On tavallisesti totuttu siihen, että aika ja avaruus ovat ne muodot, joissa aineen eri ilmiöt tapahtuvat. Määrätyllä hetkellä on eräs kappale määrätyssä paikassa, hetken kuluttua on tapahtunut liike toiseen paikkaan. Käsitteessä liike on siis olemassa yhteys noiden kolmen mainitun peruskäsitteen välillä. Me tulemme seuraavassa käsittelemään erikseen kaikkia näitä peruskäsitteitä, sillä juuri niiden käsitteiden uuteen määrittelyyn perustuuuusimekaniikka. Sitä ennen meidän on tietenkin luotava silmäys Galilein ja Newtonin töihin perustuvan n.s. klassisen mekaniikan alalle, voidaksemme sieltä poimia erikseen ne kysymykset, joissa kehitys on tapahtunut. Tarkastamme sitä varten aluksi äs kenmainittua yhteiskäsitettä liike.
Jos istun liikkuvassa junassa, niin olen levossa junaan, mutta liikkeessä Maahan nähden. Jos kävelen liikkuvassa junassa,niin olen liikkeessä sekä junaan että Maahan nähden. Mutta siltikään ei ole kysymys liikkeestä selvä. Maa kiertää kerran vuorokaudessa ympäri ja vuodessa kerran Auringon ympäri kulkien 30 km/sek. Ja edelleen liikkuu koko aurinkokunta Herkuleksen tähdistöön päin. Me näemme jo tästä, että aina on ilmoitettava kappaleen liike johonkin toiseen kappaleeseen eli vertailujärjestelmään nähden.
Kysymykseen löydämme lisävalaistusta, kun tarkastamme sitä hiukan edelleen kehitettynä. Minä pudotan tasaisessa liikkeessä olevan junan akkunasta kiven Maahan ja totean, että sen putoamisrata on suora. Radan vierellä oleva henkilö sattuu myös näkemään kiven putoamisen ja tekee havainnon, että kivi muodostaa käyrän radan, tarkemmin sanottuna paraabelin. Sama liikeilmiö näyttää siis erilaiselta riippuen siitä, missä liiketilassa kappale on, josta sitä tarkastetaan. Käyttämällä edellisessä esitettyä käsitettä koordinaatista voimme sanoa: tasaisessa liikkeessä olevaan junaan yhdistettyyn koordinaatistoon nähden on kiven putoamisrata suoraviivainen, Maahan yhdistettyyn koordinaatistoon nähden taas paraabeli. Joku voi kysyä: mikä on sen rata todellisessa avaruudessa? Sitä emme voi tietää. Näemme siis taas, ettemme voi puhua kappaleen radasta todellisuudessa, vaan ainoastaan johonkin vertailukappaleeseen, koordinaatistoon nähden. On mahdotonta ajatella avaruudessa mitään absoluuttisen kiintonai sta vertailujärjestelmää. Kaikki kappaleitten radat ovat suhteellisia.
Suhteellisuudessa voidaan mennä vieläkin pitemmälle. Moni on varmaan tehnyt sen havainnon, että voi helposti erehtyä tarkastellessaan junan akkunasta viereisellä raiteella olevaa junaa siitä, kumpi on liikkeessä. Voi kuvitella, että oma juna on paikallaan ja toinen liikkeessä tai päinvastoin. Vasta vertaamalla liikettä Maahan pääsee asiasta selville. Samoin voi laivasta tarkastellessaan erehtyä luulemaan, että rannat liikkuvat ja laiva on paikoillaan. Erittäin väkevän kuvitelman saa, kun elävissä kuvissa katsoo kuvaa, joka on otettu liikkuvasta junasta. Aivan selvästi voi tuntea, kuinka koko teatteri liikkuu eteenpäin ja maisemat kankaalla pysyvät paikoillaan. Kuten oli näissä esimerkeissä, niin on asia oikeastaan aina. Ei voi antaa toiselle kappaleelle etuoikeutta lepoon ja toiselle liikkeeseen. Molemmat ovat siinä suhteessa yhdenarvoisia, koska liike on suhteellista. Voimme siis aivan hyvin ajatella fysiikassa, että Maa liikkuu junaan nähden kuin päinvastoin.
Mekaniikan peruslakeja on n.s.Galilein hitauslaki: levossa oleva kappale ja tasaisessa suoraviivaisessa liikkeessa oleva kappale säilyttää liiketilansa. Avaruudessa liikkuva kiintotähti noudattaa tätä lakia jokseenkin tarkoin toisiin tähtiin verrattuna, mutta näyttää Maahan nähden kiertävän vuorokaudessa sen ympäri ympyrän muotoista rataa. Tässä ilmiössä pitää siis tuo laki tähtikoordinaatistoon nähden paikkansa, mutta ei maakoordinaatistoon verrattuna, joka on pyörimisliikkeessä. Mutta jos taas tarkastetaan esim. suoraviivaisesti ja tasaisesti Maahan nähden lentävää lintua junan ikkunasta, niin huomataan, että sen liike junaankin nähden on tasainen ja suoraviivainen. Sanomme, että jos järjestelmä kiertymättä siirtyy toiseen järjestelmään nähden tasaisella nopeudella ja suoraviivaisesti, että se on siihen nähden siirtoliikkeessä. Jos siis järjestelmä on siirtoliikkeessä toiseen nähden, niin pitää hitauslaki paikkansa ensimäisessä, jos se pitää paikkansa jälkimäisessä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat mekaniikan lait yleensä riippumattomia vertailujärjestelmän siirtoliikkeestä. Käytännöllisesti tämän voi havaita jo siitä yksinkertaisesta seikasta, että esim. siirtoliikkeessä olevan laivan hytissä on mahdotonta tuntea olevansa liikkeessä, kun ei voi suorittaa vertausta rantoihin nähden. Vaikutus on vieläkin parempi, jos laivan kone ei käy. Galilei-Newtonin mekaniikan lait pitävät siis suhteellisuusperiaatteen mukaan paikkansa riippumatta vertailujärjestelmän siirtoliikkeestä. Lyhyesti voidaan Galilei-Newtonin mekaniikan suhteellisuusperiaatteen sisällys esittää myöskin näin: mekaniikan avulla ei voi todeta vertailujärjestelmän siirtoliikettä järjestelmän piirissä.
Tämä periaate on yksinkertainen ja selvä. Siihen perustuen voidaan johtaa yhtälöt, joiden avulla liikeyhtälöt muunnetaan eli transformoidaan järjestelmästä toiseen, jotka ovat toisiinsa nähden siirtoliikkeessä. Nämä kaavat, ,jotka esittävät suhteellisuusperiaatteen matemaattisen sisällyksen, johdetaan yksinkertaisesti seuraavasti. [b][u]MUTTA MIKSI SUHTEELLISEN GRAVITAATION YKSINOMAINEN PAKONOMAISUUS ON SELITETTÄVISSÄ?

