Ari Koivunen - Fuel For The Fire


Aloin odottamaan tätä albumia heti kun Ari voitti Idolsin. Vihdoin levy saapui minulle.

Alku ei ollut erityisen innostava, sillä pieni Dèja Vu -tunne iski yllättäen. Arin kappaleet kuulostivat muutenkin kaikki kiusallisen tavallisilta hevi-rykäisyiltä levyn alusta lähtien. En silti voi levyä huonoksi haukkua, mutta se ei vain oikein tunnu Arin erinomaisesta äänestä huolimatta juuri edukseen hevimassasta erottuvan. Toisella kuuntelukerralla levy kuulosti entistäkin paremmalle, eikä se enää kuulostanut niin tavanomaiselle. Aloin tykätä levystä enistä enemmän jokaisella kuuntelukerralla. Perus-vauhdikkaan ja hyvin lauletun hevin lisäksi mukana on pari hyvinkin kaunista kappaletta, joista mainittakoon Angels Are Calling. Juuri tämä kappale muodostuukin suosikiksini, se on vain sen verran hyvin vedetty ja sanoitettu. Meinaa melkein ruveta itkemään sitä kuunnellessa.

Kokonaisuutena todella hyvä ja välillä jopa koskettava ostos, joka sisältää Kirkan "Hetki Lyö" -kappaleen raiskauksen.

Kappalelista:

1. God Of War
2. Hear My Call
3. Fuel From The Fire
4. Don't Dry To Break Me
5. Angels Are Calling
6. I Fly
7. Our Beast
8. Losing My Insanity
9. Stay True
10.Stormwind
11.Heartstealer
12. Special Bonus: Hetki Lyö

Arvosana: 9/10

Sonata Arctica UNIA

Tämmöien ostin viimeksi. Täytyy sanoa että on paras IKINÄ julkaistuista Sonatan levyistä. Ei ole ihan 'täysin' raskasta, joten juui sopivaa minulle.
Kannattaa ostaa!


9/10

Viimeksi hankkimani levy,hmm..tais olla ozzy osbournen the essential- kokoelma. Kommentit: Tosi hyvä levy ei tarvii ostaa ozzyn levyjä muita kun ostaa tän ja tässä on sentään kunnon pläjäys pimeyden prinssiä.

Lainaus:22.11.2004 Rams kirjoitti:
Tämän threadin suhteen säännöt ovat sitten hieman normaalia tiukemmat. Ei turhaa roskanjauhantaa. Toisten arvosteluja saa toki kommentoida, ja käydä _perusteltua_ keskustelua levyjen tiimoilta, mutta turhat inttämiset, riitelyt ja fleimaukset poistetaan välittömästi.

Sonata Arctica- Unia

1. In Black and White
2. Paid in Full
3. For the Sake of Revenge
4. It Won't Fade
5. Under Your Tree
6. Caleb
7. The Vice
8. My Dream's But a Drop of Fuel for a Nightmare
9. The Harvest
10. The Worlds Forgotten, the Words Forbidden
11. Fly with the Black Swan
12. Good Enough is Good Enough

Itse henk.koht. petyin tähän plättyyn ja pahasti. Muutama hyvä biisi (3 ensimmäistä ja The Vice) löytyy, mutta muuten aika pakkopullaa koko levy. Kun joskus ennen levyn julkaisemista puhuttiin, että yhtye alkaa soittaa progressivisempaa metallia, aloin odottaa levyä oikein kunnolla. Kakolla on mahtava ääni, joka ei kuitenkaan sovi tähän millään tavalla. Lyriikoista tulee plussaa, sillä niin kuin aina ne ovat taattua Sonata- kamaa. Mutta siihen se sitten jääkin... Suosittelen ostamaan Sonatan muut levyt, mutta ei tätä.


7.5/10

AC/DC Razon Edge ja Back in Black irtosivat samaan aikaan Anttilan Storesta kun nämä levyt sai ostettua yhden hinnalla. Itse en kyllä näitä levyjä enään omista kun Latvian reisulla auto pöllittiin ja levyt olivat tietenkin autossa.

