^
Kun aiheen otikko on "Viimeisin ostamasi levy & KOMMENTIT", ei imo ole tarkoituskaan ruveta mitään romaania väsäämään ja olettaen, että levyjä ei ole kuunnellut kuin pari kertaa ei voi olettaakkaan, että saisi kovin syvällistä analyysiä varsinkaan Sad Wingsin kaltaisten levyjen tapauksessa. Minua ei ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta lukea sivun mittaista arvostelua jossa joku pentu kuvailee jokaista kappaleita samoilla tylsillä termeillä "hyviä riffejä", "hyvä komppeja", "hyvä kertosäe".

Lainaus:lisäys: Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Lukaseppas.

E: Ei *******! lue se alotusviesti. Kiitos.

Tuossa viestissä ei ollut mielestäni mitään arvosteluun viittavaakaan joten miksi se pitäisi arvostella arvosteluna?

Swallow the Sun: Ghosts of Loss

Puheiden mukaan erinomainen levy. Mutta ensimmäisten kuunteluiden perusteella erittäin vaikea kiekko on kyseessä. Tässä riittää pureskeltavaa moneksi viikoksi, ellei kuukausiksi asti. Kappaleet tuppaavat olemaan siinä 6-11 minuutin pituisia.

Onneksi joka kuuntelukerran jälkeen alkaa ne jipot sieltä avautua.

AC/DC: Black Ice

Silkkaa energiaa ja loistavia kitara riffejä. Kolme ja puoli vuosikymmentä on kulunut yhtyeen ensimmäisestä levytyksestä, mutta AC/DC on edelleen maailman kovin rock-yhtye. Suosittelen lämpimästi kaikille bändin ystäville. Rocken Rollin kuninkaat ovat palanneet!

Guns 'N Roses - Chinese Demoncrazy

Ihan hyvä levy, vähän erilaista gunnarii.
Ei varmastikkaan nouse lempi levyksi gunnareilta, mutta ei ole huonoinkaan.

Laitampa tähän kyssän:
Mikä scorpionssin kokoema kanttas hankkia?
Ennen ei ole paljoakaan kokemusta scorpionsseista.

Platinum collection tai joku tällane. Mukana 3 levyä hitti biiseistä. Punanen kansi jossa on skorpiooni. Itse omistan ton ja muuta en tarviikkaan kyseiseltä bändiltä, joskus kuuntelen. Ihan kivaa musiikkia.

The Black Dahlia Murder - Nocturnal

1. Everything Went Black
2. What A Horrible Night To Have A Curse
3. Virally Yours
4. I Worship Only What You Bleed
5. Nocturnal
6. Deathmask Divine
7. Of Darkness Spawned
8. Climatic Degradation
9. To A Breathless Oblivion
10. Warborn

Bändin löysin pelatessani Saints Row 2:hta, kuunnellessani suosikkikanavaani (jossa soi myös suosikkiyhtyeeni Chimaira). Pelissä oleva biisi What a horrible night to have a curse on laatan parhaita biisejä, tosin kaikki biisit ovat loistavia, tai vähintään hyviä.

Levyn aloittaa mainiosti Everything Went Black, jonka mättö ei jätä ketään kylmäksi. Kakkosraitana jo edellämainittu mainio What A Horrible Night To Have A Curse. Kolmosraidan, Virally Yoursin kohdalla meno muuttuu hieman, huuto muuttuu örinäksi. Ja se ei ole huono asia, se tuo vaihtelevuutta levyyn. Samalla radalla jatkaa I Worship Only What You Bleed. Levyn nimikkobiisi, Nocturnal, yhdistelee erilaisia ääniä mahtavasti. Tuntuu kuin Nocturnal olisi vain puolikas biisi, jota täydentää seuraava Deathmask Divine. Tässä vaiheessa ajattelin jo, että tämä on selvästi paras levyni ikinä, kunnes Of Darkness Spawned pärähti soimaan. Oli jotenkin turhan tasapaksua mättöä, jota jatkoi Climatic Degradation. Onneksi levyn loppua tulee vielä kohentamaan mainio To A Breathless Oblivion, ja lähes täydellisen loppuhuipennuksen hoitaa Warborn.

Lyhyesti:
Parhaita levyjäni, pari biisiä tuntuu täytebiiseiltä.