Mitä sä oot vetäny? Hea, you drunk?

Valaisevaa! Tietenkin! Heureka!

Asiaa Meni pää sekaisin, kun luin tota. Omasta päästäkö ton kirjotit vai kopioitko maineen ja kunnian himossa? Siis toi oli jo aika viisasta. Meillä on täällä uusi filosofi.. mikä se nyt sitten onkaan.

Ehän tommosta jaksa ees lukee loppuun asti....

Lainaus:03.05.2005 Taccu kirjoitti:
Ehän tommosta jaksa ees lukee loppuun asti....

Ja kuitenkin jaksoit postata. Well done!

Kappalejako vahva puolesi on.

Pääsin tohon "Jos istun liikkuvassa junassa...." sit alko jo vähän keskittyminen herppaantua..

http://www.mantta.fi/~hamlet/math/albert/kallio.html
Sulla jäi osa jutusta pasteematta.

Lainaus:03.05.2005 Tillu kirjoitti:

Lainaus:03.05.2005 Taccu kirjoitti:
Ehän tommosta jaksa ees lukee loppuun asti....

Ja kuitenkin jaksoit postata. Well done!

Kappalejako vahva puolesi on.

On on!

Ymmärsin tekstin melkein... Ehkä sitten 9. luokan jälkeen...

