No niin, tänne siis kaikenlaista keskustelua keikoista (niin jos joku idiootti ei tajunnut, niin keikalla tarkoitan konserttia). Millä keikoilla olet ollut, fiiliksiä/arvosteluja keikoista (näitä odotan), mitä keikkaa odotat jne.
Luulisi, että tästä jonkinlaista keskustelua saataisiin aikaan, kun kerta täällä näyttää olevan näinkin paljon musiikin ystäviä.

Vuonna 2004 kävin seuraavilla keikoilla: (plussan edessä olevia lähdin katsomaan)

-Bad Religion (USA) + No Shame @ Nosturi 6.5
-Flogging Molly (USA) + Deep Insight @ Tavastia 31.8
-Lars Frederiksen and the Bastards (USA) + the Heartaches (BEL) , Wasted @ Nosturi 18.9
-Endstand , On A Solid Rock + Frivolvol @ Semifinal 12.11
-Wasted, Evilsons + Fortiez , Off the Wagon @ Stella Star 19.11

Tulen kirjoittamaan ainakin Bad Religionin keikasta arvostelun niin pian kuin ehdin, myös parista muusta olisi tavoitteena edes jotain raapustaa, jos ei muuta niin kopioin Punk-triidiin kirjoittamani lyhyet keikkafiilistelyt tänne.


Edit: vuonna 2005 koettua
-No Shame, Hero Dishonest, the Heartburns, Bad Machine + Melrose, Damn Seagulls @ Tavastia & Semifinal 15.1
-Evilsons, FlippinŽ Beans, 7th Legion + Anal Thunder @ Semifinal 21.1
-Converse-kerho (eti ite esiintyjät) @ Tavastia 4.2
-Wasted + Brigade, Elinvoima @ Semifinal 24.2
-Bombshell Rocks (SWE), Endstand, Wasted @ Nosturi 12.3

Menisin jollekkin CMX:än keikalle jos ikä riittäisi.

Aika harvoin on konserteissa tullut käytyä. Joskus yläasteaikana kävin katsomassa ainakin Bomfunk MC's :siä.

Tänä kesänä olin kuitenkin Tuska Open Air Metal Festivaleilla. Hyviä bändejä oli paljon ja tunnelma muutenkin katossa. Hauskaa piisasi sen verran, että ensi vuonna luultavasti menen uudestaan.

Koko viime kesän kohokohta ja odotuksen aihe oli Yön keikka 23.7, ja kyllä oli odottamisen arvoinen, aivan mahtava fiilis, keikan kruunasi vielä Daffylta(kitaristilta) saamani plektra, ilmeisesti bongasi tosifanin eturivistä

edit. typoja

No parhaat keikat millä on tullut käytyä ovat:

Paris @ Nosturi
Guru @ Kaapelitehdas
James Brown @ Pori Jazz

Rammstein - Hartwall areenalla 24.11.2004


”Hartwall areenalla on muuten 415 vessaa”. Tämän tuiki tärkeän tiedon meille tarjosi eräs areenalla työskentelevä naisihminen, jonka pöytään päädyimme Lapin Kulta ravintolassa, valmistautuessamme edessä olevaan Rammsteinin konserttiin. Oli hänellä tuon tiedon lisäksi mielenkiintoisempaakin kerrottavaa, hän kun oli nähnyt konsertin järjestelyt aitiopaikalta. Rammstein oli saapunut Helsinkiin liki sadan hengen ja kahdentoista rekka-auton kokoonpanolla, tuoden mukanaan mm. kaksi omaa generaattoria, areena ei kai kyennyt tarjoamaan riittävästi sähköä. Palotarkastajakin oli käynyt paikalla useaan otteeseen, lisäksi palokunnan yksikkö päivystäisi koko konsertin ajan areenan välittömässä läheisyydessä. Nämä tiedot pistivät väkisinkin suupielet kaartumaan hymyyn, hyvä ja näyttävä konsertti olisi edessä.

