Lainaus:19.08.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Ihan sama mitä se on, jos tykkää.

Lainaus:19.08.2005 Junco_Partner kirjoitti:
Ai Sentenced tekee nykyää "goottiheviä". En mä sitte osta.

Ihan sama mitä se on, jos tykkää.

öö.. tota noin.. Sentenced ei ole Death metallia, eikä Sami Kukkohovi päästä levyllä ääntäkään, jos siellä joku joskus taustalla örisee niin se on Tenkula.(Eli herra joka ärjyi Shadows of the Pastillakin)

öö.. tota noin.. Sentenced ei ole Death metallia, eikä Sami Kukkohovi päästä levyllä ääntäkään, jos siellä joku joskus taustalla örisee niin se on Tenkula.(Eli herra joka ärjyi Shadows of the Pastillakin)

Sentenced oli ennen melodista deathiä/doomia, nykyään hard rockia.

Menee muuten aika lailla offtopiciksi.

Sentenced oli ennen melodista deathiä/doomia, nykyään hard rockia.

Menee muuten aika lailla offtopiciksi.

Green Day - American Idiot

Hienon kuuloinen kokonaisuus. Levy koostuu pienistä osasista.. kuin elementeistä. Kuitenkin levy kuulostaa _levyltä_. Kappaleet sopivat toistensa perään ja jää sellainen fiilis, kuin olisivat aina olleet siinä missä ovat.
Eikös tätä joku ole joskus punk-oopperaksi kuvannut? Kyseinen kuvaus kertoo oikeastaan kaiken.
Musiikkityyli levyllä vaihtelee rennon ja astetta menevämmän renkutuksen välillä. Näiden suhteellinen määräkin on kutakuinkin sopiva.

Pisssteitä antaisin 9/10

Green Day - American Idiot

Hienon kuuloinen kokonaisuus. Levy koostuu pienistä osasista.. kuin elementeistä. Kuitenkin levy kuulostaa _levyltä_. Kappaleet sopivat toistensa perään ja jää sellainen fiilis, kuin olisivat aina olleet siinä missä ovat.
Eikös tätä joku ole joskus punk-oopperaksi kuvannut? Kyseinen kuvaus kertoo oikeastaan kaiken.
Musiikkityyli levyllä vaihtelee rennon ja astetta menevämmän renkutuksen välillä. Näiden suhteellinen määräkin on kutakuinkin sopiva.

Pisssteitä antaisin 9/10

Dope - American Apathy (Limited Edition)

Hahaa! Se on viimeinkin täällä. Tämän lätyn julkaisu piti alun perin olla jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta jostain syystä julkaisu siirtyi ja siirtyi lopulta heinäkuun loppupuolelle. Nyt se viimein tipahti noin neljä tuntia sitten postilaatikkoon.

Dope on tuossa 90-luvun lopulla perustettu metallibändi, johon on kaiketi perustamisajankohtansa takia jäänyt nu-metal -leima, vaikka omasta mielestäni tämä on kyllä todella kaukana jostain Limp Bizkitin ja Linkin Parkin kaltaisesta roskasta. Täytyy rehellisesti sanottuna ihmetellä, jos joku tämänkin levyn kuultuaan tunkee sitä vielä nu-metalin kanssa samaan kategoriaan. Tämä on aggressiivista, raakaa ja raskasta industrial metalia parhaimmillaan. I wouldn't have it any other way.

Vaikka Dope ei lyriikoiden puolesta ole koskaan ollut sieltä vakavimmasta päästä, tästä uutukaisesta löytyy hieman yllättäen pieni poliittinen säväys. Kappaleiden alussa ja välissä on lyhyitä, editoituja klippejä George W. Bushin puheista ja löytyypä levyltä myös selvästi satiristinen "I Wish I Was the President" -niminen biisi.

Kokonaisuutena lähes koko albumi rokkaa vahvasti läpi. Muutamassa biisissä, kuten "Always" ja "People Are People", on havaittavissa vähän turhankin selvää "radioystävällisyyttä", mikä lie sitten olisikaan oikea termi. Jälkimmäinen noista kahdesta on silti mielestäni levyn parhaimmistoa. Muita helmiä ovat "I'm Back", "No Way Out" ja "Sex Machine".

Limited Edition -versio sisältää kaksi levyä ja yhteensä 23 biisiä. Näistä 14 on täysin uutta materiaalia, joiden lisäksi mukaan on ängetty muutamia aiemmista julkaisuista tuttuja remixejä ja alternative versioita, muun muassa Fast and the Furious ja American Psycho -leffoista tutut Debonair(e) ja Spin Me Round.

Suosittelen.

8,5/10, asteikolla 1-10.

P.S. Jos joku sattuu bongaamaan jostain kaupasta pumpun aiemmista julkaisuista joko Felons & Revolutionariesin tai Group Therapyn, niin heitäpä linkkiä yksityisviestillä tai maililla :)

Dope - American Apathy (Limited Edition)

Hahaa! Se on viimeinkin täällä. Tämän lätyn julkaisu piti alun perin olla jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta jostain syystä julkaisu siirtyi ja siirtyi lopulta heinäkuun loppupuolelle. Nyt se viimein tipahti noin neljä tuntia sitten postilaatikkoon.

Dope on tuossa 90-luvun lopulla perustettu metallibändi, johon on kaiketi perustamisajankohtansa takia jäänyt nu-metal -leima, vaikka omasta mielestäni tämä on kyllä todella kaukana jostain Limp Bizkitin ja Linkin Parkin kaltaisesta roskasta. Täytyy rehellisesti sanottuna ihmetellä, jos joku tämänkin levyn kuultuaan tunkee sitä vielä nu-metalin kanssa samaan kategoriaan. Tämä on aggressiivista, raakaa ja raskasta industrial metalia parhaimmillaan. I wouldn't have it any other way.

