Ei ruoka maistu,ei saa unta millään kun ajatukset valvottaa, väsymys, ja ei oikein mikään inspaa. Juuri tämmönen olo on mulla 8kk kestävä suhde avovaimooni on ohi.Syyksi hän sanoo kyllästyminen seurusteluun mutta ei minuun? hmm saa miettimään että tossakohan on kaikki syyt,mutta muita ei kuulema ole.Tämä tuli kun kirkkaalta taivaalta ja nytten vain suru on läsnä.Asutaan vielä yhessä kunnes löytää uuden asunnon.Syksyllä varaamamme matka teneriffalle: lähtöpäivä perjantaina.Pakko lähtee kun se on kerran maksettu vaikka helppoa sielä hänen kanssa ei tule olemaan.Onko muilla samantapaisia kokemuksia tai ylensäkkin jätettynä olemisesta. Olen 24v ja hän on 18v

ei kannata deittailla penikoitten kanssa. Teinimuijjilla mieli ailahtelee miten sattuu. Kyllä se siitä sitten kun saat sen potkittua ulos asunnosta Matkan voit yrittää myydä vaikka jossain netti(huuto)kaupassa.

Ukko, dämn rait.

Tiedän tunteen, sellaista ei soisi kenellekkään. Itselleni on käynyt juuri pari kertaa niin, että kun hetkeksi tuuduttautuu suhteen tyytyväisyyteen, tulee ero kuin isku naamaa vasten. Ilman syytä, ilman selitystä. Jotain selitysta aina on, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitä tapahtui. Olen tullut siihen tulokseen, että en ikinä ala seurustelemaan itseäni nuorempien tyttöjen kanssa. Alle parikymppisillä on paljon opeteltavaa vaikka ne luulevat tietävänsä jo elämästä kaiken. Kyllä se ajan myötä helpottuu niin huomaat, että hän ei ollut oikea sinulle.

Ompas täällä viikolla tullut paljon masentavia aiheita, keksikää jotakin hauskaa.

Ei tosiaan kannata odottaa mitään pysyvämpää suhdetta lukioikäisen typsyn kanssa. Elämä on muutenkin paljon helpompaa reippaan parikymppisen kanssa. Kokemusta on.

Älkääs nyt yleistäkö, oikeasti. Ihmisiä ON erilaisia.

Radikus on aivan oikeassa. Jotkut löytävät oman puoliskonsa jo alle parikymppisinä, mutta kyllähän siinä usein niin käy, jos oikein aikaisin alkaa seurustelemaan vakavasti, että ennemmin tai myöhemmin jompi kumpi haluaa katsastella myös muita vaihtoehtoja.

Ei muuta kuin lippu korkealle! Teneriffaltahan voi löytyä joku mukava lomaromanssi, joka vie ajatuksia vähän muualle.

Hyvin samanlaista valitettavaa tapausta olen saanut seurata varsin läheltä tässä, joskin vielä pidemmän seurustelun ja yhteiselon jälkeen. Toiselle osapuolelle tilanne tuli aivan yllättäen, ja kyllä se otti koville - enkä ihmettele. Syykin oli hyvin samanlainen, liikaa oltu yhdessä ja elämä jää elämättä. Nuorena oli siinäkin alettu yksissä olla, molemmat hädin tuskin kahdeksaatoista.

Mutta tosiaan, niin kornilta kuin se kuulostaakin, elämä jatkuu. Kunhan pääsette fyysisestikin vähän etäämmälle ja lähdet taas katselemaan ympärillesi, huomannet että maailmalla on kaikenlaista muutakin tarjottavaa. Toisaalta kannattaa ottaa paha olo vastaan silloin kun se tulee, eikä kerätä sisälleen.

Niin ja Radikus: Onhan niitä ihmisiä erilaisia, ja monet ovat onnellisesti edelleen teini-iässä kohtaamansa rakkauden kanssa. Noin kokemuksen perusteella kuitenkin näyttää siltä, että suhde onnistuu paremmin kun molemmilla on omat juoksut jo juostuna ja kokemusta mm. yksinään asumisesta. Suoraan isin/äiskän luota oman kullan luokse näyttää olevan ainakin yksi huono resepti.

Sitäpaitsi toi kyseinen tytsä varmaan palaa vielä luoksesi. Hän perusteli että hän olisi kyllästynyt seurusteluun, mutta ei sinuun. Miten 18v tyttö voi kyllästyä seurusteluun, ajan kuluessa innostuu taas ja palaa luoksesi.

Olen tässä päättänyt...yksi kaverini deittailee(11.v mielestäni omituista)...toinen on ihastunut(niinku mäkin...)...mutta nyt tulee mulle vähä vastoinkäymisii et ootan kyl ylä-asteelle ja rupeen vasta sitte...

Radikus jaksaa mainita Lisan ainakin kerran pari päivässä, ja päinvastoin joten tähän ei ole mitään moittimista. "Toivottavasti heillä on hyvä elämä edessään", jos se näinkin naiivisti ilmaistaan.

