Artisti : Madlib
Levy : Shades of blue

Madlibin taivas avautui, kun hän sai käyttöönsä kaiken Blue Note levy-yhtiön materiaalin. Levy on ennen kaikkea hieno kunnianosoitus kaikille Blue Noten artisteille, hip-hopin muodossa. Diggaan Madlibia ja Blue Notea, joten minun on helppo sanoa että vanhojen klassikkojen raiskausta tämä ei todellakaan ole. Madlib nostaa Blue Noten parhaimmiston takaisin kuuluisuuteen uudessa kuoressa. Madlibin kekseliäät samplet- ja scratchit ovat mainiota kuunneltavaa. Suosittelen lämpimästi.

5/5

Artisti : Madlib
Levy : Shades of blue

Madlibin taivas avautui, kun hän sai käyttöönsä kaiken Blue Note levy-yhtiön materiaalin. Levy on ennen kaikkea hieno kunnianosoitus kaikille Blue Noten artisteille, hip-hopin muodossa. Diggaan Madlibia ja Blue Notea, joten minun on helppo sanoa että vanhojen klassikkojen raiskausta tämä ei todellakaan ole. Madlib nostaa Blue Noten parhaimmiston takaisin kuuluisuuteen uudessa kuoressa. Madlibin kekseliäät samplet- ja scratchit ovat mainiota kuunneltavaa. Suosittelen lämpimästi.

5/5

Dio - Diamonds,the Best of
Julkaisuvuosi : 1992
Genre : Heavy Metal

Eli tämän legendaarisen hevikääpiö Ronnie James Dion kokoelmalevy,jossa on hänen soolouransa parhaat palat vuosilta '83-'91.Ensimmäinen biisi on tietysti Holy Diver.
Joka kappaleessa on tietysti Vivian Campbellin kitarasoolo,joista jokainen menee saman kaavan mukaan,mutta on tietysti erilainen.
Hyvä levy.Suosittelen kaikille hevistä ja/tai 80-luvusta pitäville.
9+/10

Biisilista
01.Holy Diver
02.Rainbow in the Dark
03.Don't Talk to Strangers
04.We Rock
05.The Last in Line
06.Evil Eyes
07.Rock N'Roll Children
08.Sacred Heart
09.Hungry for Heaven
10.Hide in the Rainbow
11.Dream Evil
12.Wild One
13.Lock Up the Wolves

Dio - Diamonds,the Best of
Julkaisuvuosi : 1992
Genre : Heavy Metal

Eli tämän legendaarisen hevikääpiö Ronnie James Dion kokoelmalevy,jossa on hänen soolouransa parhaat palat vuosilta '83-'91.Ensimmäinen biisi on tietysti Holy Diver.
Joka kappaleessa on tietysti Vivian Campbellin kitarasoolo,joista jokainen menee saman kaavan mukaan,mutta on tietysti erilainen.
Hyvä levy.Suosittelen kaikille hevistä ja/tai 80-luvusta pitäville.
9+/10

Biisilista
01.Holy Diver
02.Rainbow in the Dark
03.Don't Talk to Strangers
04.We Rock
05.The Last in Line
06.Evil Eyes
07.Rock N'Roll Children
08.Sacred Heart
09.Hungry for Heaven
10.Hide in the Rainbow
11.Dream Evil
12.Wild One
13.Lock Up the Wolves

Kanye West - College Dropout (2004)

Vuosikausia monille rapin suurnimille musiikkia tuottanut Kanye West päätti syystä tai toisesta vihdoin pistää kokoon oman lättynsä. Hyvä näin, koska tästä ei enää paljoa kyseisen genren tuotanto letkeämmäksi mene. Soundiltaan todella hyväntuulinen levy on kokoelma toinen toistaan tarttuvampia rytmittelyjä ja taustoja. Mies itse on räpäyttäjänä ihan hyvä, mutta jos pistetään viivalle vaikka herra Dre:n kanssa, ymmärtää kyllä miksi mies on tyytynyt (tai on ollut pakotettu tyytymään) pelkkään musiikin tuottamiseen tähän asti. Tämä ei kuitenkaan levyä kokonaisuutena juurikaan häiritse.

Vähän isommat miinukset on kyllä pakko antaa miehen lähes pakkomielteen oloisesta suhtautumisesta koulutukseen ja uskontoon. On helppoa vähätellä koulutuksen tärkeyttä kun tilillä on seitsemännumeroisia summia. Kaikilla ei ehkä kuitenkaan löydy niitä lahjoja luoda läskejä biittejä ja rikastua niillä. Uskossa saa toki olla, mutta vaikka "Jesus Walks" on biisinä erinomainen, pakostakin alkaa ärsyttämään miehen tilitykset siitä miten hänellä on oikeus uskoaan tuoda julki - toki on, mutta se ei tarkoita, että minä haluan kuunnella. Toisaalta tätähän rap on - haetaan niitä reaktioita. Tyypillisesti vaan ei minun kohdallani ole onnistunut, ehkäpä levy ansaitsisikin plussaa siitä, että saa paikoitellen lievästi ärsyyntymään.

Bottom line: Dre:n 2001:sen ohella mielestäni parasta rappia mitä maa päällään kantaa. Huonoja biiseä ei levyltä löydy yhtään ja suurin osa skiteistä on vähemmän ärsyttäviä kuin keskimääräisellä jenkkiraplevyllä. Vierailijoita levyltä löytyy hyvä kasa, Dr. Dre:stä Ludacrikseen.

9/10

Kanye West - College Dropout (2004)

Vuosikausia monille rapin suurnimille musiikkia tuottanut Kanye West päätti syystä tai toisesta vihdoin pistää kokoon oman lättynsä. Hyvä näin, koska tästä ei enää paljoa kyseisen genren tuotanto letkeämmäksi mene. Soundiltaan todella hyväntuulinen levy on kokoelma toinen toistaan tarttuvampia rytmittelyjä ja taustoja. Mies itse on räpäyttäjänä ihan hyvä, mutta jos pistetään viivalle vaikka herra Dre:n kanssa, ymmärtää kyllä miksi mies on tyytynyt (tai on ollut pakotettu tyytymään) pelkkään musiikin tuottamiseen tähän asti. Tämä ei kuitenkaan levyä kokonaisuutena juurikaan häiritse.

