Lainaus:15.05.2006 sampsi kirjoitti:
Tämä on varmaan sopivin aihe kertoa asia:

Eräs kaverini kuoli eilen sydänkohtaukseen. Hän oli toinen kaksosista ja vähän heikompi (hänellä oli pienestä asti heikko sydän). Kun kuulin hänen kuolemastaan tuli tyhjä olo: en enää näe häntä enää. Hän oli erittäin mukava tyyppi, johon en ollut ehtinyt vielä tutustua tarpeeksi. Minua asia järkyttää, mutta varmasti eniten hänen kaksoisveljeä, pikkuveljeä ja vanhempia. Koulussa pidettiin muistotilaisuus hänen muistokseen ja kuulin käytäviltä myös naurua. Joku idiootti siellä vaan huuteli "se kuoli sydäriin, se kuoli sydäriin..." ja tämä yksin jääänyt kaksoisveli vielä kuulikin sen. Raivostuttaa tämmöset tyypit jotka eivät kunnioita yhtään tämmöisiä tapauksia.

Munista kattoon p*kl!!!
Mut asiaan: En mä mielellään kuolis, viitaten aloitus viestiin...

Tulin tuossa ajatelleeksi, että jos tämä maanpäällinen elämä on vain tälläinen "eteinen" taivaaseen. Että täällä meidät ensin kasvatetaan viisaiksi ja ajatteleviksi, ennen kuin pääsemme sinne "paratiisiin". Toivoisin, että asiat olisi tuolla tavalla, niin ei tarvitsisi murehtia lähimmäisen kuolemasta, vaan paremminkin olla iloinen siitä.

Mutta sitten jos mennään tieteellisten kaavojen mukaan, niin kun me kuolemme, eli ruumis on mennyt liian heikkoon kuntoon, me sammumme, kuin palanut hehkulamppu. Emmekää enää ikinä aisti mitään. Olemme olemattomia. Tuota ajatellessa tulee hulluksi, kun ajattelee, että ei voi enää ikinä herätä. Mikä on sitten kaiken tarkoitus, jos et pysty enää aistimaan mitään. Onko se sitten 'Game Over'. Kun on pelannut pelejä, niin tuntuisi, että voisi sitten herätä milloin tahansa takaisin, mutta . näin ei ole.

Todellakin tahtoisin uskoa enemmän tuohon ensimmäiseen teoriaan, mutta vakaasti tuntuu, että toinen teoria on lähempänä totuutta. On kyllä pirullista, kun tätä ei voi saada mitenkään selville, paitsi jos ihminen saataisiin jotenkin kuoleman jälkeen herätettyä henkiin, voitaisiin kuunnella, että mitä kuollut on joutunut kokemaan, jos hän sanoo, että kuoli ja heräsi seuraavaksi tässä, sanoisin sen jälkeen, että 'Voi vi**u'.

kiinnostava aihe ku alkaa lukeee jokaisen mielipiteitä, eniten mua kuitenkin askarruttaa kuoleman jälkeinen elämä, jos sitä edes on.

Pe*kele tää on mun tekemä aihe.

Joko tällä meidän kuolemalla on merkitys, tai sitten kaikki on pelkkää sattumaa .

Mä uskon, että Jumala päättää pääseekö taivaaseen, vai joutuuko *******in.
Mutta, jos Jumala ei osaa päättää kumpaan paikkaan laittaisi, niin uskon, että hän laittaa sen ihmisen syntymään uudestaan jonakin toisena elävänä oliona.

Keksin päästäni..

Lainaus:15.05.2006 kwadur kirjoitti:
Pe*kele tää on mun tekemä aihe.

DeathPaladininpas

Lainaus:15.05.2006 Joonas_joonas kirjoitti:
Mutta sitten jos mennään tieteellisten kaavojen mukaan, niin kun me kuolemme, eli ruumis on mennyt liian heikkoon kuntoon, me sammumme, kuin palanut hehkulamppu. Emmekää enää ikinä aisti mitään. Olemme olemattomia. Tuota ajatellessa tulee hulluksi, kun ajattelee, että ei voi enää ikinä herätä. Mikä on sitten kaiken tarkoitus, jos et pysty enää aistimaan mitään. Onko se sitten 'Game Over'. Kun on pelannut pelejä, niin tuntuisi, että voisi sitten herätä milloin tahansa takaisin, mutta . näin ei ole.