Lainaus:24.06.2007 joguwaa kirjoitti:
AC/DC Razon Edge ja Back in Black irtosivat samaan aikaan Anttilan Storesta kun nämä levyt sai ostettua yhden hinnalla. Itse en kyllä näitä levyjä enään omista kun Latvian reisulla auto pöllittiin ja levyt olivat tietenkin autossa.

-_-

Lainaus:27.06.2007 Heimdall kirjoitti:
-_-

Armoton reps.

<E> Ja sitten alan kirjoittaa itse arviota..:
Insomnium - Above the weeping world
Noniin. Laulajan vokaalit ovat kyllä omaperäiset, jostain syystä vierastin siitä aika kovasti aluksi. Mutta kun jaksoi kuunnella levyn alusta loppuun, laulu alkoi kyllä maistua hunajalta ja muutama biisi kohosi ylitse muiden. Levy on tasaisen hyvää alusta loppuun, mikään biisi ei huonoutta vilauttelekaan hameen alta, mutta sen sijaan pari hyvää jäi erittäin hyvin mieleen. Mortal Share, Drawn To Black ja The Killjoy ovat kolme sellaista biisiä, joista en tahdo päästä irti. Kamalalla tehokuuntelullakaan ne eivät maistua puulta, kuten epäilin. Kaiken kaikkiaan levy on yksi parhaimpia suomalaisia melodeath-vientituotteita.
9,5/10

Iron Maiden - Powerslave



Juu, ensimmäinen Maiden-levy minulle. "Heräte-ostoksena" hankin. Kun olin kuullut aikaisemmin Aces Highin ja Powerslaven niin ajattelin että tämä levy on pakko saada. Hyvää menoa levyn alusta loppuun. Soolot ja riffit kaikki aivan mahtavia. Kappaleet jäivät ainakin minulle helposti mieleen, joka on hyvä asia. Suosittelen hankkimaan.

Suosikit:
Aces High
Duellists
Back in the Village
Powerslave

9/10


Sonata Arctica - Winterheart's Guild



Löysinpäs vanhempain hyllystä Ecliptican ja kuuntelin sen. Olin aivan myyty. Heti seuraavana päivänä porhalsin ostamaan tämän levyn. Alunperin olisi pitänyt hankkia Silence, mutta sitä ei löytynyt :F No mutta ainakin sain jotain mukaan. 8D
Tämäkin levy hyvää menoa ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen. Levy aukesi minulle vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen, mikä on kuitenkin aivan tavallista. Ei kuitenkaan yllä ensimmäisen levyn tasolle (oma mielipide).

Suosikit:
The Cage
Victoria's Secret
Champagne Bath
Broken

9-/10


Anteeksi kirjoitusvirheistä jos niitä löytyy. :)

The Kinks - Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire)

Yksi Kinksin klassisimmista albumeista. Kyseessä on konseptialbumi, joka käsittelee tavallisen brittipulliaisen Arthurin elämää (tai vaihtoehtoisesti britti-imperiumin kehitystä ja "rappioitumista" kolonialismin loputtua). Ray Davies on älyttömän hyvä sanoittamaan ja tekemään tarttuvia melodioita. Levy on jonkin verran rokkaavampi verrattuna edelliseen levyyn, joka sekin oli konseptialbumi. Täyttä kymppiä levylle en anna, koska kolme viimeistä kappaletta ovat jonkin verran heikompia verrattuna muihin kappaleisiin, ja Australian pilaa sen lopussa esiintyvä 4 min. kitarajammailu. Muuten todella hyvä levy.

Kappaleet:

1. Victoria
2. Yes Sir No Sir
3. Some Mother's Son
4. Drivin'
5. Brainwashed
6. Australia
7. Shangri-La
8. Mr. Churchill Says
9. She's Bought a Hat Like Princess Marina
10. Young and Innocent Days
11. Nothing to Say
12. Arthur

Paras kappale: Shangri-La

Arvosana: 9/10

Metallica- Metallica, tai tuttavallisemmin The Black Album
9/10
Todellakin paras kaikista metallican levyistä. James laulaa hyvin ja lopuilla jäsenillä menee hyvin sulavasti, paitsi yhdessä kohtaa Lerssin virvelistä kai lähti vire tai jtn. Kuulosti jotenkin ouduolta.
Eli suosittelen ostamaan tämä albumin!

