Iron Maiden - Powerslave (1984)

Maidenin parhaimpiin kuuluva levy, ellei jopa paras.
Loistavat kitarariffit, soolot, ja vielä Brucen laulu! Turha valittaa.
Ja kuka voi kieltää Aces High biisin loistavuutta? Sehän on legendaarinen! Seuraava loistokkuus on 2 Minutes To Midnight. Loistavia fiiliksiä nostattava biisi paranee joka kuuntelukerta. Instrumentaali Losfer Wordskin on ihan hyvä repäisy. Sitten tuleekin loistokkuus, Flash Of The Blade. Hienosti runnaava biisi sytyttää joka kerta. Pari seuraavaa biisia hiljentää vähän (vain vähän) tahtia. Levyn nimibiisi nostaa tunnelman taas korkealle. Levyn päättää sitten 13 minuuttinen Rime Of The Ancient Mariner.

4/5

Iron Maiden - Powerslave (1984)

Maidenin parhaimpiin kuuluva levy, ellei jopa paras.
Loistavat kitarariffit, soolot, ja vielä Brucen laulu! Turha valittaa.
Ja kuka voi kieltää Aces High biisin loistavuutta? Sehän on legendaarinen! Seuraava loistokkuus on 2 Minutes To Midnight. Loistavia fiiliksiä nostattava biisi paranee joka kuuntelukerta. Instrumentaali Losfer Wordskin on ihan hyvä repäisy. Sitten tuleekin loistokkuus, Flash Of The Blade. Hienosti runnaava biisi sytyttää joka kerta. Pari seuraavaa biisia hiljentää vähän (vain vähän) tahtia. Levyn nimibiisi nostaa tunnelman taas korkealle. Levyn päättää sitten 13 minuuttinen Rime Of The Ancient Mariner.

4/5

Ayreon - Into The Electric Castle "1998"

Into The Electric Castle on Lucassenin 3. ayreon levy. Levy tehtiin ns. veitsi kurkulla tyylillä, sillä edellinen actual fantasy -levy ei menestynyt toivotulla tavalla ja jos arjen ei nyt onnistuisi niin tämä olisi ayreonin loppu! miten kävi? Arjen väsäsi levyn, ja se on loistava!

Levy kertoo tarinaa 8sta stereotyyppisestä henkilöstä eri ajoilta (mm. ritari, egyptiläinen, barbaari,roomalainen, hippi...) jotka löytävät toisensa toisesta ulottuvuudesta. heidän täytyy sitten löytää tiensä electric castelesta pois takaisin omaan ulottuvuuteen. loppu puolella he kohtaavat henkilön joka on järjestänyt kyseisen tapahtuman, miksi ja miten....

Electric Castle on 2 levyä täynnä yli 100 minuuttia parasta progea mitä on koskaan tehty. mukana on 8 henkilön loistavasti valikoitu porukka, jokainen laulaa kuin olisi "oman aikansa" muusikko. barbaari kuulostaa barbaarilta... jne. musiikiltaan ItEC on niin loistavasti sävelletty, levyllä on jokaiselle jotain mistä pitää ja kaikki tuntuu yhtenäiseltä, levylle ei ole koottu mitään väkisin kaikki on puhdasta ammattitaitoa, arjen on nykypäivän sibelius! uskomaton nero! proge saataa olla vaikeasti lähestyttävä ja se vaatii syventymistä, mutta jos haluaa muuttaa käsityksen nykypäivän musiikin "kaupallisuudesta" niin tässä on levy mistä aloittaa!

arvostelu on aika nopeesti väsätty aamuyöllä, enenmänkin voisi kirjoittaa mutta sanat eivät pysty kuvaamaan sitä minkälainen musiikkillinen elämys levy on! osta tämä levy!

10/10

Ayreon - Into The Electric Castle "1998"

Into The Electric Castle on Lucassenin 3. ayreon levy. Levy tehtiin ns. veitsi kurkulla tyylillä, sillä edellinen actual fantasy -levy ei menestynyt toivotulla tavalla ja jos arjen ei nyt onnistuisi niin tämä olisi ayreonin loppu! miten kävi? Arjen väsäsi levyn, ja se on loistava!

Levy kertoo tarinaa 8sta stereotyyppisestä henkilöstä eri ajoilta (mm. ritari, egyptiläinen, barbaari,roomalainen, hippi...) jotka löytävät toisensa toisesta ulottuvuudesta. heidän täytyy sitten löytää tiensä electric castelesta pois takaisin omaan ulottuvuuteen. loppu puolella he kohtaavat henkilön joka on järjestänyt kyseisen tapahtuman, miksi ja miten....

Electric Castle on 2 levyä täynnä yli 100 minuuttia parasta progea mitä on koskaan tehty. mukana on 8 henkilön loistavasti valikoitu porukka, jokainen laulaa kuin olisi "oman aikansa" muusikko. barbaari kuulostaa barbaarilta... jne. musiikiltaan ItEC on niin loistavasti sävelletty, levyllä on jokaiselle jotain mistä pitää ja kaikki tuntuu yhtenäiseltä, levylle ei ole koottu mitään väkisin kaikki on puhdasta ammattitaitoa, arjen on nykypäivän sibelius! uskomaton nero! proge saataa olla vaikeasti lähestyttävä ja se vaatii syventymistä, mutta jos haluaa muuttaa käsityksen nykypäivän musiikin "kaupallisuudesta" niin tässä on levy mistä aloittaa!

arvostelu on aika nopeesti väsätty aamuyöllä, enenmänkin voisi kirjoittaa mutta sanat eivät pysty kuvaamaan sitä minkälainen musiikkillinen elämys levy on! osta tämä levy!

10/10

Iron Maiden - Iron Maiden, Iron Maiden - Killers, Iron Maiden - Piece Of Mind ja Iron Maiden - Powerslave

Legendaarista Maidenia siis, bändiä olen kyllä kuunnellut jo vaikka kuinka kauan mutta alkuperäisenä ei ole levyjä tullut ostettua vuosiin, (se ainainen rahapula "opiskelijalla"...)

Eipä näistä voi mitään muuta sanoa kun hehkuttaa tätä parhautta! Powerslaven ostin lähinnä sen takia ettei sitä vielä hyllystä löytynyt, pidin sitä lähinnä tylsähkönä levynä jossa on ne ainaiset hitit ja yksi suosikkibiisini, nimikkobiisi Powerslave. Mutta **** kun Aces High, ja koko albumi iski pitkästä aikaa... Huhhuh.

Ostakaa!

Iron Maiden - Iron Maiden, Iron Maiden - Killers, Iron Maiden - Piece Of Mind ja Iron Maiden - Powerslave

Legendaarista Maidenia siis, bändiä olen kyllä kuunnellut jo vaikka kuinka kauan mutta alkuperäisenä ei ole levyjä tullut ostettua vuosiin, (se ainainen rahapula "opiskelijalla"...)

Eipä näistä voi mitään muuta sanoa kun hehkuttaa tätä parhautta! Powerslaven ostin lähinnä sen takia ettei sitä vielä hyllystä löytynyt, pidin sitä lähinnä tylsähkönä levynä jossa on ne ainaiset hitit ja yksi suosikkibiisini, nimikkobiisi Powerslave. Mutta **** kun Aces High, ja koko albumi iski pitkästä aikaa... Huhhuh.

