Ootteko ite tehny kirjaa? Millainen siitä tuli?? Minä rupesin tänään tekeen kirjaa Randy Smithistä joka on vanha sotilas joka palaa Afganistaniin tuhoamaan Terroristi järjestön

Kirjoitin ala - yläasteen käänteessä ratkiriemukasta novellisarjaa Toholan sympaattisista asukkaista. Kolmanteen novelliin kerettyäni suoritin artistin peliliikkeen nro.23, eli poistin hetken mielijohteesta koko roskan kovalevyltä.

Ei tuon laajempaa stooria ole tullut väännettyä sen koommin.

Mitä nyt koulun essee ja tarinat Yleensä noin 20sivun minitarinoita..

joskus ala-asteella oon kirjottanu ihan loppuun asti, mut ne oli hirveitä. Sen jälkeen alotin yläasteella kolmestikkin jopa erilaisen kirjan, ja nyt on pyöriny mielessä eräänlainen fiktiivinen tarina suomalaisista rauhanturva joukoista jossain päin afrikkaa.... tosin ku sais vaan alotettua.

Vaansis Stratosta, NightWishista seka Sonatasta yhtensa 33sivuisen esitelman amiksen aidinkielen aineeksi. Luokan lyhin taisi olla 2 sivua ja 7sivua oli keskimitta...

Kirjoja ei voi tehdä itse, kässäreitä kylläkin. Oma kolmanteni valmistuu tällä viikolla ja se on... kultaa. Paasilinna ja kumppanit voivat laskea alleen jo aivan vapaasti. Puren kaikkia nenään, ellei sitä julkaista.

Lainaus:28.06.2005 Retro_man kirjoitti:
Vaansis Stratosta, NightWishista seka Sonatasta yhtensa 33sivuisen esitelman amiksen aidinkielen aineeksi. Luokan lyhin taisi olla 2 sivua ja 7sivua oli keskimitta...

ää-kirjainta saa käyttää. Joskus olen ajatellut kirjoittaa kirjan, mut ekalla sivulla tulee sit tunne: *****t.

On hyvä olla virikkeitä ja kirjoittaminenhan voi olla hyvinkin nautinnollisen tunteen antavaa puuhaa parhaimmillaan, vaikka ei kirjoittaisi kuin omaksi ilokseen -ja ehkä kavereidensa. Taitaa olla kuitenkin niin, että näillä sivuilla liikkuvista ei kovin moni vielä kirjanjulkaisujuhlia vakavissaan mieti.

Kun katsoo äidinkielen aineen lauseenvastikevirheitä jne. ei tee mieli yrittääkään. Kirjan teko ei ole helppoa muutenkaan.

Lainaus:28.06.2005 Jari-Pee kirjoitti:
Kirjoja ei voi tehdä itse, kässäreitä kylläkin. Oma kolmanteni valmistuu tällä viikolla ja se on... kultaa. Paasilinna ja kumppanit voivat laskea alleen jo aivan vapaasti. Puren kaikkia nenään, ellei sitä julkaista.

Miten niin ei voi kirjoja tehdä itse Siitä vaan kirjaa tekemään, kirja käsittää vähintään 50 sivuisen tarinan, joka lähtetetään kustantajalle luettavaksi ja odotetaan kädet ristissä, että se menisi siellä läpi.

Lainaus:28.06.2005 Erioil kirjoitti:

Lainaus:28.06.2005 Jari-Pee kirjoitti:
Kirjoja ei voi tehdä itse, kässäreitä kylläkin. Oma kolmanteni valmistuu tällä viikolla ja se on... kultaa. Paasilinna ja kumppanit voivat laskea alleen jo aivan vapaasti. Puren kaikkia nenään, ellei sitä julkaista.

Miten niin ei voi kirjoja tehdä itse Siitä vaan kirjaa tekemään, kirja käsittää vähintään 50 sivuisen tarinan, joka lähtetetään kustantajalle luettavaksi ja odotetaan kädet ristissä, että se menisi siellä läpi.

Mutta tällöin olet tehnyt kirjan "kässärin", et itse kirjaa.

Näin juuri. "Kirja" on se valmis tuotos, joka on painettu kirjapainossa ja jonka voi ostaa kirjakaupasta. "Käsikirjoitus" on se kirjoittajan osuus tuosta teoksesta.

Entäs sitten? Tuon nyt varmaan ainakin kaikki 19v ylöspäin tietävät.. Kirjan tekeminen on mahdotonta jos ei kirjaa kirjoita. Se on aika yleinen sanonta.

Kirjan julkaiseminen on mahdotonta, ellei kirjoita käsikirjoitusta. Yleinen sanonta kirjailijapiireissä.

= viisastelua.

Käsikirjoitus kuuluu kyllä enemmänkin käsikirjoittajille. Luepas joskus Mika Waltarin " Aiotko kirjailijaksi ". Siinä ei kässäreistä puhuta, vaan kirjailijoista ja julkaisemisesta.

Olen kyseisen kirjan lukenut, mutta se ei kuitenkaan sitä muuta, että käsikirjoitus on se mistä tarkkaan ottaen puhutaan. Se ei ole viisastelua vaan fakta. Itse tunnut olevan kovin mieltynyt sellaisiin "yleisiin sanontoihin", jotka eivät välttämättä aina ole asiasisällöltään täsmällisiä. Mikäpäs siinä, mutta jos kyseessä on henkilö joka oikeasti yrittää luoda kirjallisia teoksia(en tiedä oliko näin), olisi syytä ehkä välillä tunnustaa tosiasiatkin, eikä heti syyttää viisastelusta niiden kertojia. =Kasvamista.

Mutta oikeasti minua ei kyllä juurikaan kiinnosta se mitä minun tai aiempien kommentoijien sanomasta ajattelet, tai miten ne haluat ymmärtää. Mielestäni ammattimaiseksi kirjoittajaksi aikovalla tulisi olla laaja ymmärrys kielen käytöstä, tyylistä sekä itse elämästä. Toisaalta pitäisi olla avoin vaikutteille, mutta myös toisaalta taitoa olla tarkka nyanssien ja merkitysten suhteen. Mutta eipä noilla asioilla nyt ehkä niin väliä ole täällä Peliplaneetassa. Että ihan sama.

Alunperin mun piti kirjoittaa pikkusiskon sarjakuvaan käsikirjoitus, mutta ilmeisesti se ei haluakaan tätä, joten rupesin tarinoimaan ihan omiani... Tässä on koko stoori, joka ei edes ole vielä valmis:

Charlie heräsi jo ennen kuin kello tuli edes 7:00. Tänään olisi hänen suuri päivänsä, sillä isä oli viimein luvannut viedä hänet kalastamaan pienelle joelle, joka laski mereen kaupungin ulkopuolella. Ajatella: vain hän ja isä yhdessä kalastamassa. Tätä Charlie oli odottanut jo viikon ja nyt se tapahtuisi. Ennen kalaan lähtöä heidän pitäisi tehdä eväät ja käydä kaupungin keskustassa ostamassa uistimia virveliin, sillä edellisvuonna, kun he olivat käyneet joella oli Charlie vahingossa kaatanut koko kalastussetin jokeen, kun oli innoissaan yrittänyt väsyttää suurta kalaa, joka oli tarttunut hänen koukkuunsa. He eivät ehtineet saada pakkia enää kiinni, kun virta oli levittänyt uistimet joka suuntaan kohti merta. Charlie ei ollut enää yhtään harmissaan koko tapauksesta, Eddie oli sanonut, että hän ei enää ikinä lähtisi Charlien kanssa kaloja narraamaan, mutta nyt kun tapauksesta oli kulunut jo lähes vuosi, oli taas tullut ajankohtaiseksi kalaan lähtö monta viikkoa jatkuneen mankumisen jälkeen. Ja kaupungilla käyminenkään ei harmittanut Charlieta, hän tykkäsi katsella ihmisiä heidän tehdessä ostoksiaan ja touhutessaan omiaan.