Loser tekee hullun virheen ja luulee että kun ikää on 15, jäävät muut huolet taakse ja voi tällöin kuolata tyttöjen perään.

Ei sitä vielä lukioiässäkään tarvitse mitään tyttöjä vierelleen, seikka on saletti.

Lainaus:

Ei sitä vielä lukioiässäkään tarvitse mitään tyttöjä vierelleen, seikka on saletti.

Aina samaa mieltä duplo.


[Pienihme muokkasi tätä viestiä 30.01.2002 klo 21:28]

Jättäminen ja jätetyksi tuleminen on elämää... Sitä tapahtuu joka päivä. Ikähän ei sinänsä ole mikään ratkaiseva asia, mutta mitä nuorempi sitä varmemmin vakavaa suhdetta ei kannata harkita. Nuorenahan se menohalu on kovimmillaan. Uusia kokemuksia halutaan koko ajan - Mikään ei riitä! Mutta kun ikää kertyy niin olo rauhottuu... Tosin ei allekirjottaneella tämä paikkaansa pitäne Hirveesti menohaluja on nam vaikka jo yli 30 ikää ! Mutta kuten joku joskus on sanonut - Jokaiselle se oikea jossain on... Ja sitte sitä narahtaa!

Yksi huono resepti on myös palata entisiä jälkiä takaisin. Ei tule sellainen liitto onnistumaan. Tietenkin joskus niinkin käy, mutta silloin ei siinä välillä saa olla kummallakaan muita. Se ihmisen mustasukkaisuus ei hyväksy aina edes entisiä. No, eihän niistä tarvitse puhua.

Sarjassamme: En ole katkera, mutta...

Osa 1. Naiset pettää, Musiikki ei koskaan.


ps. siispä käynnistän sekvensserin...

Hmm...
Näin kokemuksen pohjalta voin sanoa nuorille, että hyvähän sitä on yrittää. Myöhemmin ainakin tietää mitä se suunnilleen on. Minäkin kerran kokeilin ja huomasin ettei toiste kannata samanlaista "alatko olee"-leikkiä alkamaan pelata.

Ei sitä nuorten "deittailemista" oikein edes seurusteluksi voi kutsua. Se on lähinnä tutustumista toiseen sukupuoleen myöhempää elämää varten.

Joten nuoret, tyttöjä/poikia saa katsella ihan vapaasti (Ja on hyväkin), mutta siinä iässä ei kannata vielä vakavaksi heittäytyä.

Nainen = Rahareikä, riesa, p*rkele.

Henkilökohtaisesti vihaan sitä ajatusta, että ottaisin elämänkumppanin, joka voisi vaikuttaa kotonani, vapaa-ajallani, jopa jääkaapillani. Kenelläkään ei ole oikeutta koskea tavaroihini, vaikka aviossa olisinkin, en vain voi niellä sitä ajatusta että joku nainen(minun tapauksessani, en ole homo) räpläisi tavaroitani ollessani töissä, kaljalla, missä vaan. Inhoan naisen ajattelutapaa ja sitä, miten naiset ovat koko ajan touhuamassa jotakin. Järjestää hyllyä, cd levyjäni, jääkaappiani, vessaani, sänkyäni. Per*ele ne on minun tavaroita ei niihin eukot saa koskea! Ja sitä ylenpalttista nalkutusta, puhelimessa tuntikausia juoruamista, liiasta televisionkatselusta huomauttelemista, lihan syönnistä motkotusta, muija tulee syömään ja lyö tofut ja salaatit pöytään ja yrittää myrkyttää minun pihviäkin kasviksilla. Yleensäkkin aamulla samassa pöydässä syömistä. En kestä katsella vinkuvaa akkaa aamulla, kuinka hän yksin kätisee että ehtiikö töihin, ehtiikö meikata jne.. P*rkele se olen minä herra asunnossani, sinne ei kukaan ulkopuolinen ole tervetullut vakituisesti asumaan. Se on paikka, jossa saa raskaan työpäivän jälkeen mennä, ottaa jääkaapista oluen, ottaa kaukosäätimen käteen, mikä löytyy tutusta paikasta sohvan nurkasta, eikä sitä ole kukaan jonnekkin helevetin kaappiin piilottanut, saan avata television ja katsoa jääkiekkoa niin paljon kuin sielu sietää, eikä tarvitse kello 17 jälkeen alkaa kuuntelemaan eukon mäkätyksiä että hän haluaisi katsella jotakin turhia sarjoja. Saa katsoa sitä rauhassa, vaikka perhana kellon ympäri jos haluaa, eikä kukaan minua häiritse. Ja voin lähteä mieluusti lomamatkalle haluamaani paikkaan, ei tarvitse turhaan 5 tonnia maksaa siitä, kun eukko haluaa Italiaan katsomaan kulttuurinähtävyyksiä ja muita häkkyröitä, kun itsellä tekisi mieli ajella autolla vaikka halki USA:n, mikä on todistetusti mahdotonta alituiseen kitisevän naaras eläjän kanssa. Päätän itse asioistani, eikä kukaan muu niihin voi vaikuttaa, nyt ja tulevaisuudessa.