Vaikka Dope ei lyriikoiden puolesta ole koskaan ollut sieltä vakavimmasta päästä, tästä uutukaisesta löytyy hieman yllättäen pieni poliittinen säväys. Kappaleiden alussa ja välissä on lyhyitä, editoituja klippejä George W. Bushin puheista ja löytyypä levyltä myös selvästi satiristinen "I Wish I Was the President" -niminen biisi.

Kokonaisuutena lähes koko albumi rokkaa vahvasti läpi. Muutamassa biisissä, kuten "Always" ja "People Are People", on havaittavissa vähän turhankin selvää "radioystävällisyyttä", mikä lie sitten olisikaan oikea termi. Jälkimmäinen noista kahdesta on silti mielestäni levyn parhaimmistoa. Muita helmiä ovat "I'm Back", "No Way Out" ja "Sex Machine".

Limited Edition -versio sisältää kaksi levyä ja yhteensä 23 biisiä. Näistä 14 on täysin uutta materiaalia, joiden lisäksi mukaan on ängetty muutamia aiemmista julkaisuista tuttuja remixejä ja alternative versioita, muun muassa Fast and the Furious ja American Psycho -leffoista tutut Debonair(e) ja Spin Me Round.

Suosittelen.

8,5/10, asteikolla 1-10.

P.S. Jos joku sattuu bongaamaan jostain kaupasta pumpun aiemmista julkaisuista joko Felons & Revolutionariesin tai Group Therapyn, niin heitäpä linkkiä yksityisviestillä tai maililla :)

Timo Tolkki - Hymn to Life

Mahtava levy Stratovariuksen nokkamieheltä! 9.75/10

Timo Kotipelto - Waiting for the Dawn

Jumalaton ääni on miehellä, ei voi muuta sanoa. Ehkä häviää pikkusielusen verran Coldnessille. 9/10

Warmen - Beyond Abilities

Vähän varauksella ostin tämän Children of Bodomin kosketinsoittajan "soololevyn", koska en CoBista pahemmin pidä. Mutta BA ei ollut CoBia vaan Warmenia. Mahtavaa tilutusta! 9.5/10

Sonata Arctica - Silence

En pidä Silencesta läheskään niin paljoa, kuin Reckoning Nightista, mutta hyvä levy silti. 8/10

Stratovarius - Visions

Niitä harvoja kyseisen bändin levyjä, jotka minulta vielä (levyinä) puuttuivat. Mahtava levy, muttei yllä aivan suosikkeihini. 9/10


Stratovarius - Maniac Dance CDS

Ei ehkä paras singlelohkaisu tuo Maniac Dance ja Risto Asikainen Quantum Mix lähinnä nauratti. Lisäys kokoelmaan. Mahtavat kannet! 7.5/10

Timo Tolkki - Hymn to Life

Mahtava levy Stratovariuksen nokkamieheltä! 9.75/10

Timo Kotipelto - Waiting for the Dawn

Jumalaton ääni on miehellä, ei voi muuta sanoa. Ehkä häviää pikkusielusen verran Coldnessille. 9/10

Warmen - Beyond Abilities

Vähän varauksella ostin tämän Children of Bodomin kosketinsoittajan "soololevyn", koska en CoBista pahemmin pidä. Mutta BA ei ollut CoBia vaan Warmenia. Mahtavaa tilutusta! 9.5/10

Sonata Arctica - Silence

En pidä Silencesta läheskään niin paljoa, kuin Reckoning Nightista, mutta hyvä levy silti. 8/10

Stratovarius - Visions

Niitä harvoja kyseisen bändin levyjä, jotka minulta vielä (levyinä) puuttuivat. Mahtava levy, muttei yllä aivan suosikkeihini. 9/10


Stratovarius - Maniac Dance CDS

Ei ehkä paras singlelohkaisu tuo Maniac Dance ja Risto Asikainen Quantum Mix lähinnä nauratti. Lisäys kokoelmaan. Mahtavat kannet! 7.5/10

Iron Maiden - Death On The Road (live) (2005)

Pitkään odottamani levy komeilee nyt sitten kädessäni. Ja kun laitoin CD:n sisään ja intro pamahti suoraan käyntiin niin olipa lähellä etten kastellut housujani, sillä sen verran karmivaa se oli. Ensimmäistä kertaa kuulen Dance Of Deathin biisejä livenä.
Wildest Drems, Dance Of Death, Rainmaker, Paschendale, No More Lies, Journeyman. Siinä se. Levyn uskomaton anti. Olen aivan sanaton.
Jos pitäisi valita yksi Maiden live, -niin se olisi ilman muuta tämä. Settilista on Maidenin paras ikinä. Ikinä. Levynhän on nauhoittettu Dance Of Deathin maailmankierueella Dortumundissa, Saksassa (2003-2004). Jos syvennytään niihiin pienoisiin (vain pienoisiin) turhuuksuuksiin niin sanotaan tavallinen encore. Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää. Mars mars kauppaan hankkimaan tämä levy DVD:tä odotellessa.

5/5

Disc One
1. Wildest Dreams
2. Wrathchild
3. Can I Play With Madness
4. The Trooper
5. Dance Of Death
6. Rainmaker
7. Brave New Worldd
8. Paschendale
9. Lord Of The Flies

Disc Two
1. No More Lies
2. Hallowed Be Thy Name
3. Fear Of The Dark
4. Iron Maiden
5. Journeyman
6. The Number Of The Beast
7. Run To The Hills

"Recorded at Westenfalenhalle, Dortmund, Germany, Monday 24th November 2003"

Iron Maiden - Death On The Road (live) (2005)

Pitkään odottamani levy komeilee nyt sitten kädessäni. Ja kun laitoin CD:n sisään ja intro pamahti suoraan käyntiin niin olipa lähellä etten kastellut housujani, sillä sen verran karmivaa se oli. Ensimmäistä kertaa kuulen Dance Of Deathin biisejä livenä.
Wildest Drems, Dance Of Death, Rainmaker, Paschendale, No More Lies, Journeyman. Siinä se. Levyn uskomaton anti. Olen aivan sanaton.
Jos pitäisi valita yksi Maiden live, -niin se olisi ilman muuta tämä. Settilista on Maidenin paras ikinä. Ikinä. Levynhän on nauhoittettu Dance Of Deathin maailmankierueella Dortumundissa, Saksassa (2003-2004). Jos syvennytään niihiin pienoisiin (vain pienoisiin) turhuuksuuksiin niin sanotaan tavallinen encore. Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää. Mars mars kauppaan hankkimaan tämä levy DVD:tä odotellessa.

