Tämä ei välttämättä liity pettämiseen, joten päätin ottaa siitää aiheen...

Ennen vanhaa kaikki oli itsestään selvää. Lehmästä tuli maitoa, Naimisiin mentiin ja sillä oli jopa jotain merkitystä...

Nykyään maito tulee tölkistä ja kihloja ostellaan heti illalla, kun koulusta päästään. Meneepähän opintotuki sentään johonkin kiinteään omaisuuteen. heh.

Tiedän tämän, koska puhun nyt kokemuksen syvähköllä rintamaäänellä...
Been there, done that...

Ja mitä siihen seksiin tulee... kaikki on nykyään vapaata. Ja jos ei ole, niin huomenna sitten. Parisuhteesta on lähinnä tullut iso kaunis kiven mötky, jota kannetaan mukana lähinnä vain siksi, että se tuntuu tutulta ja turvalliselta.

Seksi saman partnerin kanssa (enkä nyt tarkoita sitä moottorisahaa, pojat) alkaa maistua puulta ja halu kokeilla jotain uutta ja virkistävää kasvaa koko ajan.

Bailumestat ja yökerhot... Sinne! ja yhtäkkiä elämä tuntuu alkaneen uudestaan. Mikään ei tunnu enää pahalta, kun se (Fabio / Karita Tuomola) täydelliset ja ennen kaikkea potentiaaliset muodot omaava henkilö painautuu yhä lähemmmäksi...

Kokemuksia, kokemuksia.... uusia kokemuksia... se on kuin huumetta... tarvitaan uusi annos... ja sitten isompi annos... huomaat olevasi koukussa, mutta who cares? life tastes good...

Tätä on Don Juanismi... ja me kaikki elämme sen aikakautta... halusimme tai emme... minä henkilökohtaisesti toivon ja pistän käteni ristiin rukoillen, että pystyisimme pitämään siitä ihmisestä kiinni, joka todella välittää...

... ei riitä, että sängyssä on kivaa tai että rakastaa isosti ja suurella liekillä... Ennemmin tai myöhemmin tulee vaihe, jolloin kysymme: Miksi minä rakastan häntä?

Sillä kun se hetki koittaa, helpottaa kummasti, jos on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia... oli se sitten pleikkarin peluuta tai postimerkkien keräilyä... Ja suurin asia... pystymmekö vain olemaan ja loikoilemaan? Vain hengitys ja toisen ihmisen sydämen lyönnit säestävät yhteistä iltaa... voi kuinka toivonkaan, että pystymme...


huh... kyllä helpotti...

Puhut asiaa. Ei lisättävää.

"Juu-u, näin on!"

Eipä ole minullakaan juuri mitään lisättävää.

Anteeks... ei ollu tarkotus tehdä tästä mitään ihmissuhde palstaa (ref.Helmi) ... pääasia, että sain sen sanottua... heh...

DHS-News:
Hirvi paloi poroksi Hollolassa...

Aika sanattomaksi tuota lukiessa meni, mutta mitä hittoa, eihän asia ole minulle edes ajankohtainen...

-Kt

joo. Ei mitään lisättävää.

Hyvin puhuttu. Clap!

Ihan tässä menee sanattomaksi Hienoa..

Lainaus:
30.01.2002 klo 15:16, Lobkix kirjoitti:
Anteeks... ei ollu tarkotus tehdä tästä mitään ihmissuhde palstaa (ref.Helmi) ... pääasia, että sain sen sanottua... heh...

No ainakin minä puhun paljon mieluummin tällaisista järkevistä aiheista kuin siitä, että kuka on peelo ja mistä saa poltettua pelejä.

Clap, Clap!

Olisin sanonut saman asian, mutten olisi osannut sanoa sitä noin hyvin.

Tämäntyyppisiä aiheita tarvitaan lisää (siis tasoltaan korkeita).

