Lainaus:22.11.2004 Rams kirjoitti:
Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Sonata Arctica - Ecliptica

1. Blank File
2. My Land
3. 8th Commandment
4. Replica
5. Kingdom for a Heart
6. Fullmoon
7. Letter to Dana
8. Unopened
9. Picturing the Past
10. Destruction Preventer
11. Mary-Lou
12. Letter to Dana (Returned to Sender)

Tänään tuli hankittua ensimmäinen levy, ennestään toki oli jo musiikkia. Ihan ok bändi, hyviä biisejä aika paljon. Melko kevyt-raskasta metallia, ihan mukavaa kuunneltavaa. Itse pidän koht. paljon kyseisen bändin biiseistä. Jos tykkää metallista mutta ei aivan liian rajusta örinästä ja hiukan myönteisemmästä/positiivisemmasta niin kannattaa kokeilla.

Disturbed - Believe

1. Prayer
2. Liberate
3. Awaken
4. Believe
5. Remember
6. Intoxication
7. Rise
8. Mistress
9. Breathe
10. Bound
11. Devour
12. Darkness

Jooh, eli GH3:n biisin Striken inspiroimana menin YouTubeen ettimään vähä Disturbedin muita biisejä ja kyllä löyty mainioita "Masterpiece"jä Meninpä sitten Anttilaan, etin mahdollisimman monta Disturbedin levyä, (Löyty muistaakseni 3) ostin kuitenkin vain 1. Ostin kyseisen levyn siksi koska en ollut kuullut kuin vain yhden biisin aikasemmin (=halusin kuulla lisää uusia biisejä). Enkä todellakaan tullut pettymään ostostani! Aivan mahtavaa mättöä! "Prayer" Avaa levyn aivan mainiosti, ja sen jälkeen vielä "Liberate" uuh.. Biisin lopettaa rauhallisesti "Darkness" joka on hieno biisi sekin, mutta enemmän tulee kuunneltua Liberatea ja Prayeriä :D

5/5 - Ehdottomasti

OSTA!! :D

Metallica - Master Of Puppets

Tässä se on. Vihdoinkin sain käsiini tämän todellisen klassikon. Yksi kaikkien aikojen parhaimpia metallialbumeja. Albumi alkaa komeasti Batterylla, jonka intro saattaa aluksi antaa kuvan balladista, mutta sitten räjähtää valtava riffi joka pamauttaa nyrkillä naamaan välittömästi. Biisi jatkuu alusta loppuun nopealla mätöllä ja tiukalla sooloilulla. Levyn nimikkobiisi omaa todella mahtavan riffin johon ei kyllästy, ja keskivaiheen Hetfieldin kaunis soolo on unohtumaton. Kolmas biisi, The Thing That Should Not Be, on todella raskas kappale joka jyrää heikoimpien yli valtavalla voimalla. Levy jatkuu kappaleella Welcome Home (Sanitarium), joka on mielestäni levyn heikoin esitys. Biisi on varsin tylsä alussa ja soolot ovat jotenkin väkisin väännettyjä. Mutta lopun riffeily antaa vähän valoa tälle kappaleelle. Myöskin kertosäkeen riffi on hieno. Sitten tuleekin ehkäpä meikäläisen lempikappale, Disposable Heroes. Biisissä on loistavia riffejä ja varsinkin pääriffi on tajunnanräjäyttävä. Seuraavana Leper Messiah, jossa on myöskin upeita ja vähän hauskan kuuloisia riffejä. Seuraavaksi Cliff Burtonin mestariteos Orion, joka on ehkäpä Metallican paras instrumentaali. Sitten onkin enää Damage Inc. jonka kaunis intro päättyy siihen kun kaikki hel*etti pääsee valloilleen. Biisi on todella nopea ja raskas eikä se jätä ketään kylmäksi.

On todella harmi ettei tällaisia levyjä enää tehdä. Onneksi kuitenkin Metallica on uudella loistavalla levyllään palannut juurilleen. Älkää missään tapauksessa missatko tätä. Tämä on pakko-ostos, pidit Metallicasta tai et.

9/10

Valitettavasti tuon hieman tylsähkön Welcome Homen takia joudun ottamaan yhden pisteen pois.

Sonata Arctica- Unia

01. In black and white
02. Paid in full
03. For the sake of revenge
04. It won't fade
05. Under your tree
06. Caleb
07. The vice
08. My dream's but a drop of fuel for a nightmare
09. The harvest
10. The worlds forgotten, the words forbidden
11. Fly with the black swan
12. Good enough is good enough

Lopulta ihan ostin tämän levyn ja parhauttahan se on.

