Eternal Tears of Sorrow - Children of the Dark Waters


Huomaa kyllä, että EToS on mennyt aina vaan melodisempaan suuntaan, mikä on ehdottoman hyvä asia. En ole koskaan pitänyt siitä vanhemmasta tuotannosta. Sinfonisia soittimia olisin toivonut enemmän, kun kyseessä on nyt kuitenkin sinfonista death metallia soittava yhtye. Synat olivat isossa asemassa ja kappaleet saivakin paljon mahtipontisuutta tämän takia, mutta kunnon sinfoniaorkesterilla oltaisiin saatu vielä eeppisempi kokonaisuus.

Lätyn avausbiisi, Angelheart, Ravenheart, toimii erittäin hyvin, niin kappaleena, kuin albumin aloittajana.. Biisi on suoraa jatkoa edellisen levyn viimeiselle biisille. Tunnelma on huipussaan! Tästä kappaleesta huomaa myös, että vaikka EToS on mennyt melodisempaan suuntaan, se pitää vielä (melodisen) death metal juurensa. Riffit ovat nimittäin rautaa ja myös sopivan raskaita. Paljon raskaampia, kuin mitä kuulee jollain geneerisellä jööttiporilätyllä.

Kokonaisuus levyllä pysyy loistavasti kasassa, mutta vaihtelua tulee kuitenkin aina sen verran, että levy pysyy kiinnostavana. Albumin heikoin kohta on selvästi Midnight Bird, joka on imo todella tylsän kuuloista mättöä. Melkein voisi haukkua täytebiisiksi, mutta sitä seuraava Diary of Demonic Dreams on paras biisi, minkä olen pitkään aikaan kuullut. Ehdottomasti levyn paras kappale. Etenkin biisin alkuvaiheilla tuleva kirkaisu saa hiukset nousemaan pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.

Yksi vuoden parhaista julkaisuista tähän mennessä joistain heikoista hetkistä huolimatta. Kannattaa hommata tämä levy! (Y)
9+/10

Toukokuun viimeisellä viikolla ostin nämä kaksi, Amorphiksen uusin ei ollut ehtinyt vielä aamuksi kauppaan, joten turvauduin näihin.

Children Of Bodom - Something Wild [1997/2008]

Kaverilta lainasin joskus pari vuotta sitten ja oli mielestäni korkea aika hommata omaksi myös tämä. Viime vuoden uusintajulkaisu, joten saan/joudun nauttimaan/kärsimään myös kahdesta bonusveisusta; Children Of Bodom kappaleen sinkkuversiosta vuodelta 1998(?) ja Sepultura coverista, mikä on Bodomin tyylin "ihan kiva". Sepulturan kappale on kuitenkin parempi myös masteroinnin ja miksauksen saralla.

Ihmeellisen vähän kappaleita levylle on tuupattu, kokonaiset 7 jos bonareita ei lasketa. Kappaleet voi jakaa kolmeen kategoriaan omalla kohdallani. Hitit; Deadnight Warrior ja Touch Like Angel of Death. Perusbiisit; Red Light in My Eyes pt. 1&2 ja Lake Bodom (mielestäni todellakin yliarvostettu kappale btw). Ja viimeisenä kategoriana turhakkeet; In the Shadows ja The Nail

Levy on ihan mukava ja tasoltaa heinan keskivertoa heikompi tekele, pitää ottaa kuitenkin huomioon jäsenten nuori ikä ja että levy on bändin devytti. Onneksi bändin soittotaito ja Laihon sävellystaito paranivat/paranevat vanhetessaan.

Arvosanaksi * *

Children Of Bodom - Hatebreeder [1999/2008]

Bändin toinen levy ja oli minulle aikoinaan ensimmäinen Bodom levytys jonka kuulin. Mielestäni yksi bändin parhaimpia. Muistuttaa paljolti vielä Something Wildia, mutta kappaleet ja soittotaito parantuneet huomattavasti.

Levy ei kuitenkaan ole ehkä yhtä vahva kokonaisuus kuin bändin tulevat julkaisut, mutta ehkä jonkinsortin tunnearvo levyä kohtaan nostaa sen ylitse muiden bändin levytysten.

