Velcra - Between Force and Fate (2005)

Velcran ensimmäinen albumi sijoittui minun asteikoilla tasolle "ok", eli levy jonka kuunteli silloin tällöin lävitse mutta mitään kovin erikoista ei vielä musiikista saanut irti. Odotin uudelta levyltä jotain popin suuntaan vedettyä potentiaalisten radiohittien putkea, mutta kävipä aivan toisin.

Levy on alusta loppuun aivan hävytöntä rujotusta joka pistää vähänkin heikommat kuulokkeet samantien säröilemään ja satunnaisia jäseniä iskemään tahtia. Enää bändin ainoa mieleenpainuva elementti ei ole solisti, vaan koko soundi on täydellisesti laadittua agressiivista paukutusta. Vaikea sanoa mitään pahaa. Kunnioitusta on pakko antaa siitä, että levyltä ei löydy yhtään ainotta biisiä joka olisi selkeästi "mainstreamiin" tunkeutumista varten tehty, vaikka ei minulla sitä mitään vastaan olisi ollutkaan, menestystähän me kaikki haluamme.

9.5/10

Velcra - Between Force and Fate (2005)

Velcran ensimmäinen albumi sijoittui minun asteikoilla tasolle "ok", eli levy jonka kuunteli silloin tällöin lävitse mutta mitään kovin erikoista ei vielä musiikista saanut irti. Odotin uudelta levyltä jotain popin suuntaan vedettyä potentiaalisten radiohittien putkea, mutta kävipä aivan toisin.

Levy on alusta loppuun aivan hävytöntä rujotusta joka pistää vähänkin heikommat kuulokkeet samantien säröilemään ja satunnaisia jäseniä iskemään tahtia. Enää bändin ainoa mieleenpainuva elementti ei ole solisti, vaan koko soundi on täydellisesti laadittua agressiivista paukutusta. Vaikea sanoa mitään pahaa. Kunnioitusta on pakko antaa siitä, että levyltä ei löydy yhtään ainotta biisiä joka olisi selkeästi "mainstreamiin" tunkeutumista varten tehty, vaikka ei minulla sitä mitään vastaan olisi ollutkaan, menestystähän me kaikki haluamme.

9.5/10

Pistän tähän kaksi levyä jotka olen viimeksi ostanut.

Ozzy Osbourne - The Ultimate Sin (1986)

Tyyli: Heavy Metal

Loistava levy. Ehdottomasti Ozzyn paras.Melkein kaikki biisit ovat hyviä. Jake E. Leen riffit ja soolot ovat niin mahtavia että oikein itkettää. Never oli ehkä ainoa huono biisi levyllä.Pidin myös Randy Castillosta, vaikka onhan niitä nyt parempiakin rumpaleita nähty. Mahtava levy, ei voi muuta sanoa. Neverin takia menee yksi piste. Levyllä on 9 biisiä, eikä yhteiskestoa ole kuin 41 minuuttia.

Biisilista:
1.The Ultimate Sin (3:43)
2.Secret Loser (4:0
3.Never Know Why(4:2
4.Thank God For The Bomb(3:53)
5.Never(4:18
6.Lightning Strikes(5:13)
7.Killer Of Giants(5:41)
8.Fool Like You(5:19)
9.Shot In The Dark(4:16)

9/10


Deep Purple - Purple Hits (2003)
Tyyli: Hard Rock

Loistava levy tämäkin myös. Tupla-cd ja 30 biisiä vuosilta 68-98. tällä levyllä on monta hyvää biisiä, yhdellä levyllä viisitoista raitaa. Ian Paicen lisäksi bändin perustajajäsen Jon Lord on ollut mukana jokaisessa biisissä. Morse on ollut mukana kolmessa biisissä, ja Joe Satriani yhdessä biisissä. Jon Lordin mahtavat pianosoolot, Ian Gillanin komeat vokaalit, Gloverin basisointi Pictures Of Homessa, Ian Paice on loistava rumpali ja Ritchie Blackmoren hienot riffit saavat kuuntelijan haukkomaan henkeään. En löydä levystä muita huonoja puolia kuin Stormbringerin, joka on enemmänkin soul/funk-tyylinen biisi.

Biisilista:
Cd1:
1.Hush 4.24
2.Kentucky Woman 4.41
3.Wring That Neck 5.10
4.Black Night 3.26
5.Speed King 5.52
6.Child In Time 10.14
7.Fireball 3.22
8.No One Came 6.22
9.Strange Kind Of Woman 3.59
10.I'm Alone 3.05
11.Highway Star 6.09
12.Pictures Of Home 5.05
13.Smoke On The Water 5.40
14.Lazy 7.19
15.When A Blind Man Cries 3.28

Cd2:
1.Woman From Tokyo 5.48
2.Burn 6.00
3.Mistreated 7.25
4.Stormbringer 4.04
5.Soldier Of Fortune 3.13
6.Comin' Home 3.51
7.You Keep On Moving 5.18
8.Perfect Strangers 5.19
9.Knocking At Your Back Door 7.00
10.Fire In The Basement 4.42
11.Ramshackle Man 5.33
12.The Battle Rages On 5.54
13.Vavoom: Ted The Mechanic 4.14
14.Sometimes I Feel Like Screaming (single edit) 4.35
15.Any Fule Kno That 4.26

10/10


Armas J. Kotivalo

Pistän tähän kaksi levyä jotka olen viimeksi ostanut.

Ozzy Osbourne - The Ultimate Sin (1986)

Tyyli: Heavy Metal

Loistava levy. Ehdottomasti Ozzyn paras.Melkein kaikki biisit ovat hyviä. Jake E. Leen riffit ja soolot ovat niin mahtavia että oikein itkettää. Never oli ehkä ainoa huono biisi levyllä.Pidin myös Randy Castillosta, vaikka onhan niitä nyt parempiakin rumpaleita nähty. Mahtava levy, ei voi muuta sanoa. Neverin takia menee yksi piste. Levyllä on 9 biisiä, eikä yhteiskestoa ole kuin 41 minuuttia.

Biisilista:
1.The Ultimate Sin (3:43)
2.Secret Loser (4:0
3.Never Know Why(4:2
4.Thank God For The Bomb(3:53)
5.Never(4:18
6.Lightning Strikes(5:13)
7.Killer Of Giants(5:41)
8.Fool Like You(5:19)
9.Shot In The Dark(4:16)

9/10


Deep Purple - Purple Hits (2003)
Tyyli: Hard Rock

Loistava levy tämäkin myös. Tupla-cd ja 30 biisiä vuosilta 68-98. tällä levyllä on monta hyvää biisiä, yhdellä levyllä viisitoista raitaa. Ian Paicen lisäksi bändin perustajajäsen Jon Lord on ollut mukana jokaisessa biisissä. Morse on ollut mukana kolmessa biisissä, ja Joe Satriani yhdessä biisissä. Jon Lordin mahtavat pianosoolot, Ian Gillanin komeat vokaalit, Gloverin basisointi Pictures Of Homessa, Ian Paice on loistava rumpali ja Ritchie Blackmoren hienot riffit saavat kuuntelijan haukkomaan henkeään. En löydä levystä muita huonoja puolia kuin Stormbringerin, joka on enemmänkin soul/funk-tyylinen biisi.

