the boss.miks kaikki tykkää the sorrowista sehän on helpoin?

The end koska se on vaikea.

Lainaus:30.06.2005 Tinori kirjoitti:
the boss.miks kaikki tykkää the sorrowista sehän on helpoin?

Kuka tässä on puhunut pahisten vaikeudesta mitään? The Sorrow on ******* siisti tyyppi.

Nyt kun olen pelannut pelin läpi pitääkin laittaa koko lista uusiksi...

1. Ocelot

Nerokkain hahmo koko pelissä eikä vähiten sen lopputekstien jälkeen tulevan puhelinkeskustelun vuoksi. Aika äijä, jos minulta kysytään. Ne revolveritemput olivat siistejä läpi pelin, mutta ai että repesin railakkaasti hänen "pikku pilalleen" loppudemojen lentokonetaistelussa. Tällaisia pahiksia kaivataan lisää.

2. The Boss

Voiko häntä edes pahikseksi kutsua? Käsitykseni hänestä muuttui totaalisesti loppudemojen kuluessa. Siinä kohdassa, kun Snake on hänen haudallaan, jossa lukee "In A Memory Of A Patriot - Who Saved The World", meinasi oikein tulla tippa linssiin. Myös häntä vastaan käytävä taistelu oli erittäin jännittävä, dramaattinen ja (mukavalla tavalla) vaikea. Plussaa loistavasta musiikista.

3. The Fury

Suurin syy siihen, miksi The Furysta niin paljon pidän, on hänen pelottava olemuksensa. Pimeissä käytävissä laahustava avaruuspukuun pukeutunut liekinheittimellä huitoja saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni. Taisteleminen häntä vastaan on myös ihanan elokuvamaista ja jännittävää ja "Son of a Biiiitch!" huudot kruunasivat kaiken. Hän osaa myös kuolla tyylikkään naurettavasti. Ainoata miinusta tuo hänen persoonattomuutensa, mutta eipä se paljoa minua ehtinyt haitata, kun haulikolla häntä selkään latailin. Niin ja niitä NVG:itä ei kyllä tarvinnut páskan vertaa, vaikka niitä koko ajan kehoteltiin käyttämään... näin ihan selvästi eteeni ilmankin...

4. The End

Teki melkein pahaa ampua tuollainen vaha äijänkäppyrä kuoliaaksi... siis huom. melkein. Penteleen jännittävän taistelun sain häntä vastaan aikaiseksi. Ensimmäisellä kerralla luulin, että hän liikkuu paljon sniper-pisteiltä toiselle ja siispä kykin paikallani ja pelkäsin jokaista rasahdustakin, mitä viidakosta kuului. Lopulta, kun lähdin liikkeelle, hän hoksasi minut, ampui, katosi jonnekkin ja yllätti minut myöhemmin takaapäin, kun etsiskelin häntä puiden kätköistä kiikareilla. Seuraavalla kerralla juoksentelin vain ympäriinsä haulikon ja thermal goggleseiden kanssa ja annoin hänen nähdä minut ja ampua. Hänen jalanjälkiään seuraamalla löysin hänet joka kerta ja lopulta tein hänestä selvää.

5. The Sorrow

En pidä tätä hahmoa mitenkään erityisen siistinä, vaan oikeastaan juonen kannalta jopa melko turhana. Olihan hän entinen Bossin rakastaja ja Ocelotin isä, ja Boss lopulta tappoi hänet, mutta se, miksi hänen piti näyttäytyä Snakelle, jäi minulle vähän epäselväksi. Se revival pill -kikka, millä hänet pystyi taistelussa "voittamaan" oli kyllä aika hyvin keksitty, ja irroittihan hän parit naurutkin ennen Volgin tappelua ajannäytöllään, mutta siihenpä se sitten jäikin.

