Itse kyllä odotan tuota Remake versiota ihan innolla Kunhan eivät pilaa pelin mahtavaa tunnelmaa, sitä pelkään ainoastaan.

Lainaus:17.04.2006 HideoMiyamoto kirjoitti:

Lainaus:17.04.2006 jehu kirjoitti:
RE4 minulla oli cubelle mutta se oli mielestäni kontrolleiltaan kankea. Miten SH pelisarjassa kontrollit yleensä toimii? Ja sehän on samalla tavalla kolmannessa persoonassa kuten RE:t?

Kiitos vastauksista (jos niitä tulee).

Resident Evil 4 kontrollien kankeus on ihan tarkoituksellista

Silent hillit ovat kyllä samasta 3:sta persoonasta kuin RE 1-CV, 4:ssa taas on ihan uusi ja paremmin toimiva kamera.
Kontrollit eivät ole niin kankeat kuin RE sarjassa mutta ei ne hahmot kuitenkaan mitään prince of Persiaa matki
Omasta mielestäni Silent Hillit ovat tunnelmaltaan,pelattavuudeltaa,ääniltään ja kaikin puolin muutenkin parempia kuin RE 1-CV, mutta RE4 vie kyllä kauhupeligenren niin uudelle tasolle että jää Silent Hillit nuolemaan näppejään.
Varsinkin jos haluat hyvin ahdistavia pelikokemuksia suosittelen SH kokoelman ostamista

Tuosta vaan pitää sen verran sanoa, että ei muuten vie. RE4:n tavaravalikko ja hahmon ohjattavuus sekä kamerakulma toki voittavat SH:n vastaavat käyttömukavuudeltaan, mutta oikeastaan en edes ole niin varma, onko täydellisten kontrollien tavoittelu OIKEISSA kauhupeleissä pelitunnelmaa parantava asia. Kun koko kauhugenren kantavana ideana on kuitenkin kirjallisuudessa, elokuvissa ja roolipeleissäkin panna sankari selkeästi altavastaajan asemaan(erityisesti H.P. Lovecraftin tarinoissa/niihin pohjautuvissa pelisysteemeissä), tietynlainen epäreilujen kuvakulmien ja kankeahkon ohjattavuuden yhdistelmä tuntuisi kuuluvan asiaan.

RE4 edustaa puhtaasti korkeaoktaanista toimintaviihdettä höystettynä b-kauhuelementeillä, ja koska toteutus asettaa sen hyvin lähelle fps -pelejä, tuo kontrollien höyläys toki sopii kuvaan.

Mitä tuohon SH:n remakeen tulee, odotan kyllä sitä mielenkiinnolla. Ilmeisesti tarkoituksena oli elokuvaa seuraten muuttaa päähenkilö naiseksi, joten jonkin verran taitaa tarina kuitenkin muuttua siitä alkuperäisestä. Eli alkuperäisen omistavien ei kannata kiikutella aarrettansa divariin uuden alta. SH5:ttä odottelen vielä innokkaammin, jotta pääsisi tarinalinja jatkumaan...Ja toki kiinnostaa nähdä, miltä uuden sukupolven koneet saavat SH-pelin näyttämään ja tuntumaan.

Kukas aikoo ostaa ton
http://konsolinet.fi/shop/public/showproduct.php?pid=2300&PHPSESSID=216b5147d485e2fda44ec860ac064258

Itel ei oo ps2:sta ja omistankin kyl 2 ja 4. Mut tosi hyvä paketti jos jollain ei oo ja super halpa!

Lainaus:28.04.2006 Toshio kirjoitti:
Kukas aikoo ostaa ton
http://konsolinet.fi/shop/public/showproduct.php?pid=2300&PHPSESSID=216b5147d485e2fda44ec860ac064258

Itel ei oo ps2:sta ja omistankin kyl 2 ja 4. Mut tosi hyvä paketti jos jollain ei oo ja super halpa!

Joo, todella halpa paketti kyllä. Miinuksena kylläkin se, että melko varmasti tuossa on samanlainen pakkaustapa kyseessä kuin leffapuolellakin useiden leffojen paketeissa: niillä ei ole omia, erillisiä kansia. Ostajasta sitten riippuu, häiritseekö se. Itselläni ei ole tuolle paketille tarvetta.