Biisilista:
Cd1:
1.Hush 4.24
2.Kentucky Woman 4.41
3.Wring That Neck 5.10
4.Black Night 3.26
5.Speed King 5.52
6.Child In Time 10.14
7.Fireball 3.22
8.No One Came 6.22
9.Strange Kind Of Woman 3.59
10.I'm Alone 3.05
11.Highway Star 6.09
12.Pictures Of Home 5.05
13.Smoke On The Water 5.40
14.Lazy 7.19
15.When A Blind Man Cries 3.28

Cd2:
1.Woman From Tokyo 5.48
2.Burn 6.00
3.Mistreated 7.25
4.Stormbringer 4.04
5.Soldier Of Fortune 3.13
6.Comin' Home 3.51
7.You Keep On Moving 5.18
8.Perfect Strangers 5.19
9.Knocking At Your Back Door 7.00
10.Fire In The Basement 4.42
11.Ramshackle Man 5.33
12.The Battle Rages On 5.54
13.Vavoom: Ted The Mechanic 4.14
14.Sometimes I Feel Like Screaming (single edit) 4.35
15.Any Fule Kno That 4.26

10/10


Armas J. Kotivalo

Lainaus:22.11.2004 ThaMastah kirjoitti:
Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10



SAMAA MIELTÄ OLEN, MAHTAVA LEVY

Lainaus:22.11.2004 ThaMastah kirjoitti:
Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10



SAMAA MIELTÄ OLEN, MAHTAVA LEVY

Rytmihäiriö - Saatana on herra

If Society / Rönötönttö Records / Thrash and Burn - 2005

Rytmihäiriö on palannut keskuuteemme levittämään surmacoren ilosanomaa ja jatkaa pari vuotta sitten julkaistun Surmaa kännissä -ep:n viitoittamaa tietä. Edellisestä täyspitkästä onkin ehtinyt vierähtää 14 vuotta, joten eiköhän uusi plätty ollutkin jo paikallaan.

Musiikillisesti levy on tuttua thrash hc crossoveria maustettuna pienillä grind annoksilla. Kitaroissa kuultavissa slayermaisia ratkaisuja. Soitto pelaa hyvin yhteen ja meininki on hirmuinen. Teknisyys ei ole pääosassa, mutta ei sen kuulukkaan olla. Fiilis on tärkein.

Sanoitukset käsittelevät edellisistä levytyksistä tuttuja aiheita: viina, viinan juonti, surmaaminen, surmaaminen kännissä sekä muut spurguilun, suomalaisuuteen ja yhteiskuntaan liittyvät lieveilmiöt. Suomalaisen sielun pimeää puolta on peilattu hienosti.

Kyseessä on siis levy, joka todella potkii perseelle. Yksi vuoden parhaita julkaisuja jo tässä vaiheessa. Tiivis ja energinen paketti, jota voin suositella kaikille räkäisemmän musiikin ystäville.

9/10

Rytmihäiriö - Ei mitenkään (feat. Mika Luttinen)

http://www.surmacore.com/
http://www.thrashandburn.net/

Rytmihäiriö - Saatana on herra

If Society / Rönötönttö Records / Thrash and Burn - 2005

Rytmihäiriö on palannut keskuuteemme levittämään surmacoren ilosanomaa ja jatkaa pari vuotta sitten julkaistun Surmaa kännissä -ep:n viitoittamaa tietä. Edellisestä täyspitkästä onkin ehtinyt vierähtää 14 vuotta, joten eiköhän uusi plätty ollutkin jo paikallaan.

Musiikillisesti levy on tuttua thrash hc crossoveria maustettuna pienillä grind annoksilla. Kitaroissa kuultavissa slayermaisia ratkaisuja. Soitto pelaa hyvin yhteen ja meininki on hirmuinen. Teknisyys ei ole pääosassa, mutta ei sen kuulukkaan olla. Fiilis on tärkein.

Sanoitukset käsittelevät edellisistä levytyksistä tuttuja aiheita: viina, viinan juonti, surmaaminen, surmaaminen kännissä sekä muut spurguilun, suomalaisuuteen ja yhteiskuntaan liittyvät lieveilmiöt. Suomalaisen sielun pimeää puolta on peilattu hienosti.

Kyseessä on siis levy, joka todella potkii perseelle. Yksi vuoden parhaita julkaisuja jo tässä vaiheessa. Tiivis ja energinen paketti, jota voin suositella kaikille räkäisemmän musiikin ystäville.

9/10

Rytmihäiriö - Ei mitenkään (feat. Mika Luttinen)

http://www.surmacore.com/
http://www.thrashandburn.net/

Living Colour - "Cult of Personality" 12" LP single.

Tällaisen postin setä toi kotiin eilen.

Living Colour ompi sellaane funk/metal bändi 80-90-luvulta. Bändi koostuu mustista miehistä joita ei kuitenkaan tarvitse peljätä.

Levyllä on vain kolme biisiä. Cult of Personality, Open Letter (To A Landlord) LIVE ja Middle Man LIVE. Jokainen näistä ajaa asiansa hyvin, menevää musiikkia minun mieleeni.

Kyseistä levyä en suosittele muille kuin Living Colourin ystäville. Ette te kuitenkaan sitä löytäisi. Voin kuitenkin suositella levyä jolta nuo biisit ovat eli vuonna 1988 debytoinut Vivid.

Arvosana? Kyseessä on pelkkä single, mutta biisi on täyden kympin arvoinen. Levy ei ollut sen kympin arvoinen jonka siitä maksoin.

7/10

EDIT: hienosäätöä

Living Colour - "Cult of Personality" 12" LP single.

Tällaisen postin setä toi kotiin eilen.

Living Colour ompi sellaane funk/metal bändi 80-90-luvulta. Bändi koostuu mustista miehistä joita ei kuitenkaan tarvitse peljätä.

Levyllä on vain kolme biisiä. Cult of Personality, Open Letter (To A Landlord) LIVE ja Middle Man LIVE. Jokainen näistä ajaa asiansa hyvin, menevää musiikkia minun mieleeni.

Kyseistä levyä en suosittele muille kuin Living Colourin ystäville. Ette te kuitenkaan sitä löytäisi. Voin kuitenkin suositella levyä jolta nuo biisit ovat eli vuonna 1988 debytoinut Vivid.

Arvosana? Kyseessä on pelkkä single, mutta biisi on täyden kympin arvoinen. Levy ei ollut sen kympin arvoinen jonka siitä maksoin.

7/10

EDIT: hienosäätöä

MF Doom - MM..Food?

MF Doomin, a.k.a Zev Love X:n, a.k.a. Viktor Vaughnin eli Daniel Dumilen toinen soololevy nimen "MF Doom" alla menestyneen debyytin "Doomsday" jälkeen.

Doomilla on asenteet kunnossa. Doom ei täytä biisejään turhilla kertosäkeillä, ei uhoa aseilla ja lihaksilla, ei räppää aseista, tappamisesta, huumeista tai naisista, ja mikä tärkeintä, Doom ei räppää rahasta vaan rakkaudesta musiikkiin. Dumile perustaa aliaksensa Metal Face Doomin Marvelin sarjakuvahahmoon Viktor Von Doom aka. Dr. Doom. Tämä ilmenee muunmuassa hänen ulkonäöstään - Doom ei koskaan esiinny ilman metallinaamiota, omien sanojensa mukaan hän ei vain kehtaa näyttää naamaansa. Lyriikatkin ja skitit liittyvät usein jollakin tavalla sarjakuvaan, mutta pääosin ne kuitenkin keskittyvät tosielämän aiheisiin ja ongelmiin.

MM..Food? -levyn teema pyörii yllättäen ruuan ympärillä. Tämä rajoittuu kuitenkin pääosin vain biisien nimiin ja skitteihin. Levy on suurimmilta osin Doomin tuottama ja sillä esiintyy Doomin lisäksi joitakin vähän tuntemattomampia nimiä. Levyn sisältö koostuu viidestätoista kappaleesta, joista noin viisi on instrumentaaleja.

Lyriikat ovat humoristisia, mutta realistisia. Tuotanto on todella taidokasta ja massasta poikkeavaa. Biisien aiheet pyörivät ystävissä, pettureissa ja koomisissa räppäreissä.