Ei, elämä on Sawia, kaiken takana on joku tyyppi. Jos ei onnistu niin tulee "Game Over", ja onnistuneita ei ole. Sitte epäonnistuessa joudutaan huoneeseen jossa on kahle jalassa ja siellä ollaan sitte ikuisesti.

Eikös mulla ole vilkas mielikuvitus vai mitä?

Kuolema kuittaa univelat. Eikö asia ole näin

Hmm kuolema, aikas "noh pelottavakin asia, vaikka se nyt tulee jokaiselle eteen joskus. Luonnollinen asiahan se on kyllä.

Läheisten kuolema on kyllä paha asia, mutta jos miettii että se läheinen ehkä pääsi jonnekkin parempaan paikkaan ja pystyisi jopa uskomaan siihen niin se olisi hyväkin juttu mutta omalta kohalta se olisi viel aikas huono juttu, tässä kun viel nuori olen.

Esimerkki tuosta "onko kuolema paha juttu" kysymyksestä:

Tuossa nyt 5 vuotta sitten mummoni kuoli (isän puolelta(kuolema johtu tupakan poltosta))). Noh me sitä käytiin aina katsomassa sairaalassa, viimesinä päivinä se oli ihan poissa tolaltaan, kun iskä sano sile että se oli sairaalassa se vaan intti vastaan ja intti olevansa jossain ihan muualla...

Tuosta tapahtumasta en saanut kovin hyvää kuvaa kuolemasta...

Niin kun kuolee, miltä se tuntuu??

-Mukavalta *no problems*
-Huonolta *Läheiset Kaverit Rakkaat* (- Odotatko sinä sitten niitä jotssain?)

-Ei tunnu miltään? *siis ei mitn*


Kuolemahan on aika kiehtova juttu

Miksi ihmiselle muka pitäisi olla mitään kuoleman jälkeen?
Sen takia kun autat muita ihmisiä?
Pitäisikö ihmisenkin noudattaa "luonno lakeja" ?
Miksi tuntuu "lämpimältä" sisällä kun autat muita ihmisiä? onko se juuri sitä hyvän tekemistä millä saat lipun sinne jonnekkin?


Minulla olisi vuorillinen kysymyksiä mutten niitä nyt ala luettelemaan

Sanotaanko vaan että ihminen on pilattu mielikuvituksella, vaikka se onkin hieno asia.

Mutta nyt kun ja jos luette tämän niin kiitos, meinaa juuri osa eläämää oli omistettu minun kirjotukselle

Olen kiitollinen näistä 3-10 min:stä

Kiitos Vastatkaa minun kysymyksiin ** Olisi mukava lukea mitä mieltä itse olette asiasta

Sitten pikku sToori tähän (olette saattaneet kuulla tämän äikän tunnilla):


Kaksi äidinkielen professoria päättivät yhtenä kauniina kesä iltana mennä rannalle ja kasata kaikki mahdolliset maailman Teemat.Noh teemojahan löytyi heti kymmeniä, rakkaus, rakastuminun,parisuhteet, rakastuminen etc. .Professorit alkoivat miettimään ja päättivät alkaa kokoamaan Teemoja eri ryhmiin, rakastuminen,parisuhteet kuuluivat rakkausteemoihin. Pitkän hetken jälkeen listalle jäi enää Elämä ja Kuolema. Vanhempi professori yli viivasi Kuoleman ja sanoi:

"Kuolema on osa elämää."


Thank U.

Itsekin olen ollut sellaisessa hyvässä asemassa että tähänkin asti olen saanut pitää kaikki läheiset täällä elämässä mukana. Jonkun lähisukulaisen lopullista poismenoa on vaikea kuvitella kokematta että millaiselta se tuntuu, pitääkin toivoa että välttyisin sellaiselta kokemukselta vielä mahdollisimman pitkään.

Kuolemahan on luonnollinen ja väistämätön asia...joskus siihen on aikaa jollakin tavalla sopeutua ja varautua(vaikka tuskin se hirveän hyvin koskaan onnistuu), kun taas joskus se vaan tulee täysin yllättäen ja julmastikin.(se se vasta paha onkin). Mielestäni muutenkin asia on niin että jos kuolee vaikka vanhana ihmisenä vanhuuteen tai sairauteen niin se on luonnollista, mutta jos kuolee vaikka jonkun väkivallan takia niin se on luonnotonta....ikävä vain että sitäkin tapahtuu ja paljon.

