viimeks ostin Queenin The Game:n ja erittäin hyvä levy onkin. Siinä tulee basso paljolti esille ja 80-luvun rokki on siinä parhainta. Levy julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1980. Suurimpia hittejä mm. Crazy Little Thing Called Love, Another One Bites The Dust, Play The Game, Save Me.

Megadeth - Countdown to Extinction, 5€ citymarketista mammutti markkinoiden jäljiltä. Olisi siellä ollut Peace sells... ...But whos buying? ja oli varmaan kannattanut ostaa se, mutta en ole pettynyt tähänkään.

No levyhän on ihan peruskamaa. Ekan kerran kuuntelin niin ei sopinut korvaani, nyt kaksi kertaa kuunnellut kuulostaa pirun kovalta! nimikko biisi pistää tärykalvot hajalle..melkein, koska levyllä on vielä upeampia biisejä ainut pikku miinus on Psychotron, jossa Dave vääntelee ärsyttävästi ääntään, mutta muuten ok biisi. Toisena miinuksena tulee Bonus demo biisit, jotka olisi voinut jätää pois. Ensimmäinen bonus biisi Crown of worms on kovaa mättöä, eikä ole demo.

Levylle tulee olemaan kouluarvosanaksi 8 1/2

E: typo

Megadeth - Peace Sells...But Whos Buying?, tämä tuli ostettua 5eurolla ABC:ltä. Edelliseen kommenttiini (Countdown to Extiniction) tämä on helmi jo ensi kuulemaltani. Musiikki tuskin enää parantuu tästä. Todella kovia biisejä on levy täynnä, tietysti vähän hapetuttaa tuo Peace Sells, on vaan jo niin kulunut biisi, mutta tuskin se vuonna -86 kenellekään uutuudestaan ollut kulunut. itse en ole kuin pari kertaa kuunnellut ja kaikki biisit uppoaa täysin! kansi taidekkin on sitä Megadethin parasta. Kansilehden sisältöön olisin halunnut enemmän vähän "koristeita", mutta ei mennä liian kliseisiin.

Tein nyt tästäkin arvostelun, vaikka kommentit vain piti jättää..enivei.

Miinusta tälle on ase otsallakin vaikea keksiä.. No vaikka odotin lehtiöstä vähän enemmän, mutta ei todellakaan miinusta ansaitse sen takia.

10/10, ehkäpä pitkään aikaan paras levyni. Tämmöistä sen roskametallin kuuluu olla.

Megadeth, samaa rataa, muutamasta flopista huolimatta. (tuskin ne Megaguolemat näitä katsoo )

E: typo, kun kirjoittaa nopeasti tulee paljon virheitä.

Megadeth-Countdown to Extiniction

-Selvä klassikko, ei moittimista


Cavalera Conspiracy-Inflikted

-Voit olla, että tämän hetken menevintä musiikkia, varmasti vuoden kovimmista, ellei numero uno

Arch Enemy-Rise Of The Tyrant

-Armottomia riffejä made by Amott

Viimeksi ostin Turisas-The Varangian Way(Directors Cut)-levyn 10 e prismasta. Ja pirun hyvä levy onkin!

Levyn neljä ekaa kappaletta ovat levyn parasta antia. Torvet ovat, kuten edelliselläkin levyllä,tärkeässä roolissa mikä onkin yksi syy miksi pidän turisaksesta niin paljon.
Biiisit ovat vielä ehkä rauhallisempia ja tunnelmallisempia kuin Battle Metallilla, mutta mielestäni tuo battle metal-levy on vielä parempi kuin Varangian Way.Biisi ovat yksinkertaisesti parempia. Vaikka onhan tämäkin loistava levy, sitä ei käy kiistäminen. Odottelen innolla Turisaksen seuraavaa levyä.
9/10