Levyllä oikeastaan vain yksi turhake, Wrath Within. Parhaimmaksi osoittautuu mm. Hatebreeder, Bed of Razors ja Downfall. Bonuksena olevat coverit (No Commands ja Aces High, esittäjiä tuskin tarvitsee mainita?) ovat sitä peruskauraa. Eivät pohjamutaa, mutta eivät myöskään kultaa. Levyn parhaimmaksi osoittautuvat kitara ja kosketin melodiat ja myöskin kyseisten instrumenttien soolot.

Arvosana: * * * *

Aerosmith - Greatest Hits

Ensimmäinen Aerosmith-albumi tuli sitten ostettua. Levy alkaa bändin parhaimmilla kappaleilla, rauhallisella Dream Onilla, ja siirtyy eteenpäin vähän raskaampiin, kerta kaikkiaan loistaviin hard rock-klassikkoihin kuten Same Old Song and Dance ja Walk This Way. Sweet Emotion on ehdottomasti albumin paras raita, ja yksi parhaimmista hard rock-biiseistä ikinä kaiken kaikkiaan. Myös Last Child, Back in the Saddle ja Draw the Line ovat todella meneviä kipaleita. Tähän asti Joe Perryn ja Brad Whitfordin kitaratyö on ollut kympin arvoista, ja Tylerin räkäinen, käheä rock n' roll ääni sopii biiseihin loistavasti.

Kolme viimeistä biisiä laskevatkin tunnelmaa reilusti. Kings and Queens on todella tylsä ja ankea kipale, ja tässä vaiheessa voidaan huomata levyn siirtyneen kevyempään suntaan. Come Together on onnistunut, mukavan bluesmainen cover, mutta ei oikein sovi levylle. Lopetusraida, Remember, ei myöskään hirveästi meikäläistä innosta kevyydellään ja tylsyydellään. Levyn kolme viimeistä biisiä tulivat suurina pettymyksinä, kun taas ensimmäiset seitsemän kappaletta olivat suurenmoisia, ja edustavat täten parempaa, vanhan ajan raskaampaa Aerosmithiä.

Levy on kokonaisuudessaan todella hyvä, sillä kappaleet kuten Sweet Emotion ja Walk This Way saavat kuuntelijan takuuvarmasti polkemaan jalkaa ja soittamaan ilmakitaraa. Kuitenkin, jos kolme viimeistä biisiä olisi voitu korvata esim. Toys In the Atticillä, Train Kept A-Rollin'illa ja Mama Kinillä, olisi kyseessä ehdottomasti täydellinen Greatest Hits-albumi.

4/5

Ostin laivalta AC/DC Black Ice se on mun viime levy minkä olen ostanut ja hyvä oli, löysin siitä uuden lempi biisin ja se on She Likes Rock N' Roll kannattaa kuunnella

Hankin viimeksi levyn AC/DC Black Ice onhan se ihan kiva mutta tykkään enemmänkin raskaasta esimimmu Borgir,Children Of Bodom,Amon Amarth,Static X,Disturbed ja slipknot ne on musta yliveto bändejä !

Edellis päivänä ostin kaverilta 2 SOADin levyä 10e Levyjen nimet ovat SOAD ja Steal This Album!

Nokia musiikista latasin Aamupojat-Radiohitit ja Illi-Kokoa mut, yhteensä makso 20e

Heitetääs pitkästä aikaa jotain uutta...

Chimaira - The Infection



1. The Venom Inside
2. Frozen in Time
3. Coming Alive
4. Secrets of the Dead
5. The Disappearing Sun
6. Impending Doom
7.On Broken Glass
8. Destroy And Dominate
9. Try To Survive
10. The Heart of it all
11. Warpath*
12. Revenge*
13. Convictions*

*Bonus raita


Clevelandilainen Chimaira soittaa metalcorea/groove metallia, ja on kohtuu kuuluisa jo lätäkön tälläkin puolen. Nyt Chimairan jo 5 täyspitkä levy on jo rantautunut Suomeen (oikeastaan rantautui jo huhtikuussa) ja sitä myytiin ensimmäisellä myyntiviikollaan USA:ssa jopa yli 15 000 kappaletta.

