Nintendolla on aina ollut "karkkiväripelejä". Monille on tullut sellainen ajatus, että ne ovat joillekin alle 10-vuotiaille ja ovat karttaneet nintendoa. "Kovat jätkät" katsos omistavat kunnon konsoleita kuten PS2:n tai Xbox:n.

Minun mielestäni nämä pelit ovat todella kivoja, addiktoivia ja ne ovat täynnä uusia ideoita. Ei mikään muu kuin nintendo voi keksiä esim. tasohyppelyä jota ohjataan rummuilla. Nintendon pelisuunnittelijat syövät tosiaankin sieniä. Mielestäni Nintendo on ainoa konsoli johon tulee jotain uutta.

Tosin nintendo on yrittänyt päästä pois tästä maineesta ja nintendolle on saatavissa yms. kauhupelejä.

Mitä mieltä olette Nintendon ikiomista "karkkiväripeleistä"?

Paper Mariota ei nämä PS2 12wee fanboyt edes pääsisi ekaa chapteriin. Se siitä lapsille suunnatusta.

Nintendo 4 life, its all I can say... luovuus kunniaan.

Ja mitkäs nämä "Karkkiväripelit" ovat?

Tälläisiä pelejä ovat mm. Mariot, Kirbyt jne.. Niissä on selläisia pirteitä värejä ja ne näyttävät pienten lasten ajanvietteeltä.

Oho, tuli peräti...

...kolme kertaa! Uusi ennätys!

Eikai WindWakerkin ole sitten lueteltavissa näihin?? Ja onhan Cubelle paljon toisenlaisiakin pelejä, kuten esim. MP2, joka on ykkösosaa paljon synkempi vaikkei ykkösosakaan ole "karkkiväripeli" vaan kaukana siitä.
Se on kyllä huono kun Cuben pelejä ajatellaan lasten ajanvietteeksi. Eihän lapset edes pääsis kaikkia läpi/saisi pelata.

No ei niissä karkkiväripeleissä ole mitään pahaa. Itse asiassa esim. kirbythän ovat karkkiväripelin maineen alle kätkettyjä kunnon tasohyppelyitä.

No entäs SSBM? Tappelupeli? Se on yksi todiste siitä ettei esim. tappelupelinkään tarvitse olla raaka. Kunnon mätkintää ilman mitään verta tai irtopäitä. Karkkiväripeli tai ei, peli on silti hyvä?


(toivottatvasti pysyin nyt aiheessa)

makuasioista puhutaan

Lainaus:01.01.2005 Beza kirjoitti:
Paper Mariota ei nämä PS2 12wee fanboyt edes pääsisi ekaa chapteriin. Se siitä lapsille suunnatusta.

Haista pas... hom...

PS2:lla ja Cubella on hyvin erilaisia pelejä, omistan siis kummatkin. Silloin kun haluan pelata huolettomia pelejä niin vaihtoehtoni on Cube (ylensä, onhan cubella myös muunlaisiakin pelejä), mutta jos haluan jotakin umm... öh... miten sen sanoisi "totisempaa" niin valintani on PS2.
Mutta tulipas vain mieleen, että miksi kaikkien pelien pitäisi olla niin totisia ja todenmukaisia? Miksi karkkiväripelejä ei enään arvosteta? Silloin vuonna kivi karskitkin miehet hakkasivat Marioa ja muita legendoja yö myöhään. Jos kerta pitää näyttää qovalta kaverien silmissä, niin eihän sitä tarvitse kertoa, että pelaa karkkiväripelejä. Minä ainakin pidän pelit ja kaverisuhteet erillään.

EDIT

Vitun runkkarit, PS2 ja Cube ovat minulle tasa-arvoisia ja mitä pahaa muka PS2:ssa on? Anyway, pitääkin tästä mennä hakkaamaan San Andreasta .
Hehee, pitäähän sitä konsolisotaa nyt sen verran lietsoa ja leikkiä vähän modejen hermoilla, kun ei ne anna bannia ikinä. Okei okei se oli vitsi *poistuu hiljaa kenenkään huomaamatta*.
Tämän täytyy olla ennätys käytin kahta (2!!!) hymiötä yhdessä viestissä, voi tätä häpeää.

PS2:ssa on vikana se, että sille ei ilmesty kiinnostavia pelejä. Ainoat pelattavat pelit PS2:lla ovat GTA:t.

Älkää sitten vikiskö, koska mielipiteistähän tässä on vain kyse.

Mitä mieltä olette nintendon peleistä? Ovatko ne vain lapsille? Ovatko karkkiväripelit jotenkin huonompia? Miksi?



[/quote]

en pidä. kyllä. ovat, niistä saa epilepsian.


Ei ole minun ongelmani jos joku käyttää rahansa gamecubeen. anti mennä vaan..
ja jos siinä on niinkin vaikeita pelejä että en pääsisi ekaa chapteria läpi, niin kyllä menis rahat hukkaan.

