Curtis Mayfield - Superfly (soundtrack)

Matkalla vielä Jerseyn saarilta. Imuteltua versiota tullut kuunneltua jo jonkin aikaa. Erinomainen soundtrack erinomaiseen leffaan. R&B:tä/funkkia 70-luvulta. Sisältää sellaiset klassikot kuin "Superfly" sekä "Pusherman".

10/10

Curtis Mayfield - Superfly (soundtrack)

Matkalla vielä Jerseyn saarilta. Imuteltua versiota tullut kuunneltua jo jonkin aikaa. Erinomainen soundtrack erinomaiseen leffaan. R&B:tä/funkkia 70-luvulta. Sisältää sellaiset klassikot kuin "Superfly" sekä "Pusherman".

10/10

Lainaus:23.04.2005 Phobia kirjoitti:

Lainaus:23.04.2005 Latuman kirjoitti:
Joo, ei biisit mitää kertosäettä välttämäti tarvihe.

Mutta jonkunlainen kohokohta on aina hyvä olla. Ja iskevä kertosäe on helpoin tapa toteuttaa se.

No jossain levyissä ei vain ole semmoista, mut ei tarvihe jossain fuusiossa olla. Ei oikeastaan konseptiprogessakaan, mut on se paljon helpommin lähestyttävämpää kun on jotain kertosäkeitä. Tosin ei sen tarvi olla iha "kertosäe", kuha joku huippu on.

Tavallaan ei sitäkään kunhan biisi on monipuolinen ja siinä on paljon erilaista. Ei tääkää oo välttämättömyys, vaan se onko biisi hyvä, tekeekö se sen mitä lyriikat antaa ymmärtää jne.

Lainaus:23.04.2005 Phobia kirjoitti:

Lainaus:23.04.2005 Latuman kirjoitti:
Joo, ei biisit mitää kertosäettä välttämäti tarvihe.

Mutta jonkunlainen kohokohta on aina hyvä olla. Ja iskevä kertosäe on helpoin tapa toteuttaa se.

No jossain levyissä ei vain ole semmoista, mut ei tarvihe jossain fuusiossa olla. Ei oikeastaan konseptiprogessakaan, mut on se paljon helpommin lähestyttävämpää kun on jotain kertosäkeitä. Tosin ei sen tarvi olla iha "kertosäe", kuha joku huippu on.

Tavallaan ei sitäkään kunhan biisi on monipuolinen ja siinä on paljon erilaista. Ei tääkää oo välttämättömyys, vaan se onko biisi hyvä, tekeekö se sen mitä lyriikat antaa ymmärtää jne.

Kataplexia: Catastrophic Scenes

Perusmurhaavaa brutaalia deathmetalliahan tämä on. Yleisilme on nopeahko ja murina matalaa. Ei siis mitenkään erikoista tai ennennäkemätöntä millään tavalla. Toteutus on kuitenkin ammattitaidolla ja antaumuksella tehty, joten mitään varsinaista vikaa levyssä ei ole. Sounditkin ovat ytimekkäät ja kohtalaisen selvät. Levyn seitsämän biisiä kellottuvat aikaan 25:17, mutta eipäs tuo haittaa kun lätyn pyöräyttää mielellään useampaankin kertaan ympäri. Bonusraitana Brutal Addiction -biisin video.

8/10

Kataplexia: Catastrophic Scenes

Perusmurhaavaa brutaalia deathmetalliahan tämä on. Yleisilme on nopeahko ja murina matalaa. Ei siis mitenkään erikoista tai ennennäkemätöntä millään tavalla. Toteutus on kuitenkin ammattitaidolla ja antaumuksella tehty, joten mitään varsinaista vikaa levyssä ei ole. Sounditkin ovat ytimekkäät ja kohtalaisen selvät. Levyn seitsämän biisiä kellottuvat aikaan 25:17, mutta eipäs tuo haittaa kun lätyn pyöräyttää mielellään useampaankin kertaan ympäri. Bonusraitana Brutal Addiction -biisin video.

8/10

Ayreon - Actual Fantasy (Revisited)

Nuorempaa tuotantoa. Varsin paljon hyviä melodioita ja ääniä jotka laajentaa tajuntaa. Juoni on vielä vähän hukassa, mut ehkä se sieltä nousee joskus.

Ayreonin tyyliin siis ei mitään vikaa. No se ehkä että ei ole isoa artistikatrasta, on vaan Arjen, mut vaihtelu virkistää, kai.



8/10

Ayreon - Actual Fantasy (Revisited)

Nuorempaa tuotantoa. Varsin paljon hyviä melodioita ja ääniä jotka laajentaa tajuntaa. Juoni on vielä vähän hukassa, mut ehkä se sieltä nousee joskus.

Ayreonin tyyliin siis ei mitään vikaa. No se ehkä että ei ole isoa artistikatrasta, on vaan Arjen, mut vaihtelu virkistää, kai.



8/10

Queen: A Day at the Races, 1976

Taas upeaa musiikkia Queenilta. A Night at the Operan kaksoisveli, osittain samantyylistä musiikkia kuin sillä. Kappaleet laulettu uskomattoman hyvin. Biisilista ja arvostelut:

Tie Your Mother Down: Erittäin rokkaava biisi, ehkä suosituin livekonserttien kappale. 7/10

You Take My Breath Away: Erittäin kaunis ja puhtaasti laulettu Freddie Mercuryn pianokappale. 10/10

Long Away: Brian Mayn 60-lukutyylinen, mukava kappale. 9/10

The Millionaire Waltz: En ole liiemmin kuunnellut, omituinen pianokappale. Ei hirveän hyvä. 6/10

You And I: Levyn paras kappale, mukaansatempaava biisi. 10/10

Somebody to Love: Erittäin upeaa yhteislaulua. 8/10

White Man: Raskaampaa rokkia edustava kappale, kertoo eurooppalaisten aiheuttamista harmista alkuperäiskansalle. 7/10

Good Old-Fashioned Lover Boy: Mukava lyhyehkö biisi, en ole liiemmin tutustunut. 8/0

Drowse: Roger Taylorin laulama biisi, tuttua utooppista sointua. Kumma kyllä, Rogerin ääni kuulostaa aivan siltä miltä sen olettaisi kuulostavan, kun näkee hänet alkuaikojen valokuvissa, eli ääni ei ole sellaisen vanhan käppyrän örinää.

Teo Torriatte: Kaunis kappale, kertosäe lauletaan japaniksi. Teema samanlaista kuin You Take My Breath Awayssa ja You An I:ssa. Myös tämä on ehdolla levyn parhaaksi kappaleeksi.