Olen kuunnellut Chimairaa "jo" n. 3 vuotta, omistan kaikki bändin levyt ja DVD:t joten kai voin pitää itseäni fanina. Infection on Chimairaa raskaimmillaan. Kaikki levyn biisit ovat kohtuullisen hitaita ja raskaita, kolmen edellisen levyn paahtoa ei ole juuri ollenkaan. Ja sitä nimenomaan kaipaisin tähän levyyn. Paahtoa. Ja sooloja.

Kuten ennen olen tehnyt, en ala nyt biisi kerrallaan levyä arvostelemaan. Miksi? Koska kaikki biisit kuulostavat kohtuu samalta, levy ei tarjoa mitään vaihtelua ja on loppujen lopuksi aika tasapaksu teos. Soolojen puute hinaa arvosanaa reilusti alemmas. Parissa biisissä on kyllä soolo, mutta suurimmassa osassa ei ole. Vokalisti Mark Hunter hoitaa ärjymisensä hyvin, eikä ole päästänyt puhdasta laulua kuin yhteen biisiin. Muukin bändi on kokonaisuudessaan tehnyt osansa loistavasti, mutta levyltä vain puuttuu "se jokin" jonka takia sitä jaksaisin kuunnella. Suosikkibiisit levyltä kyllä löytyy, Coming Alive, Disappearing Sun, Warpath ja Revenge. En nyt osaa perustella miksi, mutta ne vain miellyttävät korvaa eniten. Revenge tarjoaa aiemmilta levyiltä tuttua paahtoa, harmi vain että se on bonusbiisi, eli tavallisella levyllä sitä ei ole.

Lyhyesti sanottuna hyvä levy, mutta vaihtelu, soolot ja "se jokin" puuttuu.

8/10

Amorphis - Skyforger [2009]



Toukokuussa ilmestynyt Amorphiksen uusi levy. Pari viikkoa sitten hankkisin ja nyt monen pyörityskerran jälkeen ajattelin laittaa tänne pientä analyysia tästä.

Albumi on pääasiassa yhdistelmä raikkaita kitara ja kosketinmelodioita yhdistettynä Tomppa Joutsenen loistavaan lauluun. Miekkonen laulaa hyvin niin puhtaita lauluja kuin örisee suht. matalalta. Nämä keskeiset elementit tulee esiin esimerkiksi kappaleissa Sampo, Sky Is Mine ja Course of Fate.

Levyllä on myös heikkoutensa. Eli My Sun ja Highest Star. Ainakaan vielä kappaleet eivät ole tuottaneet itselleni mitään ahaa elämystä. Ehkä niiden suhteen tarvitaan vain aikaa.

Levy on mukavan kesäinen ja sitä jaksaa pyörittää vielä kymmenenkin kerran lyhyellä aikavälillä. Loistava lisä bändin muutenkin upeaan diskografiaan.

* * * * ja puoli tai 9/10

August burns red - Constellations

Viimeinen hankintani oli tuo levy.
Ei vastannut lainkaan odotuksiani, odotin jotain täyttä floppia
mutta yllätyin hyvin paljon kun sen hommasin.
Todella hyvä levy paras ABR:än levy tällä hetkellä
Suosittelen kaikki ostamaan/latamaan jos sellaisesta musiikista diggaatte
^___^

Motörhead - On Parole

Motörhead! You can call me motörhead, alright.

Ihan huippu levy, hakkaa Ace of Spadesin miusta sen takia kun tällä levyllä on, miten sen nyt sanois, munakkaimpia kappaleita.

Juuh... tänään ostin Megadeth - Peace Sells...But Whos Buying hyvä levy oli löysin levystä 3 hyvää biisiä arvosana 10/10.

Lainaus:06.08.2009 Miikka11 kirjoitti:
Juuh... tänään ostin Megadeth - Peace Sells...But Whos Buying hyvä levy oli löysin levystä 3 hyvää biisiä arvosana 10/10.

3 hyvää biisiä ja silti täysi kymppi? No varmaan levy aukenee täysin viikkojen pyörityksen jälkeen.