Viime viestistä onkin jo aikaa...mutta asiaan

Mendeed - This War Will Last Forever

Aluksi kun kuuntelin tätä bändiä myspacessa, se kuulosti aivan tavalliselta melodic death metallilta, mutta sitten huomasin laulajan mahtavan äänen!
Kappaleet ovat hieman liian tasapaksuja (samanlaista mättöä koko ajan) mutta muuten musiikki on loistavaa! Varsinkin kappaleet Beneath a Burning Sky, The Reaper Waits ja Withered And Torn
Toisen levyn, The Dead Live By Love aion ostaa pian. Hieman vaihtelua biiseihin niin perfect. Kaikki myspacen biisit ovat tuolta edellämainitulta albumilta, joten jos haluatte kuulla tämän levyn biisejä niin youtube on paras paikka

9.5/10

Tota en o varma pitäiskö tät kysyy täällä mutta jos voisitte niin ladatkaa ensin tää video click ja sit haluaisin tietää että mikä biisi soi tossa alussa ja kenen biisi se edes on. Eli heti tossa alussa jossa esitellään tyypit pyörivän biisin esittäjä ja nimi.

Lainaus:16.05.2008 karr kirjoitti:
Tota en o varma pitäiskö tät kysyy täällä mutta jos voisitte niin ladatkaa ensin tää video click ja sit haluaisin tietää että mikä biisi soi tossa alussa ja kenen biisi se edes on. Eli heti tossa alussa jossa esitellään tyypit pyörivän biisin esittäjä ja nimi.

Täällä:
http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=45&tid=63489&page=212

Verjnuarmu - Ruatokansan uamunkoetto

Eilen tuli äxästä Verjnuarmun uutukainen. Ensimmäisestä levystä nimeltä "Muanpiällinen helevetti" ja demoista pidin ja pidän edelleen kovasti, joten odotukset olivat korkealla. Kappalelista ei ehkä nimien perusteella näytä kovinkaan mielenkiintoiselta, ainakaan debyyttiin verrattuna, mutta melko raskaasti runnovaa ja iskevää tavaraa on kyseessä.
Death/black/thrash metallia savon murteella vokalisoituna.

1. Tulesta pimmeyvven
2. Kuu paestaa, kuollu aijjaa
3. Mustan virran silta
4. Luita ja hampaeta
5. Surmatun säkkeet
6. Huaskalinnut
7. Kuhtumattomat vieraat
8. Kirkkomuan kansoo
9. Räähähenki
10. Kalamavesj'

Mukana ei ole ensimmäisen levyn koskettimia juuri ollenkaan, mutta melodista musiikki on joka tapauksessa. Äänimaailma on muuten edellistä levyä parempaa, mutta laulu on vähän liian vaimealla. Lyriikoista ei välttämättä saa niin selvää, mutta eivätpähän ne ole muutenkaan niin mieleenpainuvia kuin Muanpiällisellä helevetillä. Kitarat murisevat äkäisesti ja repivän tehokkaasti, basso erottuu enimmäkseen hienosti muista soittimista ja rummut basareineen jykevät. Sävellykset kyllä ihan sanojakin myöten hyvää jälkeä kautta linjan, mitä nyt joissakin kohden kappaleista tulee hyvinkin paljon mieleen vanha tuotanto, mutta ei se haittaa. Melkeinpä kiitettävän hyvin on saatu tehtyä uutta ja kiinnostavaa riffikamaa. Yksi nuarmun koukuista on ollut aina vaihteleva ja tunnelmallinen laulu. Itse bändissä laulun hoitaa kolme tyyppiä, joista kaksi on taustalaulajia. Taustamurisijoiden karheat ja matalat äänet täydentävät mukavasti itse laulajan kantavaa ja korkeanpaa ääntä. Laulu vaihtelee puhtaan, murinan ja kirkunan välillä sujuvasti.

Omia suosikkejani kappaleista ovat Kuu paestaa, kuollu aijjaa, Surmatun säkkeet ja Mustan virran silta. Näistä ensimmäinen on todella kaunis sanoituksia myöten ja kitaravallit halkovat mustaa taivasta rikinkatkuisesti.


Jos etsit hieman massasta poikkeavaa, raakaa ja vastapainoksi kaunistakin metallia, tässäpä yhtye juuri sinulle. Kehottaisin hankkimaan tämän albumin kyytipojaksi edeltäjänsä ja vaikkapa bändipaidan. Savoa ei tarvitse täydellisesti hallita, vaan Verjnuarmun musiikista voi nauttia mainiosti ilmankin täyttä asiantuntemusta.