Alkuun täytyy myöntää pari seikkaa. Ensinnäkään noin kymmenen vuotta sitten melko huonolla menestyksellä suoritetut saksanopinnot eivät juurikaan auta ymmärtämään sanoituksista kuin sanan sieltä toisen täältä. Toinen asia on, että ulkomusiikillisilla seikoilla on h e l v e t i n m o i n e n merkitys. Mitä väliä sillä on jos ei tajua mistä lauletaan, kun sanomaa kuitenkin korostetaan kymmenmetrisellä tulisuihkulla?

Tässä siis lähtökohdat illan konserttiin. Kyseessä oli allekirjoittaneelle ensimmäinen Rammsteinin keikka, tähän asti kokemukset ovat rajoittuneet Live Aus Berlin dvd:n vuoden 1998 keikkaan, joka sekin oli upeaa nähtävää.

Lämmittelybändin osan oli tällä kertaa saanut italialainen Exilia. Onneksi tuli katsottua edes muutama biisi, bändi oli näet hyvä. Bändin musiikki oli nykyajalle tyypillistä muka vihaista Nu-metallia(Limp Bizkit tyyliin) rastapäisellä naislaulajalla. Meininki oli yllättävän tiukkaa, yhtye olisi ehkä ansainnut nimensä edes muutamaan mainokseen. Monellakaan ei tuntunut olevan hajuakaan siitä, että paikalla edes on lämppäri.

Tasan luvatulla kellonlyömällä lavalle asteli liuta miehiä solmiot kaulassaan ja taskulamput käsissään. Juuri näissä asuissahan Rammstein on patsastellut lähes jokaisen metallilehden haastatteluissa. Yleisö repesi huutamaan, ennen kuin ehti huomata miesten olevan vain roudareita. Samalla hetkellä lavan edessä ollut kangas putosi alas, takaa paljastui valtava lavarakennelma ja Reise, Reisen ensitahdit jyrähtivät soimaan. Samaan tahtiin kankaan kanssa putosi arvostelijan leukakin, heti oli nähtävissä, että ennakko-odotukset tulevat täyttymään. Edellinen yhtye jota olen areenalla katsomassa oli metallilegenda Iron Maiden. Kaikki kunnia Maidenille, mutta tämän näkeminen sai Maidenin pahvisen linnan näyttämään juuri siltä mitä se olikin, vain pahviselta linnalta.

Rammsteinin musiikki tietysti toimi kuin tauti. Vaikka kuvittelin, että puolet biiseistä on minulle outoja, niin ilokseni näin ei ollutkaan. Tutut ja ei niin tutut biisit seurasivat toisiaan, yhtään huonoa esitystä ei joukkoon mahtunut. Yleisöön taisi upota parhaiten nyt jo tuotannon vanhempaa päätä edustava Du Hast, sekä uudelta levyltä löytyvä America. Näiden aikana rupesivat viimeisetkin perseet kohoamaan irti areenan penkeistä.

Musiikki siis oli loistavaa, mutta kokonaan oman lukunsa ansaitsee yhtyeen tarjoama show. Esitys kulki kuin suuri teatterinäytelmä, usein kappaleen loputtua lava pimeni, laulaja Til Lindeman astui liukuovista lavan taakse, sillä aikaa lavaa viriteltiin uudestaan ja uuden kappaleen alussa oli taas tarjolla jotain uutta nähtävää. Pellen ja alistettavan rooli oli varattu kosketinsoittajalle, Mein Teil kappaleen hän soitti valtavassa padassa jota Lindeman lämmitti kymmenmetrisillä tulisuihkuilla, irtokättä heilutellen. Lavalla nähtiin vaikka millaista valoa ja teatteria, mutta ennen kaikkea tulta! Liekkejä tuli milloin rumpukapuloista, lavanreunasta, kitaristien käsistä, katosta tai oikeastaan joka paikasta. Rammstein nimikkokappaleen aikana Lindemania ei enää sytytetty tuleen kuteen aiemmin, tällä kertaa hänellä oli käsissään liekinheittimet, joilla hän ampui viisitoistametrisiä liekkejä ilmaan. Lämpö tuntui kasvoilla yläkatsomoon saakka! Kaverini sanoja lainaten: ”Ajetaanko kotiin bensa-aseman kautta?”