Lainaus:28.04.2006 Toshio kirjoitti:
Kukas aikoo ostaa ton
http://konsolinet.fi/shop/public/showproduct.php?pid=2300&PHPSESSID=216b5147d485e2fda44ec860ac064258

Minä.

Lainaus:28.04.2006 jehu kirjoitti:

Lainaus:28.04.2006 Toshio kirjoitti:
Kukas aikoo ostaa ton
*http://vitun_pitka_linkki.html*

Minä.

Kuin myös. Saanpahan yhdellä iskulla loputkin uupuvat osat kokoelmaani.

Onkohan joku jo saanut tuon kokoelman ? kun itse sen tilasin tiltin nettikaupasta ja siellä sen julkaisupäivä on siiretty 11.5 ?? jos olet jo saanut niin mistä tilasit.

Lainaus:03.05.2006 HideoMiyamoto kirjoitti:
Onkohan joku jo saanut tuon kokoelman ? kun itse sen tilasin tiltin nettikaupasta ja siellä sen julkaisupäivä on siiretty 11.5 ?? jos olet jo saanut niin mistä tilasit.

Eräs tuttuni oli tuon tilannut PlayerOnesta ja sai sen pari päivää sitten. Jostain syystä 2 ja 3 eivät hänellä toimi, vaan kone jää raksuttamaan tyhjää levyä lukiessa.

En tule ostamaan, koska kaikki löytyy ykköstä myöten hyllystä. Kakkonen jopa kahteen kertaan. (alkuperäinen+directori). Ehkä tulevaisuudessa vois kympillä ihan fiilistelypohjalta ostaa

Lainaus:07.05.2006 Dr_Funkee kirjoitti:
Eräs tuttuni oli tuon tilannut PlayerOnesta ja sai sen pari päivää sitten. Jostain syystä 2 ja 3 eivät hänellä toimi, vaan kone jää raksuttamaan tyhjää levyä lukiessa.

Hmmm...uusi slim mallin ps2 vai vanha?

Lainaus:17.04.2006 HideoMiyamoto kirjoitti:
Omasta mielestäni Silent Hillit ovat tunnelmaltaan,pelattavuudeltaa,ääniltään ja kaikin puolin muutenkin parempia kuin RE 1-CV, mutta RE4 vie kyllä kauhupeligenren niin uudelle tasolle että jää Silent Hillit nuolemaan näppejään.

Ummm... jos minulta kysytään, niin RE4 ei tuo kyllä mitään uutta kauhupeligenreen. Ainakin minusta pelin pitää olla pelottava, ennen kuin sitä voi sanoa kauhupeliksi. :E

Huh hah hei...joo ei se RE4 kovin pelottavaa tunnelmaa saanut aikaan, tosin pelasin sitä GC:llä todella vähän joten en tiedä mihin se olisi kehittynyt. Lopetin siihen alkuun jossa juostaan sitä kiveä karkuun...

Se täytyy kyllä sanoa että elokuva oli aikamoista huttua. Näytti väkisin väännetyltä ja seurasi liikaa ykkösen juonta. Pelinä se toimi loistavasti mutta elokuvassa siitä katosi se kaikki tunnelma. >Toisin sanoen ihan *****., semmonen meikäläisen näkemys

Jos pelistä tehdään elokuva ja siihen keksitään oma juoni, kaikki valittaa. Jos pelistä tehdään elokuva ja käytetään pelin juonta, kaikki valittaa. Tosin en tuota ole nähnyt joten en muuta sano vielä.

Ja RE4:tä ei voi kukaan tosissaan sanoa kauhupeliksi edelleenkään.

Kyllä voi ja se elokuva oli kyllä loistava

Vihdoinkin onnistuin Silent Hill 1.sen itselleni hankkimaan, ja osaa kyllä olla yhä pelottava peli, vaikka onkin melkoisen vanha. Pelottavuudeltaan ei ehkä 3.sen ja 2.sen tasolle yllä, mutta kyllä tämä 4.sen pelottavuudellaan peittoaa.
Melko alussa olen, siellä koulussa.

Kohti koulun kellaria, mahdanko uskaltaa? () --->

Lainaus:08.05.2006 dominator3 kirjoitti:
Se täytyy kyllä sanoa että elokuva oli aikamoista huttua. Näytti väkisin väännetyltä ja seurasi liikaa ykkösen juonta. Pelinä se toimi loistavasti mutta elokuvassa siitä katosi se kaikki tunnelma. >Toisin sanoen ihan *****., semmonen meikäläisen näkemys

Outoa. Melkein kaikissa arvosteluissa ja kaikki sanonut että juuri tunnelma elokuvassa on loistava. Mutta elokuvaa pilaa huonot repliikit. Pidä se elokuva erillään siitä Silent Hill1:stä.