5/5

Disc One
1. Wildest Dreams
2. Wrathchild
3. Can I Play With Madness
4. The Trooper
5. Dance Of Death
6. Rainmaker
7. Brave New Worldd
8. Paschendale
9. Lord Of The Flies

Disc Two
1. No More Lies
2. Hallowed Be Thy Name
3. Fear Of The Dark
4. Iron Maiden
5. Journeyman
6. The Number Of The Beast
7. Run To The Hills

"Recorded at Westenfalenhalle, Dortmund, Germany, Monday 24th November 2003"

Lainaus:26.08.2005 Paschendale kirjoitti:

Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää.

Hrrr... Tulee kylmiä väreitä kun ajatteleekin Hallowed be thy namen alkutahteja. Käyppäs tutkituttamassa pääkoppaasi, jos Hallowed be thy name kyllästyttää.

Lainaus:26.08.2005 Paschendale kirjoitti:

Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää.

Hrrr... Tulee kylmiä väreitä kun ajatteleekin Hallowed be thy namen alkutahteja. Käyppäs tutkituttamassa pääkoppaasi, jos Hallowed be thy name kyllästyttää.

Opeth - My Arms, Your Hearse

Opethin tuotantoon olen tutustunut uudemmasta päästä aloittaen. Monet sanovat, että se eroaa melko lailla vanhemmasta, vaikka ensimmäisistäkin tuotoksista Opethin oman tyylin tunnistaa. My Arms, Your Hearsea sanotaan levyksi, joka on sekoitus uutta ja vanhaa tyyliä, vaihdelevy periaatteessa. Siksi näinkin parhaaksi hankkia tämän albumin ennen aivan ensimmäisiä levyjä.

Kovinkaan montaa pahaa sanaa en voi My Arms, Your Hearsesta sanoa. Ensimmäisellä kuuntelukerralla levy ei meinannut aueta, mutta nyt tahkottuani albumin läpi jo useita kertoja jykevät ja vahvat äänimaailmat kuulostavat erittäin hyviltä.

Suurin osa musiikillisesta annista on raskaampaa, mikäpä sen parempaa. Rauhallisemmat osuudet on ajoitettu hyvin ja ne kruunaavat kokonaisuuden. Åkerfeldtin laulaminen on ollut ilmeisesti aina hienoa; ärjyminen kuulostaa paremmalta kuin kenelläkään muulla ja puhtaat osuudet tulevat kuin luonnostaan.

Ainoaksi miinukseksi voisin mainita lyriikkojen puuttumisen. Ne toki löytyvät netistä, mutta aina ei ole tietokonetta käytettävänä ja monistetut paperit eivät kulje levyn mukana.

Ghost Reveriesin ilmestymistä odotellessa, 9,5/10.

Opeth - My Arms, Your Hearse

Opethin tuotantoon olen tutustunut uudemmasta päästä aloittaen. Monet sanovat, että se eroaa melko lailla vanhemmasta, vaikka ensimmäisistäkin tuotoksista Opethin oman tyylin tunnistaa. My Arms, Your Hearsea sanotaan levyksi, joka on sekoitus uutta ja vanhaa tyyliä, vaihdelevy periaatteessa. Siksi näinkin parhaaksi hankkia tämän albumin ennen aivan ensimmäisiä levyjä.

Kovinkaan montaa pahaa sanaa en voi My Arms, Your Hearsesta sanoa. Ensimmäisellä kuuntelukerralla levy ei meinannut aueta, mutta nyt tahkottuani albumin läpi jo useita kertoja jykevät ja vahvat äänimaailmat kuulostavat erittäin hyviltä.

Suurin osa musiikillisesta annista on raskaampaa, mikäpä sen parempaa. Rauhallisemmat osuudet on ajoitettu hyvin ja ne kruunaavat kokonaisuuden. Åkerfeldtin laulaminen on ollut ilmeisesti aina hienoa; ärjyminen kuulostaa paremmalta kuin kenelläkään muulla ja puhtaat osuudet tulevat kuin luonnostaan.

Ainoaksi miinukseksi voisin mainita lyriikkojen puuttumisen. Ne toki löytyvät netistä, mutta aina ei ole tietokonetta käytettävänä ja monistetut paperit eivät kulje levyn mukana.

Ghost Reveriesin ilmestymistä odotellessa, 9,5/10.

-

Fear Factory - Digimortal

Olin ennen levyn ostoa kuullut vain pari Fear Factoryn biisiä, mutta ne saivat minut jokseenkin vakuuttuneeksi siitä, että Fear Factory tosiaan sopisi minulle. Näin tosiaan oli, sillä Digimortal iski minuun heti kun sen cd-soittimeeni änkesin ja aloin jännityksen vallassa sitä kuunnella.

Levyn materiaali vaihtelee metallin, rokin ja jopa räpin välillä. Vaihtelua siis on, vaikka se ei sivukorvalla kuunnellessa siltä tuntuisikaan. Kaikki kappaleet ovat aika raskaita, joten kevyen musiikin ystäville en mene tätä suosittelemaan.

Lempikappaleeni levyllä on Invisble Wounds (Dark Bodies), sanoitusten ansiosta. Huonoja biisejä levyllä ei oikeastaan ole, paitsi Back The F**k Up, joka ei oikein sovi kokonaisuuteen.

Eli oikein hyvä maku jäi suuhun. Arvosana: 9/10.

