Mikä on teidän mielestä realistisin/aidoin peli ja mihin kannattaa kinniittää huomiota kun hakee realistista peliä

Omasta mielestäni realistisia pelejä on ainakin Joint Operations ja Operation Flashpoint.

Mielestäni realistisissa peleissä pitää olla hyvä teko-äly ja suuret kentät sekä yleensä jätkät eivät ole ihan mitään tuhat kutia kestäviä

CS on lähellä realismia mutta välillä kyllä ei siltä tunnu. Kentät ovat ihan sika pieniä ja yksinkertaisia, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia :D :D
Eipähän pääse eksymään...

Joo toi CS on hyvä kun kentän on sopivan kokoisia, laitappas siihen Boiling Pointin alue ja sitten vielä pommin purkaminen niin CT on kentän toisessa päässä ja pommi toisessa.. ei millään ehi

Lainaus:realismi: todellisuudentaju, todellisuuden huomioon ottaminen; "todellisuusoppi" (useita erilaisia merkityksiä) ¶ Arkikielessä sana "realismi" viittaa tosiasioiden tunnustamiseen ja huomioon ottamiseen, vastakohtana kuvitelmille ja toiveille. Taiteessa se tarkoittaa pyrkimystä tarkkaan todenmukaisuuteen ja todellisuuden kuvaamiseen. Filosofiassa sanaa "realismi" käytetään viittaamaan mm. idealismin tai nominalismin vastakohtaan. Inhorealismi tarkoittaa yleensä todellisuuden kielteisten puolten tunteetonta ja ehkä liioittelevaa esille tuomista, usein jopa samaa kuin kyynisyys; periaatteessa kuitenkin (ainakin Suomen kielen perussanakirjan mukaan) inhorealismia on "epämiellyttäviä naturalistisia yksityiskohtia viljelevä realismi". Sukulaissanoista ks. ismi.

- Pienehkö sivistyssanakirja

Minkälaista realismia me, pelaajat, tahdomme peleihin? Tahdommeko, että pelit kuvaavat todellista elämää, jossa mikään ei onnistu, tallentamista ei tunneta ja vastassa on aina vähintään se yksi parempi. Tahdommeko realistista luonnekuvausta, todenmukaista paniikkia ja pitkiä tylsiä ajanjaksoja?
Toisaalta realistisuutta, kuten sanaa peliteollisuudessa mielellään viljellään, on erilaista. Otetaan käsittelyyn muutamia peligenrejä, ja tutkitaan niiden tarjoamia mahdollisuuksia realismiin silmämääräisesti.

Räiskintä/Toiminta

Räiskintäpeleissä ohjataan lähes poikkeuksetta jotakin hahmoa. Pelistä riippuen tälle hahmolle pyritään luomaan joko enemmän (Thief) tai vähemmän (Doom) syvyyttä. Myös hahmon kyvyt vaihtelevat, ja jopa mahdollisuudet vuorovaikutukseen ympäröivän maailman kanssa vaihtelevat. Yleisen käsityksen mukaan realistinen FPS sisältää armotonta kerrasta poikki -menoa, mutta sci-fi -pyssyttelyjä ei toisaalta tahdota sanoa realistisiksi, mikä on sinänsä väärin, sillä peli voi aikakaudesta riippumatta olla realistinen, jos löydetään oikeat vertailukohteet. Miksei Grakûl Zurk, örkkikommando, 1200-luvun Mongoliasta voisi olla realistinen, jos siihen pätevät nykyajan eliöihinkin pätevät fyysiset ominaisuudet?
On kai selvää, että räiskintäpeleissä realistisuus on enemmän tai vähemmän sama kuin uskottava ja näkyvä maailma. Tätä ominaisuutta voidaan korostaa uskottavalla vaurionmallinnuksella, inhorealismilla (verta ja suolenpätkiä) ja näennäisillä syy ja seuraus -suhteilla. Mielestäni äärirealistisuuden pyrkivien pelien tulisikin jättää tekniikka syrjään ja keskittyä ennemminkin pelin psykologiseen puoleen - mikä olisi realistisempaa kuin kaupunkisota, jossa väijyvää vihollista ei etsinnästä huolimatta vain näy ei kuulu?