Kaikenkaikkiaan mahtava rakkausteemaan liityvä levy, paljon parempi kuin A Night at the Opera. Suosittelen lämpimästi. 10/10.

Queen: A Day at the Races, 1976

Taas upeaa musiikkia Queenilta. A Night at the Operan kaksoisveli, osittain samantyylistä musiikkia kuin sillä. Kappaleet laulettu uskomattoman hyvin. Biisilista ja arvostelut:

Tie Your Mother Down: Erittäin rokkaava biisi, ehkä suosituin livekonserttien kappale. 7/10

You Take My Breath Away: Erittäin kaunis ja puhtaasti laulettu Freddie Mercuryn pianokappale. 10/10

Long Away: Brian Mayn 60-lukutyylinen, mukava kappale. 9/10

The Millionaire Waltz: En ole liiemmin kuunnellut, omituinen pianokappale. Ei hirveän hyvä. 6/10

You And I: Levyn paras kappale, mukaansatempaava biisi. 10/10

Somebody to Love: Erittäin upeaa yhteislaulua. 8/10

White Man: Raskaampaa rokkia edustava kappale, kertoo eurooppalaisten aiheuttamista harmista alkuperäiskansalle. 7/10

Good Old-Fashioned Lover Boy: Mukava lyhyehkö biisi, en ole liiemmin tutustunut. 8/0

Drowse: Roger Taylorin laulama biisi, tuttua utooppista sointua. Kumma kyllä, Rogerin ääni kuulostaa aivan siltä miltä sen olettaisi kuulostavan, kun näkee hänet alkuaikojen valokuvissa, eli ääni ei ole sellaisen vanhan käppyrän örinää.

Teo Torriatte: Kaunis kappale, kertosäe lauletaan japaniksi. Teema samanlaista kuin You Take My Breath Awayssa ja You An I:ssa. Myös tämä on ehdolla levyn parhaaksi kappaleeksi.

Kaikenkaikkiaan mahtava rakkausteemaan liityvä levy, paljon parempi kuin A Night at the Opera. Suosittelen lämpimästi. 10/10.

Black Sabbath - Tyr

Mitä tulee mieleen sanoista Black Sabbath?Saattaa tulla kaikenlaista, mutta jos joukkoon ei kuulu Ozzy Osbourne ja Paranoid, on jotain pahasti pielessä. Tarvitseeko Black Sabbath Ozzya? Tuohon kysymykseen sain vastauksen kuunneltuani tätä julkaisua.

Tiivistettynä tämä paketti sisältää 9 toinen toistaan hevimpää soitantoa. Yksikään näistä ei tuota tunnetta "Nääh, tylsä riffi, seuraava biisi". Jokaisella kappaleella on huikea jälleenkuunteluarvo, mikä nykyään on jo aika huikean luokan juttu. Liian monessa levyssä olen törmännyt luvattoman useaan kipaleeseen, jonka yli on hetken kuuntelun jälkeen hypättävä.

Levy aloittaa mahtipontisen julistuksensa yhtä mahtipontisella kappaleella nimeltään Anno Mundi. Se iskee suoraan luihin ja ytimiin, tekee selväksi mistä tässä levyssä on kyse. Levy on ikäänkuin tarina, ja kappaleet ovat tarinan osia.

Mutta edelleen, levy on vuodelta 1990, eikä Ozzy vaikuttanut läsnäolollaan. Tästäkin huolimatta levy on ehtaa hevisti tavaraa, ja sitä suosittelee niille, jotka haluavat musiikiltaan voimakkuutta, eeppisyyttä ja ennen kaikkea mielihyvää. Luulen, että ainoastaa tosi Mustille Sapattaajille Tony Martin on entuudestaan tuttu, mutta tehtäköön nyt selväksi, että jostain se Ozzykin on aikoinaan noussut. Miksei siis Tony Martin tästä? Varmasti miehellä on entuudestaan muitakin virstanpylväitä, mutta minä en ole niistä kuullut. Sen vaikutuksen tämä levy kuitenkin aikaan sai, että alanpa hiukan seurailemaankin Tony Martinin tuotantoa tästä lähin.

Black Sabbath - Tyr

Mitä tulee mieleen sanoista Black Sabbath?Saattaa tulla kaikenlaista, mutta jos joukkoon ei kuulu Ozzy Osbourne ja Paranoid, on jotain pahasti pielessä. Tarvitseeko Black Sabbath Ozzya? Tuohon kysymykseen sain vastauksen kuunneltuani tätä julkaisua.

Tiivistettynä tämä paketti sisältää 9 toinen toistaan hevimpää soitantoa. Yksikään näistä ei tuota tunnetta "Nääh, tylsä riffi, seuraava biisi". Jokaisella kappaleella on huikea jälleenkuunteluarvo, mikä nykyään on jo aika huikean luokan juttu. Liian monessa levyssä olen törmännyt luvattoman useaan kipaleeseen, jonka yli on hetken kuuntelun jälkeen hypättävä.

Levy aloittaa mahtipontisen julistuksensa yhtä mahtipontisella kappaleella nimeltään Anno Mundi. Se iskee suoraan luihin ja ytimiin, tekee selväksi mistä tässä levyssä on kyse. Levy on ikäänkuin tarina, ja kappaleet ovat tarinan osia.

Mutta edelleen, levy on vuodelta 1990, eikä Ozzy vaikuttanut läsnäolollaan. Tästäkin huolimatta levy on ehtaa hevisti tavaraa, ja sitä suosittelee niille, jotka haluavat musiikiltaan voimakkuutta, eeppisyyttä ja ennen kaikkea mielihyvää. Luulen, että ainoastaa tosi Mustille Sapattaajille Tony Martin on entuudestaan tuttu, mutta tehtäköön nyt selväksi, että jostain se Ozzykin on aikoinaan noussut. Miksei siis Tony Martin tästä? Varmasti miehellä on entuudestaan muitakin virstanpylväitä, mutta minä en ole niistä kuullut. Sen vaikutuksen tämä levy kuitenkin aikaan sai, että alanpa hiukan seurailemaankin Tony Martinin tuotantoa tästä lähin.

Ayreon - The Final Experiment (Special Edition)

Eka Ayreon. Julkaisijoiden hylkimä, mutta turhaan. Nauhoitettu jossain kumminkaiman autotallissa, mutta onneksi se ei kuulu. Tuotanto on ihan ykkösluokkaa. Proge kyseessä, paljon "eri värisiä" ääniä ja vakuuttava laulajakatras.

