Dimmu Borgir-Enthrone Darkness Triumphant (1997)

Biisilista:
1.Mourning Palace
2.Spellbound(By the devil)
3.In Deaths Embrace
4.Relinquishment Of Spirit And Flesh
5.The Night Masquerade
6.Tormentor Of Christian Souls
7.Entrance
8.Master Of Disharmony
9.Preudiences Fall
10.A Succubus In Rapture
(11.)???


Levy alkaa tunnelmallisella, jokseenkin kuunnellulla mourning palace biisillä joka lämmittää kuuntelijan juuri sopivasti. Seuraavana käyntiin polkaisee, Spellbound joka on alkaa jouhean kuuloisella kuoro(?) laululla, kipaleen alkupuolella on myös havaitsettavissa pientä hittimäisyyttä, mutta se muotoutuu myöhemmin herkullisen perinteiseksi DB Mätöksi. Keskikohdan übermättöbiisit nostattavat myös tunnelmaa astetta raivokkaamaksi ja The Night Masquerade:n Lopun murinat nostavat niskavillat pystyyn, myös naisvokaaleja on havaittavissa. Hupaisaa nimeä kantavan Tormentor Of Christian Souls:in alkupuoli jyllää jylhänkuuloisella jousivingutuksella, josta singoudutaan konekiväärimaiseen basaritykitykseen. Toiseksi seuraava, levyn parhaisiin kipaleisiin kuuluva Master Of Disharmony ei jätä ketään mättömeiningin hakijaa kylmäksi, Hakkaa päälle! Levyn viimeinen "virallinen" kappale, Succubus In Rapture on sitä samaa, hidasta tunnelmanvirittelyä, kuin alkukappalekin. Levyn viimeinen kappale tuo mieleen "viritellyn" Nightwishin, hitaan raskaat kitarat ja pianonpimputus ovat nannaa korville, kaiken sen tykityksen jälkeen.



Yhteenveto

Levy tarvitsee pari kuuntelukertaa, että pääsee sisälle. Kappaleet menevät senverta kovaa, sekä vaihtuvat huomaamatta, että on eerittäin kannattavaa vilkuilla levysoittimen suuntaan, varmistuakseen että kappale tosiaan vaihtui. Silti jokaisessa kappaleessa on erilainen soundi, josta voi päätellä että katsoako vai eikö.



Hyvää
+Kaikenlaista Dimmua samoissa kansissa
+Fiilis kohdallaan
+Myös naisvokaaleja oli mukana



Huonoa
-Ei mitään huonoa
-Kappaleet menevät liian tiuhaan tahtiin.

9+

Dimmu Borgir-Enthrone Darkness Triumphant (1997)

Biisilista:
1.Mourning Palace
2.Spellbound(By the devil)
3.In Deaths Embrace
4.Relinquishment Of Spirit And Flesh
5.The Night Masquerade
6.Tormentor Of Christian Souls
7.Entrance
8.Master Of Disharmony
9.Preudiences Fall
10.A Succubus In Rapture
(11.)???


Levy alkaa tunnelmallisella, jokseenkin kuunnellulla mourning palace biisillä joka lämmittää kuuntelijan juuri sopivasti. Seuraavana käyntiin polkaisee, Spellbound joka on alkaa jouhean kuuloisella kuoro(?) laululla, kipaleen alkupuolella on myös havaitsettavissa pientä hittimäisyyttä, mutta se muotoutuu myöhemmin herkullisen perinteiseksi DB Mätöksi. Keskikohdan übermättöbiisit nostattavat myös tunnelmaa astetta raivokkaamaksi ja The Night Masquerade:n Lopun murinat nostavat niskavillat pystyyn, myös naisvokaaleja on havaittavissa. Hupaisaa nimeä kantavan Tormentor Of Christian Souls:in alkupuoli jyllää jylhänkuuloisella jousivingutuksella, josta singoudutaan konekiväärimaiseen basaritykitykseen. Toiseksi seuraava, levyn parhaisiin kipaleisiin kuuluva Master Of Disharmony ei jätä ketään mättömeiningin hakijaa kylmäksi, Hakkaa päälle! Levyn viimeinen "virallinen" kappale, Succubus In Rapture on sitä samaa, hidasta tunnelmanvirittelyä, kuin alkukappalekin. Levyn viimeinen kappale tuo mieleen "viritellyn" Nightwishin, hitaan raskaat kitarat ja pianonpimputus ovat nannaa korville, kaiken sen tykityksen jälkeen.



Yhteenveto

Levy tarvitsee pari kuuntelukertaa, että pääsee sisälle. Kappaleet menevät senverta kovaa, sekä vaihtuvat huomaamatta, että on eerittäin kannattavaa vilkuilla levysoittimen suuntaan, varmistuakseen että kappale tosiaan vaihtui. Silti jokaisessa kappaleessa on erilainen soundi, josta voi päätellä että katsoako vai eikö.



Hyvää
+Kaikenlaista Dimmua samoissa kansissa
+Fiilis kohdallaan
+Shagrathin murina saa mielen juuri sopivan kieroutuneeksi levyyn tarvittavaa oloa varten
+Myös naisvokaaleja oli mukana



Huonoa
-Ei mitään huonoa
-Kappaleet menevät liian tiuhaan tahtiin.

9+

Iron Maiden - The X Factor (1995)

1. Sign Of The Cross
2. Lord Of The Flies
3. Man On The Edge
4. Fortunes Of War
5. Look For The Truth
6. The Aftermath
7. Judgement Of Heaven
8. Blood On The World's Hands
9. The Edge Of Darkness
10. 2 A.M.
11. The Unbeliver

-----------

Laulu - Blaze Bayley
Basso - Steve Harris
Kitara - Dave Murray
Kitara - Janick Gers
Rummut - Nicko McBrain

-----------

Dickinsonin lähdön jälkeen alkoi Maidenilta uusi aikakausi. Dickinsonin tilalle tuli Wolfsbanesta Blaze Bayley. Uusi levy ristittiin "The X Factoriksi" ja se sisältää yksitoista synkkää ja tummaa biisiä. Siksi se onkin ehkä Maidenin historian synkin albumi. Levy alkaa mahtavalla eepoksella Sign Of The Crossilla ja aloittaa Blazen aikakauden parhaimmalla mahdollisella tavalla. Meno jatkuu myös häikäisevillä Lord Of The Fliessilla, jossa mahtava alkuhuudatus "I dont care of this world anymore!" mahtava riffi! Sitten Man On The Edgellä ja Fortunes Of Warilla. Osaahan se Gers perskele säveltää! *Taputtaa* Niiden jälkeen tahti hieman hiljenee (vain hieman) Look For The Truthin ja The Aftermathin myötä. Eivät nuo ole huonoja biisejä, hieman tasaisempia vain. Sen jälkeen alkaa jumalainen loppurynnistys jossa on niin täydellinen huonojen biisien puute. Judgement Of Heaven, Blood On The World's Hands, The Edge Of Darkness, 2 A.M. ja The Unbeliver sisältävät mahtavia riffejä, Blazen uskomatonta vokalisointia ja mielettömiä fiiliksiä joita ei mikään muu Maiden albumi tuo. The X Factor onkin mahtava kokonaisuus jossa yhdistyvät viiden uskomattoman ihmisen voimat. Up The Irons!