Pelailin tässä eilen taas vaihteeksi Silent Hill 2:sta ennen nukkumaan menoa. Ikäväkseni huomasin, että pelaaminen alkoi nopeasti väsyttää, kerta osasin kaikki paikat jo ulkoa, eikä varjomaailmakaan enää säväyttänyt.

Sitten keksin jotakin mullistavaa! Ensin tein sen arvattavimman, eli otin kaukosäätimen ja säädin kuvan kirkkautta hivenen alhaisemmaksi, jottei kaikki olisi niin selkeää. No, eihän siitä hupia riittänyt kun pariksi minuutiksi, sitten alkoi taas kyllästyttää. Noh, otin kaukosäätimen uudestaan esille ja tällä kertaa tein kuvasta mustavalkoisen. Hyvä luoja! Miksi ihmeessä peli ei ole oletuksena mustavalkoinen? Tuntui lähes siltä kuin pelaisin peliä ensimmäistä kertaa. Kaikki oli paljon epäselvempää ja tummempaa. Vaikka kaikki tekoni tulivat edelleen ulkomuistista, mielikuvitukseni alkoi todella pelätä pahinta...

Kokeilkaapa siis seuraavaa:
-Kuvan kirkkautta hivenen pienemmäksi
-Värit lähes kokonaan pois (jos ne poistaa kokonaan, menettää esim. veri kokonaan vaikutuksensa
-Jos mahdollista, tee kuvasta sumeampi alentamalla terävyyttä

Nämä kikat ovat kuin luotu ainakin Silent Hill 2:selle. En tiedä osuvatko yksiin muiden sarjan osien tunnelman kanssa.

Joo.. Mä kehotin tehdä noin yhellä foorumilla kans Siit pelist tulee paljon hienompi. Ainakin silent hill4 se apartment paikka on paljon siistimpi ilman värejä ja pelottavampi! 2:ssa en oo vielä kokeillu.

Lainaus:11.05.2006 waruar kirjoitti:
Pelailin tässä eilen taas vaihteeksi Silent Hill 2:sta ennen nukkumaan menoa. Ikäväkseni huomasin, että pelaaminen alkoi nopeasti väsyttää, kerta osasin kaikki paikat jo ulkoa, eikä varjomaailmakaan enää säväyttänyt.

Sitten keksin jotakin mullistavaa! Ensin tein sen arvattavimman, eli otin kaukosäätimen ja säädin kuvan kirkkautta hivenen alhaisemmaksi, jottei kaikki olisi niin selkeää. No, eihän siitä hupia riittänyt kun pariksi minuutiksi, sitten alkoi taas kyllästyttää. Noh, otin kaukosäätimen uudestaan esille ja tällä kertaa tein kuvasta mustavalkoisen. Hyvä luoja! Miksi ihmeessä peli ei ole oletuksena mustavalkoinen? Tuntui lähes siltä kuin pelaisin peliä ensimmäistä kertaa. Kaikki oli paljon epäselvempää ja tummempaa. Vaikka kaikki tekoni tulivat edelleen ulkomuistista, mielikuvitukseni alkoi todella pelätä pahinta...

Kokeilkaapa siis seuraavaa:
-Kuvan kirkkautta hivenen pienemmäksi
-Värit lähes kokonaan pois (jos ne poistaa kokonaan, menettää esim. veri kokonaan vaikutuksensa
-Jos mahdollista, tee kuvasta sumeampi alentamalla terävyyttä

Nämä kikat ovat kuin luotu ainakin Silent Hill 2:selle. En tiedä osuvatko yksiin muiden sarjan osien tunnelman kanssa.

Jotenkin kuulostaa siltä, että ehkä olet jo sitten pelannut ihan riittävän monta kertaa lyhyessä ajassa ks. pelin läpi, jos noin pahasti kyllästyttää normiasetuksilla(en kyllä ymmärrä kuinka noin voi käydä, ellet ole tahkonnut 24/7 -tyyliin vain näitä pelejä pidemmän aikaa). Miten olisi uusi peli? Tuo mustavalkoidea kuulostaa kuolleena syntyneeltä -ainakaan en ikinä lähtisi moista oletusasetukseksi asettamaan(mustavalkoiset kauhuelokuvat eivät vain pelota enää). Saahan sillä varmasti ihan kivoja valon ja varjon vaikutelmia aikaan, mutta korkeintaan bonusominaisuuksiin tuollaisen mätkäisisin.

