Kirjoitettu: maanantai, 04. helmikuuta 2002 klo 22.40
Huooh...kyllä huomaa, että tämä paikka on täynnä teinejä (olen itsekin sellainen). Mietitäänpäs nyt muutamaa asiaa. Miksi pelaamme pelejä? Koska suolien lentelyä on mukava katsella? Luulisin, että kovin moni ei ajattele noin. Pelit ovat yksinkertaisesti viihdettä, ja toisaalta myös pakoa todellisuudesta. Erilaisia pelejä pelataan eri syistä. Esim. autopelit tarjoavat haastetta ja vauhtia, kun taas roolipelit hyviä tarinoita ja musiikkeja. Joku (en muista, kuka) täällä väitti, että Marion nostamista pelimaailman tähdeksi ei voi ymmärtää. Paksu putkimies. Proosallista, eikö totta? Mutta kun ajattelee, mitä kyseiset pelit tarjoavat: Viihdettä, nimenomaan viihdettä. Juonesta ei tietoakaan, ei mitään viimeisintä tekniikkaa, mutta vauhtia ja peli-iloa riittää. Tuskin edes tuntisimme käsitettä "tasohyppely" ilman Mario-pelejä.
Peli-genrejä on erilaisia ja niitä on turha vertailla. En todellakaan lähtisi vertailemaan päättömiä Marioita Final Fantasyiden kaltaisiin taideteoksiin. Pelien perusajatukset ovat niin kaukana toisistaan, että niitä on täysin mahdoton vertailla. Myös Final Fantasyä ja Zeldaa vertaillaan, ymmärtäähän tuon, mutta vaikka ne jossain määrin voitaitaisiinkin luokitella samoihin genreihin, se ovat silti hyvin erilaisia. Zelda saa usein haukkumisia "lapsellisuudestaan". Toisin sanoen, se ei sisällä muutamia sanoja. Hassua, eikö totta? En menisi väittämään Zelda-pelejä mitenkään naiiveiksi, sillä ihmiset päästelevät suustaan ihan järkeviä ja filosofisiakin ajatuksia, kuten vaikka Sheik: "Childish mind turns into nobel ambition", tai "The flow of time seems to appear different for everyone, but nobody can stop it". Monet haukkuvat Zelda-pelien ideaa: "Mene luolastoja läpi ja pelasta prinsessaselda!!!11". Huomio, tässähän se Zelda-pelien suola onkin. Ocarina of Time MajoraŽs Mask sisälsivät uskomattoman nerokkaasti ja innovatiivisesti suunniteltuja luolastoja, joissa oli tunnelma paikallaan. FF:t, vaikka vaikuttavat upeammilta peleiltä kaikkine videoineen ja tehosteineen, jäävät Zeldojen alle tunnelmassa. Tarkoitan tällä sitä, että tuskinpa niillä Final Fantasyiden maailmankartoilla jaksat kauan ravata vain "kävelemässä ympäriinsä", varsinkin kun kartat eivät ole edes oikeissa mittasuhteissa ja maailma on melko eloton. Tämän lisäksi joutuu koko ajan niihin iänikuisiin taisteluihin, jotka tuntuvat pakkopullalta pitkän päälle. Ocarina of Timen niityt taas ovat eloisia, kauniita ja tunnelmallisia ja antavat illuusion "täällähän voi mennä minne vain", joka syntyi heti ensimmäisellä kerralla kun pelasin kyseistä peliä. Joskus sitä vain voi pelata Zeldoja oikeastaan yrittämättä edetä pelissä mitenkään. Zelda-pelit jopa liikuttavat tietyllä tavalla, kun niitä pelaa. Ainut valittamisen aihe Zelda-peleissä on oikeastaan vain paikoitellen karmeat syntikka-äänet, kunnon sinfoniaorkesterit vain töhin. GC:llä äänenlaatuun on panostettu huomattavasti enemmän, mitä olen kuullut ja kuunnellut (SSBM:n alkudemon musiikki on loistavaa). Pelien on tarkoitus olla viihdettä, eikä aivotonta mättöä, ja pelimaailmassa on aina tilaa innovatiivisille teoksille. Lapsellisuus on nimittäin vasta sitä, että yritetään kaupata ipanoille luokattomia pelejä vaikkapa lisenssin voimalla. Kokeilkaa ihmiset ymmärtää, että elämyksistä peleissä on kyse.
[Mr_Blonde muokkasi tätä viestiä 04.02.2002 klo 22:45]
- If you throw pea soup down the drain, it starts to rain.
Kirjoitettu: tiistai, 05. helmikuuta 2002 klo 09.34
Olet täysin oikeassa herra Blondi, pelien on tarkoitus viihdyttää, irrottaa todellisuudesta. Hyvän pelin tunnistaa jo siitä, kun se aiheuttaa edes jonkimmoisen tunnereaktion. Esimerkkinä Zelda: OoT loppupuolella kun olet onnistunut pakenemaan Ganondorfin luhistuvasta linnasta vain todistaakseen sen murskautumista maan tasalle (ja kaikki pelin omalla grafiikalla, ei FMV:na). Sitä tunnetta ei vaan pysty selittämään. Sen takia edelleen kannatan isoa N:nää.
Missä vaiheessa Zeldassa on ollut karmeita syntikkamusakkia? Zeldan midiraidat ovat alusta asti olleet upeita musiikillisia mestariteoksia. Sen takia juuri pidän Koji Kondosta enemmään kuin esimerkiksi Nobouse Yousematsusta. Olihan FF7:ssa, 8:ssa ja 9:ssäkin midiraidat.
Aika hyvin kirjoitettu juttu kaiken kaikkiaan Mr_Blonde, onnittelen.
Kirjoitettu: tiistai, 05. helmikuuta 2002 klo 20.51
No joo...siis onhan Ocarina of Timessa ylipäänsä todella hyvät ja laadukkaatikin musiikit, ilmaisin sen syntikkahomman ehkä turhan räikeästi. Tarkoitin lähinnä esim. Malonin laulua. Olisi mukavampi kuulla jotain kaunista, oikeaa ääntä kuin sitä synteettistä värinää (tiedätte, mistä puhun jos olette kuulleet sitä). Mutta pikkujuttu tuokin, tulee varmasti korjattua GC:llä (vaikka se uusi Zelda onkin nyt aikamoinen mysteeri vielä).
- If you throw pea soup down the drain, it starts to rain.