8/10

KISS - Double Platinium

+ Minulle tuntemattomia hyviä kappaleita
+ Strutterin -78 versio
+ Halpa, 7.99
+ Kiss on aina Kiss

- Loppuunkuluneita biisejä ehkä liikaa
- Monet klassikot puuttuivat

8/10 Kannattaa jos tykkää yhtään Kissistä!

Black Sabbath - Sabbath Bloody Sabbath 12" LP (1973)

Ensimmäinen puoli:

1. Sabbath Bloody Sabbath
2. A National Acrobat
3. Fluff
4. Sabbra Cadabra

Toinen puoli:

1. Killing Yourself To Life
2. Who Are You?
3. Looking For Today
4. Spiral Architect


Eli olen jo vähän aikaa kuunnellut Black Sabathia, mutta tämä oli ensimmäinen itse ostamani vinyylilevy Black Sabathilta, joka lieneekin Sabathin parhaimpia albumeja. Kaikki kappaleet ovat todella hyviä, mutta etenkin Sabbath Bloody Sabbath, A National Acrobat, Sabbra Cadabra ja Who Are You? iskevät.

Vinyylin ensimmäisen puolen ensimmäinen kappale, eli Sabbath Bloody Sabbath saattaa olla levyn parhain kappale, mutta heti sen perään tuleva A
National Acrobat on myös varmasti Black Sabathin parhaimpia kappaleita tuntemattomuudestaan huolimatta.

Tykkäsitpä Black Sabathista tai et, niin suosittelen kuuntelemaan kaikki kappaleet vaikkapa Youtubesta, jollet warettaa tai ostaa uskalla

Tänään ostin viidellä ja puolella eurolla King Diamondin The Graveyardin.
Olin kuullut, että kyseinen levy on aivan surkea. Yksi Kingin huonommista. Mutta koska sain halvalla ja ajattelin ostaa kaikki Kingin levyt niin pätin ostaa ja kuunnella.

The Graveyard on täysin ala-arvostettu levy. Onhan sillä tuo Kingin falsetti hieman huonossa kunnossa ja jotkut kappaleet hieman tylsän puoleisia (esim. Daddy ja Up From The Grave) Mutta levyllä on ihan hyviä kappaleita (Black Hill Sanitarium, Waiting, Head On The Wall) ja niitä todella hyviä kappaleita (kuten Lucy Forever, I am, Trick Or Treat, Meet Me At Midnight).

Levyn tarina on aika mukaansa tempaava, mutta ei lähellekkään yllä samalle tasolle, kuin Abigail, Them/Conspiracy ja The Puppetmaster. Tarina kertoo miehestä, joka joutui mielisairaalaan pormestari McKenzien takia ja päätti paeta sieltä hautausmaalle ja kostaa McKenzielle sieppaamalla tämän tytär Lucy ja kiristää hänellä.

Levy on - sanoisinko - keskitasoa eli ei ihan sitä niin kutsuttua King Diamond tasoa.
(Muistakaahan sitten, että olen kuunnellut levyn vasta yhden kerran. Joten mielipide saattaa muuttua jatkossa.
King Diamondin The Graveyard ansaitsee minusta:

3/5

P.S tästä linkistä voit kuunnella kappaleen Trick Or Treat

KISS - Rock and roll over

Loistava levy, varsinkin 'Take me' ja 'Hard luck woman' yllätti positiivisesti.
Jos nyt arvosana 1-10 näi kuolun päättäjäisten kunniaks ni 8

KISS - Creatures of the night

Hyvä, mut ei voita RARO levyä. War machine on paras biisi. Ei vaan levyltä, vaan KISSiltä. Muuten, ja ei vaan KISSiltä, vaan ihan KAIKISTA!

7½

Edu Kehäkettunen & DJPP : Hyvän olon konsultti


Mahti levy!!!!