Ainakin tuoreeltaan ihan varmasti kaikki kauhupelit, siis jos ovat hyvin tehtyjä, toimivat paremmin ihan oikeissa väreissä, oikeilla verenväreillä jne., mutta kai sitten jos kertoja alkaa olla useampi kymmen takana, voi noille kikoille olla käyttöä. Itsellä siihen menee varmaankin hyvinkin pitkä aika. Ja Silent Hill 4 on lähinnä aika puuduttava kun aletaan käydä uudestaan samoissa paikoissa -sitä ei muuta värienkään puute.

P.S. Kuinka usein elokuvien harrastajien kuulee sanovan: "Ei perhana ku tää Evil Dead alkaa olla tylsä näin normaalisti katottuna. Mitäs jos...jee! Mustavalkosenahan tää onki paljo pelottavampi taas...tollei epäselvempi ja sillee..."

Fearfactor, jostain syystä viestisi tuntui kamalan ivaavalta. Mistä syystä?

Mitä tulee Silent Hill 2:seen, se on edelleen paras kauhupeli, sekä toiseksi paras peli mitä olen koskaan pelannut. Se, että peli ei enää pelota, johtuu yksinkertaisesti siitä että osaan pelin ulkoa. Varsinaista kyllästymistä ei tapahtunut, mutta pelasin kuitenkin väsyneenä jo ulkoa opittua peliä.

Ja mustavalkoisuudesta vielä sen verran, että kyllä Konamikin tuntuu tietävän mihin se pystyy. Ikivanhoissa Silent Hill 2-trailereissa käytettiin mustavalkoisuutta pelotusefektinä. Olen varma, että harkitsivat sitä lopulliseen peliinkin.

Minkä ihmeen takia vertaat elokuvia tähän? Jos yrität perustella ivaasi sillä, niin epäonnistut kyllä täysin. Kuten olen jo monessa paikassa sanonut, pelien pelaamista ja elokuvien katsomista ei voi verrata toisiinsa.
Ja suosittelisin testaamaan näitä itse näitä kikkoja, ennen kuin käyt hyppimään silmille.

Lainaus:12.05.2006 waruar kirjoitti:
Fearfactor, jostain syystä viestisi tuntui kamalan ivaavalta. Mistä syystä?

Mitä tulee Silent Hill 2:seen, se on edelleen paras kauhupeli, sekä toiseksi paras peli mitä olen koskaan pelannut. Se, että peli ei enää pelota, johtuu yksinkertaisesti siitä että osaan pelin ulkoa. Varsinaista kyllästymistä ei tapahtunut, mutta pelasin kuitenkin väsyneenä jo ulkoa opittua peliä.

Ja mustavalkoisuudesta vielä sen verran, että kyllä Konamikin tuntuu tietävän mihin se pystyy. Ikivanhoissa Silent Hill 2-trailereissa käytettiin mustavalkoisuutta pelotusefektinä. Olen varma, että harkitsivat sitä lopulliseen peliinkin.

Minkä ihmeen takia vertaat elokuvia tähän? Jos yrität perustella ivaasi sillä, niin epäonnistut kyllä täysin. Kuten olen jo monessa paikassa sanonut, pelien pelaamista ja elokuvien katsomista ei voi verrata toisiinsa.
Ja suosittelisin testaamaan näitä itse näitä kikkoja, ennen kuin käyt hyppimään silmille.

Iva voi toisinaan olla lukijan silmässä. Tällä kertaa tosin pientä (se lasien kanssa hymyilevä pallo viestin lopussa saattoi paljastaa jollekin viestin sävyn)humoristista kritiikkiä oli tarkoitettukin näkymään viestin seasta.
Siitä, miksi se sinusta tuntui "kamalan ivaavalta", minulla ei ole aavistustakaan.