Totta kai tällaisten pelien tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös vaurionmallinnukseen; ilman jalkojaan pelaaja on melko hyödytön tapaus, varsinkin, jos menehtyy verenhukkaan. Haavoittuneita sotilaita olisi pakko kärrätä JSP:lle tai muuten vain turvaan, sillä tappioihin ei ole varaa. Tässä olisikin hyvä korostaa pelin fiilispohjaa, sillä se tuskissaan vaikeroiva kaveri voisi olla juuri se pelin aikana tutuksi tullut, parhainta läppää heittelevä rääväsuu. Muutenkin fiiliksiä haettaessa pitäisi pyrkiä siihen, että pelin edetessä kaverit tulevat tutuiksi - ja ennen kaikkea paremmiksi - jolloin niitä ei vain tahdo menettää, sillä kuolleen radistin korvaava keltanokka saattaa kehnolla säkällä olla taidoton pelkuri, joka tuomitsee koko joukkueen. Kaikki tämä edellyttää tietysti jonkin asteista sitoutumista pelaajalta ja sitä, että pelaaja oikeasti imeytyy peliin mukaan.

Oikeasti realistinen räiskintäsotapeli olisi painostava, ja mahdollisesti melko tylsä.

Roolipelit

Roolipeleissä on perinteisesti ollut enemmän syvyyttä tarinalla sun muilla kuin muilla genreillä, ja se johtunee juurikin siitä, että ne ovat nimenomaan roolipelejä. Realismi ropessa riippuu paitsi maailmasta ja pelimekaniikasta, myös roolista, jonka pelaaja valitsee: eettinen pohdiskelija, joka kärsii huonosta omastatunnosta vai juoppolalli taistelija, joka löyhkää 24/7 vereltä ja sisälmyksiltä. Jälleen pelistä riippuen on pelin osioita kuitenkin painotettu eri tavoin: Diablojen toiminta on esimerkiksi huomattavasti kuuluisampaa kuin Baldur's Gatejen vastaava.

Roolipeleissä olennaista on se, että pelaaja kokee olevansa osa jotain suurempaa, usein juuri se avain, joka päättää jonkin ajanjakson ja aloittaa seuraavan. Realistista olisi, että hahmo räpiköisi avarassa maailmassa tehden pieniä tekoja saaden aikaan tuskin mitään. Peli päättyisi luonnollisesti hahmon kuolemaan. Tämänlainen peli tuskin kuitenkaan vetoaisi juuri kehenkään, ellei siinä olisi jotain muuta äärimmäisen mielenkiintoista: tekniikkaa tai mekaniikkaa, mutta ei juonta. Tai voisihan pelissä olla juonikin, jossa keskityttäisiin lähinnä päähahmon itsensä kehittymiseen tai vaihtoehtoisesti jonkin toisen elementin ponnisteluun; käytännössä pelaaja pyrkii toimillaan olemaan joko jotakin vastaan, sen puolesta tai kombinaationa jotakin vastaan jonkin toisen puolesta.

Toisaalta, voisihan pelaaja olla hullukin, joka tekee kuviteltuja asioita mielessään. Luonnollisesti tämä kaikki paljastettaisiin vasta lopussa, jotta mielenkiinto ei varsin karisisi.

Strategia

Miten strategiapelit voivat olla realistisia? Tavallaan strategiapeleissä on realistisuus jo tavoitettu muutamien HC-naksujen ja erinäisten kevyt-HC-naksujen myötä. Mm. Total War on taistelukentillä jo melko realistinen, mutta eniten siltä osin, mikä tapahtuu pelaajan pään sisällä: tapahtumat etenevät hitaasti, joukot panikoivat yms. Strategiapelien realismia voisi ehkä kehittää enemmän tekniikkapuolella, sillä useimmiten kapulaksi rattaisiin asettuu AI: se ei kykene siihen, mihin pelin moottori jo muuten kykenisi.

