkin kappaleella joka on yksi suosikeistani. Kappale on musiikillisesti omalla tavallaan pettymys itselleni, muuten kun kappale sattuu olemaan täydellinen. Piste. Lauluääni on kappaleeseen täydellinen, sanat ovat mahtavat ja kappaleen tunnelma on todella hyvä. Sanat painuvat mieleen ja kappaletta kuunnellessa vakavoituu samantien. Be the one, the only one... <3 Kappale ei silti saa niin hyviä pisteitä vaikka tämä onkin ehdottomasti yksi lempikappaleistani, nimittäin musiikki kappaleessa olisi voinut olla parempaa. Sanat kuitenkin ovat jotain mitä tulen aina muistamaan. Tässä remixissä myös kappaleen loppu ja vaihto toiseen on hoidettu vähän huonosti ja se tappaa kappaleen tunnelman todella ilkeällä tavalla. 5+/5

17.Gipsy Baby - Oh Honey Oh

Hanihanihou, hanihanihou, hanihanihou, pisteitä tule nou. 0/5


18.Dave Rodgers - Wheels Of Fire

Lempiartistini Deeeeeeiv Rööödzerz. Kappale sinänsä on kuitenkin yksi niistä harvoista kappaleista joista en pidä. Kappale ei yksinkertaisesti vaan iske ja tekee mieli skipata se, ei enempää eikä vähempää. 1/5

19.Priscilla - Heart And Go

Priscillasta en ole oikein koskaan pitänyt enkä kyllä pidä nytkään.. pakko myöntää. Kuitenkin paras Priscillan kappaleista mitä nyt on tullut vastaan tähän asti, silti se on suolesta. Sori vaan dear Priscilla. 1/5

20.Jeff Driller - Furious Pistol

Priscillan kappaleen jälkeen sitä luulisi että nyt varmaan tulee joku kappale joka on parempi, ja niinhän sieltä tulee. Tämä kappale ei kyllä jää mieleen sitten millään ja sen unohtaa aina, mutta taustamusiikiksi se käy todella hyvin ja kappaleena muutenkin kohtuullisen hyvä. Hyvä kappale joka kuitenkin jää unholaan koska siinä ei ole mitään erityisen hyvää. Kappaleella on kyllä omat hyvät hetkensä, mutta niin myös huononsa. 3/5

21.Mark Foster - Tekno Samurai

Tätä kappaletta odotellessa voi vain ihmetellä että millaistakohan musiikkia tuleekaan vastaan.. mutta kappale on yllättävän hyvä. Laulu on todella mukavaa ja musiikki todella menevää. Ainoana huonona puolena sanoisin että sanoista puolet jää huomiotta ja lyriikoissa ei vain tunnu olevan mitään järkeä. Tämä kappale saa kuitenkin aina suunpielet hymyyn ja piristää, kuunteli sitä sitten kuinka paljon tahansa. 4/5

22.Ale - If You Ever Leave Me

Kappaleen alku on MAHTAVA. Muuta en voi sanoa. Itse pidän aivan älyttömästi tämän kappaleen alusta ja laulajan ääni on ihana ja se vetää sanattomaksi. Yksi levyn yllättäjistä, kappale jää ekan soittokerran jälkeen soimaan päähän vaikka seuraavaksi soikin todella uskomaton kappale. Vaikka Neo:n kappale alkaa soimaan tämän kappaleen jälkeen, tämä jää silti soimaan päähän ja tekisi mieli mennä yksi kappale taaksepäin. Kappale on musiikillisesti ihana, ihqdaa, miten sitä nyt kuvailisikaan. Lauluääni taas on erikoinen ja jää mieleen. 5+/5

23.Neo - Eurohero

Wo-o-o-ooo, my eurohero show me the way to daaance..! Tämä kappale on jo entuudestaan tuttu hitti joka ei jätä kylmäksi. Kappaleessa on toimivat sanat joista saa helposti selvän ja niihin samaistuu vaikkakin sanan eurohero -merkitys jäisikin unholaan. Musiikillisesti sanoisin että Neo:lta on parempiakin kappaleita, mutta tämä on erinomainen kappale silti. Tähän asti Neolta ei ole tullut yhtään huonoa kappaletta ja tämä oli ensimmäinen kappale joka kiinnitti huomioni erityisesti Neoon. Kertosäkeessä voisi ehkä olla hiukkasen enemmän ponnekkuutta, muuten kyllä vallan mainio kappale joka jää muistiin, ainakin omassa tapauksessani. Tai nyt kappaletta kuunnellessa tekisi mieli pyörtää sanani kappaleen musiikista, siitä jää mielikuvaksi että se ei ole "ihan niin hyvä", mutta kuunnellessa kappale kuulostaa paremmalta kuin sen muistelisi olevan.