Pitkistä eepoksista, fiilistelyistä listahitteihin, ihan perinteistä Ayreonia. Tältä levyltä Ayreon lähti nykymuotoonsa, joka ei 10 vuotta myöhemmin juurikaan ole muuttunut muuten kuin hippusen parempaan. Onneksi sentään pysyy tyylille uskollisena silti pysyen tuoreena.

Alkup The Final Experimentin lisäksi mukana Bonus -levy jossa uudelleen nauhoitettuja puoliakustisia versioita biiseistä. Varsin rentouttavaa settiä kyllä. Kyllä tämä on parempi kuin Actual Fantasy, eikä sekään ollut huono.

8,5/10

Ayreon - The Final Experiment (Special Edition)

Eka Ayreon. Julkaisijoiden hylkimä, mutta turhaan. Nauhoitettu jossain kumminkaiman autotallissa, mutta onneksi se ei kuulu. Tuotanto on ihan ykkösluokkaa. Proge kyseessä, paljon "eri värisiä" ääniä ja vakuuttava laulajakatras.

Pitkistä eepoksista, fiilistelyistä listahitteihin, ihan perinteistä Ayreonia. Tältä levyltä Ayreon lähti nykymuotoonsa, joka ei 10 vuotta myöhemmin juurikaan ole muuttunut muuten kuin hippusen parempaan. Onneksi sentään pysyy tyylille uskollisena silti pysyen tuoreena.

Alkup The Final Experimentin lisäksi mukana Bonus -levy jossa uudelleen nauhoitettuja puoliakustisia versioita biiseistä. Varsin rentouttavaa settiä kyllä. Kyllä tämä on parempi kuin Actual Fantasy, eikä sekään ollut huono.

8,5/10

System of a Down- Mezmerize

Ennen tätä levyä en ollut mikään SoaD fani, mitä nyt olin joskus pari kappaletta kuunnellut. Kaverilta kuitenkin lainasin, ja on todella loistava levy. Yhtään huonoa biisiä ei levyltä löydy, loistavaa kamaa sitäkin enemmän. Mm. Biisit B.Y.O.B ja Violent Pornography ovat mestariteoksia. Kappaleita ei ole kuin ''vain'' 11, mutta laatu on sen verran korkealla, että enempää ei olisi kaivannutkaan. Jokaisen biisin jaksaa kuunnella uudestaan, parhaita ei halua päästä soimasta. Kannattaa kuitenkin ennen hankintaa kuunnella yksi ainakin yksi biisi aikaisempaa tuotantoa, koska kaikki eivät tästä koskaan tule pitämään. Levyn kannet ovat myös todella tyylikkäät. Itse tykkäsin.

9/10

System of a Down- Mezmerize

Ennen tätä levyä en ollut mikään SoaD fani, mitä nyt olin joskus pari kappaletta kuunnellut. Kaverilta kuitenkin lainasin, ja on todella loistava levy. Yhtään huonoa biisiä ei levyltä löydy, loistavaa kamaa sitäkin enemmän. Mm. Biisit B.Y.O.B ja Violent Pornography ovat mestariteoksia. Kappaleita ei ole kuin ''vain'' 11, mutta laatu on sen verran korkealla, että enempää ei olisi kaivannutkaan. Jokaisen biisin jaksaa kuunnella uudestaan, parhaita ei halua päästä soimasta. Kannattaa kuitenkin ennen hankintaa kuunnella yksi ainakin yksi biisi aikaisempaa tuotantoa, koska kaikki eivät tästä koskaan tule pitämään. Levyn kannet ovat myös todella tyylikkäät. Itse tykkäsin.

9/10

Lainaus:26.05.2005 Labtec90 kirjoitti:
Tänään oli postilaatikkoon kolahtanut
Sentencedin The Funeral Album

Levy aivan mahtava. Ja Sentencedin viimeinen albumi.

10/10

Sama homma. Aivan loistava CD.

Lainaus:26.05.2005 Labtec90 kirjoitti:
Tänään oli postilaatikkoon kolahtanut
Sentencedin The Funeral Album

Levy aivan mahtava. Ja Sentencedin viimeinen albumi.

10/10

Sama homma. Aivan loistava CD.

Judas Priest - Painkiller

Ostin tämän levyn enkä kadu yhtään ostosta. Levy lähti käyntiin loistavasti Painkiller kappalella ja koko levy oli täyttä rautaa. Vaikka levy onkin hieman vanha niin kyllä tälläiselle kasarihevarille kaikki tuollainen kelpaa. Vaikka ei voita Iron Maidenia, niin kuitenkin tämä levy herättii minun kiinnostuksen tähän kyseiseen loisto bändiin. Loisto kamaa.

10/10

Iron Maiden - Somewhere in time

Tässäkin on yksi parhaimman bändin loisto levy. Tämä albumi pääsee todellakin minun TOP5 IM:än albumilistalla hyväksi kolmanneksi. Levyssä on myös pari musiikkivideota ja vähän kuvia, joita voi katsella vain koneella, mutta tämä ominaisuus on kyllä jokaisessa IM:än levyssä.

10/10

(Olin vähän väsynyt tätä kirjoittaessani.)

Judas Priest - Painkiller

Ostin tämän levyn enkä kadu yhtään ostosta. Levy lähti käyntiin loistavasti Painkiller kappalella ja koko levy oli täyttä rautaa. Vaikka levy onkin hieman vanha niin kyllä tälläiselle kasarihevarille kaikki tuollainen kelpaa. Vaikka ei voita Iron Maidenia, niin kuitenkin tämä levy herättii minun kiinnostuksen tähän kyseiseen loisto bändiin. Loisto kamaa.

10/10

Iron Maiden - Somewhere in time

Tässäkin on yksi parhaimman bändin loisto levy. Tämä albumi pääsee todellakin minun TOP5 IM:än albumilistalla hyväksi kolmanneksi. Levyssä on myös pari musiikkivideota ja vähän kuvia, joita voi katsella vain koneella, mutta tämä ominaisuus on kyllä jokaisessa IM:än levyssä.

10/10

(Olin vähän väsynyt tätä kirjoittaessani.)

Poistin tästä nyt pari huonoa arvostelua. Kuten aloitusviestissä lukee, "Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä." Ei ketään nappaa lukea "Joo ostin 50 Centin uusimman levyn. Ihan sairaan hyvä. 10/10" -tyylisiä arvosteluita.