Dimmu Borgir-In Sorte Diaboli

-Hyviä biisejä, varsinkin The serpentine offering
- Tuli levyn mukana pari lehteä jossa näytillä bändipaidat sun muut krääsät. Itse ostin peilin.
-Hieno kansi, vähän erinlainen kuin joku muovilelukansi
-Kaikinpuolin upea paketti, suosittelen

Six Feet Under - Haunted



Eli Six Feet Underin ensimmäinen alpumi. Aivan loistavaa mättöa. Taattua Barnesia. Barnesin riehunta on levyllä aivan mahtavaa eikä mitään jää puuttumaan. Levyllä ei kuitenkaan ole sitä varsinaista "Hittiä" vaikka lätyn nimikkobiisi ja Lycanthrophy ovatkin loistavia. Muut ovat sitten tämmöistä tasapaksuista mättöa vaikka mielellään niitäkin kuuntelee.

4 / 5
________________________________________________________________________

Rammstein - Rosenrot



Rammsteinin uusin lätty tuli ostettua.. Sen takia tosin koska ei löytynyt muita. Ei tämä kyllä huono ostos ollut ! Vain pari kappaletta olin kuullut tältä ennakkoon joten yllätyksiä oli. En ollut kuullut edes singleä Benzin. Kokonaisuudessaan levy on taattua Rammsteiniä vaikka pari huonoa kappaletta löytyykin. Te Quiero Puta on yksi levyn suosikkikappaleistani. Sen verran rento tunnelma koko biisin ajan. Myös Rosenrot ja Benzin ovat loistavia.

Mutta vaikka tämä onkin hyvä ei tämä yllä esim Reise, Reisen tasolle josta pidin enemmän. Ja Reise, Reiseä parempi levy on Mutter. Mutteria aikaisempia levyjä en ole paljoa kuullutkaan. Mutta siis loistava levy tämä on ei siinä mitään. Jos huono kappale pitäisi nimetä niin sanoisin että Ein Lied. Liian hidas minun makuuni.

3,5 / 5
________________________________________________________________________

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son

Seitsemännen Poijjaan Seitsemäs Poika.. Loistavaa Maidenia ! Kaikki biisit ovat loistavia ja voisin sanoo että pyörii TNotB:n kanssa aika samoissa luokissa. Moonchild ja nimikkobiisi ovat niin ******* kovia että ei voi muutakun ylistää. Muutkin biisit ovat lahja mailmalle ! Ja eikä Maiden ole näissä edes parhaimmillaan. Me Likes !

4,5 / 5

Lainaus:22.11.2004 Rams kirjoitti:
Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Ranska on todella kaunis kieli. Sen todistaa yhden miehen bändi Dernière Volontè, jonka Devant le miroirin viimeksi hankin.

Jokaisessa biisissä sointuu kauniisti sanoitukset lempeisiin syntikoilla ja koneilla tehtyihin säveliin. Kertosäkeet löytyvät myös jokaisesta biisistä introa ja outroa lukuunottamatta.

Soittaminen ei ole ehkä niin teknistä kuin jollain martial industrial -genren edustajan bändeilla (lähentelee ehkä vähän räppien melodioita), mutta kappaleet ovat silti iskeviä ja säilyttävät kiinnostuksen aina loppuun saakka.

Soundit eivät ole ihan parhaimmasta päästä, laulaminen on. Suosittelen tätä levyä ja muutenkin DV:tä lähes jokaiselle ihmiselle maan päällä, niillekin jotka enemmän raskaammasta musiikista pitävät. Allekirjoittanut nimittäin kuuntelee itsekin BM:a sun muuta kitaramusiikkia.

Devant le miroir on hyvä tekele, vaikka se ei juuri mitään uutta tuokaan. Vanhan toistamisesta se menettää puolikkaan pisteen.

4.5

Viimeisimmät hankkimani levyt ovat Metallican - Master of Puppets LP ja Slayerin - South of Heaven CD

Puppets on tollainen perus klassikko ja se löytyy hyllystä CDnäkin. Sen LP versiossa on vain parempi äänenlaatu koska CD versiota ei ole uudelleen masteroitu ja ääni on siinä jotenkin ummehtunut. Puppets sisältää klassikoita kuten Master of Puppets joka kertoo huume ongelmasta ja Orionin.

Levy on kokonaisuutena Metallican parhaimmistoa (ellei jopa paras) ja Cliff Burtonin viimeiseksi jäänyt levy ennen auto-onnettomuutta ruotsissa.