24.Nick Mansell - Hurricane

Kappaleen alku on älyttömän hyvä ja saa odotukset korkealle, mutta alun jälkeen joutuu kokemaan pettymyksen, kappale ei olekkaan niin hyvä. Kappaleen alku ja kitara(t?) kuulostavat todella hyvältä ja toimivat vallan mainosti. Kappale jää soimaan päähän vähäksi aikaa, mutta seuraava kappale on niin hyvä että tästä kappaleesta ei jää mitään muistikuvaa. Ei yhtäkään. 3/5

25.Dave Rodgers Feat. Kiko Loureiro - Ring Of Fire

Kiko Loureiron äärettömän hyvä kitarasoitto ja Dave Rodgersin jumalallinen lauluääni yhdistettynä hyvällä musiikilla ja sanoilla. Täydellistä. Tämä kappale tullaan varmasti muistamaan, jos muut eivät muista niin minä tulen muistamaan. Kappaleessa on sitä kaikkea, tunnelmaa, tarttuva kertosäe, hyvä laulu ja jalat alta vievä musiikki. Tämän levyn paras kappale, Dave Rodgers tekee sen jälleen. Pakko kyllä antaa vielä lisämaininta Kiko Loureiron kitaransoitolle joka jää oikeasti mieleen ja se erottaa tämän kappaleen massasta, niinkuin kaikki kappaleet joissa Kiko Loureiro on mukana. En tiedä mitä tästä kappaleesta sanoisin, se saa minut täysin sanattomaksi ja tämän kappaleen jälkeen lähes jokainen kappale kuulostaa vähäpätöiseltä. ääretön/5

Tässä pidempi versio kyseisestä kappaleesta.

Mitäpä sitä nyt levystä enään sanoisi, Ring of Firen jälkeen seuraavat kappaleet eivät ole enään kuunneltavissa koska on palattava yhä uudelleen ja uudelleen Ring of Firen pariin, ja jos välttämättä on kuunneltava seuraavat kappaleet niin ne kuulostavat todella olemattomilta eikä niissä tunnu olevan minkäänlaista menoa. Levyn kahdelle viimeiselle kappaleelle annan kysymysmerkillisen pisteitä.

Levy sinänsä ei tarjoa paljoa uutta vaan siinä pyöritetään hyvinkin paljon vanhoja kappaleita, mutta tämä onkin kyllä kokoelmalevy. Siihen on kuitenkin koottu hyvin kappaleita jotka sopivat autoiluteemaan, vaikkakin Dave Rodgersin Ring of Fire olisi pitänyt jättää viimeiseksi jotta muut kappaleet eivät kuulostaisi ihan soralta. Levyyn olisin vielä Dave Rodgers -fanina lisännyt kappaleen Eldorado ja Big Brotherin kappaleen Wild Reputation. Yllätyksenä levyllä ei ole yhtäkään Fastwayn kappaletta.. tai onhan Ennio Zanini kyllä Go 2:n toinen osapuoli. Suurin osa kappaleista on onnistuttu leikkaamaan mainiosti, mutta esimerkiksi kappaleen Mr. M - Be the One paras kohta on jätetty pois ja se saa minut ainakin pettymään, vaikkakin itse kappale on tällä levyllä todella hyvä silti. Rahansa arvoinen kokoelmalevy joka ei jätä kylmäksi, suosittelen kaikille jotka pitävät tämän tyylin musiikista.

Levyn kokonaisarvio: 4&#189;/5

Erikoismaininnat:
Ale - If you ever leave me
Manuel - I've got to go
Dave Rodgers ft. Kiko Loureiro - Ring of Fire
Levyn mahtava aloitus, aluksi Neo:n Disco Fire ja heti perään Go 2 - Looka Bomba.

