Eikös tuo Seitängeri ole jo suhteellisen nähty juttu Suomessakin? Tarkoitan siis ettei ole mikään uutuus levy kuitenkaan, vaikka uusin onkin ?

Ei siinä mitään, itsekin pidän tuosta St. Anger kappaleesta, ja Frantickin menee...muita biisejä en levyltä olekaan päässyt kuulemaan.

Eikös tuo Seitängeri ole jo suhteellisen nähty juttu Suomessakin? Tarkoitan siis ettei ole mikään uutuus levy kuitenkaan, vaikka uusin onkin ?

Ei siinä mitään, itsekin pidän tuosta St. Anger kappaleesta, ja Frantickin menee...muita biisejä en levyltä olekaan päässyt kuulemaan.

Voi pahus, muokkasin viestiä ja kadotin sen kokonaan..

Voi pahus, muokkasin viestiä ja kadotin sen kokonaan..

Lainaus:01.12.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Eikös tuo Seitängeri ole jo suhteellisen nähty juttu Suomessakin? Tarkoitan siis ettei ole mikään uutuus levy kuitenkaan, vaikka uusin onkin ?

Ei siinä mitään, itsekin pidän tuosta St. Anger kappaleesta, ja Frantickin menee...muita biisejä en levyltä olekaan päässyt kuulemaan.

Joo halusin vaan tietää kun ei oo tullu nyt levyhyllyjä kateltuu.

Lainaus:01.12.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Eikös tuo Seitängeri ole jo suhteellisen nähty juttu Suomessakin? Tarkoitan siis ettei ole mikään uutuus levy kuitenkaan, vaikka uusin onkin ?

Ei siinä mitään, itsekin pidän tuosta St. Anger kappaleesta, ja Frantickin menee...muita biisejä en levyltä olekaan päässyt kuulemaan.

Joo halusin vaan tietää kun ei oo tullu nyt levyhyllyjä kateltuu.

HOCICO. WRACK AND RUIN
Genre: Harsh EBM/Industrial

Meksikon cyberterroristit julkaisivat vihdoin uuden levyn, vanhat on äijillä kujeet, eli musiikki on edelleen samaa ultra raskaan biitin ja tummansynkeitten synakuvioitten harmoniaa kuin edellisellä levyllä, ehkä hienoisilla trance vaikutteilla tällä kertaa höystettynä, päälle vielä laulajan korvia raastava huuto sekä sanoitukset jotka käsittelevät elämän synkempää puolta, eli ei mitään hyvänyön musiikkia vaan hyvä vaihtoehto raskaan underground tanssimusiikin ystäville.

http://www.hocico.com/
http://www.cyberware.fi/
http://www.industrial.fi/

HOCICO. WRACK AND RUIN
Genre: Harsh EBM/Industrial

Meksikon cyberterroristit julkaisivat vihdoin uuden levyn, vanhat on äijillä kujeet, eli musiikki on edelleen samaa ultra raskaan biitin ja tummansynkeitten synakuvioitten harmoniaa kuin edellisellä levyllä, ehkä hienoisilla trance vaikutteilla tällä kertaa höystettynä, päälle vielä laulajan korvia raastava huuto sekä sanoitukset jotka käsittelevät elämän synkempää puolta, eli ei mitään hyvänyön musiikkia vaan hyvä vaihtoehto raskaan underground tanssimusiikin ystäville.

http://www.hocico.com/
http://www.cyberware.fi/
http://www.industrial.fi/

Lainaus:22.11.2004 Rhode kirjoitti:
Thrice - The Artist in the Ambulance

Löysin kyseisen bändin biisin "vahingossa" yhdeltä videolta ja iski heti.

Kappaleet kertovat useimmiten jostakin järkevästä, ja sellaista "möyhyä" ei levyllä ole kuin pari biisiä. Kappaleita levyllä vain 12, mutta niistä lähes jokainen on hyvä. Pari huonoa kipaletta tiputtavat numeroa.

En osaa sanoa mitä musiikkigenreä tämä on, mutta katsokaa itse Thrice:n kotisivuilta: TÄSSÄ
Sivuilta voi kuunnella kappaleista demoja, mutta ne eivät vastaa levyn tasoa.

9/10

Tarkentaisin vähän: Thrice on metalcore/melopunkkia. Omasta mielestäni aika kuraa koko bändi Identity Crisis -levy on kyllä joitain ihan siedettäviä kipaleita.

Artisti: Strung Out
Albumi: An American Paradox

13 biisiä erinoimaisilla lyriikoilla ja melodioilla. Löytyy rauhallista, kaunista melodiaa kuin myös rankempaa puoltakin. Tämä levy on minun makuuni.

Lainaus:22.11.2004 Rhode kirjoitti:
Thrice - The Artist in the Ambulance

Löysin kyseisen bändin biisin "vahingossa" yhdeltä videolta ja iski heti.

Kappaleet kertovat useimmiten jostakin järkevästä, ja sellaista "möyhyä" ei levyllä ole kuin pari biisiä. Kappaleita levyllä vain 12, mutta niistä lähes jokainen on hyvä. Pari huonoa kipaletta tiputtavat numeroa.

En osaa sanoa mitä musiikkigenreä tämä on, mutta katsokaa itse Thrice:n kotisivuilta: TÄSSÄ
Sivuilta voi kuunnella kappaleista demoja, mutta ne eivät vastaa levyn tasoa.