Ostakaa!

^Niin tai ladat.... Ladat on hyviä autoja.

Miks mun viesti on muuten poistettu tästä aiheesta? Huomasin myös pari muuta viestiä poistettaneen.

^Niin tai ladat.... Ladat on hyviä autoja.

Miks mun viesti on muuten poistettu tästä aiheesta? Huomasin myös pari muuta viestiä poistettaneen.

Lainaus:04.07.2005 ps290 kirjoitti:
^Niin tai ladat.... Ladat on hyviä autoja.

Miks mun viesti on muuten poistettu tästä aiheesta? Huomasin myös pari muuta viestiä poistettaneen.

Lue alotusviesti. "Yhden tai kahden rivin 'hyvä levy kandee ostaa' -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä."

Lainaus:04.07.2005 ps290 kirjoitti:
^Niin tai ladat.... Ladat on hyviä autoja.

Miks mun viesti on muuten poistettu tästä aiheesta? Huomasin myös pari muuta viestiä poistettaneen.

Lue alotusviesti. "Yhden tai kahden rivin 'hyvä levy kandee ostaa' -tyyliset arvostelut poistetaan armotta. Vähän pitää levystäkin kertoa että viestistä on yhtään mitään hyötyä."

Jope Ruonansuu TOSI-CD (2004)

Kainyt Jope fani saa ostaa uusimman Jopen levyn... Ja kannattaa ostaa se muutes erittäin halpa 10ekee ja muitakin Jopen tuotantoja.. Jhuumoria

KAPPALEET:

2. Matti on numero yksi
4. Yllytyshullu
6. Miljonääri Jussi
8. KesäVisa
10. Aatteleppa ite
12. Heikoin lenkki
14. Suomen Ropinsson
16. Ballaadi Paavolle
18. Idolstuomarit
19. Haluan aidoliksi
21. Aulis Gerlander
23. Maran ja Tarjan twist (PARAS LEVYLLÄ!!!)
25. Minä ja Jaana (Buu)

Jope Ruonansuu TOSI-CD (2004)

Kainyt Jope fani saa ostaa uusimman Jopen levyn... Ja kannattaa ostaa se muutes erittäin halpa 10ekee ja muitakin Jopen tuotantoja.. Jhuumoria

KAPPALEET:

2. Matti on numero yksi
4. Yllytyshullu
6. Miljonääri Jussi
8. KesäVisa
10. Aatteleppa ite
12. Heikoin lenkki
14. Suomen Ropinsson
16. Ballaadi Paavolle
18. Idolstuomarit
19. Haluan aidoliksi
21. Aulis Gerlander
23. Maran ja Tarjan twist (PARAS LEVYLLÄ!!!)
25. Minä ja Jaana (Buu)

system of a down - mezmerize

älyttömän hyvä, ei voi muuta sanoa

no ok. en ole pahemmin soad:ia ennen kuunnellu, mutta nettituttu ( =D ) kehu joten kävin ostamassa. loistavia biisejä joka ikinen, tietysti vaan henk. koht. mielipide. todennäkösesti en aio paljon muuta kuunnella koko viikkona.

vähän kahelin kuulosta heviä, mutta äärimmäisen hyvää kuunneltavaa.

system of a down - mezmerize

älyttömän hyvä, ei voi muuta sanoa

no ok. en ole pahemmin soad:ia ennen kuunnellu, mutta nettituttu ( =D ) kehu joten kävin ostamassa. loistavia biisejä joka ikinen, tietysti vaan henk. koht. mielipide. todennäkösesti en aio paljon muuta kuunnella koko viikkona.

vähän kahelin kuulosta heviä, mutta äärimmäisen hyvää kuunneltavaa.

Lainaus:19.06.2005 OzRose kirjoitti:
Guns N' Roses - Use Your Illusion

Otinkin kaupasta vahingossa ykkösen kakkosen sijasta. Ykkösosa olisikin gunnareiden selvästi paskin levy ilman November Rainia sooloineen, kakkonen sen sijaan olisi rankingissa heti AFD:in jälkeen.
November Rainin lisäksi levyn muuta parempaa puoliskoa edustavat Back Off Bitch, Don't Cry ja Right Next Door to Hell.
Muut biisit ovatkin mielestäni aika tasapaksuja ja tylsiä, joita tekisi mieli skippailla kuullakseen Sitä Oikeaa Guns N' Rosesia. Eivät nekään toki surkeita ole, sillä eihän Axl Rose osaa laulaa huonoa biisiä, mutta jotenkin ne eivät vain eivät tunnu miltään kun on kuunnellut kolme kuukautta Appetite For Destructionia repeattina.

Ihan hyvä rocklevy, mutta kun artistina on Guns N' Roses, on lupa odottaa huomattavasti parempaa. Ehkäpä bändi onkin paljon huonompi mitä ensimmäinen levy?

Minäkään en aluksi liiemmin pitänyt Illusion ykkösestä,mutta parin kuuntelun jälkeen levy aukesi minulle todella hyvin. Mielestäni Coma on kenties paras,tai ainakin yksi parhaista GNR-biiseistä. Muuten kovaa kolahtivat muutkin biisit. Tai,no Double Talkin' Jive ja You Aint The First eivät niin kovaa. Mutta kamoon, Perfect Crime ja Dont Damn Me,Coma ja Dead Horse ovat niin kovaa kamaa,että monen bändin ykköshitit eivät pääse lähellekkään. Ja Garden of Edenkin on todella hyvää rokkia.
Mutta yleensä ihmiset pitävät Illusion kakkosesta enemmän. Muuten tapaan laskea nämä levyt yhdeksi tuplalevyksi,kuten Axl tarkotti.

Mutta huonoin GNR-levy?! Omistatko muita? Ei siis mielestäni GNR ole huonoja levyjä tehnytkään,mutta kyllä tämä panee ainakin Spaghetti Incidentille ja Liesille vähintäänkin todella kovaa kampoihin.

Lainaus:19.06.2005 OzRose kirjoitti:
Guns N' Roses - Use Your Illusion

Otinkin kaupasta vahingossa ykkösen kakkosen sijasta. Ykkösosa olisikin gunnareiden selvästi paskin levy ilman November Rainia sooloineen, kakkonen sen sijaan olisi rankingissa heti AFD:in jälkeen.
November Rainin lisäksi levyn muuta parempaa puoliskoa edustavat Back Off Bitch, Don't Cry ja Right Next Door to Hell.
Muut biisit ovatkin mielestäni aika tasapaksuja ja tylsiä, joita tekisi mieli skippailla kuullakseen Sitä Oikeaa Guns N' Rosesia. Eivät nekään toki surkeita ole, sillä eihän Axl Rose osaa laulaa huonoa biisiä, mutta jotenkin ne eivät vain eivät tunnu miltään kun on kuunnellut kolme kuukautta Appetite For Destructionia repeattina.

Ihan hyvä rocklevy, mutta kun artistina on Guns N' Roses, on lupa odottaa huomattavasti parempaa. Ehkäpä bändi onkin paljon huonompi mitä ensimmäinen levy?

