^ Going to Brazil puuttuu tuosta listasta, täysin klassikko .

Stam1na - Viimeinen Atlantis

Tuli napattua tänään kaupasta. Levyhän on mulle täysin tuttu jo entuudestaan, mutta mulla on ollut aina periaate että ostan levyn mistä tykkään jossain vaiheessa elämää.

Levy kuullostaa aluks todella, ööm, heikolle tai saundiltaan aika halvalle, en tiedä, johtuneeko siitä kun soittimet on kaikki purkitettu samalla kerralla?

Kumminkin tässä levyssä on tietynlainen taika. Taika, joka ei koskaan katoa, tai ainakaan 100:n kuuntelukerrankaan jälkeen. Levy kasvaa kasvamistaan koko ajan, mitä enemmän kuuntelet. Sitä en tiedä koska, Stam1nalla ei aikasemmin ole ollut samanlaista taikaa, vaikka pitkään olen jo bändiä diggaillut.

Aiemmat levyt oli kivoja/kovia heavy metal levyjä, joista UKK oli itelleni suosikki. Mutta herranisä kun uudessa ja Viimeisessä Atlantiksessä on tarttuvat riffit, kertosäkeet, säkeistöt ja soolot, eli kaikki!? Miten levy voi olla näin TÄYDELLINEN?

Joka tapauksessa, mulla ei ole sanotuksiin niin hirveästi sanottavaa kun jokainen ne tulkitsee vähän eri tavalla. Itelleni iski suoraan sydämmeen Elämän Tarkoitus - biisin sanat.


Oii oiii stam1na tätä lisää?! Pliis....

10/10
5/5
100%
100
10

Stratovariuksen Elysium tuli ostettua perjantaina. Kyllä todellakin kuuntelemisen arvoinen levy. Parhaat kappaleet on Elysium, Darkest Hours ja Move the Mountain. Kappaleet toki kuullut monesti aiemmin, mutta teki mieli ostaa tämä levy.
Jo Polaris-albumilla tuli huomattua ettei se Tolkki ollut niin tärkeä henkilö, kuten jotkut jauhavat. Kupiainen hoitaa homman ihan yhtä hyvin. Kuitenkin hieman ikävöin Tolkin sanoittamia kappaleita.

Arvosanaksi annan 4/5


On muuten pitkä aika siitä kun viimeksi ostin kaupasta jonkun levyn.

Korpiklaani - Karkelo (2009)

Aika vasta aloin kuuntelemaan kyseistä bändiä, mutta hyvältä vaikuttaa kappaleet mitä oon nyt tähän mennessä kuunnellut. Erityisesti pidän kappaleesta Vodka josta lähti tämä koko Korpiklaanin kuuntelu

E: Nyt kuunnellu enemmän tätä levyä ja on muitakin tosi hyviä kappaleita, kuten Itku pitkästä ilosta. On toki kaikki hyviä omalla tavallaan, mutta nämä kaksi on mun lempikappaleita tältä bändiltä.

Tässä muutama levy tullut hommattua:


Anais Mitchell - Hadestown 2010
Eli levyä ``mainostetaan´´ folk oopperana joka kertoo Kreikan mytologian tarun uudella tavalla.
Toimii erittäin hyvin kokonaisuutena (miksi se on suunniteltukin) sekä yksittäisinä kappaleina.
Varsinkin Mitchellin (rooli:eurydice) ja Greg Brownin (rooli:Hades) duetot ovat levyn parhautta.
Erittäin harvoille levyille annan näin korkeata pistemäärää, mutta pakko heltyä antamaan 9.5/10.
SUOSITTELEN

Toinen levy;
Calexico- Carried to Dust. 2008

Ensimmäinen levy Calexicolta jonka omistan. Sisältää muutamia jo lempikappaleiksi tulleita biisejä, mutta valitettavasti aivan koko levy ei ole niin hyvälaatuista tavaraa. Plussaa tulee yhtyeen uniikista ja rennosta yleistunnelmasta, jonka takia Calexico erottuukin massasta ja muista genren artisteista.
8+/10


Kolmas levy:
Opeth- Still Life. 1999

Nyt olisi kaikki Opethin levyt ostettu. En älyä miksi olen tämän viimeiseksi jättänyt. Kyseinen levy on kohonnut melkein parhaaksi (omissa silmissä) ja varsinkin kappaleet Face of Melinda ja Serenity Painted Death ovat kovaakin kovempia timantteja.