5/5

Hyvää
+ Huonojen biisien täydellinen puute
+ Blaze Bayleyn mahtavat ja monipuoliset vokalisoinnit
+ Kokonaisuus
+ Kansitaide
+ 70-minuuttia täynnä herkkua

Huonoa
- Look For The Truth ehkä ainoa tasaisempi kappale

Iron Maiden - The X Factor (1995)

1. Sign Of The Cross
2. Lord Of The Flies
3. Man On The Edge
4. Fortunes Of War
5. Look For The Truth
6. The Aftermath
7. Judgement Of Heaven
8. Blood On The World's Hands
9. The Edge Of Darkness
10. 2 A.M.
11. The Unbeliver

-----------

Laulu - Blaze Bayley
Basso - Steve Harris
Kitara - Dave Murray
Kitara - Janick Gers
Rummut - Nicko McBrain

-----------

Dickinsonin lähdön jälkeen alkoi Maidenilta uusi aikakausi. Dickinsonin tilalle tuli Wolfsbanesta Blaze Bayley. Uusi levy ristittiin "The X Factoriksi" ja se sisältää yksitoista synkkää ja tummaa biisiä. Siksi se onkin ehkä Maidenin historian synkin albumi. Levy alkaa mahtavalla eepoksella Sign Of The Crossilla ja aloittaa Blazen aikakauden parhaimmalla mahdollisella tavalla. Meno jatkuu myös häikäisevillä Lord Of The Fliessilla, jossa mahtava alkuhuudatus "I dont care of this world anymore!" mahtava riffi! Sitten Man On The Edgellä ja Fortunes Of Warilla. Osaahan se Gers perskele säveltää! *Taputtaa* Niiden jälkeen tahti hieman hiljenee (vain hieman) Look For The Truthin ja The Aftermathin myötä. Eivät nuo ole huonoja biisejä, hieman tasaisempia vain. Sen jälkeen alkaa jumalainen loppurynnistys jossa on niin täydellinen huonojen biisien puute. Judgement Of Heaven, Blood On The World's Hands, The Edge Of Darkness, 2 A.M. ja The Unbeliver sisältävät mahtavia riffejä, Blazen uskomatonta vokalisointia ja mielettömiä fiiliksiä joita ei mikään muu Maiden albumi tuo. The X Factor onkin mahtava kokonaisuus jossa yhdistyvät viiden uskomattoman ihmisen voimat. Up The Irons!

5/5

Hyvää
+ Huonojen biisien täydellinen puute
+ Blaze Bayleyn mahtavat ja monipuoliset vokalisoinnit
+ Kokonaisuus
+ Kansitaide
+ 70-minuuttia täynnä herkkua

Huonoa
- Look For The Truth ehkä ainoa tasaisempi kappale

Deathchain - Deathrash Assault

Deadmeat Disciplesistä on menty thrashimpaan ja monipuolisempaan suuntaan tinkimättä rankkuudesta. Potkii perhanasti. Reilut puoli tuntia täydellisyyttä.

EDIT: Itkemisen takia väännän rautalangasta:

Soundit ovat mahtavat. Jokainen instrumentti erottuu hyvin, mutta mistään kliinisyydestä ei voi puhua. Rottenin vokalisointi on loistavaa, riffipuoli on kunnossa, ja onhan siellä täällä vähän melodiaakin, mutta ei liiaksi. Kassara on demoni rummuissa, ja miehen soitto peseekin useimmat tusinametallirumpalit joka suhteessa. Loistavan tyylitajuista hakkausta.

Yhtään heikkoa biisiä ei ole joukossa. Mukana on jopa kaksi hitaampaa biisiä: Lepra Lord ja Panzer Holocaust. Ne tuovat Deadmeatilta uupunutta vaihtelua mukaan. Hitaampien biisien vastapainona mukana on myös nopeampaa mättöä kuin debyytillä.

Plussaa biisien nimistä. Extraplussaa Deathrash Legionsin sanoituksista.

1. Return of The Nemesis
2. Venom Preacher
3. Lepra Lord
4. Graveyard Witchery
5. Deathrash Legions
6. Napalm Satan
7. Panzer Holocaust
8. Morbid Mayhem
9. Valley of The Corpses

Deathchain - Deathrash Assault

Deadmeat Disciplesistä on menty thrashimpaan ja monipuolisempaan suuntaan tinkimättä rankkuudesta. Potkii perhanasti. Reilut puoli tuntia täydellisyyttä.

EDIT: Itkemisen takia väännän rautalangasta:

Soundit ovat mahtavat. Jokainen instrumentti erottuu hyvin, mutta mistään kliinisyydestä ei voi puhua. Rottenin vokalisointi on loistavaa, riffipuoli on kunnossa, ja onhan siellä täällä vähän melodiaakin, mutta ei liiaksi. Kassara on demoni rummuissa, ja miehen soitto peseekin useimmat tusinametallirumpalit joka suhteessa. Loistavan tyylitajuista hakkausta.

Yhtään heikkoa biisiä ei ole joukossa. Mukana on jopa kaksi hitaampaa biisiä: Lepra Lord ja Panzer Holocaust. Ne tuovat Deadmeatilta uupunutta vaihtelua mukaan. Hitaampien biisien vastapainona mukana on myös nopeampaa mättöä kuin debyytillä.

Plussaa biisien nimistä. Extraplussaa Deathrash Legionsin sanoituksista.

1. Return of The Nemesis
2. Venom Preacher
3. Lepra Lord
4. Graveyard Witchery
5. Deathrash Legions
6. Napalm Satan
7. Panzer Holocaust
8. Morbid Mayhem
9. Valley of The Corpses

^ Kerroithan nyt varmasti kaikki?

^ Kerroithan nyt varmasti kaikki?

Lainaus:16.10.2005 Paschendale kirjoitti:
^ Kerroithan nyt varmasti kaikki?

Kaiken olennaisen.

Lainaus:16.10.2005 Paschendale kirjoitti:
^ Kerroithan nyt varmasti kaikki?

Kaiken olennaisen.

Lainaus:16.10.2005 Raat0 kirjoitti:
Deathchain - Deathrash Assault

Komppaan sanasta sanaan.

Tuli juuri äskön suht' sokkona ostettua, en ollu aikasemmin kuullu kuin pari biisiä vanhalta levyltä.

Mättöä niin hyvässä kuin pahassa.

Lainaus:16.10.2005 Raat0 kirjoitti:
Deathchain - Deathrash Assault

Komppaan sanasta sanaan.

Tuli juuri äskön suht' sokkona ostettua, en ollu aikasemmin kuullu kuin pari biisiä vanhalta levyltä.

Mättöä niin hyvässä kuin pahassa.