Minäkään en aluksi liiemmin pitänyt Illusion ykkösestä,mutta parin kuuntelun jälkeen levy aukesi minulle todella hyvin. Mielestäni Coma on kenties paras,tai ainakin yksi parhaista GNR-biiseistä. Muuten kovaa kolahtivat muutkin biisit. Tai,no Double Talkin' Jive ja You Aint The First eivät niin kovaa. Mutta kamoon, Perfect Crime ja Dont Damn Me,Coma ja Dead Horse ovat niin kovaa kamaa,että monen bändin ykköshitit eivät pääse lähellekkään. Ja Garden of Edenkin on todella hyvää rokkia.
Mutta yleensä ihmiset pitävät Illusion kakkosesta enemmän. Muuten tapaan laskea nämä levyt yhdeksi tuplalevyksi,kuten Axl tarkotti.

Mutta huonoin GNR-levy?! Omistatko muita? Ei siis mielestäni GNR ole huonoja levyjä tehnytkään,mutta kyllä tämä panee ainakin Spaghetti Incidentille ja Liesille vähintäänkin todella kovaa kampoihin.

Dream Theater - Octavarium

Tämä on nyt kolmas dream theaterin levy peräjälkeen, jonka ostan heti julkaisupäivänä kuulematta yhtään biisiä etukäteen. Toistaiseksi ei ole tullut yhtään pettymystä.

Levyn avaava "the root of all evil" jatkaa siitä mihin "glass prison" ja "this dying soul" jäi. Ihan hieno biisi, rokkaa alusta loppuun. Alkusoitto kuten myös kertosäkeistö on levyn parhaimmistoa. Etenkin Rudesin soolo, jossa toistuu tuo Petruccin kitarariffi saa varmasti tukan sekaisin sitten syksyllä kun bändi saapuu suomeen

Toinen kappale on balladi "the answer lies within". Erittäin onnistunut balladi. Pysyy hitaana alusta loppuun asti, eikä rupea kasvamaan suuntaan eikä toiseen kuten yleensä DT-balladit. Vähän tulee kertosäkeestä "hollow years" mieleen, mutta tämä on huomattavasti yksinkertaisempi ja parempi.

"These walls" on sitten varsin perus tukkaheviä. Olisin kaivannut tähän hieman lisäkiemuroita, että olisi iskenyt. Kuitenkin varsin hyvä kertosäe jaksaa kantaa biisiä pitkälle.

"I walk beside you" on taas perus rokinrenkutusta. Harvinaista dream theaterilta! Jos tämä olisi jonkin Bon Jovin tai U2:n uusi singlehitti niin soisi varmasti paljon radioissa. Ihan ok riimittelyä. James LaBrie laulaa ehkä paremmin kuin koskaan ennen, siitä pisteet.

Viides kappale "Panic attack" on nimestäkin päätellen hirmu revittelyä. Tosin hieman tyhjän kuuloista. Tämä biisi olisi kaivannut myös muutaman lisäminuutin 'välisoittoon', jotta olisi toiminut paremmin. Nyt se on vain Mike Portnoyn rumpupaukuttelun päälle kasattu hätäily, joka meinaa väkisin haudata kaikki biisin hyvät ideat alleen

"Never enough" on vähän kummallinen biisi. Kuulostaa paikoin ihan Muselta, välillä taas menee ihan linkinparkitteluksi. Joskus Awaken aikoihin tämä olisi voinut olla suuri merkkipaalu nykyaikaiselle jenkkimetallille, mutta nyt biisin läpi paistaa se teinihevi, jota kuulee vähän joka paikassa. Koukkuja on kyllä vaikka muille jakaa, jos tämäntyyppisestä musiikista tykkää.

Seitsämäs kappale "sacrificed sons" on taas samanlainen amerikan terrorisotavalistus kuin ToTin "In the name of god". Uutisklippien jälkeen alkaa kevyt pianoballadi, joka kasvaa pikkuhiljaa ja lähtee todella vauhtiin Myungin bassosoololla. Sitä seuraakin instrumentaaliosio, joka on ehdottomasti levyn parasta antia. Muutenkin tämä on epäilemättä levyn paras kappale.

Levyn päättävä nimibiisi "octavarium" onkin sitten 5 kappaletta samassa. Alun Jordan Rudess'in kosketinkikkailut ovat hienot, mutta muuten octavariumin eka osio on pettymys. 3 seuraavaa osiota onkin sitten täyttä rautaa. Hienoja instrumentaalikikkailuja ja mutkittelevia lauluosuuksia toinen toisensa perään. Loppu onkin sitten sitä ympyrän sulkeutumista, joka ei ole oikein toistaiseksi auennut minulle, vaikka se on yksi levyn teemoista.


Levy on yksinkertaisuudeltaan jo "Images and words": tasoa. Ja se on varmasti ollut tavoitteenakin, koska niin moni fani on odottanut uuden I&W tuloa. Minä tosin tykkäsin enemmän 6DOIT:n ja ToT:n kiemuroista. Toivottavasti syksyn suomen keikalla sitten soitetaan sekaisin bändin koko tuotantoa, eikä vain tätä ja I&W:ta kokonaan.

Ehkä olen hieman liian kriittinen tämän levyn suhteen. Tämä on nyt kuitenkin soinut erittäin ahkerasti kuukauden eikä muulle musiikille ole ollut sijaa. Ehdottomasti tämän vuoden paras levy toistaiseksi. Olen vain tottunut saamaan Dream Theaterilta jotain muuta ja enemmän.

9/10

Dream Theater - Octavarium

Tämä on nyt kolmas dream theaterin levy peräjälkeen, jonka ostan heti julkaisupäivänä kuulematta yhtään biisiä etukäteen. Toistaiseksi ei ole tullut yhtään pettymystä.

Levyn avaava "the root of all evil" jatkaa siitä mihin "glass prison" ja "this dying soul" jäi. Ihan hieno biisi, rokkaa alusta loppuun. Alkusoitto kuten myös kertosäkeistö on levyn parhaimmistoa. Etenkin Rudesin soolo, jossa toistuu tuo Petruccin kitarariffi saa varmasti tukan sekaisin sitten syksyllä kun bändi saapuu suomeen

Toinen kappale on balladi "the answer lies within". Erittäin onnistunut balladi. Pysyy hitaana alusta loppuun asti, eikä rupea kasvamaan suuntaan eikä toiseen kuten yleensä DT-balladit. Vähän tulee kertosäkeestä "hollow years" mieleen, mutta tämä on huomattavasti yksinkertaisempi ja parempi.

"These walls" on sitten varsin perus tukkaheviä. Olisin kaivannut tähän hieman lisäkiemuroita, että olisi iskenyt. Kuitenkin varsin hyvä kertosäe jaksaa kantaa biisiä pitkälle.

"I walk beside you" on taas perus rokinrenkutusta. Harvinaista dream theaterilta! Jos tämä olisi jonkin Bon Jovin tai U2:n uusi singlehitti niin soisi varmasti paljon radioissa. Ihan ok riimittelyä. James LaBrie laulaa ehkä paremmin kuin koskaan ennen, siitä pisteet.