Mutta yhdenkään kappaleen kohdalla ei tullut mieleenkään että ne olisi pistetty levylle ns. täytteeksi tukemaan kokonaisuutta.
Ja taas täytyy antaa pojille plussaa mahtavasta instrumenttien yhteensopivuudesta ja Mikael Åkerfeldt:n örinä ja laulutekniikasta.
Omaa mieltä lämmittävät konseptialbumit, ja Still Life levyllä kerrotaankin traaginen tarina miehen ja naisen rakkaudesta.

Levy ei ole ehkä parhain mutta yltää erittäin lähelle, 9.5/10 (arvosanaan saattaa vaikuttaa se että olen perinpohjin Opeth fani)
SUOSITTELEN

Lainaus:11.08.2011 Sir_Walrus kirjoitti:
Tässä muutama levy tullut hommattua:

--

Kolmas levy:
Opeth- Still Life. 1999

Levy ei ole ehkä parhain mutta yltää erittäin lähelle, 9.5/10 (arvosanaan saattaa vaikuttaa se että olen perinpohjin Opeth fani)
SUOSITTELEN

Aamen.

Multa puuttuu Opethin kolme ensimmäistä levyä (ovat niin kalliita :S), mutta Still Life on kyllä aivan käsittämättömän loistava levy, oma henk.koht. lempparini Opethilta. Kaikki biisit ovat todella opethmaisia, että joillekin tämä ehkä voi olla liikaa. Mutta itse annan täyden 10/10, 5/5, 100/100, 10+. Ainoa "vika" voisi olla kliseisesti se, että levy tuntuu loppuvan liian aikaisin. Kestää se kuitenkin reilu tunnin.

Ja joo olen Opeth fani...

E: Joo offtopiciahan tämä on. Toivottavasti ei tule bannia.

Disturbed - Asylum

Kansikuva:


Disturbedin kaikki kolme albumia löytyy niin pakkohan se oli tämä uusinkin nyt sitten hankkia. Ensimmäinen kuuntelukerta ei niin paljoa iskenyt kuin aiemmat teokset, mutta toisella kerralla siitä osasi jo nauttia vähän paremmin. En kuitenkaan nauttinut tästä niin paljoa, että se ansaitsisi erinomaista arvosanaa saati edes kiitettävää, sillä en saanut semmoista "Waaaauuuuu!!!11" -elämystä jonka sain aiemmista lätyistä. Annetaan nyt tuommoinen kohtalainen.

7/10

Noel Gallagher's High Flying Birds

"The God is back" hoetaan Youtubessa. Minusta ei ihan niin hyvä albumi kuin ehkä odotin. Sinänsä ideat ovat hyviä, eikä mitään muuta kuin yksinkertaista sointupohjaista poprokkia voi mieheltä suuremmin odottaakaan, mutta se tietty särmä puuttuu. Lyriikat ovat... hyviä, mutta niin kovin ennalta-arvattavia. Tuotanto hyvää, mutta todella kiillotettua. M.netissä joku sanoi hyvin, eli taattua kolmen tähden kamaa, jota kuuntelee mielellään mutta joka ei ihan kauhean suuria fiiliksiä nostata.

Joten 3/5.

Nightwish - Imaginaerum
En oikeastaan edes tajunnut, että Nightwishiltä on uusi levy tulossa, on nimittäin sen verran pienemmällä hypellä (lue: olemattomalla) tullut ulos kuin Dark Passion Play aikoinaan. Sen lisäksi ei ole oikein jaksanut vähään aikaan innostaa Nightwish eikä mikään muukaan musiikki kunnolla. Noh... Onneksi tässä levyssä oli todellista ainesta muuttamaan tätä ankeaa syksyä.

Taikatalvi aloittaa. Nätti, lyhyt akustinen repäisy Marcon laulamana, oikein mukava laskeutuminen tämän levyn maailmaan, muttei toki maailmoja räjäyttävä kokemus vielä.