Eilen tuli ostettuu kolme levyy:

Opeth: Ghost reveries

Aivan mahtavaa! Tää on vähä kuin Deliverancen ja Damnationin sekoitus eli örinää ja puhdasta laulua sopivissa määrin. Ja kun musiikkikin poikkeaa suurimmasta osasta muista bändeistä, nii ei voi muuta sanoa kuin: 10/10

Ensiferum: s/t

Samat sanat tässä kuin äsken; todella hyvä! Olin tätä jo kuunnellut lukuiset kerrat ennemmin mutta päätin nyt sitten ostaa levyn itselleni. Tälle myös 10/10

Swallow The Sun: Morning never came

Tätä en vielä ole hirveesti ehtiny kuunnella mutta parin ekan biisin perusteella tosi hyvältä kuulostaa tämäkin. Palailen tähän sitten kun olen kuunnellut kokonaan.

Tänään voisi vielä ostaa pari levyä

Eilen tuli ostettuu kolme levyy:

Opeth: Ghost reveries

Aivan mahtavaa! Tää on vähä kuin Deliverancen ja Damnationin sekoitus eli örinää ja puhdasta laulua sopivissa määrin. Ja kun musiikkikin poikkeaa suurimmasta osasta muista bändeistä, nii ei voi muuta sanoa kuin: 10/10

Ensiferum: s/t

Samat sanat tässä kuin äsken; todella hyvä! Olin tätä jo kuunnellut lukuiset kerrat ennemmin mutta päätin nyt sitten ostaa levyn itselleni. Tälle myös 10/10

Swallow The Sun: Morning never came

Tätä en vielä ole hirveesti ehtiny kuunnella mutta parin ekan biisin perusteella tosi hyvältä kuulostaa tämäkin. Palailen tähän sitten kun olen kuunnellut kokonaan.

Tänään voisi vielä ostaa pari levyä

Swallow the Sun - Ghosts of Loss

Swallowin uusin tuli hankittua, ja hyvältä kuulostaa. Levy on sopivan erilainen debyyttiin verrattuna. Ainoastaan vähän tylsähkö sinkkubiisi Forgive Her... latistaa hieman tunnelmaa, muuten käsissä on loistava paketti. Digipakin mukana tulee myös DVD, jossa on on Descending Winters -biisin video ja muutama livepätkä. Kiva lisä, joskaan ei mikään maatamullistava kokonaisuus.

Ja näkyyhän siinä kannessa tissit.

Swallow the Sun - Ghosts of Loss

Swallowin uusin tuli hankittua, ja hyvältä kuulostaa. Levy on sopivan erilainen debyyttiin verrattuna. Ainoastaan vähän tylsähkö sinkkubiisi Forgive Her... latistaa hieman tunnelmaa, muuten käsissä on loistava paketti. Digipakin mukana tulee myös DVD, jossa on on Descending Winters -biisin video ja muutama livepätkä. Kiva lisä, joskaan ei mikään maatamullistava kokonaisuus.

Ja näkyyhän siinä kannessa tissit.

Lainaus:26.08.2005 Soopafly kirjoitti:

Lainaus:26.08.2005 Paschendale kirjoitti:

Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää.

Hrrr... Tulee kylmiä väreitä kun ajatteleekin Hallowed be thy namen alkutahteja. Käyppäs tutkituttamassa pääkoppaasi, jos Hallowed be thy name kyllästyttää.

Itse asiassa vaikka Iron Maiden onkin niin h*lvetin loistava bändi, Hallowed be thy Name on omasti mielestäni aika perusveto ja reilusti yliarvostettu kappale. No, itselleni nappaakin enemmän tuo Somewhere In Time ja Seventh Son of a Seventh Son -aikakausi syntikoineen, joten...

Lainaus:26.08.2005 Soopafly kirjoitti:

Lainaus:26.08.2005 Paschendale kirjoitti:

Run To The Hills, The Number Of The Beast, Hallowed Be Thy Name. Ne yksinkertaisesti kyllästyttää. Klassikkoja nehän on, mutta nyt vain kyllästyttää.

Hrrr... Tulee kylmiä väreitä kun ajatteleekin Hallowed be thy namen alkutahteja. Käyppäs tutkituttamassa pääkoppaasi, jos Hallowed be thy name kyllästyttää.

Itse asiassa vaikka Iron Maiden onkin niin h*lvetin loistava bändi, Hallowed be thy Name on omasti mielestäni aika perusveto ja reilusti yliarvostettu kappale. No, itselleni nappaakin enemmän tuo Somewhere In Time ja Seventh Son of a Seventh Son -aikakausi syntikoineen, joten...

Akon - Trouble

Rappia on tullut kuunneltua paljon, mutta Akonia ei. Ideat olivat lopussa, mutta rahaa taskussa, pakko oli jotain saada. Päätin kokeilla Akonia, koska kaverini oli maininnut sen olevan ihan hyvää tavaraa.