Viides kappale "Panic attack" on nimestäkin päätellen hirmu revittelyä. Tosin hieman tyhjän kuuloista. Tämä biisi olisi kaivannut myös muutaman lisäminuutin 'välisoittoon', jotta olisi toiminut paremmin. Nyt se on vain Mike Portnoyn rumpupaukuttelun päälle kasattu hätäily, joka meinaa väkisin haudata kaikki biisin hyvät ideat alleen

"Never enough" on vähän kummallinen biisi. Kuulostaa paikoin ihan Muselta, välillä taas menee ihan linkinparkitteluksi. Joskus Awaken aikoihin tämä olisi voinut olla suuri merkkipaalu nykyaikaiselle jenkkimetallille, mutta nyt biisin läpi paistaa se teinihevi, jota kuulee vähän joka paikassa. Koukkuja on kyllä vaikka muille jakaa, jos tämäntyyppisestä musiikista tykkää.

Seitsämäs kappale "sacrificed sons" on taas samanlainen amerikan terrorisotavalistus kuin ToTin "In the name of god". Uutisklippien jälkeen alkaa kevyt pianoballadi, joka kasvaa pikkuhiljaa ja lähtee todella vauhtiin Myungin bassosoololla. Sitä seuraakin instrumentaaliosio, joka on ehdottomasti levyn parasta antia. Muutenkin tämä on epäilemättä levyn paras kappale.

Levyn päättävä nimibiisi "octavarium" onkin sitten 5 kappaletta samassa. Alun Jordan Rudess'in kosketinkikkailut ovat hienot, mutta muuten octavariumin eka osio on pettymys. 3 seuraavaa osiota onkin sitten täyttä rautaa. Hienoja instrumentaalikikkailuja ja mutkittelevia lauluosuuksia toinen toisensa perään. Loppu onkin sitten sitä ympyrän sulkeutumista, joka ei ole oikein toistaiseksi auennut minulle, vaikka se on yksi levyn teemoista.


Levy on yksinkertaisuudeltaan jo "Images and words": tasoa. Ja se on varmasti ollut tavoitteenakin, koska niin moni fani on odottanut uuden I&W tuloa. Minä tosin tykkäsin enemmän 6DOIT:n ja ToT:n kiemuroista. Toivottavasti syksyn suomen keikalla sitten soitetaan sekaisin bändin koko tuotantoa, eikä vain tätä ja I&W:ta kokonaan.

Ehkä olen hieman liian kriittinen tämän levyn suhteen. Tämä on nyt kuitenkin soinut erittäin ahkerasti kuukauden eikä muulle musiikille ole ollut sijaa. Ehdottomasti tämän vuoden paras levy toistaiseksi. Olen vain tottunut saamaan Dream Theaterilta jotain muuta ja enemmän.

9/10

Lainaus:08.07.2005 Pihvi kirjoitti:
Minäkään en aluksi liiemmin pitänyt Illusion ykkösestä,mutta parin kuuntelun jälkeen levy aukesi minulle todella hyvin. Mielestäni Coma on kenties paras,tai ainakin yksi parhaista GNR-biiseistä. Muuten kovaa kolahtivat muutkin biisit. Tai,no Double Talkin' Jive ja You Aint The First eivät niin kovaa. Mutta kamoon, Perfect Crime ja Dont Damn Me,Coma ja Dead Horse ovat niin kovaa kamaa,että monen bändin ykköshitit eivät pääse lähellekkään. Ja Garden of Edenkin on todella hyvää rokkia.
Mutta yleensä ihmiset pitävät Illusion kakkosesta enemmän. Muuten tapaan laskea nämä levyt yhdeksi tuplalevyksi,kuten Axl tarkotti.

Mutta huonoin GNR-levy?! Omistatko muita? Ei siis mielestäni GNR ole huonoja levyjä tehnytkään,mutta kyllä tämä panee ainakin Spaghetti Incidentille ja Liesille vähintäänkin todella kovaa kampoihin.

Omistan, oikeastaan kaikki. Olen kuunnellut jokaisen lätyn kymmeniä (AFD:in satoja) kertoja läpi, ja olen todellakin sitä mieltä, että UYI:n ykkösosa on gunnareiden heikoin lenkki, vaikka ei sekään ole lähelläkään huonoa.

Appetite For Destruction asettaa vain muillekin levyille aika kovan vaatimustason.

Lainaus:08.07.2005 Pihvi kirjoitti:
Minäkään en aluksi liiemmin pitänyt Illusion ykkösestä,mutta parin kuuntelun jälkeen levy aukesi minulle todella hyvin. Mielestäni Coma on kenties paras,tai ainakin yksi parhaista GNR-biiseistä. Muuten kovaa kolahtivat muutkin biisit. Tai,no Double Talkin' Jive ja You Aint The First eivät niin kovaa. Mutta kamoon, Perfect Crime ja Dont Damn Me,Coma ja Dead Horse ovat niin kovaa kamaa,että monen bändin ykköshitit eivät pääse lähellekkään. Ja Garden of Edenkin on todella hyvää rokkia.
Mutta yleensä ihmiset pitävät Illusion kakkosesta enemmän. Muuten tapaan laskea nämä levyt yhdeksi tuplalevyksi,kuten Axl tarkotti.

Mutta huonoin GNR-levy?! Omistatko muita? Ei siis mielestäni GNR ole huonoja levyjä tehnytkään,mutta kyllä tämä panee ainakin Spaghetti Incidentille ja Liesille vähintäänkin todella kovaa kampoihin.

Omistan, oikeastaan kaikki. Olen kuunnellut jokaisen lätyn kymmeniä (AFD:in satoja) kertoja läpi, ja olen todellakin sitä mieltä, että UYI:n ykkösosa on gunnareiden heikoin lenkki, vaikka ei sekään ole lähelläkään huonoa.

Appetite For Destruction asettaa vain muillekin levyille aika kovan vaatimustason.

NOFX - The Greatest Songs Ever Written (By Us) 2004

01. Dinosaurs Will Die
02. Linoleum
03. Bob
04. The Separation of Church and Skate
05. Murder the Government
06. Bleeding Heart Disease
07. Bottles To The Ground
08. 180 Degrees
09. Party Enema
10. Whats The Matter with Kids Today
11. Reeko
12. Stickin In My Eye
13. All Outta Angst
14. Leave It Alone
15. Green Corn
16. The Longest Line
17. Thank God Is Monday
18. The Idiots Are Taking Over
19. Dont Call Me White
20. Day To Daze
21. Soul Doubt
22. Philthy Phil Philanthropist
23. Shut Up Already
24. Its My Job To Keep Punk Rock Elite
25. Franco Un-American
26. Kill All The White Man
27. Wore Out Soles Of My Party Boots

Levylle on siis kerätty punkbändin NOFX kaikkien aikojen parhaimmat biisit. Tottakai jotain jäi puuttumaan, mutta kokonaisuutena levy on mainio. NOFX aloitti hommat 1983, ja jäseninä olivat muutama Highschoolia käyvä poika, joille punk oli lähellä sydäntä. Ensimmäinen levy julkaistiin LP:nä vuonna 1985 nimellä s/t. Ensimmäinen CD-levy julkaistiin 1989 nimellä S&M Airlines (biisit tällä levyllä: Day To Daze). Vuosien varrella pojilla on ollut huuomeongelmia, vakituisen kitaristin puutetta, rahaongelmia ja muuta.