Pettymykset:
Ei Fastwaytä. (Crazy for Love(Dusty), 777...)
Pari kappaletta jotka olisi voinut jättää omasta mielestäni pois. Kuitenkin yllättävän hyvin koottu paketti koska lähes jokainen kappale on hyvä.

Mielipiteitä, kiitos..

Bändin nimi: Beneath the Massacre
Albumin nimi: Evidence of Inequity (EP)
Levy-yhtiö: Galy Records
Julkaisupäivä: May 12th, 2005

Biisilista:

01. Comforting Prejudice (02:32)
02. Profitable Killcount (03:21)
03. Totalitarian Hypnosis (03:04)
04. Regurgitated Lullaby For The Born Dead (04:00)
05. Nevermore (04:06)

Albumin kesto: 17:03

Bändin jäsenet:

Elliot Desgagnés - Vocals
Christopher Bradley - Guitars
Dennis Bradley - Bass
Justin Rousselle - Drums

Albumin kansi:


Nonni, Beneath the Massacre on lajiltaan brutaalia death metalia. Brutaali death metal (Brutal Death Metal) viittaa korkeaan nopeuteen, monimutkaiseen ja tekniseen kitaratyöskentelyyn, usein melko lässyttävään vokalisointiin (Devourment, Guttural Secrete) ja yliymmyrkäisiin rumpublasteihin. Niin kuin tuosta voinee jokainen päätellä, brutaali death metal ei ole yhtä kuin brutaaliuden synonyymi, vaan ainoastaan yksi konkreettinen death metalin alalaji. Älkööt siis suuttuko, mikäli omaan brutaaliuden määritelmäänne ei mahdu gravityblastia, mato-oksennusta ja klintrrtrr-riderytmejä.

Back to basics. Lajin oppi-isinä Suffocation jatkaa ruopimistaan ja Cannibal Corpse ruokkimistaan, mutta uusia bändejä syntyy kuin ruumiita Pohjois-Korean liemikeitoilla, joten on myös odotettavissa, että kunnianhimo ja tyyli muuttaa muotoaan, jopa nousee ja kasvaa. Lajisukulaisuudestaan huolimatta Beneath the Massacre ei ole veljeä tai siskoa mm. jo mainitun Cannibal Corpsen kanssa, sillä siinä missä CC:n peräänantamaton, tekninen, mutta murskaava death metal jättää vaippansa yleisölle rumana, rikollisena ja rähjäisenä, tekee Beneath the Massacre asiat vähän toisin. Evidence of Inequityn soundi on kliinisempi, puhtaampi ja juuri sellainen, että sen päälle kelpaa niitä hätävalosweeppeja iskeäkin. En kovin usein lämpene tämmöiselle tavaralle, sillä suurimman osan ajasta se tuntuu täysin merkityksettömältä nuottien asettelulta, vuosien saatossa haalittujen taitojen show-offailulta ja luovuuden tragikoomiselta tukehduttamiselta, mutta en kuitenkaan olisi näinkään pitkälle vaivautunut, mikäli tässä EP:ssä ei olisi jotain sellaista, mikä minusta tuntuu poikkeuksellisen hyvältä, tai ehkä jopa brutaalilta.

Laita albumi sisään, paina playta, mieti hetki mit -- se alkoi! Kitara voisi olla aivan yhtä hyvin ksylofoni ja rumpuja voisi olla soittamassa Dellin superahdettu tehohirmu. Vastoin kaikkia odotuksia, joita death metalille yleensä asetetaan, Evidence of Inequityn ensimmäisistä sekunneista tulee mieleen kolme asiaa: Nintendo, neljäs maailmansota ja Super Nintendo. Miehet pistää niin railakkaasti rujoksi, että useamman luulisi väistyvän - minäkin tein niin aluksi. Kesti hyvä tovi ennen kuin löysin tältä EP:ltä mitään, mikä aiheuttaisi pirunsarvia, mutta se johtui lähinnä siitä, että en ollut oikealla fiiliksellä enkä jaksanut vähään aikaan kuunnella koko julkaisua kokonaisuudessaan, sillä melkein välittömästi kuultuani koko EP:n alusta loppuun aloin poimia edestäni pieniä koukkuja, jotka tarrautuivat huuliini. Seuraavan koukun jälkeen edessä kimmelsi jo toinen ja pikkuhiljaa koukut muodostivat edessäni ison, suorastaan valtaisan kalapatsaan. Mmm, hyvää kalaa!