Ensi tunnelmat ovat hyvät, Locked Up ensimmäisenä biisinä on heti sopivan rauhallinen ja samalla iskevä biisi. Ollaan heti sisällä. Seuraavaksi onkin vuorossa levyn nimikkobiisi Trouble, joka on jopa vieläkin parempi, todella menevä ja tarttuva biisi. Nyt alkaa olla jo hyvät fiilikset tästä levystä, mutta alussa vasta ollaan. Kolmantena biisinä kehiin pomppaa Bananaz, joka on eksoottisen kuuloinen, aika vauhdikas biisi. Ei ihan minun makuuni, mutta iha menevä biisi siitäkin huolimatta. Neljäs biisi onkin jo täysosuma, Gangsta alkaa mukavasti aseen paukunnalla, jonka jälkeen tarttuva musiikki, ja vieläkin tarttuvammat sanat jylläävät vauhdilla. Tämä on sitä jotain.. Melko vauhdikkaan alun jälkeen onkin jo varaa rauhoittua ja hengähtää, vuorossa suhteellisen rauhallinen Ghetto, joka sopii tähän väliin, kuin nyrkki silmään. Alkaa tuntua jo uskomattomalta, eihän Akon näin hyvä voi olla? Kuudes biisi, Pot Of Gold, jatkaa rauhallista linjaa ihan mallikkaasti, mutta ei ihan minun makuuni. Kuunneltavaa kamaa kuitenkin. Sitten laitetaan hieman lisää vauhtia Showout biisin hypätessä kehiin. Ihan mukava biisi, mutta ei pärjää alun loistaville biiseille. Kahdeksantena pyörähtää soimaan Lonely, paljon radiossa soinut biisi. Ainut, minkä olin kuullut jo aiemmin. Lonely on levyn pohjanoteeraus, itse en paljoa perusta ärsyttävästä "orava äänestä", joka hoitaa suurelta osin biisin kertosäkeen. Lonelyn jälkeen palataan taas siedettävälle tasolle When The Time's Right biisin myötä. Melko vauhdikas biisi, mutta ei niin tarttuva. Kuitenkin ihan kelvollista kamaa. Aletaan lähestyä jo levyn loppupuolta Journey biisin tahdissa. Nyt palataan alun loistavien biisien tasolle, Journey on vauhdikas ja erittäin tarttuva biisi, jonka musiikki on levyn parasta. Sitten jälleen rauhoitutaan Don't Let Up biisin parissa, ja oravat päästetään jälleen vauhtiin, ei kiitos. Ilman oravaa melko hyvä biisi. Seuraavaksi vuorossa on Easy Road, joka vilahtaa ohi huomaamatta, ei huono, muttei myöskään mitenkään maailmaa mullistava rauhallinen biisi. Viimeisenä on vuorossa alun Locked Upin remix versio, joka ei nähdäkseni eroa juuri mitenkään alkuperäisestä. Mukava lopetus levylle joka tapauksessa.

Keskimäärin Akonin Trouble -levy jätti erittäin hyvä maun suuhun. Kaikki biisit ovat kuunneltavia, ja ilman orava ääntä kaikki biisit olisivat hyviä. Antaisin täyden kympin ilman oravaa, mutta se tiputtaa nyt arvosanaa yhdellä. Hyvä suoritus.

9/10

E: Pahoittelen arvostelussa liian usein toistuvaa "biisi" -sanaa, joka ainakin itseäni ärsytti suuresti, luettuani arvostelun läpi. En kuitenkaan jaksanut ruveta muuttelemaan lauseita, joten koittakaa kestää.

Akon - Trouble

Rappia on tullut kuunneltua paljon, mutta Akonia ei. Ideat olivat lopussa, mutta rahaa taskussa, pakko oli jotain saada. Päätin kokeilla Akonia, koska kaverini oli maininnut sen olevan ihan hyvää tavaraa.

Ensi tunnelmat ovat hyvät, Locked Up ensimmäisenä biisinä on heti sopivan rauhallinen ja samalla iskevä biisi. Ollaan heti sisällä. Seuraavaksi onkin vuorossa levyn nimikkobiisi Trouble, joka on jopa vieläkin parempi, todella menevä ja tarttuva biisi. Nyt alkaa olla jo hyvät fiilikset tästä levystä, mutta alussa vasta ollaan. Kolmantena biisinä kehiin pomppaa Bananaz, joka on eksoottisen kuuloinen, aika vauhdikas biisi. Ei ihan minun makuuni, mutta iha menevä biisi siitäkin huolimatta. Neljäs biisi onkin jo täysosuma, Gangsta alkaa mukavasti aseen paukunnalla, jonka jälkeen tarttuva musiikki, ja vieläkin tarttuvammat sanat jylläävät vauhdilla. Tämä on sitä jotain.. Melko vauhdikkaan alun jälkeen onkin jo varaa rauhoittua ja hengähtää, vuorossa suhteellisen rauhallinen Ghetto, joka sopii tähän väliin, kuin nyrkki silmään. Alkaa tuntua jo uskomattomalta, eihän Akon näin hyvä voi olla? Kuudes biisi, Pot Of Gold, jatkaa rauhallista linjaa ihan mallikkaasti, mutta ei ihan minun makuuni. Kuunneltavaa kamaa kuitenkin. Sitten laitetaan hieman lisää vauhtia Showout biisin hypätessä kehiin. Ihan mukava biisi, mutta ei pärjää alun loistaville biiseille. Kahdeksantena pyörähtää soimaan Lonely, paljon radiossa soinut biisi. Ainut, minkä olin kuullut jo aiemmin. Lonely on levyn pohjanoteeraus, itse en paljoa perusta ärsyttävästä "orava äänestä", joka hoitaa suurelta osin biisin kertosäkeen. Lonelyn jälkeen palataan taas siedettävälle tasolle When The Time's Right biisin myötä. Melko vauhdikas biisi, mutta ei niin tarttuva. Kuitenkin ihan kelvollista kamaa. Aletaan lähestyä jo levyn loppupuolta Journey biisin tahdissa. Nyt palataan alun loistavien biisien tasolle, Journey on vauhdikas ja erittäin tarttuva biisi, jonka musiikki on levyn parasta. Sitten jälleen rauhoitutaan Don't Let Up biisin parissa, ja oravat päästetään jälleen vauhtiin, ei kiitos. Ilman oravaa melko hyvä biisi. Seuraavaksi vuorossa on Easy Road, joka vilahtaa ohi huomaamatta, ei huono, muttei myöskään mitenkään maailmaa mullistava rauhallinen biisi. Viimeisenä on vuorossa alun Locked Upin remix versio, joka ei nähdäkseni eroa juuri mitenkään alkuperäisestä. Mukava lopetus levylle joka tapauksessa.

Keskimäärin Akonin Trouble -levy jätti erittäin hyvä maun suuhun. Kaikki biisit ovat kuunneltavia, ja ilman orava ääntä kaikki biisit olisivat hyviä. Antaisin täyden kympin ilman oravaa, mutta se tiputtaa nyt arvosanaa yhdellä. Hyvä suoritus.