Itse levyltä parhaat biisti ovat: Dinosaurs Will Die, Linoleum, The Seperation of Chruch and Skate, Murder The Gocernment, Bottles To The Ground, 180 Degrees, Stick In My Eye, Thank God It's Monday... Turhaan tässä näitä listaa, tuossa on melkein kaikki alkupään biisit, ja niistäkin joutui tuskalla karsimaan :p. Levy on loistava hankinta ihmiselle, joka ei halua tuhlata paljoa rahaa yhteen bändiin, vaan kuulla joitain satunnaisia biisejä joltain hyvältä bändiltä. Mutta jos jo omistaa kaikki muut NOFX:n albumit, taitaa ostos olla melko turha (noh, jos jo kaikki muutkin albumit omistaa, taitaa tämä olla pakko-ostos ;)

Numerona kouluasteikolla 9½

NOFX - The Greatest Songs Ever Written (By Us) 2004

01. Dinosaurs Will Die
02. Linoleum
03. Bob
04. The Separation of Church and Skate
05. Murder the Government
06. Bleeding Heart Disease
07. Bottles To The Ground
08. 180 Degrees
09. Party Enema
10. Whats The Matter with Kids Today
11. Reeko
12. Stickin In My Eye
13. All Outta Angst
14. Leave It Alone
15. Green Corn
16. The Longest Line
17. Thank God Is Monday
18. The Idiots Are Taking Over
19. Dont Call Me White
20. Day To Daze
21. Soul Doubt
22. Philthy Phil Philanthropist
23. Shut Up Already
24. Its My Job To Keep Punk Rock Elite
25. Franco Un-American
26. Kill All The White Man
27. Wore Out Soles Of My Party Boots

Levylle on siis kerätty punkbändin NOFX kaikkien aikojen parhaimmat biisit. Tottakai jotain jäi puuttumaan, mutta kokonaisuutena levy on mainio. NOFX aloitti hommat 1983, ja jäseninä olivat muutama Highschoolia käyvä poika, joille punk oli lähellä sydäntä. Ensimmäinen levy julkaistiin LP:nä vuonna 1985 nimellä s/t. Ensimmäinen CD-levy julkaistiin 1989 nimellä S&M Airlines (biisit tällä levyllä: Day To Daze). Vuosien varrella pojilla on ollut huuomeongelmia, vakituisen kitaristin puutetta, rahaongelmia ja muuta.

Itse levyltä parhaat biisti ovat: Dinosaurs Will Die, Linoleum, The Seperation of Chruch and Skate, Murder The Gocernment, Bottles To The Ground, 180 Degrees, Stick In My Eye, Thank God It's Monday... Turhaan tässä näitä listaa, tuossa on melkein kaikki alkupään biisit, ja niistäkin joutui tuskalla karsimaan :p. Levy on loistava hankinta ihmiselle, joka ei halua tuhlata paljoa rahaa yhteen bändiin, vaan kuulla joitain satunnaisia biisejä joltain hyvältä bändiltä. Mutta jos jo omistaa kaikki muut NOFX:n albumit, taitaa ostos olla melko turha (noh, jos jo kaikki muutkin albumit omistaa, taitaa tämä olla pakko-ostos ;)

Numerona kouluasteikolla 9½

O-ZONE: DiscO-ZONE

Kappaleet:
1. Fiesta De La Noche 4.02.
2. De Ce Plang Chitarele 4.10.
3. Dragostea Din Tei 3.33.
4. Printe Nori 3.43.
5. Oriunde Ai Fi 4.26.
6. Numai Tu 4.00.
7. Dar, Unde Esti? 4.02.
8. Despre Tine 3.47.
9. Sarbatoarea Noptilor De Vara 3.52.
10. Nu Ma Las Limba Noastra... 3.50.
11. Crede-Ma 4.44.
Bonus Tracks:
12. Despre Tine (Prezioso & Marvin Extended Remix).
13. Dragostea Din Tei (DJ Ross Extended Remix).

O-ZONEn ensinmäinen levy, DiscO-ZONE, sisältää 11 Romanian kielistä kappaletta ja 2 Remix-versiota.
Kappaleiden pituus on ihan normaali, eikä huonoa puolta löydy.
Levyn mukana tulee myös kaikkien kappaleiden sanat, paitsi Remix-versioitten.

8/10

O-ZONE: DiscO-ZONE

Kappaleet:
1. Fiesta De La Noche 4.02.
2. De Ce Plang Chitarele 4.10.
3. Dragostea Din Tei 3.33.
4. Printe Nori 3.43.
5. Oriunde Ai Fi 4.26.
6. Numai Tu 4.00.
7. Dar, Unde Esti? 4.02.
8. Despre Tine 3.47.
9. Sarbatoarea Noptilor De Vara 3.52.
10. Nu Ma Las Limba Noastra... 3.50.
11. Crede-Ma 4.44.
Bonus Tracks:
12. Despre Tine (Prezioso & Marvin Extended Remix).
13. Dragostea Din Tei (DJ Ross Extended Remix).

O-ZONEn ensinmäinen levy, DiscO-ZONE, sisältää 11 Romanian kielistä kappaletta ja 2 Remix-versiota.
Kappaleiden pituus on ihan normaali, eikä huonoa puolta löydy.
Levyn mukana tulee myös kaikkien kappaleiden sanat, paitsi Remix-versioitten.

8/10

Emma Shapplin - Etterna

Emma yhdistelee jo ensimmäisessä albumissaan Carmine Meo kauniisti oopperaa, sähköistä musiikkia sekä pop ja rock vaikutteita. Kun haluaa täydellistä ooppera elämystä kannatta hankkia Emmalta Concert from Caesarea. Jos on nähnyt elokuvan punainen planeetta on kuullut Emman laulua seuraavissa kappaleissa. "The Inferno," "The Fifth Heaven" ja "Canto XXX".

Tässä Etterna albumissa korostuu enemmän sähköinen musiikki kuin tuossa ooppera/konsertti taltioinnissa. Mikäli tykkää Enya:n musiikista on mahdollisuus pitää tästäkin, vaikka tämä on ehkä enemmän oopperamaista kuin Enya. Emma laulaa kauniisti ja korkealta. Levyllä on mukana mm. The London Philharmonic orkesteri ja kuoro contributions.

Tosin varoitus pitää tykätä ooppera tyylisestä musiikista ennen kuin tästä voi pitää

- 1.un sospir'di voi
- 2.aedues
- 3.da me non venni
- 4.la notte etterna
- 5.leonora
- 6.celtica
- 7.la silente riva
- 8.spesso, sprofondo
- 9.mai piu serena
- 10.nell' aria bruna
- 11.finale
- 4.la notte etterna (Remix)
+ Ecd ominaisuutena haastattelu video.

Emma Shapplin - Etterna

Emma yhdistelee jo ensimmäisessä albumissaan Carmine Meo kauniisti oopperaa, sähköistä musiikkia sekä pop ja rock vaikutteita. Kun haluaa täydellistä ooppera elämystä kannatta hankkia Emmalta Concert from Caesarea. Jos on nähnyt elokuvan punainen planeetta on kuullut Emman laulua seuraavissa kappaleissa. "The Inferno," "The Fifth Heaven" ja "Canto XXX".