-massateini

karkkiväripeleissä ole mitään vikaa.. paitsi Wind Wakerissa. Ihan tahallani jätin ostamatta tuon huumeiloittelun. Jos haluan pääni sekaisin, vedän mieluummin sieniä kuin pelaan WW:tä, eipä ainakaan tule tuskanirvettä aina kun sattuu katsomaan telkkariruutua.

Paper Mario taas on loistavaa viihdettä, tuohon peliin sattuu sopimaan nämä "karkkivärit". Mutta epilepsiakohtauksen siitä kyllä saa, se pitää myöntää.

Lainaus:03.01.2005 Beldimus kirjoitti:
karkkiväripeleissä ole mitään vikaa.. paitsi Wind Wakerissa. Ihan tahallani jätin ostamatta tuon huumeiloittelun. Jos haluan pääni sekaisin, vedän mieluummin sieniä kuin pelaan WW:tä, eipä ainakaan tule tuskanirvettä aina kun sattuu katsomaan telkkariruutua.

Anteeksi mitä?!

Lainaus:03.01.2005 Beldimus kirjoitti:
karkkiväripeleissä ole mitään vikaa.. paitsi Wind Wakerissa. Ihan tahallani jätin ostamatta tuon huumeiloittelun. Jos haluan pääni sekaisin, vedän mieluummin sieniä kuin pelaan WW:tä, eipä ainakaan tule tuskanirvettä aina kun sattuu katsomaan telkkariruutua.

Paper Mario taas on loistavaa viihdettä, tuohon peliin sattuu sopimaan nämä "karkkivärit". Mutta epilepsiakohtauksen siitä kyllä saa, se pitää myöntää.

Cell Shading kävi juuri hyvin Wind Wakerin tarinaan,
ja minun mielestä se oli ihan hienon näkönen.

Vice cityssä on karkkivärejä, ei se kyllä näytä lasten touhulta

karkkivärit on ihan jees.. peli jaksaa jotenkin innostaa mun mielestä kauemmin kun ei tarvii kattoo normaaleja "synkkiä" värejä ja verta mikä tursuaa joka suuntaan, tosin veripelitkin on joskus hyviä.

ei oo mun mielestä mitään väärää jos pelissä on iloisia värejä ja hahmojen naamalla hymy... hyvä peli on hyvä peli, on se sitten värikäs tai ei!

Pidän näistä peleistä hyvin paljon.
Aluksi kaverini olivat juuri sellaisia 'mitä hittoo sä jotain pskaa cubee ostat, sille tulee vaan lastenpelejä' mutta kun he olivat itse kunnolla pelanneet näitä, muuttui heidän asenteensa täysin. (Tietysti poikkeuksia löytyy.)

GameCuben "karkkiväriset" pelit ovat kyllä hyviä, vaikka muut toisin väittää. Itse kyllä en pitänyt oikein Super Mario Sunshinen grafiikoista. Ne oli jotenkin outoja. Kukaan kaveripiiristäni ei ole omistanut oikein mitään muuta Nintendon kotikonsolia kuin NES(Sitä ennen kun aloin ylimääräisiä N64 konsoleitani myymään ). Kaverini haukkuu GameCubea lasten konsoliksi, mutta minkä mahtaa, kun on Super Nintendosta asti pelannut Super Mario pelejä? Ne on vain klassikkoja, kuten Mario Kartitkin, jotka on todella hyviä moninpeleistä ja kisailusta pitäville. Siitä voi pitää vaikka ei "oikeita" Marioita ole pelannutkaan.

Minua ei ole tuo "karkkivärisyys" koskaan haitannut. Itse asiassa, se tekee monista peleistä persoonallisempia ja parempia. Kyllä minä pelaan mieluummin Super Mariota kärjistetyn kirkkaassa paratiisimaailmassa (= Sunshinen saari), kuin että se olisi realistisilla väreillä, jolloin se menettäisi "lämmön" sekä ihanuuden tunnettaan ja siitä tulisi helposti synkkä ja sateinen.

Jos vaikkapa Xboxin pelaajat tulevat urputtamaan Cuben karkkiväripeleistä, niin minusta heidän on aika huono puhua. Ajatellaanpa Halo 2:sta (hehee, taas kerran mun esimerkkinä tämä). Ei, tämä ei ole siis karkkivärit omaava peli. Vitsi löytyykin vihollisista, jotka tuovat välillä enemmän tai vähemmän mieleen teletapit tai muut lasten piirretyistä vetäistyt ufot. Varsinkin gruntit (ne perus covenanttien sotilaat, rääpälemäiset, pienet) osaavat aina huvittaa minua yhtä paljon räpellyksellään, ulkonäöllään ja huudoillaan.

Toisiin peleihin karkkivärit sopii, toisiin ei. Otetaan esimerkiksi tällä kertaa muutama roolipeli. Morrowind teki väripaletillaan kolkon ja synkän maailman vapauteen pääselle vangille. Noh, sitähän se olikin, kun vastaant tulevat heittävät "go away, i don't have any time for you" -tyyppistä kommenttia ja luonnosta löytyvistä mömmiäisistäkin tuntuu joka toinen kantavan jonkin sortin tautia.