BURZUM - Draugen - Rarities

Eli jälleen yksi Burzumin "best of" -levy, sisältäen kuitenkin teoksia hieman erilaisina demo - rehearsal versioina(eli ilmeisesti nämä ovat niitä harvinaisia sitten..)
Erittäin loistava levy kannesta kanteen ja raidasta raitaan. Niin ja levy on dualdisc, eli levyn kääntöpuolelta löytyy Dunkelheit musavideo dvd-formaatissa. Albumin kansitaide on yksinkertaista ja kaunista, kuten itse musiikkikin.

9/10


Marduk - Plague Angel

Löytyi anttilan alelaarista hintaan 10€, jostain syystä ei ollut tultua tätä uutta Mardukkia ostettua joten nappasin levyn ihan piruuttaan mukaan sillä mielellä että on niitä kymppejä huonomminkin käytetty.

Levy yllätti aika kympillä, sisältö oli erittäin kovaa settiä eikä pelkäämääni alennustilaan joutunutta *****a kuten muutaman vanhemman bändin uusimmat tuotokset...krhm... mayhem.. köh...darkthrone.

45 minuuttia puhdasta tappoa, buy or die.

10/10

BURZUM - Draugen - Rarities

Eli jälleen yksi Burzumin "best of" -levy, sisältäen kuitenkin teoksia hieman erilaisina demo - rehearsal versioina(eli ilmeisesti nämä ovat niitä harvinaisia sitten..)
Erittäin loistava levy kannesta kanteen ja raidasta raitaan. Niin ja levy on dualdisc, eli levyn kääntöpuolelta löytyy Dunkelheit musavideo dvd-formaatissa. Albumin kansitaide on yksinkertaista ja kaunista, kuten itse musiikkikin.

9/10


Marduk - Plague Angel

Löytyi anttilan alelaarista hintaan 10€, jostain syystä ei ollut tultua tätä uutta Mardukkia ostettua joten nappasin levyn ihan piruuttaan mukaan sillä mielellä että on niitä kymppejä huonomminkin käytetty.

Levy yllätti aika kympillä, sisältö oli erittäin kovaa settiä eikä pelkäämääni alennustilaan joutunutta *****a kuten muutaman vanhemman bändin uusimmat tuotokset...krhm... mayhem.. köh...darkthrone.

45 minuuttia puhdasta tappoa, buy or die.

10/10

Iron Maiden - Fear of the dark

Seventh son of a seventh son oli pitkään suosikkilevyni, mutta tämä kun jäi käteen kaupasta niin ykkössija sai uuden voittajan. Musiikillisesti monipuolisia kappaleita, perusmättöä kuten 'Be quick or be dead' tai 'From here to eternity', erilaisempaa kuten 'Fear is the key', ja 'Wasting love' on taas suorastaan kaunis balladinomainen kappale. Ja se mistä olen aina pitänyt Maidenissa, eli sanoitukset: kannattaa kuunnella, sillä tällä(kin) levyllä on paljon annettavaa sillä puolella.

-10/10 (miinus tulee koska Fear of the darkin live-esitys on mielestäni parempi kuin tämä).

Weekend warrior
"The rebel of yesterday, tomorrow's fool
Who are you kidding being that cool?
Trying to break away from running with the pack
But they ain't listening so you've gotta go back
You're a weekend warrior when you're one of the crowd
But it's over, just look at you now..."

Iron Maiden - Fear of the dark

Seventh son of a seventh son oli pitkään suosikkilevyni, mutta tämä kun jäi käteen kaupasta niin ykkössija sai uuden voittajan. Musiikillisesti monipuolisia kappaleita, perusmättöä kuten 'Be quick or be dead' tai 'From here to eternity', erilaisempaa kuten 'Fear is the key', ja 'Wasting love' on taas suorastaan kaunis balladinomainen kappale. Ja se mistä olen aina pitänyt Maidenissa, eli sanoitukset: kannattaa kuunnella, sillä tällä(kin) levyllä on paljon annettavaa sillä puolella.

-10/10 (miinus tulee koska Fear of the darkin live-esitys on mielestäni parempi kuin tämä).

Weekend warrior
"The rebel of yesterday, tomorrow's fool
Who are you kidding being that cool?
Trying to break away from running with the pack
But they ain't listening so you've gotta go back
You're a weekend warrior when you're one of the crowd
But it's over, just look at you now..."

Jedi Mind Tricks - Legacy of Blood

Jedi Mind Tricks tekee tällä hetkellä ja on aina tehnyt, ainakin lähes parasta rappiä. Niillä on sellainen vähän saman tyylinen soundi kuin aikoinaan Wu-Tang Clanilla. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka hyvä tämä kyseinen levy on. Edellinen levy Visions of Gandhi oli aivan älyttömän hyvä - tämä on vähintään yhtä hyvä. Ainut huonopuoli on se, että vaikka levyllä näyttäisi olevan 17 kappaletta, todellisuudessa varsinaisia kappaleita on vain 13. Jedi Mind Tricksin Vinnie Paz on minun silmissäni samassa kastissa Tupacin kanssa eli yksi parhaimmista rappäreistä mitä löytyy.

Edit: muutin arvostelua vähemmän ylistäväksi.

Jedi Mind Tricks - Legacy of Blood

Jedi Mind Tricks tekee tällä hetkellä ja on aina tehnyt, ainakin lähes parasta rappiä. Niillä on sellainen vähän saman tyylinen soundi kuin aikoinaan Wu-Tang Clanilla. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka hyvä tämä kyseinen levy on. Edellinen levy Visions of Gandhi oli aivan älyttömän hyvä - tämä on vähintään yhtä hyvä. Ainut huonopuoli on se, että vaikka levyllä näyttäisi olevan 17 kappaletta, todellisuudessa varsinaisia kappaleita on vain 13. Jedi Mind Tricksin Vinnie Paz on minun silmissäni samassa kastissa Tupacin kanssa eli yksi parhaimmista rappäreistä mitä löytyy.

Edit: muutin arvostelua vähemmän ylistäväksi.

Rammstein - Rosenrot



1. Benzin
2. Mann Gegen Mann
3. Rosenrot
4. Spring
5. Wo Bist Du
6. Stirb Nicht Vor Mir
7. Zerstören
8. Hilf Mir
9. Te Quiero Puta
10. Feuer & Wasser
11. Ein Lied

Tänään 28.10 julkaisi Rammstein rytinää ja ryskettä taas mahan täydeltä uudella Rosenrot-albumillaan.
Rammstein jatkaa Reise, Reisen viitoittamaa vähemmän konemaista menoaan tinkimättä kitariffien raskaudesta. Levyhän uhattiin aluksi nimetä Reise, Reise vol.2:ksi, mutta onneksi levy nimettiin kuten Rammsteinilla aina: jonkin koko levyä sävyttävän biisin mukaan. Ja Rosenrot ei sitä paitsi ole mitään Reise, Reisen ylijäämämatskua, vaan loistava albumikokonaisuus, kokonaisuutena jopa parempi kuin Reise, Reise, jossa osa biiseistä sytytti enemmän ja osa vähemmän.
Reise, Reisen jälkeen on Rosenrotin äänimaailma tutumpi, jolloin levy aukeaa paljon helpommin kuulijalle, mutta yllätyksiäkin on. Esim. kappale Stirb Nicht Vor Mir on tyylipuhdas rockballadi, jossa ei kitarat mummoja säikyttäen jyrise. Te Queiro Puta on kokonaan espanjankielinen, ja siinä soi espanjol meinkiä ja härkätaistelutunnelmia tuovat torvet. Myös Ein Lied on hyvin epätyypillinen Rammstein-biisi. Ein Liedissäkään ei kitarat jyrise, mutta osittain siitä johtuen sen hiljainen hiipivä tunnelma on pelottava ja aavemainen.