Simulaattorit

Kaikki simulaattorit, joita olen hakannut, ovat keskittyneet selvästi juuri siihen tekniseen puoleen. Viimeisimpänä ihastuksena Silent Hunter III tekee tässä tietyn poikkeuksen, sillä se edustaa myös jotain muuta: eräänlaista traagista draamaa sukellusvenesodasta toisessa maailmansodassa. SH3 on mielestäni rohkeahko harppaus oikeaan suuntaan simulaattoreissa. Luonnollisesti se on tylsä, kuten oikean simulaattorin kuuluukin olla ja luonnollisesti toimintakin on verkkaista, kuten oikeasti kuuluukin olla. Kuitenkin Silent Hunteriin mahtuu sekaan myös jotain muuta, jota voisi kutsua mahdollisesti fiilikseksi. Pitkän varjostamisen jälkeen on aivan uskomattoman hienoa, kun torpedo räjähtää juuri britannialaisen tankkerin kölin alla saaden koko roskan uppoamaan. Innostus vaihtuu nopeasti paniikiksi, kun periskooppia kääntämällä toteaa olevansa juuri vastustajan hävittäjän kurssilla. Peli muuttuu nopeasti hiiviskelyksi, kun sukelletaan viiteenkymmeneen metriin piileskelemään hävittäjää.
Tunnelma on suorastaan klaustrofobinen, kun veneen ulkopuolelta ei enää saada näköhavaintoja. Ainoa keino pysyä selvillä vastustajan liikkeistä on kaikuluotaus. Kun kaikuluotainta päivystävä matruusi kuiskaa hädissään "Kuulohavainto, 94 astetta, lähestyy" ja moottorit on äänen vuoksi pudotettu minimiin, on manöövereitäkin vaikeaa toteuttaa. Paniikissa ollaan viimeistään silloin, kun syvyyspommit pistävät veneen tärähtelemään. Onnekkaan osuman jälkeen rakkaan U-veneemme torpedohuone alkaa tulvia, ja korjaamisen kiire on äärimmäisen kova, kun vene lähtee uppoamaan kohti Atlantin pohjaa ja varmaa tuhoa, kun paine murskaa tietyssä syvyydessä veneen rungon.

Tähän viimeiseen kappaleeseen tiivistän näkemykseni pelien realistisuudesta.

Fiilispohjalta

Kikkailemalla tekniikan kanssa voidaan pelistä tehdä näennäisen realistinen: fysiikka pelaa, kallot halkeaa ja pelaaja pääsee jopa kunnon FPS-kuselle. Kuitenkin realistinen peli kaipaa jotain muutakin ollakseen hyvä, ja tämä jokin muu on tunnelma. Pelin on tarjottava uskottavaa syvyyttä maailmaan, jossa sitä pelataan, sillä peli on juuri niin realistinen kuin miltä se pelaajasta tuntuu.

Mielestäni ihmiset, jotka hakevat peliin aitoutta vain sen ulkokuoresta ovat hakoteillä.

- Fiilispohjalta

Realistisin räiskintä on varmaan americas army.
Realistisin sotasimulaattori on yllätys yllätys Operation Flashpoint.
Typerin väite "CS on jollain tavalla realistinen"

No Americas Army on varmaan realistisin. Mutta toi mieltsen kirjoitus oli tylsää luettavaa. Älkääkä alottako valittamaan että mitäs luit se oli mun mieli pide

Flashpoint rocks, erittäin realistinen, mutta silti todella hauska pelata. Jos kakkosossa on saatu hiottua kaikki bugit pois, ja grafiikka päivitetty nykystandardiin, niin siinäpä kympin peli.

Realismin yksiä pää-asioito mielestäni ovat äänet. Kaiken pitäisi kuulostaa siltä mitä se esittääkin ja tietenkin myös näyttää.

CS:ää voidaan tältä osin kutsua realistiseksi.

Peleissä(räiskintä) aseiden kuluu myös "tuntua". Desert eagle on tehokas ,mutta AWM on oikeasti vain 0,5x tehokkaampi kuin pelin heikoin snipu SCOUT

...Eikä jonkun pislan kuulu repiä kättä irti(SoF) yhdellä laukauksella ,mutta nämä pikku vibat tuovat peleihin pientä vaihtelua. Oikeastihan lähes kaikki aseet ovat yhtä tehokkaita ja tappavia lähes yhdellä kudilla, mutta olisiko tämä sitten hauskaa että kuolee joka kerta ,kun toinen vain katsookin häjysti_??