Eminem Presents The Re-Up.

Sitä ennen ostin Eminemin Encore-levyn.

Ruoska - Amortem


Vuoden 2006 kesäkuussahan tämä albumi ilmestyi. Harkitsin jo silloin ostoa, mutta ei ollut juuri itselläni rahaa. Ruoska-fanihan minä olen ollut jo yli vuoden.

Niin kuin on sanottukin, Amortemilla ollaan menty jo hieman melodisempaan suuntaan. Konesoundeja on lisätty sen verran lisää, että yhtye soittaa jo virallisesti industrialia. Lyriikoista olen Ruoskassa aina pitänyt, mutta ikävä kyllä tällä albumilla ollaan otettu melkoisesti takapakkia. Levyn teemana on olevinaan rakkaus, mutta sitä ei välttämättä näistä kappaleista erottaisi. Yleensä sanoituksissa ei ole päätä eikä häntää, joten niistä on vaikea nauttia. Laulajan, eli Patrik Mennanderin ääni kuullostaa myös välillä jonkin verran typerälle ja jopa koomiselle. Sen sijaan konesoundit ja kitarat kuullostavat todella hyviltä, mutta rummut tuntuvat edelleen jäävän hiukan jalkoihin. Kappaleista suosikeikseni ovat nousseet Alasin ja Pure Minua.

Kaiken kaikkiaan Ruoskan uskollisille faneille tätä voi suositella, joskaan tuotannon laatu ei enää ehken mahdollisesti yllä edellisen Radiumin tasolle, ainakaan minun mielestäni.

Kappalelista:

1. Intro
2. Amortem
3. Pure Minua
4. Taivas Palaa
5. Järvet Jäihin Jää
6. Sika
7. Viiden Tähden *******
8. Mies Yli Laidan
9. Tuonen Orjat
10. Alasin
11. Kesä Tulla Saa

Pisteet: 7/10

Viimeks tuli ostettuu "heräteostoksena" tämmönen, kuin.
ZZ-TOP Eliminator.
http://img175.imageshack.us/my.php?image=9358da7fkr4.jpg
Linkissä olis kansikuva.

Hyviä biisejä sisältävä levy ja kansikin on hienon näköinen, joka tosin on hyvin pieni asia tässä yhteydessä. Biisit ovat siis kuunneltavaa kamaa ja hyvää viihdykettä illalle tai koneen nettisessiolle. Ei niitä biisejä kuitenkaan jaksa monesti kuunnella, biisejäkin olisi saanut kyllä olla enemmän.

Biisilista:
1. Gimme All Your Lovin
2. Got Me Under Pressure
3. Sharp Dressed Man
4. I Need You Tonight
5. I got The Six
6. Legs
7. Thug
8. TV Dinners
9. Dirty Dog
10. If I Could Only Flag Her Down
11. Bad Girl

Mors Principium Est - Liberation = Termination
Njooh. Tällaisiin levyihin ei kyllä mitenkään pääse syventymään ensimmäisillä kuuntelukerroilla. MPE on saanut taas ladattua aseensa täyteen vuorisuolaa ja pamauttaa ne suoraan paljaalle perseelle. Kovaa menoa, melodisuutta joka nurkassa ja miltei kokoajan jatkuvaa armotonta riffeillä fiilistelyä. Suunnilleen jokaisessa biisissä on jonkinsortin hurja riffi, jota sitten tarjotaan useasti eteen. Tasaisen hyvää menoa, virheitä ei löydä millään, paitsi jotenkin vokalisointi tuntuu kärsineen verrattuna edelliseen levyyn. Mutta levy ei ole vain samalla tasolla menevää puuroa, vaan muutama "hittibiisi" kyllä nousee muiden ylitse ja nämä jäävät välillä yksinään tehokuunteluun. Cleansing Rain - ylitse muiden, imo. Mitäpä tästä - loistava veto, vaikka kolmas levy onkin (kuulemma) bändeille se vaikein. 9/10