9/10

Tarkentaisin vähän: Thrice on metalcore/melopunkkia. Omasta mielestäni aika kuraa koko bändi Identity Crisis -levy on kyllä joitain ihan siedettäviä kipaleita.

Artisti: Strung Out
Albumi: An American Paradox

13 biisiä erinoimaisilla lyriikoilla ja melodioilla. Löytyy rauhallista, kaunista melodiaa kuin myös rankempaa puoltakin. Tämä levy on minun makuuni.

Hellcat Reords presents: Give ŽEm the Boot IV

Rancidin Tim Armstrongin perustamasta Hellcat Recordsista on pikkuhiljaa kasvamassa suosikkilevy-yhtiöni (vai voiko sellaista edes omata?) herkullisten yhtyeiden kuten Rancid, Lars Frederiksen and the Bastards, Dropkick Murphys, U.S. Bombs ja the Distillersin avulla. Give ŽEm the Boot on Hellcatin kokoelmalevysarja, jolla on tarkoitus lähinnä mainostaa bändejä sekä tarjota samalla mukavaa punkiryminää halpaan hintaan.
Uusimmalla levyllä ei valitettavasti ole jenkkipommeilta tai Distillersiltä (ymmärrettävästi, bändihän jätti Hellcatin) yhtään biisiä ja Larsin & Bastardsienkin biisin olin jo kuullut, mutta ei se mitään. Biisejä löytyy kuitenkin yhteensä 26, jotka vaihtelevat hardcoresta skan kautta poppunkkiin ja rokkiin. Joten jokaiselle vähänkin punkista pitävälle luulisi löytyvän jotain mukavaa paketista.

Levyn ehdoton kohokohta on psychobillybändi Nekromantixin coveri lähes jumalaisesta Rancid-kappaleesta "Dead Bodies". Nekromantix coveroi biisin uskomattoman hienosti ja pelkästään kyseisen biisin takia levy kannattaa hankkia. Myös toinen psychobillybändi, Rezurex vakuuttaa. Hemmetti soikoon, onko psychobilly aina näin hyvää?!? Muita positiivisia yllätyksiä levyllä ovat mm. mukavan poppunkkappaleen soittava Orange, the Escaped, HorrorPops, Roger Miret and the Disasters ja the Unseen. Skabiisit eivät meikäläistä säväytä, mutta muutaman biisin skippaaminen yli 74 minuutin levyllä ei haittaa.

Lopussa vielä mainittakoon, että maksoin levystä 6,90 euroa. Ja kansivihkonen on juliste jonka voi pistää seinäänsä rumentamaan.
Eli kaikenlaisesta punkista kiinnostuneet kauppaan ja NYT. Halpa ja hyvä yhdistyvät vihdoinkin.

9-/10

Hellcat Reords presents: Give ŽEm the Boot IV

Rancidin Tim Armstrongin perustamasta Hellcat Recordsista on pikkuhiljaa kasvamassa suosikkilevy-yhtiöni (vai voiko sellaista edes omata?) herkullisten yhtyeiden kuten Rancid, Lars Frederiksen and the Bastards, Dropkick Murphys, U.S. Bombs ja the Distillersin avulla. Give ŽEm the Boot on Hellcatin kokoelmalevysarja, jolla on tarkoitus lähinnä mainostaa bändejä sekä tarjota samalla mukavaa punkiryminää halpaan hintaan.
Uusimmalla levyllä ei valitettavasti ole jenkkipommeilta tai Distillersiltä (ymmärrettävästi, bändihän jätti Hellcatin) yhtään biisiä ja Larsin & Bastardsienkin biisin olin jo kuullut, mutta ei se mitään. Biisejä löytyy kuitenkin yhteensä 26, jotka vaihtelevat hardcoresta skan kautta poppunkkiin ja rokkiin. Joten jokaiselle vähänkin punkista pitävälle luulisi löytyvän jotain mukavaa paketista.

Levyn ehdoton kohokohta on psychobillybändi Nekromantixin coveri lähes jumalaisesta Rancid-kappaleesta "Dead Bodies". Nekromantix coveroi biisin uskomattoman hienosti ja pelkästään kyseisen biisin takia levy kannattaa hankkia. Myös toinen psychobillybändi, Rezurex vakuuttaa. Hemmetti soikoon, onko psychobilly aina näin hyvää?!? Muita positiivisia yllätyksiä levyllä ovat mm. mukavan poppunkkappaleen soittava Orange, the Escaped, HorrorPops, Roger Miret and the Disasters ja the Unseen. Skabiisit eivät meikäläistä säväytä, mutta muutaman biisin skippaaminen yli 74 minuutin levyllä ei haittaa.

Lopussa vielä mainittakoon, että maksoin levystä 6,90 euroa. Ja kansivihkonen on juliste jonka voi pistää seinäänsä rumentamaan.
Eli kaikenlaisesta punkista kiinnostuneet kauppaan ja NYT. Halpa ja hyvä yhdistyvät vihdoinkin.

9-/10

Psychobilly on hyvää musiikkia, kun siihen kaivautuu sisälle. Kannattaa ostaa Horrorpops - Hell Yeah! -levy, hemmetin hyvä.