9/10

E: Pahoittelen arvostelussa liian usein toistuvaa "biisi" -sanaa, joka ainakin itseäni ärsytti suuresti, luettuani arvostelun läpi. En kuitenkaan jaksanut ruveta muuttelemaan lauseita, joten koittakaa kestää.

Machine Men - Elegies

Machine Menin toinen täyspitkä osoittaa kyllä selvästi, että rahkeita ulkomailla suuresti breikkaamiseen löytyy mielin määrin. Biisimateriaali on tasaista ja todella vahvaa, eikä soundi puolella löydy moittimisen varaa. Iron Maideniin levyä on turha lähteä vertaamaan, sillä MM tekee levyllä omaa juttuaan, eikä yhtäläisyyksiä Maideniin löydy juurikaan. Yksittäisi biisejä ylitse muiden on vaikea ja oikeastaan mahdotonta löytää. Kyseessä on yksi vuoden parhaista levyistä, ellei jopa paras. Gamma Rayn vastausta odotellessa.


5/5

Machine Men - Elegies

Machine Menin toinen täyspitkä osoittaa kyllä selvästi, että rahkeita ulkomailla suuresti breikkaamiseen löytyy mielin määrin. Biisimateriaali on tasaista ja todella vahvaa, eikä soundi puolella löydy moittimisen varaa. Iron Maideniin levyä on turha lähteä vertaamaan, sillä MM tekee levyllä omaa juttuaan, eikä yhtäläisyyksiä Maideniin löydy juurikaan. Yksittäisi biisejä ylitse muiden on vaikea ja oikeastaan mahdotonta löytää. Kyseessä on yksi vuoden parhaista levyistä, ellei jopa paras. Gamma Rayn vastausta odotellessa.


5/5

Iron Maiden - Piece of Mind

Jokainen biisi on kuunneltava, mikään biisi ei siis ole huono.
Muutama biisi on hiukan liian kulutettu esim. The Trooper ja Where Eagles Dare.
Albumi on silti lähes täydellinen, paras minkä olen koskaan kuullut.

10-/10.
Miinus koska albumilla voisi olla enemmän biisejä.

Iron Maiden - Piece of Mind

Jokainen biisi on kuunneltava, mikään biisi ei siis ole huono.
Muutama biisi on hiukan liian kulutettu esim. The Trooper ja Where Eagles Dare.
Albumi on silti lähes täydellinen, paras minkä olen koskaan kuullut.

10-/10.
Miinus koska albumilla voisi olla enemmän biisejä.

Lainaus:30.08.2005 N_Bates kirjoitti:


Swallow The Sun: Morning never came

Tätä en vielä ole hirveesti ehtiny kuunnella mutta parin ekan biisin perusteella tosi hyvältä kuulostaa tämäkin. Palailen tähän sitten kun olen kuunnellut kokonaan.

No nytpä oon kuunnellu tuonkin. On kyllä hyvää musaa mutta ei tosiaankaan sovi ihan tosta vaan kuunneltavaks, siis taustamusaks. Mun mielestä tästä saa eniten irti keskittymällä kuuntelemaan. Jos pistää vaan taustalle soimaan, saattaa tulla mieleen vaan, että onpas tylsää mörinää.
Levy on avauskipaleestaan, through her silvery body, todella mainiota musaa. Suosittelen, mutta pienellä varauksella niille, jotka eivät hirveästi tämän tyylisestä musasta tykkää.
9+/10

Lainaus:30.08.2005 N_Bates kirjoitti:


Swallow The Sun: Morning never came

Tätä en vielä ole hirveesti ehtiny kuunnella mutta parin ekan biisin perusteella tosi hyvältä kuulostaa tämäkin. Palailen tähän sitten kun olen kuunnellut kokonaan.

No nytpä oon kuunnellu tuonkin. On kyllä hyvää musaa mutta ei tosiaankaan sovi ihan tosta vaan kuunneltavaks, siis taustamusaks. Mun mielestä tästä saa eniten irti keskittymällä kuuntelemaan. Jos pistää vaan taustalle soimaan, saattaa tulla mieleen vaan, että onpas tylsää mörinää.
Levy on avauskipaleestaan, through her silvery body, todella mainiota musaa. Suosittelen, mutta pienellä varauksella niille, jotka eivät hirveästi tämän tyylisestä musasta tykkää.
9+/10

Lainaus:07.09.2005 N_Bates kirjoitti:

Swallow The Sun: Morning never came

On kyllä hyvää musaa mutta ei tosiaankaan sovi ihan tosta vaan kuunneltavaks, siis taustamusaks. Mun mielestä tästä saa eniten irti keskittymällä kuuntelemaan. Jos pistää vaan taustalle soimaan, saattaa tulla mieleen vaan, että onpas tylsää mörinää.

Mielestäni sopii todella hyvin myös taustamusiikiksi. Aika paljon on tosin tunnelmasta kiinni, keskellä pimeintä talvea mahtava kuuntelukokemus, kesähelteellä ei toimi niin hyvin.

Lainaus:07.09.2005 N_Bates kirjoitti:

Swallow The Sun: Morning never came

On kyllä hyvää musaa mutta ei tosiaankaan sovi ihan tosta vaan kuunneltavaks, siis taustamusaks. Mun mielestä tästä saa eniten irti keskittymällä kuuntelemaan. Jos pistää vaan taustalle soimaan, saattaa tulla mieleen vaan, että onpas tylsää mörinää.

Mielestäni sopii todella hyvin myös taustamusiikiksi. Aika paljon on tosin tunnelmasta kiinni, keskellä pimeintä talvea mahtava kuuntelukokemus, kesähelteellä ei toimi niin hyvin.

