Lainaus:03.07.2006 Abelius kirjoitti:

Lainaus:03.07.2006 Twisti kirjoitti:
Vitut nyt mitää kuolemaa ajatella, nyt eletää maapallolla.

Pää puskassa on kiva elää. Odottaa se viikatemies sinuakin.

Itse en ole kauheata angstia kuolemisesta ottanut, loppujen lopuksi jokainen ihminen ennen 40 ikävuottaan pitää itseään alitajuisesti jotenkin kuolemattomana. Vaikka nk. tapakristitty olenkin ja Jumalaan uskon, toivon ja uskon ettei mitään raamatun, koraanin tai muun vastaavan kuvaamaa taivasta olisi. Olisi vain paljon helpompaa ajatella ateistin tapaan, että kaikki päättyy kuolemaan.

Tuntuu että ateistien katsomus kuolemaan vain lisää pelkoa siitä. Nimittäin jos elämä lopullisesti päättyy kuoleman jälkeen niin eihän kukaan uskalla kuolla. Kukaan ei uskalla enää pelastaa pikkutyttöä uppoavasta autosta mikä on syöksynyt sillalta koska pelkää omaa kuolemaa ja uskoo että kaikki päättyy siihen.

Ihmisen elämä voi loppua minä hetkenä hyvänsä. Mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän se saattaa askarruttaa, koska on suurempi riski kuolla vanhuuteen. Ihmisten pitäisi elää vanhaksi että ehtivät kokea kaikenlaista, mutta ei liian vanhaksi. Kun he eivät enään jaksa elää kunnolla, he tietävät että kuolevat pian. Ja ehkä se ei heille olekaan niin paha asia. Kaikkihan kuitenkin haluavat kuoleman jälkeistä elämää... The truth is out there...

Jos kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen, niin rupeaa mietittyttämään minkä ikäisiä siellä ollaan, tunnetaanko läheiset enää jne.

Minusta tämä on kiintoisa teoria:

Kuoleman jälkeen synnytään uudestaan.
Jos olet elänyt hyvin pääset uudestaan ihmiseksi tai joksikin arvostetuksi eläimeksi, jos huonosti niin ehkä bakteeriksi ja muuksi hiireksi.
Edellisestä elämästä kaikki muistot tietenkin poistetaan.

Lainaus:03.07.2006 Jaaspa kirjoitti:
Minusta tämä on kiintoisa teoria:

Kuoleman jälkeen synnytään uudestaan.
Jos olet elänyt hyvin pääset uudestaan ihmiseksi tai joksikin arvostetuksi eläimeksi, jos huonosti niin ehkä bakteeriksi ja muuksi hiireksi.
Edellisestä elämästä kaikki muistot tietenkin poistetaan.

Sitä sanotaan karmaksi. Tosin itse en henkilökohtaisesti pidä lehmää korkeimpana eliömuotona.

Itse uskon sen sijaan kiertoteoriaan. Kaikki kiertää, miksei elämäkin?

Aamu -> Päivä -> Ilta -> Yö -> Aamu...
Kevät -> Kesä -> Syksy -> Talvi -> Kevät...
Big Bang -> Big Crunch -> Big Bang...
Syntymä -> Elämä -> Kuolema -> Limbo -> Syntymä...

hmm.. no veikkaisin että kuoleman jälkeen on saman laista kun ennen syntymääkin. Ei tätä voi oikeen selittää että muutkin ymmärtäisi mutta näin olen aina kuoleman ajatellut. Eli kun kuolee ni "tuntuu" samalta kun ennen syntymää eli ei mitään. Vähemmän ku ei mitään.. [[[[[[synnyt-> elämä ->kuolet]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]]

Mitäs sitä kuolemaa pelkäämään, joka tapauksessa täältä kuitenkin jossain välissä lähdetään?

Oma kantani tähän kiertokulku-asiaan on, ettei sellaista ole. Ja vaikka olisikin kiertokulkua, niin mitä väliä sillä on, jos kaikki muistot kuitenkin pyyhkiytyvät pois? Ei meikäläistä ainakaan haittaa vaikka olisin ties mikä sontiainen toisessa elämässäni, koska en kuitenkaan muista tuosta koko elämästä yhtikäs mitään.

Toivon että sitten kun kuolen niin pääsen ikuisiksiajoiksi taivaaseen, ei himottaisi elää toista 100 vuotta uudestaan tavallisena pulliaisena. Kuolemassa sillee mitää pelättävää oo kunhan se ei ole erittäin hidas ja tuskallinen.

Lainaus:03.07.2006 Paavali5 kirjoitti:
Tuntuu että ateistien katsomus kuolemaan vain lisää pelkoa siitä. Nimittäin jos elämä lopullisesti päättyy kuoleman jälkeen niin eihän kukaan uskalla kuolla. Kukaan ei uskalla enää pelastaa pikkutyttöä uppoavasta autosta mikä on syöksynyt sillalta koska pelkää omaa kuolemaa ja uskoo että kaikki päättyy siihen.

Minulle tieto siitä, että kaikki päättyy kuoleman jälkeen tuo eräänlaisen helpotuksen. Kun makaan kuolinvuoteellani(tai sitten missä hyvänsä, viimeisillä sekunneilla) haluan tietää että enää ei ole mitään vastuuta, ei mitään, pelkkä hiljaisuus ja tiedottomuus.

Tätä viimeistä onnelaa odotellessa käytän ainoan elämäni parhaiten hyväkseni, elän hillitysti täysillä. Tieto siitä, että kaikki loppuu kuolinvuoteella, antaa vain lisämotiivin tähän elämäntyyliin. Mielestäni tämä on siis paras vaihtoehto.

PS: Minä ainakin pelastaisin tytön. Jos kuolen, tiedän kuolevani hyvän asian puolesta. Jos en, tiedän onnistuneeni.