Jos jonkinmoisia pelejä on tehty vaikka kuinka paljon, joten minnekkäs ne teillä oikein häviää. Vaimo tai tyttöystävä heittää suutuksissaan roskiin, eihän kukaan näin vanhaa peliä enää pelaisi, hups se meni rikki... vai mites?

Myytyjen / annettujen pelien kohtalosta mulla ei ole tietoa, mutta mun vanhat käsielektroniikkapelit ainkin hukku mystisesti. Oisinkohan heittäny roskiin kun patterit oli aina loppu :|

wanhojen lelujen mukana kirppiksellehän ne vahingossa aina eksyy

Joitakin pc-pelejä on hävinnyt, kaverilta kaverille jne, ja sitten niitä ei ole enää näkynyt, mutta onneksi ne kaikkein rakkaimmat eli NESsin pelit ovat kaikki säilyneet, ja kokoelma laajenee koko ajan.

No itse menin typeryyksissäni myymään oman Dreamcastini aikoinaan ja samalla meni Shenmue 1 ja 2 sekä muutama muu klassikko (metropolis street racer, jet set radio...)

Nyttemmin olen saanut hankittua molemmat Shenmue takaisin ja omistan myös avaamattoman japsi version ja kaksi Shenmue 1:sen soundtrack levyä.

Rahaa noihin on palanut mukavasti mutta kyllä sen kestää kun on kerran päättänyt jotakin alkaa tosissaan keräilemään

Kaverit ajattelevat varmaan että olen ihan hullu mutta minkäs teet

Myytyä on tullut ja ostettua jo n.15 vuotta käytettyjä videopelejä.
Uusia kun ei ole ollut varaa ostella.
Aikoinaan ensimmäinen oma kone oli Master System, mutta siitä joutui köyhänä luopumaan että sai Mega Drivelle pelejä ostettua/vaihdettua.
Nyttemmin on tuo menetys tullut paikattua ja kokoelmissa on >100kpl Master System pelejä.
Jos jollain on 8-bittisen pelejä /Rapid Fire Unit/Action Replay/japski/usa/brassi painoksia peleistä niin vaihdossa on tarjota reilusti muuta pelitavaraa...

Mukava huomata että muillakin on samantyylisiä hulluuden oireita pelien suhteen Eihän moista keräilyä tuttavat ymmärrä, mutta keräilyssä onkin kyse aina tunteesta ei järestä.

Hukkasin joskus semmosen vanhan Mario-pelin, mikä toimi pattereilla ja siinä piti avata jonkinnäköisiä kanavia, että ylhäältä tuleva sementti saadaan rekan lavalle. Enivei, sen olen kadottanut ja paskinta siinä on se että siinä oli hyvät muistot lapsuudesta.

Monia NESsin pelejä on mennyt kaverille lainaa ja hupsista, yhtäkkiä ne onkin toisella puolella suomea "tutun tutun pikkuserkulla". Little Nemo: The Dream Masterin kadotin aikoja sitten ja se kun oli vielä hyvä peli, samoin Turtles 2. Onni potkaisi vähän aikaa sitten: löysin ne kummatkin kellarista, ängettynä vanhaan leivänpaahtimeen.

Muistikatkot ovat kanssa kivoja. Käänsin koko kämpän ympäri, kun etin vanhaa Wipeoutia PS1:lle. Säätämisen jälkeen iski muisti, olin myynyt sen jo hyviä aikoja sitten pois.

Olen kadottanut myös itse NESsin konsolin, enkä ole vieläkään löytänyt sitä.

Itse en ole hirveästi hävittänyt pelejä. Sonic 2:sta olen nyt etsinyt lähes vuoden. Tosin minulla meni melkein kaksivuotta löytää Sega mastersystem (pakattu hyvin muutossa).

Yleensä saatan myydä turhimman pelit pois.

On tullut myytyä kun veisi muten niin paljon tilaa ja kyllähän raha kelpaa aina.

Eilen huomasin Playstation 1:den pelejä selatessani että Ace Combat pelistä puuttuu cd kokonaan. Ja minulla ei yleensä ole tapana pitää pelejä muuala kuin omissa koteloissaan...

Minne lie sitten kadonnut. Maa varmaan nielaisi.

Hmm... Pitäisi aloittaa yli 300:n C64-pelin katoamistapauksen tutkiminen. Nykyään on enää alle 10.

Kaikki aitoja? Aika harvinaista jos on, ja jos sattuist löytäisitkin ne jostain niin niissä saattaapi olla aika kiitettävästi noita bad-sectoreita.

Minulta on hävinnyt Metal Gear 2: Snake's revenge ja sitten tietokoneen Syndicate.