Biisilista:

1. Beef Rapp
2. Hoe Cakes
3. Potholderz - Count Bass D
4. One Beer
5. Deep Fried Frenz
6. Poo-Putt Platter
7. Fillet-O-Rapper
8. Gumbo
9. Fig Leaf Bi-Carbonate
10. Kon Karne
11. Guinnesses - Angelika
12. Kon Queso
13. Rapp Snitch Knishes
14. Vomitspit
15. Kookies

Levy on ensimmäisestä viimeiseen biisiin todella nautittava kuuntelukokemus ja suosittelisin sitä niillekkin, jotka eivät välttämättä genren suurimpia ystäviä olekkaan, sillä Doomin materiaali rikkoo kaikkia räpin stereotyyppejä.

10/10

MF Doom - MM..Food?

MF Doomin, a.k.a Zev Love X:n, a.k.a. Viktor Vaughnin eli Daniel Dumilen toinen soololevy nimen "MF Doom" alla menestyneen debyytin "Doomsday" jälkeen.

Doomilla on asenteet kunnossa. Doom ei täytä biisejään turhilla kertosäkeillä, ei uhoa aseilla ja lihaksilla, ei räppää aseista, tappamisesta, huumeista tai naisista, ja mikä tärkeintä, Doom ei räppää rahasta vaan rakkaudesta musiikkiin. Dumile perustaa aliaksensa Metal Face Doomin Marvelin sarjakuvahahmoon Viktor Von Doom aka. Dr. Doom. Tämä ilmenee muunmuassa hänen ulkonäöstään - Doom ei koskaan esiinny ilman metallinaamiota, omien sanojensa mukaan hän ei vain kehtaa näyttää naamaansa. Lyriikatkin ja skitit liittyvät usein jollakin tavalla sarjakuvaan, mutta pääosin ne kuitenkin keskittyvät tosielämän aiheisiin ja ongelmiin.

MM..Food? -levyn teema pyörii yllättäen ruuan ympärillä. Tämä rajoittuu kuitenkin pääosin vain biisien nimiin ja skitteihin. Levy on suurimmilta osin Doomin tuottama ja sillä esiintyy Doomin lisäksi joitakin vähän tuntemattomampia nimiä. Levyn sisältö koostuu viidestätoista kappaleesta, joista noin viisi on instrumentaaleja.

Lyriikat ovat humoristisia, mutta realistisia. Tuotanto on todella taidokasta ja massasta poikkeavaa. Biisien aiheet pyörivät ystävissä, pettureissa ja koomisissa räppäreissä.

Biisilista:

1. Beef Rapp
2. Hoe Cakes
3. Potholderz - Count Bass D
4. One Beer
5. Deep Fried Frenz
6. Poo-Putt Platter
7. Fillet-O-Rapper
8. Gumbo
9. Fig Leaf Bi-Carbonate
10. Kon Karne
11. Guinnesses - Angelika
12. Kon Queso
13. Rapp Snitch Knishes
14. Vomitspit
15. Kookies

Levy on ensimmäisestä viimeiseen biisiin todella nautittava kuuntelukokemus ja suosittelisin sitä niillekkin, jotka eivät välttämättä genren suurimpia ystäviä olekkaan, sillä Doomin materiaali rikkoo kaikkia räpin stereotyyppejä.

10/10

Head Automatica - Decadence

Loistava on oikea sana kuvaamaan tätä levyä. Decadence on omissa kirjoissani ehdottomasti vuoden 2004 parhaita levyjä, taistelee männävuoden parhaan levyn tittelistä yhdessä lostprophetsin Start Something ja Jimmy Eat Worldin Futures levyn kanssa.
Decadense on ennenkaikkea viihdyttävä levy, jonka taustalla häärii loistavan Glassjaw bändin laulaja Darryl Palumbo sekä loistava biittinikkari Dan The Automator. Levy on kaiketi luokiteltavissa.. ..ei, ei se ole. varsinaista genreä levylle on mahdoton määrittää. levy yhdistää tunnelmaltaan hyvin 70-lukulaista disco menoa loistaviin sanoituksiin ja rokkiriffeihin jotka ovat yksinkertaisesti tyylikkäitä. Levy on todellinen taideteos.

Head Automatica - Decadence

Loistava on oikea sana kuvaamaan tätä levyä. Decadence on omissa kirjoissani ehdottomasti vuoden 2004 parhaita levyjä, taistelee männävuoden parhaan levyn tittelistä yhdessä lostprophetsin Start Something ja Jimmy Eat Worldin Futures levyn kanssa.
Decadense on ennenkaikkea viihdyttävä levy, jonka taustalla häärii loistavan Glassjaw bändin laulaja Darryl Palumbo sekä loistava biittinikkari Dan The Automator. Levy on kaiketi luokiteltavissa.. ..ei, ei se ole. varsinaista genreä levylle on mahdoton määrittää. levy yhdistää tunnelmaltaan hyvin 70-lukulaista disco menoa loistaviin sanoituksiin ja rokkiriffeihin jotka ovat yksinkertaisesti tyylikkäitä. Levy on todellinen taideteos.

No,näiden hankkimisesta on jo tovi aikaa,mutten ole näiden jälkeen paljon muutakaan ostellut.

Guns N' Roses-Appetite for Destruction

Viiden tähden levy. Voisi hyvinkin luulla joksikin Greatest Hits-kokoelmaksi,sillä tämä levy on täynnä hittejä,jotka kestävät kuuntelua. Ei tarvitse skippailla biisejä. Tämä levy alkaa loistavasti Welcome to the Junglella,joka virittää oikeaan GNR-tunnelmaan ja päättyy loistavan kauniisti Rocket Queeniin. Aivan loistavaa kamaa.Klassikko

Guns N' Roses-Use Your Illusion (1. ja 2.) Arvosteltu yhdessä
Nämä levyt eivät ole enää niin pojankoltiaisten ränkkätänkkää,mutteivat ne silti jää juurikaan jälkeen Appetitesta. Loistavia hittejä,mutta toistaalta pari hiukan huonompaakin biisiä. Appetite oli selvästi timmimpi pakkaus,mutteivat Illusionitkaan jätä mitään hampaankoloon. Kerrassaan loistavaia hittejä pullollaan oleva levy. Civil War,Don't Cry,November Rain,Estranged,You Could Be Mine näin esimerkiksi. Need I say more?
Klassikoita

No,näiden hankkimisesta on jo tovi aikaa,mutten ole näiden jälkeen paljon muutakaan ostellut.

Guns N' Roses-Appetite for Destruction

Viiden tähden levy. Voisi hyvinkin luulla joksikin Greatest Hits-kokoelmaksi,sillä tämä levy on täynnä hittejä,jotka kestävät kuuntelua. Ei tarvitse skippailla biisejä. Tämä levy alkaa loistavasti Welcome to the Junglella,joka virittää oikeaan GNR-tunnelmaan ja päättyy loistavan kauniisti Rocket Queeniin. Aivan loistavaa kamaa.Klassikko

Guns N' Roses-Use Your Illusion (1. ja 2.) Arvosteltu yhdessä
Nämä levyt eivät ole enää niin pojankoltiaisten ränkkätänkkää,mutteivat ne silti jää juurikaan jälkeen Appetitesta. Loistavia hittejä,mutta toistaalta pari hiukan huonompaakin biisiä. Appetite oli selvästi timmimpi pakkaus,mutteivat Illusionitkaan jätä mitään hampaankoloon. Kerrassaan loistavaia hittejä pullollaan oleva levy. Civil War,Don't Cry,November Rain,Estranged,You Could Be Mine näin esimerkiksi. Need I say more?
Klassikoita

Europe - Rock The Night - The Very Best Of Europe (2004)

Tyyli: Melodinen hardrock

Tässä ois tällänen Europen tupla-cd, ihan kohtalaisen hyvä. Itse pidin erityisesti kappaleesta Cherokee. Se on muutenkin yksi bändin parhaita biisejä. Biisilista on aikas iso, 32 veisua. Lempibiisit ovat Final Countdown, Rock The Night, Cherokee ja Mr.Goverment Man. En osaa tästä levystä nyt hirveesti muuta kertoa. Hyvä levy, kannattaa ostaa.