Sanoituspuoli on taas kerran kohdallaan. Ensimmäisenä tulee mieleen tragikoominen kertosäe Strib Niht Vor Mir:stä
"Ich warte hier, Stirb nicht vor mir!"
"Minä odotan täällä, älä kuole ennen minua"
Synkähköä mutta paljon tulkinalle tilaa jättävää tekstiä on taas tarjolla. Sinkkunakin julkaistu Benzin haiskahtaa bensankatkuisesti sille, että Rammstein on halunnut Feuer Frei! biisin oheksi tehdä toisen biisin johon pyrotekniikan käyttö keikalla sopii hyvin. Mutta mikäpä siinä, Rammsteinhan onkin audiovisuaalinen bändi, jonka kokemiseen ei riitä pelkkä levyn kuuntelu. Rammstein täytyy nähdä livenä!

Arvosana (3. kuuntelukerran jälkeen):
9+/10

Rammstein - Rosenrot



1. Benzin
2. Mann Gegen Mann
3. Rosenrot
4. Spring
5. Wo Bist Du
6. Stirb Nicht Vor Mir
7. Zerstören
8. Hilf Mir
9. Te Quiero Puta
10. Feuer & Wasser
11. Ein Lied

Tänään 28.10 julkaisi Rammstein rytinää ja ryskettä taas mahan täydeltä uudella Rosenrot-albumillaan.
Rammstein jatkaa Reise, Reisen viitoittamaa vähemmän konemaista menoaan tinkimättä kitariffien raskaudesta. Levyhän uhattiin aluksi nimetä Reise, Reise vol.2:ksi, mutta onneksi levy nimettiin kuten Rammsteinilla aina: jonkin koko levyä sävyttävän biisin mukaan. Ja Rosenrot ei sitä paitsi ole mitään Reise, Reisen ylijäämämatskua, vaan loistava albumikokonaisuus, kokonaisuutena jopa parempi kuin Reise, Reise, jossa osa biiseistä sytytti enemmän ja osa vähemmän.
Reise, Reisen jälkeen on Rosenrotin äänimaailma tutumpi, jolloin levy aukeaa paljon helpommin kuulijalle, mutta yllätyksiäkin on. Esim. kappale Stirb Nicht Vor Mir on tyylipuhdas rockballadi, jossa ei kitarat mummoja säikyttäen jyrise. Te Queiro Puta on kokonaan espanjankielinen, ja siinä soi espanjol meinkiä ja härkätaistelutunnelmia tuovat torvet. Myös Ein Lied on hyvin epätyypillinen Rammstein-biisi. Ein Liedissäkään ei kitarat jyrise, mutta osittain siitä johtuen sen hiljainen hiipivä tunnelma on pelottava ja aavemainen.

Sanoituspuoli on taas kerran kohdallaan. Ensimmäisenä tulee mieleen tragikoominen kertosäe Strib Niht Vor Mir:stä
"Ich warte hier, Stirb nicht vor mir!"
"Minä odotan täällä, älä kuole ennen minua"
Synkähköä mutta paljon tulkinalle tilaa jättävää tekstiä on taas tarjolla. Sinkkunakin julkaistu Benzin haiskahtaa bensankatkuisesti sille, että Rammstein on halunnut Feuer Frei! biisin oheksi tehdä toisen biisin johon pyrotekniikan käyttö keikalla sopii hyvin. Mutta mikäpä siinä, Rammsteinhan onkin audiovisuaalinen bändi, jonka kokemiseen ei riitä pelkkä levyn kuuntelu. Rammstein täytyy nähdä livenä!

Arvosana (3. kuuntelukerran jälkeen):
9+/10

Bon Jovi - Have a Nice Day

Laitan tähän alkuun biisilistan:

1. Have a Nice Day
2. I Want to be Loved
3. Welcome to Wherever You Are
4. Who Says You Can't Go Home
5. Last Man Standing
6. Bells of Freedom
7. Wildflower
8. Last Cigarette
9. I Am
10. Complicated
11. Novocaine
12. Story of My Life
13. Dirty Little Secret

Noin. Nyt kun levy on kuunneltu voisin antaa arvosanoja. En kommentoi mitään vielä, vaan laitan näin alkuun vain tähdet 1-5.

Have a Nice Day ****+
I Want to be Loved ***œ
Welcome to Wherever You Are ****-
Who Says You Can't Go Home ***
Last Man Standing ****
Bells of Freedom ***+
Wildflower **œ
Last Cigarette ***
I Am ***+
Complicated ***œ
Novocaine ***
Story of My Life ***+
Dirty Little Secret ***

Bon Jovi yllättää uudella levyllään! Ei enään rakkauslauluja, vaan jotain uutta, lauluja elämästä. Uudella levylle on tehty 13 kappaletta, joista puolet ovat kuunneltavia. Erityismaininnnan ansaitsee: Have a Nice Day, I Want to be Loved, Welcome Where Ever You Are, Last man standing ja I am.

Vaikka yleensä (mahdollisesti?) eivät levyn nimestä tulleet kappaleet ole olleet hyviä, niin nyt on. Have a Nice Day on levyn ykköshitti, vaikka maku meneekin muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Kerrankin pidän levyn kannesta. Siinä ei ole yksityiskohtia, eikä mitään väri sekoituksia, vaan vain punaista ja mustaa, joista muodostuu hymiö.
Levyn kannen voi katsastaa arvostelun lopusta.

Bändin soittajat tekevät hyvää työtä, niinkuin ennenkin. Ei siis mitään moittimista.

Siinäpä arvostelu olikin. Ai, niimpä, vielä levyn kansi tuohon alas.

Bon Jovi - Have a Nice Day

Laitan tähän alkuun biisilistan:

1. Have a Nice Day
2. I Want to be Loved
3. Welcome to Wherever You Are
4. Who Says You Can't Go Home
5. Last Man Standing
6. Bells of Freedom
7. Wildflower
8. Last Cigarette
9. I Am
10. Complicated
11. Novocaine
12. Story of My Life
13. Dirty Little Secret

Noin. Nyt kun levy on kuunneltu voisin antaa arvosanoja. En kommentoi mitään vielä, vaan laitan näin alkuun vain tähdet 1-5.

Have a Nice Day ****+
I Want to be Loved ***œ
Welcome to Wherever You Are ****-
Who Says You Can't Go Home ***
Last Man Standing ****
Bells of Freedom ***+
Wildflower **œ
Last Cigarette ***
I Am ***+
Complicated ***œ
Novocaine ***
Story of My Life ***+
Dirty Little Secret ***

Bon Jovi yllättää uudella levyllään! Ei enään rakkauslauluja, vaan jotain uutta, lauluja elämästä. Uudella levylle on tehty 13 kappaletta, joista puolet ovat kuunneltavia. Erityismaininnnan ansaitsee: Have a Nice Day, I Want to be Loved, Welcome Where Ever You Are, Last man standing ja I am.