The Queers - Summer Hits No. 1

The Queersin kokoelma-levy, jossa 14 biisiä vuosien varrelta. Levyn kipaleet oltiin äänitetty uudelleen, joten soundi on erinomainen. Ensimmäiset 5 biisiä on loistavia, Monster Zero, Youre Trippin ja Kicked Out Of The Webelos on itteni suosikit kyseiseltä levyltä. Näiden muutamien biisien jälkeen laulajan (Joe) ääni oon muuttunut Ramones -tyyliseksi kimitykseksi, ja kun vielä suurin osa biiseistä on rakkauslauluja, alkaa meno mennä vähän popiksi. Ei mitkään parhaat biisivalinnat, mutta ihan tyydyttävä kokonaisuus kuitenkin.

6/10

Psychobilly on hyvää musiikkia, kun siihen kaivautuu sisälle. Kannattaa ostaa Horrorpops - Hell Yeah! -levy, hemmetin hyvä.

The Queers - Summer Hits No. 1

The Queersin kokoelma-levy, jossa 14 biisiä vuosien varrelta. Levyn kipaleet oltiin äänitetty uudelleen, joten soundi on erinomainen. Ensimmäiset 5 biisiä on loistavia, Monster Zero, Youre Trippin ja Kicked Out Of The Webelos on itteni suosikit kyseiseltä levyltä. Näiden muutamien biisien jälkeen laulajan (Joe) ääni oon muuttunut Ramones -tyyliseksi kimitykseksi, ja kun vielä suurin osa biiseistä on rakkauslauluja, alkaa meno mennä vähän popiksi. Ei mitkään parhaat biisivalinnat, mutta ihan tyydyttävä kokonaisuus kuitenkin.

6/10

olenko aloittanut tämän touhun nuorimpana? alotin n.9v kuunteleen tätä. tuorein taitaa olla tunnel trance force, jos ei ole trancefani henkeen ja pieruun niin ei tosta musiikista saa mittää irti ja minä olen trancefani olen kasvanut konemusiikkiia kuunnellen, ja tässä sitä nyt ollaan , kuunnellen blumcheniä ja ympäristöäni terrorisoiden. mutta pidemmittä puheitta asiaan, levy:tunnel trance force
ja arvosanaksi voitanee antaa sellaset 9+/10
ja koska tuo oli kokoelma niin tässä tulee:
scooter 24 carat gold
9/10 en anna ton enempää kun en löydä levyä mistään.

olenko aloittanut tämän touhun nuorimpana? alotin n.9v kuunteleen tätä. tuorein taitaa olla tunnel trance force, jos ei ole trancefani henkeen ja pieruun niin ei tosta musiikista saa mittää irti ja minä olen trancefani olen kasvanut konemusiikkiia kuunnellen, ja tässä sitä nyt ollaan , kuunnellen blumcheniä ja ympäristöäni terrorisoiden. mutta pidemmittä puheitta asiaan, levy:tunnel trance force
ja arvosanaksi voitanee antaa sellaset 9+/10
ja koska tuo oli kokoelma niin tässä tulee:
scooter 24 carat gold
9/10 en anna ton enempää kun en löydä levyä mistään.

Kävin taas Anttilassa kattelemassa levyhyllyjä. Mukaan tarttu kaks Ministry Of Soundin logoilla varustettua tupla-CD-albumia:

Trance Nation: Future

Meni fiilis heti alkuunsa aika latteeks, kun ekan levyn kaks ensimmäistä biisiä jotain surkeeta eurohuttua. DJ Sammy ja DeeDee, molemmat musakanavalta tuttua sontaa.
En oo ajatuksen kanssa vielä kuunnellu levyä, niin en muista onko tässä mitä suurempaa hittiä. Viiden euron hintaan kuitenkin loisto-ostos, mutta enempää en ois maksanu.

Electro Tech

Kummallakin levyllä on pari sellasta superloistavaa kappaletta, mutta muuten aika perusmusaa. Albumin kansi on ahistavan sitruunainen (musta kansi keltasella tekstillä), ja se jotenki saa mut jollain tapaa karsastamaan tätä kokoelmaa. Mut musapuoli on paljon parempi kun tossa toisessa kokoelmassa.

centaur: ite kai alotin joskus 9 - 10 -vuotiaana itekin, äitin musalevyiltä keräsin vihkoon muistiin ne hyvät biisit ja niitä kuuntelin. Smurffi-versioita fanitin joskus 10-vuotiaana kovalla kädellä.
Toi 24 Carat Gold on siks kai aika harvinainen, kun Scooterilta on sen jälkeen tullu kaks kunnon levyä, niin kaupat ei tykkää kaikkia pitää myynnissä. Konemusasta kun on kyse...

Kävin taas Anttilassa kattelemassa levyhyllyjä. Mukaan tarttu kaks Ministry Of Soundin logoilla varustettua tupla-CD-albumia:

Trance Nation: Future

Meni fiilis heti alkuunsa aika latteeks, kun ekan levyn kaks ensimmäistä biisiä jotain surkeeta eurohuttua. DJ Sammy ja DeeDee, molemmat musakanavalta tuttua sontaa.
En oo ajatuksen kanssa vielä kuunnellu levyä, niin en muista onko tässä mitä suurempaa hittiä. Viiden euron hintaan kuitenkin loisto-ostos, mutta enempää en ois maksanu.