South of heaven on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen thrash metal levyjä. Musiikki on kirjaimellisesti s-a-a-t-a-nallisen hyvää ja vaikka levy on teknisiltä meriiteiltään jo vanhentunutta kasari tavaraa sen sisältämän raa-an energian keskittymä on ilmiömäinen. Biisit kuten south of heaven, silent scream, behind the crooked cross ovat klassikkoja. Tämä on yksi niistä levyistä jotka jokaisen heavy metal miehen pitäisi omistaa. Toinen hyvin samankaltainen levy on Panteran Vulgar display of power. Tältä levyltä on otettu myös Doom tietokonepeliin musiikkia ja mm. tunnettu E1M1 biisi on Behind the Crooked Crossista kuten ovat myös E3M3 ja E4M3.

Moonsorrow - Tulimyrsky
Voi H-E-L-V-E-T-T-I!!!

[Tiivistetty]

Mahtavuutta. Nimikkobiisillä Moonsorrow menee raaemmin, nopeammin ja eeppisemmin (mikäli voi uskoa todeksi) kuin koskaan aiemmin. Vaikka tempo on varsinkin alussa mitä huumaavin, osataan kuitenkin myös tunnelmoida, muodostaa komeita riffittelyjä ja rakennella biisiä toimivan progressiivisesti. Jos alkaisin enemmän syväluotaamaan Tulimyrskyä, tulisi kirjoittaa vähintään romaani, joten tiivistän sen näin: 30 minuuttia ei ole koskaan mennyt nopeammin kuin tämän biisin jälkeen, ja se pakottaa kuuntelemaan toistamiseen.

EP:n muukin sisältö on mainiota, vaikkakin jää nimikkobiisin varjoon. Metallica-cover on hyvä, ja kaksi erittäin black metal-pohjaista uudelleennauhoitettua demobiisiä ovat mukavia nostalgiatrippejä. Merciless-cover mahtavine riffeineen, tunnelmoineen ja uhkeine outroineen on todellinen kruununjalokivi Tulimyrskylle.
9,5/10

My Shameful - Descend
Levy tuli ostettua aika hätäisesti, en paljoa jaksanut tutustua, vaan ostin sen yksinkertaisesti siksi, että oli tarvetta doom/deathille ja se oli doom/deathiä. Levy oli kuitenkin ehkä suurin positiivinen yllätäjä vuosiin, sillä mitäänsanomattomat ennakko-odotukset lakosivat heti, kun levy alkoi soimaan. Heti Allconsuming aloittaa kauniilla, vaikkakin harmittavan lyhyellä akustisella introlla, joka kääntyy pian raskaaksi ja hidastempoiseksi riffittelyksi. Ja ote on taattu.

Alusta loppuun mustaa ja harmaata tunnelmaa, ei mitään maatamullistavaa, mutta niin perkeleen hyvin tehtyä. Vokaalit taipuvat monipuolisiin sfääreihin, aina huokailevista puhtaista rääkyviin murinoihin. Raa'alla alalla ollaan, ja hitaimmillaan ollaan funeral doominkin alueella. Levy on ehdottomasti jokaisen sekuntinsa arvoinen, ja siltä löytyy lukuisia huippukohtia, joista mainittakoon Of Haunting-biisin loppuosa, jota edeltävä suvantokohta antaa odottaa pahaa - ja pahaa tulee. Täytyy ilmaista typerästi; en ole koskaan kuullut mitään niin ahdistavaa musiikkia, kuin tämä. "THEY ARE BACK!!! THEY ARE HERE!!!"-huudot suorastaan repivät sielun, vaikka olisi millaisessa mielentilassa. Masentavaahan tämä on. Ehkä My Shamefulin vahvin puoli on se, että musiikki vie niin ankarasti mukanaan.

Toisaalta vielä +10 minuuttia tuntui jäävän puuttumaan.