Vaikka yleensä (mahdollisesti?) eivät levyn nimestä tulleet kappaleet ole olleet hyviä, niin nyt on. Have a Nice Day on levyn ykköshitti, vaikka maku meneekin muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Kerrankin pidän levyn kannesta. Siinä ei ole yksityiskohtia, eikä mitään väri sekoituksia, vaan vain punaista ja mustaa, joista muodostuu hymiö.
Levyn kannen voi katsastaa arvostelun lopusta.

Bändin soittajat tekevät hyvää työtä, niinkuin ennenkin. Ei siis mitään moittimista.

Siinäpä arvostelu olikin. Ai, niimpä, vielä levyn kansi tuohon alas.

Bomfunk Mc's - Freestyler
En ole paljoa ostellut levyjä ja tämänkin ostin silloin 7 vuotta sitten. Tämä kylläkin on viimeisin ostamani levy. Kyllä se silloin ihan kuunnteltavaa oli, mutta levyltä puuttui syvyys täysin. Levy oli samankuuloista alusta loppuun eikä sitä enään jaksaisi kuunnella edes sen nimikkohitin verran. Iha skeida näin vuosien jälkeen kun musiikkimakukin on vaihtunut.
2/10

Bomfunk Mc's - Freestyler
En ole paljoa ostellut levyjä ja tämänkin ostin silloin 7 vuotta sitten. Tämä kylläkin on viimeisin ostamani levy. Kyllä se silloin ihan kuunnteltavaa oli, mutta levyltä puuttui syvyys täysin. Levy oli samankuuloista alusta loppuun eikä sitä enään jaksaisi kuunnella edes sen nimikkohitin verran. Iha skeida näin vuosien jälkeen kun musiikkimakukin on vaihtunut.
2/10

Sentenced-The Funeral Album

Lopulta tuli sitten ostettua tämä levy, ja ikävä kyllä se oli parempi kuin osasin odottaa. Tämä sen kun paranee kuunnellessa, enkä ole niitä helpoimmin levyille lämpeneviä ihmisiä. Tämähän on todellakin viimeinen levy jonka bändi koskaan tekee, ja sen he ovat tehneet tasaisella laadulla levystä koteloon ja sisuslehtiseen asti.

Bändille arvoisensa loppu.

Sentenced-The Funeral Album

Lopulta tuli sitten ostettua tämä levy, ja ikävä kyllä se oli parempi kuin osasin odottaa. Tämä sen kun paranee kuunnellessa, enkä ole niitä helpoimmin levyille lämpeneviä ihmisiä. Tämähän on todellakin viimeinen levy jonka bändi koskaan tekee, ja sen he ovat tehneet tasaisella laadulla levystä koteloon ja sisuslehtiseen asti.

Bändille arvoisensa loppu.

Iron Maiden - Edward The Great

Juu tämä on viimesin levy minkä oon ostanu ja tänkin ostin kesällä.Levy on kyllä hyvä ja melkein kaikki raidat on hyviä.Plussaa on kuitenkin se että levyllä on Fear of the dark live raita rock in riosta.Miinusta on se että minun mielestä levyllä on vähän raitoja muihin kokoelmiin verrattuna.

Iron Maiden - Edward The Great

Juu tämä on viimesin levy minkä oon ostanu ja tänkin ostin kesällä.Levy on kyllä hyvä ja melkein kaikki raidat on hyviä.Plussaa on kuitenkin se että levyllä on Fear of the dark live raita rock in riosta.Miinusta on se että minun mielestä levyllä on vähän raitoja muihin kokoelmiin verrattuna.

Lainaus:09.03.2005 MkH kirjoitti:
MF Doom - MM..Food?

MF Doomin, a.k.a Zev Love X:n, a.k.a. Viktor Vaughnin eli Daniel Dumilen toinen soololevy nimen "MF Doom" alla menestyneen debyytin "Doomsday" jälkeen.

Doomilla on asenteet kunnossa. Doom ei täytä biisejään turhilla kertosäkeillä, ei uhoa aseilla ja lihaksilla, ei räppää aseista, tappamisesta, huumeista tai naisista, ja mikä tärkeintä, Doom ei räppää rahasta vaan rakkaudesta musiikkiin. Dumile perustaa aliaksensa Metal Face Doomin Marvelin sarjakuvahahmoon Viktor Von Doom aka. Dr. Doom. Tämä ilmenee muunmuassa hänen ulkonäöstään - Doom ei koskaan esiinny ilman metallinaamiota, omien sanojensa mukaan hän ei vain kehtaa näyttää naamaansa. Lyriikatkin ja skitit liittyvät usein jollakin tavalla sarjakuvaan, mutta pääosin ne kuitenkin keskittyvät tosielämän aiheisiin ja ongelmiin.

MM..Food? -levyn teema pyörii yllättäen ruuan ympärillä. Tämä rajoittuu kuitenkin pääosin vain biisien nimiin ja skitteihin. Levy on suurimmilta osin Doomin tuottama ja sillä esiintyy Doomin lisäksi joitakin vähän tuntemattomampia nimiä. Levyn sisältö koostuu viidestätoista kappaleesta, joista noin viisi on instrumentaaleja.

Lyriikat ovat humoristisia, mutta realistisia. Tuotanto on todella taidokasta ja massasta poikkeavaa. Biisien aiheet pyörivät ystävissä, pettureissa ja koomisissa räppäreissä.

Biisilista:

1. Beef Rapp
2. Hoe Cakes
3. Potholderz - Count Bass D
4. One Beer
5. Deep Fried Frenz
6. Poo-Putt Platter
7. Fillet-O-Rapper
8. Gumbo
9. Fig Leaf Bi-Carbonate
10. Kon Karne
11. Guinnesses - Angelika
12. Kon Queso
13. Rapp Snitch Knishes
14. Vomitspit
15. Kookies

Levy on ensimmäisestä viimeiseen biisiin todella nautittava kuuntelukokemus ja suosittelisin sitä niillekkin, jotka eivät välttämättä genren suurimpia ystäviä olekkaan, sillä Doomin materiaali rikkoo kaikkia räpin stereotyyppejä.

10/10

Arvostelusi oli tosi hyvä!

Stnan hyvä rappari ja levy!

Lainaus:09.03.2005 MkH kirjoitti:
MF Doom - MM..Food?

MF Doomin, a.k.a Zev Love X:n, a.k.a. Viktor Vaughnin eli Daniel Dumilen toinen soololevy nimen "MF Doom" alla menestyneen debyytin "Doomsday" jälkeen.