Elämästä ei vain selviä hengissä.

Lainaus:15.05.2006 siivap kirjoitti:
kiinnostava aihe ku alkaa lukeee jokaisen mielipiteitä, eniten mua kuitenkin askarruttaa kuoleman jälkeinen elämä, jos sitä edes on.

Niin minuakin.

Minulle kuolema on hyvin tavallinen asia. Ei väliä milloin kuolee koska lopulta joutuu kohtaamaan sen kumminkin ja kuolinvuoteella 50 vuotta tuntuu yhdeltä minuutilta. Kuolemaa ei pidä ottaa vakavasti, se saavuttaa jokaisen ihmisen aikanaan ja on osa elämää.

Edit: väärä aihe.

Lainaus:16.05.2006 Paavali5 kirjoitti:
Minulle kuolema on hyvin tavallinen asia. Ei väliä milloin kuolee koska lopulta joutuu kohtaamaan sen kumminkin ja kuolinvuoteella 50 vuotta tuntuu yhdeltä minuutilta. Kuolemaa ei pidä ottaa vakavasti, se saavuttaa jokaisen ihmisen aikanaan ja on osa elämää.

Aivan. Se on vain ajan kysymys. Se voi tulla vastaan vartin päästä tai monen kymmenen vuoden kuluttua.

Minun mummo kuoli eilen...

Lainaus:15.05.2006 Joonas_joonas kirjoitti:
jos ihminen saataisiin jotenkin kuoleman jälkeen herätettyä henkiin, voitaisiin kuunnella, että mitä kuollut on joutunut kokemaan, jos hän sanoo, että kuoli ja heräsi seuraavaksi tässä, sanoisin sen jälkeen, että 'Voi vi**u'.

Repesin tolle

Lainaus:02.07.2006 nami kirjoitti:
Minun mummo kuoli eilen...

Otan osaa... =(

Lainaus:15.05.2006 NachoMan kirjoitti:
Pe*kele tää on mun tekemä aihe.

Lainaus:02.07.2006 nami kirjoitti:
Minun mummo kuoli eilen...

oliko läski

Lainaus:03.07.2006 TerraX kirjoitti:

Lainaus:02.07.2006 nami kirjoitti:
Minun mummo kuoli eilen...

oliko läski

No tuopa oli hauska juttu.
Otan osaa nami

Ite oon aina vaan miettiny, että näkeekö ihminen muka elämänsä 30 sekunnissa kun kuolee. Saa olla aika pirunmoista pikakelaamista.

Itsellä en vielä ole joutunut kokemaan sitä kun joku lähimmäinen kuolee tai ainakaan sen ikäisenä ei ole kukaan kuollut että olisin niinku ajatellu sitä sillee you know. P*ska fiilis varmaan... Varsinkin jos kuolee joku jonka kanssa on lähes joka päivä tekemisissä.

Pelottaa ajatella koko asiaa, tähän aikaa yöstä. Ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa, sillä jokainen ihminen saavuttaa sen jossain kohtaa elämässään.

Minua rupesi askarruttamaan se ihminen, joka tuli tänään pilaamaan ruokanautintoni Hesburgerissa kertomalla jeesus tarinoita.
Hän sanoi jotain, että ellemme usko jeesukseen joudumme h3lv3ttiin ja jos uskomme, niin jotkut enkelit vievät meidät taivaisiin.
Rupesi vain mietityttämään koko juttu, että mistä sellainen jeesustelija sellaista päähän on saanut..

..Mutta elämänsä kullakin.

Vitut nyt mitää kuolemaa ajatella, nyt eletää maapallolla.

Lainaus:03.07.2006 Twisti kirjoitti:
Vitut nyt mitää kuolemaa ajatella, nyt eletää maapallolla.

Pää puskassa on kiva elää. Odottaa se viikatemies sinuakin.

Itse en ole kauheata angstia kuolemisesta ottanut, loppujen lopuksi jokainen ihminen ennen 40 ikävuottaan pitää itseään alitajuisesti jotenkin kuolemattomana. Vaikka nk. tapakristitty olenkin ja Jumalaan uskon, toivon ja uskon ettei mitään raamatun, koraanin tai muun vastaavan kuvaamaa taivasta olisi. Olisi vain paljon helpompaa ajatella ateistin tapaan, että kaikki päättyy kuolemaan.