It won't fade iski nopeimmin, tietenkin Paid in fullin jälkeen. Muutaman kuuntelukerran vaati, että parhaat biisit avautuu. Ja parhaiksi selviävät edelleenkin It won't fade, mahtava My dream's but a drop of fuel for a nightmare, komea Caleb ja digipack-painoksen erinomainen To create a warlike feel.

9 1/2/10

Paramoren Riot! MVI-versio

Levy on erikoisjulkaisu yhtyeen toisesta studioalbumista, joka sisältää Riot! albumin lisäksi DVD:n joka sisältää kattavan määrän lisämateriaalia. DVD:ltä löytyy mm. musiikkivideot Misery Business ja Hallelujah -kappaleista, kolme live-esitystä yhtyeen Lontoon keikalta ja MVI-palvelun johon rekisteröitymällä saa lisämateriaalia mm. tausta- ja avatarkuvien ja extrakappeleiden muodossa.

Levy on todella hyvä hankinta mikäli haluaa paremmin tutustua yhtyeeseen: Live-taltioinneista saa hyvin selville, kuinka energinen bändi on kyseessä ja "Making of Riot!" ja "No home but the Road" dokumenttien avulla pääsee kurkistamaan paremmin millainen bändi on "kulissien" takana. Lisäksi itse albumi ei ole kertakuunneltava vaan se löytää tulevaisuudessakin tiensä cd-soittimeen useammankin kerran.

Vaikka omistaisi Riot! standardiversion, kuten itse, niin silti Riot! MVI julkaisua kannattaa miettiä, sillä lisämateriaali on kokonaisuudessaan mielenkiintoista katseltavaa, kuunneltavaa ja tutkittavaa. Tosi fanin must-hankinta.

9/10

Katatonia - Brave Murder Day
Ennen kosketustani doom/death-pioneereihin arvelin heidän musiikkinsa olevan jotain äärimmäisen alkukantaista, raakaa ja laahavan synkkää. My Dying Bride nyt ei ollut täysin tätä, mutta lunasti silti ennakko-odotukseni musiikin hyvyydellä.

Mutta BMD... En minä vain tiedä, oli jonkinlainen shokki kuunnella ensi kertaa tätä levyä: varsin kevyttä ja keskitempoista ollakseen mitään doomiin viittaavaakaan ja melodiapitoisuudeltaan kovinkin ruotsalaista. Olin odottanut jotain blackmetallistakin raastamista, mutta tämä ei tunnu eroavan paljoakaan Katatonian nykytuotannosta.

Ei sillä, ei tämä huonoa ole, mutta odotin paljon enemmän doom/deathin suurnimen klassikkoalbumilta. Melodioita on paljon, suurimmilta osilta varsin hyviä sellaisia, on hypnoottisuuteen pyrkivää (toimivaa) toistoa ja pieniä, mukavia kikkojakin. Mutta seassa on myös sellainen outous, kuin Murder, jonka merkitystä en ymmärrä. Tietysti tämäntyyppiselle "dramaattiselle" musiikille ovat ominaisia tällaiset musiikillisesti vaatimattomat väliosiot, mutta ei tämä sattunut toimimaan. Kuin turha täytepala, jossa Jonaksen laulamat puhtaat eivät paljoa jaksa pitää mielenkiintoa yllä.

Opeth-miehen laulamat örinät ovat periaatteessa ihan päteviä, mutta jostain syystä eivät tunnu istuvan musiikkiin täysin. Muutenkin ne alkavat nopeasti puuduttaa. Biiseissä on kuitenkin tarttumapintaa ja levy menee kivuttomasti alusta loppuun, mutta synkkyys jää mielestäni kovin pinnalliseksi siihen nähden, mitä se doom/deathissa parhaimmillaan on.

Ihan hyvä levy, eli toisin sanoen suuri pettymys. 7,5/10

Beyond Twilight - Section X
Tuli hommattua tämän progressiivisen, sinfonisen metallibändin levy tällä kertaa. Erittäin pätevää kamaa. Tunnelma on herkullisen synkkä levyn alusta loppuun. Laulaja on jotain todella mahtavaa ja soittotaidossakaan ei mitään valittamista. Levy on myös todella yhtenäinen ja se menee todella nopeasti ohi.