Ei turhaa hypetystä, vaan rehellinen mielipide. 9/10

KoRn - Follow the leader

Omistan Kornin uudempia levyjä, niin ajattelin ostaa vähän vanhempaa kamaa, kun levy oli alennuksessa. Levyn ensimmäiset 12 biisiähän ovat hiljaisuutta, hiljaisuutta kestää yhteensä minuutin ajan, sitten alkaa soimaan It's on. . Levy on aika rap-vaikutteinen, kappaleessa Children of the Korn on fiittaamassa Ice Cube. Oikeastaan kaikki levyn biisit ovat hyviä. Paras biisi on varmaan Earache my eye, joka on "piilotettu" My gift to you-kappaleeseen.

8/10

Equilibrium - Sagas ( 2008 )

Pitkän odotuksen jälkeen Equilibrium vihdoin julkaisi uuden albuminsa. Odotukseni olivat aika korkealla, koska esikoisalbumi Turis Fratyr sisälsi hienoja melodioita ja teemoja viikinkien mytologiasta ja olin kuunnellut sitä lähes kyllästymiseen asti kymmeniä kertoja.

Sagas sisältää entistä eeppisempiä melodioita ja nopeasta rytkeestä vaihdutaan folkkimaiseen pimputteluun hyvinkin sulavasti kappaleesta toiseen. Kuitenkin tasapaksua puuduttavuuttakin ilmenee jos kuuntelee kauan yhteen kyytiin Sagas'ia. Joka tapauksessa loistaviakin biisejä löytyy useita: Wurzelbert:n hienot melodioinnit, Unbesiegt:n tavallaan afrikkalainen soundi ja Heimwärts:n nopeatempoisuus sekä tietysti viimeisen pitkän instrumentaalibiisin, Mana:n, uskomaton eeppisyys. Muissakaan biiseissä ei ole genressään mitään moittimista.

Ostin cd+dvd limited editioinin ja dvd:llä olikin mukavasti enkunksi käännetyt lyriksit helpottamaan kappaleiden ymmärtämistä. Dvd itsessään oli päätöntä pelleilyä, mutta enpä muuta tyypeiltä odottanutkaan.

8,5 /10

Iron Maiden - The Number Of The Beast (Remasteroitu versio)
Kappaleita:9 + 2 videota
Julkaisuvuosi: 1998
Soittajat: Bruce Dickinson (Soololaulu), Dave Murray (Kitara), Adrian Smith (Kitara), Steve Harris (Basso) ja Clive Burr (Rummut).

Levy, joka oli ilman muuta ostamisen arvoinen (enkä joutunut maksamaan kuin 150 EEK/10 €). Levy oli täynnä hyviä biisejä, joita kyllä jaksaa kuunnella ja lisäksi CD:n multimedia-osalla pystyi katsomaan bändin historiaa, kaksi videota ja muuta vastaavaa. Levy oli täynnä kappaleita, jotka oli tehty viimeisen päälle, ja joista jotkut olivat hyvin erilaisia kuin toiset. Ensimmäinen Iron Maidenin levy, jolla Bruce Dickinson lauloi ja viimeinen, jossa Clive Burr oli rumpalina.