Arvosana: 9/10

Olen jo ostanut toisenkin BDM:n levyn, Unhallowedin, jonka arvostelen joskus kun on tullut se kuunneltua sen verran monta kertaa että tietää mistä puhuu.

Sentenced - Buried Alive 2 CD(2006)



CD 1:

1. Funeral Intro (Adagio)
2. Where Waters Fall Frozen
3. May Today Become the Day
4. Neverlasting
5. Bleed
6. The Rain Comes Falling Down
7. Ever-Frost
8. Sun Won't Shine
9. Dead Moon Rising
10. Despair-Ridden Hearts
11. Broken
12. The Suicider / Excuse Me While I Kill Myself

CD 2:

1. The War Ain't Over!
2. Nepenthe
3. Northern Lights
4. The Way I Wanna Go
5. Dance on the Graves (Lil' Siztah)
6. Noose
7. Aika multaa muistot (Everything Is Nothing)
8. Farewell
9. No One There
10. Drown Together
11. Cross My Heart and Hope to Die
12. Brief Is the Light
13. Vengeance Is Mine
14. End of the Road


Sentenced, Iron Maiden, Metallica, AC/DC. Siinä bändit jotka ovet minulle enemmän kuin musiikkia. Sentenced oli suomalaisen metallimusiikin helmiä, ja vaikka yhtyeen kuolemasta on jo jokunen vuosi, on faniuteni bändiä kohtaan pysynyt entisellään. Kyseinen levy on siis Sentencedin ainoa live-CD, nauhoitettu yhtyeen viimeiseksi jääneltä jäähyväiskeikalta Oulun Club Teatrialta.CD:llä on biisejä yhtyeen jokaiselta studioalbumilta, paitsi Shadows of the Pastilta, joka on Sentencedin debyyttialbumi. Viiden kappaleen aikana lavalla vierailee Sentencedin aikaisempi laulaja Taneli Jarva. (The War Ain't Over!", "Nepenthe", "Northern Lights", "The Way I Wanna Go" ja "Dance on the Graves (Lil' Siztah))

Ensimmäinen levy alkaa Funeral Introlla, joka on kaunista viulunsoittoa. CD 1:n timantit ovat biisit Neverlasting, Ever Frost, Despair-Ridden Hearts, The Suicider, May Today Become the Day ja Excuse When I kill Myself. Levy 2 alkaa mukavalla rallilla nimeltä The War Ain't Over!,joka ei tosin ole mielestäni CD 2:n parasta antia. Parhaimmait musiikkiorgasmit kakkosplätyltä antaa Noose, Farewell, No-one There, Cross My Heart And Hope To Die, Vengeance Is Mine ja End of the Road.Hintaa tällä levyllä oli vaivaiset 9 euroa, mikä on halpa tästä hinta tästä aarteesta.CD:tä ei puutu yhtään suosikkikappalettani, eli kokonaisuutena Buried Alive on mahtava kokemus joka ei jätä tällaista kovaa Sentenced-fania kylmäksi. =) Nousee suosikkilevyjeni joukkoon.

10/10

Lainaus:21.12.2008 K1pp0 kirjoitti:
Viimeksi ostamani levy on Fintelligens - Lisää

Ihan OK levy, mutta ei voi vanhaa kunnon Fintelligenssiä.

Joo ja lue aloitusviesti.

Sonata Arctica - The Collection

Tuli siis kyseinen levy bongattua kaupan hyllyltä, vaikka tarkoitus ei ollutkaan ostaa, tarttui se silti mukaan johtuen kätevästä 10€ hinnasta joka on melko hyvä, sillä kyseinen kiekko sisältää parasta kyseiseltä yhtyeeltä. Levy alkaa The Ruins of My Lifellä, joka ei omiin suosikkeihini kuulu, mutta ihan ok biisi. Tämän jälkeen onkin 3:n mainion biisin putki, 8th Commandment, Don't Say a Word ja Victoria's Secret, joista Don't Say a Word on viime aikoina soinut melko paljon. Sitten näistä hiukan nopeammista, siirrytään hetkeksi johonkin herkempään, Tallulah joka myöskin ihan ok biisi vaikka ei omiin suosikkeihini kuulukkaan. Sitten onkin raju putki, Wolf & Raven joka oli jo sävellysvaiheessa legenda, Black Sheep, Broken, Kingdom for a Heart, Fullmoon, My Land (2006) joka tosin oli alkuperäistä versiota selvästi laimeampi, ja tuntui vain tekosyyltä uudelle albumille. Tämän järkeen The Cage, joka myös soinut todella ahkerasti. Sitten taas hiukan herkempään, Last Drop Falls, eikä tämäkään tosin kuulu lemppareihini. Sitten UnOpenedia ja San Sebastiania (Revisited) jotka ovat myös omia suosikkejani. Tämän jälkeen Ain't Your Fairytale, joka ei itsessäni liiemmin fiiliksiä herätä, mutta on ok, ja Replica (2006) joka myöskin alkuperäistä laimeampi.