Levyn aloittaa imo melko turha intro; Be Careful It's My Head Too. Siinä ei ole minkäänlaista sisältöä eikä järkeä, mutta onneksi se kestää vain n. minuutin. Intron jälkeen levy alkaakin kunnolla biiseillä The Path of Darkness ja Shadow Self, jotka ovat aivan mahtavaa kamaa. Melodiat ovat synkkiä ja mukavan kieroontuneita ja iskeviä riffejä ja sooloja mahtuu väliin.

Näiden rautaisten biisien jälkeen alkaa hieman heikompi Sleeping Beauty. Kappale ei missään nimessä ole huono, muttei vaan yltä kahden edellisen tasolle. Loppua kohden kuitenkin parantuu selvästi. The Dark Side, joka on seuraava kappale on ehkä raskain ja synkin koko levyltä. Yksi lempibiiseistäni. Erityisesti tässä kappaleessa kiehtoi se, että kappaleessa oli paljon arvaamattomia melodioita, joita oli yksinkertaisesti ilo kuunnella. Laulu oli välillä mukavan mielipuolista, mikä sopi biisiin hyvin.

Seuraavaksi tuleva Portait F in Dark Waters, on mielestäni hieman tylsä instrumentaalibiisi, jossa piano on pääosassa. Ehkä vaati hieman enemmän kuuntelua, että tämä avautuu, sillä tässä biisissä on selvästi koko albumin kieroontuneimmat melodiat. Kappaleessa kuitenkin pitää mahtavan synkkää tunnelma yllä.

Ecstasy Arise on seuraavana, ja selvästi koko albumin paras biisi. Lähtee käyntiin iskevillä riffeillä ja hienoilla melodioilla. 6 minuuttia menee todella nopeasti ohi tätä kuunnellessa. Viimeinen biisi; Section X on myös erittäin hieno biisi, mutta jää ikävästi edellisen biisin varjoon. Kuitenkin erittäin mahtava lopetus mahtavalle albumille.

Ei voi ylistää levyä enempää. Jos synkkä tunnelma/progressiivinen metalli iskee, niin tämä lätty on pakko-ostos. Mahtava laulaja tekee etenkin tästä levystä todella nautittavan.
10/10

Tuli hommattua paikallisesta divarista STONEn Stoneage 2.0, Judas Priestin Sad Wings Of Destiny ja Sin After Sin sekä Metallican Load ja kaikki lähti yhteensä 21 eurolla. : )
STONE yllätti hemmetin positiivisesti, loistavaa kamaa! Sad Wingskin on todella hyvä, Sin After Siniä en oo vielä kerennyt kuuntelemaan ja Loadi menettelee.

Linkin Park: Minutes to Midnight

Ihan hyvä levy, mutta ehkä hieman liian yksitoikkoinen. Parhaita "biisejä" ovat nimikkobiisi, Given Up, Bleed it out ja No more Sorrow. On se radiossa soiva Leave out all the rest:kin ihan ookoo. Monipuolisuutta kaivattaisiin Linkin parkkiin!

3,5/5


Metallica: Black Album

Vanhasta oli menny levy rikki, joten piti käydä hakee uus. Tätä ei tarvitse esitellä kenellekään. Jokaikinen biisi on loistava musiikkihermoa hivelevä kokonaisuus, jonka kruunaa mahtavat soundit

5/5

Trivium: Shogun.


Tämä sattui käteen kun vierailin Kuopion Levykauppa ÄX:ssä. No pakkohan toi oli ostaa kun olin nähnyt youtubessa Down from the sky musavideon. Odotin kotiin pääsyä jotta saisin kiekon laitettua CD-kelkkaan ja sitten musiikki alkoi herkästi akustisilla kitaroilla, kunnes PAM jyrähti kuin salama ja ukkonen yht' aikaa. Kirisute Gomen on kyseessä ja on levyn parasta antia ehdottomasti. 10 Take Their Fucking Heads!