Electro Tech

Kummallakin levyllä on pari sellasta superloistavaa kappaletta, mutta muuten aika perusmusaa. Albumin kansi on ahistavan sitruunainen (musta kansi keltasella tekstillä), ja se jotenki saa mut jollain tapaa karsastamaan tätä kokoelmaa. Mut musapuoli on paljon parempi kun tossa toisessa kokoelmassa.

centaur: ite kai alotin joskus 9 - 10 -vuotiaana itekin, äitin musalevyiltä keräsin vihkoon muistiin ne hyvät biisit ja niitä kuuntelin. Smurffi-versioita fanitin joskus 10-vuotiaana kovalla kädellä.
Toi 24 Carat Gold on siks kai aika harvinainen, kun Scooterilta on sen jälkeen tullu kaks kunnon levyä, niin kaupat ei tykkää kaikkia pitää myynnissä. Konemusasta kun on kyse...

Viikate - Noutajan Valssi (2000)

Alakuloista iskelmärokkia asenteella, joka hymyilyttää, ihastuttaa ja itkettää. Matalat riffit, iskevät melodiat ja Kaarle Viikatteen karismaattinen lauluääni takaavat sen, että loistava paketti on kasassa. Levy ei ole aivan yhtä kovaa viilattu huippuunsa, kuten bändin myöhemmät levyt, mutta tämmöinen pieni rosoisuus tekee levystä mielestäni vain paremman. Ainoa todellinen miinus on, että kun tätä kuuntelee autossa, niin tekee mieli vaan vaihtaa kaistaa ja ajaa rekan alle...

****


Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Hävetkää

Rautiaisen poppoon EP Hävetkää on epätasainen paketti, jossa ei ole sitä samaa voimaa mitä myöhemmässä tuotannossa. Innostus musiikin soittamiseen näkyy ja kuuluu, mutta aivan hiottu tämä teos ei ole. Rautiaisen loistavat tulkinnat pääsevät kunnolla esiin vasta myöhemmillä levyillä. Fanille kuitenkin pakko-ostos, muille ei niinkään.

**

Viikate - Noutajan Valssi (2000)

Alakuloista iskelmärokkia asenteella, joka hymyilyttää, ihastuttaa ja itkettää. Matalat riffit, iskevät melodiat ja Kaarle Viikatteen karismaattinen lauluääni takaavat sen, että loistava paketti on kasassa. Levy ei ole aivan yhtä kovaa viilattu huippuunsa, kuten bändin myöhemmät levyt, mutta tämmöinen pieni rosoisuus tekee levystä mielestäni vain paremman. Ainoa todellinen miinus on, että kun tätä kuuntelee autossa, niin tekee mieli vaan vaihtaa kaistaa ja ajaa rekan alle...

****


Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Hävetkää

Rautiaisen poppoon EP Hävetkää on epätasainen paketti, jossa ei ole sitä samaa voimaa mitä myöhemmässä tuotannossa. Innostus musiikin soittamiseen näkyy ja kuuluu, mutta aivan hiottu tämä teos ei ole. Rautiaisen loistavat tulkinnat pääsevät kunnolla esiin vasta myöhemmillä levyillä. Fanille kuitenkin pakko-ostos, muille ei niinkään.

**

Nightwish - Century Child

Kaikkihan tän nyt tietää. 2002 julkaisu, joka on ihan hyväkin. Levyltä löytyy varsin tasapaksusti uusia kivoja biisejä. Uusia melodioitakin jopa, mutta tietenkin tasapaksuna teoksena saattaa ihan pikkasen alkaa lainaamaan vanhoilta levyiltä elementtejä. "Once" toi tähän muutoksen onneks, mutta ei tämäkää huono levy ole. Paljon hyviä biisejä löytyy, ja kokonaisuus pysyy jossain määrin kasassakin. Pakkohan se nyt on omistaa...

7/10

Nightwish - Century Child

Kaikkihan tän nyt tietää. 2002 julkaisu, joka on ihan hyväkin. Levyltä löytyy varsin tasapaksusti uusia kivoja biisejä. Uusia melodioitakin jopa, mutta tietenkin tasapaksuna teoksena saattaa ihan pikkasen alkaa lainaamaan vanhoilta levyiltä elementtejä. "Once" toi tähän muutoksen onneks, mutta ei tämäkää huono levy ole. Paljon hyviä biisejä löytyy, ja kokonaisuus pysyy jossain määrin kasassakin. Pakkohan se nyt on omistaa...

7/10

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"

Stanley KubrickŽs "A Clockwork Orange" soundtrack

Koskaan ennen en ole ostanut soundtrackeja, mutta tämän päätin ostaa kun osui silmiin naurettavalla 10 euron hinnalla. Levyllä on siis musiikkia Clockwork Orange leffasta. Musiikki on enimmäkseen klassista, mm. Beethovenin sinfonioita on muutama ja sitten kyseisen leffan "Theme". Mukana löytyy myös "SinginŽ in the Rain" -biisi ja muita 60-70 luvun kipaleita.. Kohtalaisen hyvä soundtrack.
8/10

Stanley KubrickŽs "A Clockwork Orange" soundtrack

Koskaan ennen en ole ostanut soundtrackeja, mutta tämän päätin ostaa kun osui silmiin naurettavalla 10 euron hinnalla. Levyllä on siis musiikkia Clockwork Orange leffasta. Musiikki on enimmäkseen klassista, mm. Beethovenin sinfonioita on muutama ja sitten kyseisen leffan "Theme". Mukana löytyy myös "SinginŽ in the Rain" -biisi ja muita 60-70 luvun kipaleita.. Kohtalaisen hyvä soundtrack.
8/10