Niin ja kyl ne muutkin biisi olivat ok

OT:Joku voisi muuten tedä aiheen Spofitystä koska en itse jaksa. Spofity

Lainaus:08.08.2009 pimee kirjoitti:
OT:Joku voisi muuten tedä aiheen Spofitystä koska en itse jaksa. Spofity

Idiootti

Olin safkikselta palailemassa duuniin kun oranssiin kaapuun pukeutunut ja oranssia kärryä vetävä kalju mies pysäytti minut ja sanoi "Sä oot selvästi lahjakas, ootko musiikkimiehiä, soitatko kitaraa?" Jäbä sai 2/3 oikein joten pysähdyin.

Eli jonkunlainen munkkihan se siinä, ja alkoi kauppaamaan kirjoja ja levyjä. Opus ei kiinnostanut, mutta aattelin että pitkästä aikaa voisi ostaa levyn. Joten annoin kympin ja sain levyn, mutta kaupan päälle myös Kuningatar Kuntin opetukset-kirjan ja hyvää karmaa. Todellinen diili.

Levyhän on nimeltään Keshavan Maslak & Paul Bey, tai sittten vaan Keshava, en tiedä kumpi on oikein. Ilmeisesti sitten munkkien tekemä rokkia, vaihtelee vähän etnisemmästä tyylistä progeen ja perus kevytrokkiin. Yllättävän hyvä kokonaisuus, pari oikein makoisaa kappaletta löytyy. Löytyy sitä huonompiakin levyjä hyllystä. Saakoon lätty siis seiskan.

Lainaus:22.11.2004 Rams kirjoitti:
lisäys: Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä.

Chris Wollard & the Ship Thieves ( 2008 )


Hot Water Musicista tutun Chris Wollardin soololevy. En löytänyt mistään Suomesta tätä levyä joten lopulta antauduin tilaamaan Englannista, kun kyse on kuitenkin Chrisin kaltaisesta sonnista. Heti ensimmäisen kappaleen No Exceptionin alkukitaroista kuunteluhalut kiihottuivat aika mukavasti, tiukka kipale joka pakottaa kuuntelijan kuuntelemaan loputkin levystä. Seuraava kappale, Reason In My Rhyme, onkin jo hempeämpää, akustista sooloilua parhaasta päästä, alun kitarat lämmittävät ja tuovat hyvänolon tunteen tavalla jolla en ainakaan itse ole pariin vuoteen saanut. Chris onnistuu pelkällä äänellään luomaan käsittämättöntä melodiaa ja tunnelmaa, erittäin kaunis kappale.
Kolmas kappale; Same to You onkin jo melkoinen tuutulaulu, enkä huonolla tavalla tarkoita, rento country-tyyppinen meno mukavan modernilla tyylillä, Chrisin ääntä on jotenkin mixattu kaikuvaiseksi joka kuulostaa pirun hyvältä.

Neljäntenä levyllä on kappale nimeltä In The Middle of the Sea, joka ei nyt aivan ensimmäisten kolmen kappaleiden tasolle mielestäni yllä, melko keskiverto kappale, pakko arvostaa kyllä biisin hiomattumuutta ja Chrisin erinomaista ääntä, jälleen kerran. Levy alkaa muuntautumaan yhä monialaisempaan suuntaan, All the Things You Know on eräs levyn helmistä, ei kauheastikaan eroa itse How Water Musicin tuotoksista, Chris todistaa ettei ole ryhtynyt pelkäksi akustiseksi sooloilijaksi, kappale rokkaa erinomaisesti. Noh, en enempää jaksa arvostella, mutta tämä levy on ainakin itselleni aivan loistava jota tulee kyllä kuunneltua tulevina kylminä syysiltoina monesti ja joskus vielä oluen kera fiilisteltyä.

Antaisin levylle pisteitä 9/10

Lainaus:26.08.2009 Wilsu kirjoitti:
Olin safkikselta palailemassa duuniin kun oranssiin kaapuun pukeutunut ja oranssia kärryä vetävä kalju mies pysäytti minut ja sanoi "Sä oot selvästi lahjakas, ootko musiikkimiehiä, soitatko kitaraa?" Jäbä sai 2/3 oikein joten pysähdyin.