6. Volgin

Aluksi Volgin vaikutti ihan kohtuulliselta "pahuksen pahalta pahikselta", mutta osoittautui aika nopeasti turhan kliseiseksi hahmoksi. Häntä vastaan käytävä taistelu (siis ilman Shagohodia) oli hermoja raastava, ja vaadittiin vielä kaksi taistelua lisää, että hän kuoli lopullisesti. Kaiken lisäksi, eikö hän ollut vielä homo (oli suhteessa Raikovin kanssa?), sellaisen käsityksen minä ainakin sain siitä haarojenpuristelukohtauksesta. Mutta ei Volgin totaalisen huono pahis ollut, huononi vaan koko ajan loppua kohden.

7. The Pain

Eilisen lempparipahis on tämän päivän sylkykuppi. Todettakoon nyt aluksi, ettei Painkään mikään pohjanoteeraus ole. Suurin syy siihen, miksi hän on listallani seitsemäntenä, on se, että hän on melko tylsä muihin pahiksiin verrattuna. Hänestä ei saada tietää muuta kuin, että hän kuuluu Cobriin, osaa käsitellä taitavasti ampiaisia ja poksahtaa hupaisasti, jos ampuu liikaa kohti, mutta samoin tekevät ne kolme muutakin. Nyt se mukavan helppo taistelu, joka häntä vastaan käydään, tuntuu mielestäni turhankin helpolta ja yksinkertaiselta.

8. The Fear

The Fearin "huonouteen" vaikuttavat samat asiat kuin Paininkin. Hän on melko tylsä ja persoonaton, ja vastuksena turhan yksinkertainen. Plussaa kuitenkin stealth-puvusta ja "It's poisonus"-huudahduksista. The Pain hakkaa hänet silti ampiaisten mitalla.

The boss, koska taistelupaikka on hieno,on minusta kaikkein hankalin ja
videot ennen, ja jälkeen taistelun ovat hienot, ja koskettavat.
Ocelot on hyvä myös.

Ocelot <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<34<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
Se on niin panettavan söpö. <333

mun lempi pahis on the end ja fear ne on parhaita

Ocelot on minun ykkönen ja hyvänä kakkosena tulee The Sorrow

Vastauksena Bannerin kommettiin the Sorrowin tarpeellisuudesta:

Hypättyään pakonsa päätteeksi jokeen Snake lähes hukkui ja joutui hetkeksi aikaa "rajan toiselle puolelle", jossa Sorrow päätti pistää hänet kokeeseen ennen kuin antoi hänen palata takaisin elävien pariin.

Oma henkilökohtainen suosikkini on the Sorrow.

the end ja ocelot

the shorrow on aika hyvä volgin raastaa hermoja

ups tarkotin the sorrow

Ocelotin pokanen! Oli vain niin hienoa päästä näkemään tuo heppu noin nuorena ja holtittomana.

Lainaus:14.07.2005 Red_Snake kirjoitti:
Ocelot on minun ykkönen ja hyvänä kakkosena tulee The Sorrow

Vaihdan. Ocelot on paras, mutta toiseksi paras on sittenkin The End.

Lainaus:06.07.2005 Banneri kirjoitti:
6. Volgin

Aluksi Volgin vaikutti ihan kohtuulliselta "pahuksen pahalta pahikselta", mutta osoittautui aika nopeasti turhan kliseiseksi hahmoksi. Häntä vastaan käytävä taistelu (siis ilman Shagohodia) oli hermoja raastava, ja vaadittiin vielä kaksi taistelua lisää, että hän kuoli lopullisesti. Kaiken lisäksi, eikö hän ollut vielä homo (oli suhteessa Raikovin kanssa?), sellaisen käsityksen minä ainakin sain siitä haarojenpuristelukohtauksesta. Mutta ei Volgin totaalisen huono pahis ollut, huononi vaan koko ajan loppua kohden.

Miten se huononi loppua kohden? Taistelut olivat huonoja, vai...?
Ja ei Volgin nyt homo ole. Pikemminkin biseksuaali. Olihan hänellä Tatyana rakastajattarena.

Itse pidän Volginista. Harva hahmo on antanut minulle samanlaista ahdistusta. Taistelu häntä vastaan on mielestäni todella ahdistava.