Mnemic - Audio Injected Soul (2004)
Tanskalaisen Mnemicin toinen albumi. Jonkunmoista industrialia, jotkut haukkuvat numetaliksikin, vaikutteita ehkä selvimmin Fear Factorylta ja uudelta In Flamesilta. Levy kuulostaa hyvältä, äänimaailma on jees ja soitto teknistä. Jotkut biisit ovat varsin tarttuvia (Door 2.12, Deathbox, Jack Vegas) mutta levyllä on liikaa ikäänkuin tilkebiisejä jotka unohtuvat heti seuraavan raidan alkaessa.
3/5

Mnemic - Audio Injected Soul (2004)
Tanskalaisen Mnemicin toinen albumi. Jonkunmoista industrialia, jotkut haukkuvat numetaliksikin, vaikutteita ehkä selvimmin Fear Factorylta ja uudelta In Flamesilta. Levy kuulostaa hyvältä, äänimaailma on jees ja soitto teknistä. Jotkut biisit ovat varsin tarttuvia (Door 2.12, Deathbox, Jack Vegas) mutta levyllä on liikaa ikäänkuin tilkebiisejä jotka unohtuvat heti seuraavan raidan alkaessa.
3/5

Apulanta - Pudota EP
Pitkän aikaa odottanut apulannalta uutta tuotantoa. Uusi albumi ilmestyykin vasta ensi vuoden maaliskuussa joten pahimpaan ikävään päätin ostaa tämän suositun EP:n joka kulkee myös "vasten mun kasvojani"-nimellä jostain kummasta syystä..

Toni Wirtanen ylittänyt taas itsensä upeilla sanoituksilla ja särökitaroilla. Tyyli ei ole enää sitä "heinolapunkkia" mitä se oli vuosina 93-01. Suosittelen ennemminkin Ehjä-albumin kuin tämän ostoa. Vanhemmassa tuotannossa todellinen apulanta tulee esille. Pudota EP antaa väärän käsityksen vaikka levy onkin hyvä. Ihan tarpeeksi haukuttu tätä 'uusinta' levyä joten eiköhän tämä riitä.

1. Vasten mun kasvojani 8/10
2. Aamen 7/10
3. Yksi toisensä jälkeen 9/10
4. Jäätyneiden kaupunki 7/10

Keskiarvo levylle: 7.55

Apulanta - Pudota EP
Pitkän aikaa odottanut apulannalta uutta tuotantoa. Uusi albumi ilmestyykin vasta ensi vuoden maaliskuussa joten pahimpaan ikävään päätin ostaa tämän suositun EP:n joka kulkee myös "vasten mun kasvojani"-nimellä jostain kummasta syystä..

Toni Wirtanen ylittänyt taas itsensä upeilla sanoituksilla ja särökitaroilla. Tyyli ei ole enää sitä "heinolapunkkia" mitä se oli vuosina 93-01. Suosittelen ennemminkin Ehjä-albumin kuin tämän ostoa. Vanhemmassa tuotannossa todellinen apulanta tulee esille. Pudota EP antaa väärän käsityksen vaikka levy onkin hyvä. Ihan tarpeeksi haukuttu tätä 'uusinta' levyä joten eiköhän tämä riitä.

1. Vasten mun kasvojani 8/10
2. Aamen 7/10
3. Yksi toisensä jälkeen 9/10
4. Jäätyneiden kaupunki 7/10

Keskiarvo levylle: 7.55

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"

Jedi Mind Tricks presents Outerspace
Rap
Babygrande records 2004

Kyseessä on jonkinlainen kokoelmalevy, jossa on biisejä, jotka "perustivat ryhmän olemassaolon alamaailmassa". Valitettavasti levyllä on vain 12 kappaletta "from the Superegular era" (4 ennen julkaisematonta) olisi saanut olla enemmänkin.
Tämä on sitä hyvää, vähän oldskoolahtavaa räppiä, ei sellaista mitä on tehty vain myymään hyvin.

Jedi Mind Tricks presents Outerspace
Rap
Babygrande records 2004

Kyseessä on jonkinlainen kokoelmalevy, jossa on biisejä, jotka "perustivat ryhmän olemassaolon alamaailmassa". Valitettavasti levyllä on vain 12 kappaletta "from the Superegular era" (4 ennen julkaisematonta) olisi saanut olla enemmänkin.
Tämä on sitä hyvää, vähän oldskoolahtavaa räppiä, ei sellaista mitä on tehty vain myymään hyvin.

Metallica - Metallica

Ihan hyvä levy, monta hyvää biisiä ja tarpeeks monta. Mielestäni saisi olla vähän parantamisen varaa. Huonojakin biisejä löytyy, esim. My Friend Of Misery,
Tai no jos suoraan puhutaan tämä levy oli pieni pettymys. Olihan se ihan hyväkin, kuten jo alussa sanoin. Tulee sellainen tunne kun kuuntelen Struggle withinia että meni rahat ihan hukkaan, mutta kyllähän tätä nyt kuunnella pystyy, ettei tää ihan sellasta sössöä koko levy ole.



