Lainaus:19.12.2009 Michelle kirjoitti:
Ite en tykkää Pessimistä kans yhtään. :o en tajuu miks sitä hypetetään.. Come Clarity on sen sijaan kaunis viisu, vaikka Andersin taso onkin laskenut vuosien mittaan.

Keskiviikkoinen konsertti oli täyttä parhautta. Only For the Weak Ja lämppäritki olivat rautaa, etenki KSE. Ja btw, tuol eturivissä oli kiva meininki

Suosittelen kaikille lämpimästi in Flamesin vanhoja levyjä. Tämän keikan settilistalla oli turhan vähäisesti nuita wanhoja helmiä, uusista lätyistä RtR ja CC viel menee mutta tuo ASoP ei kauheesti innosta.

vanhoja biisejä ne soitti...

Artifacts of the Black Rain
The Hive
Embody The Invisible (*sydän*)
Pinball Map
Only For the Weak

en voi kyl kieltää ettei Trigger ois ollu aivan ******* kova

oho, näin ite hieman pienemmässä happeningissä nuo kaverit. high 5 andersin kanssa

Pitkästä aikaa jaksaa tätäkin bändiä kuunnella. Ja ei, EI todellakaan uuden levyn takia. Se on kyllä semmoista pasagaa... Varsinkin sinkku Deliver Us on hyvin oksettava kappale. Levyllä ei ole yhtään hyvää biisiä. Jopa A Sense Of Purposella oli muutama kuunneltava biisi, vaikka melko onneton levy sekin on. Nyt on tullut kuunneltua pääasiassa kaikkia levyjä Claymanista vanhempaan + Come Clarity. CC on ainoo "uus" In Flames levy mikä iskee. Mutta ne klassikot kyllä löytyy niiltä vanhemmilta. Kai tähän voisi tällä hetkellä iskevät biisitkin laittaa:

Take This Life
The Hive
Subterranean
Stand Ablaze
Jester Script Transfigured
Scream
...As The Future Repeats Today
Embody The Invisible

In Flames uppoaa erittäin hyvin. Aloitin kuuntelun aikoinaan Claymanilla, jonka voisi sanoa olevan eräänlainen välimuoto vanhan ja uuden In Flamesin välillä. Tästä olikin sitten helppo lähteä tutustumaan sekä vanhempaan, että uudempaan matskuun. Ja molemmilla on omat hyvät puolensa. Kevyttä arviointia omistamistani levyistä:

Bändin ehdottomasti parhaaksi levyksi on omalla kohdallani päätynyt Whoracle. Samat vahvuudet kuin Jester Race lätyllä, mutta huomattavasti paremmin miksattuna. Levyn suurin vahvuus on kuitenkin se, miten hyvin se toimii kokonaisuutena. Kun levyä alkaa kuuntelemaan, pitää se lähes poikkeuksetta myös kuunnella loppuun. Levyn huippukohta on Jester Script Transfigured, joka on myös ehkä bändin paras biisi.

Colonya en ole koskaan hirveästi arvostanut, vaikka sekin hyllystä löytyy. Toki levyltä löytyy pari suorastaan legendaarista biisiä (Embody The Invisible, Ordinary Story), mutta näiden lisäksi levyllä ei ole oikeastaan minkäänlaista kantavaa voimaa. Todella kuivaa ja puuduttavaa soitantaa ja melko kehnot lyriikatkin. Väittäisin jopa, että levyn parhaaksi biisiksi nousee bonusbiisi, Man Made God, joka onnistuu jopa päättämään levyn parempiin tunnelmiin kuin alkuperäinen lopetusbiisi.

Clayman sen sijaan on alusta loppuun ihan helkkarin hyvä levy, joka auttoi ainakin itseäni syventymään raskaampaan metallimusiikkiin. Levyllä yhdistyy raskas soundi, melodisuus, sekä helppo lähestyttävyys juuri sopivassa suhteessa. Tämä on se levy, joka Colony olisi halunnut olla. Lätyltä ei löydy oikeastaan yhtään sellaista biisiä, jota ei jaksaisi kuunnella kerta toisensa jälkeen. Propsit myös hyvistä lyriikoista, jotka ainakin itseäni ovat koskettaneet todella paljon.