Jos Sonata Arctica kiinnostaa, tämä on täydellinen albumi hänelle joka haluaa tutustua tarkemmin. Vaikka moni hyvä Sonata Arctican biisi uupuukin levyltä, on kokonaisuus hyvä.

10/10

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son



Tyylilajit - Heavymetal ja progressiivinen metalli
Julkaistu - 11 Huhtikuuta 1988
Kesto - 44:14
Levy-yhtiö - EMI

Kappaleet:
1. Moonchild
2. Infinite Dreams
3. Can I Play With Madness
4. The Evil That Men Do
5. Seventh Son of a Seventh Son
6. The Prophecy
7. The Clairvoyant
8. Only The Good Die Young

Iron Maidenin seitsemäs studiolevy kyseessä. Tämän albumin nimi keksittiin tarinasta: seitsemännen pojan seitsemäs lapsi, joka ensinnäkin sopii hyvin seitsemännen levyn nimeksi, mutta idea rupesi vain kasvamaan...

Moonchild
Tämä kappale perustuu Moonchild nimiseen romaaniin. Biisi alkaa lausunnolla, joka kuullaan myös viimeisen kappaleen lopussa. Alku lähtee syntikalla ja siitä tulee oikein mukavaa soundia. Riffit ovat melko yksinkertaisia, mutta aika kivoja silti. Kappale on muutenkin suht "rauhallinen". Kertosäe on yksinkertainen, mutta jää muistiin ja on todella hyvä. Ei albumin paras, mutta hieno kappale.
Arvosana - 8½

Infinite Dreams
Hienolla ja rauhallisella alkuriffillä käyntiin lähtevä Infinite Dreams on alusta loppuun hienoa kamaa. Rauhallinen meno muuttuu vähän nopeammaksi ja päästäänkin hyvään ja toimivaan kertosäkeeseen. Tämä Steve Harrisin säveltämä kappale sisältää kivoja ja toimivia riffejä. Kappale on myös melko melodinen ja jotkut kohdat jää mukaavasti soimaan päähän.
Arvosana - 8

Can I Play With Madness
Varmaan levyn tunnetuin biisi, jota en hirveemmin ihmettele. Heti alkuun tulee "CAN I PLAY WITH MADNESS" ja sitä seuraa toimivaa riffiä ja tosi menevää settiä muutenkin. Kertosäe syöpyy mukavasti päähän ja on tosi hyvä. Laulu on todella hyvää, niinkun muissakin biiseissä ja Dickinson vaan osaa tehdä kertosäkeestä hyvän kuuloisen. Soolo on hieman lyhyt, muttei onneksi mitään perus tilutusta. Ymmärrän biisin suosion, mutta en yhdy siihen, vaikka hieno biisi onkin kyseessä.
Arvosana - 9+

The Evil That Men Do
Kappale lähtee käyntiin hyvin tehdyllä riffillä, joka jää mieleen positiivisesti. Kun laulu alkaa niin ymmärtää tämänkin biisin suosion. Aivan mahtavia kohtia koko biisi täynnä. Kertosäe on ehkäpä jopa levyn paras. Se on melodinen ja soittimiltakin hieno suoritus. Nostetaampas hattua Smithille, Dickinsonille ja Harrisille, jotka tämän biisin ovat säveltäneet. Biisi sisältää paljon hyviä riffejä ja vetää kuuntelijan mukaansa hyvällä kertosäkeellä. Todella hieno biisi, suosittelen.
Arvosana - 10-