Samaan aikaan Eddie harmitteli vaimolleen lupaustaan. Hän oli tehnyt lupauksen ja nyt se pitäisi sitten täyttää, muuten hän vaikuttaisi Charlien silmissä petturilta. Charlie kyllä muistuttaisi asiasta jälkeenpäin vielä monesti. Eddie ei halunnut vaikuttaa lapsensa silmissä petturilta. "Pääkirjoituskin pitäisi kirjoittaa!" Eddie voivotteli, vaikka lehden ilmestymiseen oli aikaa vielä yli kaksi viikkoa. Vaimo Chloe muistutti asiasta ja sanoi, että Eddien pitäisi muutenkin viettää enemmän aikaa poikansa kanssa. "Asutte samassa asunnossa, mutta Charlie enää tuskin tuntee sinua. Pääkirjoituksesta sinun ei tarvitse vielä huolehtia, sinulla on aikaa tehdä se moneen kertaan ennen lehden ilmestymistä." Chloe sanoi. "Mutta kun se poika on täystuho, en jaksa olla hänen kanssaan koko päivää, muistat varmaan mitä tapahtui viime vuonna, koko pitkän päivän päätteeksi hän kaatoi uistimet veteen ja hajotti virvelin kelan." "Mutta hän on sinun poikasi, hän on myös kovin nuori. Lapsille tapahtuu paljon tämän kaltaisia onnettomuuksia, kalastusreissu on sinulle hyvää aikaa kasvattaa häntä." Chloe vakuutteli, hänellä oli edelleen suuri usko poikaansa, vaikka hänen miehensä usko välillä horjuikin. Yleensä Eddie oli kirjoittanut pääkirjoituksen heti edellisen lehden ilmestymisen jälkeen ja vielä parannellut sitä ennen julkaisua, mutta nyt kirjoittaminen oli jäänyt vähemmälle. Ei se olisi haitannut, vaikka pääkirjoitus olisi jäänytkin häneltä kirjoittamatta, lehden henkilökunta kyllä saisi kyhättyä jonkunnäköisen kirjoituksen ja koko lehti ilmestyisi takuuvarmasti vaikka aivan täysin ilman omistajansa Eddien panostusta asiaan. Niin hyvin Eddie oli asiansa saanut järjestettyä. Hänelle oli kuitenkin kunnia-asia, että hän itse osallistuisi lehden tekoon edes vähäisesti, sillä viime vuosina hänen osallistumisensa oli jäänyt aina vain vähemmälle ja vähemmälle, kuunes nykyään hän tyytyi vain kirjoittamaan pääkirjoituksen ja muun kaiken hän jätti taitavan henkilökuntansa tehtäväksi. Tai ainakin näin Eddie muille ihmisille oma perheensä mukaan luetuna uskotteli... Todellisuudessa lehtihomma ei kiinnostanut häntä nykyään pätkän vertaa enää, hänellä oli muita asioita, joista ei monet tienneet - eivät edes hänen oman perheensä jäsenet.

Kello oli 8:00, kun Charlien herätyskello alitti esityksensä. Herätyskello ei paljoa edes näyttänyt herätyskellolta, se oli ikäänkuin isokokoinen leikkikalu, joka oli muotoiltu näyttämään rekka-autolta. Herätysääni oli rekan moottorin starttiääni ja niinkuin joku olisi lähtenyt ajamaan rekalla samalla vilkutellen auton valoja. Lopuksi möreä englannin kielinen miehen ääni toivotti hyviä huomenia ja kehoitti nousemaan nopeasti kohti päivän uusia haasteita. Herätysääni ei ehtinyt alkua pidemmälle, kun charlie sulki sen, puki päällensä ja lähti alakertaan syömään aamiaista.
Alakerrassa Eddie ja Chloe olivatkin jo ja Chloe oli tehnyt puuroa aamiaiseksi leipien kanssa. Charlie ei pitänyt puurosta, mutta tänään hän ei valittaisi siitä, tämä päivä olisi liian hieno pilattavaksi valituksilla, hän tyytyi vain kurtistamaan kulmakarvojaan ja söi sitten oman annoksensa samalla selittäen vanhemmilleen kuinka paljon kaloja hän meinasi saada ja mitä kaloja ne olisivat ja miten hän ne pyydystäisi.
Eddien vain murahteli vastaukseksi ja jatkoi syömistään hapan ilme kasvoillaan. Charlie ei siitä välittänyt, hän oli liian innoissaan edes huomatakseen isänsä harmistuneisuutta hänen suurta päiväänsä kohtaan. Tyytyväisenä hän ruoan jälkeen avasi vielä jääkaapin ja otti sieltä esille äitinsä sinne juuri äsken laittamat makkarat, juustot sun muut leivän päälle laitettavat asiat. "Mitä sinä nyt?" Eddie parahti. "Täytyyhän meidän tehdä eväät, muuten meille saattaisi tulla kova nälkä kesken kalastuksen ja siellä ei edes saa tehdä nuotiota, kuten muistat viime vuodesta." Charlie piipitti isälleen vastaukseksi.
"Charlie, tiedäthän, että olen kiireinen mies? Minulla on paljon töitä joka päivä..." Charlien nyökytteli kysyvä ilme kavoillaan, mutta ei sanonut mitään, sillä hän ei vielä täysin ymmärtänyt mitä hänen isänsä ajoi takaa."
"Tiedäthän, että omistan erään ison lehden, ja nyt minun tulisi tehdä..." Chloe pudisti päätään harmistuneen näköisenä varoitukseksi eddielle ja Eddien lause todellakin jäi loppuun saakka lausumatta. Vähän aikaa Charlie mietti isänsä tarjoamia tiedonmurusia, kunnes päätti, että hänen isänsä yritti jollakin tavalla päästä tulematta hänen kanssaan kalastamaan. "EI, SINÄ LUPASIT, LUPAUKSIA EI SAA PETTÄÄ, OPETTAJA ON SANONUT MEILLE NIIN!" Charlie kiljui, ja tämä viimeistään sai Eddien katumaan varomattomia sanojaan. Nyt hänellä ei ollut enää mitään takaovea pakoon velvollisuuttaan, joka näköjään nousi pääkirjoitustakin korkeammalle arvosijalle.