Stratovarius - Stratovarius (Limited Edition Cd) (2005)



1. Maniac Dance
2. Fight!!!
3. Just Carry On
4. Back To Madness
5. Gypsy In Me
6. Götterdämmerrung (Zenith Of Power)
7. The Land Of Ice And Snow
8. Leave The Tribe
9. United
+ musavideo Maniac Dance (Directors Cut)
+ Stratovarius Rockumentary (videodokkari)

Stratovatrius palaa mielestäni kovempana kuin koskaan. Aivan mainio levy!
Maniac Dance on mielestäni kelpo kappale ei mikään huippu, tosin sitä on aika paljon radiosta kuullut. Fight!! on mainio vanhan koulukunnan biisit hyvine melodioineen ja mahtavine kitarariffeineen. Kotipellon laulu on tiodella hyvän kuuloista koko levyn ajan. Äänessä on voimaa ja mukavaa rosoisuutta. Back To Madness on aika erkoisella tavallaan hyvä biisi, varsinkin jos kuuntelee sanotuksia. Sanat on varmaa tullu 2004kevään romahduksesta ja niistä ajatuksista joita Tolkilla silloin oli, mutta biisissä on kuitekin toivoa lopussa. Land Of Ice And Snow on balladi kauniista Suomen maastamme. Sanat kannattaa ehdottomasti kuunnella. United biisi kertoo bändin jäsenten paluusta yhteen. Kaikenkaikkiaan yks parhaista Straton levyistä. Menee omalla listallani Top 5 Strato-levyjen joukkoon.

Arvosana: 9.5/10

Stratovarius - Stratovarius (Limited Edition Cd) (2005)



1. Maniac Dance
2. Fight!!!
3. Just Carry On
4. Back To Madness
5. Gypsy In Me
6. Götterdämmerrung (Zenith Of Power)
7. The Land Of Ice And Snow
8. Leave The Tribe
9. United
+ musavideo Maniac Dance (Directors Cut)
+ Stratovarius Rockumentary (videodokkari)

Stratovatrius palaa mielestäni kovempana kuin koskaan. Aivan mainio levy!
Maniac Dance on mielestäni kelpo kappale ei mikään huippu, tosin sitä on aika paljon radiosta kuullut. Fight!! on mainio vanhan koulukunnan biisit hyvine melodioineen ja mahtavine kitarariffeineen. Kotipellon laulu on tiodella hyvän kuuloista koko levyn ajan. Äänessä on voimaa ja mukavaa rosoisuutta. Back To Madness on aika erkoisella tavallaan hyvä biisi, varsinkin jos kuuntelee sanotuksia. Sanat on varmaa tullu 2004kevään romahduksesta ja niistä ajatuksista joita Tolkilla silloin oli, mutta biisissä on kuitekin toivoa lopussa. Land Of Ice And Snow on balladi kauniista Suomen maastamme. Sanat kannattaa ehdottomasti kuunnella. United biisi kertoo bändin jäsenten paluusta yhteen. Kaikenkaikkiaan yks parhaista Straton levyistä. Menee omalla listallani Top 5 Strato-levyjen joukkoon.

Arvosana: 9.5/10

Iron Maiden - Death on The Road
Todella kauan odotettu ja nyt se on löytäny tiensä hyllyyn. Levyn intro on todella tyylikäs ja aloitus biisi Wildest Dream on livenä paljon parempi kuin studiossa äänitetty. Kaikki Dance of Deathin biisit toimivat hyvin livenä ja myös Blaze Bayleyn aikainen Lord of The Flies on hyvää kuultavaa vaikka Blaze laulaa sen paremmin. Levyn "tylsiä" biisejä ovat The Trooper, Number of The Beast ja Run to the Hills. Sen sijaan Fear of The Dark on todella positiivinen yllättäjä, Bruce laulaa biisin niin hienosti ja tunnelma on mahtava!! Levyn isoin miinus on se että kaikki väli spiikit on leikattu pois, toivottavasti ne ovat DVD:ssä. Levy ei pärjää millään Live After Deathille, mutta on Maidenin toiseksi paras live tallenne.
Arvosana: 9+

Dio - Holy Diver
Tämä levy jos mikä on hevi musiikin merkkiteoksia! Levyn jokainen biisi hipoo täydellisyyttä ja Ronnie James Dion ääni on mahtava. Minun mielestäni tämä on sellainen levy joka pitäisi jokaiselta löytyä.
Levyn parhain biisi on Rainbow in the Dark. Arvosana 10+

Iron Maiden - Death on The Road
Todella kauan odotettu ja nyt se on löytäny tiensä hyllyyn. Levyn intro on todella tyylikäs ja aloitus biisi Wildest Dream on livenä paljon parempi kuin studiossa äänitetty. Kaikki Dance of Deathin biisit toimivat hyvin livenä ja myös Blaze Bayleyn aikainen Lord of The Flies on hyvää kuultavaa vaikka Blaze laulaa sen paremmin. Levyn "tylsiä" biisejä ovat The Trooper, Number of The Beast ja Run to the Hills. Sen sijaan Fear of The Dark on todella positiivinen yllättäjä, Bruce laulaa biisin niin hienosti ja tunnelma on mahtava!! Levyn isoin miinus on se että kaikki väli spiikit on leikattu pois, toivottavasti ne ovat DVD:ssä. Levy ei pärjää millään Live After Deathille, mutta on Maidenin toiseksi paras live tallenne.
Arvosana: 9+

Dio - Holy Diver
Tämä levy jos mikä on hevi musiikin merkkiteoksia! Levyn jokainen biisi hipoo täydellisyyttä ja Ronnie James Dion ääni on mahtava. Minun mielestäni tämä on sellainen levy joka pitäisi jokaiselta löytyä.
Levyn parhain biisi on Rainbow in the Dark. Arvosana 10+

Initial D soundtrack.

Kuulemma levy sisältää musiikkia uudesta initial D 2005 elokuvasta. Minä vain en tunnista yhtäkään kappaletta. Levyllä on toinen toistaa huonompia kappaleita.