Hypocrisy - Hypocrisy
Hypocrisyn nimikkoalbumi. Tägtgrenin biisintekotaidot kyllä pääsevät tällä levyllä täydellisesti arvoonsa, sillä biisien melodiat, riffit ja muut biisin-osat-joita-en-osaa-nimetä on hoidettu huolella ja ne vievät mukanaan. Vokaaleissa taas on toivomisen varaa, sillä mielestäni ne ovat aivan surkeat verrattuna uusimman levyn, Viruksen, vokalisointeihin. Silti ne eivät ole umpihuonoja, mutta verrattuna bändin muuhun tuotantoon ne eivät loistakaan. Levy etenee yhtenäisesti, kappaleet eivät suuresti eroa toisistaan, muttei sille ole oikein tarvettakaan, koska kaikki ovat hyviä. Silti saan kaivattua levyltä itselleni mieluisimman biisin, nimittäin Elastic Inverted Visionsin.
8/10

Kaksi levyä sain yht. 15 eurolla Anttilasta:

Iron Maiden - A Matter Of Life And Death
Kun näin halvalla sain yhden lempibändini levyn, niin pakkohan se oli ostaa. Ei ehkä niin perus Iron Maidenia, sillä kitarariffit ovat raskaampia kuin ennen (silti loistavia), ja lähes kaikki levyn biisit kestävät yli 7 minuuttia. Kitarakuviot ja -soolot ovat jälleen loistavia. Smith, Murray ja Gers ovat kaikki loistokitaristeja, ja taidot eivät ole ruostuneet vuosien varrella. Dickinsonin laulukin on edelleen loistavaa. Levyllä on oikeastaan aika tasaisesti hittejä ja huteja. Ei todellakaan Maidenin paras levy, mutta kuitenkin parempi kuin esim "X-Factor" ja "Brave New World" imo. Levyn paras biisi on ehkäpä The Reincarnation of Benjamin Breeg, vaikka en aluksi tästä biisistä pitänytkään.
7/10

Scorpions - Best of Rockers n' Ballads
Hetken mielijohteesta ostin tämän levyn, ja osoittautuikin todella hyväksi ostokseksi. Laulajan aksentti sopii biiseihin loistavasti ja kitaristit selvästi osaavat hommansa. Kokoelmalevy sisältää mahtavia biisejä, kuten Rock You Like A Hurricane, Big City Nights ja No One Like You. Levyn 15 kappaleesta ei paljoa huonoja biisejä löydy, tosin tuskin kokoelmalevylle sellaisia pistettäisiinkään
9/10

Mokoma - Tämän maan ruhtinaan hovi
Osto tuli vähän myöhään. Kai tämä olisi pitänyt hankkia -05 mutta empä tainnut silloin oikein välittää. Hinta oli kova 21.9€ mutta eipä se 2€ minua niin paina.
Harmi kun toi levysoitin alkaa pyörittämään viimeisiä kierroksia. Täyttä mokomaa levy sisältää vaikka tämä "Uni saa tulla" oikein ei sykäytä.
EIpä oikein jaksa kirjoittaa enempää.

9/10

Dream Theater - Systematic Chaos

Dream Theater on taas uusimmalla levyllään luopunut Octavariumilla esiintyneestä "taiteilusta", ja tutuksi tullutta, överiksi vedettyä, lirputusta tulee jälleen tuutin täydeltä. Heti avausbiisi 'In the Presence of Enemies pt1:n' ensimmäisiin sekunteihin on pyritty mahduttamaan kaikki mahdollinen. Alun vyörytyksen jälkeen biisi etenee Petruccin hitaaseen kitarasooloon, jonka jälkeen vaihdutaan varsin popittelevaan lauluosuuteen. Kokonaisuutena biisi on perus-driimteöötterimäinen klassikko, ja tätä biisiä on helppo suositella, jos joku haluaa tietää mistä tästä bändistä on kysymys tällä hetkellä.