Niin viimein eväät oli saatu Cloen avustuksella tehtyä ja he lähtivät autolle, jolla heidän oli määrä käydä ensin kaupungissa hakemassa kalastusvälineitä ja sitten heti kaupungista lähteä suoraan joelle.
Eddien parkkeerasi auton keskustan parkkitaloon ja he lähtivät sieltä suoraan osittain maan alle kaivettuun ostoskeskuseen, joka jatkui maan pinnallakin vielä kolme kerrosta.
Kalastusliike sijaitsi keskellä koko rakennusta ylimmässä kerroksessa. Charlie tiesi tarkalleen missä se sijaitsi, hän oli kavereidensa kanssa usein viettämässä aikaa katselemassa tavaroita juuri tässä samaisessa kauppakeskuksessa. "Makeisliike namulandia, ruokakauppa, Mac donald's, vaatteita halvalla!, kalastusliike murphyn uistin ja verkko...Eddie mutisi, eikä tehnyt elettäkään poiketakseen kalastusliikkeeseen. Huonekaluliike, puutarha ja huonekasviliike... "Pysähdy, meidän piti käydä kalastusliikkeessä!" Charlien ääni kuului takavasemmalta ja hän oli selvästikin jo astumassa sisään kalastusliikkeeseen. Eddie sai hänet vaivattomasti kiinni ja niin he lähtivät katselemaan kalastustarvikkeita ja etsimään uistimia. Eddie valitsi useita erilaisia uistimia liikeen työntekijän vakuutellessa jokaisesta uistimesta erikseen, että juuri se uistin oli sellainen, jolla sai kaikista isoimmat ja maukkaimmat kalat mistä tahansa järvestä tai joesta. Charlie kuunteli korvat höröllään, mutta Eddie ei antanut esittelijän vaikuttaa valintoihinsa. Hän vain poimi kaikista halvimmat vaihtoehdot hyllyistä. "Hei, mikset ottanut tätä?" Charlie kysyi ja roikotti kädessään punaoranssia uistinta. Myyjähän juuri sanoi, että tämä on liikkeen paras uistin, ja samanlaisella hän itse on kuulemma saanut vainka kuinka paljon isoja kaloja. "Ja kallein se näyttää myös olevan" Eddie mutisi ja nappasi uistimen Charlien kädestä heittääkseen sen ostoskoriin, jota hän kannatteli vasemman kätensä kyynärtaipeesta.

Liikkeessä asioiminen ei kestänyt viittätoista minuuttia kauempaa ja niin he pääsivät lähtemän kohti jokea. Ostoskeskukseessa Charlie huomasi kaksi hämärän näköistä miestä jotka seisoivat pöydän takana, jolla oli kori täynnä jotakin paperinpaloja. A-R-P-O-J-A! Charlie luki hitaasti, koska hän oli vasta toisella luokalla, eikä osannut vielä kovin hyvin lukea. "Pysähdy! Ostetaan arpoja noilta miehiltä!" Charlien kiskoi isäänsä kädestä takaisinpäin ja Eddien oli taas alistuttava poikansa voimakkaaseen tahtoon. "No ostetaan nyt sitten, mutta sitten meidän täytyy lähteä nopeasti, tällä menolla muuten ehtii tulla jo yö, ennen kuin edes olemme päässeet joelle asti." Eddien sanoi ja astui poikansa vieressä arpapöydän viereen. "Päivää!" Toinen miehistä sanoi toisen kuiskatessa jotakin niin hiljaisesti hänen korvaansa, ettei Charlie pystynyt kuulemaan mitä se oli."
"Nämä ovat elektroniikkaliike tekniikapuljun arpajaiset. Pääpalkintona meillä on tietokone ja muita palkintoja meillä on videokamera, digitaalikamera, televisio ja paljon muita pienenpiä, mutta loistavia voittoja." Pidenpi miehistä selitti. Samalla hän otti pöydältä esitteen, jossa oli valokuvia elektroniikkatuotteista ja niiden hinnat. "Yksi arpa maksaa 2 dollaria." Lyhempi sanoi. Ei ei, tiedät hyvin, että 1.50 pidenpi korjasi näyttäen vihaiselta. Charlien mielestä tämä oli erittäin huvittavaa ja hän tirskahti hiukan. "Tässä esitteessa on kuvattu kaikki palkinnot, mitä meidän arpajaisistamme voi voittaa" Pidenpi mies sanoi ja tyrkytti esitettä Eddien nokan edessä. Eddien mielestä esite näytti jotenkin etäisesti tutulta ja hän ottikin sen käteensä ja samalla tunki sen takataskuunsa. Samalla hän katseli ympärilleen yrittäen etsiä katseellaan elektroniikkaliike tekniikkapuljua, mutta ei onnistunut näkemään missään suunnassa sellaista, Eddie päätteli sen olevan jossakin muussa kerroksessa, eikä miettinyt sitä enenpää. Eddien ojensi Charlielle rahaa ja Charlie ojensi sen eteenpäin miehille, jotka antoivat hänen valita korista pienen taitellun paperinpalan, jossa luki jotakin. Charlie taitteli paperinpalan auki ja rupesi tavaamaan tekstiä ääneen: "S-Market Tervetuloa uudelleen!
Jäätelö toffee 5 kpl 3.20$... "Käännä se toisinpäin." pitkä mies sanoi nopeasti Charlielle ja Charlie totteli sen kummenpia ihmettelemättä. "Kiitos osallistumisesta arvontaamme, ei voittoa.
Elektroniikkaliike tekniikkapaja." Samaan aikaan Eddie kuunteli lyhyemmän miehen selityksia siitä, mihin arpajaisista saatavia rahoja käytettäisiin, eikä ollut kuullut Charlien ja pitkän miehen jutteluita.
"Noh, voititko jotakin?" Hän kysyi Charlielta, mutta Charlie ei enää seissytkään hänen vieressään, hän oli lähtenyt johonkin sanomatta sanallakaan Eddielle. Eddie oli kieltänyt Charlieta toimimasta näin Chloe oli vahvistanut kiellon, joten hän pelästyi, koska Charlie ei vielä koskaan ollut uhmannut vanhempiensa tahtoa vastaan. Eddie nosti katseensa kysyäkseen miehiltä Charlien häviämisetä, mutta miehetkään eivät enää seisseet pöydän takana, he olivat jopa mennessään ottaneet korin, jossa oli ollut niitä arpalappuja. Pelkkä tyhjä pöytä... Eddien hätääntyminen kasvoi kokoajan, hän oli kiertänyt kaikki ostoskeskuksen kerrokset ja kurkannut sisälle joka ikiseen pikku putiikkiin, mutta ei ollut missään nähnyt Charlieta, eikä edes niitä tummapukeisia arpojen myyjiä.