Oma rauha, oma talo, oma kunnia. Ei naaraita taloon ilman käsirautoja, muuten löydät vielä aamulla pöydällä olleen sanomalehden paperinkeräyslootasta, vaikka et aviisia olisi edes ehtinyt lukea.



[Papa_Bear muokkasi tätä viestiä 30.01.2002 klo 23:28]

hehhe... Jos mä alottasin ton (loistavan) palopuheen emännälle... en kerkeis varmaan paria lausetta sanoa, kun tulis jo kaulimesta...

... kaulin... pitää... mennä....

onneks emäntä on Mikkelissä...

(Naisten vastaisku)

Henk. koht inhottaa ajatus ottaa kumppanikseen elämänkumppaniksi sian, jota mieheksi kutsutaan. Siellä se vaan istuisi päivät pitkät piereskelle, sotkien ja katsoen lätkää ja urheilutuloksia tekstiteeveestä. Aina kun sitä pääsisi kotiin niin olisi kasa likaisia sukkia ympäri asuntoa ja vessanpöntön istuin ylhäällä. Minua inhottaa miesten sotkuisuus, huolettomuus ja kaikenkattava typeryys. Hemmetti kun ne on heti valittamassa jos haluaa jotain vähän terveellisempää syödä ja tunkee itsensä täyteen munissa paistettua pihviä. No kuoleepa ainakin aikaisemmin.

Hemmettivieköön, minä olen se joka tässä asunnossa määrään. Kukaan ei koske minun telkkariini, minun jääkaappiini tai minun tietokoneeseeni ilman lupaa. Ja silti ne ovat joka päivä tuhruisten sormenjälkien peitossa. Ja puhelimessakaan ei saa puhua kun herra tahtoo kuulla mitä Jokerit teki ja milloin.

Ei sitä nainen kertakaikkiaan vain kestä herätä joka aamu kuorsaavan piikkisian vierestä. Meikatakkin pitäisi ehtiä kaiken muun touhun seassa ja siellä se istuu ajamassa partaa jo toistakymmentä minuuttia. Hemmetti, kun tulen töistä haluan olla rauhassa ja ottaa jääteetä ja katsella Salattuja elämiä, ilman jotakuta vaihtamassa kanavaa mainoskatkolla nähdäkseen paljonko on JYP - Lukko ottelun välitilanne.

Ja kun loman maksan ihan itse, en jaksaisi millään maksaa 5k ylimääräistä jotta päästäisiin katsomaan Jalkapallon MM-finaalia. Mielummin menen Venetsiaan ja ostan lisaa posliinikoristeita, luonnollisesti päästen halvemmalla.

Oma rauha, oma talo, oma kunnia. Ei sikoja taloon ilman kaulapantaa, muuten löydät vessanpöntön istuimen jälleen ylhäällä.

(Läppä läppänä )

Lizgo, Voikun oot söpö

On todistettu, että IHMISEN paras ystävä on koira, sitten tulee vasta nainen.

kiitoksia kaikille vastanneille, ihan mielenkiintoisia kommentteja tuli ja onneksi se naisnäkökulmakin tuli sieltä esille Ehkä hieman aiheesta poiketen lähti tämä keskustelu liikkeelle.Mutta joka tapauksessa nytten on asiat paremmin kuin viimeksi,viimeaikoina ajattelin että en lähe koko matkalle kun tiedän sen olevan yhtä *******ä kunnes hän sanoi että ostaisko joku kaveri sen matkan, noh suureksi hämmästykseksi sanoin että etkö sinä sitten lähekkään?, ja näin huomasin myös hänen olevan samoilla linjoilla ajatuksissani eli hänkin tietävän matkasta tulevan yhtä *******ä.Noh lopulta päästiin kumpaakin mielyttävään ratkaisuun, eli minä lähden parhaani kaverin kanssa matkalle huomenna, ja emäntä jää kotia uutia kotia itselensä samalla katsastelemaan mutta, hieman yllätyin hänen helpotusta jotenkin tuntuu että nyt on kaikki hyvin nauretaan ja mykkäkoulusta ei ole tietookaan.Ehkä se halus musta eroon ja olla rauhassa näitten tunnekuohoisten päivien takia.Mutta se kun näin hänen olevan tyytyväinen riitti minulle ja uskon että mulla on kaverini kanssa myös hubaa,luvatiin toisilimme kirjoitella ja kysellä muutenkin aktiivisesti kuulumisia,että kaikki hyvin lopulta. Yhteistä tulevaisuutta en usko että meillä enää on muuta kuin ystävyyden merkeissä mutta se riittää minulle ystävyyskin on todella hieno asia ja ehkä me pärjäämmekin paremmin ystävinä.Kirjoittelen lisää miten matka meni ja muutenkin kuulumisia.Pärjäilkää pelihullut

Juuh, eiköhän se elämä löydä taas tiensä.

Huomasin muuten allekirjoituksesi, 86 oli kaunis vuosi

Lainaus:
31.01.2002 klo 08:45, Radikus kirjoitti:
86 oli kaunis vuosi

Tuo oli hyvä

-VeltTo