Olisi kanssa kiva jos sanoisitte mitä asteikkoa käytätte. Onko se 1-10 vai 4-10?

Poistin tästä nyt pari huonoa arvostelua. Kuten aloitusviestissä lukee, "Yhden tai kahden rivin "hyvä levy kandee ostaa" -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä." Ei ketään nappaa lukea "Joo ostin 50 Centin uusimman levyn. Ihan sairaan hyvä. 10/10" -tyylisiä arvosteluita.

Olisi kanssa kiva jos sanoisitte mitä asteikkoa käytätte. Onko se 1-10 vai 4-10?

Megadeth - Rust in Peace

Tässä on sitä jotain. Kaikki biisit ovat tässä levyssä tosi hyviä. Jokaisen hevin ystävän kannattaa hankkia tämä ja vähän äkkiä! Levy lähtee hyvin käyntiin "Holy wars... The punishment due" kappaleella. Mutta kaikki biisit ovat tässä mahtavia. Hankkikaa tämä.

10/10
_____

Megadeth - Peace Sells... But whos buying?

Tämäkin levy on hyvä, mutta ei pärjää Rust in Peacelle. Tämä on oikeasti myöskin todella mahtava. Kaikki biisit ovat hyviä, eikä tästä levystä oikein ole mitään moitittavaa.

10/10

Megadeth - Rust in Peace

Tässä on sitä jotain. Kaikki biisit ovat tässä levyssä tosi hyviä. Jokaisen hevin ystävän kannattaa hankkia tämä ja vähän äkkiä! Levy lähtee hyvin käyntiin "Holy wars... The punishment due" kappaleella. Mutta kaikki biisit ovat tässä mahtavia. Hankkikaa tämä.

10/10
_____

Megadeth - Peace Sells... But whos buying?

Tämäkin levy on hyvä, mutta ei pärjää Rust in Peacelle. Tämä on oikeasti myöskin todella mahtava. Kaikki biisit ovat hyviä, eikä tästä levystä oikein ole mitään moitittavaa.

10/10

Iron Maiden - Dance of Death

Toinen Maidenin levyni.
Muutama sana ensinmäistä 5:stä kappaleista.
Levy alkoi Wildest Dreams kappalella, jossa alussa minua nauratti Nickon huudahdus.
Sitten Rainmaker. Mahtavat kitarat ja laulu, mutta ei paras.
No More Liesin alko veti minut biisin mukaan.
Montsegur kuulosti todella "raskaalta" biisiltä.
Ja sitten levyn paras biisi Dance of Death. Hyvä rauhallinen alku joka muuttu hyvin Maiden tyyppiseksi lopussa.

8/10

Hyvä comeback albumi

Iron Maiden - Dance of Death

Toinen Maidenin levyni.
Muutama sana ensinmäistä 5:stä kappaleista.
Levy alkoi Wildest Dreams kappalella, jossa alussa minua nauratti Nickon huudahdus.
Sitten Rainmaker. Mahtavat kitarat ja laulu, mutta ei paras.
No More Liesin alko veti minut biisin mukaan.
Montsegur kuulosti todella "raskaalta" biisiltä.
Ja sitten levyn paras biisi Dance of Death. Hyvä rauhallinen alku joka muuttu hyvin Maiden tyyppiseksi lopussa.

8/10

Hyvä comeback albumi

Lainaus:06.06.2005 ruusteri kirjoitti:
Iron Maiden - Dance of Death
...
Hyvä comeback albumi

Ja mistäköhän Maiden on tulossa takaisin?

Tänään tuli ostettua Reverend Bizzarren In the Rectory of the Bizarre Reverend tupla CD ja Slave of Satan sinkku, Searin Begin the Celebrations of Sin CD, Deathboundin Doomsday Comfort CD, Kreatorin Terrible Certainty CD sekä Metal on Metal -kokoelma CD.

Sillai sopivasti hidasta ja nopeeta. Tarkempaa analyysiä tulee (ehkä) kunhan ehdin kuunnella kaikki läpi pariin kertaan.

Lainaus:06.06.2005 ruusteri kirjoitti:
Iron Maiden - Dance of Death
...
Hyvä comeback albumi

Ja mistäköhän Maiden on tulossa takaisin?

Tänään tuli ostettua Reverend Bizzarren In the Rectory of the Bizarre Reverend tupla CD ja Slave of Satan sinkku, Searin Begin the Celebrations of Sin CD, Deathboundin Doomsday Comfort CD, Kreatorin Terrible Certainty CD sekä Metal on Metal -kokoelma CD.

Sillai sopivasti hidasta ja nopeeta. Tarkempaa analyysiä tulee (ehkä) kunhan ehdin kuunnella kaikki läpi pariin kertaan.

Ella ja Aleksi - Lennilokinpoikanen CD
Sain tuon ärsyttävän/ihana lastenlevyn parilla eurolla, joten olen tyytyväinen ostokseeni (kuinkas muutenkaan). Eniten tuossa varmaan ylläti se, että ihan oikeasti jaksoin varmaankin viisi kertaa kuunnella Lokinpoikasen alusta loppuun. Siis lastenmusiikiksihan tuo on hyvää tavaraa, vaikken täysihintaisena saatikka vakavissani tuollaista levyä ostaisi.

Autopsy - Mental Funeral CD (digipack)
Mitä muuta jo pelkkä kansikuva voi enteillä kuin old school -ryöppeellä iskostettua, harmaalla lekalla hitaasti mutta varmasti mäisköttyä gore-vaikutteista death metallia? "Masters of sickness supreme and gore galore were probably the worlds greatest death metal band", sanoo Terrorizer. Levy ei ole sellaista kirkassoundista huippuunsa namikoitua kattiloidenkilinää, mitä valitettavasti aika monelta weRtheüber0ldschool -ryhmältä tulee tätä nykyä ulos. Meno on mestarillisen päällehakkaavaa, sairaspontista, söpöä ja deathia. Parhaat palat nousevat esille mm. Twisted Mass of Burnt Decayn sekä Robbing the Graven aikana.

Pakkohankinta oli ainakin minulle.

Toto - Live in Amsterdam CD
En ainakaan menisi valittamaan tunnelman puutteesta. Toto on saapastanut livelevylleen niin hienon tunnelman upealla musiikillansa, että ihan vihaiseksi pistää kun en aiemmin tätä ostanut. Kaksi medley-supistumaa luonnistuu bändiltä kuin Vietnamin veteraaneilta biologisten nesteiden käsittely hätätilanteissa, ja mieleenpä tulee sellaiset ajat, joilloin lukuisat rock-bändit venyttelivät settejään puolituntisiksi per biisi (esimerkkinä mainittakoot Led Zeppelin). Ei Toto nyt aivan hirveästi biisejään ole livenä pidennellyt, mutta tunnelma on kuitenkin riittävän aito, rento ja musiikilleen rehellinen, että näin se respect goes to Toto.