Niin, kyllä pelin voi tietyllä tapaa osata ulkoakin, tietää tarinan ja muistaa etukäteen tulevat tilanteet jne., mutta vaikka itsekin olen aika monta kertaa SH2:n rohjennut läpi pelata, en ole havainnut tuollaista pelottavuuden/ahdistavuuden katoamista. Kyllähän kokemus hieman vähemmän jännittää kun kyse on vaikkapa 10. kerrasta, kun vertaa 1. kertaan, mutta että täytyisi ruveta jollain värien poistamisilla/sumennuksilla kikkailemaan, että saisi kicksinsä pelistä...minusta se kertoo vain siitä, että on aika pelata jotain muuta vaihteeksi(pidemmänkin aikaa).

Mustavalkoisuus VOI toimia nimenomaan tehokeinona joissain kohdissa peliä(kuten takaumissa), mutta että koko peli toteutettaisiin ilman värejä...Minulle se ainakin aiheuttaisi ärsytysefektin; tuntuisi että tekijät ovat oikein yrittäneet tehdä jotain tosi mukataiteellista ja vakavaa, ja sen lisäksi se oikean elämän värien puute estäisi syvemmän uppoutumisen pelimaailmaan. Sillä se hyvin tehokkasti säilyttäisi mielessä sen tosiasian että tämä on vain peliä/fiktiota: oikeassa maailmassa kaikki näkyy väreissä.

Ja ennen kuin itse käyt retostelemaan tietävyydelläsi pelien ja elokuvien luonteesta, niin kerropa MIKSI pelejä ja elokuvia ei missään nimessä voisi millään tavalla vertailla toisiinsa. Tuo elokuvaharrastaja-heittoni oli kyllä ns. huumorilla heitetty, kuten joku saattoi havaitakin, mutta kyllä siinä ihan oli tarkoitus ajattelemisen aihettakin antaa.
Minun käsittääkseni molemmat ovat vielä kehittyviä taidemuotoja, toisessa vain on kyse katsojan/kokijan osallistumisesta tapahtumien kulkuun, toisessa katsoja prosessoi näkemäänsä päänsä sisällä, voimatta vaikuttaa tarinan kulkuun, kenties oppien jotain elämästä, jos käsikirjoittajat ovat osanneet asiansa.

Joo, joissakin peleissä pelaaja pystyy hyvinkin vapaasti vaeltelemaan pelimaailmoissa ja vaikuttamaan pelin etenemiseen moninaisilla tavoilla(mitä elokuvissa luonnollisesti ei voi tehdä). Mutta juurikin näissä puheenaiheena olleissa peleissä, kuten Silent Hillit, tarinat ovat hyvin lineaarisia. Kyllä, niissä on muutama erilainen lopetus, riippuen siitä kuuntelitko jonkun dialogipätkän loppuun tai luitko jonkun kirjeen tms., mutta kaikki on aika tiukasti valmiiseen muottiin rakennettu. Ei kovin kaukana elokuvasta siis ajatuksellisesti. Interaktiivista elokuvaa. Syketaso hieman korkeammalla oman ohjausvastuun vuoksi toki.

Eli vaikka on totta, että katsoja/kokija reagoi vahvemmin tapahtumiin peliä pelatessaan, eivät nämä kaksi ilmaisumuotoa ole niin kaukana toisistaan, etteikö niitä voisi vähän vertaillakin. Jos mustavalkoisuus ei paranna pelottavuutta tai tapahtumamaailmaan uppoutumista elokuvissa, sama pätee peleihinkin -vaikka sitten ehkä asteen verran vähemmän niissä kokemusta huonontaisikin. Mikään ei kuitenkaan estä kaikkia halukkaita poistamasta värit ennen pelien pelaamista. Jos se on jostakusta jees, niin siitä vaan. Yleiseksi lähtökohdaksi ja normiasetukseksi tuosta ei minusta kuitenkaan ole. (Mikä muuten sai sinut uskomaan, että en olisi jo kokeillut mainitsemiasi kikkoja? Aiemman viestini maininnat mustavalkoisuuden toimivuudesta viittasivat lähinnä siihen, että itselläni vaatisi aika hiton monta kertaa lisää läpipelaamista, ennen kuin ehkä olisin niin puutunut että lähtisin KOKO peliä mustavalkoisena kokeilemaan...)

P.S. Mikäköhän mahtaa olla se paras pelaamasi peli? Ei kai mikään SH-maailman ulkopuolelta...