Seuraavana päivänä Charlie heräsi huoneen pyöriessä villisti hänen silmissään, päätä särki ja nenässä tuntui omituinen haju, kuin tuoreen maalin haju. Charlie tiesi kyllä miltä maali haisi, sillä hän oli nähnyt, kun Eddie oli maalannut pihakeinua. Charlie ei yhtään pitänyt maalin hajusta. Charlie oli maannut kovalla sementtilattialla koko yön yli, omituisen hajun päänsäryn ja silmien reistailun lisäksi selkä oli kipeänä kovan alustan vuoksi. Charlie ei siis ollut yhtään tyytyväinen olotilaansa. Hänet oli suljettu huoneeseen joka oli n. 4 metriä pitkä ja 2 leveä. Ovi oli portaiden yläpäässä katossa oleva painava luukku, joka oli ulkoapäin lukittu niin, ettei sitä saanut edes heilahtamaan. Huoneen toisella lyhyellä seinällä oli puolen metrin korkeudella maasta puinen lavista, jota peitti huopa. Huoneen ainoa valon lähde oli katosta roikkuva hehkulamppu, jossa ei ollut varjostinta. Lisäksi huoneessa oli pieni pöytä ja wc-pytty lavistan vieressä niin lähellä seinää että siinä piti istua sivuttain seinää päin nojaten.
Pöydälle oli asetettu muovilautaselle kylmää hernekeittoa ja kaksi kuivaa korppua lautasen viereen. Charlie tuhahti nähdessään "aamupalansa". "Tuota en ainakaan syö" hän ajatteli ja sen enenpiä miettimattä kaatoi hernekeiton wc-pönttöön ja veti sen. Korput menivät samaa reittiä. Hän istui lavistalle ja rupesi miettimään sitä, mitenkä oli päätynyt tavaratalosta yht'äkkiä tällaiseen rotanloukkuun. Hän muisti tavaratalon ja arpojen myyjät. Hän muisti, että kun hän oli avannut ja lukenut arpalapun, oli pitkä mies tarttunut hänestä takaa päin kiinni ja peittänyt hänen suunsa kädellään, niin että hän ei ollut pystynyt huutamaan. Huutaa hän ei ollut edes yrittäny, sillä hanska oli peittänyt hänen asvonsa niin täydellisesti, että ajatukset oli täyttänyt pelkkä hapen saaminen. Mies oli juosten kantanut hänen parkkihalliin pakettiautoon, jonka takaosastolle hänet oli heitetty siellä odottavan miehen syliin, joka oli huumannut hänet jollakin aineella, jota oli nenäliinassa, se oli hänen viimeinen muistikuvansa edellisestä päivästä. "Ei kalaretkeä." Charlie mietti.

Charlie kuuli yläpuoleltaan askelten ääniä ja lukon avaamisääniä, jännityksellä hän odotti vangitsijaansa. Luukku avautui ja päästi ulkopuolista valoa sisään. Portaita pitkin kiipesi hänen eilen tapaamansa pitkä mies ja sitten joku, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Pitkä mies virnisti ilkeästi ja puhutteli Charlieta "Jahas, meidän pikku vankimme onkin jo herännyt uniltaan, oliko ruoka maittavaa?" "Kyllä oli, jos pöntöltä kysytään, se nieli kaiken kerralla." Charlie vastasi. "Vai et sinä pidä meidän pöperöistämme, vielä me poistamme tämän uhman sinusta ja silloin sinä teet niinkuin me sanomma ja puhut niinkuin me haluamme" Toinen mies sanoi. Hänen kasvonsa eivät millään tavalla muuttaneet perussynkkää ilmettä hänen puhuessaan. Hän oli niistä kahdestä myös se, joka kantoi vyöllään asetta, ihan niinkuin sellaista tarvittaisiinkin pienen pojan taltuttamiseen. "Mitä te haluatte minusta? Minä en ole tehnyt teille mitään!" Charlien huudahti. "Hiljaa nulikka, jos joku kysyy jotakin, niin me teemme sen, sinun tehtäväsi on vain kuunnella Tänään iltapäivällä saat tänne vielä kaverin itsellesei, niin et koe olevasi niin yksinäinen, sillä tulet olemaan täällä ehkä pitkänkin aikaa, jos vanhempasi eivät suostu maksamaan haluamiamme summia sinun hengestäsi." Toinen mies sanoi.
Minun nimeni on Alf pitkä mies sanoi ja tämän nimi on Eric, hän sanoi osoitten kämmenellään synkkäilmeistä kaveriaan. Se toinen arpojen myyjä on sitten Jacob, häneen tutustut vielä paremmin myöhemmin." Molemmat miehet hörähtivät, ihan niinkuin asiassa olisi ollut jotakin hauskaa. Charlie ei pitänyt tunteesta, jonka naurahdus hänelle toi. "Haluan, että puhuttelet meitä etunimillä, kurittomuudesta saat aina rangaistuksen, joko joudut olemaan koko päivän ilman ruokaa, tai jotakin vielä hauskempaa" Synkkäilmeinen Eric totesi samalla ilmeisen tyytyväisenä aiheuttamaansa pelkoon Charliessa. "Sinun kaltaisiasi pojankoltiaisia me kyllä osaamme käsitellä" Alf sanoi - ja kuin todistaakseen väitteensä hän samalla yht'äkkiä läiskäytti Charlieta avokämmenellä poskelle, niin kovaa että se sai vedet valumaan Charlien silmistä.
Charlie ei näyttänyt pelkoaan, eikä tuottanut miehille tyydytystä itkemällä, hän vain seisoi heidän edessään - joskin vähän kumarassa valmiina väistämään seuraavaa iskua.
Alf oli lähes kaksimetrinen tummatukkainen mies, jolla oli kylmät siniset silmät, hän näytti siltä, ettei mikään koko maailmassa pystyisi hetkauttamaan hänen tunnetilaansa. Hänen huulensa olivat tiukasti puristetut yhteen silloin, kun hän ei puhunut - ja puhuessaan hän liikutti leukojaan konemaisen täsmällisesti. Eric taas oli lyhyehkö ja hiukan pullea mies, joka ei selvästikään ymmärtänyt minkäänlaista huumoria. Hänellä oli musta pipo päässään, vaikka oli keskikesä. Eric roikotti silmäluomiaan ja kulmakarvojaan aika alhaalla ja ehkä se teiki hänen ilmeestään niin synkän. Hänen silmänä olivat väriltään vihreät ja hänen ihonsa oli hiukan tummenpi, kuin Alfin. Eric oli selvästi pomo, tai ainakin arvoltaan ylemmällä Alfia, sen pystyi huomaamaan hänen käyttäytymisestään. "Olemme jo tiedottaneet vanhemmilessi, että sinut on vangittu ja heille on välitetty hinta, jolla sinut saa vapaaksi. Jos he eivät ole valmiita maksamaan, niin silloin sinun elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta, me myymme sinut ulkomaille" Eric totesi Charlielle. Charlie oli hiukan huojentunenpi, sillä hän oli varma, että hänen vanhempansa olisivat valmiita maksamaan vaikka kuinka suuria summia hänen palastamiseksi. "Nyt me otamme sinusta pari valokuvaa Eric sanoi ja kaivoi povitaskustaan pienen digitaalisen kameran. Muista näyttää tyytyväiseltä ja iloiselta." Eric otti kaikkiaan kuusi kuvaa, joista jokainen oli otettu hiukan eri tavalla, yksi oli sellainen, jossa Charlie istui lavistalla ja loput olivat sellaisia, missä hän seisoi huoneessa niin, että hänen takanaan näkyvä maisema oli hiukan erilaisessa kulmassa muihin kuviin nähden. Charlie ei ymmärtänyt kuvien tarkoitusta, mutta hän ei välittänytkään.

Eddie oli heti pojan katoamisen jälkeen soittanu poliisille ja ilmoittanut katoamisen. Poliisi olikin saapunut kiitettävän nopeasti ostoskeskukseen, mutta vaikka koko ostoskeskus haravoitiin täikammalla läpi, ei poikaa löytynyt mistään. Tässä vaiheessa tapaus sai virallisestikin kidnappauksen nimen. Poliisi ei löytänyt juurikaan todisteita, pöydässä ei ollut sormenjälkiä ja tekijät olivat ilmeisen todennäköisesti heti tekonsa jälkeen poistuneet koko rakennuksesta. Poliisi löysi ainoastaan sen puisen korin missä arpoja oli ollut, kori oli roskiksen vieressä litistyneenä ihmisten jalkoihin lähellä sitä paikkaa missä pöytäkin oli.