Ella ja Aleksi - Lennilokinpoikanen CD
Sain tuon ärsyttävän/ihana lastenlevyn parilla eurolla, joten olen tyytyväinen ostokseeni (kuinkas muutenkaan). Eniten tuossa varmaan ylläti se, että ihan oikeasti jaksoin varmaankin viisi kertaa kuunnella Lokinpoikasen alusta loppuun. Siis lastenmusiikiksihan tuo on hyvää tavaraa, vaikken täysihintaisena saatikka vakavissani tuollaista levyä ostaisi.

Autopsy - Mental Funeral CD (digipack)
Mitä muuta jo pelkkä kansikuva voi enteillä kuin old school -ryöppeellä iskostettua, harmaalla lekalla hitaasti mutta varmasti mäisköttyä gore-vaikutteista death metallia? "Masters of sickness supreme and gore galore were probably the worlds greatest death metal band", sanoo Terrorizer. Levy ei ole sellaista kirkassoundista huippuunsa namikoitua kattiloidenkilinää, mitä valitettavasti aika monelta weRtheüber0ldschool -ryhmältä tulee tätä nykyä ulos. Meno on mestarillisen päällehakkaavaa, sairaspontista, söpöä ja deathia. Parhaat palat nousevat esille mm. Twisted Mass of Burnt Decayn sekä Robbing the Graven aikana.

Pakkohankinta oli ainakin minulle.

Toto - Live in Amsterdam CD
En ainakaan menisi valittamaan tunnelman puutteesta. Toto on saapastanut livelevylleen niin hienon tunnelman upealla musiikillansa, että ihan vihaiseksi pistää kun en aiemmin tätä ostanut. Kaksi medley-supistumaa luonnistuu bändiltä kuin Vietnamin veteraaneilta biologisten nesteiden käsittely hätätilanteissa, ja mieleenpä tulee sellaiset ajat, joilloin lukuisat rock-bändit venyttelivät settejään puolituntisiksi per biisi (esimerkkinä mainittakoot Led Zeppelin). Ei Toto nyt aivan hirveästi biisejään ole livenä pidennellyt, mutta tunnelma on kuitenkin riittävän aito, rento ja musiikilleen rehellinen, että näin se respect goes to Toto.

Eilen saapui postiini 30€ paketti, joka sisälsi CD-levyn ja paidan. Levy on Searin debyyttilevy "Begin the Celebrations of Sin". Samalla tilasin kyseisen bändin levyyn liittyvän paidan. Bändi ja sen musiikki on siis jokaisen popparin/räppärin painajainen. Päätelkää siitä.

Kommenttia levystä voisi heittää. Levyhän on siis death -ja blackmetallin yhdistelmää, joka toimii mainiosti. Kevy sisältää kymmenen kipaletta, joista yksi on intro. Mahtuuhan mukaan vielä härskistä nimetty suomeksi laulettu kipale. Omasta mielestäni levyn kaikki kappaleet ovat hyviä ja levyä ei onneksi vaivaa tasapaksuisuus. 35min on sopiva aika tälläiselle levylle.
4,5/5 (Puolikas parantamisen varaa)
Bändin kotisivu: Sear

Hommasin tässä vähän aikaa sitten myös Sentencedin Down -levyn, joka on mahtava. Vaikka tämä ei ole mitään brutaaleinta mitä hevin puolelta löytyy on se kyllä todella hyvää musiikkia. Tämä on ainoa Sentencedin levy jonka omistan, mutta hommaan varmaan sitten myöhemmin lisää. Levy on kuitenkin 5/5(Sentencedin tasolla), vaikka pidänkin enemmän Searista.
Perjaatteessa olisi sillekin antanut täydet, mutta se pikkiriikkinen parantamisen vara löytyy.


Hevi on parasta musaa!

Eilen saapui postiini 30€ paketti, joka sisälsi CD-levyn ja paidan. Levy on Searin debyyttilevy "Begin the Celebrations of Sin". Samalla tilasin kyseisen bändin levyyn liittyvän paidan. Bändi ja sen musiikki on siis jokaisen popparin/räppärin painajainen. Päätelkää siitä.

Kommenttia levystä voisi heittää. Levyhän on siis death -ja blackmetallin yhdistelmää, joka toimii mainiosti. Kevy sisältää kymmenen kipaletta, joista yksi on intro. Mahtuuhan mukaan vielä härskistä nimetty suomeksi laulettu kipale. Omasta mielestäni levyn kaikki kappaleet ovat hyviä ja levyä ei onneksi vaivaa tasapaksuisuus. 35min on sopiva aika tälläiselle levylle.
4,5/5 (Puolikas parantamisen varaa)
Bändin kotisivu: Sear

Hommasin tässä vähän aikaa sitten myös Sentencedin Down -levyn, joka on mahtava. Vaikka tämä ei ole mitään brutaaleinta mitä hevin puolelta löytyy on se kyllä todella hyvää musiikkia. Tämä on ainoa Sentencedin levy jonka omistan, mutta hommaan varmaan sitten myöhemmin lisää. Levy on kuitenkin 5/5(Sentencedin tasolla), vaikka pidänkin enemmän Searista.
Perjaatteessa olisi sillekin antanut täydet, mutta se pikkiriikkinen parantamisen vara löytyy.


Hevi on parasta musaa!

Dir en Grey - Withering to death.

<3__<3

Netistä tilasin [ kesti joku pari kuukautta ennenkuin tajusivat lähettää .. ] ja ihan parasta musaa. Dirua just parhaimmillaan ^__^ On bändillä kyllä jotkut parempia biisejä kuin levyssä on, mutta kumminkin . Japanilainen, rock-bändi. Hinta oli n. 27e, ja ihan hintansa arvoinen levy. 10/10

Dir en Grey - Withering to death.