Storytime jatkaa, ja jos oikein muistan, niin tätä soiteltiin etukäteen radioissa enkä sattunut sitä kuuntelemaan - ehkä tiedostamattani halusin säästää kuuntelun siihen hetkeen, kun pitelen oikeaa levyä kädessäni. Tämä biisi polkaiseekin heIvetin kovalla asenteella levyn todella käyntiin, enkä minä tätä ensimmäistä kertaa kuunnellessani pystynyt rinnastamaan tätä "uutta Nightwishia" vanhempaan. Kai tämä on olevinaan amaranthimainen hittibiisi, mutta itselleni tämä on todella voimakas ja kaunis kappale. Ihan niin kuin sävellystyö, hyvä soitto ja ensiluokkailen vokaalityöskentely eivät yksinään riittäisi, Tuomaksen lyriikat jaksavat aina vain yllättää minut... neroudellaan? Ainakin niistä löytää kokoajan itsensä.

Ghost River. Väkivaltainen, sanovat aivoni. Hyvällä tavalla. Kertosäe on yksinkertaisesti mainion raaka, Anetten ja Marcon vuorottelu toimii paljon paremmin kuin ennen ja myös paremmin kuin silloin, kun Tarjan kanssa piti Marcon jakaa vokaaliosuuksia. Tämäkin pätee koko levyn pituudelta. Samoin se, ettei mikään erikoisempi mauste musiikissa, kuten kuoro-osuudet, perusarsenaalista poikkeavat instrumentit ja vastaavat, tunnu päälleliimatulta, vaan viimeisen päälle sopivalta ja uskottavalta.

Slow, Love, Slow on kyllä niitä biisejä, jotka samalla ihastuttavat ja yllättävät. Aivan kuten Meadows Of Heaven viime levyllä, tämä tuntuu sellaiselta pieneltä irtiotolta - hyvässä mielessä. En ole musiikkiasiantuntija, mutta tämäntyyliselle biisille on se oma terminsä... Bluesia? Jotain vähemmän metallista kumminkin, ja yhtä kaikki, kaunis biisi. Anetten ääni tuntuu kuulostavan tähtitieteellisen paljon paremmalta kuin viime levyllä, ja hyvä se oli jo silloin. Nyt vain tuntuu löytyneen se kunnon yhteys bändin soittaman musiikin ja laulajan välillä - ja imho se yhteys kuulostaa paremmalta Nightwishiltä kuin Tarjan aikainen.

Tässä vaiheessa alkaa jo huomata, että teksti vain venyy ja venyy, eikä tästä saa ikinä lopullista, jos alan kirjoittamaan jokaisesta biisistä. Se on vain sanottava, että loppulevylinen on ehdottomasti aivan yhtä tiukkaa ja sanoinkuvaamattoman vaikuttavaa tavaraa minun korvaani. Uskaltaisin julistaa tämän vain parhaimman kuuloiseksi musiikiksi, jota olen saanut todistaa. Anetten ääni vain miellyttävää jopa pelottavissa määrin, ja Marconkaan lisääntyneet vokaaliosuudet eivät voi olla muuta kuin mahtavuutta. Biiseissä on niin paljon muitakin koukkuja kuin kertosäkeet. Kylmät väreet virtasivat kovin tiheään kuunnellessa, esimerkkinä Anetten vaatiessa "Bite me bite me!" Puhumattakaan siitä, kuinka Tuomaksen lyriikat ovat niin kertakaikkisen surumielisiä uskottavalla tavalla. Oivaltavia, nerokkaita? Sanoinko sen jo aiemmin, taisinpa sanoa. Tätä ylistystä voinee hieman selittää sisälläni uudelleensyntyneellä fanipojalla, mutta haittaako tuo, kun en vain itse löydä tästä levystä mitään huonoa. Pelkkää ylistyksen arvoista koukkua koukun perään.

Song Of Myselfin päättäessä levyn vähämusiikkisiin/musiikittomiin puhepätkiin voisin kyynikkona kuvitella tuntevani myötähäpeää ja kokea koko homman tarkoituksenhakuiseksi tekotaiteellisuudeksi... Mutta ei...

Sinäsä tästä kuulee, että tämä on tehty sitä tulevaa elokuvaa varten, mutta toisaalta ei. Tämä levy toimii itsenäisenä teoksena aukottoman hyvin, oli tulossa elokuvia tai ei. Pherkele. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Stratovarius - Fright Night


Kyseessä siis yhtyeen debyyttialbumi. Musiikki on hiukan raskaampaa kuin myöhempi tuotanto. Sanoitukset ja levyn teema ovat aika synkät, mukana on myös hieman eräänlaista kasarihenkeä. Albumi siis ilmestyi vuonna 1989.

