Lainaus:28.07.2005 ITIKKA kirjoitti:
Kumpi teistä tuntuisi pahemmalta:
- Sinulle kerrotaan, että kuolet 1-2kk päästä,
- Sinulle kerrotaan, että kuolet noin 3 vuoden päästä?
Olettaen tietysti, että kertoja on sitten täysin oikeassa ja sinä tiedät sen itsekin.

Minun mielestä kolmen vuoden päässä tapahtuma kuolema on paljon pahempi "rangaistus" kuin parin kuukauden päästä.

3v pääst ja orgiat päälle 24/7

Kuolema on vanhan loppu ja uuden alku, se voi olla tuskallinen tai tuskaton ja kuolema ei ole hyvä eikä paha.
Kuolema vain on, sillä se on elämän kiertokulun loppu.

On se jännää ajatella et kun kuolee ni mitäs sit? Kaikki loppuu oman elämän osalta...Ei enää kavereita,perhettä eikä mitään.Se kaikki vain loppuu....On se jännää ajatella...

En oikee tiiä kuuluuko tää tänne, mutta mitä te teette jos joku sukulaine kuolee. mulla on mummu kuolemassa ja kaikki tuntuu menevän ******s
neuvoja?

En mitään erikoista tee.

ai ai... Elämää suurempi kysymys

Lainaus:25.09.2005 Jeiska kirjoitti:
En oikee tiiä kuuluuko tää tänne, mutta mitä te teette jos joku sukulaine kuolee. mulla on mummu kuolemassa ja kaikki tuntuu menevän ******s
neuvoja?

Osanottoni mummusi vuoksi

Jaa-a. Jokainen meistä reagoi läheisen kuolemaan eritavalla. Isäni kuoltua kesällä oli sitä aluksi vaikeata ymmärtää. Sitä se on kyllä vieläkin.

Ensimmäiseksi tuli suru. Se oli jollakin tapaa, miten sen nyt sanoisin... se oli ikään kuin olisi ollut kävelemässä synkässä, kylmässä ja pimeässä syysmetsässä. Sitä alkoi näkemään itsestään vain huonoimpia puolia ja mielen täytti viha itseään kohtaan sekä tulevaisuuden näkymien hämärtyminen. Aloin saamaan sellaisia ajatuksia jotka todenteolla säikäyttivät minut. Siinä vaiheessa käännyin ystävieni ja ammatti-ihmisten puoleen.

Saatuani purettua "pollaani" ystävilleni ja lääkärille, olen päässyt pois sieltä "pimeästä metsästä" ja aurinko on jälleen alkanut paistamaan.

Jeiska, kaikkein tärkeintä on olla lähimmäistesi tukena nyt ja varsinkin sitten, kun mummusi aika koittaa. Vastaavasti he ovat myös sinun tukenasi. Yksin ei pidä missään nimessä jäädä.

Toivotan voimia ja jaksamista sinulle ja sukulaisillesi.

PS. Toivottavasti tästä oli edes jotain apua...

Oliha siitä. Pari tuntia sitte se otettii koneista ja toivo heitettii

Lainaus:25.09.2005 Jeiska kirjoitti:
Oliha siitä. Pari tuntia sitte se otettii koneista ja toivo heitettii

Lainaus:25.09.2005 Jeiska kirjoitti:
Oliha siitä. Pari tuntia sitte se otettii koneista ja toivo heitettii

Otan osaa yksi oma sukulaisenikin kuollut tuolla tavalla.

En tiedä miltä tuntuu, joko se voi olla sellane et kaikki paino putoaa harteilta ja saa melkei orksmin :p tai sitten se sattuu niin pirusti.

OT haluatteko päänne kipeäksi, miettikää jos kuolette ja kuoleman jälkeen ei ole elämää niin mitä sitten tapahtuu? Jääkö ihmisen mieli vain johonki pimeyteen ajattelemaan yksinään?

kuoleman merkitys minulle: luonnolinen asia jonka jokaisen on kohdattava, ei aiheuta pelkoa

Kuolema on aika outo käsite minulle. En nyt varsinaisesti "pidä" siitä (en kyllä pelkääkään, se on luonnollista ja kullakin on aikansa, niin nuorena kuin vanhanakin) että joku kuolee jne. mutta aiheena se on mielenkiintoinen ja tykkään puhua siitä. (en siis mitenkään negatiivisena asiana) Kellään muilla samoja tunteita kuolemasta?

Friikki olo...
Kohta tulee valkotakkiset.

Jumalan tiet ovat tuntemattomat.

Ku te mietitte että mitä tapahtuu kuoleman jälkee, että mitenkä se on, jääkö tyhjyyteen jne. Ei sitä ihmismieli voikaan ajatella sellasta.
Tässä vaihtoehto: Taivas ja ******* (Kadotus).

Siellä maan alla jokainen mätänee ja maatuu kun aika koittaa

Toivottavasti en kuole ainakaan 40:een vuoteen. Kaikki varmaan tietävät sen, että mitä kuolema on.

Mäpäs en mätänekkään! Ainakaan jos mun läheiset kunnioittaa mun viimeistä toivetta, eli tuhkaamista.

Kuolema on kuin vuoropohjainen roolipeli. Vuoroaan saa aina odottaa liian kauan.

On se aika omituinen juttu.Välillä uskoo että eihän kuoleman jälkeen minnekkään joudu,mut sit ajattelee että eihän ajatus ja henki tosta vaa voi lähtee.Jotkut on kai väittäny että juuri ennen kuolemaa tulee joku valkonen käytävä ja pääset taivaaseen...Olis kiva tietää miten käy.

En tiedä onko taivasta ja *******ä, mut ei ihminen kuolleena ainakaan mitään mustaa näe ikusesti. Jonnekki sielu joutuu.

Ihminen on liian viisas tajuamaan sitä, että ei tunne mitään, ei näe mitään ja mitään ei ole(vai onko kenties jotakin?) Vähän sama asia on, että misää on avaruus, minkä sisällä avaruus on?...

Lainaus:10.03.2006 GameR- kirjoitti:
Ihminen on liian viisas tajuamaan sitä, että ei tunne mitään, ei näe mitään ja mitään ei ole(vai onko kenties jotakin?) Vähän sama asia on, että misää on avaruus, minkä sisällä avaruus on?...

Ihminen on liian tyhmä ymmärtämään sitä.

Itse en haluaisi kuolla vielä, kun tuntuu koko ajan, että olisi vielä jotain tehtävää, että en tavallaan olisi vielä valmis.

Tämä on varmaan sopivin aihe kertoa asia:

Eräs kaverini kuoli eilen sydänkohtaukseen. Hän oli toinen kaksosista ja vähän heikompi (hänellä oli pienestä asti heikko sydän). Kun kuulin hänen kuolemastaan tuli tyhjä olo: en enää näe häntä enää. Hän oli erittäin mukava tyyppi, johon en ollut ehtinyt vielä tutustua tarpeeksi. Minua asia järkyttää, mutta varmasti eniten hänen kaksoisveljeä, pikkuveljeä ja vanhempia. Koulussa pidettiin muistotilaisuus hänen muistokseen ja kuulin käytäviltä myös naurua. Joku idiootti siellä vaan huuteli "se kuoli sydäriin, se kuoli sydäriin..." ja tämä yksin jääänyt kaksoisveli vielä kuulikin sen. Raivostuttaa tämmöset tyypit jotka eivät kunnioita yhtään tämmöisiä tapauksia.