Biisilista:

Cd1:
1.Rock The Night
2.Superstitious
3.I'll Cry For You (akustinen versio)
4.Cherokee
5.Stormwind
6.Sweet Love Child (single B-side)
7.In The Future To Come
8.Here Comes The Night*
9.Sign Of The Times
10.Dreamer
11.Seventh Sign
12.Yesterday's News
13.Got Your Mind In The Gutter
14.Ready Or Not
15.Aphasia
16.Time Has Come**

Cd2:
1.The Final Countdown
2.Halfway To Heaven
3.Open Your Heart
4.Long Time Coming (single B-side)
5.Mr.Goverment Man*
6.Carrie
7.Seven Doors Hotel (single B-side)
8.Girl From Lebanon
9.The King Will Return
10.More Than Meets The Eye
11.Prisoners In Paradise
12.Wings Of Tomorrow
13.On Broken Wings
14.Scream Of Anger
15.Heart Of Stone
16. Let The Good Times Rock***

*outtake from Prisoners In Paradise session
**live at Solnahallen, Stockholm 1986
***live at Ahoy Stadium, Rotterdam 1989


Ronnie James Dio - Diamonds - The Best Of Dio (1992)

Tyyli: Heavy

Tää on tosi hyvä levy. Ronnie James Dion laulu ja Vivian Campbellin kitarariffit sopivat niin loistavasti yhteen kun vain voi. Lempibiisini ovat Holy Diver (tottakai), Rainbow In The Dark ja Evil Eyes. Tässä ei oo hirveästi kappaleita, vaan 13. Ei voi muuta sanoa kuin, LOISTAVA LEVY!

Biisilista:
1.Holy Diver
2.Rainbow In The Dark
3.Don't Talk To Strangers
4.We Rock
5.The Last In Line
6.Evil Eyes
7.Rock 'N' Roll Children
8.Sacred Children
9.Hungry For Heaven
10. Hide In The Rainbow
11.Dream Evil
12.Wild One
13.Lock Up The Wolves


Armas J. Kotivalo

Europe - Rock The Night - The Very Best Of Europe (2004)

Tyyli: Melodinen hardrock

Tässä ois tällänen Europen tupla-cd, ihan kohtalaisen hyvä. Itse pidin erityisesti kappaleesta Cherokee. Se on muutenkin yksi bändin parhaita biisejä. Biisilista on aikas iso, 32 veisua. Lempibiisit ovat Final Countdown, Rock The Night, Cherokee ja Mr.Goverment Man. En osaa tästä levystä nyt hirveesti muuta kertoa. Hyvä levy, kannattaa ostaa.

Biisilista:

Cd1:
1.Rock The Night
2.Superstitious
3.I'll Cry For You (akustinen versio)
4.Cherokee
5.Stormwind
6.Sweet Love Child (single B-side)
7.In The Future To Come
8.Here Comes The Night*
9.Sign Of The Times
10.Dreamer
11.Seventh Sign
12.Yesterday's News
13.Got Your Mind In The Gutter
14.Ready Or Not
15.Aphasia
16.Time Has Come**

Cd2:
1.The Final Countdown
2.Halfway To Heaven
3.Open Your Heart
4.Long Time Coming (single B-side)
5.Mr.Goverment Man*
6.Carrie
7.Seven Doors Hotel (single B-side)
8.Girl From Lebanon
9.The King Will Return
10.More Than Meets The Eye
11.Prisoners In Paradise
12.Wings Of Tomorrow
13.On Broken Wings
14.Scream Of Anger
15.Heart Of Stone
16. Let The Good Times Rock***

*outtake from Prisoners In Paradise session
**live at Solnahallen, Stockholm 1986
***live at Ahoy Stadium, Rotterdam 1989


Ronnie James Dio - Diamonds - The Best Of Dio (1992)

Tyyli: Heavy

Tää on tosi hyvä levy. Ronnie James Dion laulu ja Vivian Campbellin kitarariffit sopivat niin loistavasti yhteen kun vain voi. Lempibiisini ovat Holy Diver (tottakai), Rainbow In The Dark ja Evil Eyes. Tässä ei oo hirveästi kappaleita, vaan 13. Ei voi muuta sanoa kuin, LOISTAVA LEVY!

Biisilista:
1.Holy Diver
2.Rainbow In The Dark
3.Don't Talk To Strangers
4.We Rock
5.The Last In Line
6.Evil Eyes
7.Rock 'N' Roll Children
8.Sacred Children
9.Hungry For Heaven
10. Hide In The Rainbow
11.Dream Evil
12.Wild One
13.Lock Up The Wolves


Armas J. Kotivalo

Black Sabbath - Paranoid

Päätinpä korjata aukon sivistyksessäni tämän levyn muodossa, enkä ole katunut hetkeäkään. Iommi on loistava kitaristi, ei turhaan Metal Hammer rankannut top50 listassaan ykköseksi. Ozzyn vokaalitkin ovat loistavat. Viiden tähden levy.

Led Zeppelin - III

Täytenä heräteostoksena tuli hommattua. Immigrant Songia olen eniten kuunnellut, on se vaan kova biisi. Levyltä löytyy myös muita hyviä kipaleita. Oli kyllä hieman erilainen levy kuin odotin, mutta hyvä yhtäkaikki. Muutama biisi ei oikein täysillä kolahda, mutta muuten hyvin tasapainoinen levy. Kolme ja puoli tähteä.

The Gathering - If_Then_Else

Unohtakaa Evanesenssi ja Within Temptation, tässä kunnon hevirokkia naisvokaaleilla. Annekella on voimakas ääni, ja sen huomaa. Levy ei ihan Mandylionin tasolle yllä (mikäpä yltäisi), ehkä 11 biisiä on hieman liikaa, muutama vähemmän ja levy olisi ollut tiukempi pakkaus. Näin niinkuin kokonaisuutta ajatellen, yksittäin arvosteltuna kaikki biisit ovat välillä hyvä-loistava. Neljän tähden levy.

Alice Cooper - Brutal Planet

Hyllystä löytyi tätä ennen ainoastaan Trash-levy, joten odotukset olivat kovat. Brutal Planet oli paha pettymys. Ainoastaan kolme biisiä on jäänyt päähän, ja olen jo kohtuullisen kauan levyn omistanutkin. Pitää vastaisuudessa keskittyä hieman Alicen varhaisempan tuotantoon. Kaksi tähteä.

Black Sabbath - Paranoid

Päätinpä korjata aukon sivistyksessäni tämän levyn muodossa, enkä ole katunut hetkeäkään. Iommi on loistava kitaristi, ei turhaan Metal Hammer rankannut top50 listassaan ykköseksi. Ozzyn vokaalitkin ovat loistavat. Viiden tähden levy.

Led Zeppelin - III

Täytenä heräteostoksena tuli hommattua. Immigrant Songia olen eniten kuunnellut, on se vaan kova biisi. Levyltä löytyy myös muita hyviä kipaleita. Oli kyllä hieman erilainen levy kuin odotin, mutta hyvä yhtäkaikki. Muutama biisi ei oikein täysillä kolahda, mutta muuten hyvin tasapainoinen levy. Kolme ja puoli tähteä.

The Gathering - If_Then_Else

Unohtakaa Evanesenssi ja Within Temptation, tässä kunnon hevirokkia naisvokaaleilla. Annekella on voimakas ääni, ja sen huomaa. Levy ei ihan Mandylionin tasolle yllä (mikäpä yltäisi), ehkä 11 biisiä on hieman liikaa, muutama vähemmän ja levy olisi ollut tiukempi pakkaus. Näin niinkuin kokonaisuutta ajatellen, yksittäin arvosteltuna kaikki biisit ovat välillä hyvä-loistava. Neljän tähden levy.