Lainaus:12.05.2006 Fearfactor kirjoitti:
Ja ennen kuin itse käyt retostelemaan tietävyydelläsi pelien ja elokuvien luonteesta, niin kerropa MIKSI pelejä ja elokuvia ei missään nimessä voisi millään tavalla vertailla toisiinsa. Tuo elokuvaharrastaja-heittoni oli kyllä ns. huumorilla heitetty, kuten joku saattoi havaitakin, mutta kyllä siinä ihan oli tarkoitus ajattelemisen aihettakin antaa.
Minun käsittääkseni molemmat ovat vielä kehittyviä taidemuotoja, toisessa vain on kyse katsojan/kokijan osallistumisesta tapahtumien kulkuun, toisessa katsoja prosessoi näkemäänsä päänsä sisällä, voimatta vaikuttaa tarinan kulkuun, kenties oppien jotain elämästä, jos käsikirjoittajat ovat osanneet asiansa.

En varsinaisesti tarkoittanut, ettei pelejä ja elokuvia voisi verrata toisiinsa. Voihan kirjan lukemista ja musiikin kuunteluakin vertailla elämyksellisellä tasolla. Muutenkin puhe oli lähinnä kauhusta, josta voin kokemuksella sanoa sen toimivan tuhannesti paremmin peleissä. Värisävyjen muuttaminen jo-nähdyssä elokuvassa ei muuta sitä faktaa, että tapahtumat ovat silti samat. Peliä pelatessa voi kuitenkin tuntea tietynlaista epävarmuutta koskien tapahtumien säännönmukaisuutta, varsinkin silloin kun pelin visuaalinen anti poikkeaa vanhasta tutusta.

Ulos topikista, mutta voidaahan sitä puhua elokuvista ja peleistä ihan yleiselläkin tasolla:
Mitä tulee tarinankerrontaan, ovat videopelit valovuosia elokuvia edistyneempiä... tietyn ryhmän pelit siis, onhan sitä olemassa umpihuonoja elokuviakin.
Ensinnäkin on tämä päähenkilön samaistuminen ja tapahtumien katsominen tämän kautta. Se ei oikeasti ole mikään pieni juttu, vaan suurin läpimurto, mitä tarinankerronnassa voi tavoitella. Suurin osa elokuvista ei tähän kykene ollenkaan.

Toinen erittäin ovela kikka peleissä, on mykän päähenkilön tarjoaminen. Vielä hienompaa on se, kun kaikki pelin hahmot puhuvat hädintuskin ollenkaan. Pelimaailma on kiehtova, hahmot mielenkiintoisia, mutta kukaan ei puhu hädintuskin yhtään. Ainoa asia, joka vie pelaajaa eteenpäin, on uteliaisuus. Ajatellaanpa samaa elokuvassa. Kuinka moni jaksaa katsoa kahden tunnin ajan mykkää kaveria juoksemassa sinne tänne? Tuskin kukaan. Ja eipä sama varmaan toimisi kirjanakaan. Silti kyseessä on tarinankerronnan kannalta yksi mullistavimmista kikoista.

Ja mitä tulee parhaaseen pelaamaani peliin, niin se on Metal Gear Solid 2. Oikeastaan pääsyy siihen, miksi pelit ovat mielestäni viihteen äärimmäisin muoto. Se sisältää kaiken: Peli, jossa Hollywood-henkinen ohjaus ja musiikki, juonta ja filosofiaa monen kirjan edestä, vaikutteita lähes kaikilta elokuvien osa-alueilta, sarjakuvamainen hahmosuunnittelu, sekä uskomaton määrä itseironiaa. MGS2 tekee sen, mihin yksikään yksittäinen elokuva, kirja, sarjakuva tai musiikkialbumi ei pystyisi koskaan. Tämä on syy siihen, miksi en varsinaisesti pidä elokuvien ja pelien vertailusta.

Äh, offiksi meni. No, sainpahan syyn taas puhua lempiaiheestani.

Ja sori kun ärsyynnyin suotta. Tein taas kärpäsestä härkäsen.

Edit: Mitä elämänoppeihin tulee, sanoisin pelien toimivan tässä paremmin, sillä opit välittyvät paljon suoremmin kuin elokuvissa.