Claymanin jälkeen In Flames myi monen mielestä sielunsa, mutta jaksan silti väittää, että Reroute to Remain on erittäin hyvä levy. Vaikka levyltä puuttuu oikeastaan kaikki se, mistä itse bändissä pidän, se osaa yllättää muilla tavoilla. En ole koskaan juurikaan välittänyt kaupallisesta metallimusiikista, mutta In Flamesin sävellykset jaksavat silti viehättää, vaikka soundi olisikin muuttunut. Levyn kaikki 14 biisiä jaksaa kuunnella putkeen läpi, mikä tekee siitä automaattisesti Colonya paremman tekeleen.

Soundtrack To Your Escape onkin jo sitten hieman epätasaisempi kokonaisuus. F(r)iend ja Superhero of the Computer Rage ovat parempaa kuin mikään RtR -albumilla, mutta toisaalta The Quiet Place:n ja In Search For I:n kaltaiset mitäänsanomattomuudet hirvittävät. Levyllä käytetään todella paljon syntetisaattoreita, mikä on mielestäni ihan ok. Ne tuovat mieleeni Machinae Supremacyn, joka olikin aikoinaan kuunnelluin bändini.

Näiden levyjen jälkeen en ole bändin tuotantoon juuri koskenut. Come Clarity on tullut kuunneltua läpi useaan kertaan, mutta kyseistä albumia vaivaa sama ongelma kuin Colonya: levy ei pidä itseään kasassa loppuun asti, vaan kaikki hitit käytetään jo alkupuoliskolla. Muutenkin levy on ikävän kaoottinen, eikä todellakaan mikään "paluu vanhaan tyyliin", kuten niin moni tuntuu ajattelevan.
Kahteen viimeisimpään albumiin en ole edes koskenut ja ainakin "Deliver Us" singlen kuunnelleena voin hyvillä mielin todeta, että näin on paras. Tiedän, että Anders Fridenillä on jo ikää, eikä kaveri välttämättä jaksa enää öristä, kuten ennen, mutta eikö siinä kohtaa kannattaisi jo harkita lopettamista?

Nostellaampa topiccia.

Kauan on tätä bändiä tullut kuunneltua, ja koko tuotanto kyllä kolahtaa itselleni täysin ja siksi onkin meikäläisen lempparibändi parin muun ohella. Siitä lähtien kun kuuntelun joskus aloitin, niin olen halunnut nähdä tämän bändin livenä, mutta sopivaa tilaisuutta ei ollut siihen vielä ollut. Nyt viimeinkin huhtikuussa tuli siihen "once in a lifetime" mahdollisuus, kun tulivat vieläpä kotikaupunkin, niin totta hemmetissä sillon mennään katsomaan!

ENKÄ PETTYNYT! Huhhuh, aina olen bändiä pitänyt loistavana, mutta livenä vieläkin parempi! Nämä pojat osaavat vetää livenä aivan saakelin hyvin, ja väliin Anders heitti vielä hyvää huumoriakin. Aivan älytön fiilis oli kyllä keikalla! Varmasti menisin uudestaan heti jos vaan mahdollisuus siihen tulisi.

Uusi levy kuulosti ensimmäisellä kuuntelulla vähän laimealta, mutta kun sitä enemmän on kuunnellut niin on kyllä alkanut kuulostamaan In flamesilta, eli hemmetin hyvältä. Varsinkin tuon keikan jälkeen on tullut kuunneltua paljon tuota uutta levyä ja varsinkin näitä biisejä:
Fear Is The Weakness
Ropes
Where The Dead Ships Dwell
Liberation

Ei toki sovi unohtaa vanhempia biisejä, joista löytyy kyllä loputtomasti loistavia biisejä, ja olin todella iloinen että keikalla soitettiin myös vanhempaa settiä eikä vain pelkästään uusia biisejä.

Vanha oli kovaa tavaraa, uusi aivan *****a ja moniko muistaa tai edes tietää bändin Ceremonial Oath? Siinä oli jotain..