Tässä Etterna albumissa korostuu enemmän sähköinen musiikki kuin tuossa ooppera/konsertti taltioinnissa. Mikäli tykkää Enya:n musiikista on mahdollisuus pitää tästäkin, vaikka tämä on ehkä enemmän oopperamaista kuin Enya. Emma laulaa kauniisti ja korkealta. Levyllä on mukana mm. The London Philharmonic orkesteri ja kuoro contributions.

Tosin varoitus pitää tykätä ooppera tyylisestä musiikista ennen kuin tästä voi pitää

- 1.un sospir'di voi
- 2.aedues
- 3.da me non venni
- 4.la notte etterna
- 5.leonora
- 6.celtica
- 7.la silente riva
- 8.spesso, sprofondo
- 9.mai piu serena
- 10.nell' aria bruna
- 11.finale
- 4.la notte etterna (Remix)
+ Ecd ominaisuutena haastattelu video.

Lainaus:23.11.2004 WarPanic kirjoitti:
Spede & G. Pula-Aho - Pure nenääs!

Vanhat radiokuunnelmat vuodelta 1060-1964 purevat edelleen.

Speden vanha komiikka kera Leo Jokelan parhaan esitysten Ruljanssiriihi- ja Hupiklubi- radio-ohjelmissa duettona on aivan ykkönen.
Vanhan radioäänitystavan kuulee, remasteroituna joka on onnistunut kaikissa paitsi yhdessä kappaleessa, jossa tehtiin remonttia jonka takia on pientä rähinää.
Kappale verokarhu on aivan kuningas, koska papukaijamme juttelee aivan näsäviisaasti verottajalle, joka saa kaikki ihmiset nauramaan, jotka tajuavat huumoria.

9/10

Katsos perhana vuosluku ol mennyt pikkasen "yli". korjattu. Nyt vasta huomasin.

Lainaus:23.11.2004 WarPanic kirjoitti:
Spede & G. Pula-Aho - Pure nenääs!

Vanhat radiokuunnelmat vuodelta 1060-1964 purevat edelleen.

Speden vanha komiikka kera Leo Jokelan parhaan esitysten Ruljanssiriihi- ja Hupiklubi- radio-ohjelmissa duettona on aivan ykkönen.
Vanhan radioäänitystavan kuulee, remasteroituna joka on onnistunut kaikissa paitsi yhdessä kappaleessa, jossa tehtiin remonttia jonka takia on pientä rähinää.
Kappale verokarhu on aivan kuningas, koska papukaijamme juttelee aivan näsäviisaasti verottajalle, joka saa kaikki ihmiset nauramaan, jotka tajuavat huumoria.

9/10

Katsos perhana vuosluku ol mennyt pikkasen "yli". korjattu. Nyt vasta huomasin.

"Kun pitää saada mättöä, kun pitää olla se kaikkein kovin hard core, niin silloin suositellaan otettavaksi käyttöön Raised Fist Ruotsinmaalta. Vimmaisen metallin ja hardcoren säälimätön yhdistelmä painottuu jälkimmäiseen."

Ilosaarirockin esittely yhtyeestä

Raised Fist - Ignoring The Guidelines

1. Running Man MP3
2. Envy Is Dangerous
3. Twisted Debate
4. Breaking Me Up MP3
5. Different But The Same
6. Wheeling V.1.02
7. Go Away
8. Working On Wood
9. The Models on TV
10. New Direction
11. Wasting Your Time

Raised Fistin uusin levy Dedication vakuutti meikäläisen joten pakkohan tämä toiseksi uusinkin oli hankkia. Poikien (miesten?) synkkä, raivoisa, mutta kuitenkin melko puhdas soundi iski ainakin Dedicationilla meikäläiseen kuin häkä.

Ja heti ensitahdeista kuulija saakin juuri sitä mitä tilaa: Running Man tuskin jättää ketään kylmäksi. Täydellinen hc-kappale. Vasta kerran olen levyn kuunnellut (ilmaisjakelubiisejä lukuunottamatta) ja jo ensikierroksella muutama kappale onnistui vakuuttamaan: Envy Is Dangerous on jopa kaunis kappale (no ainakin tämän bändin mittapuulla) ja tuo melodioillaan mieleen vähän On A Solid Rockin. Myös Working On Wood sai meikäläisen innostumaan heti. Ja toki useimmat biisit olivat kaikessa raivokkuudessaan mukavia. Mielipiteeni tulevat toki muuttumaan kunhan levyä ehdin enemmän kuunnella.

Lyriikoiltaan levy on samaa kamaa kuin Dedication; petolliset kaverit (mm. Breaking Me Up), katkerat, ahneet ja petolliset hardcoretyypit (mm. Running Man), rasistit (Working on Wood) ja ahneet kapitalistipaskiaiset (The Models On TV) saavat kaikki ansaitsemansa annoksen ulostetta. Itseensä kannattaa uskoa ja niin edelleen. Ihan asiallinen sanoma siis.

Uskoisin että tämä levy tulee myöhemmilläkin kuuntelukerroilla tarjoamaan samaa kamaa kuin Dedication, eli n. 5-6 hardcore-hittiä ja muutaman muuten-vain-hyvän nyrkinnostattajan.

Edit: No niin, nyt on kuunneltu koko hemmetin ilta lisää ja hyvältähän se kuulostaa. Kaikille vihaisen musan ystäville voi tätä pakettia suositella.

8+/10

"Kun pitää saada mättöä, kun pitää olla se kaikkein kovin hard core, niin silloin suositellaan otettavaksi käyttöön Raised Fist Ruotsinmaalta. Vimmaisen metallin ja hardcoren säälimätön yhdistelmä painottuu jälkimmäiseen."

Ilosaarirockin esittely yhtyeestä

Raised Fist - Ignoring The Guidelines

1. Running Man MP3
2. Envy Is Dangerous
3. Twisted Debate
4. Breaking Me Up MP3
5. Different But The Same
6. Wheeling V.1.02
7. Go Away
8. Working On Wood
9. The Models on TV
10. New Direction
11. Wasting Your Time

Raised Fistin uusin levy Dedication vakuutti meikäläisen joten pakkohan tämä toiseksi uusinkin oli hankkia. Poikien (miesten?) synkkä, raivoisa, mutta kuitenkin melko puhdas soundi iski ainakin Dedicationilla meikäläiseen kuin häkä.

Ja heti ensitahdeista kuulija saakin juuri sitä mitä tilaa: Running Man tuskin jättää ketään kylmäksi. Täydellinen hc-kappale. Vasta kerran olen levyn kuunnellut (ilmaisjakelubiisejä lukuunottamatta) ja jo ensikierroksella muutama kappale onnistui vakuuttamaan: Envy Is Dangerous on jopa kaunis kappale (no ainakin tämän bändin mittapuulla) ja tuo melodioillaan mieleen vähän On A Solid Rockin. Myös Working On Wood sai meikäläisen innostumaan heti. Ja toki useimmat biisit olivat kaikessa raivokkuudessaan mukavia. Mielipiteeni tulevat toki muuttumaan kunhan levyä ehdin enemmän kuunnella.