Omasta mielestäni America's Army on yksi realistisempia sotapelejä mitän olen koskaan pelannut.

Metal Gear Solid 2.

Vaikka peli meneekin rankasti sekä sci-fin, että fantasian puolelle, on siinä silti niin realistisia yksityiskohtia, että on pakko nostaa hattua. Pelkästään biseksuaalin vampyyrin luonne on niin tarkka, kuin voi biseksuaalin vampyyrin luonteen olettaakin olevan.

Realismi on ihan okei tietyissä peleissä, mutta ei se peliä paranna missään nimessä. Eniten tahdon peliltä vain sitä pelattavuutta ja sitä, että se palkitsee pelajaa jotenkin. Eikä jokainen pärjää pienellä tuurilla "pro"-pelaajaa vastaan. Myös vauhti on tarpeen peleissä. Ainakin DM-pohjasissa FPS-peleissä, mutta loppujen lopuksi ihan sama. Mikä on pelin genre tai kuinka realistinen se on, kunhan pelinä toimii.

Juuh, autopeleissä realistisuus on plusaa ja muissakin simuissa joissa liikutaan koneilla, mutta räiskintäpeleihin liika realistisuus ei sovi. Opf on piristävä poikkeus jota on mukava pelata sen realistisesta otteesta huolimatta.

Räiskintäpeleissä sen sijaan ei ole realistista vahinkomallinnusta vaikka se olisi ihan kiva ja toisi tunnelmaa lisää, joissain simuissahan on jonkinlainen vahinkomallinnus ihan hyvällä pohjalla vaikka sekin on kaukana aidosta..

Onhan näitä realistisia fysiikka mallinuksia CSS:ä[ ja(miten sen nyt ottaa) SoF2:sessa...]

Joo, mutta tarkoitin vauriomallinnusta, eli että jos ammut pistoolilla niin tulee reikä ja jos ammut kiväärillä tulee isompi reikä, tätä tarkoitin. Yleensä jos peleissä on vauriomallinnus se on joko vedetty överiksi tai sitten sitä ei edes huomaa.

Niin ja aseiden tehot on realistisia CS:ässä, ei tosin Cs sourcessa mut 1.6:ssa..

Ei joku fysiikka pelistä realistista tee, monesti se tuo toimintaan vain lisää arcademaisuutta.

Jos räiskintäpeleistä puhutaan, niin yleensä realistinen fiilis tulee vauriomallinnuksesta, aseiden tarkkuudesta ja pelihahmon kestävyydestä (tai kestämättömyydestä). Tietysti yleinen tunnelma ja tapahtumapaikat ovat myös merkittävässä osassa. Mutta jos pelihahmo tappaa minuutissa sata vihollista, niin realismista ei voi oikein puhua.

Flashpoint taitaa se realistisin peli olla. Oikein huvitti, kun kerran väittelin yhden tyypin kanssa pelien realistisuudesta. Kaverin juttelii muun muassa, että "Call of Duty on eräs realistisimmista sotapeleistä, kun siinä voi tähdätä rautatähtäimellä", "Battlefield on siinä suhteessa realistinen, että tankilla ei voi ajaa mitään kahtasataa", "Milloinkohan tulee sotapeli, jossa tankin ohjaamiseen tarvittaisiin sekä kuski että ampuja?", ja minun ei tarvinnut kuin vastailla, että Flashpoíntissa tuo ominaisuus oli aika päiviä sitten. OFP:ssä on tosin aika paljon bugeja, mutta ne on varmaan korjattu patcheilla.

Lainaus:14.06.2005 waruar kirjoitti:
Metal Gear Solid 2.

Vaikka peli meneekin rankasti sekä sci-fin, että fantasian puolelle, on siinä silti niin realistisia yksityiskohtia, että on pakko nostaa hattua. Pelkästään biseksuaalin vampyyrin luonne on niin tarkka, kuin voi biseksuaalin vampyyrin luonteen olettaakin olevan.