Lainaus:03.05.2005 Emu-Matti kirjoitti:
On tavallisesti totuttu siihen, että aika ja avaruus ovat ne muodot, joissa aineen eri ilmiöt tapahtuvat. Määrätyllä hetkellä on eräs kappale määrätyssä paikassa, hetken kuluttua on tapahtunut liike toiseen paikkaan. Käsitteessä liike on siis olemassa yhteys noiden kolmen mainitun peruskäsitteen välillä. Me tulemme seuraavassa käsittelemään erikseen kaikkia näitä peruskäsitteitä, sillä juuri niiden käsitteiden uuteen määrittelyyn perustuuuusimekaniikka. Sitä ennen meidän on tietenkin luotava silmäys Galilein ja Newtonin töihin perustuvan n.s. klassisen mekaniikan alalle, voidaksemme sieltä poimia erikseen ne kysymykset, joissa kehitys on tapahtunut. Tarkastamme sitä varten aluksi äs kenmainittua yhteiskäsitettä liike.
Jos istun liikkuvassa junassa, niin olen levossa junaan, mutta liikkeessä Maahan nähden. Jos kävelen liikkuvassa junassa,niin olen liikkeessä sekä junaan että Maahan nähden. Mutta siltikään ei ole kysymys liikkeestä selvä. Maa kiertää kerran vuorokaudessa ympäri ja vuodessa kerran Auringon ympäri kulkien 30 km/sek. Ja edelleen liikkuu koko aurinkokunta Herkuleksen tähdistöön päin. Me näemme jo tästä, että aina on ilmoitettava kappaleen liike johonkin toiseen kappaleeseen eli vertailujärjestelmään nähden.
Kysymykseen löydämme lisävalaistusta, kun tarkastamme sitä hiukan edelleen kehitettynä. Minä pudotan tasaisessa liikkeessä olevan junan akkunasta kiven Maahan ja totean, että sen putoamisrata on suora. Radan vierellä oleva henkilö sattuu myös näkemään kiven putoamisen ja tekee havainnon, että kivi muodostaa käyrän radan, tarkemmin sanottuna paraabelin. Sama liikeilmiö näyttää siis erilaiselta riippuen siitä, missä liiketilassa kappale on, josta sitä tarkastetaan. Käyttämällä edellisessä esitettyä käsitettä koordinaatista voimme sanoa: tasaisessa liikkeessä olevaan junaan yhdistettyyn koordinaatistoon nähden on kiven putoamisrata suoraviivainen, Maahan yhdistettyyn koordinaatistoon nähden taas paraabeli. Joku voi kysyä: mikä on sen rata todellisessa avaruudessa? Sitä emme voi tietää. Näemme siis taas, ettemme voi puhua kappaleen radasta todellisuudessa, vaan ainoastaan johonkin vertailukappaleeseen, koordinaatistoon nähden. On mahdotonta ajatella avaruudessa mitään absoluuttisen kiintonai sta vertailujärjestelmää. Kaikki kappaleitten radat ovat suhteellisia.
Suhteellisuudessa voidaan mennä vieläkin pitemmälle. Moni on varmaan tehnyt sen havainnon, että voi helposti erehtyä tarkastellessaan junan akkunasta viereisellä raiteella olevaa junaa siitä, kumpi on liikkeessä. Voi kuvitella, että oma juna on paikallaan ja toinen liikkeessä tai päinvastoin. Vasta vertaamalla liikettä Maahan pääsee asiasta selville. Samoin voi laivasta tarkastellessaan erehtyä luulemaan, että rannat liikkuvat ja laiva on paikoillaan. Erittäin väkevän kuvitelman saa, kun elävissä kuvissa katsoo kuvaa, joka on otettu liikkuvasta junasta. Aivan selvästi voi tuntea, kuinka koko teatteri liikkuu eteenpäin ja maisemat kankaalla pysyvät paikoillaan. Kuten oli näissä esimerkeissä, niin on asia oikeastaan aina. Ei voi antaa toiselle kappaleelle etuoikeutta lepoon ja toiselle liikkeeseen. Molemmat ovat siinä suhteessa yhdenarvoisia, koska liike on suhteellista. Voimme siis aivan hyvin ajatella fysiikassa, että Maa liikkuu junaan nähden kuin päinvastoin.
Mekaniikan peruslakeja on n.s.Galilein hitauslaki: levossa oleva kappale ja tasaisessa suoraviivaisessa liikkeessa oleva kappale säilyttää liiketilansa. Avaruudessa liikkuva kiintotähti noudattaa tätä lakia jokseenkin tarkoin toisiin tähtiin verrattuna, mutta näyttää Maahan nähden kiertävän vuorokaudessa sen ympäri ympyrän muotoista rataa. Tässä ilmiössä pitää siis tuo laki tähtikoordinaatistoon nähden paikkansa, mutta ei maakoordinaatistoon verrattuna, joka on pyörimisliikkeessä. Mutta jos taas tarkastetaan esim. suoraviivaisesti ja tasaisesti Maahan nähden lentävää lintua junan ikkunasta, niin huomataan, että sen liike junaankin nähden on tasainen ja suoraviivainen. Sanomme, että jos järjestelmä kiertymättä siirtyy toiseen järjestelmään nähden tasaisella nopeudella ja suoraviivaisesti, että se on siihen nähden siirtoliikkeessä. Jos siis järjestelmä on siirtoliikkeessä toiseen nähden, niin pitää hitauslaki paikkansa ensimäisessä, jos se pitää paikkansa jälkimäisessä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat mekaniikan lait yleensä riippumattomia vertailujärjestelmän siirtoliikkeestä. Käytännöllisesti tämän voi havaita jo siitä yksinkertaisesta seikasta, että esim. siirtoliikkeessä olevan laivan hytissä on mahdotonta tuntea olevansa liikkeessä, kun ei voi suorittaa vertausta rantoihin nähden. Vaikutus on vieläkin parempi, jos laivan kone ei käy. Galilei-Newtonin mekaniikan lait pitävät siis suhteellisuusperiaatteen mukaan paikkansa riippumatta vertailujärjestelmän siirtoliikkeestä. Lyhyesti voidaan Galilei-Newtonin mekaniikan suhteellisuusperiaatteen sisällys esittää myöskin näin: mekaniikan avulla ei voi todeta vertailujärjestelmän siirtoliikettä järjestelmän piirissä.
Tämä periaate on yksinkertainen ja selvä. Siihen perustuen voidaan johtaa yhtälöt, joiden avulla liikeyhtälöt muunnetaan eli transformoidaan järjestelmästä toiseen, jotka ovat toisiinsa nähden siirtoliikkeessä. Nämä kaavat, ,jotka esittävät suhteellisuusperiaatteen matemaattisen sisällyksen, johdetaan yksinkertaisesti seuraavasti. [b][u]MUTTA MIKSI SUHTEELLISEN GRAVITAATION YKSINOMAINEN PAKONOMAISUUS ON SELITETTÄVISSÄ?