Lyriikoiltaan levy on samaa kamaa kuin Dedication; petolliset kaverit (mm. Breaking Me Up), katkerat, ahneet ja petolliset hardcoretyypit (mm. Running Man), rasistit (Working on Wood) ja ahneet kapitalistipaskiaiset (The Models On TV) saavat kaikki ansaitsemansa annoksen ulostetta. Itseensä kannattaa uskoa ja niin edelleen. Ihan asiallinen sanoma siis.

Uskoisin että tämä levy tulee myöhemmilläkin kuuntelukerroilla tarjoamaan samaa kamaa kuin Dedication, eli n. 5-6 hardcore-hittiä ja muutaman muuten-vain-hyvän nyrkinnostattajan.

Edit: No niin, nyt on kuunneltu koko hemmetin ilta lisää ja hyvältähän se kuulostaa. Kaikille vihaisen musan ystäville voi tätä pakettia suositella.

8+/10

Nine inch nails - Pretty Hate Machine (1989)

1. Head Like a Hole
2. Terrible Lie
3. Down In It
4. Sanctified
5. Something I Can Never Have
6. Kinda I Want To
7. Sin
8. That's What I Get
9. The Only Time
10. Ringfinger

Trent Reznor se vasta osaakin. Tältä ensimmäiseltä levyltä löytyy hyvinkin mielenkiintoisia äänimaailmoja, hyvin psykedeelistä menoa jopa. Trentin laulutapa on mukavaa kuunneltavaa, karjunnatkin kuulostavat mahtavilta.
Enpä keksi mitään pahaa sanottavaa tältä levyltä, ehkä biisejä olisi saanut olla enemmän, mutta parempi näin. Parhain NIN levy.

10/10

Nine inch nails - Pretty Hate Machine (1989)

1. Head Like a Hole
2. Terrible Lie
3. Down In It
4. Sanctified
5. Something I Can Never Have
6. Kinda I Want To
7. Sin
8. That's What I Get
9. The Only Time
10. Ringfinger

Trent Reznor se vasta osaakin. Tältä ensimmäiseltä levyltä löytyy hyvinkin mielenkiintoisia äänimaailmoja, hyvin psykedeelistä menoa jopa. Trentin laulutapa on mukavaa kuunneltavaa, karjunnatkin kuulostavat mahtavilta.
Enpä keksi mitään pahaa sanottavaa tältä levyltä, ehkä biisejä olisi saanut olla enemmän, mutta parempi näin. Parhain NIN levy.

10/10

wigwam some several moons

todella hyviä ja taitavasti soitettuja kappaleita. todella mahtava levy
enemmän rokkimainen kuin muut w wamin levyt mutta siltikin todella hyvä
ei kuitenkaan voita fairyporttia mikä on epäilemättä wigwamin parasta antia

9/10

wigwam some several moons

todella hyviä ja taitavasti soitettuja kappaleita. todella mahtava levy
enemmän rokkimainen kuin muut w wamin levyt mutta siltikin todella hyvä
ei kuitenkaan voita fairyporttia mikä on epäilemättä wigwamin parasta antia

9/10

Iron Maiden - Live After Dead (1985)



Siis kyllä harvalla bändillä on päätä lähteä yli vuoden kestävälle kiertueelle, tehdä levy, ja lähteä taas kiertueelle. Maiden on sellainen. On vuosi 1985. Maiden on juuri tehnyt menestyksekkään Powerslave albumin ja on neljällä keikalla Los Angelisin kuuluisalla Long Beach areenalla. Näistä keikoista koottiin Live After Dead. Levy alkaa Winston Churchillin alkupuheella ja sen jälkeen pamahtaa Aces High'n mahtava alkuriffi. Levyllä on harvinaista live-herkkua, kuten Revelations, Powerslave, 22 Acacia Avenue, Die With Your Boots On. Jos et tiedä minkä Maiden-liven ostaisit, tämä on se ensimmäinen, ja paras.

5/5

CD 1:

1. Intro: Chruchill's Speech
2. Aces High
3. The Trooper
4. Revelations
5. Flight Of Icarus
6. Rime Of The Ancient Mariner
7. Powerslave
8. The Number Of The Beast
9. Hallowed Be Thy Name
10. Iron Maiden
11. Run To The Hills
12. Running Free

CD 2:

1. Wrathchild
2. 22 Acacia Avenue
3. Children Of The Damned
4. Die With Your Boots On
5. Phantom Of The Opera

Iron Maiden - Live After Dead (1985)



Siis kyllä harvalla bändillä on päätä lähteä yli vuoden kestävälle kiertueelle, tehdä levy, ja lähteä taas kiertueelle. Maiden on sellainen. On vuosi 1985. Maiden on juuri tehnyt menestyksekkään Powerslave albumin ja on neljällä keikalla Los Angelisin kuuluisalla Long Beach areenalla. Näistä keikoista koottiin Live After Dead. Levy alkaa Winston Churchillin alkupuheella ja sen jälkeen pamahtaa Aces High'n mahtava alkuriffi. Levyllä on harvinaista live-herkkua, kuten Revelations, Powerslave, 22 Acacia Avenue, Die With Your Boots On. Jos et tiedä minkä Maiden-liven ostaisit, tämä on se ensimmäinen, ja paras.

5/5

CD 1:

1. Intro: Chruchill's Speech
2. Aces High
3. The Trooper
4. Revelations
5. Flight Of Icarus
6. Rime Of The Ancient Mariner
7. Powerslave
8. The Number Of The Beast
9. Hallowed Be Thy Name
10. Iron Maiden
11. Run To The Hills
12. Running Free

CD 2:

1. Wrathchild
2. 22 Acacia Avenue
3. Children Of The Damned
4. Die With Your Boots On
5. Phantom Of The Opera

System of a Down - Mesmerize

Tiukkaa settiä, vain pari biisiä on vähä turhia. Todella loistavat kappaleet ovat 'Lost in Hollywood', 'Old school Hollywood', 'Radio_Video' ja 'Revenga'. Muutkin biisit ovat hyviä, mutta nämä ovat parhaimmat.

Koko levy ei oo hirveetä mättämistä, sillä aika mones biisissä on sellanen rauhallinen/melodisempi jakso ja varsinki toi Lost in Hollywood on hyvä sellanen non-mättämisbiisi.

Arvosana plätylle: 9 (yks miinuspiste niist parista turhasta biisistä mitä levyllä on)

System of a Down - Mesmerize

Tiukkaa settiä, vain pari biisiä on vähä turhia. Todella loistavat kappaleet ovat 'Lost in Hollywood', 'Old school Hollywood', 'Radio_Video' ja 'Revenga'. Muutkin biisit ovat hyviä, mutta nämä ovat parhaimmat.

Koko levy ei oo hirveetä mättämistä, sillä aika mones biisissä on sellanen rauhallinen/melodisempi jakso ja varsinki toi Lost in Hollywood on hyvä sellanen non-mättämisbiisi.