Biisilista:
1. Enter Sandman
2. Sad But True
3. Holier Than Thou
4. The Unforgiven
5. Wherever I May Roam
6. Don't Tread On Me
7. Through The Never
8. Nothing Else Matters
9. Of Wolf And Man
10. The God That Failed
11. My Friend Of Misery
12. The Struggle Within


7/10

Armas J. Kotivalo

Metallica - Metallica

Ihan hyvä levy, monta hyvää biisiä ja tarpeeks monta. Mielestäni saisi olla vähän parantamisen varaa. Huonojakin biisejä löytyy, esim. My Friend Of Misery,
Tai no jos suoraan puhutaan tämä levy oli pieni pettymys. Olihan se ihan hyväkin, kuten jo alussa sanoin. Tulee sellainen tunne kun kuuntelen Struggle withinia että meni rahat ihan hukkaan, mutta kyllähän tätä nyt kuunnella pystyy, ettei tää ihan sellasta sössöä koko levy ole.



Biisilista:
1. Enter Sandman
2. Sad But True
3. Holier Than Thou
4. The Unforgiven
5. Wherever I May Roam
6. Don't Tread On Me
7. Through The Never
8. Nothing Else Matters
9. Of Wolf And Man
10. The God That Failed
11. My Friend Of Misery
12. The Struggle Within


7/10

Armas J. Kotivalo

Nightwish - Wish I Had An Angel CDS

Ei nyt ihan kokolevy, mutta kuitenkin. Samaa jöötiä mitä levylläkin, ei mikään paras biisi tuo WIHAA, mutta onpahan sinkkukin. 3 muuta biisiä rokkaa ihan hyvin, on Ghost Love Scoren alkuperästä instrumentaalia ja demoa ja sellasta. Onhan se nyt omistettava, mutta ei mitään sen ihmeellisempää muille kuin faneille.

6½/10

Nightwish - Wish I Had An Angel CDS

Ei nyt ihan kokolevy, mutta kuitenkin. Samaa jöötiä mitä levylläkin, ei mikään paras biisi tuo WIHAA, mutta onpahan sinkkukin. 3 muuta biisiä rokkaa ihan hyvin, on Ghost Love Scoren alkuperästä instrumentaalia ja demoa ja sellasta. Onhan se nyt omistettava, mutta ei mitään sen ihmeellisempää muille kuin faneille.

6½/10

[b]Eppu Normaali, Sadan vuoden päästäkin[/b]

Tyyli: Rock/PoP

Eppujen uusin levy myi suomessa jo heti ilmestyessään yli 100 000 kappaletta... Nyt uusi levy myynnissä melkein jokaisessa musiikkia myyvän kaupan tuotteissa! Itse näen parhaina kappaleina Sadan vuoden päästäkin, Suolaista sadetta ja Niinkuin jää palaa. Tämä levy ei ole saman lainen kun kaikki eeltäjänsä.

Kappale lista:

1. Hiljaa Huomiseen
2.Sadan vuoden päästäkin
3.Olin vain tuuli
4.Ei sankariainesta
5.Lajinsa viimeinen
6.Olen tuntenut sinut (enkä voi unohtaa)
7.Polttaa
8.Niin äkkiä
9.Suolaista sadetta
10.Missä olen juuri nyt?
11.Niinkuin jää palaa
12.Vahingossa vain

Arvosana (koko levy)

9œ / 10

[b]Eppu Normaali, Sadan vuoden päästäkin[/b]

Tyyli: Rock/PoP

Eppujen uusin levy myi suomessa jo heti ilmestyessään yli 100 000 kappaletta... Nyt uusi levy myynnissä melkein jokaisessa musiikkia myyvän kaupan tuotteissa! Itse näen parhaina kappaleina Sadan vuoden päästäkin, Suolaista sadetta ja Niinkuin jää palaa. Tämä levy ei ole saman lainen kun kaikki eeltäjänsä.

Kappale lista:

1. Hiljaa Huomiseen
2.Sadan vuoden päästäkin
3.Olin vain tuuli
4.Ei sankariainesta
5.Lajinsa viimeinen
6.Olen tuntenut sinut (enkä voi unohtaa)
7.Polttaa
8.Niin äkkiä
9.Suolaista sadetta
10.Missä olen juuri nyt?
11.Niinkuin jää palaa
12.Vahingossa vain

Arvosana (koko levy)

9œ / 10

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"

Ihan näin offtopiccina ajattelin kysäistä Anonyymi76:lta, että oletko harkinnut arvostelijan uraa. Ainakin tässä ketjussa olevien näytteiden perusteella taival näyttäisi valoisalta.

Ihan näin offtopiccina ajattelin kysäistä Anonyymi76:lta, että oletko harkinnut arvostelijan uraa. Ainakin tässä ketjussa olevien näytteiden perusteella taival näyttäisi valoisalta.

Slayer - Soundtrack to the Apocalypse

Eli nyt olisi kyseessä Slayerin megaüber-päck, jossa on neljän CDn verran puhdasta trashmättöä. Kahdella CDllä Slayerin klassikkoja, kolmannella DVD jossa joitain livekipaleita ja neljännellä live CD.

Ensiksi käsittelyyn joutuvat nämä kaksi ensimmäistä CDtä. Molemmilla vanhempia ja uudempia biisejä. Ensimmäisellä mm. Postmortem, Raining Blood, Seasons, Angel of Death... the list goes on and on...
Levy alkaa AoDllä joka antaa kertoo jo levypaketin laadusta paljon. Nopeaa, joskus jopa melodista, mättöä joka kertoo korville millaista on hyvä musiikki. Arayan ääni on joka biisissä aina yhtä tappavan hyvä. Riffittelyt ovat tällä levyllä sitä taattua King/Hanneman sahausta. Soolot ovat aivan jumalattoman sanoinkuvaamattomia. Todella nopeita ja erittäin taidokkaasti sävellettyjä ja soitettuja.