Vähän isommat miinukset on kyllä pakko antaa miehen lähes pakkomielteen oloisesta suhtautumisesta koulutukseen ja uskontoon. On helppoa vähätellä koulutuksen tärkeyttä kun tilillä on seitsemännumeroisia summia. Kaikilla ei ehkä kuitenkaan löydy niitä lahjoja luoda läskejä biittejä ja rikastua niillä. Uskossa saa toki olla, mutta vaikka "Jesus Walks" on biisinä erinomainen, pakostakin alkaa ärsyttämään miehen tilitykset siitä miten hänellä on oikeus uskoaan tuoda julki - toki on, mutta se ei tarkoita, että minä haluan kuunnella. Toisaalta tätähän rap on - haetaan niitä reaktioita. Tyypillisesti vaan ei minun kohdallani ole onnistunut, ehkäpä levy ansaitsisikin plussaa siitä, että saa paikoitellen lievästi ärsyyntymään.

Bottom line: Dre:n 2001:sen ohella mielestäni parasta rappia mitä maa päällään kantaa. Huonoja biiseä ei levyltä löydy yhtään ja suurin osa skiteistä on vähemmän ärsyttäviä kuin keskimääräisellä jenkkiraplevyllä. Vierailijoita levyltä löytyy hyvä kasa, Dr. Dre:stä Ludacrikseen.

9/10

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"

Son of Sam - Songs From The Earth

Muutama kuukausi sitten latasin pari biisiä kyseiseltä bändiltä, ja heti kyllä vakuutti. Sitten yks levykauppa tilas tätä levyä kun pyysin, ja eilen sitten hain kyseisen levyn. Heti lähtee soimaan tuttu ja turvallinen "Of Power", ja olin aivan haltioissani, PenniWiisaan sanoin: "kusin hunajaa". Tästä sitten mentiin eteenpäin yhdeksällä muulla kappaleella. Viimeisen biisin, "Invocation":n jälkeen kusin vieläkin hunajaa. Kokonaisuudessaan loistava levy.

9.8

Son of Sam - Songs From The Earth

Muutama kuukausi sitten latasin pari biisiä kyseiseltä bändiltä, ja heti kyllä vakuutti. Sitten yks levykauppa tilas tätä levyä kun pyysin, ja eilen sitten hain kyseisen levyn. Heti lähtee soimaan tuttu ja turvallinen "Of Power", ja olin aivan haltioissani, PenniWiisaan sanoin: "kusin hunajaa". Tästä sitten mentiin eteenpäin yhdeksällä muulla kappaleella. Viimeisen biisin, "Invocation":n jälkeen kusin vieläkin hunajaa. Kokonaisuudessaan loistava levy.

9.8

Nyt tuli tilattua levyt:

...And Oceans - The Symmetry of I ...

Tämmöistä melodista black metallia tämä. Syntikoilla on melko suuri osa kappaleissa,omasta mielestäni tämä on hyvä asia. Kappaleiden sanoitukset ovat omaperäisiä mutta niinhän ne yleensä ...and oceansilla ovat. Levy todellakin oli ostamisen arvoinen.
9/10

Aborym - Kali Yuga Bizarre

Muutama kuukausi sitten ostin Aborymin With no human intervention levyn. Uudempi Aborym on enemmän industriaalista black metallia. Kali yuga bizarre levyltä löytyy yksi industriaalikappale. Black metalli ja industriaalimusiikki sopivat hyvin yhteen. Itse kuuntelen pääasiassa uudempaa melodista black metallia. Vanhempi ei niinkään innosta.
8+/10

Nyt tuli tilattua levyt:

...And Oceans - The Symmetry of I ...

Tämmöistä melodista black metallia tämä. Syntikoilla on melko suuri osa kappaleissa,omasta mielestäni tämä on hyvä asia. Kappaleiden sanoitukset ovat omaperäisiä mutta niinhän ne yleensä ...and oceansilla ovat. Levy todellakin oli ostamisen arvoinen.
9/10

Aborym - Kali Yuga Bizarre

Muutama kuukausi sitten ostin Aborymin With no human intervention levyn. Uudempi Aborym on enemmän industriaalista black metallia. Kali yuga bizarre levyltä löytyy yksi industriaalikappale. Black metalli ja industriaalimusiikki sopivat hyvin yhteen. Itse kuuntelen pääasiassa uudempaa melodista black metallia. Vanhempi ei niinkään innosta.
8+/10

"Siirretty takaisin omille sivuille"

"Siirretty takaisin omille sivuille"

Artisti: The Roots
Levy: do you want more??!!?!?!

Rootsin toinen julkaisu, yhdisti jazzin ja rapin loistavasti. Hittibiisejä löytyy kymmeniä ja levy on kaikin puolin mainio. Pieni miinus on saman mc:een käyttäminen lähes kaikissa biiseissä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi.

4/5

Artisti: The Roots
Levy: do you want more??!!?!?!

Rootsin toinen julkaisu, yhdisti jazzin ja rapin loistavasti. Hittibiisejä löytyy kymmeniä ja levy on kaikin puolin mainio. Pieni miinus on saman mc:een käyttäminen lähes kaikissa biiseissä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi.

4/5

Offtopic:

Olen jo pitkään harkinnut, että perustaisin oman triidin keikoille, mutta luultavasti Latu lukottaisi sen ja yhdistäisi esim. "Parhaat pelit"-triidiin. Ihan vain liittyen Anonyymi76:n mukavan kattavaan keikka-arvosteluun.

Offtopic:

Olen jo pitkään harkinnut, että perustaisin oman triidin keikoille, mutta luultavasti Latu lukottaisi sen ja yhdistäisi esim. "Parhaat pelit"-triidiin. Ihan vain liittyen Anonyymi76:n mukavan kattavaan keikka-arvosteluun.

Anttilasta tuli ostettua Naikkareiden Oncen Platinum editti.

Nightwish - Once Platinum edit.



Kuva ei vastaa oikeaa kantta täysin, mutten löytänyt Platinumin kansikuvaa.

No.. tuskimpa tästä tarvitsee mitään sanoa? Sanon nyt jotain kumminkin. Elikkä jos joku olisi minulle sanonut viime toukokuussa, että tammikuussa levyhyllyssäsi on kaikki Naikkareiden cd:t, Oncesta 3 eri versiota, Nemo- sinkusta 3 eri versiota, WIHAA:sta molemmat versiot sekä pari muuta sinkkua, en olisi todellakaan uskonut. Oma Naikkari vimma lähti päälle, kun kuulin kaupassa Oncelta Romanticiden ja jo seuraavana päivänä ostin Oncen.