Rammstein sitä mitä yleisö oli tullut hakemaan, kaksi tuntia tiukkaa asiaa saksalaisella julmuudella, tarkkuudella, ilman puuduttavia ja yleisön persettä nuoleskelevia välispiikkejä, yleisön laulattamisia tai muuta kliseitä. Tällä kertaa rahalleen sai todella vastinetta. Hieno bändi, hieno show!

Bad Religion Nosturissa 6.5.2004

Yksi elämäni onnellisimmista hetkistä koitti, kun kuulin Bad Religionin tulevan Suomeen. En voi korostaa kylliksi yhtyeen vaikutusta sekä ajatusmaailmaani että musiikkimakuuni. Ilman Bad Religionia en olisi käynyt muillakaan luettelemillani keikoilla. Odotukset olivat siis älyttömän korkealla, kun lähdimme kaveriltani bussilla Helsinkiin erittäin lämpimänä toukokuun iltana.

Kotimainen No Shame sai kunnian toimia punkpappojen lämppärinä ja ihan hyvin pojat homman hoitivatkin, kun pari rivillistä punkkareita otti pogoilemalla ilon irti alusta asti. Olin kuunnellut ennen keikkaa muutamia yhtyeen mp3:sia ja osasin sentään viimeisenä tulleen Xionin laulaa mukana, mutta luonnollisesti odotin pääyhtyettä niin paljon, etten oikein jaksanut keskittyä lämppäriin. No, No Shame tulee bongattua 15.1 Tavastialla ja sillon olen varmasti vahvemmin menossa mukana.

No Shamen lopetettua alkoi kutkuttavan jännittävä odotus. Olimme arvioineet No Shamen setin pidemmäksi, joten olisimme voineet jäädä istuskelemaan syrjään vähän pidemmäksikin aikaa, mutta väliäkö tuolla.

Hauska juttu sinäänsä, että vaikka silmä kovana vahtasin lavalle, en ehtinyt huomata bändin jätkiä ennenkuin Fuck Armageddon...This is Hell:in legendaarinen kitarariffi alkoi. Ja sitten meikäläistä vietiin. Yleisö räjähti saman tien ja älyttömän suuri liike (tai ainakin liikkeen yritys) alkoi ahtaassa tilassa. Vähän lyhyehkönä ja "punk-kokemattomana" olin vähän hukassa, mutta ei se mitään. Piti vaan huutaa sanoja niin paljon mukana kuin pystyi ja töniä kaikkia niin paljon kun lähti. Heti ekan kappaleen jälkeen räväyttivät papat soimaan Supersonic-kappaleen toiseksi uusimmalta levyltään eikä meno rauhoittunut tippaakaan. Hauska nippelitieto, joka kertoo yhtyeen uran hienoudesta on se, että kahdella ensimmäisellä kappaleella oli 20 vuotta ikäeroa. Kolmannen kappaleen, legendaarisen No Controlin aikana sain yleisösurffaajasta päähäni enkä nähnyt kaveriani tämän kappaleen jälkeen koko loppukeikan aikana.

Punkpapat soittivat vielä muutaman klassikon ennenkuin oli aika siirtyä kesäkuussa julkaistuun (tuolla hetkellä siis vielä julkaistavaan) The Empire Strikes First-levyyn, jonka kappaleita yhtye esitti Suomessa ensimmäisen kerran ikinä livenä. Ja ihan hyvinhän sekin sujui, varsinkin levyn avausraita, mainio Sinister Rouge sai ainakin meikäläisen sekaisin. Toisaalta niin saivat muutkin klassikot, joita bändi soitti, kuten Infected, Atomic Garden, Do What You Want ja I Want To Conquer the World, vain muutamia mainitakseni.

Yhtye veti siis todella hittipitoisen setin totaalisen tinkimättömällä asenteella. Täytyy myöntää, että ennen keikkaa pelkäsin ihan vähän, josko nelikymppiset heput ovat sittenkin vähän liian vanhoja lavalle, mutta *****n marjat, näistä herroista ei virta lopu. Nokkamies (ja minun idolini) Greg Graffin nuoleskeli jopa osittain melko vilpittömän oloisesti yleisöä sopivissa määrin, mutta muisti toki aukoa myös päätään Suomen jääkiekkomaajoukkueelle, joka oli aiemmin päivällä hävinnyt Kanadalle.