Doomilla on asenteet kunnossa. Doom ei täytä biisejään turhilla kertosäkeillä, ei uhoa aseilla ja lihaksilla, ei räppää aseista, tappamisesta, huumeista tai naisista, ja mikä tärkeintä, Doom ei räppää rahasta vaan rakkaudesta musiikkiin. Dumile perustaa aliaksensa Metal Face Doomin Marvelin sarjakuvahahmoon Viktor Von Doom aka. Dr. Doom. Tämä ilmenee muunmuassa hänen ulkonäöstään - Doom ei koskaan esiinny ilman metallinaamiota, omien sanojensa mukaan hän ei vain kehtaa näyttää naamaansa. Lyriikatkin ja skitit liittyvät usein jollakin tavalla sarjakuvaan, mutta pääosin ne kuitenkin keskittyvät tosielämän aiheisiin ja ongelmiin.

MM..Food? -levyn teema pyörii yllättäen ruuan ympärillä. Tämä rajoittuu kuitenkin pääosin vain biisien nimiin ja skitteihin. Levy on suurimmilta osin Doomin tuottama ja sillä esiintyy Doomin lisäksi joitakin vähän tuntemattomampia nimiä. Levyn sisältö koostuu viidestätoista kappaleesta, joista noin viisi on instrumentaaleja.

Lyriikat ovat humoristisia, mutta realistisia. Tuotanto on todella taidokasta ja massasta poikkeavaa. Biisien aiheet pyörivät ystävissä, pettureissa ja koomisissa räppäreissä.

Biisilista:

1. Beef Rapp
2. Hoe Cakes
3. Potholderz - Count Bass D
4. One Beer
5. Deep Fried Frenz
6. Poo-Putt Platter
7. Fillet-O-Rapper
8. Gumbo
9. Fig Leaf Bi-Carbonate
10. Kon Karne
11. Guinnesses - Angelika
12. Kon Queso
13. Rapp Snitch Knishes
14. Vomitspit
15. Kookies

Levy on ensimmäisestä viimeiseen biisiin todella nautittava kuuntelukokemus ja suosittelisin sitä niillekkin, jotka eivät välttämättä genren suurimpia ystäviä olekkaan, sillä Doomin materiaali rikkoo kaikkia räpin stereotyyppejä.

10/10

Arvostelusi oli tosi hyvä!

Stnan hyvä rappari ja levy!

Peer Günt - Golden Greats

Todella hyvä levy, sellasta loistavaa juntti-rokkia. Peer Günt on legenda.
Sanoitukset kappaleissa suht hauskat.

Pisteet: 10/10

Peer Günt - Golden Greats

Todella hyvä levy, sellasta loistavaa juntti-rokkia. Peer Günt on legenda.
Sanoitukset kappaleissa suht hauskat.

Pisteet: 10/10

Lainaus:21.10.2005 Kroenen kirjoitti:



Marduk - Plague Angel



10/10

Näin offina sanoisin, että toivon tuon luikertelua pukinkonttiin.

Lainaus:21.10.2005 Kroenen kirjoitti:



Marduk - Plague Angel



10/10

Näin offina sanoisin, että toivon tuon luikertelua pukinkonttiin.

Tänään kävin vihdoinkin ostamassa System Of A Downin uusimman levyn, Hypnotizen. Yhdestäkään kappaleesta ei löydy moitittavaa, eikä levyn kokonaiskesto (39 min) tunnu missään, sillä musiikki vie mukanaan. Normaalia lyhyempää settiä siis...

Parhaimpina kappaleina mainittakoon mm.

Attack
Kill Rock 'N Roll
Hypnotize
Stealing Society
Vicinity Of Obscenity

10/10

Truu laav

Tänään kävin vihdoinkin ostamassa System Of A Downin uusimman levyn, Hypnotizen. Yhdestäkään kappaleesta ei löydy moitittavaa, eikä levyn kokonaiskesto (39 min) tunnu missään, sillä musiikki vie mukanaan. Normaalia lyhyempää settiä siis...

Parhaimpina kappaleina mainittakoon mm.

Attack
Kill Rock 'N Roll
Hypnotize
Stealing Society
Vicinity Of Obscenity

10/10

Truu laav

Edelliseltä Oulun reissulta tarttu käteen Ozzyn uusi coveri levy, eli Under Cover. Pakko-ostos oli ku kerran uutta levyä wanhukselta. Ihan silleen jees levy, ei se mitä haluttaa kokoajan kuunnella, mutta kiva täyte playlistiin ja levyhyllyyn.

Parhaat biisit:

-Rocky Mountain way
-Working Class Hero
-Woman
-Fire
-Good Times
-Mississippi Queen

Ostakaa ihmeessä

Edelliseltä Oulun reissulta tarttu käteen Ozzyn uusi coveri levy, eli Under Cover. Pakko-ostos oli ku kerran uutta levyä wanhukselta. Ihan silleen jees levy, ei se mitä haluttaa kokoajan kuunnella, mutta kiva täyte playlistiin ja levyhyllyyn.

Parhaat biisit:

-Rocky Mountain way
-Working Class Hero
-Woman
-Fire
-Good Times
-Mississippi Queen

Ostakaa ihmeessä

Jethro Tull - The Christmas album (2003)

Ja taas pysyn - yllätys yllätys mielibändini levyjen arvosteluissa.

Joulu on tuloillaan. Onko otollisempaa hetkeä ottaa joululevyt esille? Voisin sanoa jyrkästi sanan ei.

Niin myös tämä kyseinen vuosimallia 2003 oleva Jethro Tullin levy sijoittuu tuohon henkilökohtaisesti niin tuntematomaan genreen.

Albumin avaa jo 70-luvulta peruja oleva kappale A Christmas Song. Kanteleen ja huilun harmonia ovat kuin joulu ja rauha konsanaan. Seuraava kappale - A Winter Snowscape niin ikään säväyttää. Huilun tummat jälkisävyt sointuvat pimeään pakkasiltaan.

Levyn kolmas kappale Another Christmas Song tuo mukaan myös rummut ja lisää taustahärpäkettä. Loistava 'jäänmurskaus' rauhallisempien kappaleiden jatkoksi, vaikkei tämäkään järin raju kappale olekaan.

Seuraavat kappaleet Birthdaycard at Christmas, Johann Sebastian Bachilta lainattu joulusävyisemmäksi muunnettu Jethro-klassikko Bourée sekä Fire at Midnight jatkavat joulun pehmeissä sävyissä, etenkin kaksi jälkimmäistä.

Tunnelma säilyy läpi levyn, soundit ovat läpikotaisin tasaisia ja homma toimii.

16-kappaleisen levyn lopetuskappale, Weathercock on kuin kirjan takakannen kääntäminen - sitä kuin aavistaa, että tähän tämä loppuu, mutta ei välttämättä. Tämä levy on kuunneltava joulutunnelmissa niin monta kertaa läpikotaisin levyn rikkihöyrystymiseen saakka.

Jälleen kerran (ainakin arvostelijan mielestä) huippusuoritus Ian Andersonilta ja kumppaneilta. Joulun rauhaa kaikille tästä levystä riittää vaikka osiin jaettaisiin. Ostakaa ihmeessä pala joulua.

9.5/10

Jethro Tull - The Christmas album (2003)

Ja taas pysyn - yllätys yllätys mielibändini levyjen arvosteluissa.