Yllätys,Yllätys realistisuus on kyllä unohdettu pelin loppupuolella no anyway paras peli mitä olen Ps2 nähty (oon itsekkin mgs fani) mutta liikkeet on kyllä sulavat,jos vaikka menee kyykkyyn tai juoksee mutta miten vetää kaiteen yli voltilla ja ottaa vielä kiinni tai pyörähtää rankasti taaksepäin jos joku solttu lyö.

Lainaus:14.06.2005 Fireglow kirjoitti:
Onhan näitä realistisia fysiikka mallinuksia CSS:ä[ ja(miten sen nyt ottaa) SoF2:sessa...]

Onko ihan pakko kirjoittaa kursivoituna.. Häiritsee silmää

Kyllähän realistisimpia ovat Operation Flashpoint, Americas Army ja CS:S.
Ainakin CS tappaminen/kuoleminen on todella helppoa.

Uskokaa pois, ei siinä cyntterissä ole paljoakaan realistisuutta. Ei se helposti kuoleminen ja hienot äänet tee siitä realistista.

Lainaus:14.06.2005 WunderBaum kirjoitti:
Niin ja aseiden tehot on realistisia CS:ässä, ei tosin Cs sourcessa mut 1.6:ssa..

Oikeassa elämässä yksi rynnäkkökiväärin luoti rintakehään voi tappaa ja Glockilla päähän-tappoon ei tarvita kolmea osunutta laukausta naamaan :|

Oikea elämä on oikeastaan aika epärealistinen; huono grafiikat, liian pieni resoluutio, surkea fysiikanmallinnus ja vesi on huonosti mallinnettua pikselimössöä ;|

Lainaus:14.06.2005 WunderBaum kirjoitti:
Niin ja aseiden tehot on realistisia CS:ässä, ei tosin Cs sourcessa mut 1.6:ssa..

Ja mikäköhän asia on muka realistista cs 1,6. Omasta mielestäni ei melkein niin mikään. No onhan siinä se että ak47 panos todellakin läpäisee seinan ja se myös tekee niin oikeastikkin! Mutta sitten taas äijä kuolee vasta jostain 5 panokseksta. Aidoin on kyllä tuo operation flashpoint (miten ny kirjotetaankaan) sitten varmaan joku swat ja raven shield ja muut tommosseet. Mutta cs:ässä ei ole kyllä lähes mitään realistista.

Lainaus:14.06.2005 Shawn kirjoitti:

Lainaus:14.06.2005 WunderBaum kirjoitti:
Niin ja aseiden tehot on realistisia CS:ässä, ei tosin Cs sourcessa mut 1.6:ssa..

Ja mikäköhän asia on muka realistista cs 1,6. Omasta mielestäni ei melkein niin mikään. No onhan siinä se että ak47 panos todellakin läpäisee seinan ja se myös tekee niin oikeastikkin! Mutta sitten taas äijä kuolee vasta jostain 5 panokseksta. Aidoin on kyllä tuo operation flashpoint (miten ny kirjotetaankaan) sitten varmaan joku swat ja raven shield ja muut tommosseet. Mutta cs:ässä ei ole kyllä lähes mitään realistista.

Voi elämä..1 panos päähän riittää, ja 3 panosta mahaan..vitun urpo pelaa ennenkun alat selittelemään, 5 panos on kyl aikamoinen "overkill"

Itse olen odottanut kuin kuuta päivää jo kymmenen vuoden ajan sitä peliä joka sisältäisi täyden todellisuuden. Siis täydellinen simulaatio kaikista maailmankaikkeuden supersymmetrisistä jousita ja hiukkasista rakentuvaa. Joten niissä olisi jo valmiina kaikki ne luonnonlait mitkä ovat olemassa. Gravitaatio Higginsin hiukkasen avulla, vahvavoima välibosonin, heikkovoima gluonin ja energia ja sähkömagneettinen fotonin. Tällöin saataisiin myös tekniikan ja tieteen nostettua sille tasolle että kaikki voitaisiin toistaa kuten oikeassa maailmassakin. Se että joku tietokone voisi tämmöisen suoritaa on mahdottomuus jo sinäänsä,, mutta ainakin hyvänä haaveena sitä voisi pitää suorituskyvyn toteuttamisen kannalta. Ofp realismi perustuu juuri vahvaan immersioon isosta maailmasta jossa AI-sotilaat tukevat sotilasta ennalta annettujen ohjeiden mukaisesti. Fysikaallisesti siinä ei ole realismia pätkän vertaakaan. Ei ole mitään objekteja jotka olisivat riippuvaisia luonnonvoimista. Vesi mallinnettu äärimmäisen huonosti pikemminkin jätetty mallintamatta. Ei oikeanlaista vauriointimusmallinnusta ihmisissä, ajoneuvoissa tai taloissa vaan kaikkien tuhoutuvuus on määritelty ennalta. Ei myöskään minkäänlaista vuorovaikutusta minkään aineen ja maaston välillä. Tekoäly loppuu siihen, kun skriptejä ei ole enää käytössä. Muitten pelien suhteen on myös sama tilanne. Monessa on jotain hyviä ominaisuuksia mutta kun kaikki parhaat osa-alueet saisi kaikista eri peleistä valittua jo saataisiin aikaan hyvä todenmukaisuus.