En ole koskaan nähnyt niin intohimoista yleisöä kuin kyseisellä keikalla, mihin varmasti vaikuttavat suhteellisen kalliit liput (29e) ja se, että liput myytiin loppuun parissa tunnissa. Kaikki riehuivat musiikin tahdissa ja huusivat kappaleen sanoja minkä ehtivät.

Keikan jälkeen kävelimme kaverini kanssa bussipysäkille hiestä läpimärkinä, korvat soiden, paikat hajalla ja pirun tyytyväisinä. Sen lisäksi, että näin suosikkibändini vetävän loistavan setin erinomaisen taidokkaasti, opin myös miten mukavaa hikisiin ihmisiin törmäileminen nopean musiikin tahdissa voi olla.

Settilista:

Fuck Armageddon...This Is Hell
Supersonic
No Control
Kyoto Now!
----Tauko, tämän jälkeen biisit eivät ole järjestyksessä---
I Want To Conquer the World
Atomic Garden
Anesthesia
Sinister Rouge
Los Angeles is Burning
Prove It
Recipe For Hate
WeŽre Only Gonna Die
CanŽt Stop It
All There Is
GodŽs Love
Epiphany
Do What You Want
Generator
The Empire Strikes First
Sanity
Best For You
Infected
Sorrow
----Tästä lähtien loppujärjestys on oikein---
21st Century (Digital Boy)
Encore:
Along The Way
American Jesus
Punk Rock Song

Kuvia keikalta

collarbone rokkas nosturissa.
oon aiemmin ollu dio:n keikalla ja alice cooperin keikalla.
ei tuu muita mieleen. kaikki oli ihan älyttömän hyviä ;)

Nightwish @ Kitee, Tosin lämppäri Timo Rautiainen oli parempi.

Tässä muutamia, (vähän muokattuja) keikkafiilistelyjä Punk-triidistä:

Flogging Molly Tavastialla 31.8.2004

Lämppärinä toiminut Deep Insight oli harvinaisen huono valinta. Reipasta irkkupunkkia kuuntelemaan tullut yleisö ei odotetusti lämmennyt emorokille, vaikka pojat ihan kohtalaisesti lavalla pyörivätkin. Itse pääesiintyjän saavuttua meininki olikin ihan toista. Keikan aloittaneesta Drunken Lullabiesista lähtien meininki oli huipussaan. Lauloin(=huusin) mukana ja meuhkasin melkoisella antaumuksella, laulamisesta en tiedä, mutta ainakin riehuin enemmän kuin Bad Religionin keikalla. Varsinkin lopussa oli todella kova meno mm. DevilŽs Dancefloorin aikana. Ja tietenkiin viimeiseen biisiin pistettiin kaikki energia väsymyksestä ja kivusta huolimatta. Bändi oli odotetusti hyvässä vireessä ja soitti kaikki ne klassikot mitä odotinkin ja muutaman päälle. Nokkamies Dave King on kyllä uskomaton showmies. Kadotin muuten vyöni keikalla, samalla putosi ostamani FM-paita, jonka päälle kuitenkin onneksi tallasin myöhemmin ja näin ollen sain sen takaisin.
Eli v*tun hauskaa oli, tosin BR:n keikka pysyy (aika odotetusti) vielä voittamattomana. Yleisö oli pääosin todella hyvin mukana, vaikka "sivustakatsojiakin" oli aika paljon.