Hiki virtasi työntekijöiden otsia pitkin Eddien katsellessa lasin läpi työn tekoa. Siniset hitsausliekit valaisivat suurta tehdashallia kymmenien miesten hitsatessa osia toisiinsa yhteen kovalla kiireellä. Hitsaajien perässä toiset miehet kulkivat ja tarkastivat juuri hitsatut saumat ja välillä joku hitsaajista joutui palaamaan takaisin päin korjatakseen jotakin huolimattomasti tehtyä saumaa. Toisaalla samaa rakennusta rakennettiin elektroniikkaosia, mittalaitteita sun muiten, jotka sitten yhdistettäisiin emälaitteeseen johtoja myöten. Valmiina oli jo useita rakennuksen huoneita täynnä mittalaitteita ja tiedemihiä simuloimassa tositilannetta, jossa laite olisi oikeasti käytössä. "Et oikein näytä tänään omalta itseltäsi Eddie" Silmälasipäinen harmaahapsi sanoi Eddielle, joka nyökkäsi vastaukseksi ja kääntyi takaisin tuijottamaan lasin läpi tehdashalliin.
Pienen hiljaisuuden päätteeksi Eddie puhkesi puhumaan: "Se poika joka kidnapattiin eilen ostoskeskus Centrumissa..." "Mitä siitä?" "Se oli minun poikani..." Harmaahapsi hätkähti kuin Eddie olisi sivaltanut häntä ruoskalla vasten kasvoja. Eddie ei puhunut enenpää pojastaan, vaan ryhtyi keskustelemaan tehdashallin työn edistymisesta. "Onko laitteistot toimineet moitteetta ja työ edistynyt suunnitelmien mukaan?" Eddie tiedusteli, ihan kuin hänen poikansa kidnappaus olisikin vain pahaa unta. "Aivan hyvin, paitsi valvomo nro. 3:n analyysilaitteet eivät ole rekisteröineet signaalia, vaikka koneiden pitäisi olla kunnossa." "Mitkä koneet ovat valvomon nro 3:n toimialueena?" Eddie tiedusteli edelleen. "Valvomo nro. 3 tarkkailee koneita 1:sta 20:n ja se toimii varajärjestelmänä myös koneille numerot 20:stä 40:n." "Ahaa, olisikohan kyseessä vain joku juotosvirhe?" "Ei sellainen se ei voi olla, sillä kaikki juotokset on tarkistettu koneista monet kerrat eikä mitään vikaa ole ollut. Luulemme nyt, että laitteet jotka tilasimme japanista ovat jollakin tavalla vahingoittuneet." Harmaahiuksinen sanoi. Samassa huoneen ovi lennähti auki ja sisään juoksahti mies muistilehtiön kanssa. Hän tökkäsi lehtiön suoraan harmaahiuksen nokan alle ja rupesi puhuttelemaan häntä. "Michael, olemme löytäneet vian joka vaivaa valvomo nro 3:sta. Vika piilee niissä japanilaisissa kiintolevyissä, osa niistä on hajonneet, se aiheutti ylikuormittumisen jäljelle jääneille ja se esti koneita toimimasta. Tämä onkin viimeinen ongelma koko hommassa, ellei jotakin aivan yllättävää satu niin järjestelmä on toimintakunnossa jo kuukauden kuluttua." Se saattaa olla jo liian myöhäistä" Eddie sanoi, vaikka hänen ei ollut tarkoitus sanoa mitään. "Myöhässä mihin?" Michael ja muistilehtiömies tiedustelivat. "Äh ei mihinkään" "Tiedät hyvin, ettemme voi käyttää laitteistoa yksityisten asioiden järjestelemisiin, sillä saattaisi olla vaikutuksia, jotka ovat hyvinkin kauaskantoisia ja vaarallisia, oletko kuullut mitä venäläiset ovat saaneet aikaan?" Michael sanoi vihaisen näköisenä.
"Niin kait sitten, ehkei Charlieta voi enää mikään pelastaa."
Hän tiesi kyllä mitä Venäjällä oli tapahtunut. He olivat saaneet koko valtionsa anarkian valtaan yrittäessään muuttaa presidentin vaalituloksia jälkikäteen.

Eddie hoippui ulos huoneesta ja käveli hissiin. Hän paineli nappia, joka ilmoitti määränpääkerroksen nro. 1:ksi. Hissin kiihdytys sai Eddien jalat notkahtamaan kunnes hänen kehonsa tottuivat vauhtiin.
Eddie astelu ulos rakennuksesta parkkipaikalla odottavaan urheiluautoonsa ja ajeli hiljakseen takaisin kaupunkia kohti autiomaasta.
"Mitä toimitukseen kuului" Chloe tiedusteli Eddien astuessa sisään taloon, "kijoititko huomisen lehteen jutun Charliesta. Ovatko Poliisit saaneet mitään selville?" "Kyllä juttu on tulossa ja Charlie on kuin maan nielemä. Poliisi ei ole löytänyt mitään merkkejä hänestä eikä niistä miehistä." Chloen ilme synkkeni ja hän puhkesi itkuun. Eddie antoi hänen itkeä rauhassa olkaansa vasten, vaikka hän itsekin tunsi tarvitsevansa lohdutusta...
"Poikanne on meillä, hän on kunnossa, mutta ei ole kau'aa, jos emme saa rahoja... 2 000 000$. Voimme vaihtaa hänet myös Eddieen tai johonkin muuhun projekti "anonymou:kseen" liittyvään toimihenkilöön.
Älkää yrittäkö mitään, mihin ette saa meiltä lupaa. Meillä on nyt myös Michael!"

Mikä on "projekti anonymous" Chloe kysyi. "Se... se... se on eräs... projekti... Lehdistöprojekti. Soluttautumisprojekti! Michael on sen suunnittelija ja projektin tarkoitus on ennaltaehkäistä rikollisuutta USA:ssa." Eddie lasketteli." Hän ei ollut ajatellut että Chloe saisi vielä tietää koko projektista, ja niin hän ei ollut keksinyt minkäänlaista peitetarinaa "Anonymous:lle. "Mutta mitenköhän he ovat saaneet tietää siitä, heidän on täytynyt seurata minua.. Mutta miten, autiomaassa se on lähes mahdotontä päiväaikaan." "Mitä sanoit?" Chloe kysäisi. "En mitään, pohdin vain mahdollisuuksia.
Olisiko mielestäsi järkevää vaihtaa Charlie minuun, minä olen sentään aikuinen?" "Ei missään tapauksessa, ainoa mahdollisuutemme saada Charlie ehjänä takaisin on maksaa, tai antaa poliisin hoitaa homma omalla tavallaan. Minkälaiset ihmiset voivat tehdä tällaista pienelle lapselle?" "Poliisi tulee kyllä tekemään kaikkensa Charlien hyväksi" Eddie lohdutti vaimoaan.