En ole haka levyarvosteluissa, mikä näkyy tässäkin. Jauhettua on tullut, mutta yhdestäkään biisistä en ole kertonut muuta kuin sen, että metallissa mennään ja Nintendo on kummi-isä. Pahoittelen sitä, sillä alussa luulin saavani aikaan jotain hienompaa ja järkevämpää, josta olisi suurempi hyöty lukijoille kuin mitä tästä raakileesta nyt on. Suosittelen Evidence of Inequitya lämmöllä, mutta en kuitenkaan varauksetta. Vaikka olisit nopean death metalin ystäviä, kysy itseltäsi, oletko juuri siinä mielentilassa, jossa nopeus on yhtä kuin elämä, tekninen virheettömyys yhtä kuin lapsi ja hullunkurisesti poukkoilevat syväkaarteet yhtä kuin kaunis nainen. Luulenpa, että mikäli Psycroptic, Cannibal Corpse, Necrophagist, Sleep Terror tai Spawn of Possession uppoaa, on hyvät mahdollisuudet löytää Evidence of Inequitystakin jotain omaan makuunsa.

Tää toimii, soitto on tarkkaa, biisit ovat mielenkiintoisia kokonaisuuksia, melodiat ja sweeppikuviot ovat peräti skitsofreenisiä tuttavuuksia ja demo on ohi niin että hups. Yksi vähäisistä suuremmista miinuksista tulee vokalisoinnin pienehköstä monotonisuudesta. Desgagnés on hyvä ja vahva, mutta ei esitä ääntään kovin monella eri tapaa. Lord Wormin kaltaisen vokalistin kanssa Beneath the Massacre nousisi neuropseudohulluudessaan jo aivan tuntemattomaan potenssiin.

Goatmoon - Death Before Dishonour

Erittäin raa-an ja primitiivisen kuuloista WP- Black metallia, jotkut biisit iskee mutta jotkut taas ei, rummut kusee joissain kohdin mutta tämä ei paljon haittaa.

Bändin nimi: Blink 182
Albumin nimi: Blink 182
Levy-yhtiö Geffen Records
Julkaisupäivä: 18.11.03

Biisilista:

01. Feeling This
02. Obvious
03. I Miss You
04. Violence
05. Stockholm Syndrome
06. Down
07. The Fallen Interlude
08. Go
09. Asthenia
10. Always
11. Easy Target
12. All Of This
13. Here's Your Letter
14. I'm Lost Without You
15. Anthem Part II (Live in Chicago)

Hyvä ostos, en kadu. Kyseessä on Blinkin viides ja viimeinen albumi. Levy poikkeaa todella edellisistä levyistä. Tällä kertaa teksteihin on paneuduttu kunnolla ja turhat rallattelut jätetty pois. Suosittelen tätä kaikille punk-rockista pitäville.

Me First & the Gimme Gimmes: Love Their Country
(Fat Wreck Chords 2006)

MFatGG siis koveroi vanhoja tuttuja pop, r'n'b ym ym. biisejä punkrock-tyyliin. Love Their Countryssä teemana on countrybiisit, hiukan liian lyhyt levy (25min), ja jotku biisit vedetty ihan peruspunkilla nopeesti läpi, esim. Ghost Riders in the Sky, jonka kuvittelin olevan paras punk-koveri ikinä, osoittautuikin mitäänsanomattomaks keskinkertaseks rallatukseks josta ei oikee mitään jää mieleen. Mutta enimmäksee kivaa punkkirallatusta. Ei yllä Take a Breakin tasolle, mutta ihan kiva läpyskä tää kuitenki on. Annie's Song, Lookin' For Love, East Bound & Down, She Believes in Me ja Jolene on levyn helmet.