9/10

Toisella levyllä on myös todella hyviä biisejä uusilta ja vanhoilta levyiltä. Jopa muutama "japan-only" raita on myös mukana.
Omaan korvaan iski Bitter Peace, Disciple, Wicked, Addict, God send Death ja moni muu. Itse tykkäsin tästä levystä enemmän kuin ensimmäisestä lähinnä koska pidän tuosta Slayerin uudemmasta matskusta enemmän. Ja kyllä, tässäkin on todella hyvät riffittelyt ja Arayan raivoisat huudot. Jos jotkut väittävät että Arayalla on huono lauluääni niin hyi. Arayan ääni sopii Slayeriin loistavasti. Ei mitään päätöntä mörinää mistä ei kukaan saa selvää, vaan ihan hyvää laulua.

-10/10

Live CDltä löytyy kaikkea Slayerin ensimmäisistä keikoista, autotallissa äänitettyistä biiseistä kahden vuoden takaiseen naapurimaahamme Ruotsiin, jossa Slayer konsertoi. Ei tästä levystä ole kummoista sanomista. Ei oikeen iske nuo *****laatuiset biisit. Joitakin helmiä tietenkin on.

5/10

DVDstä ei myöskään voi sanoa oikein mitään kun ei jostain syystä pyöri kunnolla tuossa PS2, mutta kovaa kamaa tuolla näyttäisi olevan. Aggressive Perfector, War Ensemble, South of Heaven, Bloodline, Disciple, Stain of Mind ihan vain muutaman mainitakseni.

-/10

Kokonaisuudessaan todella kattava paketti aloittavalle Slayer-fanille ja hiukan vanhemmallekin Slayer-fanille. Itsekin ostin tämän vain siksi, että kyljessä komeili 40e tarra ja tarvitsin jotain perustietoa Slayerista ennen konserttia. Yllätti todella hyvin. Nyt Slayer kuuluu minun Top-3.
Mukana tulee myös n. 40 sivuinen lehtiö missä kerrotaan bändin historiaa aina ensimmäisestä konsertista nykypäivään.


-10/10

Slayer - Soundtrack to the Apocalypse

Eli nyt olisi kyseessä Slayerin megaüber-päck, jossa on neljän CDn verran puhdasta trashmättöä. Kahdella CDllä Slayerin klassikkoja, kolmannella DVD jossa joitain livekipaleita ja neljännellä live CD.

Ensiksi käsittelyyn joutuvat nämä kaksi ensimmäistä CDtä. Molemmilla vanhempia ja uudempia biisejä. Ensimmäisellä mm. Postmortem, Raining Blood, Seasons, Angel of Death... the list goes on and on...
Levy alkaa AoDllä joka antaa kertoo jo levypaketin laadusta paljon. Nopeaa, joskus jopa melodista, mättöä joka kertoo korville millaista on hyvä musiikki. Arayan ääni on joka biisissä aina yhtä tappavan hyvä. Riffittelyt ovat tällä levyllä sitä taattua King/Hanneman sahausta. Soolot ovat aivan jumalattoman sanoinkuvaamattomia. Todella nopeita ja erittäin taidokkaasti sävellettyjä ja soitettuja.

9/10

Toisella levyllä on myös todella hyviä biisejä uusilta ja vanhoilta levyiltä. Jopa muutama "japan-only" raita on myös mukana.
Omaan korvaan iski Bitter Peace, Disciple, Wicked, Addict, God send Death ja moni muu. Itse tykkäsin tästä levystä enemmän kuin ensimmäisestä lähinnä koska pidän tuosta Slayerin uudemmasta matskusta enemmän. Ja kyllä, tässäkin on todella hyvät riffittelyt ja Arayan raivoisat huudot. Jos jotkut väittävät että Arayalla on huono lauluääni niin hyi. Arayan ääni sopii Slayeriin loistavasti. Ei mitään päätöntä mörinää mistä ei kukaan saa selvää, vaan ihan hyvää laulua.

-10/10

Live CDltä löytyy kaikkea Slayerin ensimmäisistä keikoista, autotallissa äänitettyistä biiseistä kahden vuoden takaiseen naapurimaahamme Ruotsiin, jossa Slayer konsertoi. Ei tästä levystä ole kummoista sanomista. Ei oikeen iske nuo *****laatuiset biisit. Joitakin helmiä tietenkin on.

5/10

DVDstä ei myöskään voi sanoa oikein mitään kun ei jostain syystä pyöri kunnolla tuossa PS2, mutta kovaa kamaa tuolla näyttäisi olevan. Aggressive Perfector, War Ensemble, South of Heaven, Bloodline, Disciple, Stain of Mind ihan vain muutaman mainitakseni.

-/10

Kokonaisuudessaan todella kattava paketti aloittavalle Slayer-fanille ja hiukan vanhemmallekin Slayer-fanille. Itsekin ostin tämän vain siksi, että kyljessä komeili 40e tarra ja tarvitsin jotain perustietoa Slayerista ennen konserttia. Yllätti todella hyvin. Nyt Slayer kuuluu minun Top-3.
Mukana tulee myös n. 40 sivuinen lehtiö missä kerrotaan bändin historiaa aina ensimmäisestä konsertista nykypäivään.