Siistii, Hare Krishna-rockia. :-----D

Stratovarius Infinite - Visions

Lähinnä levy live-esiintymisestä. Muutaman kappaleen musiikkivideon ja demonkin ovat laittaneet mukaan.

Mukana tuli myös toinenkin levy, joka kertoo yhteensä 10 vuotta bändin historiasta, Stratovariuksen vapaa-ajasta ja ohjelmasta ennen keikkoja.

Sonata Arctica - The Days of Grays

Paras levy Sonatalta. Ekan kuuntelu kerran jälkeen hyviä biisejä ei ollut kuin pari: "The Last Amazing Grays", "The Truth Is Out Here", sekä mainio intro "Everything Fades To Gray". Monen kuuntelu kerran ja lyriikoita lueskellen, muutkin biisit tarttui todella hyvin. Hyvin huomaa, että bändi on kasvanut aikuiseksi, verrattuna esim. Silenceen, joka tosin on kanssa todella mainio levy.

Kakko hoitanut todella hyvin laulusuoritukset, mutta tunnelmaa vähäsen miinustaa hänen huono englanninkielen lausunta. Myös levyllä mukana laulaa kahdessa biisissä Johanna Kurkela. Hyvä valinta Tonyn äänen viereen. Myös toisena vierailijana Perttu Kivilaakso Apocalypticasta hoitaa sello osuudet.

Levyllä on paljon helmiä ja hienoja, mahtipontisia instrumentaali osia. Harmiksi vain oma levy ei ole Digipak, eli ei mukana bonusbiisiä.

Kuten sanoinkin levy on paras Sonatalta ja annan 10-. Miinus tulee Tonyn huonosta englannista.

HIM - Digital Versatile Doom

HIM. Tämä suomen tunnetuin kolme kirjainta on julkaissut vuonna 2008 Live levyn ja DVD:n samassa paketissa. Levy on nauhoitettu Los Angelesissa Orpheum -teatterissa. Mikä sopii HIM:in tyylin kuin nyrkki silmään. Levyllä kuullaan ja nähdään Linden mahtavia sooloja ja Valon upeita laulusuorituksia. Miinusta aika paljonkin on se, että Ville ei paljoa puhise yleisölle vaan, enemmänkin tyylin "vedetääs tää keikka nyt nopeesti, että päästään täältä poiskin." Levyllä on on hyviä biisivalintoja ja DVD:llä hyviä ekstroja mm. Villen haastattelu, Biggest HIM Fan kilpailun voittajat pääsevät tapaamaan bändin jäsenet jne.

DVD ja levy on todella antoisia ja tekee mieli aina kuunnella ja katsella uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Levyn pahvikannet ovat todella upeat. Kuvia otettu mm. Teatterin kattokruunuista ja patsaista.

Annan koko paketille arvosanan 9,5. Ville ei ole paljon kontaktissa yleisöön ja keikka on nopeasti vedetty ilman suurempia puheita ja ei mitään välihauskuuksia, mutta muuten paketti on todella antoisa ja upea kokonaisuus. Jokaisen HIM fanin pakko-ostos.

Pari päivää sitten tuli Helsingistä ostettua J.Karjalainen&Electric Sauna: Marjaniemessä ja Marty Friedmanin Loudspeaker, tänään kun kävin Helsingissä niin ostin Megadethin Peace Sells...But Who´s Buying? ja Youthanasia levyt...alkuperäispainokset.

Ostin parisen viikkoa sitten Megadethin uusimman levyn Endgamen.
En oikein osaa arvostella sitä yhtään, mutta se oli mun mielestä tosi hyvä, ja kaikki kappaleet oli hyviä. Parhaita ehkä 44 Minutes, Head Crusher ja Dialectic Chaos. Voin jopa sanoa, että tää on parempi levy kuin edellinen United Abominations, vaikka sitäkin on tullut kuunneltua jo aika paljon. Megadethia olen kuunnellut ainakin se 3 vuotta.

Rush:
Test for Echo
Signals sekä
Retrospective 3.

Kyseessä on siis jo '60-luvun lopulla aloittanut proge-yhtye. Täytyy sanoa, että hyviä ja viisaita puivat kappaleissaan. Ja kaiken kruunaa todella taidokas soitto.