Arvosana plätylle: 9 (yks miinuspiste niist parista turhasta biisistä mitä levyllä on)

System of a Down - Mezmerize
Kokonaisuudessaan mahtava levy.. http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=93101
Tuossa mezmerizestä

System of a Down - Mezmerize
Kokonaisuudessaan mahtava levy.. http://www.peliplaneetta.net/keskustelut/aihe?fid=40&tid=93101
Tuossa mezmerizestä

The Clash Combat Rock (1982)

1. Know Your Rights ****
2. Car Jamming ***1/2
3. Should I Stay or Should I Go *****
4. Rock the Casbah *****
5. Red Angel Dragnet **
6. Straight to Hell ****1/2
7. Overpowered by funk **1/2
8. Atom Tan ****
9. Sean Flynn ***
10. Ghetto Defendant ****1/2
11. Inoculated City ****1/2
12. Death is a Star ***

Combat Rock on mielestäni parhaita 1980-luvulla ilmestyneitä rock-levyjä, ja sisältäähän se myös The Clashin ehkä tunnetuimmat kappaleet: "Should I Stay or Should I Go":n ja "Rock the Casbah":n. Silti se ei vedä vertoja bändin parhaalle albumille London Callingille (1979), mutta then again mikäpä vetäisi?
Vaikka levystä tuokasahtaa aito kasari, ei The Clash ole tuolloinkaan myynyt itseään, vaan tinkimätön rajoja kaihtamaton Clash-tyyli jatkaa omalla radallaan kaikkine musiikkityyleineen. Yllä on melkolailla objektiivinen arvioni jokaisesta levyn biisistä erikseen.
Kokonaisuutena levy ansaitsee:
****1/2

The Clash Combat Rock (1982)

1. Know Your Rights ****
2. Car Jamming ***1/2
3. Should I Stay or Should I Go *****
4. Rock the Casbah *****
5. Red Angel Dragnet **
6. Straight to Hell ****1/2
7. Overpowered by funk **1/2
8. Atom Tan ****
9. Sean Flynn ***
10. Ghetto Defendant ****1/2
11. Inoculated City ****1/2
12. Death is a Star ***

Combat Rock on mielestäni parhaita 1980-luvulla ilmestyneitä rock-levyjä, ja sisältäähän se myös The Clashin ehkä tunnetuimmat kappaleet: "Should I Stay or Should I Go":n ja "Rock the Casbah":n. Silti se ei vedä vertoja bändin parhaalle albumille London Callingille (1979), mutta then again mikäpä vetäisi?
Vaikka levystä tuokasahtaa aito kasari, ei The Clash ole tuolloinkaan myynyt itseään, vaan tinkimätön rajoja kaihtamaton Clash-tyyli jatkaa omalla radallaan kaikkine musiikkityyleineen. Yllä on melkolailla objektiivinen arvioni jokaisesta levyn biisistä erikseen.
Kokonaisuutena levy ansaitsee:
****1/2

Sentenced - The Funeral Album
Julkaisuvuosi: 2005
Sentencedin viimeinen levy. Ehdottomasti paras bändin levyistä.
Lyriikat iskevät minuun täysillä, musiikki on ehdottomasti laadukasta death metallia, laulajan (Ville Laihiala/Sami Lopakka) ääni on loistava ja kokonaisuus iskee ainakin minuun kuin miljoona volttia.
Levyllä on toisistaan, joskus selvästi, eroavia kappaleita, kuten instrumentaalinen Karu, lännenfilmit mieleen tuova Despair-Ridden Hearts, levyn vahvasti aloittava ykköskappale May Today Become The Day ja rauhallinen We Are But Falling Leaves.
Huonoja puolia levyllä ei joko ole, tai sitten ne peittyvät kaiken muun hyvän alle. Levy tosin ei "aukea" heti ensimmäisellä kerralla, mutta jo toista kertaa kuunnellessa pääsee todella hyvin musiikkiin sisälle.
Tämä levy nousi heti julkaisunsa jälkeen Suomen Top 10 listan kärkeen. Huipulle on hyvä lopettaa.

Suosittelen kaikille vähänkin death metallista pitäville!

10/10

1. May Today Become The Day
2. Ever-Frost
3. We Are But Falling Leaves
4. Her Last 5 Minutes
5. Where Waters Fall Frozen
6. Despair-Ridden Hearts
7. Vengeance Is Mine
8. A Long Way To Nowhere
9. Consider Us Dead
10. Lower The Flags
11. Drain Me
12. Karu
13. End Of The Road

E: musiikkilajin kohdalla tuli virhe, jota en itselleni koskaan anna anteeksi

Sentenced - The Funeral Album
Julkaisuvuosi: 2005
Sentencedin viimeinen levy. Ehdottomasti paras bändin levyistä.
Lyriikat iskevät minuun täysillä, musiikki on ehdottomasti laadukasta death metallia, laulajan (Ville Laihiala/Sami Lopakka) ääni on loistava ja kokonaisuus iskee ainakin minuun kuin miljoona volttia.
Levyllä on toisistaan, joskus selvästi, eroavia kappaleita, kuten instrumentaalinen Karu, lännenfilmit mieleen tuova Despair-Ridden Hearts, levyn vahvasti aloittava ykköskappale May Today Become The Day ja rauhallinen We Are But Falling Leaves.
Huonoja puolia levyllä ei joko ole, tai sitten ne peittyvät kaiken muun hyvän alle. Levy tosin ei "aukea" heti ensimmäisellä kerralla, mutta jo toista kertaa kuunnellessa pääsee todella hyvin musiikkiin sisälle.
Tämä levy nousi heti julkaisunsa jälkeen Suomen Top 10 listan kärkeen. Huipulle on hyvä lopettaa.

Suosittelen kaikille vähänkin death metallista pitäville!

10/10

1. May Today Become The Day
2. Ever-Frost
3. We Are But Falling Leaves
4. Her Last 5 Minutes
5. Where Waters Fall Frozen
6. Despair-Ridden Hearts
7. Vengeance Is Mine
8. A Long Way To Nowhere
9. Consider Us Dead
10. Lower The Flags
11. Drain Me
12. Karu
13. End Of The Road

E: musiikkilajin kohdalla tuli virhe, jota en itselleni koskaan anna anteeksi

Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Lainaus:19.08.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Tein pienen virheen edellisessä postauksessa. Tämä on hieman tulkinnanvaranen juttu, koska joissakin lähteissä mainitaan että Sentenced on nykyään goottihevibändi, mutta toisaalta enemmän se on death metallia... Anyways, samankaltaista kuin aiempi levy (Cold, White Light), mutta täysin erilaista kuin ensimmäiset levyt, joissa oli selvästi enemmän "karjumista" .

Lainaus:19.08.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Tein pienen virheen edellisessä postauksessa. Tämä on hieman tulkinnanvaranen juttu, koska joissakin lähteissä mainitaan että Sentenced on nykyään goottihevibändi, mutta toisaalta enemmän se on death metallia... Anyways, samankaltaista kuin aiempi levy (Cold, White Light), mutta täysin erilaista kuin ensimmäiset levyt, joissa oli selvästi enemmän "karjumista" .

Eiköhän se Sentenced ole vain melodista metallia, ei mitää goottispedeilyä tai deathmetallia. Sentencedin ekat levyt oli deathmetallia, etenkin North from Here.

Eiköhän se Sentenced ole vain melodista metallia, ei mitää goottispedeilyä tai deathmetallia. Sentencedin ekat levyt oli deathmetallia, etenkin North from Here.