Levy on täydellinen! Avauskappale, Dark Chest of Wonders on loistava ja verrattavissa Judas Priestin Painkillerin avausbiisiin, ei tyyliltään vaan upeudellaan kerrassaan mahtava kappale. WIHAA, seuraava kappale toimii kiitettävän arvosanan arvoisesti. Nemo puolestaan on (valitettavasti) pilattu liiallisella radiosoitolla. Kappaleeseen on yksinkertaisesti kyllästynyt. Planet Hell ja Creek Mary's Blood sekä Kuolema Tekee Taiteilijan ovat mielestäni levyn väliin putoajia. Planet Hell ei vain iske, Creek Mary's Blood on liian pitkä, kappale voisi olla hyvä jos kappale olisi lopetettu siihen kohtaa, kun intiaani alkaa lausumaan runojaan. Kuolema tekee Taiteilijan kuulosti aluksi piristävältä, koska oli Suomeksi laulettu, mutta Oncen kokonaisuuteen verrattuna kappale on heikko.

The Siren, Dead Gardens, Ghost Love Score ja Romanticide ovat niin JÄRKYTTÄVÄN loistavia, että niistä ei edes raaski pistää minkäänlaista analyysiä, ne pitää kuulla itse. Higher Than Rope ei minulle aluksi auennut, mutta nyt se sointuu upeasti korvaan.

Once on kympin levy, mutta seuraavaan Naikkari levyyn voisi kyllä viitoittaa sen verran, että ei enään tästä mahtipontisemmaksi vaan hieman paluuta Oceanborn - Wishmaster -ajoille, mutta ei liikaa. Tarjan laulu kuulostaa nimittäin paljon paremmalta ei niin oopperana.

Anttilasta tuli ostettua Naikkareiden Oncen Platinum editti.

Nightwish - Once Platinum edit.



Kuva ei vastaa oikeaa kantta täysin, mutten löytänyt Platinumin kansikuvaa.

No.. tuskimpa tästä tarvitsee mitään sanoa? Sanon nyt jotain kumminkin. Elikkä jos joku olisi minulle sanonut viime toukokuussa, että tammikuussa levyhyllyssäsi on kaikki Naikkareiden cd:t, Oncesta 3 eri versiota, Nemo- sinkusta 3 eri versiota, WIHAA:sta molemmat versiot sekä pari muuta sinkkua, en olisi todellakaan uskonut. Oma Naikkari vimma lähti päälle, kun kuulin kaupassa Oncelta Romanticiden ja jo seuraavana päivänä ostin Oncen.

Levy on täydellinen! Avauskappale, Dark Chest of Wonders on loistava ja verrattavissa Judas Priestin Painkillerin avausbiisiin, ei tyyliltään vaan upeudellaan kerrassaan mahtava kappale. WIHAA, seuraava kappale toimii kiitettävän arvosanan arvoisesti. Nemo puolestaan on (valitettavasti) pilattu liiallisella radiosoitolla. Kappaleeseen on yksinkertaisesti kyllästynyt. Planet Hell ja Creek Mary's Blood sekä Kuolema Tekee Taiteilijan ovat mielestäni levyn väliin putoajia. Planet Hell ei vain iske, Creek Mary's Blood on liian pitkä, kappale voisi olla hyvä jos kappale olisi lopetettu siihen kohtaa, kun intiaani alkaa lausumaan runojaan. Kuolema tekee Taiteilijan kuulosti aluksi piristävältä, koska oli Suomeksi laulettu, mutta Oncen kokonaisuuteen verrattuna kappale on heikko.

The Siren, Dead Gardens, Ghost Love Score ja Romanticide ovat niin JÄRKYTTÄVÄN loistavia, että niistä ei edes raaski pistää minkäänlaista analyysiä, ne pitää kuulla itse. Higher Than Rope ei minulle aluksi auennut, mutta nyt se sointuu upeasti korvaan.

Once on kympin levy, mutta seuraavaan Naikkari levyyn voisi kyllä viitoittaa sen verran, että ei enään tästä mahtipontisemmaksi vaan hieman paluuta Oceanborn - Wishmaster -ajoille, mutta ei liikaa. Tarjan laulu kuulostaa nimittäin paljon paremmalta ei niin oopperana.

Lainaus:03.01.2005 The-Getaway kirjoitti:
Anttilasta tuli ostettua Naikkareiden Oncen Platinum editti.

Nightwish - Once Platinum edit.

...

Itse kävin eilen ostamassa tuon levyn Anttilasta, ja ei voi muuta sanoa kuin LOISTAVA LEVY . Bonuksiin hiukan petyin, mutta ei niitä välttämättä olisi tarvinnutkaan, että oisin tämän levyn ostanut.

Lainaus:03.01.2005 The-Getaway kirjoitti:
Anttilasta tuli ostettua Naikkareiden Oncen Platinum editti.

Nightwish - Once Platinum edit.

...

Itse kävin eilen ostamassa tuon levyn Anttilasta, ja ei voi muuta sanoa kuin LOISTAVA LEVY . Bonuksiin hiukan petyin, mutta ei niitä välttämättä olisi tarvinnutkaan, että oisin tämän levyn ostanut.

CMX
Cloaca Maxima II(3CD)

Tämä on CMX:än toinen 3cd:n kokoelma pakkaus. Hieman arvelutti ostaa tämä, koska ensimmäinen kokoelma pakkaus oli hieman pettymys, nimittäin tuntui että kokoelmaan oli tungettu väkisillä 3cd:tä, vaikka 2cd:tä olisi riittänyt aivan hyvin.
Mutta Antillassa kuitenkin päätin katsoa kokoelman taakse, ja huomasin että sen 2 ensimmäistä cd:tä on täynnä hyviä kappaleita, ja 3cd:n kappaleita en tunnistanut, päätin kuitenkin ostaa, nimittäin en ole pitkään aikaan kuullut uusia CMX:än kappaleita.

Kun laitoin 3cd:n ensin kuunneltavaksi niin pelkäsin että cd olisi täynnä huonoja(/täyttö) kappaleita, mutta cd alkoi kappaleella Päämäärä, joka on todella mukansa tempaava ja heti tuli odottavampi mieli. Kuuneltuani koko 3cd:n läpi tajusin että cd oli täynnä hyviä kappaleita. Ja 2 muuta cd:tä sisälsi jo ennestään tuttuja kappaleita mutta sekaan oli tungettu myös paljon uusia kappaleita kuten esim. Olet tässä, jota CMX on esittänyt ennen vain konserteillaan nimellä suomi04. Koko pakkaus oli täynnä hyviä kappaleita, rauhallisesta vähän rokimpaan. Pakkaus oli kuin luotu minulle. Ja suosittelen lämpimästi ostamista kaikille CMX:än kuuntelioille.