Järkevää teksitiä. Lisäisin kuitenkin sen että kasvamiseen kuuluu tuo bailailu. Harvoinhan se ensimmäinen suhde on pysyvä. Kyllä elämää pitää myös opetella. Sitä ei opi olemalla nurkassa.
En nyt tarkoita että tarvitsee mennä pää kolmantena jalkana ympäri kapakoita ja muita rientoja. Pitäisi pitää järki niissäkin hommissa.
Elämään kuuluu pettymyksetkin. Kokemalla erilaisia ihmis suhteita pystyy ehkä löytämään sen tasapainoisen suhteen. Silloin osaa erottaa seksin ja rakkauden toisistaan. Kyllä ensimmäiset suhteet pyörivät pääasiallisesti seksin ympärillä. Kokemalla oppii tuntemaan itsensä ja tietämään mitä hakee, millaisen kumppanin haluaa. Silloin osaa arvostaa toista ihmistä. Hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.

Tuo oli korkeatasoista kirjoitusta.
Juuri tuollainen on nykyään vähissä, mutta yksi joukossamme oli se joka tuon kirjoitti.

Kertakaikkiaan Lobkix:lle kumarran syvästi... Sait juuri kaiken kunnioitukseni tuolla kirjoituksella! Kerrankin sai lukea jotain joka pisti kylmät väreet selkäpiitäni vasten kulkemaan...

Noh noh... kaverit... eihän tässä nyt mitään... ops:" border="0" /> (melkein punastuu)

Eihän toi nyt mikään Pulitzer arvonen sentään ollu... heh... mutta kiitoksia kaikille kannustavasta kommentista *kumartaa*... hyvä, että kelpas...

Ja siitä olen samaa mieltä, että kaikkien meidän on omat juoksumme juostava... kukaan ei voi meille niitä kokemuksia sanoilla syöttää...


[Lobkix muokkasi tätä viestiä 31.01.2002 klo 09:53]

nykyään mennään kihloihin jo 15 vuotiaana. Tiedän 3 tapausta.
Rakkaus on näköjään sokeaa, sillä kun isi maksaa 100 tonnin häät ja arki alkaa niin ei mene montaa viikkoa kun on jo muija yökerholla ja ukko päissään kotona. Sitten rustataan eropaperit ja se puolen vuoden pakollinen "sovitteluaika" vielä kärsitään, sitten lähetään uutta etsimään ja sama homma..

Emäntä lähti viime syksynä Mikkeliin opiskelemaan sille uudelle "Kulttuuri"-linjalle...

Kyllähän tässä on saanut laittaa omat prioriteetit ihan uuteen järjestykseen... Ei voikaan enää köllähtää vierekkäin makoilemaan aina kun siltä tuntuu... tai mennä saunaan puolen tunnin varoitus-ajalla...

Ja mikä pahinta; sekin aika, mikä tuli vietettyä yhdessä, kuluu nyt pääasiassa koneiden parissa... joten tarttis tehdä jotain... se Info-Paasto olis kova juttu...


[Lobkix muokkasi tätä viestiä 31.01.2002 klo 09:39]

Välillä sitä vaan miettii, mitä tavalliset ihmiset tekevät sillä aikaa, kun meikäläinen esimerkiksi säveltää musiikkia...

Ihmisillä on niin erilaisia tottumuksia ja tapoja purkaa stressiä...

Mikä on sinun tapasi purkaa "paineita"...?

Ainiiin... ja alkomahooli on tietysti ihan oma stoorinsa... jotkut käyttävät sitä vain päästäkseen vauhtiin... joillekin se on itse tarkoitus...

Tapa purkaa stressiä...

Yleensä pistän musiikin soimaan ja nappasen lattialta kirjan ja alan lukea, tai sitten etsi sitten kovia kokeneen HB:n ja alan suttaamaan jotain. Toisinaan kirjoittelen turhanpäiväisiä.

-Kt

Tapa purkaa stressiä...

Hirvee känni tietenkin!

asia teksti. Ei voi muuta sanoa jatka samaan malliin.