1. Invaders (Steve Harris): Mahtava kappale, joka on lisäksi hyvin nopea ja yksinkertainen. Kappale voisi kuitenkin olla aika lailla pitempi, mutta tempo onkin nostettu taivaisiin. Kertoo Viikingien hyökkäyksestä anglosaksien kimppuun. Arvosana: 9+.
2. Children Of The Damned (Harris): Erinomainen ja hyvin voimakas kappale, joka hakee vertaistaan. Alkaa hitaasti, mutta on lopussa mahdollisesti Maidenin voimakkain kappale. Kertoo Kirottujen Lapsista. Arvosana: 8½.
3. The Prisoner (Harris/Adrian Smith): Jälleen kerran erittäin nopeatempoinen kappale, joka puhuttelee kuuntelijaa. Kertoo miehestä joka lähtee vankilasta. Arvosana: 9-.
4. 22 Acacia Avenue (Harris/Smith): Ehkä albumin paras sellainen kapplale, joka ei ole bändin vakiorepertuaarissa. Joissain kohdin niin nopea, että anoista on lähes mahdoton saada selvää, mutta se on pelkkää plussaa. Riffi on aivan mielettömän yksinkertainen, eikä kappale edes ole Iron Maidenin alkuperäistä tuotantoa, sillä se kuului Adrian Smithin entisen bändin Urchinin kappaleisiin. Arvosana: 9.
5. The Number Of The Beast (Harris): Eeppinen ja ehkä Maidenin kuuluisin laulu on monien mielestä Heavy Metalin merkkipaalu. Se ei ole yhtä yksinkertainen kuin esim. 22 Acacia Avenue, mutta kappale toistaa kuitenkin itseään monessa kohdassa. TNotBin sanat herättivät kirkollisyhdistyksissä närää ja monet jopa polttivat Iron Maidenin levyjä, mutta bändi rauhoitti kohua kertomalla, että kappale kertoo Steve Harrisin näkemästä painajaisesta. Arvosana: 10-.
6. Run To The Hills (Harris): Lyhyt ja ehkä albumin helpoin kappale. Run To The Hills on kuitenkin hyvin lyhyt ja erikoinen kappale a sillä on erittäin mieleenpainuva kitarariffi. Kappale kertoo valkoisten miesten Atlantin ylityksestä ja Amerikan valloittamisesta. Arvosana: 9½.
7. Gangland (Smith/Clive Burr): Albumin ainut kappale, jota Steve Harris ei ole ollut kirjoittamassa. Jälleen kerran varsin lyhyt ja nopeatempoinen kappale. Kertoo elämästä 'jengimaailmassa'. Arvosana: 9.
8. Total Eclipse (Harris/Dave Murray/Burr): Alkuperäiseltä albumilta poisjäänyt erikoinen kappale, jonka poisjättämistä basisti Steve Harris on myöhemmmin katunut syvästi. Lisäksi hän on kertonut, että kappale 'Gangland' olisi voinut jäädä pois. Ja Ganglandhän on albumin ainut kappale, jota Steve ei kirjoittanut... Arvosana: 8+.
9. Hallowed Be Thy Name (Harris): Suomennettuna 'Pyhitetty olkoon sinun nimesi'. Yli seitsemänminuuttinen eeppinen kappale, joka kertoo kuolemantuomioon tuomitusta miehestä, joka elää viimeisiä hetkiään, muttei kadu elämäänsä. Hallowed Be Thy Nameä voi sanoa myöskin ehkä Iron Maidenin parhaaksi lauluksi siinä mielessä, että se on pitkä ja täynnä loistavaa musiikkia. Lisäksi sitä ei missään nimessä voi sanoa aloittelijoiden lauluksi monimutkaisuutensa takia. Arvosana: 10-.

Kokonaisuudessaan albumi on hyvin eeppinen ja ehkä Iron Maidenin paras albumi. Sitä todistaa myös se, että kappaleista kolmasosa on pysynyt Iron Maidenin keikkojen vakiokappaleena jo kahdenkymmenen kuuden vuoden ajan. Kokonaisarvosana: 9½. Kappalekohtainen keskiarvo: 9.
Kiitän ja kuittaan.

In Flames - Clayman (2000)

Tuli ostettua levyllinen In Flamesin vähän vanhempaa kamaa. Tätä levyä voi kyllä kuvata vaan yhdellä sanalla: täydellinen. Levyn kaikki biisit on niin vahvaa tykitystä, että heikompaa hirvittää. Sekaan ei ole yritettykkään ujuttaa mukaan mitään maanantaibiisejä ynnä muita nössöilyjä. Jos tätä vertaa vaikka In Flamesin uusimpaan, A Sense Of Purposeen, kyllä tää 8 vuotta vanha materiaali on paljon parempaa.

Levy alkaa mukavasti Bullet Riden tykityksen myötä. Tässä on heti semmonen kappale, millä nousee fiilikset varmasti. Kolmas kappale, eli Only For The Weak ja neljäs eli ...As The Future Repeats Today onkin sitten jos semmosia helmiä, että kuuntelija itkee onnesta. Sitten seuraa levyn ainoa vähän "rauhallisempi" kappale, Square Nothing. Myös levyn kymmenes kappale, Suburban Me on kerta kaikkiaan loistavasti tehty.