Seventh Son of a Seventh Son
Levyn nimikkobiisi kestää melkein kymmenen minuuttia ja on selvästi pisin biisi. Mukava alku "huudatus" aloittaa tämän biisin hienosti. Näitä alkuhuudatuksia tulee pitkin biisiä useemminkin ja ne on hyvän kuuloisia. Kertosäe on oikein mukava, mutten vanno että ekalla kuuntelu kerralla jäisi mieleen, tai että edes koko biisi aukeaisi ensimmäisellä kerralla, mutta pidän kertosäkeestä. Biisissä tulee myös pitkä rauhallinen kohta, jossa taustalla kuuluu rauhallista woo-oo-oooo:ta. Sitten biisi taas lähtee käyntiin varsin hyvänkuuloisella soololla, mikä ei tosin tuo oikeestaan mitään uutta. Vähän omaperäisempiä riffejä välillä, mutta sitä perus tiluliluleijaatakin on soolossa. Kuitenkin biisi on kiva, vaikkei pärjää levyn parhaimmile biiseille.
Arvosana - 8-

The Prophecy
Tämäkin kappale alkaa rauhallisesti ja hieman sanattomaksi jättävästi, mutta altahan paljastuu hienoa jälkeä. Biisi on hyvin sävelletty, Dickinson hoitaa laulunsa hienosti ja riffittelyt pysyvät suhteellisen monipuolisina, eikä jätä ihan kylmäksi. Kertosäe on hyvänkuuloinen ja jää varmasti päähän, jos ei ensimmäisellä niin myöhemmillä kerroilla.
Arvosana - 8-

The Clairvoyant
Kivalla bassoriffillä käynnistyy tämä biisi. Sen jälkeen on luvassa melodista menoa. Ehkä levyn melodisin kappale, tosin tätä ei näy kummemmin enään kertosäkeessä. Kertosäe on silti yksi levyn kivoimpia. Hienoja ja päähänjääviä kohtia löytyy myös muualtakin kun kertosäkeestä, sillä koko kappale alusta loppuun on hieno. Riffit onnistuvat pysymään mielenkiintoisina ja melodisina. Tosi hyvä biisi.
Arvosana - 9+

Only The Good Die Young
Biisi alkaa mukaan vetävästi, laulu alkaa nopeasti ja siitä se mahtavuus lähteekin. Laulun alkaessa nimittäin hienoja kohtia rupee tulemaan, kertosäe on mahtava. Biisi alkoi lupaavasti ja onnistuu pitämään hienoutensa loppuun saakka ja tämähän on aivan mahtava lopetus mahtavalle levylle. Kuten alussa mainitsin niin tämän levyn ekat sanat on laitettu myös tämän viimeisen biisin viimeisiksi sanoiksi. Hienoa settiä ja todella hieno lopetus tälle albumille.
Arvosana - 9

Todella hyvä albumi, muttei kuitenkaan Iron Maidenin paras.
Albumin arvosana - 9½

Kauneus on kuulijan korvassa mutta mitä *******ä? Can i play with madness Infinite dreamsia parempi? Never.

METALLICA: Death Magnetic


- Nyt on Metallica taas entisensä. Kolmen viimejulkaisun jälkeen tämä nappasi kunnolla! Paras kipale on kaikista levyn viides. Kaikki itseasiassa kolahtaa meikälle tältä levyltä, hieno myös on neljäs raita.

Ostin levyn käytettynä ja sain uudenveroisen! Näin sitä säästää.


10 pistettä.

* Radiohead - OK Computer

Levy löytyy jo ennestään hyllystä, mutta ostin uuden vanhan äänenlaadun kärsittyä tuhansien kuuntelukertojen jälkeen.

Ehdottomasti paras levy kokonaisuutena minkä olen kuullut. Radiohead ei ole lempiyhtyeitäni, eikä OK Computerilta löydy lempikappalettani, mutta kokonaisuutena se on aivan omaa luokkaansa.

* Fu Manchu - The Action Is Go

Reipasta punkrockia. Yhtyeen varhaisen ajan levy, jonka paras kappale ja myös myyntivaltti on Evil Eye. Hyvässä vai pahassa? Vaikea sanoa, mutta pidin levystä, ja muutama muukin hyvä kappale nousi esiin.

* Radiohead - In Rainbows

En ole kerennyt vielä kuunnella, mutta odotukset kohtalaiset.