"Hmph. Taas yksi kakara kaapattu ostoskeskus onnelassa... Silminnäkijöiden mukaan he olivat vain ottaneet pojan isänsä Eddien vierestä, joka muuten on paikallislehden omistaja. Kukaan ei ollut ehtinyt pysäyttää miehiä, kun he olivat juosseet ihmisjoukon läpi kakara kainalossaan parkkihalliin, johon vihjeetkin loppuvat koska emme tiedä millainen auto heillä oli." "Mutta entäs turvakamerat?" Nuori poliisi kysäisi toiveikkaasti vanhemmalta virkaveljeltään.
Ostoskeskus onnelan turvajärjestelmä on hiukan puutteellinen, meillä on nauhaa heistä kun he olivat ostoskeskuksessa, mutta parkkihallin kamerat olivat poissa päältä sinä päivänä." Kuka vastaa ostoskeskus onnelan turvajärjestelmistä?" Nuori poliisi kysäisi vihaisesti." "Turvajärjestelmäyhtiö safe area, meni konkurssiin jo vuonna 2009." "Entäs kuka on onnelan vartiointipäällikö?" Eräs Eric Anderson, häntä on kyllä kuulusteltu ja hän kertoi että parkkihallin kamerajärjestelmässä on ollut aina jotakin vikaa, joka saa välillä kelan pysähtelemään itsekseen." "Kaikkien kameroiden kelatko yhtä aikaa?" Nuori poliisi ihmetteli.
Ilmeisesti oli niin tapahtunut tänään ja Eric ei ollut huomannut sitä, kunnes oli liian myöhäistä." "Mikseivät he siirry digitaaliaikaan. Saisivat kieltää noin vanhanaikasiten järjestelmien käytön."
"Ja kaiken lisäksi meidän resulssit eivät riitä näin monen yhtäaikaisen tapauksen tutkimiseen. Oletko lukenut eilisen raportin kokonaan? Meidän alueella on tapahtunut 3 murhaa 2 kaappausta 16 pahoinpitelyä 7 aseellista ryöstöä ja älytön määrä varkauksia 4 päivän aikana. Me kertakaikkiaan emme voi mitenkään selvittää näitä kaikkia." Vanha poliisi näytti nyt erittäin vihaiselta purkaessaan ajatuksiaan vähemmän kokeneelle työtoverilleen, joka pelästyi hänen ilmettään ja astui pari askelta taaksepäin.

Lainaus:28.06.2005 Jari-Pee kirjoitti:
Puren kaikkia nenään, ellei sitä julkaista.

Sopii yrittää

Lainaus:28.06.2005 Fearfactor kirjoitti:
Kirjan julkaiseminen on mahdotonta, ellei kirjoita käsikirjoitusta. Yleinen sanonta kirjailijapiireissä.

Voihan julkasta ite, jos sitoo itse ne kirjat! Äiti teki itse minulle semmosen tarha-kirjan ku olin ~5v. Kansissa semmonen puna-oranssi marmorikuvio. Neki on ite marmoroitu. Sinne sitten tarhan tätit kirjotteli ja laitteli kuvia kaikista retkistä, missä käytiin ja muuta semmosta turhaa. Pointtina oli nyt se että kirjan voi tehdä itse.

Olen tehnyt kerran sairaan Läski-tarinan.

En ole tehnyt omaa kirjaa mutta annoitte mulle idean tehdä flashilla tai jollain muulla sarjakuvia,KIITOS.

Olen itse kirjoittamassa englanniksi Hitman-peliin perustuvaa tarinaa. Olen aiemminkin tehnyt samasta aiheesta tarinoita,
mutta eivät ole niin onnistuineita kuin tämä... paljon kehuja olen saanut
stooristani .

P.S. Jos jotain kiinnostaa, niin ainakin kotisivuillani tuo stoori sijaitsee; http://www.freewebs.com/xolair/

Lainaus:06.08.2005 ArZ kirjoitti:
Alunperin mun piti kirjoittaa pikkusiskon sarjakuvaan käsikirjoitus, mutta ilmeisesti se ei haluakaan tätä, joten rupesin tarinoimaan ihan omiani... Tässä on koko stoori, joka ei edes ole vielä valmis:

Charlie heräsi jo ennen kuin kello tuli edes 7:00. Tänään olisi hänen suuri päivänsä, sillä isä oli viimein luvannut viedä hänet kalastamaan pienelle joelle, joka laski mereen kaupungin ulkopuolella. Ajatella: vain hän ja isä yhdessä kalastamassa. Tätä Charlie oli odottanut jo viikon ja nyt se tapahtuisi. Ennen kalaan lähtöä heidän pitäisi tehdä eväät ja käydä kaupungin keskustassa ostamassa uistimia virveliin, sillä edellisvuonna, kun he olivat käyneet joella oli Charlie vahingossa kaatanut koko kalastussetin jokeen, kun oli innoissaan yrittänyt väsyttää suurta kalaa, joka oli tarttunut hänen koukkuunsa. He eivät ehtineet saada pakkia enää kiinni, kun virta oli levittänyt uistimet joka suuntaan kohti merta. Charlie ei ollut enää yhtään harmissaan koko tapauksesta, Eddie oli sanonut, että hän ei enää ikinä lähtisi Charlien kanssa kaloja narraamaan, mutta nyt kun tapauksesta oli kulunut jo lähes vuosi, oli taas tullut ajankohtaiseksi kalaan lähtö monta viikkoa jatkuneen mankumisen jälkeen. Ja kaupungilla käyminenkään ei harmittanut Charlieta, hän tykkäsi katsella ihmisiä heidän tehdessä ostoksiaan ja touhutessaan omiaan.

Samaan aikaan Eddie harmitteli vaimolleen lupaustaan. Hän oli tehnyt lupauksen ja nyt se pitäisi sitten täyttää, muuten hän vaikuttaisi Charlien silmissä petturilta. Charlie kyllä muistuttaisi asiasta jälkeenpäin vielä monesti. Eddie ei halunnut vaikuttaa lapsensa silmissä petturilta. "Pääkirjoituskin pitäisi kirjoittaa!" Eddie voivotteli, vaikka lehden ilmestymiseen oli aikaa vielä yli kaksi viikkoa. Vaimo Chloe muistutti asiasta ja sanoi, että Eddien pitäisi muutenkin viettää enemmän aikaa poikansa kanssa. "Asutte samassa asunnossa, mutta Charlie enää tuskin tuntee sinua. Pääkirjoituksesta sinun ei tarvitse vielä huolehtia, sinulla on aikaa tehdä se moneen kertaan ennen lehden ilmestymistä." Chloe sanoi. "Mutta kun se poika on täystuho, en jaksa olla hänen kanssaan koko päivää, muistat varmaan mitä tapahtui viime vuonna, koko pitkän päivän päätteeksi hän kaatoi uistimet veteen ja hajotti virvelin kelan." "Mutta hän on sinun poikasi, hän on myös kovin nuori. Lapsille tapahtuu paljon tämän kaltaisia onnettomuuksia, kalastusreissu on sinulle hyvää aikaa kasvattaa häntä." Chloe vakuutteli, hänellä oli edelleen suuri usko poikaansa, vaikka hänen miehensä usko välillä horjuikin. Yleensä Eddie oli kirjoittanut pääkirjoituksen heti edellisen lehden ilmestymisen jälkeen ja vielä parannellut sitä ennen julkaisua, mutta nyt kirjoittaminen oli jäänyt vähemmälle. Ei se olisi haitannut, vaikka pääkirjoitus olisi jäänytkin häneltä kirjoittamatta, lehden henkilökunta kyllä saisi kyhättyä jonkunnäköisen kirjoituksen ja koko lehti ilmestyisi takuuvarmasti vaikka aivan täysin ilman omistajansa Eddien panostusta asiaan. Niin hyvin Eddie oli asiansa saanut järjestettyä. Hänelle oli kuitenkin kunnia-asia, että hän itse osallistuisi lehden tekoon edes vähäisesti, sillä viime vuosina hänen osallistumisensa oli jäänyt aina vain vähemmälle ja vähemmälle, kuunes nykyään hän tyytyi vain kirjoittamaan pääkirjoituksen ja muun kaiken hän jätti taitavan henkilökuntansa tehtäväksi. Tai ainakin näin Eddie muille ihmisille oma perheensä mukaan luetuna uskotteli... Todellisuudessa lehtihomma ei kiinnostanut häntä nykyään pätkän vertaa enää, hänellä oli muita asioita, joista ei monet tienneet - eivät edes hänen oman perheensä jäsenet.