Lainaus:14.05.2006 waruar kirjoitti:

Lainaus:12.05.2006 Fearfactor kirjoitti:
Ja ennen kuin itse käyt retostelemaan tietävyydelläsi pelien ja elokuvien luonteesta, niin kerropa MIKSI pelejä ja elokuvia ei missään nimessä voisi millään tavalla vertailla toisiinsa. Tuo elokuvaharrastaja-heittoni oli kyllä ns. huumorilla heitetty, kuten joku saattoi havaitakin, mutta kyllä siinä ihan oli tarkoitus ajattelemisen aihettakin antaa.
Minun käsittääkseni molemmat ovat vielä kehittyviä taidemuotoja, toisessa vain on kyse katsojan/kokijan osallistumisesta tapahtumien kulkuun, toisessa katsoja prosessoi näkemäänsä päänsä sisällä, voimatta vaikuttaa tarinan kulkuun, kenties oppien jotain elämästä, jos käsikirjoittajat ovat osanneet asiansa.

[i]En varsinaisesti tarkoittanut, ettei pelejä ja elokuvia voisi verrata toisiinsa. Voihan kirjan lukemista ja musiikin kuunteluakin vertailla elämyksellisellä tasolla. Muutenkin puhe oli lähinnä kauhusta, josta voin kokemuksella sanoa sen toimivan tuhannesti paremmin peleissä. Värisävyjen muuttaminen jo-nähdyssä elokuvassa ei muuta sitä faktaa, että tapahtumat ovat silti samat. Peliä pelatessa voi kuitenkin tuntea tietynlaista epävarmuutta koskien tapahtumien säännönmukaisuutta, varsinkin silloin kun pelin visuaalinen anti poikkeaa vanhasta tutusta.


Mitä tuo oikeastaan tarkoittaa? Epävarmuutta koskien tapahtumien säännönmukaisuutta? Ainakaan Silent Hilleissä MITÄÄN tapahtumien säännönmukaisuudesta poikkeavaa ei ole havaittavissa, vaikka vaihtaisit värit jollekin Siriuksen taajuudelle. Visuaalinen anti tietysti voi poiketa normaalista, jos värit ovat poissa(duh!).Kuten totesin, pelit ovat asteen verran intensiivisempiä kokemuksia elokuvien katsomiseen verrattuna, johtuen omasta sankarin hengissäsäilyttämisvastuusta.Kun kokeilin mustavalkoisuutta SH:n maailmoissa, tuntui lähinnä siltä että olisin astunut Twilight Zonen jaksoon sisään. Osa pelottavuudesta katosi värien mukana.

Ulos topikista, mutta voidaahan sitä puhua elokuvista ja peleistä ihan yleiselläkin tasolla:
Mitä tulee tarinankerrontaan, ovat videopelit valovuosia elokuvia edistyneempiä... tietyn ryhmän pelit siis, onhan sitä olemassa umpihuonoja elokuviakin.

Niin, olisin kovin kernaasti aivan samaa mieltä, mutta jotenkin en kuitenkaan pysty aivan siihen. Lynchin elokuvat? Cronenbergin elokuvat? Argenton elokuvat? Bergmanin elokuvat? Tarkovskin elokuvat? Spielbergin elokuvat? Jodorowskyn elokuvat? Juu, kyllä varmaan Resident Evilit ja Silent Hillit voittavat kaikki ne tarinankerronnaltaan...

Ensinnäkin on tämä päähenkilön samaistuminen ja tapahtumien katsominen tämän kautta. Se ei oikeasti ole mikään pieni juttu, vaan suurin läpimurto, mitä tarinankerronnassa voi tavoitella. Suurin osa elokuvista ei tähän kykene ollenkaan.


Jaa. Totta kyllä että peleissä todellakin pelaaja on tapahtumien keskiössä, asioiden liikkeellepanija, mutta parhaiden elokuvien sisältämä tarina ja opetus on aika paljonkin keskimääräisten pelien vastaavia edellä. Onko vaikkapa David Lynchin Blue Velvetin tai Francois Ozonin Swimming Poolin ylittäneitä pelitarinoita olemassa? Eipä juuri. Niin ja kokonaan unohtui melkein maalaustaide: Tokihan Picassot ja Dalit ja vastaavat ovat olleet paljon tönkömpiä ilmaisunsa suhteen kuin nykypelit? En ollenkaan aliarvioi pelien POTENTIAALIA tulevaisuuden taiteellisena ilmaisumuotona. Sanon vain että nykyisellään pelit eivät kuitenkaan oikeasti haasta kirjoja tai elokuvia tai perinteistä maalaustaidetta niiden sisältämien tarinoiden syvällisyyden suhteen. Joitakin poikkeuksellisia pelejä on olemassa, mutta nyt puhutaan yleisestä tasosta.(Kirjoissakin muuten on kysymys lukijan samaistumisesta kertojaan/tapahtumien kokijaan).