Alice Cooper - Brutal Planet

Hyllystä löytyi tätä ennen ainoastaan Trash-levy, joten odotukset olivat kovat. Brutal Planet oli paha pettymys. Ainoastaan kolme biisiä on jäänyt päähän, ja olen jo kohtuullisen kauan levyn omistanutkin. Pitää vastaisuudessa keskittyä hieman Alicen varhaisempan tuotantoon. Kaksi tähteä.

Iron Maiden - Live At Donington (Live Levy)

Mahtaavaa kamaa, siis aivan uskomatonta. Tässä levyssä on kaikki parhaimmat Iron Maidenin kappaleet livenä, ja vielä hyvänä sillaisena. Myös koneella voi katsella jotain 'pikkuextraa'. Hyvä levy.

10/10

Iron Maiden - Live At Donington (Live Levy)

Mahtaavaa kamaa, siis aivan uskomatonta. Tässä levyssä on kaikki parhaimmat Iron Maidenin kappaleet livenä, ja vielä hyvänä sillaisena. Myös koneella voi katsella jotain 'pikkuextraa'. Hyvä levy.

10/10

EMINEM - encore

itte tykkään empusta tai siis sen musast.... pari mahtavaa kappaletta mm. ass like that... ja kaikki on hyviä kipaleita. jos tykkää rapist nii kantsii ostaa.

9/10

EMINEM - encore

itte tykkään empusta tai siis sen musast.... pari mahtavaa kappaletta mm. ass like that... ja kaikki on hyviä kipaleita. jos tykkää rapist nii kantsii ostaa.

9/10

Within Temptation - The Silent Force (Digipak)

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen on vaikea mitään maailmoja mullistavaa mennä sanomaan, mutta ei tämä huono ole missään nimessä, mutta ei mielestäni yllä Nightwishin tasolle. Parhaimmaksi nostaisin ensimmäisen kuuntelu kerran jälkeen Memories:n, joka on kyllä todella loistava balladi.

1. Intro
2. See Who I Am
3. Jillian (I'd Give My Heart)
4. Stand My Ground
5. Pale
6. Forsaken
7. Angels
8. Memories
9. Aquarius
10. It's the Fear
11. Somewhere
12. Dangerous Mind
13. Swan Song
14. Stand My Ground (video)

Within Temptation - The Silent Force (Digipak)

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen on vaikea mitään maailmoja mullistavaa mennä sanomaan, mutta ei tämä huono ole missään nimessä, mutta ei mielestäni yllä Nightwishin tasolle. Parhaimmaksi nostaisin ensimmäisen kuuntelu kerran jälkeen Memories:n, joka on kyllä todella loistava balladi.

1. Intro
2. See Who I Am
3. Jillian (I'd Give My Heart)
4. Stand My Ground
5. Pale
6. Forsaken
7. Angels
8. Memories
9. Aquarius
10. It's the Fear
11. Somewhere
12. Dangerous Mind
13. Swan Song
14. Stand My Ground (video)

Kotiteollisuus - 7

Päivän kuuntelun jälkeen..loistavaa!! Kun levyä kannoin kotiin päin ajattelin että meni taas 20 euroo..mutta enään se ei tunnu siltä, ei todellakaan. nyt vain odottelemaan Hynysen juttuja huomisessa Ruben&Joonas show'ssa..

Kotiteollisuus - 7

Päivän kuuntelun jälkeen..loistavaa!! Kun levyä kannoin kotiin päin ajattelin että meni taas 20 euroo..mutta enään se ei tunnu siltä, ei todellakaan. nyt vain odottelemaan Hynysen juttuja huomisessa Ruben&Joonas show'ssa..

Lainaus:24.03.2005 DieHardest kirjoitti:
Kotiteollisuus - 7

Päivän kuuntelun jälkeen..loistavaa!! Kun levyä kannoin kotiin päin ajattelin että meni taas 20 euroo..mutta enään se ei tunnu siltä, ei todellakaan. nyt vain odottelemaan Hynysen juttuja huomisessa Ruben&Joonas show'ssa..

Kyllä, menivät sitten vanhat miehet tekemään uransa parhaan levyn. Tämä levy soi soittimessa, ja pitkään.

Lainaus:24.03.2005 DieHardest kirjoitti:
Kotiteollisuus - 7

Päivän kuuntelun jälkeen..loistavaa!! Kun levyä kannoin kotiin päin ajattelin että meni taas 20 euroo..mutta enään se ei tunnu siltä, ei todellakaan. nyt vain odottelemaan Hynysen juttuja huomisessa Ruben&Joonas show'ssa..

Kyllä, menivät sitten vanhat miehet tekemään uransa parhaan levyn. Tämä levy soi soittimessa, ja pitkään.

Sum 41 - Chuck (2004)

Kaverit ovat kuunnelleet tätä jo pidemmän aikaa. Tämä levy tuli ostettua ja kyllä on hienoa musiikkia. Oli hienot odotukset, koska vuonna 2002 julkaistu Does This Look Infected oli myös todella hyvä. Levyhän alkaa hienosti kappaleella No Reason ja sitten We're All to Blame, ja nuo kaksi kappaletta pistivät minut kuuntelemaan levyn loppuun, ja kyllä kuulosti hienolta. Tosin Angels With Dirty Faces ei ole mikään paras biisi. Sitten tulee Some Say, joka on mukavan hidas ja sopiikin juuri tuohon väliin. Kuitenkaan tämä levy ei päihittänyt vuonna 2002 julkaistua Does This Look Infected:iä

Biisien pikaiset arvostelut:

No Reason: Levyn ensimmäinen biisi, jossa on vauhtia, ja kuulostaa hienolta. 9/10

We'Re All to Blame: Ehdottomasti levyn paras biisi. 10/10

Pieces: Tämä hidas biisi sopii hyvin nopeatempoisen Welcom to Hell:n jälkeen, mutta jos odottaa vauhtia, niin en suosittele tämä kappaleen kuuntelua ensimmäisenä, mutta sopii hyvin vauhdikkaan biisin jälkeen. 8/10

88: Levyn huonoin biisi. Ei vain sovi minun korvaani. 6/10

Pisteitä yhteensä koko levylle: 8.5/10
____________________________________________

Sum 41 - Does This Look Infected (2002)

Tätä levyä on vaikea sanoin kuvailla. Alkaa kappaleella The Hell Song, joka oli American Wedding:in soundtrack. Tässä biisissä soi kyllä hienosti sähkökitara. Tässä levyssä tykkäsin lähes kaikista kappaleista, mutta en tajua, miksi tuo Asshole oltiin tungettu tähän levylle. Se vie puoli pistettä pois. Päihittää kuitenkin Chuckin heloposti.

Biisien pika-arvosteluja:

Over My Head: Tämä on yksi levyn parhaimmista biiseistä, joka soi todelaa hienosti. 10/10

Still Waiting: Levyn paras kappale. Aloin väkisinkin laulamaan mukana kertosäettä. 10/10

Asshole: Tämä vähän yli puolen minuutin biisi ei iskenyt. Eihän siinä muuta tehdä kuin huudetaa: "you're an asshole". Puoli pistettä tulee hienosta alkumusiikista. Ei tällaista. 4.5/10

Thanks For Nothing: Todella hyvä biisi, mutta ei parhaimpia. 9/10

Koko levyn pisteet: 9.5/10. 10 olisi tullut, jos Asshole oltaisiin jätetty pois.