Arvosana: 3/5

Genesis - Turn It On Again: The Hits

Eli ku tulevat Suomeen ens kesänä ni kipasin levykaupasta kokoelman. Genesiksestä tulee varmaanki usemmille mieleen 80-luvun poppi hitit Invisivle Touch, That's All, Mama, Misunderstanding jne. mutta Genesis on paljon muutakin. 60 -ja 70-luvuilla kun laulaja oli vielä Peter Gabriel, soitettiin progea, niinkuin samoihin aikoihin Pink Floyd ja King Crimson. Kokoelma keskittyy enemmän tähän poppi materiaaliin, mistä kyllä ite dikkaan enemmän, hyvä pop-musa on aina uponnu. Biisejä on 18 kappaletta.

Tästähän pääsee loistavasti jyvälle 80 -ja 90-lukujen pop-tuotantoon. Jos taas oot progemiehiä ni suosittelen vaik Foxtrot tai Selling England By The Pound levyjä.

4/5

Ozzy Osbourne - Bark at the Moon

Levy oli mielestäni erittäin hyvä ostos. Aluksi epäilin että kannattaisiko ostaa Bark at the Moon levyä. Mutta pitkän pohdinnan jälkeen päätin sittenkin ostaa. Levy sisälsi erittäin monta hyvää kipaletta. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä levyä.

9/10

Mokoma - Viides Vuodenaika (EP)

Kappalelista:
1. Syvyys On Vaiti
2. Sirppi
3. En Elä Talven Yli
4. Avoin Hauta
5. Viholliset (2006)



Voi tsiisus! Kesällä julkaistusta Kuoleman Laulukunnaat -albumista loppu tila kesken, niin jätettiin ne sitten tälle EP:lle. Helkkari, tuntuu jätkiltä tulevan nyt pohjoismaiden parasta thrashia! Kuoleman Laulukunnaat levyn kappaleet olivat kaikki uskomattomia, ja sama meininki jatkuu tässä.

EP on alusta loppuun asti silkkaa kultaa. Mukaan on myös ahdattu käännös Deathin Open Casket kappaleesta, jota on jo pitkään mokoman keikoilla jauhettu, mutta vasta nyt mokoma sai luvan Chuck Schuldinerin äidiltä kappaleen levyttämiseen. Lätty alkaa rajulla meiningillä, ja Mokoma taas näyttää, kuka on suomen riffien kuningas. Kappaleet muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Viholliset (2006) on siis uutuusnauhoitus vanhasta (paskasta) kappaleesta, ja sekin on täyttä KULTAA! Syvyys On Vaiti kappaleen loppu aiheuttaa mulle ainakin kylmiä väreitä. Levyn balladina toimii En Elä Talven Yli, joka on myös hyvä kappale, muttei yllä esim. Kuu Saa Valtansa Auringolta (Kuoleman Laulukunnaat) tai Kasvot Kohti Itää (Kurimus) tasolle.

4,5/5

Kansikuva:

Bändi: Opeth
Levy: Ghost Reveries

Omistan kyllä tämän levyn jo, ostin silloin kun ilmestyi alunperin. Nyt ostin levyn "Special Editionin", sis. bonus-dvd ja coverin Deep Purplen Soldier of Fortunesta.
Edelleen yksi viime vuosien parhaista levyistä!
10/10

Joo ostin viime viikonloppuna kaksi aivan mahtavaa levyä.

KISS gold

-Tämä levy on täyttä rautaa. Levy sisältää 40 mahtavaa biisiä 1974-1982 vuoden ajalta kahdessa cd:eessä ja maksoi vain 15e. KISS on vain niin kova bändi. Kokoelmassa on monesta levystä biisejä tuon ajalta. Tässä levyt ja alapuolella levyn biisit mitkä on päässyt kokoelmaan.

KISS - Depyytti levy.
-Strutter
-Nothin' to lose
-Firehouse
-Deuce
-Black diamond
-Cold gin (live)

KISS - Hotter than hell
-Got to choose
-Parasite
-Hotter than hell
-Let me go rock n' roll (live)

KISS - Dressed to kill
-C'mon and love me
-She
-Anything for my baby
-Rock bottom (live)
-Rock and roll all nite (live)

Destroyer
-Detroit rock city
-King of the night time world
-Shout it out loud
-Beth
-Do you love me?
-God of thunder (live)

Rock and roll over
-I want you
-Calling Dr. love
-Hard luck woman
-Makin' love (live)