Joulu on tuloillaan. Onko otollisempaa hetkeä ottaa joululevyt esille? Voisin sanoa jyrkästi sanan ei.

Niin myös tämä kyseinen vuosimallia 2003 oleva Jethro Tullin levy sijoittuu tuohon henkilökohtaisesti niin tuntematomaan genreen.

Albumin avaa jo 70-luvulta peruja oleva kappale A Christmas Song. Kanteleen ja huilun harmonia ovat kuin joulu ja rauha konsanaan. Seuraava kappale - A Winter Snowscape niin ikään säväyttää. Huilun tummat jälkisävyt sointuvat pimeään pakkasiltaan.

Levyn kolmas kappale Another Christmas Song tuo mukaan myös rummut ja lisää taustahärpäkettä. Loistava 'jäänmurskaus' rauhallisempien kappaleiden jatkoksi, vaikkei tämäkään järin raju kappale olekaan.

Seuraavat kappaleet Birthdaycard at Christmas, Johann Sebastian Bachilta lainattu joulusävyisemmäksi muunnettu Jethro-klassikko Bourée sekä Fire at Midnight jatkavat joulun pehmeissä sävyissä, etenkin kaksi jälkimmäistä.

Tunnelma säilyy läpi levyn, soundit ovat läpikotaisin tasaisia ja homma toimii.

16-kappaleisen levyn lopetuskappale, Weathercock on kuin kirjan takakannen kääntäminen - sitä kuin aavistaa, että tähän tämä loppuu, mutta ei välttämättä. Tämä levy on kuunneltava joulutunnelmissa niin monta kertaa läpikotaisin levyn rikkihöyrystymiseen saakka.

Jälleen kerran (ainakin arvostelijan mielestä) huippusuoritus Ian Andersonilta ja kumppaneilta. Joulun rauhaa kaikille tästä levystä riittää vaikka osiin jaettaisiin. Ostakaa ihmeessä pala joulua.

9.5/10

The Darkness - One Way Ticket To Hell... And Back

Kappaleet:
1. One Way Ticket
2. Knockers
3. Is It Just Me?
4. Dinner Lady Arms
5. Seemed Like A Good Idea At The Time
6. Hazel Eyes
7. Bald
8. Girlfriend
9. English Country Garden
10. Blind Man

The Darknessin mahtavan debyyttilevyn, Permission To Landin jälkeen One Way Ticket To Hell... And Back oli pakko-ostos. Levy alkaa singlebiisillä One Way Ticket, joka on ehkäpä levyn paras kappale ja hyvä valinta avausraidaksi. Puhallinsoittimilla (?) tehty intro kuulostaa hienolta, vaikkei varsinaisesti liitykään mitenkään biisiin.

Levy sisältää tuttuun Darkness-tapaan rokkiralleja ( esim. One Way Ticket, Girlfriend, English Country Garden) sekä pari balladia ( Seemed Like A Good Idea At The Time, Blind Man). Koska The Darkness soittaa glamrockia, suuressa osassa biiseistä aiheena on tietysti rakkaus. Rakkausteemasta poikkeaa eniten kappale nimeltään Bald, joka kertoo kaljuuntumisesta. Heh.

One Way Ticket To Hell.. And Backin kappaleet eivät ole välttämättä yhtä tarttuvia, kuin edeltäjälevynsä, mutta hyvä kokonaisuus tämä silti on. Blind Man on kuitenkin melko tylsä biisi, ja kehno valinta levyn lopetusraidaksi. Levy olisi saanut päättyä vaikkapa railakkaaseen English Country Gardeniin.

One Way Ticket To Hell... And Back on kuitenkin loistava albumi, ja kaikille The Darkness-faneille pakko-ostos.

Arvio: 9/10

The Darkness - One Way Ticket To Hell... And Back

Kappaleet:
1. One Way Ticket
2. Knockers
3. Is It Just Me?
4. Dinner Lady Arms
5. Seemed Like A Good Idea At The Time
6. Hazel Eyes
7. Bald
8. Girlfriend
9. English Country Garden
10. Blind Man

The Darknessin mahtavan debyyttilevyn, Permission To Landin jälkeen One Way Ticket To Hell... And Back oli pakko-ostos. Levy alkaa singlebiisillä One Way Ticket, joka on ehkäpä levyn paras kappale ja hyvä valinta avausraidaksi. Puhallinsoittimilla (?) tehty intro kuulostaa hienolta, vaikkei varsinaisesti liitykään mitenkään biisiin.

Levy sisältää tuttuun Darkness-tapaan rokkiralleja ( esim. One Way Ticket, Girlfriend, English Country Garden) sekä pari balladia ( Seemed Like A Good Idea At The Time, Blind Man). Koska The Darkness soittaa glamrockia, suuressa osassa biiseistä aiheena on tietysti rakkaus. Rakkausteemasta poikkeaa eniten kappale nimeltään Bald, joka kertoo kaljuuntumisesta. Heh.

One Way Ticket To Hell.. And Backin kappaleet eivät ole välttämättä yhtä tarttuvia, kuin edeltäjälevynsä, mutta hyvä kokonaisuus tämä silti on. Blind Man on kuitenkin melko tylsä biisi, ja kehno valinta levyn lopetusraidaksi. Levy olisi saanut päättyä vaikkapa railakkaaseen English Country Gardeniin.

One Way Ticket To Hell... And Back on kuitenkin loistava albumi, ja kaikille The Darkness-faneille pakko-ostos.

Arvio: 9/10

Acheron - Rites Of The Black Mass

Täyttä rautaa koko levy 10/10

Acheron - Rites Of The Black Mass

Täyttä rautaa koko levy 10/10

Turisas - Battle Metal

Victoriae & Triumphi Dominus
As Torches Rise
Battle Metal
The Land Of Hope And Glory
The Messenger
One More
Midnight Sunrise
Among Ancestors
Sahti-Waari
Prologue for R.R.R.
Rex Regi Rebelis
Katuman Kaiku

Oikein kovan luokan herkkua. Lähes kaikki kipaleet olivat loistavia; Midnight Sunrise oli minullekin liian outo ja Prologue for R.R.R. oli pelkkää puhetta. Huomaa että Hra. Nygård on nähnyt vaivaa ja levyllä soittavat viisimiehisen bändin lisäksi hanuristi ja viulisti.
Hommassa oli siis meininkiä, ensimmäiset kuusi kappaletta pitivät tiukasti otteessaan, mutta sitten Midnight Sunrise rämähti käyntiin puhelinhälytys-kertsinsä kanssa. Among Ancestors meni äskeistä kappaletta ihmetellessä, mutta homma alkaa taas sujua. Siitä loppuun levy on taas täyttä rautaa viimeiseen nuottiin. Tuskin maltan odottaa Turisaksen seuraavaa levyä.

+Armoton meno
+Autenttiset soittimet & kuoro
+Tarinaa
+Vaivaa on nähty
-Midnight Sunrisen yli on parempi hypätä
-Hieman liian vähän rytmi ja hevipuolta

9 1/2 -vaikka se midnight sunrise onkin turha, muut kappaleet ovat niin mahtavia.

editti: foorumilla on outo tulkinta tuosta shift+§ merkistä.