<3__<3

Netistä tilasin [ kesti joku pari kuukautta ennenkuin tajusivat lähettää .. ] ja ihan parasta musaa. Dirua just parhaimmillaan ^__^ On bändillä kyllä jotkut parempia biisejä kuin levyssä on, mutta kumminkin . Japanilainen, rock-bändi. Hinta oli n. 27e, ja ihan hintansa arvoinen levy. 10/10

Dream Theater - Octavarium

Jep, tätä on odotettu..
Levy on huomattavasti kevyempi kuin edellinen (train of thought) ja sisältää muutamia biisejä jota ei olisi osannut odottaa, esim i walk beside you voisi kertosäkeensä puolesta olla u2:den biisi. huomattavaa on myös se että levyltä ei löydy yhtään instrumentaalia (!) ja viimeinen biisi (octavarium) on 24 minuuttia pitkä, siis minuutin pidempi kuin aiempi "pitkä" biisi change of seasons.
joo, mitä vielä? antakaa anteeksi en oo ennen kirjottanu tänne aiheeseen.

10/10

Dream Theater - Octavarium

Jep, tätä on odotettu..
Levy on huomattavasti kevyempi kuin edellinen (train of thought) ja sisältää muutamia biisejä jota ei olisi osannut odottaa, esim i walk beside you voisi kertosäkeensä puolesta olla u2:den biisi. huomattavaa on myös se että levyltä ei löydy yhtään instrumentaalia (!) ja viimeinen biisi (octavarium) on 24 minuuttia pitkä, siis minuutin pidempi kuin aiempi "pitkä" biisi change of seasons.
joo, mitä vielä? antakaa anteeksi en oo ennen kirjottanu tänne aiheeseen.

10/10

Judas Priest - Painkiller (1990)

1. Painkiller
2. Hell Patrol
3. All Guns Blazing
4. Leather Rebel
5. Metal Meltdown
6. Night Crawler
7.Between The Hammer & The Anvil
8. A Touch of Evil
9. Battle Hymn
10. One Shot At Glory
11. Living Bad Dreams
12. Leather Rebel (Live)

Ok. Levy oli Night Crawleriin asti täyttä rautaa. Toki levy oli siitä eteenpäinkin hyv... ei, erittäin hyvä, mutta loppupuolen biiseistä jotakin puuttui. Sanoisinpa, että kaikille Judas Priest -faneille pakollinen ostos. Ja sitten vannoutuneille Iron Maiden -faneille: Seriously, kokeilkaa tätä. Ette varmasti tule pettymään. Tämä todellakin hakkaa Maidenin 6 - 0.

Sitten ne pisteet:
10/10

Pisteiden annossa ei mitään epäselvyyttä. Kaikinpuolin loistava lätty!

Perusteellisemman arvostelun löydät osoitteesta: www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=102

Judas Priest - Painkiller (1990)

1. Painkiller
2. Hell Patrol
3. All Guns Blazing
4. Leather Rebel
5. Metal Meltdown
6. Night Crawler
7.Between The Hammer & The Anvil
8. A Touch of Evil
9. Battle Hymn
10. One Shot At Glory
11. Living Bad Dreams
12. Leather Rebel (Live)

Ok. Levy oli Night Crawleriin asti täyttä rautaa. Toki levy oli siitä eteenpäinkin hyv... ei, erittäin hyvä, mutta loppupuolen biiseistä jotakin puuttui. Sanoisinpa, että kaikille Judas Priest -faneille pakollinen ostos. Ja sitten vannoutuneille Iron Maiden -faneille: Seriously, kokeilkaa tätä. Ette varmasti tule pettymään. Tämä todellakin hakkaa Maidenin 6 - 0.

Sitten ne pisteet:
10/10

Pisteiden annossa ei mitään epäselvyyttä. Kaikinpuolin loistava lätty!

Perusteellisemman arvostelun löydät osoitteesta: www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=102

Lainaus:22.11.2004 ThaMastah kirjoitti:
Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10

kerro vaan
no asiaan:
Stratovarius - Visions

Loistava albumi varmaan yksi stratovariuksen parhaista. Kappaleet on:
1. Kiss of Judas 10/10
2. Black Diamond 9/10
3 Forever Free 10/10
4. Before the Winter 7/10
5. Legions 8/10
6. the Abyss of Your Eyes 9/10
7. Holy Light (loistava instrumentaali) 9/10
8. Paradise 10/10
9. Coming Home 10/10
10. Visions 9/10
että sellaista parhaat kappaleet on
Kiss of Judas, Black Diamond, Forever Free, Legions, Paradise, Coming Home ja Visions
Stratofaneille tämä on pakko-ostos

10/10

edit: lisäsin kappalearvostelut

Lainaus:22.11.2004 ThaMastah kirjoitti:
Rammstein - Reise, reise

Rammsteinia olen jo pitemmän aikaa kuunnellut joten olihan tämäkin levy pakko ostaa. Odotukset olivat kovat, mutta onneksi ne täyttyivät vähintään 110 prosenttisesti. Erityisesti sinkku "Amerika" soi ahkeraan. Suosittelen varauksetta kaikille. Kappale "Mein Teil" kertoo järkyttävän tarinan, mutta enpä kerro mistä. Osta levy ja saksa-suomi sanakirja niin eiköhän asia selviä.

9/10

kerro vaan
no asiaan:
Stratovarius - Visions

Loistava albumi varmaan yksi stratovariuksen parhaista. Kappaleet on:
1. Kiss of Judas 10/10
2. Black Diamond 9/10
3 Forever Free 10/10
4. Before the Winter 7/10
5. Legions 8/10
6. the Abyss of Your Eyes 9/10
7. Holy Light (loistava instrumentaali) 9/10
8. Paradise 10/10
9. Coming Home 10/10
10. Visions 9/10
että sellaista parhaat kappaleet on
Kiss of Judas, Black Diamond, Forever Free, Legions, Paradise, Coming Home ja Visions
Stratofaneille tämä on pakko-ostos

10/10

edit: lisäsin kappalearvostelut

Guns N' Roses - Use Your Illusion

Otinkin kaupasta vahingossa ykkösen kakkosen sijasta. Ykkösosa olisikin gunnareiden selvästi paskin levy ilman November Rainia sooloineen, kakkonen sen sijaan olisi rankingissa heti AFD:in jälkeen.
November Rainin lisäksi levyn muuta parempaa puoliskoa edustavat Back Off Bitch, Don't Cry ja Right Next Door to Hell.
Muut biisit ovatkin mielestäni aika tasapaksuja ja tylsiä, joita tekisi mieli skippailla kuullakseen Sitä Oikeaa Guns N' Rosesia. Eivät nekään toki surkeita ole, sillä eihän Axl Rose osaa laulaa huonoa biisiä, mutta jotenkin ne eivät vain eivät tunnu miltään kun on kuunnellut kolme kuukautta Appetite For Destructionia repeattina.