Sitten tulee Torn between scylla and charydbis joka iskee melodiallaan todella lujaa. Alku on hieno ja hieman metalcoremainen, kunnes oldschoolmainen laulu alkaa sitten tulee örinä ja melodiset kliinit ja kokonaisuus ihan ok luokkaa. 8

Down from the sky todella hyvä biisi kappalerakenteeltaan joka on enemmän sellainen "radiobiisi" tosin kyllästynyt jo paljosta soitosta. Myös hyvä biisi kaikinpuolin, mutta ei samanlainen kuin muut biisit siksi yllätyin vähän tähän levyyn. 8

Neljäntenä biisinä tulee Into the mouth of hell we march. Biisin alku on aika kehno, mutta kunnes kunnon särö/räime anyway kohta niin johan paranee ja kun Matt:n ääni taas Hetfield maneereillaan(tosin parempi) iskee kuin sata salamaa ja kertsi taas kliinisti vedetty ja hyvä tarttuva onkin. 9puol

Throes of perdition. Tämäkin vähän erilainen biisi alku riffi on ihan jännän kuuloinen vokaalit osunu biisissä napilleen eikä oikeastaan kauheasti moitittavaa. Mutta kertosäe on sellainen joka kyllästyttää nopeasti. 9+

Insurrection kuudennella kappaleellaan loistaa todellisesti! Räväkkäämpää rässintää ja kertosäe on todella tarttuva ja hyvin luotu ja kitarat soi todella nätisti. Levyn parhaimmistoa. 10

The Calamity. Alkaa ihan kivasti ja vähän rennompaa menoa, mutta kuitenkin erottuu, eli kyseessä ei ole mikään balladi tai lälly. Taas sitä huipputasoa. Mutta jää jotenkin hieman vajaaksi en tiedä sitten miten näin on, ainakin kertosäe on tylsänpuoleinen parin kuuntelukerran jälkeen. 8puol

Kahdeksantena biisinä tulee He who spawned the furies. Todella hyvät vokaalit yhdistettynä kliinin ja matalaan "lauluun", sitten alkaa "väittely" örinälaulun ja kliini laulun kanssa kanssa ja mennään kertosäkeeseen joka hyvin mieleenpainuva. Biisi raskaantuu suunnilleen puolessavälissä jolloin Matt päättää heittää pari lausetta örinänä ja kitara soolot valloittaa, ja alkaa sama melodinen kertosäe, joka on todella hyvin keksitty. Todella hyvä biisi taas kyseessä. 10

Of prometheus and the crucifix. Melodinen alku, joka on ihan hyvää rennompaa taas. Kertosäe on kanssa aika popahtava, mutta mieleenpainuva ja hyvä. Kelpo biisi. 9-

Kymmenes biisi Like callisto to a star in heaven. Ehdottomasti kuuluu myös levyn parhaimmistoon! Kovaa rässintää, oldschoolia. Kertosäe on kanssa melodinen ja mieleenpainuva, mutta jotenkin samanlainen kuin kaikki muut niin se vähän miinustaa biisin kokonaisuudessa. Matt:n pari matalalla äänellä sanottua lausetta kuullostaa tosi hyvältä. Kertosäettä ei onneksi tule niin usein kyllästymiseen saakka. Mutta todella loisto biisi ****! 10-

Normaaliversion viimeinen kappale Shogun. Levyn paras ja ylivoimasesti pisin biisi ~12min. Biisi alkaa hyvin ja on todella hyvä alusta loppuun ilman yhtään tylsää hetkeä. Kokonaisuus kappaleessa on paras koska mikään instrumentti, kappalekulku tai mikään ei tee mokia. Tämä biisi alkaa jotenkin rähinällä lauletusti ja melodinen kliini kertosäe, kunnes raskaantuu vähäsen ja tulee örinät kehiin sitten alkaa elko hidas kohta; akustiset kitarat Matt:n melodinen puhdas laulu alkaa joka on ehdottomasti parasta antia. Pakko verrata vähän, mutta kuullostaa vähän Metallican Hetfieldiltä. Noin 8 minuutin kohdalla biisi taas nopenee ja raskaantuu kunnes tasottuu noin 10 minuutin kohdalla, kertsi alkaa ja soitto jatkuu biisin loppuun asti. Unohtumaton biisi. 10+

Mulla on tästä levstä limited edition, mutta en ole jaksanut perehtyä boonus biiseihin, muuta kuin Iron Maiden, joka iski silmään aika ristiriitaisin mielin.

Levyn viimeinen 14. biisi: Iron Maiden cover. Todellakin yllätyin biisiin. Alkuperäistä todella paljon parempi. Rähinä laulu ja raskaus on tämän biisin ehdottomasti huipentuma. Mutta jotenkin jäi hieman vaisuksi. 9-

DVD. Kivoja pätkiä levyä äänittäessä ei mitään moitittavaa, ja todella hyvänä plussana, kun bändin kitaristit ja basisti opettaa soittamaan kyseisen levyn biisejä. Plussaa ehdottomasti. Limited editionin pahvi kansi on nätti ja sisällä on normaali CD kotelo, joka poikkeaa vähäsen normaali versiosta väritykseeltään(ainakin etukansi). Kansivihkosen sisällä ei ole sanoja vaan ihan hienoja kuvituksia.