Kakkosbiisi 'Forsaken' ei sitten sisällä mitään dream theaterille tuttua kikkailua, vaan on ihan perusrokkiveto. Sinänsä tällaisissa ei mitään vikaa olisi, mutta biisi on erittäin tylsä, kertosäe on perseestä, eikä sisällä oikein mitään muutakaan koukkua. Kun biisin pääriffitkään ei päätä huimaa, jää tämä erittäin vaatimattomaksi kipaleeksi. Tämän jälkeen tulee jo aikaisemmin uuden levy-yhtiön, Roadrunnerin kotisivuilla ladattavana ollut 'Constant Motion'. Hieman Metallicalta kuulostava vetäisy on osottautunut loppujen lopuksi aika mallikkaaksi, vaikka ei oikein meinannut millään iskeä silloin kun tuli pakkojauhettua tätä ennen levynjulkistamista. 'The Dark Eternal Night' jatkaa samanlaisissa tunnelmissa. Tuplabasari hakkaa iloisesti ja jokainen pääsee vuorollaan esittelemään musiikillisia kykyjään. Mukana on särölaulua, joka myös kuulostaa ihan hauskalta. Tosin ei bonus-dvd:ltä kuunnellessa; kun LaBrien ääni ennen miksausta kuulosti lähes säälittävältä. Lisäksi biisin lopussa kuultava hidas ja raskas "Black Sabbath -riffi" ei oikein sovi tälle yhtyeelle.

Levyn viides biisi, 10 minuuttinen, hidas, lähes kokonaan akustinen 'Repertance' jatkaa taas Porntoyn AA-kerhon jänniä tapahtumia. Taustahyminät ja monet vierailevat äänet tuovat biisiin huomattavasti lisätunnelmaa. 'Prophets of War' on sitten nopea&kepeä linkinparkittelu, joka tuo mieleen hyvin pitkälle Octavariumin 'Never Enoughin'. Biisillä myös kuullaan niitä faneja jotka jonottivat keväällä pääsyä mukaan DT-levylle. Faniosuus on kova pettymys. Kuulostaa hyvältä mutta yhtään yksittäistä ääntä tuosta melusta ei erota. Jos minun pitäisi mölytä sekavia DT-levyllä niin vaatisin hieman persoonallisempaa aktia. Nyt tuo kuulostaa ihan samalta kuin jos vaikka Portnoyn taustalaulu olisi pistetty 25 päällekkäisena raitana tuohon.

Ihan kuten Octavariumilla, myös tällä levyllä siirrytään Nu-metalvedosta levyn ylivoimaisesti parhaimpaan biisiin. 'The Ministry of Lost Souls' alkaa varsin rauhallisesti, sisältää hienon kertosäkeen, loistavan välisoittohelvetin ja lopuksi vielä usean minuutin mittaisen mahtavan outromelodian, joka on kenties paras hetki jonka Petrucci on saanut aikaan DT:n riveissä. Levyn loppuun vielä yli 16-minuuttinen 'In the Presence of Enemies pt2.' Neljästä eri osuudesta koostuva kappale lopettaa levyn ihan mallikkaasti. 2. ja 3. osuus ovat levyn parhaimmistoon tunkevaa materiaalia. LaBrie laulaa loistavasti ja pitkä instrumentaaliosuus sujuu yhtä mallikkasti.

Levystä kuului varsin paljon negatiivista palautetta ennen julkaisua ja itseäkin alkoi epäilyttää, jaksaako Octavariumin jälkeen enään tällaista paluuta 2000-luvun alun maisemiin, jossa kaikki esitellään entistä korkeammalta, matalammalta, hitaammin, nopeammin, kovempaa ja hiljempaa, vaikka ehkä vielä Train of Töötin jälkeen tämä olisi ollut aika täydellinen levy. Lopputulos on kuitenkin erittäin positiivinen kokemus ja tätä on helppo pitää jo nyt yhtenä vuoden parhaimmista levyistä. Lisäksi special editionin mukana saa saman levyn DVD:llä 5.1 äänellä +90 min dokumentin levyn tekemisestä, jossa käydään levyn jokainen biisi varsin tarkkaan läpi. 5.1-miksauksesta en osaa mitään sanoa kun en mikään hifisti ole (halpa kotiteatteri löytyy kyllä, jossa tuo pyörinyt), mutta tuota dokumenttia on ollut erittäin mukava katsoa. Moneen biisiin saanut paljon lisätunnelmaa sen kautta.

Hieno levy, 7 hittiä, 1 huti.

9+

Kommentoidaas tässä paria levyä.