Ihan hyvä rocklevy, mutta kun artistina on Guns N' Roses, on lupa odottaa huomattavasti parempaa. Ehkäpä bändi onkin paljon huonompi mitä ensimmäinen levy?

Guns N' Roses - Use Your Illusion

Otinkin kaupasta vahingossa ykkösen kakkosen sijasta. Ykkösosa olisikin gunnareiden selvästi paskin levy ilman November Rainia sooloineen, kakkonen sen sijaan olisi rankingissa heti AFD:in jälkeen.
November Rainin lisäksi levyn muuta parempaa puoliskoa edustavat Back Off Bitch, Don't Cry ja Right Next Door to Hell.
Muut biisit ovatkin mielestäni aika tasapaksuja ja tylsiä, joita tekisi mieli skippailla kuullakseen Sitä Oikeaa Guns N' Rosesia. Eivät nekään toki surkeita ole, sillä eihän Axl Rose osaa laulaa huonoa biisiä, mutta jotenkin ne eivät vain eivät tunnu miltään kun on kuunnellut kolme kuukautta Appetite For Destructionia repeattina.

Ihan hyvä rocklevy, mutta kun artistina on Guns N' Roses, on lupa odottaa huomattavasti parempaa. Ehkäpä bändi onkin paljon huonompi mitä ensimmäinen levy?

Iron Maiden - Dance Of Death (2003)

Maidenin se oikea "comeback" levy. Kaikille Maiden faneille varmasti pakko-ostos. Mun mielestä biisit parani heti kun Bruce ja Adrian palas bändiin.

Levyn aloittaa Wildest Dreams joka ei silti ole vielä sitä parasta Maidenia. Rainmakeristä se sitten lähtee. Loistavat soundit ja sanoitukset takaavat loistavan levynautinnon. Nimikkobiisi Dance Of Death kuuluu levyn parhaimmistoon.
Levyllä ei ole yhtään kappaletta jota voisi skipata, mutta Age Of Innocence latistaa hieman tunnelmaa. Kaikissa biiseissä on *sitä* josta mä tykkään. Levyn päättää aivan loistava Journeyman.

1. Wildest Dreams
2. Rainmaker
3. No More Lies
4. Montségur
5. Dance Of Death
6. Gates Of Tomorrow
7. New Frontier
8. Paschendale
9. Face In The Sand
10. Age Of Innocence
11. Journeyman

9,5/10

Iron Maiden - Dance Of Death (2003)

Maidenin se oikea "comeback" levy. Kaikille Maiden faneille varmasti pakko-ostos. Mun mielestä biisit parani heti kun Bruce ja Adrian palas bändiin.

Levyn aloittaa Wildest Dreams joka ei silti ole vielä sitä parasta Maidenia. Rainmakeristä se sitten lähtee. Loistavat soundit ja sanoitukset takaavat loistavan levynautinnon. Nimikkobiisi Dance Of Death kuuluu levyn parhaimmistoon.
Levyllä ei ole yhtään kappaletta jota voisi skipata, mutta Age Of Innocence latistaa hieman tunnelmaa. Kaikissa biiseissä on *sitä* josta mä tykkään. Levyn päättää aivan loistava Journeyman.

1. Wildest Dreams
2. Rainmaker
3. No More Lies
4. Montségur
5. Dance Of Death
6. Gates Of Tomorrow
7. New Frontier
8. Paschendale
9. Face In The Sand
10. Age Of Innocence
11. Journeyman

9,5/10

Sentenced - The Funeral Album

Sentenced päättää taipaleensa tämän levyn jälkeen ja bändi lasketaan haudan lepoon. Onneksi kuitenkin bändin lopettamista voi muistella hyvin muistoin, sillä päätöslevy onnistuu tehtävässään.

Raitoja on jopa 13, eikä yhtään voi ihan täysin täytteeksi väittää, paljon hyviä melodioita on mukana. Tyyli lähti yllättäen The Cold White Lightista takapakkia ja kuulostaa enemmän ainakin laulun osalta Crimsonilta. Sentenced vääntää samaa kaavaa kuin ennenkin, mutta on etenkin loppua kohden saanut paljon uutta hyvääkin aikaan. Levy on melko yllätyksetön, mutta sitä voi kyllä suositella yleensäkin hevistä pitäville.

Luonnollisesti faneille tämä on pakko-ostos.

8/10


Lake Of Tears - The Neonai

Death metalista progressiiviseen raskaaseen rokkiin muotoutunut Lake Of Tears on luonut Kingston Wall henkistä progea parhaimmillaan. Ensipyöräisyllä levy ei aukea juuri mitenkään. Vasta perehdyttyä ensin bändin tyyliin, jonka jälkeen itse levyyn, alkaa huomata että monotoniset biisit on sittenkin erilaisia.

Silti ei käy kieltäminen etteikö sama riffi voisi olla kolmessakin kappaleessa, etenkin jos luetaan mukaan aiemmat levyt, mutta kuitenkin levyn yllärielementti on paremmin kunnossa. Perus raskas kitara/basso/rumpuraita on taustatta tasapaksuna massana, ja antavat ilomielin laulajan hoitaa melodiat. Laulaja ei ehkä ole kirkkainta kastia, mutta persoonallinen ja ennenkaikkea sopii levyyn kuin nakutettu.

Selväksi onkin jo tullut että levyä on huono suositella bändistä tietämättömille. Progefaneille levy vielä uppoaa, ja mitä lähemmin genre ja bändi on tuttuja, sitä parempi. Parhaimmillaan levy on erittäin rikas ja värikäs, mutta pahimmassa tasauksessa yhtä dynaaminen kuin Partnerin pärräys.

7,5/10

Sentenced - The Funeral Album

Sentenced päättää taipaleensa tämän levyn jälkeen ja bändi lasketaan haudan lepoon. Onneksi kuitenkin bändin lopettamista voi muistella hyvin muistoin, sillä päätöslevy onnistuu tehtävässään.

Raitoja on jopa 13, eikä yhtään voi ihan täysin täytteeksi väittää, paljon hyviä melodioita on mukana. Tyyli lähti yllättäen The Cold White Lightista takapakkia ja kuulostaa enemmän ainakin laulun osalta Crimsonilta. Sentenced vääntää samaa kaavaa kuin ennenkin, mutta on etenkin loppua kohden saanut paljon uutta hyvääkin aikaan. Levy on melko yllätyksetön, mutta sitä voi kyllä suositella yleensäkin hevistä pitäville.