Pakko antaa arvosanaksi 10-, cd olisi muuten 10 olisin toivonut vielä Ainomieltä kokoelmaan.

CMX
Cloaca Maxima II(3CD)

Tämä on CMX:än toinen 3cd:n kokoelma pakkaus. Hieman arvelutti ostaa tämä, koska ensimmäinen kokoelma pakkaus oli hieman pettymys, nimittäin tuntui että kokoelmaan oli tungettu väkisillä 3cd:tä, vaikka 2cd:tä olisi riittänyt aivan hyvin.
Mutta Antillassa kuitenkin päätin katsoa kokoelman taakse, ja huomasin että sen 2 ensimmäistä cd:tä on täynnä hyviä kappaleita, ja 3cd:n kappaleita en tunnistanut, päätin kuitenkin ostaa, nimittäin en ole pitkään aikaan kuullut uusia CMX:än kappaleita.

Kun laitoin 3cd:n ensin kuunneltavaksi niin pelkäsin että cd olisi täynnä huonoja(/täyttö) kappaleita, mutta cd alkoi kappaleella Päämäärä, joka on todella mukansa tempaava ja heti tuli odottavampi mieli. Kuuneltuani koko 3cd:n läpi tajusin että cd oli täynnä hyviä kappaleita. Ja 2 muuta cd:tä sisälsi jo ennestään tuttuja kappaleita mutta sekaan oli tungettu myös paljon uusia kappaleita kuten esim. Olet tässä, jota CMX on esittänyt ennen vain konserteillaan nimellä suomi04. Koko pakkaus oli täynnä hyviä kappaleita, rauhallisesta vähän rokimpaan. Pakkaus oli kuin luotu minulle. Ja suosittelen lämpimästi ostamista kaikille CMX:än kuuntelioille.

Pakko antaa arvosanaksi 10-, cd olisi muuten 10 olisin toivonut vielä Ainomieltä kokoelmaan.

En nyt muista viimeksi itse ostamaani levyä, niinpä arvostelen lyhyesti sen, minkä sain joululahjaksi.

Eppu Normaali- Valkoinen kupla

Eppu Normaalin ehdottomasti kauneimpia ja parhaita levyjä. Biisilista on pieni, mutta hyvä. Ei turhaan olla kehuttu Eppujen kolmanneksi parhaaksi levyksi. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen lätty.

Ja vielä biisilista:

1. En saa mielestä sinua
2. Kaikki häipyy, on vain nyt
3. Pois meluun ja tuiskeeseen
4. Kultaista sadetta
5. Kun jatsia kuunneltiin
6. Valkoinen kupla
7. Joka päivä ja jokaikinen yö
8. Mutta ihmeistä suurin (joka jäi näkemättä)
9. Eihän tämän nyt näin pitänyt olla
10. Paha taika

5/5

En nyt muista viimeksi itse ostamaani levyä, niinpä arvostelen lyhyesti sen, minkä sain joululahjaksi.

Eppu Normaali- Valkoinen kupla

Eppu Normaalin ehdottomasti kauneimpia ja parhaita levyjä. Biisilista on pieni, mutta hyvä. Ei turhaan olla kehuttu Eppujen kolmanneksi parhaaksi levyksi. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen lätty.

Ja vielä biisilista:

1. En saa mielestä sinua
2. Kaikki häipyy, on vain nyt
3. Pois meluun ja tuiskeeseen
4. Kultaista sadetta
5. Kun jatsia kuunneltiin
6. Valkoinen kupla
7. Joka päivä ja jokaikinen yö
8. Mutta ihmeistä suurin (joka jäi näkemättä)
9. Eihän tämän nyt näin pitänyt olla
10. Paha taika

5/5

Linkin Park & Jay z: collision course

Ihan hyvä levy. musiikki on vähän hip-hoppisempaa kuin ennen. Ei parasta linkin parkkia, mutta kyllä tätäkin kuuntelee mielellään.
8/10

Linkin Park & Jay z: collision course

Ihan hyvä levy. musiikki on vähän hip-hoppisempaa kuin ennen. Ei parasta linkin parkkia, mutta kyllä tätäkin kuuntelee mielellään.
8/10

[offtopic]
Greenman, Ainomieli oli aiemmalla kokoelmalla eikä kuulunut tämän kokoelman alueelle.
[/offtopic]

Mokoma - Kurimus

Uusimmasta levystään paljon kehutun Mokoman aiempi lätty iskee kovaa. Bändin suurin vahvuus on ehdottomasti Annalan lyriikat ja laulu, jotka ovat täynnä loistavia kielikuvia ja lainauksia.
Levyltä on tähän mennessä eniten iskenyt Kasvot kohti itää, joka rikkoo levyn rankahkoa ja erittäin nopeaa mättölinjaa loistavalla kertosäkeellään.

Yleisesti levyn soitto on sujuvaa, kappaleet viimeisteltyjä ja sopivalla tavalla saumattomia, vaikka vaihtumisen kyllä erottaa. Suosittelen.

81/2 / 10

[offtopic]
Greenman, Ainomieli oli aiemmalla kokoelmalla eikä kuulunut tämän kokoelman alueelle.
[/offtopic]

Mokoma - Kurimus

Uusimmasta levystään paljon kehutun Mokoman aiempi lätty iskee kovaa. Bändin suurin vahvuus on ehdottomasti Annalan lyriikat ja laulu, jotka ovat täynnä loistavia kielikuvia ja lainauksia.
Levyltä on tähän mennessä eniten iskenyt Kasvot kohti itää, joka rikkoo levyn rankahkoa ja erittäin nopeaa mättölinjaa loistavalla kertosäkeellään.

Yleisesti levyn soitto on sujuvaa, kappaleet viimeisteltyjä ja sopivalla tavalla saumattomia, vaikka vaihtumisen kyllä erottaa. Suosittelen.

81/2 / 10

The Dwarves - Come Clean

Erinomainen hardcore/punk -levy härskiltä joukkiolta.
Parhaat kipaleet on River City, Over You, Way Out, Deadly Eye, Act Like You Know... kestoa levyllä on 21min, joka on paljon verrattuna aikaisempaan Dwarvesin levyyn; Blood, Guts & Pussy, jolla kestoa on vain vaivaiset 13min.

9/10

The Dwarves - Come Clean

Erinomainen hardcore/punk -levy härskiltä joukkiolta.
Parhaat kipaleet on River City, Over You, Way Out, Deadly Eye, Act Like You Know... kestoa levyllä on 21min, joka on paljon verrattuna aikaisempaan Dwarvesin levyyn; Blood, Guts & Pussy, jolla kestoa on vain vaivaiset 13min.