Kello oli 8:00, kun Charlien herätyskello alitti esityksensä. Herätyskello ei paljoa edes näyttänyt herätyskellolta, se oli ikäänkuin isokokoinen leikkikalu, joka oli muotoiltu näyttämään rekka-autolta. Herätysääni oli rekan moottorin starttiääni ja niinkuin joku olisi lähtenyt ajamaan rekalla samalla vilkutellen auton valoja. Lopuksi möreä englannin kielinen miehen ääni toivotti hyviä huomenia ja kehoitti nousemaan nopeasti kohti päivän uusia haasteita. Herätysääni ei ehtinyt alkua pidemmälle, kun charlie sulki sen, puki päällensä ja lähti alakertaan syömään aamiaista.
Alakerrassa Eddie ja Chloe olivatkin jo ja Chloe oli tehnyt puuroa aamiaiseksi leipien kanssa. Charlie ei pitänyt puurosta, mutta tänään hän ei valittaisi siitä, tämä päivä olisi liian hieno pilattavaksi valituksilla, hän tyytyi vain kurtistamaan kulmakarvojaan ja söi sitten oman annoksensa samalla selittäen vanhemmilleen kuinka paljon kaloja hän meinasi saada ja mitä kaloja ne olisivat ja miten hän ne pyydystäisi.
Eddien vain murahteli vastaukseksi ja jatkoi syömistään hapan ilme kasvoillaan. Charlie ei siitä välittänyt, hän oli liian innoissaan edes huomatakseen isänsä harmistuneisuutta hänen suurta päiväänsä kohtaan. Tyytyväisenä hän ruoan jälkeen avasi vielä jääkaapin ja otti sieltä esille äitinsä sinne juuri äsken laittamat makkarat, juustot sun muut leivän päälle laitettavat asiat. "Mitä sinä nyt?" Eddie parahti. "Täytyyhän meidän tehdä eväät, muuten meille saattaisi tulla kova nälkä kesken kalastuksen ja siellä ei edes saa tehdä nuotiota, kuten muistat viime vuodesta." Charlie piipitti isälleen vastaukseksi.
"Charlie, tiedäthän, että olen kiireinen mies? Minulla on paljon töitä joka päivä..." Charlien nyökytteli kysyvä ilme kavoillaan, mutta ei sanonut mitään, sillä hän ei vielä täysin ymmärtänyt mitä hänen isänsä ajoi takaa."
"Tiedäthän, että omistan erään ison lehden, ja nyt minun tulisi tehdä..." Chloe pudisti päätään harmistuneen näköisenä varoitukseksi eddielle ja Eddien lause todellakin jäi loppuun saakka lausumatta. Vähän aikaa Charlie mietti isänsä tarjoamia tiedonmurusia, kunnes päätti, että hänen isänsä yritti jollakin tavalla päästä tulematta hänen kanssaan kalastamaan. "EI, SINÄ LUPASIT, LUPAUKSIA EI SAA PETTÄÄ, OPETTAJA ON SANONUT MEILLE NIIN!" Charlie kiljui, ja tämä viimeistään sai Eddien katumaan varomattomia sanojaan. Nyt hänellä ei ollut enää mitään takaovea pakoon velvollisuuttaan, joka näköjään nousi pääkirjoitustakin korkeammalle arvosijalle.

Niin viimein eväät oli saatu Cloen avustuksella tehtyä ja he lähtivät autolle, jolla heidän oli määrä käydä ensin kaupungissa hakemassa kalastusvälineitä ja sitten heti kaupungista lähteä suoraan joelle.
Eddien parkkeerasi auton keskustan parkkitaloon ja he lähtivät sieltä suoraan osittain maan alle kaivettuun ostoskeskuseen, joka jatkui maan pinnallakin vielä kolme kerrosta.
Kalastusliike sijaitsi keskellä koko rakennusta ylimmässä kerroksessa. Charlie tiesi tarkalleen missä se sijaitsi, hän oli kavereidensa kanssa usein viettämässä aikaa katselemassa tavaroita juuri tässä samaisessa kauppakeskuksessa. "Makeisliike namulandia, ruokakauppa, Mac donald's, vaatteita halvalla!, kalastusliike murphyn uistin ja verkko...Eddie mutisi, eikä tehnyt elettäkään poiketakseen kalastusliikkeeseen. Huonekaluliike, puutarha ja huonekasviliike... "Pysähdy, meidän piti käydä kalastusliikkeessä!" Charlien ääni kuului takavasemmalta ja hän oli selvästikin jo astumassa sisään kalastusliikkeeseen. Eddie sai hänet vaivattomasti kiinni ja niin he lähtivät katselemaan kalastustarvikkeita ja etsimään uistimia. Eddie valitsi useita erilaisia uistimia liikeen työntekijän vakuutellessa jokaisesta uistimesta erikseen, että juuri se uistin oli sellainen, jolla sai kaikista isoimmat ja maukkaimmat kalat mistä tahansa järvestä tai joesta. Charlie kuunteli korvat höröllään, mutta Eddie ei antanut esittelijän vaikuttaa valintoihinsa. Hän vain poimi kaikista halvimmat vaihtoehdot hyllyistä. "Hei, mikset ottanut tätä?" Charlie kysyi ja roikotti kädessään punaoranssia uistinta. Myyjähän juuri sanoi, että tämä on liikkeen paras uistin, ja samanlaisella hän itse on kuulemma saanut vainka kuinka paljon isoja kaloja. "Ja kallein se näyttää myös olevan" Eddie mutisi ja nappasi uistimen Charlien kädestä heittääkseen sen ostoskoriin, jota hän kannatteli vasemman kätensä kyynärtaipeesta.

