Onko tuttua: Olette odottaneet miltei vuosia jotain peliä ja vihdoin kun se tulee niin odotatte paljon ja usein liikaa peliltä, alussa tapahtuu pieni pettymys mutta pelin edetessä peli senkun paranee. Näette kun mission 1 vaihtuu tehtävä 11 sitten kuin salama taivaalta se on ohi... Ja silloin tulee ajattelleeksi jos en olisikaan ostanut peliä viellä ja nytten vasta pääsisin pelin kimppuun, koska sitten ei enää voi kokea yllätyksiä ja juonen käänteitä koska osaa jo aavistaa että tuoltahan se tulikin ja tonnehan mun pitkin mennä...

Hieman sama juttu on Seikkailupeleissä.

Kun pelin saa käsiin, niin se pitää saada pelattua lähes yhdellä istumalla läpi, jotta pystyy juonessa kärryillä eikä pelinautinto lopu.

Jos eteen tulee oikein vaikea pulma niin välissä saattaa ehkä käyttää läpipeluuohjeitakin.

Kappas vaan peli ehti loppua. Oli muuten mahtava tarina ja ongelmat loistavia.

Ja eikun odottamaan jatko-osaa joka ilmestyy ehkä kolmen vuoden kuluttua.

Tai vuoden päästä kaivaa pelin CD-tornista, ja pelaa sen läpi. Pelissä on silloin paljon 'uutta' kun ensimmäisellä kerralla tuli pelattua se läpi vauhdilla ja monta paikkaa ja asiaa jäi 'älyämättä'.

No HL: Blue Shift, vaikken sitä ollut edes odottanut. Mutta se kun vaan oli niin *******en lyhyt. Hardillakin meni n.5 h läpi vetämiseen. Jos kaikki harhailut ja ongelmat lasketaan mukaan.