Sum 41 - Chuck (2004)

Kaverit ovat kuunnelleet tätä jo pidemmän aikaa. Tämä levy tuli ostettua ja kyllä on hienoa musiikkia. Oli hienot odotukset, koska vuonna 2002 julkaistu Does This Look Infected oli myös todella hyvä. Levyhän alkaa hienosti kappaleella No Reason ja sitten We're All to Blame, ja nuo kaksi kappaletta pistivät minut kuuntelemaan levyn loppuun, ja kyllä kuulosti hienolta. Tosin Angels With Dirty Faces ei ole mikään paras biisi. Sitten tulee Some Say, joka on mukavan hidas ja sopiikin juuri tuohon väliin. Kuitenkaan tämä levy ei päihittänyt vuonna 2002 julkaistua Does This Look Infected:iä

Biisien pikaiset arvostelut:

No Reason: Levyn ensimmäinen biisi, jossa on vauhtia, ja kuulostaa hienolta. 9/10

We'Re All to Blame: Ehdottomasti levyn paras biisi. 10/10

Pieces: Tämä hidas biisi sopii hyvin nopeatempoisen Welcom to Hell:n jälkeen, mutta jos odottaa vauhtia, niin en suosittele tämä kappaleen kuuntelua ensimmäisenä, mutta sopii hyvin vauhdikkaan biisin jälkeen. 8/10

88: Levyn huonoin biisi. Ei vain sovi minun korvaani. 6/10

Pisteitä yhteensä koko levylle: 8.5/10
____________________________________________

Sum 41 - Does This Look Infected (2002)

Tätä levyä on vaikea sanoin kuvailla. Alkaa kappaleella The Hell Song, joka oli American Wedding:in soundtrack. Tässä biisissä soi kyllä hienosti sähkökitara. Tässä levyssä tykkäsin lähes kaikista kappaleista, mutta en tajua, miksi tuo Asshole oltiin tungettu tähän levylle. Se vie puoli pistettä pois. Päihittää kuitenkin Chuckin heloposti.

Biisien pika-arvosteluja:

Over My Head: Tämä on yksi levyn parhaimmista biiseistä, joka soi todelaa hienosti. 10/10

Still Waiting: Levyn paras kappale. Aloin väkisinkin laulamaan mukana kertosäettä. 10/10

Asshole: Tämä vähän yli puolen minuutin biisi ei iskenyt. Eihän siinä muuta tehdä kuin huudetaa: "you're an asshole". Puoli pistettä tulee hienosta alkumusiikista. Ei tällaista. 4.5/10

Thanks For Nothing: Todella hyvä biisi, mutta ei parhaimpia. 9/10

Koko levyn pisteet: 9.5/10. 10 olisi tullut, jos Asshole oltaisiin jätetty pois.

Metallica - Ride The Lightning (1984)

Tyyli: Speed/Thrash Metal


Tässä se on. Yksi maailman parhaimpia rässi-levyjä. Ehdottomasti Metallican parhaimmistoa, mutta ei kuitenkaan paras. Fade To Black on levyn paras kappale. Kaikki muut olivat hyviä, mutta Trapped Under Ice maistui pahvilta, eikä sopinut minun korvaani. En osaa oikeen mitään muuta sanoa, kerran oon kuunnellu. Pistän lisää tekstiä, kunhan kuuntelen levyä vähän paremmin. Hieno levy. Toiseksi paras levy Kill 'Em Allin jälkeen.

Biisilista:

1.Fight Fire With Fire 8/10
2.Ride The Lightning 10/10
3.For Whom To The Bell Tolls 9/10
4.Fade To Black 10/10
5.Trapped Under Ice 6/10
6.Escape 7/10
7.Creeping Death 8/10
8.The Call Of Ktulu 10/10

Arvosana: 8,5

Armas J. Kotivalo

Metallica - Ride The Lightning (1984)

Tyyli: Speed/Thrash Metal


Tässä se on. Yksi maailman parhaimpia rässi-levyjä. Ehdottomasti Metallican parhaimmistoa, mutta ei kuitenkaan paras. Fade To Black on levyn paras kappale. Kaikki muut olivat hyviä, mutta Trapped Under Ice maistui pahvilta, eikä sopinut minun korvaani. En osaa oikeen mitään muuta sanoa, kerran oon kuunnellu. Pistän lisää tekstiä, kunhan kuuntelen levyä vähän paremmin. Hieno levy. Toiseksi paras levy Kill 'Em Allin jälkeen.

Biisilista:

1.Fight Fire With Fire 8/10
2.Ride The Lightning 10/10
3.For Whom To The Bell Tolls 9/10
4.Fade To Black 10/10
5.Trapped Under Ice 6/10
6.Escape 7/10
7.Creeping Death 8/10
8.The Call Of Ktulu 10/10

Arvosana: 8,5

Armas J. Kotivalo

Led Zeppelin - IV (1971)

Tyyli: Hard Rock

Vihdoinkin sain käsiini maailman parhaimman rocklevyn, nimittäin Led Zeppelinin IV:n. Mahtava levy, tätä ei voita mikään. Toinen hyvä rocklevy on esimerkiksi Rainbowin Rising, mikä on ihan sairaan hieno rocklevy. Lempibiisini ovat Black Dog, Rock and Roll ja tietenkin, aina yhtä hieno, STAIRWAY TO HEAVEN! Pieni katsaus näihin biiseihin: Black Dog, on mahtava kappale. Robert Plantin laulua on hauska kuunnella. Rock and Roll taas on sellanen perus-rockveisu. jossa on loistava rumpukohtaus alussa, jonka jälkeen Page alkaa revittelemään. Mutta, Stairway To Heaven, maailman baras biisi. Biisi on Rob Plantin taidonnäyte, joka alkaa akustisen soittamisella. Tässä biisissä on ihan mieletön kitarasoolo, jonka jälkeen tulee hieno laulukohta, sitten tulee pieni, sellainen hitaampi kitarasoolo. Tässä on maailman paras hardrock-albumi, Led Zeppelin IV. Mahtavampaakin mahtavampi rock-lätty, ei voi muuta sanoa. Ehdoton pakko-ostos jokaiselle jokaa pitää kun rockista. Levyllä on vain 8 biisiä, yhteiskestoa on vain 42 minuuttia, mutta se ei *****moista menoa haittaa.

Biisilista:
1.Black Dog
2.Rock and Roll
3.The Battle Of Evermore
4.STAIRWAY TO HEAVEN
5.Misty Mountain Hop
6.Four Sticks
7.Going to California
8.When The Levee Breaks

Arvosana: 11/10


Armas J. Kotivalo

Led Zeppelin - IV (1971)

Tyyli: Hard Rock

Vihdoinkin sain käsiini maailman parhaimman rocklevyn, nimittäin Led Zeppelinin IV:n. Mahtava levy, tätä ei voita mikään. Toinen hyvä rocklevy on esimerkiksi Rainbowin Rising, mikä on ihan sairaan hieno rocklevy. Lempibiisini ovat Black Dog, Rock and Roll ja tietenkin, aina yhtä hieno, STAIRWAY TO HEAVEN! Pieni katsaus näihin biiseihin: Black Dog, on mahtava kappale. Robert Plantin laulua on hauska kuunnella. Rock and Roll taas on sellanen perus-rockveisu. jossa on loistava rumpukohtaus alussa, jonka jälkeen Page alkaa revittelemään. Mutta, Stairway To Heaven, maailman baras biisi. Biisi on Rob Plantin taidonnäyte, joka alkaa akustisen soittamisella. Tässä biisissä on ihan mieletön kitarasoolo, jonka jälkeen tulee hieno laulukohta, sitten tulee pieni, sellainen hitaampi kitarasoolo. Tässä on maailman paras hardrock-albumi, Led Zeppelin IV. Mahtavampaakin mahtavampi rock-lätty, ei voi muuta sanoa. Ehdoton pakko-ostos jokaiselle jokaa pitää kun rockista. Levyllä on vain 8 biisiä, yhteiskestoa on vain 42 minuuttia, mutta se ei *****moista menoa haittaa.