9/10

Anthrax: The greater of two evils

Melkeinpä tulee tippa linssiin, kun lättyä kuuntelee... On se vaan sen verta nostalgista mättöä. Tiukkaa, melodista, soundit kohdallaan ja meno on armotonta. Vanhat helmet hohtavat kauniimpina kuin koskaan. Vallan tässä vanha hevihirmukin herkistyy

Biisit puhukoon puolestaan:

-Deathrider
-Metal trashing mad
-Caught in a mosh
-A.I.R.
-Among the living
-Keep it in the family
-Indians
-Madhouse
-Panic
-I am the law
-Belly of the beast
-N.F.L.
-Be all end all
-Gung ho

Hunajata korville 10/10

Anthrax: The greater of two evils

Melkeinpä tulee tippa linssiin, kun lättyä kuuntelee... On se vaan sen verta nostalgista mättöä. Tiukkaa, melodista, soundit kohdallaan ja meno on armotonta. Vanhat helmet hohtavat kauniimpina kuin koskaan. Vallan tässä vanha hevihirmukin herkistyy

Biisit puhukoon puolestaan:

-Deathrider
-Metal trashing mad
-Caught in a mosh
-A.I.R.
-Among the living
-Keep it in the family
-Indians
-Madhouse
-Panic
-I am the law
-Belly of the beast
-N.F.L.
-Be all end all
-Gung ho

Hunajata korville 10/10

Poets of the Fall - Signs of Life

Lift
Overboard
Late Goodbye
Don't Mess With Me
3 AM
Stay
Seek You Out
Shallow
Everything Fades
Someone Special
Illusion & Dream
Sleep

Tänään sitten pitkän odotuksen jälkeen sain rahatilanteen plussan puolelle ja juoksin onnessani kauppaan hakemaan levyä. Nyt kolmen kokonaiskuuntelun jälkeen voin todeta, että lätty on loistava. Fanipoika-silmin :

+ Ei yhtään 'huonoa' biisiä
+ Uusista biiseistä Illusion & Dream ja Overboard jäivät todella hyvin mieleen loistavina
+ Rauhallisuus ja melankolisuus on mieleeni
+ Mielestäni tyylikäs ulkoasu
+ Laulaja kuulostaa englantilaiselta, ei fingelshia
- Ehkä pieni vaihtelu ei olisi ollut pahitteeksi

Kokonaisuutta voisi kuvata sanoilla 'tyylikästä, melankolista rockia'. Tyksin mielettömästi, en ole pitkään aikaan innostunut mistään niinkuin tästä (ensimmäisen kerran kuulin Late Goodbye viime kesänä). Kaikki eivät varmasti tykkää, mutta omapa on menetyksensä.

9/10

Poets of the Fall - Signs of Life

Lift
Overboard
Late Goodbye
Don't Mess With Me
3 AM
Stay
Seek You Out
Shallow
Everything Fades
Someone Special
Illusion & Dream
Sleep

Tänään sitten pitkän odotuksen jälkeen sain rahatilanteen plussan puolelle ja juoksin onnessani kauppaan hakemaan levyä. Nyt kolmen kokonaiskuuntelun jälkeen voin todeta, että lätty on loistava. Fanipoika-silmin :

+ Ei yhtään 'huonoa' biisiä
+ Uusista biiseistä Illusion & Dream ja Overboard jäivät todella hyvin mieleen loistavina
+ Rauhallisuus ja melankolisuus on mieleeni
+ Mielestäni tyylikäs ulkoasu
+ Laulaja kuulostaa englantilaiselta, ei fingelshia
- Ehkä pieni vaihtelu ei olisi ollut pahitteeksi

Kokonaisuutta voisi kuvata sanoilla 'tyylikästä, melankolista rockia'. Tyksin mielettömästi, en ole pitkään aikaan innostunut mistään niinkuin tästä (ensimmäisen kerran kuulin Late Goodbye viime kesänä). Kaikki eivät varmasti tykkää, mutta omapa on menetyksensä.

9/10

Guns n' roses - Use your illusion 2

hyvä kiekko, paljon hittipiisejä kuten You could be mine, estranged, knockin on heaven's door, civil war ja don't cry(alt.lyrics) (jossa on muuten paremmat sanat imo )

4,5/5

Guns n' roses - Use your illusion 2

hyvä kiekko, paljon hittipiisejä kuten You could be mine, estranged, knockin on heaven's door, civil war ja don't cry(alt.lyrics) (jossa on muuten paremmat sanat imo )

4,5/5

Mimosmomosmamos. Jos vaikka näin, tuossa on vieressä kaverilta lainaamani Six Feet Underin Bringer of Blood ja sitten itseostamani Cannibal Corpsen The Wretched Spawn. Eli tuolissa on kaksi murisevaa kuolonloukkua, joista jompiskumpis nyt vie sen voiton.

Cannibal Corpse - The Wretched Spawn

Hyvä, Cannibal Corpse ei ole vaihtanut tapaansa tehdä harmia soittimilleen, eikä vokaaleissakaan ole tapahtunut sellaista puhdastumista, mitä joidenkin pändien kohdalle käy (toisille sitten sopii, toisille taas ei). Levy on hyvin tuotettu, mikä on hyvä asia tämmöisen brutaalin, hitaan ja mukavan deathin ollessa kyseessä. Levy jotenkin kuulostaa virkeeltä sen ansiosta, ja vaikka ei bändi mitään täysin uusia ulottuvuuksia onnistukaan luomaan, tämä levy iskee minulle kuin napa otsaan. Tätä on jotenkin mukava kuunnella. Kivoja jääpalaylläreitä riffien puolella ja sitä tuttua ja turvallista CC-murinaa läpi koko levyn. Miksiköhän tästä tulee Worm Infested mieleen? En tiiä, loistava homma sekin vain on.

9/10

Six Feet Under - Bringer of Blood

BLOOOOODDDD PAAAAINNNN SUFFFEEERR BITTCCCHH. Joissakin tapauksissa nuo sanat ovat vain hunajaa kuuntelijakunnalle, se on sitä äärimmäistä ilakointia tuskan ja kuoleman kustannuksella. Joissain tapauksissa sanat tuska, kärsimys, veri ja niinpoiespäin tuovat vain sitä epämiellyttävää, ihan oikeasti puuduttavaa kipua korville. No, etteköhän jo arvaa, mille linjalle tässä lähdetään. Six Feet Under on onnistunut tekemään jotain hyvää, mutta mielestäni Verentuoja ei mitään semmosia kovin hehkeitä viboja aiheuta - eipä ainakaan The Wretched Spawnin jälkeen. Vokaalit ovat heikkenemään päin, riffit ja biisien rakenteet eivät tarjoa mitään yllätteellistä, vaikka nyt thrashista ei puhutakaan. Jotenkin karmean tylsä levy, jota ei ole edes miellyttävä kuunnella. Sellaista tää levy oli pakko tehdä, ollaanhan me SFU d00d -tahnaa tästä tuntuu irtoavan. Se ei oo hyvä juttu, minuun ei ainakaan tuommoinen ihan parhaiten iske.