Levyn keskiarvo 9.2

----------------------------
Olen kuunnellut kyseisen bändin aikaisempaa tuotantoa mikä ei juurikaan ole iskenyt, mutta tämä on loisto levy. Suosittelen!

E: Typottaa

Triviumissa ei ole mitään oldschoolia ja tuo iron maiden coveri on kaamea raiskaus moro

[ot]ime[/ot]

^^
Arvostelustasi meni viimeistään siinä kohtaa uskottavuus kun menit väittämään Triviumin coveria Maidenin alkuperäisversiota paremmaksi, häpeä.

Kai sitä nyt saa mielipide olla -.-

Lainaus:27.11.2008 B4u3r kirjoitti:
^^
Arvostelustasi meni viimeistään siinä kohtaa uskottavuus kun menit väittämään Triviumin coveria Maidenin alkuperäisversiota paremmaksi, häpeä.

Tykkään Maidenista, mutta en tykkää Iron Maiden biisistä, enkä eteenkään kun Paul laulaa siinä. Ja mene muualle whineemää siitä.

Lainaus:27.11.2008 B4u3r kirjoitti:
^^
Arvostelustasi meni viimeistään siinä kohtaa uskottavuus kun menit väittämään Triviumin coveria Maidenin alkuperäisversiota paremmaksi, häpeä.

Oli kyllä kaikin puolin hvyä arvostelu, joistain kappaleista kerrottu todella tarkasti mikä on vain plussaa. Ja mitä hävettävää siinä on, että arvostelija sanoo coverin olevan parempi kuin alkuperäinen?

Faith No More- Angel Dust

Tuli siis hankittua tämä kulttiklassikko.
Levy alkaa aivan hemmetin mahtavalla Land of Sunshinella joka kuulostaa omaan korvaani jopa hieman ahdistavalta. Tämä onkin mielestäni Faith No Moren paras ominaisuus. Siis hirveän kieroutunut lähestymistapa.
Levyllä pistävät myös korvaan loistavat: Midlife Crisis, RV (Super Mario rip-off), Be aggressive (Cheerleader kuoro-fuck yeah!) ja Crack Hitler(aivan uskomattoman mahtava basso)
Angel Dust on aivan mahtava teos jossa ei ole heikkoa kappaletta.
Suosittelen kaikille!


4.5/5

Guns N´Roses- Chinese Democracy

Axl siis päätti vihdoinkin julkaista albuminsa ja pakkohan se oli hankkia.
Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen fiilikset olivat huonot.
"Tässäkö se siis on" Mitään ei jäänyt päähän.
Monet kuuntelukerrat ovat kuitenkin nostaneet Chinese Democracyn kastiin "O.K"
Ensimmäiset kaksi biisiä eli Chinese Democracy ja Shacklers Revenge ovat hyviä.
Sitten isketään Better sisään. Jumalauta miten kova biisi! Levyn paras ja yksi Axl parhaista.
Biisit Streets of Dreamsistä Riad N´ The Bedouinsiin ovat myös luokkaa "ihan kiva"
Sorry korjaa lässähtänyttä tilannetta. Levyn toisiksi paras biisi jossa on kiva doom fiilis.
I.R.S. ja Madagascar ovat myös kovia.
This I Love on ihan kaunis veisu, mutta korni-mittarit näyttävät pahasti punaista.
Viimeinen biisi Prostitute myös sitä keskikastia.

3/5

Lainaus:29.11.2008 Nicula kirjoitti:

Lainaus:27.11.2008 B4u3r kirjoitti:
^^
Arvostelustasi meni viimeistään siinä kohtaa uskottavuus kun menit väittämään Triviumin coveria Maidenin alkuperäisversiota paremmaksi, häpeä.

Oli kyllä kaikin puolin hvyä arvostelu, joistain kappaleista kerrottu todella tarkasti mikä on vain plussaa. Ja mitä hävettävää siinä on, että arvostelija sanoo coverin olevan parempi kuin alkuperäinen?

Jep. Kyllä minäkin tykkään enemmän Blind Staren (melodeath bändi) Runaway coverista, kuin Bon Jovin alkuperäisestä. : D

Nuo DarkestShadowin muut kommentit tässä aiheessa sitten veivät sen uskottavuuden.