Sitten taas Xboxin Fable. Eipä ole ainakaan minusta kukaan valittanut, että se on liian lälly peli värikkyydensä vuoksi. Ei, Fablekaan ei ole täysin karkkipeli yksinkertaisilla ja kirkkailla väreillä, mutta siihen värit ovat saaneet upeata satumaisuuden tunnetta, jollaista pelissä haetaankin.

Tai vaikkapa PC:n WarCraft III. Monet fanit pettyivät uuden warcraftin sarjakuvatyyppisiin hahmoihin sekä erittäin värikkäisiin kenttiin. Eivätpä nekään minua koskaan harmittaneet, ja miettäkääpä kuinka paljon pelaajia kyseisellä pelillä on.

Ei se peliä huononna, vaikka karkkivärit olisivatkin. Mariota en missään nimessä suostuisikaan enää pelaamaan, jos se yhtäkkiä vaihtaisikin tyylinsä realistisemmaksi ja tummemmaksi. Ja minusta olisi yllättävän mukavaa nähdä, jos vaikkapa EA, joka ainakin minusta tekee tällä hetkellä vain surkeita lisenssipelejä ja jatko-osien jatko-osia, tekisi jotain niinkin radikaalia, että johonkin peliinsä hyväksyisi tälläiset grafiikat.

Jos joku valittaa tuollaisesta asiasta, on hän selvästi hieman liian tosikko, ei tajua taiteellisuudesta mitään tai on PS2-/Xbox-fanboy, joka itkee kun omalla konsolillaan ei ole näitä erinomaisia pelejä.

--------------------------------------------------------------------

Ja jotta tämäkään teksti ei kuulostaisi näin "Nintendo on paras" -fanitukselta, voin kertoa puhdasta rehellisyyttäni, että tällä hetkellä olen täysin Xbox-fanboy, enkä ikinä ole omistanut Nintendon konsolia (tosin GameCube oli harkinnassa ja Nintendo DS aika varmasti hankintalistalla).

Nintendon konsolit ovat tuttuja ja turvallisia. Aina löytyy joku peli josta varmasti pitää oli se sitten karkin näköinen tai ei.

Aikoinaan kun vanhemmat osti meille lapsille kotiin NES:sin jossa tuli mukana mario ja duck hunt he itsekkin viihtyivät näiden pelien parissa. Isän kanssa pelattiin paljonkin sorsan metsästystä ja kiekon ammuntaa. Kivoja pelejä eikä mitään ihmismassojen virtuaalilahtausta.

Ei GC ole lasten konsoli vaan Videopelaajien konsoli, jolle tehdään pelejä jotka viihdyttävät omaperäisyydellään. Eikä kosiskele pelaajia synkkyydellä ja väkivallanteon realisuudella.

Saisivat muidenkin konsolien pelintekijät ja pelitalot ottaa mallia Nintendosta, jossa pelejä tehdään tuottamaan peli-iloa eikä tyydyttämään ihmismielessä piileviä sadistisia piirteitä.

Lainaus:07.01.2005 moonstone kirjoitti:
Eikä kosiskele pelaajia synkkyydellä ja väkivallanteon realisuudella.

Allekirjoitan, meinasin räjähtää HL2:n Ravenholmissa. Siis meinasi psyyke häiriintyä, kun kokoajan lentää jotain örrejä naamaan. Pelasin tässä taas hetki sitten Yoshi's Islandin läpi SNES:ä ja tuli hyvä mieli, suorastaan hauska.

Nintendopelit on aina olleet hieman "pöhköjä" siksi kun niiden tarkoitus ei ole saavuttaa mitään ylemmän tason tietoisuutta vaan yksinkertainen hupi. Itsekin pelaan hieman räiskintäpelejä, mutta niiden taso on laskenut niin pohjalle, että ei rajaa. Painkilleristä sentään nautin, kun siinä oli kunnon asenne (ei hiipimistä, ei pelottelua, ei kikkailua, vain hevi ja minigun).

En puolustele GameCubea tai mitään muuta konsolia, sillä en edes omista mitään uutta konsolia. Ja yleensä GameCuben/karkkiväripelien pelaajat ovat useimmiten aikuisia (kuten minä), tiedoksi vain "lastenkonsoleille".

Eniten mietityttää se, miksei ihmisten anneta rauhassa pelata niitä konsoleita/pelejä mitä haluaa. Jos saa kiksejä zombien teurastamisesta, fine. Jos taas Marion pebasta, fine. Ei se teidän elämäänne kummiskaan kosketa mitenkään, niin miksi huitoa tyhjää?

Lainaus:Painkilleristä sentään nautin, kun siinä oli kunnon asenne (ei hiipimistä, ei pelottelua, ei kikkailua, vain hevi ja minigun).

Painkiller on kyllä hyvä räiskintäpeli. Se on sitä aivot hyllylle ja menoksi meininkiä missä ei tarvitse strategisoida millä ja miten saa toisen hengiltä.

Sanon vaan sen että ilman karkkiväripelejä olisi Gamecube varmaankin melkei konkurssissa (vaikka se ei sellaiseen voikkaan mennä)