Kaiken kaikkiaan levy edustaa tätä melodista death metallia parhaimmillaan. Pakkohan tämä on jokaisen metallin kuuntelijan joskus saada näppeihinsä.

10-/10

Kappalelista:
1. Bullet Ride
2. Pinball Map
3. Only For The Weak
4. ...As The Future Repeats Today
5. Square Nothing
6. Clayman
7. Satellites And Astronauts
8. Brush The Dust Away
9. Swim
10. Suburban Me
11. Another Day In Quicksand

Tää levy tulee tästä lähin olemaan ahkerassa kuuntelussa ennen lätkämatseja.

My Dying Bride - Turn Loose The Swans
Klassikko.

Pianoon, viuluun ja Aaronin ääneen luottava aloituskappale Sear Me MCMXCIII ei ehkä yksinään olisi mistään kotoisin, mutta albumikokonaisuuden seassa se on mainio aloitus tälle levylle. Your River taas päästää jo kitaratkin irti, joista saadaankin todella upeita kuvioita irti. Muutenkin bändillä ovat riffit hallussa, eikä tässä missään vaiheessa pääse kyllästymään. Maanläheinen, vähän kikkailevakin doom/death-julkaisu, jonka jokainen kappale jaksaa pitää omalla tavallaan otteessaan. Keskivaiheen biisit ovat mielestäni kuitenkin parempia kuin aloitus- ja lopetusbiisit, joissa luotetaan melko yksinkertaiseen äänimaailmaan. The Crown Of Sympahty edustaa levyn pisintä antia, ollen myös parhainta.

Jos joku vähän jäi vaivaamaan, niin Aaronin laulu. Miehen sinänsä persoonalliset puhtaat laulut eivät ole huonot laisinkaan, mutta kun kuulee levyllä usein puheenomaista puhdasta laulua, alkaa se vähän kyllästyttämään. Ärinää olisi saanut olla enemmänkin.
9/10

Swallow The Sun - Ghosts Of Loss
Mielenkiinnosta ostin.

En ehkä ole tämänkaltaisen modernin metallin suurimpia ystäviä, mutta ei tämä huonoa ole laisinkaan. Konpsepti on hyvä: melodioita, raskasta junttausta, vaihtelevuutta ja örinän lisäksi puhtaitakin vokaaleita. Parasta tällä levyllä ovat moni-ilmeiset biisit The Giantin, Fragilen ja Gloom, Beauty And Despairin tapaan. Sen sijaan suoraviivaisempi junttaus on valua läpi korvien, aiheuttamatta suuriakaan mielentiloja: esimerkiksi Descending Winters kuulostaa jopa tylsältä, runttaava riffi ei kuitenkaan runttaa. Lisäksi murinakorina alkaa välillä puuduttamaan korvia, vaikka vokaalipuolella puhtaitakin tarjoillaan. Kolmantena puutteena on, ettei StS (tällä levyllä) tavoita mielestäni täysin sitä dramatiikkaa, mitä tällaisella musiikilla haetaan. Toki suurimman osan ajasta ammutaan häränsilmään, mutta harmillisen usein menee myös kunnolla ohi.

Mutta kuten sanoin, ongelmat ovat melko satunnaisia, eivätkä pääse liikaa häiritsemään. Tällaisen musiikin ystävä saa aina tunteroisen kulumaan Ghosts Of Lossin äärellä, niin minäkin, vailla puutumista. StS kuitenkin otti mielestäni suuren harppauksen eteenpäin Hope-levyllä, jolla kaikki oli tehty vielä hieman paremmin.
8+/10

Testament - The Formation of Damnation
Testament onkin minulle aika tuntematon bändi ja tämä oli ensimmäinen levy, jonka kyseiseltä yhtyeeltä hankin. Tuloksena oli sitten positiivinen yllätys. Lätty oli erittäin hyvää thrash-rymistelyä alusta loppuun. Chuck Billyllä on kyllä sitten erinomainen ääni ja kitarariffit ja etenkin rummut olivat kaikki loistavia. Lempikappaleeni olivat More than Meets the Eye, The Evil has Landed, Dangers of the Faithless ja F.E.A.R. Kaikki kappaleet olivat kyllä loistavia muutenkin.

9/10