No joo, semmoinen paljastus olisi ehkä hyvä vielä tehdä, että vastoin järjetöntä CC-fanaattisuuttani en ole koskaan oikein Six Feet Underin musiikille ratkennut, jos koskaan pahemmin edes antautunutkaan. Voipi olla, että tutustumalla bändin varhaistuotantoon ja pienellä Bringer of Blood -sessiolla vielä päällitteeksi arvosanakin paranee. Ei tiedä vielä, mutta ilmoittelen siitä sitten seuraavien levyhankkimusteni yhteydessä.

5/10

Cannibal Corpse - Worm Infested

Voisin antaa tälle levylle täydet pisteet jo pelkästä No Remorsesta, joka on todella vetävä Metallica-coveri. Ihan tulee mukavasti jammailevat garage-tyyliset treenisessiot Metallican treenihousessa mieleen, vaikken tuota iloa olekaan koskaan päässyt kokemaan. Cannibal Corpse tuo coveriin sellaisen rennon keinun, mitä Metallica onnistui ammentamaan roppakaupalla Garage Inc. -coverläppyskälleen.
Muuten levy onkin sitten kovaa tavaraa siinä missä melkein mikä tahansa muukin Cannibal Corpse. Äänimaailma on selkeämpää kuin iki-ihanassa ja alkukantaisessa The Bleedingissa, ja vaikka ihan CC klassikko # unoksi ei tämänmuotoinekaan kiekko itseään kisko, on kokonaisuus varsin verkkaista mussutettavaa kera joka rallin. Ihan tekisi mieli omaa uninallea halata tämmöistä maissia kuunnellessa.

Kiitos.

9½/10

Mimosmomosmamos. Jos vaikka näin, tuossa on vieressä kaverilta lainaamani Six Feet Underin Bringer of Blood ja sitten itseostamani Cannibal Corpsen The Wretched Spawn. Eli tuolissa on kaksi murisevaa kuolonloukkua, joista jompiskumpis nyt vie sen voiton.

Cannibal Corpse - The Wretched Spawn

Hyvä, Cannibal Corpse ei ole vaihtanut tapaansa tehdä harmia soittimilleen, eikä vokaaleissakaan ole tapahtunut sellaista puhdastumista, mitä joidenkin pändien kohdalle käy (toisille sitten sopii, toisille taas ei). Levy on hyvin tuotettu, mikä on hyvä asia tämmöisen brutaalin, hitaan ja mukavan deathin ollessa kyseessä. Levy jotenkin kuulostaa virkeeltä sen ansiosta, ja vaikka ei bändi mitään täysin uusia ulottuvuuksia onnistukaan luomaan, tämä levy iskee minulle kuin napa otsaan. Tätä on jotenkin mukava kuunnella. Kivoja jääpalaylläreitä riffien puolella ja sitä tuttua ja turvallista CC-murinaa läpi koko levyn. Miksiköhän tästä tulee Worm Infested mieleen? En tiiä, loistava homma sekin vain on.

9/10

Six Feet Under - Bringer of Blood

BLOOOOODDDD PAAAAINNNN SUFFFEEERR BITTCCCHH. Joissakin tapauksissa nuo sanat ovat vain hunajaa kuuntelijakunnalle, se on sitä äärimmäistä ilakointia tuskan ja kuoleman kustannuksella. Joissain tapauksissa sanat tuska, kärsimys, veri ja niinpoiespäin tuovat vain sitä epämiellyttävää, ihan oikeasti puuduttavaa kipua korville. No, etteköhän jo arvaa, mille linjalle tässä lähdetään. Six Feet Under on onnistunut tekemään jotain hyvää, mutta mielestäni Verentuoja ei mitään semmosia kovin hehkeitä viboja aiheuta - eipä ainakaan The Wretched Spawnin jälkeen. Vokaalit ovat heikkenemään päin, riffit ja biisien rakenteet eivät tarjoa mitään yllätteellistä, vaikka nyt thrashista ei puhutakaan. Jotenkin karmean tylsä levy, jota ei ole edes miellyttävä kuunnella. Sellaista tää levy oli pakko tehdä, ollaanhan me SFU d00d -tahnaa tästä tuntuu irtoavan. Se ei oo hyvä juttu, minuun ei ainakaan tuommoinen ihan parhaiten iske.

No joo, semmoinen paljastus olisi ehkä hyvä vielä tehdä, että vastoin järjetöntä CC-fanaattisuuttani en ole koskaan oikein Six Feet Underin musiikille ratkennut, jos koskaan pahemmin edes antautunutkaan. Voipi olla, että tutustumalla bändin varhaistuotantoon ja pienellä Bringer of Blood -sessiolla vielä päällitteeksi arvosanakin paranee. Ei tiedä vielä, mutta ilmoittelen siitä sitten seuraavien levyhankkimusteni yhteydessä.

5/10

Cannibal Corpse - Worm Infested

Voisin antaa tälle levylle täydet pisteet jo pelkästä No Remorsesta, joka on todella vetävä Metallica-coveri. Ihan tulee mukavasti jammailevat garage-tyyliset treenisessiot Metallican treenihousessa mieleen, vaikken tuota iloa olekaan koskaan päässyt kokemaan. Cannibal Corpse tuo coveriin sellaisen rennon keinun, mitä Metallica onnistui ammentamaan roppakaupalla Garage Inc. -coverläppyskälleen.
Muuten levy onkin sitten kovaa tavaraa siinä missä melkein mikä tahansa muukin Cannibal Corpse. Äänimaailma on selkeämpää kuin iki-ihanassa ja alkukantaisessa The Bleedingissa, ja vaikka ihan CC klassikko # unoksi ei tämänmuotoinekaan kiekko itseään kisko, on kokonaisuus varsin verkkaista mussutettavaa kera joka rallin. Ihan tekisi mieli omaa uninallea halata tämmöistä maissia kuunnellessa.

Kiitos.

9½/10

Hard'N'Heavy -Ballads.