Reilusti vanhoja konsolipelejä on lähtenyt ainakin jätelavalle vanhan kotelon takia, kuka milloinkin heittänyt. 8bit nintendo pelejä on kohdannut jos jonkinmoiset kohtalot: Koiran hampaat, aikuisen kenkä jne. Osa kyllä vieläkin tallessa. Tokihan niitä myös hukkuu ajan kanssa.

Olen pelannut noin 4-vuotiaasta asti enkä ole koskaan hävittänyt yhtään peliä.

Mistäköhän muuten mahtaa johtua, että kun menee pelidivariin katsomaan NES-pelejä sekä muita vanhoja pelejä, todella usein koteloissa ja joissakin moduuleissa on jonkinsortin töherrystä. Yleensä niissä on joku nimi, mutta monesti ihan kunnon töherryksiäkin löytyy, hahmojen naamat on väritetty, Marion viiksiä on koristeltu jne. sotkua.

Mikä ihmeen vimma ihmisillä oli sotkea näitä pelejä?

Kotona jossain komerossa on sellainen laatikko, jossa tavallisesti pidetään jotain vaatteita tai vastaavaa, täynnä vanhan kuusnepan pelejä...oi niitä aikoja...sieltä sitten kaivelin, että mitähän sitä tänään pelaisi.

Lainaus:23.05.2005 Pyyhekumi kirjoitti:
Kaikki aitoja? Aika harvinaista jos on, ja jos sattuist löytäisitkin ne jostain niin niissä saattaapi olla aika kiitettävästi noita bad-sectoreita.

En muista että oliko kaikki aitoja. Olin silloin vielä niin nuori ja tietämätön. Yksi kaunis päivä isosiskoni oli käymässä Vaasassa ja toi sieltä joltain kirpparilta jätesäkillisen C64 kasetteja. Ja nyt niitä on alle 10!

Omat vanhat pelini myin aikoinaan kirpputorilla. Mukaan lukien Nes ja Megadrive ja niiden pelit. Kyllä nyt kaduttaa aika lailla.

Lainaus:23.05.2005 Pyyhekumi kirjoitti:
Kaikki aitoja? Aika harvinaista jos on, ja jos sattuist löytäisitkin ne jostain niin niissä saattaapi olla aika kiitettävästi noita bad-sectoreita.

Onkos nuo jotain sellaisia huonoja kohtia kasetin nauhassa?

Kuuslankun "leivänpaahdin" eli lerppuasema herjaa "bad sektorista". kun koittat pahaa aavistamatta ladata 20v. komerossa lojuneen lerppulevyn.

Kasettien suhteen selviää yleensä äänipään säädöllä, mutta kannattaa kyllä taltioida itselle arvokkaat ohjelmat ihan tavan PC:n kovolle tai cd-romputtimelle.

Viimeistään 20v. päästä nämä tiedostot alkaa olla tavoittamattomissa, kun ei enää ole käytössä yhtään toimivaa levyasemaa, eikä kukaan enää muista kasetin latauskometoja Ihan totta. Joka vuosi tuhoutuu dataa pysyvästi...

Lainaus:07.06.2005 sunny89 kirjoitti:
Kuuslankun "leivänpaahdin" eli lerppuasema herjaa "bad sektorista". kun koittat pahaa aavistamatta ladata 20v. komerossa lojuneen lerppulevyn.

Kasettien suhteen selviää yleensä äänipään säädöllä, mutta kannattaa kyllä taltioida itselle arvokkaat ohjelmat ihan tavan PC:n kovolle tai cd-romputtimelle.

Viimeistään 20v. päästä nämä tiedostot alkaa olla tavoittamattomissa, kun ei enää ole käytössä yhtään toimivaa levyasemaa, eikä kukaan enää muista kasetin latauskometoja Ihan totta. Joka vuosi tuhoutuu dataa pysyvästi...

Minä tulen muistamaan kasetin latauskomennot 20:kin vuoden kuluttua, sillä löysin WinXP:n levyä etsiessäni (en ole muuten vieläkään löytänyt) Commodore 64:n manuaalin.

Lainaus:07.06.2005 ezkimoukko kirjoitti:

Lainaus:23.05.2005 Pyyhekumi kirjoitti:
Kaikki aitoja? Aika harvinaista jos on, ja jos sattuist löytäisitkin ne jostain niin niissä saattaapi olla aika kiitettävästi noita bad-sectoreita.

Onkos nuo jotain sellaisia huonoja kohtia kasetin nauhassa?

Voihan niitä nauhoissakin olla. Tuo bad-sector tarkoittaa huonoa pilalle mennyttä kohtaa. Helpommin niitä tulee ihan lerppuihin, (korppuihin ja kiintolevyille).