Noihin aikoihin laulajana toimi vielä yhtyeen kitaristi Timo Tolkki. Omasta mielestäni hänellä on todella hyvä ja voimakas ääni ja sopii hyvin tähän hiukan raskaampaan ja synkempään musiikkiin.

Jos levyltä pitää valita paras kappale niin mielestäni se on Darkness. Kappale kehittyy kokoajan ja siinä on jotenkin todella hyvä tunnelma.

Arvosanaksi levylle annan 8,5/10


Toinen eilen ostamistani levyistä oli Elements pt. 1



Albumi ilmestyi vuonna 2003 ja on Elements tupla-albumin ensimmäinen osa.
Muistaakseni Timo Tolkin mielestä tämä on se paras ja onnistunein albumi. Ja samoilla linjoilla olen itsekin. Timo Tolkki ilmaisee itseään musiikin avulla. Sanoitukset tulevat suoraan sydämestä, johon harva muusikko kykenee tai edes pyrkii.

Ja itse levyn sisältöön. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta. Jokainen raita on silkkaa täydellisyyttä. Kotipellon äänestä on otettu kaikki irti, etenkin Find Your Own Voicessa kuljetaan hänen äänialan käsittämättömyyden rajoilla. Find Your Own Voice taitaa olla myös yhtyeen nopein kappale.

Levyltä on mahdoton nimetä parasta kappaletta, koska jokainen on mielestäni täydellinen. Sanoituksista tulee ilmi Tolkin kanta uskontoihin ja nykymaailman tilaan. Esimerkiksi Fantasiassa kuvitellaan minkälainen maailma olisi ilman sotia ja uskontoja.
Monessa kappaleessa kehotetaan tutkimaan itseään, koska totuus on jokaisessa itsessämme, eikä sitä löydä orjallisesti uskontojen antamia käskyjä noudattamalla. Näin aiheen ohi sanon, että tämä ajatus minulla on ollut jo pitkään ja kun huomasin tämän yhtyeen laulavan juuri siitä mitä olen jo pitkään ajatellut, se kolahti ja kovaa.

Arvosanaksi Elements Pt. 1:lle annan 11/10

Yks viimesimpiä levyjä mitä ostanut taitaa olla Triviumin In Waves CD/DVD special Edition. En ole kyllä nyt pitään aikaan ostanut mitään musiikkilevyä. Ei ole vain tullut mitään mielenkiintoista vastaan, mut pistetään pikku arvostelu tästä.

Trivium on siitä jännä bändi, että ensinnäkin bändin jäsenet ovat hyvin nuoria ja kumminkin jo viisi levyä tehnyt. Vaikkakin joka levyltä löytyy hyviä biisejä, mutta tämä on aivan liian nopea tahti tehdä levyjä, varsinkin omasta mielestäni The Crusaden olisi voinut jättää julkaisematta kokonaan.

Biisien laatu kärsii, hyvin itseään toistavia ja ns paukut loppuu.

The Crusade oli todella tasapaksu levy ja hyvin keskinkertainen, vaikka nimikko biisi erinomainen olikin. Shogunilla taas mentiin seilaamaan eri vesillä. Bändi taas kokeili jotain aivan uutta, ja loppujen lopuksi fanit saivat hyvin rikkonaisen kokonaisuuden, vaikkakin todella raskasta, syvällistä ja hienoa sieltä löytyikin.

In Waves.

In Waves on bändin tuorein levytys. Intron aikana syke kasvaa ja eeppisyys raikaa kaiuttimista, nimikkobiisi In Waves alkaa sopivasti intron jälkeen pienen hiljaisen hetken jälkeen, suoraan kuin laulaja Matt Heafy huutaisi minulle päin naamaa "This is Spartaaaa", mutta biisi rakentuukin hienosti ja todella teknisesti, ei mitään rippeitä entisestä Triviumista vaan aikuistunut ja todella tektinen kuin uusi bändi.
In Waves on hieno kokonaisuus kansi- ja välilehtitaiteita pitkin. Levy ei ole yhtä räimettä ja saman toistoa koko ajan vaan siellä on hyvin paljon vaihtelevaisuuksia.
Mainittakoon death metal vaikutteinen Dusk Dismantled, thrash vaikutteinen Black sekä hieman popimpaa Of All These Yesterdays.

Vaikkakin noiden yhtälö kuullostaa hieman oudolle, mutta kokonaisuutena toimii erittäin loistavasti, yllättävänkin.