Toinen erittäin ovela kikka peleissä, on mykän päähenkilön tarjoaminen. Vielä hienompaa on se, kun kaikki pelin hahmot puhuvat hädintuskin ollenkaan. Pelimaailma on kiehtova, hahmot mielenkiintoisia, mutta kukaan ei puhu hädintuskin yhtään. Ainoa asia, joka vie pelaajaa eteenpäin, on uteliaisuus. Ajatellaanpa samaa elokuvassa. Kuinka moni jaksaa katsoa kahden tunnin ajan mykkää kaveria juoksemassa sinne tänne? Tuskin kukaan. Ja eipä sama varmaan toimisi kirjanakaan. Silti kyseessä on tarinankerronnan kannalta yksi mullistavimmista kikoista.


Niinkö. On otettava huomioon että peleissä on tarkoituksenmukaista tarjota pelaajalle tusinan verran hauskoja arvoituksia ratkaistavaksi tarinan eteenpäin viemisen ohella(Kaksi tuntia peliaikaa 60 eurolla ei kuulosta reilulta). Elokuvissa ne turhat avaimen x hakemiset paikasta y jätetään pois välistä, sillä ne eivät mitenkään oleellisesti edistä tarinan edistymistä. Päähenkilö voi olla mykkä elokuvassakin(Hmm...Chaplin, Maniac(ei mitään järkevää sanottavaa), Marx-elokuvat, sekä useampi kuin yksi kauhuelokuva).

Ja mitä tulee parhaaseen pelaamaani peliin, niin se on Metal Gear Solid 2. Oikeastaan pääsyy siihen, miksi pelit ovat mielestäni viihteen äärimmäisin muoto. Se sisältää kaiken: Peli, jossa Hollywood-henkinen ohjaus ja musiikki, juonta ja filosofiaa monen kirjan edestä, vaikutteita lähes kaikilta elokuvien osa-alueilta, sarjakuvamainen hahmosuunnittelu, sekä uskomaton määrä itseironiaa. MGS2 tekee sen, mihin yksikään yksittäinen elokuva, kirja, sarjakuva tai musiikkialbumi ei pystyisi koskaan. Tämä on syy siihen, miksi en varsinaisesti pidä elokuvien ja pelien vertailusta.
[/i]

Entäpäs MGS3? Tai RE4? Tai PE2? Tai R&C-pelit? Tai FF-sarja? Tai Castlevaniat? Tai Sandman? Tai vaikkapa NIN:in tai CMX:n tuotanto? Miksi Hollywood-henkinen ohjaus olisi se paras ja ainoa oikea(itse inhoan melkein näitä nykyisiä Hollywood-tuotteita)? Ihan oikeasti, jos filosofiasta haluat puhua, niin ehkä kuitenkin kannattaisi lukea niitä aiheeseen perehtyneitä kirjoja tai pelata vaikkapa ICOa. Elämän kokonaisuus saattaisi valjeta paremmin.

Äh, offiksi meni. No, sainpahan syyn taas puhua lempiaiheestani.

Ja sori kun ärsyynnyin suotta. Tein taas kärpäsestä härkäsen.

Edit: Mitä elämänoppeihin tulee, sanoisin pelien toimivan tässä paremmin, sillä opit välittyvät paljon suoremmin kuin elokuvissa.


Mitä elämänoppeihin tulee, niin IDEAALISESTI sanoisin niiden välittyvän paremmin pelien kautta kuin elokuvista. Kylmä fakta on kuitenkin se, että tällä hetkellä niin ei ole. Pelien juonet ovat keskimäärin jossain peruskouluvaativuuden tasolla, mutta kenties joskus tulevaisuudessa asiat ovat toisin(ja allekirjoittanutkin pääsee vaikuttamaan johonkin tälläiseen luomukseen)...Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Disclaimer: Mikään edellä mainittu ei siis ole sinun syytäsi tai Peliplaneetan syytä. Kyseessä on vain ikävä elämän tosiasia, johon on syytä tyytyä siihen asti kunnes toisen ulottuvuuden olennot antavat syytä uskoa toisin(jolloin he luultavasti tarjoavat paljon paremmat vaihtoehdot pohdittavaksi).

Fearfactor:ille sen verran että tuo on sinun mielipiteesi. Älä yleistä, moni on varmasti eri mieltä kanssasi.