Love gun
-I stole your love
-Love gun
-Christine Sixteen
-Shock me

Soolot
Paul Stnaley -Tonight you belong to me
Ace Frehley -New york groove
Gene Simmons -Radioactive
Peter Chriss -Don't you let me down

Dynasty
-I was made for loving you
-Sure know something

Unmasked
-Shandi
-Talk to me

The elder
- A world without heroes

Killers
-Nowhere to run
-I'm a legend tonight

Toinen levy minkä ostin vähän aikaa sitten
W.A.S.P. The best of the best tuo sisältää 15 loistavaa tai parasta biisejä W.A.S.P.ilta ja halvalla lähti myös tämäkin

Suosittelen lämpimästi molempia, ehkä KISSiä enemmänkin, mutta molemmat ovat minusta 10 arvoisia enkä pettynyt lainkaan. Molemmat soi melkein taukoamatta!

Joop ostin just ton Guns n Roses Use your Illusion 1
TODELLA hyvä levy vanhat kunnon Gunnarit
Suosittelen lämpimästi kaikkille Rockin ystäville



01: Right Next Door To Hell
02: Dust N' Bones
03: Live And Let Die
04: Don't Cry
05: Perfect Crime
06: You Ain't The First
07: Bad Obsession
08: Back Off Bitch
09: Double Talkin' Jive
10: November Rain
11: Garden
12: Garden Of Eden
13: Don't Damn Me
14: Bad Apples
15: Dead Horse
16: Coma


Kirjaimellisesti paras levyni
ASEET JA RUUSUT <3

Lainaus:19.12.2006 Tuba93 kirjoitti:
Joop ostin just ton Guns n Roses Use your Illusion 1
TODELLA hyvä levy vanhat kunnon Gunnarit
Suosittelen lämpimästi kaikkille Rockin ystäville



01: Right Next Door To Hell
02: Dust N' Bones
03: Live And Let Die
04: Don't Cry
05: Perfect Crime
06: You Ain't The First
07: Bad Obsession
08: Back Off Bitch
09: Double Talkin' Jive
10: November Rain
11: Garden
12: Garden Of Eden
13: Don't Damn Me
14: Bad Apples
15: Dead Horse
16: Coma


Kirjaimellisesti paras levyni
ASEET JA RUUSUT <3

Joo mahtava albumi on ja biisit esim. Live and let die (cover), Don't cry ja dead horse on mahtavia, mutta se use your illusion 2 on minust jopa vieläkin parempi, mut paras gunnareiden levy on se ensimmäinen. Siellä ne kaikki legendarisimmat on. <3

[b]Rammstein - Rosenrot

1. Benzin
2. Mann Gegen Mann
3. Rosenrot
4. Spring
5. Wo Bist Du
6. Stirb Nich Vor Mir - Don't Die Before I Do
7. Zerstören
8. Hilf Mir
9. Te Quiero Puta!
10. Reuer Und Wasser
11. Ein Lied

Joululahjaksi sain nämä kaksi:

Iron Maiden - Fear Of The Dark

1. Be Quick Or Be Dead
2. From Here To Eternity
3. Afraid To Shoot Stranges
4. Fear Is The Key
5. Childhoods End
6. Wasting Love
7. The Fugitive
8. Chains Of Mistery
9. The Apprition
10. Judas Be My Guide
11. Weekend Warrior
12. Fear Of The Dark

Kansi on mielenstäni hieno. Kappaleista mainittakoon hyviksi Fear Of The Dark ja Be Quick or be Dead. Suosittelen lämpimästi.

10/10

Guns N Roses - Appetite For Destruction

1. Welcome To The Jungle
2. It Is So Easy
3. Nigthrain
4. Out Ta Get
5. Mr.Brownstone
6. Pardise City
7. My Michelle
8. Think About You
9. Sweet Child O Mine
10. You Are Grazy
11. Anything Goes
12. Rocket Queen

Ihan hyvä levy. Kappaleista hyviksi mainittakoon Welcome To The Junge ja Pardise City. Suosittelen myöskin.