Ajattelin tänne vähän purkaa tunteitani. Mielestämi MGS3 oli oikein hyvä pelattavuudeltaan ja juoneltaan yms. Mutta ainut asia joka jäi vaivaamaan olivat juuri nämä pahikset.

Ok, myönnetään ne olivat oikein "siistejä" kaikkine hienoine skilleineen jne, mutta toisin kuin mgs1 tai mgs2 näistä pahiksista ei todellakaan selitetty yhtään mitään! Minulle jäi aivan varjoon näiden hahmojen menneisyys tai persoonallisuus! Luulin että toiveeni olisivat tulleet toteen kun The Fury aloitti ahdistavan tarinansa itsestään, mutta se loppuikin TODELLA ikävän lyhyeen.

Olisin hartaasti toivonut enemmän tiedotusta näistä pahiksista, enkä vain pintapuolisia tietoja, kuten etttä WOOU, the fearin jäsenet ovat kuin hämähäkillä, ei tämä tieto voisi vähempää kiinnostaa. Jos nämä olisivat lisätty peliin, olisi siitä tullut sata kertaa parempi, vaikka se tuollaisenakin on listani ykkönen.

Jos nyt on pakko sanoa, sanoisin The Fury, koska hänen kanssaan taistelu oli ahdistavan kutkuttavaa, pimeässä huoneessa. Ei koskaan tiennyt mistä hän hyökkäisi kimppuusi liekehtivän pukunsa kanssa

Atskuli: Aamen, missä ovat elämää suuremmat pahikset?

Mitään Psycho Mantisin ja Ravenin kaltaista emme kai tule koskaan enää näkemään...

Lainaus:
Mitään Psycho Mantisin ja Ravenin kaltaista emme kai tule koskaan enää näkemään...

Aivan Aivan. Nykyään nämä hyppäävät keskelle kenttää ja matsi alkaa parin sanan päästä..ja nekin on näitä "Youu will diee".
Ennen ne veti kunnon romaanit, jopa enne kuolemaansa. Nykyäänhän nää vaan poksahtaa kun toistaa tarpeeksia omaa nimeään.

Lainaus:27.07.2005 AterLan kirjoitti:

Ennen ne veti kunnon romaanit, jopa enne kuolemaansa. Nykyäänhän nää vaan poksahtaa kun toistaa tarpeeksia omaa nimeään.

Repesin, mutta näinhän se menee.

Oma suosikki oli The end, koska taistelu oli monipuolista. The sorrowista pidin myös. The sorrow oli aika vaikea päihittää ensimmäisellä kerralla, koska apua ei saanut radiokeskusteluista. Jälkeenpäin ihmetyttää se, että onko olemassa minkäänlaista logiikaa siihen, että miksi revival pillin avulla voitetaan the sorrow? Olisiko mahdollista, että snake otti fake pillin kun Ocelot yritti ampua hänen?

Lainaus:26.07.2005 waruar kirjoitti:

Miten se huononi loppua kohden? Taistelut olivat huonoja, vai...?

Volginin huononemisella tarkoitin siis sitä, että hänen esittäytyessään pelin alussa siellä sillalla hän nosti aika suuret odotuksen pahiksena, mutta juonen kulkiessa eteenpäin, hän paljastuu vähitellen tylsäksi jo sata kertaa nähdyksi sekopääksi. Shagohod-kohtauksissa en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun coolista sähkömiehestä olikin tullut käkättävä pellehermanni.

Volgin. Kun heti alussa pistää majuri Raikovin puvun päälle ja puolessa välissä käyttää Fake Death Pillin, ni se on ihan helppo ja sitä myöten paras.

Kannattaa koittaa majurin pukuu siinä kohdassa, jos ei tiedä mitä siitä tapahtuu, meinaan se aikast hupaisa kohta.

Volgin roks.

1. The Sorrow
2.The Fear
3.Ocelot
4.The Boss
5.The End

The End on paras, koska se on mielestäni haasteellisempi.