Lainaus:15.06.2005 WunderBaum kirjoitti:

Lainaus:14.06.2005 Shawn kirjoitti:

Lainaus:14.06.2005 WunderBaum kirjoitti:
Niin ja aseiden tehot on realistisia CS:ässä, ei tosin Cs sourcessa mut 1.6:ssa..

Ja mikäköhän asia on muka realistista cs 1,6. Omasta mielestäni ei melkein niin mikään. No onhan siinä se että ak47 panos todellakin läpäisee seinan ja se myös tekee niin oikeastikkin! Mutta sitten taas äijä kuolee vasta jostain 5 panokseksta. Aidoin on kyllä tuo operation flashpoint (miten ny kirjotetaankaan) sitten varmaan joku swat ja raven shield ja muut tommosseet. Mutta cs:ässä ei ole kyllä lähes mitään realistista.

Voi elämä..1 panos päähän riittää, ja 3 panosta mahaan..vitun urpo pelaa ennenkun alat selittelemään, 5 panos on kyl aikamoinen "overkill"

Kerran ammuskelin kohdetta 10 metrin päästä Steyr Augilla, tuloksena oli 9 dmg hitti. Varsin realistista, kun ei ollu mitään estettäkään välissä. Samaten aseiden tarkkuus on aivan tuulesta temmattu. Ammu awikalla hypystä, niin luodin suuntakulma on parhaimmillaan 80° suorasta linjasta. Siis ei se kuti voi edes piipusta tulla niin vinosti, ellei piippu sitten räjähdä käsille. Metrin päästä tikkaista ampuessa panoksista menee 80% täysin ohi ja loputkin sujahtaa vasempaan käteen, kuten yleensäkin. Päähän ei voi osua kuin bugin kautta, koska aidot osumat päähän menevät 100% varmuudella läpi.

CS 1.6 on varsin epärealistinen peli, vaikka siihen suuntaanhan se Valve tuntuukin tarkoituksella peliä vievän.
-------------------
Realistiset ajopelit tuntuu multa menevän aina ohi, kun en jaksais mitään testaamista/ auton säätämistä harrastaa. Toisekseen ratojen ja auton oppiminen yleensäkin tuntuu rasittavalta. Arcadeajot on muutenkin parempaa viihdettä, varsinkin kavereiden kanssa pelatessa, kun virheillä ei ole niin dramaattista vaikutusta, ja törmäilläkin uskaltaa.

Realistinen sotapeli (moderni sota) vois kenties kiinnostaa, mutta nää 1800-luvun ja 1900 - 1970 vuosien sodat on loppuunkaluttu aihe, johon mikään peli ei koskaan onnistu tuomaan mitään uutta.

Korean sotaa en oo vielä nähnyt... siis mosurikyntöperspektiivistä

...Olisiko hauskaa pelata peliä jossa kuolisi joka kerta yhestä laukauksesta?? Entä olisiko hauskaa kuolla kun hyppää 6m katolta alas?? EI! Tähän pelintekijät ovat panostaneet. Kukaan ei haluaisi pelata 100% realistista peliä. Ei siinä olisi mitään järkeä jos joka kerta kuolisi niin kuin oikeastikin. Pelien pitää olla hyvässä tasa-painossa realismin ja surrealismin kanssa...