Ehh?"Miksi suhteellisen gravitaation yksinomainen pakonoimasuus on selitettävissä?".Joku professori kai.En oikein älynnyt tuosta.Eikä kannata vastaila tähän tällälailla:"En jaksanut lukee tota","En lue tota" jne.

Pistä kappalejakoa niin lupaan lukea tekstin ja kommentoida asiaa järkevästi. Jos minulla ei ole mitään järjellistä sanottavaa, pysyn hiljaa.

Mielenkiintoinen teksti siihen asti kuin jaksoin lukea. Kappalejako rocks. Niin ja miten tätä pitäisi kommentoida, tai siis miten tästä saadaan keskustelua aikaan?

Ettei vaan olisi täältä?

Aika kiinnostava juttu. Vähän tossa lopussa rupes meneen yli kylläkin. On se maailma kyllä ihmeellinen paikka.

Mäkin meinaan isona fyysikoks, jotta voin nimetä jonkun uuden energiamuodon tjsp. Leponiemeks oman nimeni mukaan

Eka puoliväli meni tajuntaan mutta loppu alkoi mennä yli hilseen. Oli se ihan jännää tekstiä mutta oliko se vaan kopioitu joltain muulta sivustolta ? Varmaan sen takia etten tajunnut koko tekstiä täysin en oikein älynnyt tämän aiheen pointtia...