Biisilista:
1.Black Dog
2.Rock and Roll
3.The Battle Of Evermore
4.STAIRWAY TO HEAVEN
5.Misty Mountain Hop
6.Four Sticks
7.Going to California
8.When The Levee Breaks

Arvosana: 11/10


Armas J. Kotivalo

Jethro Tull - Collection [1998]

Tyyppi : Progressiivinen Rock/Folk Rock/Rock

Kokoelmalevy, jonka kappaleet ovat pääasiassa peräisin 70-luvulta. Kappaleet on valittu hyvin ja musiikki pysyy hyvälaatuisena ja samantyylisenä alusta loppuun.
Levyltä löytyy myös pienempien hittejen lisäksi pari suurempaakin: "Living in the Past" ja "Locomotive Breath".

Ian Andersonin mainitsemisen arvoinen laulu ja mukiinmenevät huiluosuudet ovat samanlaista mitä on tähän mennessä Jethrolta voinut odottaa. Omat suosikkikappaleeni ovat levyn avauskappale "Acres Wild", huiluosuuksineen päivineen loistava "The Whistler", aikanaan hitti "Living in the Past" ja myös toinen pienimoinen hitti : "War Child". Ilman henkilökohtaisiakin kokemuksia Jethro Tull Collection on loistava levy. Suosittelen.


Arvosana : 9+

kappaleet :

1. Acres Wild [3.22]
2. Locomotive Breath (live) [6.37]
3. Dharma for One [4.11]
4. Wind Up [6.04]
5. War Child [4.33]
6. Budapest [10.00]
7. The Whistler [3.30]
8. We used to Know [3.55]
9. Beastie [3.57]
10. Rare & Precious Chain [3.34]
11. Quizz Kid [5.08]
12. Still loving you Tonight [4.30]
13. Living in the Past [5.07]
____________________________________________

Jethro Tull - Collection [1998]

Tyyppi : Rock / Folk / Reggae

Kokoelmalevy, jonka kappaleet ovat pääasiassa peräisin 70-luvulta. Kappaleet on valittu hyvin ja musiikki pysyy hyvälaatuisena ja samantyylisenä alusta loppuun.
Levyltä löytyy myös pienempien hittejen lisäksi pari suurempaakin: "Living in the Past" ja "Locomotive Breath".

Ian Andersonin mainitsemisen arvoinen laulu ja mukiinmenevät huiluosuudet ovat samanlaista mitä on tähän mennessä Jethrolta voinut odottaa. Omat suosikkikappaleeni ovat levyn avauskappale "Acres Wild", huiluosuuksineen päivineen loistava "The Whistler", aikanaan hitti "Living in the Past" ja myös toinen pienimoinen hitti : "War Child". Ilman henkilökohtaisiakin kokemuksia Jethro Tull Collection on loistava levy. Suosittelen.


Arvosana : 9+

kappaleet :

1. Acres Wild [3.22]
2. Locomotive Breath (live) [6.37]
3. Dharma for One [4.11]
4. Wind Up [6.04]
5. War Child [4.33]
6. Budapest [10.00]
7. The Whistler [3.30]
8. We used to Know [3.55]
9. Beastie [3.57]
10. Rare & Precious Chain [3.34]
11. Quizz Kid [5.08]
12. Still loving you Tonight [4.30]
13. Living in the Past [5.07]
____________________________________________

Tänään tuli postissa kolme cd:tä, joita en vielä hirveästi ole ehtinyt kuunnella, joten en myöskään pisteitä anna.

Dio - Lock up the wolves

Taattua Dio-laatua. Ei pahemmin yllättänyt, mutta ei pettänytkään. Hyvä levy.

AC/DC - For those about to rock we salute you

Ensimmäinen levy, jonka "eisiidiisiiltä" olen hommannut. Aikaisempi kuuntelu rajoittunut lähinnä Highway to Hell kipaleeseen. Mukavan rosoista rokkenrollia tuntuu olevan. Laulajan ääni on ihana.

Opeth - Damnation

Opethin biiseissä on aina akustinenkin puoli loistanut särön rinnalla, joten ei mikään yllätys, että tämäkin on todella hyvä levy. Levyllä siis ei ole särökitaraa ollenkaan, paitsi hieman sooloissa. Loistavan rentoa menoa. Suosittelen kaikille Hyvän Musiikin ystäville.

Tänään tuli postissa kolme cd:tä, joita en vielä hirveästi ole ehtinyt kuunnella, joten en myöskään pisteitä anna.

Dio - Lock up the wolves

Taattua Dio-laatua. Ei pahemmin yllättänyt, mutta ei pettänytkään. Hyvä levy.

AC/DC - For those about to rock we salute you

Ensimmäinen levy, jonka "eisiidiisiiltä" olen hommannut. Aikaisempi kuuntelu rajoittunut lähinnä Highway to Hell kipaleeseen. Mukavan rosoista rokkenrollia tuntuu olevan. Laulajan ääni on ihana.

Opeth - Damnation

Opethin biiseissä on aina akustinenkin puoli loistanut särön rinnalla, joten ei mikään yllätys, että tämäkin on todella hyvä levy. Levyllä siis ei ole särökitaraa ollenkaan, paitsi hieman sooloissa. Loistavan rentoa menoa. Suosittelen kaikille Hyvän Musiikin ystäville.

Guns N' Roses-Lies

Välilevy Illusioneiden ja Appetiten välissä. Sisältää kahdeksan biisiä,joista neljä viimeistä ovat akustisia. Päälimmäisinä mieleen jäävät hillittömän hauska Used to love her, One in a Million,Patience ja Reckless life.
Hyvä levy,jolla ei ole yhtään huonoa biisiä.

Guns N' Roses-Lies

Välilevy Illusioneiden ja Appetiten välissä. Sisältää kahdeksan biisiä,joista neljä viimeistä ovat akustisia. Päälimmäisinä mieleen jäävät hillittömän hauska Used to love her, One in a Million,Patience ja Reckless life.
Hyvä levy,jolla ei ole yhtään huonoa biisiä.

Judas Priest - Living after midnight (the best of)

Omalla kohdalla kävi näin. Nimenä Judas Priest oli alkuun tuttu, bändinä ei niinkään. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin tutustua bändin tuotantoon lähemmin, ja ajattelin hankkia jostain käsiini orkesterin kokoelman. No Prismastahan sitten iskeytyi hanskaan tämä kiekko.

Ensimmäisestä kappaleesta (Better by you, better than me) rakastuin välittömästi en vain levyyn, vaan myös bändiin. Tätä olin etsinyt koko sen ajan, kun heviin tutustuin: Asenteellista heviä. Kyllä, sitä Judas Priest tosiaan on, munakasta rockia, joka ei jätä kylmäksi. Voimakkaat kitarariffit mykistävät Halfordin raivokkaan lyriikan ohella. Meininki on erittäin kohdillaan, ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tilaisuutta tutustua kokoonpanon uusimpaan tuotokseen.

Jokatapauksessa tältä kiekolta löytyy yhteensä 18 bändin kipaletta, joka on omiaan tutustuttamaan märkäkorvan yhtyeen sanomaan. Kappaleita löytyy niin Living after midnightista Breaking the lawn kautta sinne Turbo Loveriin, ja sieltä vielä metallisempaan Painkiller mättöön. Kyllä, kuva joka tästä levystä jäi, oli juuri se monipuolisuus. Levyssä on rockia, siinä on metallia, siinä on kaikkea siltä väliltä, ja enempää ei voisi toivoa.

Yhteenvetona tämä kokoelma hakeutuu loistokkaasti Rainbown - Catch the Rainbow (the anthology) kokoelman vierelle sinne parhaimpien kokoelmieni paikalle. Tätä levyä en ole joutunut katumaan. Ainoa asia mikä vieräyttää kyynelen poskelle, on se tosiasia, että autoni cd-soitin on jotenkin päässyt vioittamaan levyä, ja se tykkää pätkiä harmittavasti aika ajoin juuri silloin, kun pitäisi iskeä Turbo Loveria soimaan ja kovaa.