9/10

Iron Maiden - Iron Maiden (1980)
1. Prowler
2. Sanctuary
3. Remember Tomorrow
4. Running Free
5. Phantom Of The Opera
6. Transylvania
7. Strange World
8. Charlotte The Harlot
9. Iron Maiden
Iron Maidenin debyytti vuodelta 1980.
Paul Di'Annon aikaiset albumit ovat vielä varsinkin Punkahtavia verrattuna Dickinsonin aikaiseen Maideniin. Di'Anno laulaa erinomaisesti ja lyriikat ovat perus-Maidenia eli varsin kauhupainotteisia.
mielestäni parhaat kappaleet ovat Phantom Of The Opera, Charlotte The Harlot ja Strange World.
8,5/10
Iron Maiden - Killers (1981)
1. The Ides of March
2. Wrathchild
3. Murders in the Rue Morgue
4. Another Life
5. Genghis Khan
6. Innocent Exile
7. Killers
8. Prodigal Son
9. Purgatory
10. Twilight Zone
11. Drifter
Iron Maidenin toinen albumi, joka jäi Paul Di'Annon viimeiseksi Maiden albumiksi.Kitaristi Adrian Smith debytoi tällä pitkäsoitolla.
Parhaat kappaleet ovat Murders in Rue Morgue, Wrathchild ja Purtagory.
9-/10
Iron Maiden - Seventh Son of Seventh Son (198
1. Moonchild
2. Infinite Dreams
3. Can I Play with Madness
4. The Evil That Men Do
5. Seventh Son of a Seventh Son
6. The Prophecy
7. The Clairvoyant
8. Only the Good Die Young

Maidenin "kultakauden" viimeinen albumi.
Kenties bändin paras albumi yhdessä Somewhere In Timen ja Piece Of Mindin kanssa.Kaikki kappaleet ovat mahtvai mutta nimibiisi ja Only Good Die Young nousevat ylitse muiden.
10-/10
Pantera - Cowboys From Hell (1990)
1 Cowboys from Hell
2 Primal Concrete Sledge
3 Psycho Holiday
4 Heresy
5 Cemetery Gates
6 Domination
7 Shattered
8 Clash with Reality
9 Medicine Man
10 Message in Blood
11 The Sleep
12 The Art of Shredding
Panteran viides albumi joka teki siitä erään tunnetuimmista metal-yhtyeistä.
Levy on täydellinen joka osa-alueella, jopa hieman rauhallisempi kappale (Cemetary Gates) löytyy.Parhaat kappaleet ovat Medicine Man,Clash With Reality, Cemetary Gates, Domination ja Cowboys From Hell.
Parhaita metal-albumeita ikinä yhdessä Reign In Bloodin ja Master Of Puppetsin kanssa.
10/10
Slayer - Reig In Blood (1986)
1. Angel of Death
2. Piece by Piece
3. Necrophobic
4. Altar of Sacrifice
5. Jesus Saves
6. Criminally Insane
7. Reborn
8. Epidemic
9. Postmortem
10. Raining Blood
Slayerin kolmas ja ylivoimaisesti paras albumi.
Täyttä rautaa alusta loppuun.Sanat ja superlatiivit eivät pysty kuvaamaan tätä.Tämä jokaisen pitää kuunnella itse
10+/10

Stam1na: Stam1na

En oikeastaan hankkinut tätä levyä, vaan sain veljeltäni myöhäisenä synttärilahjana. Mutta yhtäkaikki on perkeleen hyvä levy!
Ennen olin kuullut joskus vuosi pari aikaisemmin pari kertaa jonkun biisin, enkä suuremmin pitänyt tästä biisistä. Minulla on huono tapa muodostaa usein käsitys bändistä parista kuuntelukerrasta ja parista biisistä.
Millään suurilla innoilla pistin soittimeen ja kuuntelin kerran läpi.
Pari biisiä Ristiriita, Kadonneet Kolme Sanaa sekä Erilaisen rakkauden Todistaja lähinnä iskivät siinä ensimmäisellä kerralla.
Sitten aloin seuraavina päivinä hieman tarkemmin kuuntelemaan ja joka biisi alkoi kuulosta hyvältä.
Tiukkaa sahausta ja teknistä soitantaa yhdistettynä hyvään lauluun, joka tosin vaatii hieman totuttelemista.

Tämä levy kuulosti niin hyvältä, että taidan hankkia porukan toisen levyn Uudet kymmenen käskyä kunhan löydän sen hyvään hintaan.