Ensiferum - Victory Songs

1. Ad Victoriam (Ihan kelpo biisi levyn alkuun, hirveässä kuuntelussa ei ole ollut, mutta kun koko levyn haluaa kuunnella niin tästä se on aloitettava. 5/10)
2. Blood is the price of glory (Tässä sitten oikein kunnon biisi, aiheutti minulla ainakin valtaisan addiktion, ritarimusiikkia. 9/10)
3. Deathbringer from the sky (Hyvällä linjalla jatkuu, tosin ei yhtä hyvä kuin edellinen. Mahtava silti. 8/10)
4. Ahti (Tätäkään en ole paljoa kuunnellut, jostain syystä en pidä biisin nimestä. Musiikillisesti sellaista ok-kamaa. 6 1/2 /10)
5. One more magic potion (Tätä tuli kuunneltua aluksi, sitten siihen kyllästyi yllättävän nopeasti. Ei ritarimusiikkia ;( 7/10)
6. Wanderer (Tykkään. Jonkin verran. En osaa sanoa tästä oikein juuta enkä jaata. 7 1/2 /10)
7. Raised by the sword (Loistava biisi, tästä alkaa levyn loppu, paras osa koko lättyä. Biisistä tulee aivan mahtava fiilis :) 9/10)
8. The new dawn (Loistobiisi, taistelufiilis tulee, kuuntelussa etenkin ennen treenejä tai kun juoksen jossain :D 9/10)
9. Victory song (Mahtava lopetus hyvälle levylle, täytyy sanoa että yksi niistä harvoista biiseistä joissa ei haittaa se että lauletaan suomeksi. 9/10)

Ynteenvetona loistava levy jonka jokaisen folk metallista/ ritarimusiikista pitävän on kuultava. 8 1/2 /10

Leaves' Eyes - Legend Land

1. Legend Land (Levyn nimikkobiisi, on hyvä. Ei tosin paras levyltä, mutta koska tahansa tulee hyvä fiilis kun kuulee. 8 1/2 /10)
2. Skraelings (Parhautta, koskettavat ja kauniit sanat upealla melodialla, Liv Kristinen mahtavalla äänellä.. 10/10)
3. Viking's Word (Skraelingsin jälkeen kuunneltuna ei mitenkään ihmeellisen kuuloinen, mutta muuten oikein hyvä tämäkin. 8 1/2 /10)
4. The Crossing (Toinen lempibiisini tällä levyllä. Tästä tulee myös taistelufiilis ja auttaa jaksamaan missä vain. 10/10)
5. Lyset (Rauhallisempi ja hitaampi, mutta oikein kaunis biisi. Vaikka tykkään enemmän bändin raskaammasta tuotannosta. 8/10)
6. Legend Land (Extended Version) (Pidennetty versio hyvästä biisistä. Minulle olisi riittänyt ihan alkuperäinenkin. Ihan kiva lisä kuitenkin. 8 1/2 /10)

Yhteenvetona yksi parhaista kuuntelemistani kokonaisuuksista, biisien vähyys ei haittaa ollenkaan kun ovat näin hyviä. 9 1/2 /10.

Shade Empire - Intoxicate O.S
Levy lähtee käyntiin vähemmän korvaamiellyttävällä Slitwrist Ecstasyllä, jonka kuunteleminen nyt ei nosta sitä ainakaan miksikään hittibiisiksi - tosin en osaa kyllä nimeämään siitä mitään huonoa.. Mutta käyköön se vaikka levyn introsta. Seuraavasa kipale, Bloodstar tuokin sitten jo komeita kuoromaisia laulahduksia, makeita riffejä ja synkkiä melodioita. Tässäpä esimerkillinen kipale Shade Empireltä; hitaanlainen, komeaa syntikointia sekä erityisesti Harjun mahtavaa vokalisointia - mies vaihtelee ääntään erittäin monipuolisesti, enkä vain voi olla pitämättä äijän laulusta. Chemical God, josta on tehty SE:n ensimmäinen musiikkivideokin, on itselleni vähän tutumpikin tuttavuus tältä levyltä, kiitos youtuben. Jälleen kerran nostan Harjun vokaalit biisistä korkeimmalle jalustalle. Biisi on menevä, kertosäkeen kohdalla saa pienenlaatuisen orgasmin korville ja sitten mättö jatkuu. Levyn loppusuorakin on loistavaa menoa, se ei menetä brutaaliuttaan missään vaiheessa, kuten joillekin aluksi hyviltä kuulostaville levyille joskus käy - ne lopahtavat lopussa. Shade Empire ei todellakaan ole menettänyt kontrolliaan levynteossa saatuaan jonkinsortin paineita kehutusta ja kiitetystä debyyttilevystä, vaan se otti ja löi minutkin laudalta raa'alla, melodisella, mahtavasti vokalisoinnulla levyllä, johon tuskin tulen koskaan kyllästymään. Viimeisistä kappaleista nostan tietysti esille vielä Rat in Mazen, jonka koukeroinen riffi voisi kuulostaa jollekin vähän rässähtävältä, Silver Fixin, Embrace The Gods Of Surreringin ja Ravinen. Tässä aimo annos industrialista dark/black metallia, jonka kuunneltuaan ei voi muuta kuin kumartaa Kuopion suuntaan. 9,5/10