10/10 (Arvosana on korkea, mutta en voi olla laittamatta vähempääkään kun ottaa huomioon sen, mitä kaikkea tämä levy minussa sai aikaan)

Judas Priest - Living after midnight (the best of)

Omalla kohdalla kävi näin. Nimenä Judas Priest oli alkuun tuttu, bändinä ei niinkään. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin tutustua bändin tuotantoon lähemmin, ja ajattelin hankkia jostain käsiini orkesterin kokoelman. No Prismastahan sitten iskeytyi hanskaan tämä kiekko.

Ensimmäisestä kappaleesta (Better by you, better than me) rakastuin välittömästi en vain levyyn, vaan myös bändiin. Tätä olin etsinyt koko sen ajan, kun heviin tutustuin: Asenteellista heviä. Kyllä, sitä Judas Priest tosiaan on, munakasta rockia, joka ei jätä kylmäksi. Voimakkaat kitarariffit mykistävät Halfordin raivokkaan lyriikan ohella. Meininki on erittäin kohdillaan, ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan tilaisuutta tutustua kokoonpanon uusimpaan tuotokseen.

Jokatapauksessa tältä kiekolta löytyy yhteensä 18 bändin kipaletta, joka on omiaan tutustuttamaan märkäkorvan yhtyeen sanomaan. Kappaleita löytyy niin Living after midnightista Breaking the lawn kautta sinne Turbo Loveriin, ja sieltä vielä metallisempaan Painkiller mättöön. Kyllä, kuva joka tästä levystä jäi, oli juuri se monipuolisuus. Levyssä on rockia, siinä on metallia, siinä on kaikkea siltä väliltä, ja enempää ei voisi toivoa.

Yhteenvetona tämä kokoelma hakeutuu loistokkaasti Rainbown - Catch the Rainbow (the anthology) kokoelman vierelle sinne parhaimpien kokoelmieni paikalle. Tätä levyä en ole joutunut katumaan. Ainoa asia mikä vieräyttää kyynelen poskelle, on se tosiasia, että autoni cd-soitin on jotenkin päässyt vioittamaan levyä, ja se tykkää pätkiä harmittavasti aika ajoin juuri silloin, kun pitäisi iskeä Turbo Loveria soimaan ja kovaa.

10/10 (Arvosana on korkea, mutta en voi olla laittamatta vähempääkään kun ottaa huomioon sen, mitä kaikkea tämä levy minussa sai aikaan)

Led Zeppelin - II (1969)

Tyyli: Hard Rock

Tässä on maailman parhaimman rockbändin toiseksi paras levyMuut biisit ovat hyviä paitsi tuo What Is And What Should Never Be. En nyt osaa mitään hirveesti enää kertoa mutta otetaan pieni katsaus biiseihin

Whole Lotta Love: Levyn paras biisi. Mahtavaa kitaransoittoa hemmetin kovan kitarasoolon kera. Repesin, kun Plant rupesi laulamaan alussa. Sillä oli niin tyhmä lauluääni. Mahtava biisi. 10/10

What Is And What Should Never Be: Levyn huonoin biisi. Ei oikein soinut mun korvaani. En tiedä mistä noi 6 pistettä tulee mutta kuitenkin. 6/10

The Lemon Song: Yksi levyn parhaimmista biiseistä on myös Lemon Song. Biisi on aika pihkähkö. ******* kovat kitarariffit olivat todella hienoa kuunneltavaa. 10/10

Thank You: Thank You on levyn toiseksi paras kappale, joka on sellainen hidas, rauhallinen ja kaunis. Perkuleen kova. 10/10

Heartbreaker: Hemmetin raju biisi. Sairaan kovia kitarariffejä hienon rumpusoiton kera. Sitä yhdistelmää ei voita mikään. Robert Plant laulaa saakelin hyvin. 9/10

Living Loving Maid: Biisi alkaa laulamisella ja rumpujensoitolla, kunnes pian alkaa kitarariffi, joka on helppo soittaa kitaralla. Hyvä biisi, ei kuitenkaan paras. 8/10

Ramble On: Ei oikeen iskenyt. 7/10

Moby Dick: Tää on tosi hyvä. Biisissä on mahtava rumpusoolo, jossa John ''Bonzo'' Bonham soittaa pirun lujaa bassorumpua. Rumpusoolo kestää yli puolet biisin kestosta, joen siinä oikeen muuta hirveesti ollutkaan. 9/10

Bring It On Home: Ihan hyvä biisi, hauskaa huuliharpun soittoa ja Plant laulaa hienolla, sellasella paksulla äänellä. 8/10

Mahtava levy. Ei voita kuitenkaan 4:sta.


Armas J. Kotivalo

Led Zeppelin - II (1969)

Tyyli: Hard Rock

Tässä on maailman parhaimman rockbändin toiseksi paras levyMuut biisit ovat hyviä paitsi tuo What Is And What Should Never Be. En nyt osaa mitään hirveesti enää kertoa mutta otetaan pieni katsaus biiseihin

Whole Lotta Love: Levyn paras biisi. Mahtavaa kitaransoittoa hemmetin kovan kitarasoolon kera. Repesin, kun Plant rupesi laulamaan alussa. Sillä oli niin tyhmä lauluääni. Mahtava biisi. 10/10

What Is And What Should Never Be: Levyn huonoin biisi. Ei oikein soinut mun korvaani. En tiedä mistä noi 6 pistettä tulee mutta kuitenkin. 6/10

The Lemon Song: Yksi levyn parhaimmista biiseistä on myös Lemon Song. Biisi on aika pihkähkö. ******* kovat kitarariffit olivat todella hienoa kuunneltavaa. 10/10

Thank You: Thank You on levyn toiseksi paras kappale, joka on sellainen hidas, rauhallinen ja kaunis. Perkuleen kova. 10/10

Heartbreaker: Hemmetin raju biisi. Sairaan kovia kitarariffejä hienon rumpusoiton kera. Sitä yhdistelmää ei voita mikään. Robert Plant laulaa saakelin hyvin. 9/10

Living Loving Maid: Biisi alkaa laulamisella ja rumpujensoitolla, kunnes pian alkaa kitarariffi, joka on helppo soittaa kitaralla. Hyvä biisi, ei kuitenkaan paras. 8/10

Ramble On: Ei oikeen iskenyt. 7/10

Moby Dick: Tää on tosi hyvä. Biisissä on mahtava rumpusoolo, jossa John ''Bonzo'' Bonham soittaa pirun lujaa bassorumpua. Rumpusoolo kestää yli puolet biisin kestosta, joen siinä oikeen muuta hirveesti ollutkaan. 9/10

Bring It On Home: Ihan hyvä biisi, hauskaa huuliharpun soittoa ja Plant laulaa hienolla, sellasella paksulla äänellä. 8/10

Mahtava levy. Ei voita kuitenkaan 4:sta.


Armas J. Kotivalo

Dream Theater - Train of tought

Hemmetin hyvä kiekko. jokainen piisi on hyvä ja taattua dream theater laatua
hyvistä piisejä: as i am, this dying soul, endless sacrifice ja stream of consciousness. tuplat rymisee ja armottomia ripulisooloja

5/5

Dream Theater - Train of tought

Hemmetin hyvä kiekko. jokainen piisi on hyvä ja taattua dream theater laatua
hyvistä piisejä: as i am, this dying soul, endless sacrifice ja stream of consciousness. tuplat rymisee ja armottomia ripulisooloja

5/5

Gamma Ray - Land of the free

hyvä levy, tosin ei ehkä gamma rayn parhaimpia. levyn hyviksi piiseiksi voisi nimetä Rebellion in a dreamland, man on a mission ja land of the free. hyvää poweria. kouluarvosanoilla 8½

Gamma Ray - Land of the free

hyvä levy, tosin ei ehkä gamma rayn parhaimpia. levyn hyviksi piiseiksi voisi nimetä Rebellion in a dreamland, man on a mission ja land of the free. hyvää poweria. kouluarvosanoilla 8½