Lainaus:28.11.2008 Pelittaja kirjoitti:
Kai sitä nyt saa mielipide olla -.-

NIINPÄ, kai sitä MIELIPIDE saa olla.

Cult Of Luna - Eternal Kingdom
ÅÅÅÅÅÅ

Post-hardcore, sludge, mitä lieneekään, tuskin tätä genrerajojen sisälle saa mitenkään vangittua.

Vaikea lähteä mitenkään erittelemään, mitä tämä levy pitää sisällään. No, jaa'a. Pirullisen raskaita kitaramuureja, todella massiivista äänimaailmaa ja äärimmäisen koukuttavia pieniä yksityiskohtia. Ääh, ääh. Enpä osaa paremmin sanoa. Aivan täydellistä menoa alusta loppuun, mitään ylimääräistä ei ole eikä mitään ole pelkkänä täytteenä. Jokainen kappale on oma vahva kokonaisuutensa vahvassa levykokonaisuudessa. Melodioita, raskaita riffejä, synkkää menoa, mainiota. Toisaalta kitarat voivat möyriä todella raskaasti, mutta päälle pistetään samalla todella nättiä melodiaa, mikä muodostaa melkoisen hypnoottisen äänimaailman.

Lisäksi levyltä löytyvät vielä ne absoluuttiset euforiatkin. Kakkosbiisi eli nimikkobiisi on sinänsä eräänlainen hitti, todella koukuttava ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien. Kolmosbiisi, Ghost Trail, on sekin loistava, mutta pamauttaa todelliset orgasmit korvista järkyttävän hienolla loppuosallaan, jossa hiljaisuuden jälkeen koneet laitetaan uudestaan käyntiin, ja pelkkää tarttumapintaa oleva jyrääminen toistaa samaa koko ajan, samalla tempoa joka kerralla kiihdyttäen. Ei kuulostane miltään näin, kun sen sanon, mutta kuuntelemalla sen ymmärtää. Lopuksi levyn lopettava Following Betulas on pelkkää juhlaa, audiomuotoista kaviaaria, jonka lopun äärimmäisen melankolinen ja raskas kitarointi pakottaa soittamaan kappaleen aina vain uudelleen - ihan alusta asti.

TÄYdelliSTÄ, selvästi vuoden paras levy.

10/10

Noh, kait tämäkin levyksi luokitellaan...

Avenged Sevenfold: Live in the LBC

Jees, eli tämä on Sevenfoldin eka DVD-levy. Keikkaan on valittu perhanan hyvät biisit (Afterlife, Seize the Day, Almost Easy, Gunslinger, Critical Acclaim...) ja esiintyminenkin on kyllä mahtavaa. Toivon jo, että olisin itse sillä keikalla ollut. Huippua!

Tässä on myös joitakin biisejä mitä ei ole julkaistu ja kaikenlaista "exclusivea". Keikka itse ollut tämän vuoden huhtikuussa Long Beachilla.

MAHTAVA DVD/LEVY! 5/5*

tää on periaattees aika hauska topicci... siis täähän on makuasia et tykkääkö jostain levystä/biisistä, iha samaku:

Fazer 200g Sininen Suklaa.

Oli todella hyvää, sen jälkeen join vielä Valion 1,5l kevyt maitoa päälle, kylläpäs oli hyvää! Kannattaa kokeilla!

jnejne.

sitte tyypit vinee "MUN MIÄLEST TOI SUKLAA ON IHA KAKKAA!! USKOTTAVUUS MENI KU KIRJOTIT MAITOA PÄÄLLE OLOL"

mutsiis= No offence.

Lukekaapa taas se aloitusviesti ajatuksen kanssa läpi.

Lainaus:26.11.2008 B4u3r kirjoitti:
Tuli hommattua paikallisesta divarista STONEn Stoneage 2.0, Judas Priestin Sad Wings Of Destiny ja Sin After Sin sekä Metallican Load ja kaikki lähti yhteensä 21 eurolla. : )
STONE yllätti hemmetin positiivisesti, loistavaa kamaa! Sad Wingskin on todella hyvä, Sin After Siniä en oo vielä kerennyt kuuntelemaan ja Loadi menettelee.

Tästä hyvä esimerkki huonosta arvostelusta. Miksi Load menettelee? Miksi Stone on loistavaa? Miksi Sad Wings on todella hyvä?