Trollheim's Grott - Bloodsoaked and Ill-Fated
Levyn avaavan Dehumanizen syntikka-aallot voisivat antaa kelle tahansa kuvan, että tässä on kyseessä joku Norjan black metal-peikko, jolla ei ole oikein uutta tarjottavaa maailmalle. Biisi saa kuitenkin aivan näistä erottuvan luonteen kitaroiden lähtiessä peliin (bändissä soitetaan kokonaista 3 kitaraa). Mukavan oloinen riffi, johon pääsee heti mieltymään, toimivat vokaalit - biisi ei todellakaan vaivu miksikään sokeaksi eteenpäin paahtamiseksi, vaikka nopeutta riittääkin. Seuraava kappale tuo pelottavankin konemaisen soundin ensisekunneilla peliin - mutta välittömästi huomaa, ettei ole kyse mistään Mortiisin kaltaisesta elektroniikkametallista, sillä Suomen vähemmän tunnetut peikot pistävät peliin minulle erittäin korviamiellyttävän riffin, mukavan sävelkulun ja riipivän laulun. Kyllä, onhan tässä näitä konemaisia vaiheita (mutta en voi ymmärtää miten joku voi inhota niitä niin paljon, että jättää hyvän levyn ostamatta sanoen "Hyi, industrialii!), mutta nekin ovat vain ja ainoastaan mukavia kohtia biisissä - niiden aikana ladataan valtavaa voimaa, joka laukaistaan 'suvantovaiheiden' loputtua - ja ärjyntää riittää. Ja riffi, ah, riffi! Kaksi ensimmäistä kappaletta tarkemmin käsitellen voin puhua loppulevystä lyhyemmin; loppu on täynnä komeita riffejä, eikä levy menetä missään vaiheessa ruoskivaa ja armotonta menoaan, Grott ei väsy. Komeita syntikkakuviointeja, taitavaa kitaran- ja rumpujensoittoa. Voisin puhua erittäin toimivasta, omaperäisestä bändistä. Emme varmastikaan löydä lähellekään samanlaista bändiä tästä maailmasta - tosin voisin verrata tätä joltain osin seuraaviin bändeihin: ...and Oceans, Shade Empire ja Satyricon. Mutta Grottissa on vain ripaus noita, ns. parhaat puolet, loppu onkin omaperäistä menoa, jota ei voi olla rakastamatta. Lyyriset teematkin voivat joltain osin huvittaa, voiko ottaa tosissaan bändiä, joka laulaa peikoista ja sienistä? Kyllä näemmä voi, sillä minä otan. Levyllä nääs povataan kuolemaa ihmiskunnallekin mukavasti. Uusi tähti on syttynyt black metal-taivaalle(ni). En aio koskaan jättää tämän bändin seuraamista kesken, toivotaan vain, että bändi saisi enemmän ansaitsemaansa huomiota. 9+/10

Lainaus:06.01.2007 Wyke kirjoitti:
Samael - Reign Of Light (2004)

En olisi uskonut ihastuvani tälläiseen hieman elektronisempaan black metalliin, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen levy kuulosti sairaalloisen helmeltä. Parilla ensimmäisellä läpikuuntelulla levyn sisältö ei oikeen tahtonut sulautua mieleeni, mutta mielipiteet muuttui heti kun pääsi "jyvälle". Voisin jopa uskaltaa sanoa että ei jää ainoaksi Samaelin levyksi hyllylläni.