CD1
Queen -Who Wants To Live Forever
Whitesnake -Is This Love
Uriah Heep -Lady In Black
Scorpions -Still Loving You
Dio -The Last In Line
Gary Moore -Empty Rooms
Europe -Carrie
Nazareth -Love Hurts
Extreme -More Than Words
Faith No More -Easy
Billy Idol -Sweet Sixteen
Hanoi Rocks -Don't Never Leave Me
Thin Lizzy -Sarah
Deep Purple -Sometimes I Feel Like Screaming
Rainbow -Catch The Rainbow

CD2
Nightwish -Sleeping Sun
Bruce Dickinson -Tears Of The Dragon
Ugly Kid Joe -Cats In The Cradle
ZZ Top -Rough Boy
HIM -Wicked Game
Queensrÿche -Silent Lucidity
Cinderella -Don't Know What You Got(Till It's Gone)
Poison -Every Rose Has Its Thorn
Warrant -Heaven
Sonata Arctica -Tallulah
Megadeth - Tout Le Monde
Judas Priest -Before The Down
Bad English - When I See You Smile
Alice Cooper -Poison
Black Sabbath -Solitude

Edit: Kehdon pyynnöstä lisätään perusteluita.....

Tältä CD:eeltä löytyi paljon kauniita vanhoja ballaadeja ja monta uuttakin.
Mitä muuta voin sanoa kuin, että tämä CD oli täyttä rautaa.

+Tältä CD:ltä löytyi paljon vanhoja ja hyviä rakkauslauluja.
+Myös uudempia rakkauslauluja.
+Pari suomalaista esittäjää CD:ssä oli mukava yllätys.
+Yleensäkin tunnettuja ja kunnioitettuja artisteja vanhoineen klassikoineen.

-Queenin biisi kärsii samasta viasta kuin monessa muussakin CD:eessä, se on liian hiljainen muihin biiseihin verrattuna, eli kovempaa volumea kehiin.
-Vielä puuttui listasta muutama hyvä biisi, jotta tämä CD olisi ollut vielä parempi.
-Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta miksi Hanoi Rocksin biisi, koska se on mielestäni surkea biisi ja pilaa CD:een.

Arvosana 8/10

Hard'N'Heavy -Ballads.

CD1
Queen -Who Wants To Live Forever
Whitesnake -Is This Love
Uriah Heep -Lady In Black
Scorpions -Still Loving You
Dio -The Last In Line
Gary Moore -Empty Rooms
Europe -Carrie
Nazareth -Love Hurts
Extreme -More Than Words
Faith No More -Easy
Billy Idol -Sweet Sixteen
Hanoi Rocks -Don't Never Leave Me
Thin Lizzy -Sarah
Deep Purple -Sometimes I Feel Like Screaming
Rainbow -Catch The Rainbow

CD2
Nightwish -Sleeping Sun
Bruce Dickinson -Tears Of The Dragon
Ugly Kid Joe -Cats In The Cradle
ZZ Top -Rough Boy
HIM -Wicked Game
Queensrÿche -Silent Lucidity
Cinderella -Don't Know What You Got(Till It's Gone)
Poison -Every Rose Has Its Thorn
Warrant -Heaven
Sonata Arctica -Tallulah
Megadeth - Tout Le Monde
Judas Priest -Before The Down
Bad English - When I See You Smile
Alice Cooper -Poison
Black Sabbath -Solitude

Edit: Kehdon pyynnöstä lisätään perusteluita.....

Tältä CD:eeltä löytyi paljon kauniita vanhoja ballaadeja ja monta uuttakin.
Mitä muuta voin sanoa kuin, että tämä CD oli täyttä rautaa.

+Tältä CD:ltä löytyi paljon vanhoja ja hyviä rakkauslauluja.
+Myös uudempia rakkauslauluja.
+Pari suomalaista esittäjää CD:ssä oli mukava yllätys.
+Yleensäkin tunnettuja ja kunnioitettuja artisteja vanhoineen klassikoineen.

-Queenin biisi kärsii samasta viasta kuin monessa muussakin CD:eessä, se on liian hiljainen muihin biiseihin verrattuna, eli kovempaa volumea kehiin.
-Vielä puuttui listasta muutama hyvä biisi, jotta tämä CD olisi ollut vielä parempi.
-Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta miksi Hanoi Rocksin biisi, koska se on mielestäni surkea biisi ja pilaa CD:een.

Arvosana 8/10

Trio Töykeät - High Standards

Trio Töykeiden ensimmäinen kokonaan cover -kappaleista väsätty levy on loistava. Sovitukset osuvat kuin nyrkki silmään. Eikä soitannassakaan - tuttuun tapaan - ole mitään vikaa.

Levy alkaa David Bowien kappaleella Starman. Pienen pianointron jälkeen astuu läskibassomelodia kuvaan. Virkistävää kuulla jazzkappaleessa melodia bassolla soitettuna. Muutenkin bassolle on annettu paljon tilaa sooloilla. Kiekolta löytyy todellisia jazz -standardeja, kuten Antonio Carlosin Girl From Ipanema, Charlie Parkerin Donna Lee ja Confirmation. Löytyypä jopa loppupäästä yllättävän onnistunut sovitus rummuille Black Sabbathin kappaleesta Paranoid.

Ja mikä parasta, levy sopii sellaisille, jotka eivät niin kamalasti pidä jazzista, koska musiikki ei ole lähellekään täysveristä jazzia, vaan soittajat ovat osanneet jättää myös väljyyttä ja käyttävät "rahvaan" korvaan hyvältä kuulostavia hyppyjä ja säveliä.

Tämä on taas yksi niitä harvoja, hyviä, suomalaisia levyjä. Täysistä pisteistä jää tämäkin levy uupumaan hieman, koska uskon, että täydellistä levyä ei olekaan.

9+/10

Trio Töykeät - High Standards

Trio Töykeiden ensimmäinen kokonaan cover -kappaleista väsätty levy on loistava. Sovitukset osuvat kuin nyrkki silmään. Eikä soitannassakaan - tuttuun tapaan - ole mitään vikaa.

Levy alkaa David Bowien kappaleella Starman. Pienen pianointron jälkeen astuu läskibassomelodia kuvaan. Virkistävää kuulla jazzkappaleessa melodia bassolla soitettuna. Muutenkin bassolle on annettu paljon tilaa sooloilla. Kiekolta löytyy todellisia jazz -standardeja, kuten Antonio Carlosin Girl From Ipanema, Charlie Parkerin Donna Lee ja Confirmation. Löytyypä jopa loppupäästä yllättävän onnistunut sovitus rummuille Black Sabbathin kappaleesta Paranoid.