*Daft Punk - Alive 2007

Kun aluksi lähdin kuuntelemaan Alive 2007:ää odotukseni eivät todellakaan olleet korkealla esityksen, levyn kokonaisuuden tai varsinkaan äänenlaadun puolelta, mutta nopealla läpikuuntelulla yllätyin levyn hyvyydestä. Levyn ollessa suora taltio livekeikalta on mukana väistämättä ylipitkää renkutusta fanien tanssittamiseksi, mutta vanhojen kappaleiden mixaus ja yleisön huudahdukset toivat pirteyttä siihen tavalliseen Daft Punkiin, joka on tukeutunut lähinnä yksittäisten kappaleiden oivalluksiin.

Lainaus:02.01.2009 Heke32 kirjoitti:

Lainaus:21.12.2008 K1pp0 kirjoitti:
Viimeksi ostamani levy on Fintelligens - Lisää

Ihan OK levy, mutta ei voi vanhaa kunnon Fintelligenssiä.

Joo ja lue aloitusviesti.

Joo ja elämä pilalla?

Lainaus:10.01.2009 ile61 kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 Heke32 kirjoitti:

Lainaus:21.12.2008 K1pp0 kirjoitti:
Viimeksi ostamani levy on Fintelligens - Lisää

Ihan OK levy, mutta ei voi vanhaa kunnon Fintelligenssiä.

Joo ja lue aloitusviesti.

Joo ja elämä pilalla?

No ei, mutta kukaan jaksa lukea tommosia posteja :)

Lainaus:11.01.2009 Nose kirjoitti:

Lainaus:10.01.2009 ile61 kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 Heke32 kirjoitti:

Lainaus:21.12.2008 K1pp0 kirjoitti:
Viimeksi ostamani levy on Fintelligens - Lisää

Ihan OK levy, mutta ei voi vanhaa kunnon Fintelligenssiä.

Joo ja lue aloitusviesti.

Joo ja elämä pilalla?

No ei, mutta kukaan jaksa lukea tommosia posteja

Mä jaksoin joten mitä sä selität?

Säännöt ovat selvää suomen kieltä. Jos niitä ei noudateta, niin minun elämäni on tosiaankin pilalla. Offtopic loppuu nyt.

Mastodon - Blood Mountain

Uskomattoman inspiroivaa, unenomaista progea, teknistä trash kitarointia, massiivisia melodioita, murskaavat kitarasaundit, groove komppia ja virtuoottista soittamista. Varsinki rumpu -ja kitarasuoritukset nousee esiin todella taitavana suorittamisena, mutta ei ylisoittamisena (childreeenofbodoooom). Poukkoilevia biisinrakenteita, mutta kaikki pysyy kasassa (toisin kuin tämä teksti), kitarariffit kuin suoraan taivaasta ja pakottaa katteleen tablat netistä yrittämään ite. Pari nopeaa trash-paahtoa, akustinen haikee biisi, massiivisia raskaita hitaampia jopa dooooomi biisejä. Ihan parasta koskaan.

10-

Miinus siitä instrumentaalista.

Samalla sivulla viimeksi muistutettiin säännöistä. Joko idiootti tai trolli ilmeisesti. Anyhow, bannia voisi kyllä jaella. Menee meinaan into selata topicia jos siellä on tuommosia arvosteluja hyvien arvostelujen seassa.

Lainaus:13.01.2009 Heke32 kirjoitti:
Samalla sivulla viimeksi muistutettiin säännöistä. Joko idiootti tai trolli ilmeisesti. Anyhow, bannia voisi kyllä jaella. Menee meinaan into selata topicia jos siellä on tuommosia arvosteluja hyvien arvostelujen seassa.

Poistoon meni. Nimiä on kyllä painettu muistiin, eli kovin montaa höpöarvostelua en samalta käyttäjältä ala katselemaan.

System of a Down - Toxicity 2001

1 Prison Song
2 Needles
3 Deer Dance
4 Jet Pilot
5 X
6 Chop Suey!
7 Bounce
8 Forest
9 Atwa
10 Science
11 Shimmy
12 Toxicity
13 Psycho
14 Aerials

Koulun levyarvostelua varten ostettu, joka sittemmin antoi potkun raskaamman musiikin kuunteluun (sitä ennen maku oli lähinnä tekno/trance).