Lars Frederiksen and the Bastards Nosturissa 18.9.2004

Lars Frederiksen and the Bastards rokkasi pirun. Lyhyen jammailun jälkeen rävähti Dead American soimaan ja sen jälkeen kaikki olikin yhtä juhlaa. Heti alkusointujen rävähdettyä ilmoille piti tietenkin töniä itsensä pari metriä eteenpäin ja näin ollen ei taas tullut kaveria nähtyä koko keikalla. Bastardsit soittivat lähestulkoon kaikki levyttämänsä biisit (laskujeni mukaan vain 4 jäi puuttumaan) sekä encoressa 3 Ramones-biisiä Johnnyn kunniaksi! Uskomattoman hienoa, vetivät yhden biisin jokaiselle kuolleelle Ramonelle. Eli joku vajaat 30 biisiä kuultiin. Yhdessä(kin) vaiheessa meinasi kuolema koittaa, kun vetivät kolme biisiä (Skins, Punx, Drunx, Fight ja Blind Ambition) putkeen, kaikki tajuttoman nopeita ja lyhyitä räväytyksiä. Olin muuten eka joka ehti yleisösurffaamaan, tosin aika oli neitsytlentoni, alle 3 sekunnin kuluttua olin jo rämähtänyt maihin. Mutta ei se mitään, heti oli kavereita auttamassa ylös.

Lars on kyllä melkoinen showmies ja yleisö tuntui rakastavan häntä yli kaiken. Mies lupasi, ettei odota toista kahdeksaa vuotta ennenkuin vierailee maassamme seuraavan kerran. Saisi tuoda joskus sen toisenkin yhtyeensä tänne pohjolan perukoille.

Mitäs muuta? Ostin paidan, the Heartaches vakuutti lämppärinä, Lars omisti muistaakseni Skunx-biisin Hanoi Rocksille, yllättävän paljon naispuolisia ihmisiä tappelemassa pitissä sekä muutama liian kännissä oleva tyyppi jotka eivät varmasti muista keikasta mitään.

Endstand, On A Solid Rock Semifinalissa 12.11.2004

No niin, tulipa sitten käytyä ensimmäistä kertaa hardcorekeikalla. Illan areenana toiminut Semifinal on todella tiivis paikka, paikka vetää vain 150 henkeä. Ennen keikkojen alkua kävimme ostamassa On A Solid Rock-paidat, yhtyeen laulaja toimi tietenkin myyjänä ja etsi meille ystävällisesti oikean kokoiset paidat Siwan muovipussista. "Aitoo".

Ensimmäisenä soittanut Frivolvol ei herättänyt meikäläisessä(kään)
juuri minkäänlaisia fiiliksiä, perusrääkymishardcorea. Yleisö ei juuri innostunut.

Seurvaana soittikin sitten se bändi jota meikäläinen lähti katsomaan, eli On A Solid Rock. Nämä pojat saivatkin melkoisen mosh pitin aikaan. Hyvää musiikkia ja väkivaltaa, mikäs sen kivempaa. Tosin siinä vaiheessa kun pitkät skinit huitoivat nyrkeillä ja potkivat niin paljon kun lähtee oli hupi meikäläisestä kaukana. Tällainen käyttäytyminenhän on kai ihan yleistä hc-keikoilla, mutta meikäläinen pitää enemmän sellaisesta riehumisesta, minkä tavoitteena ei ole satuttaa kaikkia. No, pahemmin ei käynyt ja pääasiassa riehuminen oli kuitenkin erittäin kivaa. Niin ja OASR esiintyi pirun hyvin, jos ei vielä tullut kaikille selväksi. Valitettavasti OASR lopetti uransa vähän aikaa sitten, mutta onneksi tuli edes kerran bändi bongattua livenä. Paras hardcorebändi meikäläisen mielestä ja livenäkin pirun kova.

Tämän jälkeen olikin aika hakea vettä ja levätä. Illan pääesiintyjä Endstand kapusi lauteille, mutta pittiin ei ollut mikään kauhea kiire, sen verran olivat voimat lopussa. Ehkä Suomen suosituimman hardcorebändin musiikki kuulosti sivustakin kuunneltuna ihan kivalta, mutta pitihän sitä lopussa tunkea pittiin riehumaan. Endstandin pitissä ei nyrkit ja jalat heiluneet siihen tahtiin kuin On A Solid Rockin aikana, mutta meno oli silti vauhdikasta.