-10/10

W.A.S.P - "W.A.S.P" & "The Last Command

Kyseessä siis tuplalevy, jossa kaksi bändin albumia. Itseasiassa ensimmäinen kunnon lähestyminen koko bändiin. Vuosia olen tiennyt bändin olemassaolosta, vaan en ole kuin pari biisiä joskus jossain kuullut. Sitten yksi hämyinen yö, kun töissä ajelin ympäri Helsinkiä, sattui Radio City soittamaan lähes peräkkäin W.A.S.P.:n Wild Childin ja I wanna be somebodyn. Nuo biisit iskivät sitten siihen malliin että päätin piruvieköön etsiä bändin kokoelman käsiini, josta löytyisi nuo kaksi biisiä, olivat muut biisit skeidaa tai eivät.

Kokoelmaa en löytänyt, mutta sen sijaan nenäni eteen osui tämä levy, ja hintakin oli sitä luokkaa, että tuli ihan jopa "kaksi yhden hinnalla"-fiilis. Ja mikä ihaninta, W.A.S.P. julkaisulta löytyy sekä I wanna be somebody, että L.O.V.E. Machine, joka iski myös myöhemmin, kun minua siunattiin sen kuuntelulla. The Last Commandilta taas löytyi Wild Child, joten sain loppupeleissä sen mitä etsinkin.

Kokonaisuudessaan sanoisin, että koko levyn kaikki biisit ovat suhteellisen samanlaista kauraa. Jokaisessa biisissä toistuu sama perusrakenne, ja useassa biisissä jopa sanoituksessa yksi riimitys useampaan kertaan (leikitellään sanoilla "fire" ja "higher" ). Siitäkin huolimatta paketti on puhdasta rautaa. W.A.S.P. on alunperin sitä, mitä metallissa nykyäänkin vielä yritetään hakea. Tiukkaa tavaraa, rankkoja riffejä, ja kaiken kruunaa laulajan persoonallisen käheä laulanta. Pirun nautinnollista tavaraa kaiken kaikkiaan, vaikka biisejä vaivaakin variaation puute, mutta se nyt ei ole mikään uusi ongelma taas, joten annettakoon se anteeksi.

Biisilistat

W.A.S.P.
1. I wanna be somebody
2. L.O.V.E. Machine
3. The Flame
4. B.A.D.
5. School Daze
6. Hellion
7. Sleeping (in the fire)
8. On your knees
9. Tormentor
10. The torture never stops

The last command
1. Wild Child
2. Ballcrusher
3. Fistful of diamonds
4. Jack Action
5. Widowmaker
6. Blind in texas
7. Cries in the night
8. The last command
9. Running wild in the streets
10. Sex drive

W.A.S.P - "W.A.S.P" & "The Last Command

Kyseessä siis tuplalevy, jossa kaksi bändin albumia. Itseasiassa ensimmäinen kunnon lähestyminen koko bändiin. Vuosia olen tiennyt bändin olemassaolosta, vaan en ole kuin pari biisiä joskus jossain kuullut. Sitten yksi hämyinen yö, kun töissä ajelin ympäri Helsinkiä, sattui Radio City soittamaan lähes peräkkäin W.A.S.P.:n Wild Childin ja I wanna be somebodyn. Nuo biisit iskivät sitten siihen malliin että päätin piruvieköön etsiä bändin kokoelman käsiini, josta löytyisi nuo kaksi biisiä, olivat muut biisit skeidaa tai eivät.

Kokoelmaa en löytänyt, mutta sen sijaan nenäni eteen osui tämä levy, ja hintakin oli sitä luokkaa, että tuli ihan jopa "kaksi yhden hinnalla"-fiilis. Ja mikä ihaninta, W.A.S.P. julkaisulta löytyy sekä I wanna be somebody, että L.O.V.E. Machine, joka iski myös myöhemmin, kun minua siunattiin sen kuuntelulla. The Last Commandilta taas löytyi Wild Child, joten sain loppupeleissä sen mitä etsinkin.

Kokonaisuudessaan sanoisin, että koko levyn kaikki biisit ovat suhteellisen samanlaista kauraa. Jokaisessa biisissä toistuu sama perusrakenne, ja useassa biisissä jopa sanoituksessa yksi riimitys useampaan kertaan (leikitellään sanoilla "fire" ja "higher" ). Siitäkin huolimatta paketti on puhdasta rautaa. W.A.S.P. on alunperin sitä, mitä metallissa nykyäänkin vielä yritetään hakea. Tiukkaa tavaraa, rankkoja riffejä, ja kaiken kruunaa laulajan persoonallisen käheä laulanta. Pirun nautinnollista tavaraa kaiken kaikkiaan, vaikka biisejä vaivaakin variaation puute, mutta se nyt ei ole mikään uusi ongelma taas, joten annettakoon se anteeksi.

Biisilistat

W.A.S.P.
1. I wanna be somebody
2. L.O.V.E. Machine
3. The Flame
4. B.A.D.
5. School Daze
6. Hellion
7. Sleeping (in the fire)
8. On your knees
9. Tormentor
10. The torture never stops

The last command
1. Wild Child
2. Ballcrusher
3. Fistful of diamonds
4. Jack Action
5. Widowmaker
6. Blind in texas
7. Cries in the night
8. The last command
9. Running wild in the streets
10. Sex drive

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"