Turisas - Battle Metal

Victoriae & Triumphi Dominus
As Torches Rise
Battle Metal
The Land Of Hope And Glory
The Messenger
One More
Midnight Sunrise
Among Ancestors
Sahti-Waari
Prologue for R.R.R.
Rex Regi Rebelis
Katuman Kaiku

Oikein kovan luokan herkkua. Lähes kaikki kipaleet olivat loistavia; Midnight Sunrise oli minullekin liian outo ja Prologue for R.R.R. oli pelkkää puhetta. Huomaa että Hra. Nygård on nähnyt vaivaa ja levyllä soittavat viisimiehisen bändin lisäksi hanuristi ja viulisti.
Hommassa oli siis meininkiä, ensimmäiset kuusi kappaletta pitivät tiukasti otteessaan, mutta sitten Midnight Sunrise rämähti käyntiin puhelinhälytys-kertsinsä kanssa. Among Ancestors meni äskeistä kappaletta ihmetellessä, mutta homma alkaa taas sujua. Siitä loppuun levy on taas täyttä rautaa viimeiseen nuottiin. Tuskin maltan odottaa Turisaksen seuraavaa levyä.

+Armoton meno
+Autenttiset soittimet & kuoro
+Tarinaa
+Vaivaa on nähty
-Midnight Sunrisen yli on parempi hypätä
-Hieman liian vähän rytmi ja hevipuolta

9 1/2 -vaikka se midnight sunrise onkin turha, muut kappaleet ovat niin mahtavia.

editti: foorumilla on outo tulkinta tuosta shift+§ merkistä.

Peer Günt - No piercing, no tattoo

1. Coming back to you
2. Backdoor men
3. Middle Age Teenage
4. Wash me in the rain
5. King of the Hill
6. Alone in the dark I whisper your name
7. Scarecrow shoes
8. Baby I want you so
9. It happens here
10. Motorcycle Woman
11. Wanna shake your boomboom

Jees, tämän platan sain joululahjaksi paremmalta puoliskolta, ja sitä on nyt kuunneltu ihan jaksettavaan malliin tässä nämä kolme päivää.

Kiteytettynä levyn sisältö on tasaisen paksua Peer Güntia, jota jaksaa luukuttaa, mutta joka ei suuremmin yllätä. Erityismaininnan levyltä ansaitsee kappale Alone in the dark I whisper your name, johon on saatu iskostettua pientä haikeuden tunnelmaa.

Pientä pettymystä aiheutti monien kappaleiden kohdalla se seikka, että niitä kuunnellessa tulee suoraan mieleen Peer Güntin tuotannot edellisiltä levyiltä. Paikoittain jopa todella paljon. Tämän voi kuitenkin vähän syventyneempi PG:n kannattaja antaa anteeksi. Onhan näiden kopiokappaleiden pohjakappaleet kuitenkin sen verran loisteliasta soitantoa, että sitä kuuntelee mielellään miltä nämä kappaleet kuulostaisivat hieman erilailla toteutettuina.

Kokonaisuudessaan levy saa arvosanan 7/10

Peer Günt - No piercing, no tattoo

1. Coming back to you
2. Backdoor men
3. Middle Age Teenage
4. Wash me in the rain
5. King of the Hill
6. Alone in the dark I whisper your name
7. Scarecrow shoes
8. Baby I want you so
9. It happens here
10. Motorcycle Woman
11. Wanna shake your boomboom

Jees, tämän platan sain joululahjaksi paremmalta puoliskolta, ja sitä on nyt kuunneltu ihan jaksettavaan malliin tässä nämä kolme päivää.

Kiteytettynä levyn sisältö on tasaisen paksua Peer Güntia, jota jaksaa luukuttaa, mutta joka ei suuremmin yllätä. Erityismaininnan levyltä ansaitsee kappale Alone in the dark I whisper your name, johon on saatu iskostettua pientä haikeuden tunnelmaa.

Pientä pettymystä aiheutti monien kappaleiden kohdalla se seikka, että niitä kuunnellessa tulee suoraan mieleen Peer Güntin tuotannot edellisiltä levyiltä. Paikoittain jopa todella paljon. Tämän voi kuitenkin vähän syventyneempi PG:n kannattaja antaa anteeksi. Onhan näiden kopiokappaleiden pohjakappaleet kuitenkin sen verran loisteliasta soitantoa, että sitä kuuntelee mielellään miltä nämä kappaleet kuulostaisivat hieman erilailla toteutettuina.

Kokonaisuudessaan levy saa arvosanan 7/10

The Darkness - One Way Ticket To Hell... And Back (2005)

1. One Way Ticket
2. Knockers
3. Is It Just Me?
4. Dinner Lady Arms
5. Seemed Like A Good Idea At The Time
6. Hazel Eyes
7. Bald
8. Girlfriend
9. English Country Garden
10. Blind Man

Noh, noh. Pojat ois saanu vielä hetken hioa biisejä ennen levyn julkaisua. Vuonna 2003 Darknesshan julkaisi ekan levynsä "Permission To Land", joka oli suurmenestys. On kyllä vanhoilla levyillä todella paljon parempaa musiikkia kuin tällä uudella.

Harmittaa uudessa levyssä, että biiseissä huomaa että on otettu vivahteita, näistä vanhoista klassikkobändeistä kuten: AC/DC, Queen yms. Oisivat saaneet pojat lisätä sitä jotain omaa biiseihin. Tältä levyltä on tullut yksi hitti joka on nyt tuo One Way Ticket. Edelliseltä levyltä tuli ainakin viisi eri hittiä.

Enemmän minä tässä nyt olen tästä edellisestä levystä hehkuttanut kaikenlaista, mutta minkäs sille voi jos se vaan on niin uskomattomanmielettömänuskomattomanupea levy.
7/10

The Darkness - One Way Ticket To Hell... And Back (2005)

1. One Way Ticket
2. Knockers
3. Is It Just Me?
4. Dinner Lady Arms
5. Seemed Like A Good Idea At The Time
6. Hazel Eyes
7. Bald
8. Girlfriend
9. English Country Garden
10. Blind Man

Noh, noh. Pojat ois saanu vielä hetken hioa biisejä ennen levyn julkaisua. Vuonna 2003 Darknesshan julkaisi ekan levynsä "Permission To Land", joka oli suurmenestys. On kyllä vanhoilla levyillä todella paljon parempaa musiikkia kuin tällä uudella.

Harmittaa uudessa levyssä, että biiseissä huomaa että on otettu vivahteita, näistä vanhoista klassikkobändeistä kuten: AC/DC, Queen yms. Oisivat saaneet pojat lisätä sitä jotain omaa biiseihin. Tältä levyltä on tullut yksi hitti joka on nyt tuo One Way Ticket. Edelliseltä levyltä tuli ainakin viisi eri hittiä.

Enemmän minä tässä nyt olen tästä edellisestä levystä hehkuttanut kaikenlaista, mutta minkäs sille voi jos se vaan on niin uskomattomanmielettömänuskomattomanupea levy.
7/10