Kitarat raikaa hienosti, nopeasti ja teknisesti, rummut ovat myös entisestä nopeammat ja silloin tällöin kuunneltavissa myös blast beatiä.
Itse puhdas laulu on mielestäni liian tuotettua ja tunkkaista. Se mitä Shogunissa Matt Heafyn ääni oli mielestäni todella puhdas ja selkeä, sekä myös persoonallinen, tässä levyssä se ei valitettavasti tuonut edukseen, koska lauluääni muistutti laulavaa muovia.

LE versiosta rankasti kumminkin miinustan Shattering The Skies Above biisistä, joka on surkeimpia mitä olen eläissäni kuunnellut. Todella ärsyttävä itseään toistava biisi ja vaikkakin bonuksena levylle nakutettu, mutta silti todella paljon pilaa hienoa kokonaisuutta.

Albumilla oli mukana myös DVD. DVD:llä oli dokumentti pätkä In Wavesin studio sessiosta ja studiolive materiaalia uusista, sekä vanhoista biiseistä. Ihan kelpo kamaa.


9-/10

Viimeisimmäksi tuli ostettua anttilasta tuo Motörheadin uutukainen, elikkäs Wörld Is Yours. Suuresti bändistä pidän ja lukeutuu aina sinne suosikkeihin saakka, joten vähän tuli itselle yllätyksenä että näinkin kauan kesti tämän levyn osto. No mikäs siinä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni.
Levy on muutaman kuuntelu kerran jälkeen osoittautunut todella kovaksi, erittäin hyvä kokonaisuus jossa ei juuri turhia biisejä ole.
Selvästi parempi tuotos kuin tuo aikaisempi Motörizer jota vaivasi materiaalin epätasaisuus.
Niin ja tulihan sitä viellä tuo Iron Maiden uusin kokoelma From Fear to Eternity napattua mukaan kun alennuksessa oli. Eipä tuosta juuri kommentoitavaa ole, mitä nyt itse olisin muutaman biisi jättänyt pois ja laittanut muuta tilalle. Lähinnä keräily mielessähän tuon ostin, tuonne vähän liiankin suureksi paisuneen Maiden kokoelman jatkoksi.
Ja CDON.comista lähti Maidenin En Vivo! dvd ja cd ennakkotilaukseen.

Apulanta - Kaikki kolmesta pahasta

Bändiä pitkään kuunnelleena ja muutamien keikkojen osallistujana, uutta tuotantoa olen odottanut paljon. Apulanta on yksi niistä harvoista bändeistä jotka menevät (jonkinverran) massan mukana mutta biisit pysyvät silti omalaatuisina.

Levyn biisit iskevät todella hyvin ja sanoituksetkin ovat taattua Apulannan laatua. Albumin aloittaa räväkkä Zombeja biisi joka on sekoitus punkkia ja rokkia - parempaa aloitusta ei voisi toivoakkaan. Levyltä löytyy myös pari huonoa biisiä, mutta suhteessa hyviin biiseihin niitä on todella vähän.

Kesän keikkaa odotellessa. :)

9/10

Sabaton - Carolus rex

Sabatonin uusin levy, joka julkaistiin viime kuukauden lopussa. Levyltä löytyy edelleen sitä samantyylistä Sabatonin laatumusiikkia, mutta uuttakin löytyy. Levyä olen kuunnellut nyt parin päivän ajan ja läpi olen kuunnellut sekä englannin- ja ruotsinkielisen version, mutta omasta mielestäni ehdottomasti paremmaksi jää ruotsiksi laulettu levy, jota nyt pääasiallisesti myös kuuntelen.

Tähän lopuksi vielä sanon, että harmittaa kun en pääse tuska festivaaleille katsomaan kyseistä bändiä, vieläpä kun he luultavasti soittavat siellä tätä uuttakin materiaalia

Levylle annan arvosanaksi 4/5

System of a Down - System of a Down (Depyyttialbumi)
Systemin parhaimmistoa 5/5


Kuuntele tästä

Ensiferum - Unsung heroes

Käväsin tossa koulun jälkeen kaupungilla pyöräileen kaverin kanssa ja päätin sitten tämän ostaa samalla, kun kerta levykaupan ohi mentiin. Eeppisiä biisejä, kuten edellisellä albumillakin.