Onneksi en maksanut levystä kuin 8.30 postikuluineen mutta rahaa tuokin on. Koitin myös netistä etsiä levyn kansikuvaa. Mitään en löytänyt

Ainoa plussa tulee tyylikkäistä kansista.Kannessa komeilee elokuvan päähenkilö Takumi Toytan vieressä. Kansi on toteutettu anime tyyliin. Itse muovikotelo on pakattu tyylikkääseen pahvikoteloon josta se oli lähes mahdotonta saada ulos.

Annan levylle * / ***** tähteä. Tuo yksi tähti tulee kansista. Musiikki surkeaa, kotelo hieno.

Uskon kuitenkin että levy on aito koska siinä on pahvikotelo ja kannessa hologrammi tarra. Kumma homma vaan että elokuvan soundtrackilla ei ole kappaleita itse elokuvasta.

Initial D soundtrack.

Kuulemma levy sisältää musiikkia uudesta initial D 2005 elokuvasta. Minä vain en tunnista yhtäkään kappaletta. Levyllä on toinen toistaa huonompia kappaleita.

Onneksi en maksanut levystä kuin 8.30 postikuluineen mutta rahaa tuokin on. Koitin myös netistä etsiä levyn kansikuvaa. Mitään en löytänyt

Ainoa plussa tulee tyylikkäistä kansista.Kannessa komeilee elokuvan päähenkilö Takumi Toytan vieressä. Kansi on toteutettu anime tyyliin. Itse muovikotelo on pakattu tyylikkääseen pahvikoteloon josta se oli lähes mahdotonta saada ulos.

Annan levylle * / ***** tähteä. Tuo yksi tähti tulee kansista. Musiikki surkeaa, kotelo hieno.

Uskon kuitenkin että levy on aito koska siinä on pahvikotelo ja kannessa hologrammi tarra. Kumma homma vaan että elokuvan soundtrackilla ei ole kappaleita itse elokuvasta.

Cradle of Filth - Cruelty and the Beast

Edustaa hieman rankempaa musiikkia, mutta ulkokuori hämää useimpia täydellisesti. Niin, kysehän on tajuttomasta rääkymisestä ja huutamisesta, eikä sanoista saa mitään selvää? Siltä se saattaa vaikuttaa, mutta moisen kestävä huomaa alta käsittämättömän hienoja sanoituksia ja musiikillisia huipentumia. Kaikki kappaleet Cradlelta ovat aika pitkiä, sillä niihin sisältyy aina monia osia: hiljempaa ja kovempaa, aggressiivista ja hempeää. Kun mukaan lisätään vielä ajoittainen naislaulaja, ei voi muutakuin mykistyä. Henkilökohtaisesti olen täydellisyyteni löytänyt.

Ja itse kyseisestä levystä sanoisin, että se lienee parhaita, koska se on bändin julkaisujen keskiväliltä ja se kertoo "selvästi" vertauskuvilla, jostain veressä kylpevästä Elizabethista, joka on varmaan taruhenkilö. Puoli pistettä lähtee koska minäkään en voi ymmärtää Venus in fear -kappaletta. Levyjä yhteensä on varmaan toistakymmentä, joten yksittäisiin kappaleisiin ei kannattane tarttua...

9/10

Cradle of Filth - Cruelty and the Beast

Edustaa hieman rankempaa musiikkia, mutta ulkokuori hämää useimpia täydellisesti. Niin, kysehän on tajuttomasta rääkymisestä ja huutamisesta, eikä sanoista saa mitään selvää? Siltä se saattaa vaikuttaa, mutta moisen kestävä huomaa alta käsittämättömän hienoja sanoituksia ja musiikillisia huipentumia. Kaikki kappaleet Cradlelta ovat aika pitkiä, sillä niihin sisältyy aina monia osia: hiljempaa ja kovempaa, aggressiivista ja hempeää. Kun mukaan lisätään vielä ajoittainen naislaulaja, ei voi muutakuin mykistyä. Henkilökohtaisesti olen täydellisyyteni löytänyt.

Ja itse kyseisestä levystä sanoisin, että se lienee parhaita, koska se on bändin julkaisujen keskiväliltä ja se kertoo "selvästi" vertauskuvilla, jostain veressä kylpevästä Elizabethista, joka on varmaan taruhenkilö. Puoli pistettä lähtee koska minäkään en voi ymmärtää Venus in fear -kappaletta. Levyjä yhteensä on varmaan toistakymmentä, joten yksittäisiin kappaleisiin ei kannattane tarttua...

9/10

Kreator - Extreme Aggression

Taattua kunnon rässiä Kreatorin muodossa.
Levyn nimikkobiisi räjäyttää tajunnan ja muut biisit seuraavat perässä enemmän tai vähemmän nopeasti.

Suosittelen lämpimästi kaikille rässin ystäville!

Kreator - Extreme Aggression

Taattua kunnon rässiä Kreatorin muodossa.
Levyn nimikkobiisi räjäyttää tajunnan ja muut biisit seuraavat perässä enemmän tai vähemmän nopeasti.

Suosittelen lämpimästi kaikille rässin ystäville!

Lainaus:04.10.2005 N-Kake kirjoitti:
Kreator - Extreme Aggression

Suosittelen lämpimästi kaikille rässin ystäville!

Minä myös.

Lainaus:04.10.2005 N-Kake kirjoitti:
Kreator - Extreme Aggression

Suosittelen lämpimästi kaikille rässin ystäville!

Minä myös.

Metallica - Kill ém all

Tosi kove levy kaikki biisit ovat kovia etenkin "Pulling strings anastecia" vai mikä onkaan basso ja kaikki herkut fantastista musakkia, Etenkin kun james laulaa teini ääntä

Arvosana 10/10

Metallica - Kill ém all

Tosi kove levy kaikki biisit ovat kovia etenkin "Pulling strings anastecia" vai mikä onkaan basso ja kaikki herkut fantastista musakkia, Etenkin kun james laulaa teini ääntä

Arvosana 10/10