Luonnollisesti faneille tämä on pakko-ostos.

8/10


Lake Of Tears - The Neonai

Death metalista progressiiviseen raskaaseen rokkiin muotoutunut Lake Of Tears on luonut Kingston Wall henkistä progea parhaimmillaan. Ensipyöräisyllä levy ei aukea juuri mitenkään. Vasta perehdyttyä ensin bändin tyyliin, jonka jälkeen itse levyyn, alkaa huomata että monotoniset biisit on sittenkin erilaisia.

Silti ei käy kieltäminen etteikö sama riffi voisi olla kolmessakin kappaleessa, etenkin jos luetaan mukaan aiemmat levyt, mutta kuitenkin levyn yllärielementti on paremmin kunnossa. Perus raskas kitara/basso/rumpuraita on taustatta tasapaksuna massana, ja antavat ilomielin laulajan hoitaa melodiat. Laulaja ei ehkä ole kirkkainta kastia, mutta persoonallinen ja ennenkaikkea sopii levyyn kuin nakutettu.

Selväksi onkin jo tullut että levyä on huono suositella bändistä tietämättömille. Progefaneille levy vielä uppoaa, ja mitä lähemmin genre ja bändi on tuttuja, sitä parempi. Parhaimmillaan levy on erittäin rikas ja värikäs, mutta pahimmassa tasauksessa yhtä dynaaminen kuin Partnerin pärräys.

7,5/10

Alkaline Trio - Crimson (2005)

Alkaline Trio:lla on mun mielestä miltei kaikki biisit suht keskinkertaisia, Warbrain, joka on tehty ainoastaan Rock Against Bush -levyä varten on kyllä yks parhaista biiseistä koskaan. Tää Uusin, Crimson -levy ei oo kyl auennu mulle vielä. Time to Waste on ihan mukiinmenevä. Muut biisit kuulostaa kyllä vähän väkisinväännetyiltä, mitään hienoa, erottuvaa melodiaa ei löydy mun mielestä. Muistaakseni Settle for Satinissa on vähän jotain hienoa kitarariffiä ja muutenkin nätin kuuloinen biisi. Nyt just on soimassa tää levy.
Plussaa vielä hyvästä lauluäänestä, kummallakin laulajalla. (:

Alkaline Trio - Crimson (2005)

Alkaline Trio:lla on mun mielestä miltei kaikki biisit suht keskinkertaisia, Warbrain, joka on tehty ainoastaan Rock Against Bush -levyä varten on kyllä yks parhaista biiseistä koskaan. Tää Uusin, Crimson -levy ei oo kyl auennu mulle vielä. Time to Waste on ihan mukiinmenevä. Muut biisit kuulostaa kyllä vähän väkisinväännetyiltä, mitään hienoa, erottuvaa melodiaa ei löydy mun mielestä. Muistaakseni Settle for Satinissa on vähän jotain hienoa kitarariffiä ja muutenkin nätin kuuloinen biisi. Nyt just on soimassa tää levy.
Plussaa vielä hyvästä lauluäänestä, kummallakin laulajalla. (:

Dropkick Murphys - Do or Die (1998)

Irlantilaista punk-rokkia, joskin hieman poikkeavaa ehkä siinä mielessä - yleisestä käsityksestäni punk-musiikista siis - että biiseissä on selvä melodia. Levy on Bostonista kotoisin olevien Murphyjen debyyttialbumi, ja mielestäni erinomainen sellanen. Kunnon no-gimmick punkkia.

Biisit kertovat pääosin Irlannin työväenluokan kamppailusta, ryyppäämisestä ja rähisemisestä. Yhtään huonoa biisiä en osaisi levyltä valita, näin parin kuuntelukerran jälkeen - hyvä kokonaisuus. Pituutta levyllä on aika tasan 40 minuuttia ja biisejä on 16, joista vain yksi on yli kolme minuuttia pitkä. Biiseissä on sanallista sisältöä suhteellisen vähän ja helposti mukana hoilattava kertosäe vie suurimman osan biisin kestosta.

Jos jotakin huonoa pitäisi mainita, niin vaikeus saada sanotuksista selvää solistin laulutavasta johtuen.

Ei ehkä mikään klassikkoalbumi rokin tai punkinkaan saralla, mutta kuten sanoin: hyvää no gimmick-punkkia.

8/10

Plussana vielä hieno pahvikotelo :)

Jos rupesi ko. levy kiinnostamaan, suosittelisin latailemaan biisit "Barroom Hero", "Cadence to Arms", sekä siitä suoraan jatkuva nimikkobiisi "Do or Die", "Road of the Righteous" sekä "Caught in a Jar" ja miksei vielä "Boys on the Docks [Murphy's Pub version], jonka alkuperäisversio on tosin mielestäni parempi.

Dropkick Murphys - Do or Die (1998)

Irlantilaista punk-rokkia, joskin hieman poikkeavaa ehkä siinä mielessä - yleisestä käsityksestäni punk-musiikista siis - että biiseissä on selvä melodia. Levy on Bostonista kotoisin olevien Murphyjen debyyttialbumi, ja mielestäni erinomainen sellanen. Kunnon no-gimmick punkkia.

Biisit kertovat pääosin Irlannin työväenluokan kamppailusta, ryyppäämisestä ja rähisemisestä. Yhtään huonoa biisiä en osaisi levyltä valita, näin parin kuuntelukerran jälkeen - hyvä kokonaisuus. Pituutta levyllä on aika tasan 40 minuuttia ja biisejä on 16, joista vain yksi on yli kolme minuuttia pitkä. Biiseissä on sanallista sisältöä suhteellisen vähän ja helposti mukana hoilattava kertosäe vie suurimman osan biisin kestosta.

Jos jotakin huonoa pitäisi mainita, niin vaikeus saada sanotuksista selvää solistin laulutavasta johtuen.

Ei ehkä mikään klassikkoalbumi rokin tai punkinkaan saralla, mutta kuten sanoin: hyvää no gimmick-punkkia.

8/10

Plussana vielä hieno pahvikotelo :)

Jos rupesi ko. levy kiinnostamaan, suosittelisin latailemaan biisit "Barroom Hero", "Cadence to Arms", sekä siitä suoraan jatkuva nimikkobiisi "Do or Die", "Road of the Righteous" sekä "Caught in a Jar" ja miksei vielä "Boys on the Docks [Murphy's Pub version], jonka alkuperäisversio on tosin mielestäni parempi.