Levyn alkupään biisit ovat omasta mielestäni vähän mitäänsanomattomia, huomasin sen siinä vaiheessa kun luulin kuuntelevani samaa kappaletta repeatilla.
Alun kappaleet tavallaan rakentavat levyn huippua, joka kiteytyy ensin Chop Sueyssä, jonka alun kitarariffit ja loistava sanoitus vetävät kylmät väreet joka kerta sekä Toxicityssä ja Aerialsissa. Kun itse rupean hyräilemään biisin säveltä ja sanoja, tiedän, että nyt on hyvä kappale kyseessä.
Kappaleet heräävät eloon Serj Tankian avulla. Hän osaa käyttää ääntään loistavasti.

Pitääkin ruveta seuraamaan, milloin SOAD palaa takaisin musiikin pariin.


Arvosana: 9

Marilyn Martin "Marilyn Martin"

Tuo levy tuli alunperin hankittua yhden tietyn kappaleen (Night moves) takia, kyseinen kappale kun oli eräällä kaverilta saadulla videokasetilla johon oli tallennettu vino pino musiikkivideoita TV:stä. Video oli varsin mielenkiintoinen ja kappale hyvä joten katsottuani YouTubesta pari kertaa tuon live-esityksenä päätin hankkia tuon esittäjän levyn (jolla luonnollisesti tulisi olla tuo kyseinen kappale). Ihan kivaa kuultavaa, kappaleet ovat aika monipuolisia (mutta svengaavia) ja esittäjällä on kiva ääni.

edit: kappalelista

1. Night moves
2. Body and the beat
3. Too much too soon
4. Turn it on
5. The dream is always the same
6. One step closer
7. Beauty or the beast
8. Move closer
9. Wildest dreams
10. Here is the news

Metallica - Ride The Lightning
Minulla on mielikuva tallikasta sellaisena ns. "kilttinä" thrash-bändinä. Tiedä sitten, mistä se johtuu. Varmaan laulajasta.

No ei tämä levy kuitenkaan hirmuisen kiltti ole. Ihan aggressiivista menoa tarjoillaan alusta loppuun, ja riffit möyrivät luuta jauhoksi kiitettävällä teholla. Oma uuniikki sävynsä Metallicassa kuitenkin tuntuu olevan perinteisiin thrash metal-bändeihin verrattuna, esimerkiksi akustisemmat osuudet eivät ole niin suuressa suosiossa kyseisissä yhtyeissä. Fade To Blackissakin on hienoista balladimaisuutta, mikä ei kuitenkaan haittaa yhtään. Kaiken kaikkiaan kyseessä on oikein mainio levykokonaisuus, jossa on vähemmänkin suoraviisaista fiilistelyä ja siten paljon mielenkiintoa. Helposti lähestyttävä ja kuuntelua kestävä.

Biisi kuin biisi on levyltä mainiota kuunneltavaa, eikä valittamista löydy. Fight Fire With Fire on rankka aloitus, eikä meno hyydy missään vaiheessa, ja viimeinen kipale The Call Of Ktulukin jaksaa vielä pitää mielenkiintoa yllä.

Mutta Lars ei ole kummoinen rumpali. Sori. Tuli vain huomattua levyn melko yksinkertaisista rumpukompeista ja -filleistä.

9/10

Judas Priest - Killing Machine
70-luku ja Judas Priest. Kyseiseen yhdistelmään rakastui nopeasti asiantuntemattomanakin. Täytyy vain sanoa, että tässä on yksi parhaista levyistä mitä olen koskaan kuunnellut. Toisenlainen klassikko kuin Sad Wings, mutta aivan yhtä vakuuttava. Musiikki kuulostaa kyseiseen levyyn verratuna hieman hiotummalta ja, öh, tarttuvammalta. Tämä piru vieköön rokkaa.

Kappaleet muodostavat teräksenlujan selkärangan ja pitävät sisällään tarpeeksi vaihtelevuutta, jottei kuuntelija puutuisi. Rokkaa, rokkaa, rokkaa. Ei sitä oikein voi yksinkertaisemmin sanoa. Rob on laulajana aivan omaa luokkaansa, riffit ovat yksinkertaisen hyviä ja soolot samoin. Rumpalikin pääsee esittämään taitojaan, esimerkkinä Delivering The Goodsin lopetus.

9,5/10