Ei ollenkaan hullummin käytetty 5 euroa, voisi perjantain kuluttaa huonomminkin. Kotiintuomisina kuhmu otsassa, kaksi hikistä t-paitaa ja vähän verinen sukka. Opin myös hardcoresta seuraavaa: suurin riehuminen ei suinkaan tapahdu biisien nopeimmissa kohdissa, vaan hitaammissa, "junnaavimmissa" kohdissa, joissa nyrkkejä voi heiluttaa rytmin tahdissa. Aina sitä oppii jotain uutta.

Kun nyt aiheen vierestä mennään, niin olkoon.

Paras keikkani - siis olin itse soittamassa - oli vuoden 2003 Ankkarock. Yleisökin oli aivan valtava: noin 30 henkeä. Soitin kaksi kertaa samoilla festareilla. Kuinka moni voi sanoa samaa? Ei se soitto siinä kuitenkaan pääasiassa ollut vaan Hanoi Rocksin ja The Scorpionsin näkeminen, niin ja backstage -passit. Ilmaista juotavaa ja julkkiksia!

Pitäisiköhän mennä äidinkielen tunneille?

Metallican keikalla Stadikalla ja The Unholy Alliance (Slipknot & Slayer) Helsingin Jäähallilla. Molemmat oli jotain ihan tajutonta. En tosin muista Metallican keikasta mitään. Ja pännii edelleenkin, koska en tiennyt sillon mitään biisien nimiä. Slayerin keikalle olin sitten varautunut ja tiesin kaikki o/. Haluaisi nyt mennä molempia uudelleen. :P

Pitää varmaan vääntäytyä Semifinaliin 21.1, vaikka huumoripitoinen pääesiintyjä epäilyttääkin, esiintyjät:

-Anal Thunder
-Evilsons
-FlippinŽ Beans
-7th Legion

K-18, hinta 6e

Ja huhujen mukaan RŽnŽP-Festivaaleilla (Tavastialla 15.1) esiintyy jo mainitsemieni bändien lisäksi myös punkrockŽnŽrollia soittava Bad Machine.

Edit:
Suomen paras bändi (nyt kun On A Solid Rock lopetti) Wasted esiintyy Semifinalissa 24.2. Sinne siis.

Edit #2:
R'n'P Festival ylpeänä esittää:
22:00 The Heartburns (Semifinal)
22:30 Melrose (Tavastia)
23:05 Bad Machine (Semifinal)
23:35 No Shame (Tavastia)
00:15 Hero Dishonest (Semifinal)
01:00 Damn Seagulls (Tavastia)

Näköjään levisivät festarit tänäkin vuonna myös Semifinaliin. Mukavaa.

Loistavaa menoa eilen. STOP. Yleisö lämpeni valitettavan hitaasti, mutta varmasti. STOP. Kädet ihan hajalla, ei jaksa kirjoittaa. STOP. Melrosea en katsonut kuin pari biisiä, ihan kivaa rokkia ja Damn Seagulls jäi kokonaan väliin kunnon loppumisen ja bussiin ehtimisen vuoksi. STOP. No Shame on kyllä rautaisen kova liveakti. STOP. Jäävesi Semifinalissa 0e, Tavastialla euron. STOP.

Tulipa koettua viime perjantaina ylivoimaisesti huonoin keikka elämäni aikana, kun menimme Tavastialle katsomaan Converse-kerhoa, eli kotimaista ramopunk-soitantaa. Ne bändit, jotka näimme (Häiriköt ja Rehtorit) soittivat tosiaan ihan kivasti, mutta yleisö oli niin ******* aneemista kuin olla ja voi. Pakostakin herää pieni ikärasismi sisimmissä, kun joutuu vätystelemään keski-ikäisen yleisön joukossa. Kaiken lisäksi keikka maksoi vielä kympin + 2e narikka, mikä on aika hemmetisti siihen nähden, että pari viikkoa aikaisemmin maksoin 6e sangen mainiosta illasta Semifinalissa.

No jokatapauksessa tätä odotan innolla:

12.3 2005 klo. 21.00 Nosturi Helsinki

BOMBSHELL ROCKS (swe)
WASTED
ENDSTAND
+ yllätysohjelmaa

10 euroa, ennakot Tiketti
ei ikärajaa, anniskelualue