Ja mikä parasta, levy sopii sellaisille, jotka eivät niin kamalasti pidä jazzista, koska musiikki ei ole lähellekään täysveristä jazzia, vaan soittajat ovat osanneet jättää myös väljyyttä ja käyttävät "rahvaan" korvaan hyvältä kuulostavia hyppyjä ja säveliä.

Tämä on taas yksi niitä harvoja, hyviä, suomalaisia levyjä. Täysistä pisteistä jää tämäkin levy uupumaan hieman, koska uskon, että täydellistä levyä ei olekaan.

9+/10

Lainaus:14.02.2005 FoleyX kirjoitti:
Maroon 5-Songs about Jane

Eli tavallista poppia.Tosin muutama vähän rajumpi kappale löytyy myöskin!

8/10

Ei tämmösiä arvosteluita, kuten tässä nyt on muutamalla ollut. Koittakaa saada enemmän asiaa sinne. Kertokaa mielipiteitänne, perustelkaa niitä, vertailkaa levyä bändin muihin levyihin, mitkä ovat levyn parhaat kappaleet, mitä heikkouksia sieltä löytyy jne.

Lainaus:14.02.2005 FoleyX kirjoitti:
Maroon 5-Songs about Jane

Eli tavallista poppia.Tosin muutama vähän rajumpi kappale löytyy myöskin!

8/10

Ei tämmösiä arvosteluita, kuten tässä nyt on muutamalla ollut. Koittakaa saada enemmän asiaa sinne. Kertokaa mielipiteitänne, perustelkaa niitä, vertailkaa levyä bändin muihin levyihin, mitkä ovat levyn parhaat kappaleet, mitä heikkouksia sieltä löytyy jne.

Essential Speed Garage

Hieman erilaista menoa ootin sen perusteella, mitä oon genren biisejä muuten kuullu. Tosin Essential-sarjan albumit on Britannian underground-kamaa, joten se vaikuttaa sitten paljon.

Musa on melkein suoraan verrattavissa Jazz-klubilla soitettuun jazziin, soundit vaan on "käännetty" konemusapuolelle paremmin sopiviin. Illalla voi unenhorroksessa kuunnella, mutta muuten ei tuu paljoo renkutettua.

Tää oli taas niitä halpalevyjä, 3 euroo/ 2 cd:tä, joten sinällään ihan kiva hyllyntäyte. Pitää sitä jotain vähän erikoisempaa löytyä valikoimista.

Essential Speed Garage

Hieman erilaista menoa ootin sen perusteella, mitä oon genren biisejä muuten kuullu. Tosin Essential-sarjan albumit on Britannian underground-kamaa, joten se vaikuttaa sitten paljon.

Musa on melkein suoraan verrattavissa Jazz-klubilla soitettuun jazziin, soundit vaan on "käännetty" konemusapuolelle paremmin sopiviin. Illalla voi unenhorroksessa kuunnella, mutta muuten ei tuu paljoo renkutettua.

Tää oli taas niitä halpalevyjä, 3 euroo/ 2 cd:tä, joten sinällään ihan kiva hyllyntäyte. Pitää sitä jotain vähän erikoisempaa löytyä valikoimista.

Iron Maiden-Edward the Great
biisit:
-Run to the Hills
-The Number of the Beast
-Flight of Icarus
-The Trooper
-2 Minutes to Midnight
-Wasted Years
-Can I Play with Madness
-The Evil That Men Do
-The Clairvoyant
-Infinite Dreams
-Holy Smoke
-Bring Your Daughter to the Slaughter
-Man on the Edge
-Futureal
-The Wicker Man
-Fear of the Dark
Tämä on toinen Iron Maidenin levyni (Dance of Death:in lisäksi). Tässä taitaa olla enemmän näitä "legendaarisia" biisejä kuten Fear of the Dark, eikä syyttä, sillä sillä nämä ovat maineensa ansainneeet.
Dance of Deathin verrattuna sanoisi tätä ehkä pikkiriikkisen huonommaksi.
Nopea katsaus joistain biisusta:
Run to the Hills-hienoa ja taattua Iron Maiden kamaa. Tarina joka biisistä löydän on upea. Rummut ovat suuressa osassa
Number of the Beast-Alun puheosuus nostattaa kuunteljian hyvin tunnelmaan, ja sanat kaappavat kuunteljian mukaansa täydellisesti.
Infinite Dreams-no mitäs tästä sanoisi... Hienoa musiikkia kokonaisuudessaaan
Holy Smoke-Hauskat sanat ja hauskempi musavido (jonka eilen näin). Piristävät tätä plättyä mukavasti.
Futureal-Tästä en saa mitään irti. Täysin turha kappale, musiikki ja sanoitukset eivät sovi yhteen ollankaan.
No tässä oli tämä arvostelu, ja kokonaisarvosanaksi tulee 9/10
EDIT: biisi olikin Futureal eikä The Trooper

Iron Maiden-Edward the Great
biisit:
-Run to the Hills
-The Number of the Beast
-Flight of Icarus
-The Trooper
-2 Minutes to Midnight
-Wasted Years
-Can I Play with Madness
-The Evil That Men Do
-The Clairvoyant
-Infinite Dreams
-Holy Smoke
-Bring Your Daughter to the Slaughter
-Man on the Edge
-Futureal
-The Wicker Man
-Fear of the Dark
Tämä on toinen Iron Maidenin levyni (Dance of Death:in lisäksi). Tässä taitaa olla enemmän näitä "legendaarisia" biisejä kuten Fear of the Dark, eikä syyttä, sillä sillä nämä ovat maineensa ansainneeet.
Dance of Deathin verrattuna sanoisi tätä ehkä pikkiriikkisen huonommaksi.
Nopea katsaus joistain biisusta:
Run to the Hills-hienoa ja taattua Iron Maiden kamaa. Tarina joka biisistä löydän on upea. Rummut ovat suuressa osassa
Number of the Beast-Alun puheosuus nostattaa kuunteljian hyvin tunnelmaan, ja sanat kaappavat kuunteljian mukaansa täydellisesti.
Infinite Dreams-no mitäs tästä sanoisi... Hienoa musiikkia kokonaisuudessaaan
Holy Smoke-Hauskat sanat ja hauskempi musavido (jonka eilen näin). Piristävät tätä plättyä mukavasti.
Futureal-Tästä en saa mitään irti. Täysin turha kappale, musiikki ja sanoitukset eivät sovi yhteen ollankaan.
No tässä oli tämä arvostelu, ja kokonaisarvosanaksi tulee 9/10
EDIT: biisi olikin Futureal eikä The Trooper