Hyvien arvosanojen pakottamana oli ostettava Skyharborin albumi Blinding White Noise - Illusion & Chaos. En ollut etukäteen kuullut levyltä yhtäkään biisiä ja yllättävän hyvin kyllä potkii. Tämmöstä rankkaa, mutta radioystävällistä 2000-luvun progea, Peripheryn ja Tesseractin vanavedessä... huomattavasti parempaa vaan. On vieläpä intialainen bändi.

Skyharbor - Catharsis

Mielettömän hyvä heräteostos!

Gamma Ray - Insanity and Genius / Land of the Free

Levykaupasta tuli bongattua tämmöinen 2 in 1 albumi, jossa on Insanity and Genius ja Land of the Free.

Insanity and Genius on hiukan ehkä hiukan tylsähkösti alkava albumi. Levyn ensimmäiset kappaleet eivät ole kauhean mukaansatempaavia (lukuunottamatta erinomaista Last Before the Stormia) ja ovat melko pitkiä. Mielenkiintoisia ne kuitenkin ovat jos seuraa kappaleiden rakenteita. Ja onhan Ralf Scheepersin laulu on todella upeaa ja ääniala on päätä huimaava. Pidän hänen äänestään ehkä jopa enemmän kuin Michael Kisken.
Albumilla on pari erikoista kappaletta, kuten Your Turn Is Over jossa Ralf Scheepersin sijaan vokaaliosuuden suorittaa yhtyeen basisti Dirk Schlächter ja Heal Me jossa laulaa Kai Hansen. Heal Me on ehkä levyn paras kappale. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan.

3,5/5

Land of the Free on ehkä paras koskaan kuuntelemani albumi. Levyn ensimmäinen raita Rebellion in Dreamland on ehkä yhtyeen eeppisin ja tunnetuin kappale. Scheepersin lähdettyä yhtyeestä Kai Hansen otti haasteen vastaan ja päätti suorittaa lauluosuudet jatkossa, ja hyvin hän on siinä onnistunut. Albumilla ei ole yhtään tylsää raitaa. Tunnelma tuntuu kokoajan vain nousevan. Muutamassa kappaleessa kuulemme vierailevia artisteja, kuten Farewell -kappaleessa laulaa Hansi Kürsch ja Land of the Free ja Time to Break Free -kappaleissa Michael Kiske.

5/5

Amon Amarth Deceiver of the Gods



Tuli ostettua Levykauppa X:stä ja hinta oli 20 euroo. Parhaat kappaleet on: Deceiver of the Gods, As Loke Falls ja Shape Shifter. Hyvää jälkeä Amonin jätkät tekivät jälleen. Toivottavasti jatkossakin saa olla ylpeä heidän tulevista tuotoksista.


ARVOSANA: 4/5

Lainaus:07.11.2013 TrevorMAN kirjoitti:
Amon Amarth Deceiver of the Gods



Tuli ostettua Levykauppa X:stä ja hinta oli 20 euroo. Parhaat kappaleet on: Deceiver of the Gods, As Loke Falls ja Shape Shifter. Hyvää jälkeä Amonin jätkät tekivät jälleen. Toivottavasti jatkossakin saa olla ylpeä heidän tulevista tuotoksista.


ARVOSANA: 4/5

Aika jännä. Mietin juuri tänään tuon levyn hankkimista. Saa nähä jos huutonetistä löytyisi halvemalla.

Wolfheart - Winterborn

Kyseessä on Tuomas Saukkosen (Before The Dawn/Black Sun Aeon/Dawn Of Solace/The Final Harvest) uusi ja ainoa toiminnassa oleva bändi tällä hetkellä ainakin. Mitä tulee itse levyyn...

Kyllä tämän heti tunnistaa Saukkosen tekeleeksi: Laulu, riffit ja äänimaailma noin yleensäkkin on sitä peruskauraa mitä tältä mieheltä sopii odottaakkin. Itse biiseissä on vähän Before The Dawn/Black Sun Aeon vivahteita mikä ei ainakaan ole allekirjoittaneelle mikään huono juttu. Päinvastoin.

En tiedä vaatiiko vielä lisää kuuntelua vai mitä, mutta ei ole ehkä vielä auennut kunnolla tämä levy.

Kyseessä on kuitenkin varsin mallikelpoista melodista death metallia ja sitä ei ole koskaan liikaa. Vuoden parhaita debyyttejä. Arvosana saattaa vielä muuttua kuuntelujen kasvaessa, mutta antakoon tämä jotain suuntaa..

4/5