Kappaleet:
1. Moongate
2. Inch Allah
3. High Above
4. Reign Of Light
5. On Earth
6. Telepath
7. Oriental Dawn
8. As The Sun
9. Further
10. Heliopolis
11. Door Of Celestial Palace
12. Telepathic

Ei voi muutakuin nostaa hattua äijille. 4/5

Itsekkin hankin muutama päivä sitten kyseisen kiekon, lähinnä yksi kappale telepath mielessä, sillä se iski minuun kuin miljoona volttia. Hämmästyin kun huomasin että kyseinen kappale sijoittuu tuolla levyllä sinne häntäpäähän parhaudessaan. Siis aivan mahtavia helmiä koneistettua metallimusiikkia. Konesaundit hitsautuvat muuhun musiikkiin oikein saumattomasti, vaikka itse olisin toivonut välillä hieman räväkämpää revittelyä saundien osalta. Kitarariffit ovat jylhiä, ihanan massiivisia ja hieman karheat vokaalit sopivat oikein hyvin taustoihin. 5/5

Rammstein - Rosenrot

Odotin levyltä löytyvän vain pari hyvää biisiä, mutta onnekseni olin väärässä. Rammstein lumosi minut jälleen kerran, vaikka levyltä ei löydy mitään, mikä löisi laudalta Mutter-biisin. Olen tummentanut suosikkini.

Kappaleet:
1.Benzin
2.Mann Gegen Mann
3.Rosenrot
4.Spring
5.Wo Bist Du
6.Stirb Nicht Vor Mir (Don't Die Before I Do)
7.Zerstören
8.Hilf Mir
9. Te Quiero Puta!
10.Freuer und Wasser
11.Ein Lied

Tänään Tampereen Swampista kävin noukkimassa Deathin Live In L.A.

Keikka alkaa legendaarisella Halloween tunnarilla ja ensimmäinen oikea kappale The Philospher on juuri sitä *******n hyvää Deathia, seuraavana Spirit Crusher, josta oikeastaan koko bändin kuuntelu ittellä alkoi. Lopullinen DVD:n tajunnanräjäyttäjä oli Crystal Mountain. Muutenkin kaikki kappaleet ovat hyvin valittuja vaikka soudit menee välillä kyllä aika puuroks... Ja DVD:n ostin juuri sen takia, etten tiennyt minkä levyn ostan seuraavaksi, mutta Zombie Ritualin alettua tiesin sen. Oli varmaankin Empty Wordsin ja Pull the Plugin kanssa levyn parhaimmat kappaleet.

Miinuksia oli: kappaleiden vähyys, ******* rumat valikot ja huono kuvan ja äänenlaatu. Myöskin sopassa haiskahtaa vähän Nuclear blastin rahastus.
8.5/10

Lainaus:08.02.2006 Qkko kirjoitti:
KANSALAISET! Kohta saatte tähän mokoman uuden levyn "Kuoleman Laulukunnaat" arvostelun. En edes tiedä miksi tämän viestin kirjoitin, mutta editoin sen sitten tähän . Tää on taas näitä aamuja. Levy siis ilmestyy tänään kauppoihin.

no missä arvostelu oikeen viipyy?? mä en oo mokomaan tutustunut nii tätä tarvittais nyt!!

Juice Leskinen - Lauluja rakastamisen vaikeudesta

Hyvä levy on. Loppua kohti vain paranee ja paranee. Suosittelen kaikille Juicesta pitäville. Mitään vikoja ei ole, mutta silti ei voi antaa kymppiä. Mikään ei ole täydellistä.

Kappaleet:
1. Pyhä toimitus
2. Musta aurinko nousee
3. Ikuinen rakkaus
4. Viime yönä ennen kahta
5. Elämää
6. Rakkauden ammattilainen
7. Kaksoiselämää
8. Naaras
9. Eilen hän kertoi
10. Ryvetetty kyyhkynen
11. Jos sinulle sopii
12. Myrkytyksen oireet
13. Luonas kai olla saan
14. Rakastellaan
15. Viidestoista yö
16. 3.30
17. Marilyn
18. Pienestä pitäen
19. Rakas
20. Syksyn sävel

9/10