Liikkeessä asioiminen ei kestänyt viittätoista minuuttia kauempaa ja niin he pääsivät lähtemän kohti jokea. Ostoskeskukseessa Charlie huomasi kaksi hämärän näköistä miestä jotka seisoivat pöydän takana, jolla oli kori täynnä jotakin paperinpaloja. A-R-P-O-J-A! Charlie luki hitaasti, koska hän oli vasta toisella luokalla, eikä osannut vielä kovin hyvin lukea. "Pysähdy! Ostetaan arpoja noilta miehiltä!" Charlien kiskoi isäänsä kädestä takaisinpäin ja Eddien oli taas alistuttava poikansa voimakkaaseen tahtoon. "No ostetaan nyt sitten, mutta sitten meidän täytyy lähteä nopeasti, tällä menolla muuten ehtii tulla jo yö, ennen kuin edes olemme päässeet joelle asti." Eddien sanoi ja astui poikansa vieressä arpapöydän viereen. "Päivää!" Toinen miehistä sanoi toisen kuiskatessa jotakin niin hiljaisesti hänen korvaansa, ettei Charlie pystynyt kuulemaan mitä se oli."
"Nämä ovat elektroniikkaliike tekniikapuljun arpajaiset. Pääpalkintona meillä on tietokone ja muita palkintoja meillä on videokamera, digitaalikamera, televisio ja paljon muita pienenpiä, mutta loistavia voittoja." Pidenpi miehistä selitti. Samalla hän otti pöydältä esitteen, jossa oli valokuvia elektroniikkatuotteista ja niiden hinnat. "Yksi arpa maksaa 2 dollaria." Lyhempi sanoi. Ei ei, tiedät hyvin, että 1.50 pidenpi korjasi näyttäen vihaiselta. Charlien mielestä tämä oli erittäin huvittavaa ja hän tirskahti hiukan. "Tässä esitteessa on kuvattu kaikki palkinnot, mitä meidän arpajaisistamme voi voittaa" Pidenpi mies sanoi ja tyrkytti esitettä Eddien nokan edessä. Eddien mielestä esite näytti jotenkin etäisesti tutulta ja hän ottikin sen käteensä ja samalla tunki sen takataskuunsa. Samalla hän katseli ympärilleen yrittäen etsiä katseellaan elektroniikkaliike tekniikkapuljua, mutta ei onnistunut näkemään missään suunnassa sellaista, Eddie päätteli sen olevan jossakin muussa kerroksessa, eikä miettinyt sitä enenpää. Eddien ojensi Charlielle rahaa ja Charlie ojensi sen eteenpäin miehille, jotka antoivat hänen valita korista pienen taitellun paperinpalan, jossa luki jotakin. Charlie taitteli paperinpalan auki ja rupesi tavaamaan tekstiä ääneen: "S-Market Tervetuloa uudelleen!
Jäätelö toffee 5 kpl 3.20$... "Käännä se toisinpäin." pitkä mies sanoi nopeasti Charlielle ja Charlie totteli sen kummenpia ihmettelemättä. "Kiitos osallistumisesta arvontaamme, ei voittoa.
Elektroniikkaliike tekniikkapaja." Samaan aikaan Eddie kuunteli lyhyemmän miehen selityksia siitä, mihin arpajaisista saatavia rahoja käytettäisiin, eikä ollut kuullut Charlien ja pitkän miehen jutteluita.
"Noh, voititko jotakin?" Hän kysyi Charlielta, mutta Charlie ei enää seissytkään hänen vieressään, hän oli lähtenyt johonkin sanomatta sanallakaan Eddielle. Eddie oli kieltänyt Charlieta toimimasta näin Chloe oli vahvistanut kiellon, joten hän pelästyi, koska Charlie ei vielä koskaan ollut uhmannut vanhempiensa tahtoa vastaan. Eddie nosti katseensa kysyäkseen miehiltä Charlien häviämisetä, mutta miehetkään eivät enää seisseet pöydän takana, he olivat jopa mennessään ottaneet korin, jossa oli ollut niitä arpalappuja. Pelkkä tyhjä pöytä... Eddien hätääntyminen kasvoi kokoajan, hän oli kiertänyt kaikki ostoskeskuksen kerrokset ja kurkannut sisälle joka ikiseen pikku putiikkiin, mutta ei ollut missään nähnyt Charlieta, eikä edes niitä tummapukeisia arpojen myyjiä.

Seuraavana päivänä Charlie heräsi huoneen pyöriessä villisti hänen silmissään, päätä särki ja nenässä tuntui omituinen haju, kuin tuoreen maalin haju. Charlie tiesi kyllä miltä maali haisi, sillä hän oli nähnyt, kun Eddie oli maalannut pihakeinua. Charlie ei yhtään pitänyt maalin hajusta. Charlie oli maannut kovalla sementtilattialla koko yön yli, omituisen hajun päänsäryn ja silmien reistailun lisäksi selkä oli kipeänä kovan alustan vuoksi. Charlie ei siis ollut yhtään tyytyväinen olotilaansa. Hänet oli suljettu huoneeseen joka oli n. 4 metriä pitkä ja 2 leveä. Ovi oli portaiden yläpäässä katossa oleva painava luukku, joka oli ulkoapäin lukittu niin, ettei sitä saanut edes heilahtamaan. Huoneen toisella lyhyellä seinällä oli puolen metrin korkeudella maasta puinen lavista, jota peitti huopa. Huoneen ainoa valon lähde oli katosta roikkuva hehkulamppu, jossa ei ollut varjostinta. Lisäksi huoneessa oli pieni pöytä ja wc-pytty lavistan vieressä niin lähellä seinää että siinä piti istua sivuttain seinää päin nojaten.
Pöydälle oli asetettu muovilautaselle kylmää hernekeittoa ja kaksi kuivaa korppua lautasen viereen. Charlie tuhahti nähdessään "aamupalansa". "Tuota en ainakaan syö" hän ajatteli ja sen enenpiä miettimattä kaatoi hernekeiton wc-pönttöön ja veti sen. Korput menivät samaa reittiä. Hän istui lavistalle ja rupesi miettimään sitä, mitenkä oli päätynyt tavaratalosta yht'äkkiä tällaiseen rotanloukkuun. Hän muisti tavaratalon ja arpojen myyjät. Hän muisti, että kun hän oli avannut ja lukenut arpalapun, oli pitkä mies tarttunut hänestä takaa päin kiinni ja peittänyt hänen suunsa kädellään, niin että hän ei ollut pystynyt huutamaan. Huutaa hän ei ollut edes yrittäny, sillä hanska oli peittänyt hänen asvonsa niin täydellisesti, että ajatukset oli täyttänyt pelkkä hapen saaminen. Mies oli juosten kantanut hänen parkkihalliin pakettiautoon, jonka takaosastolle hänet oli heitetty siellä odottavan miehen syliin, joka oli huumannut hänet jollakin aineella, jota oli nenäliinassa, se oli hänen viimeinen muistikuvansa edellisestä päivästä. "Ei kalaretkeä." Charlie mietti.

Charlie kuuli yläpuoleltaan askelten ääniä ja lukon avaamisääniä, jännityksellä hän odotti vangitsijaansa. Luukku avautui ja päästi ulkopuolista valoa sisään. Portaita pitkin kiipesi hänen eilen tapaamansa pitkä mies ja sitten joku, jota hän ei ollut ennen nähnyt. Pitkä mies virnisti ilkeästi ja puhutteli Charlieta "Jahas, meidän pikku vankimme onkin jo herännyt uniltaan, oliko ruoka maittavaa?" "Kyllä oli, jos pöntöltä kysytään, se nieli kaiken kerralla." Charlie vastasi. "Vai et sinä pidä meidän pöperöistämme, vielä me poistamme tämän uhman sinusta ja silloin sinä teet niinkuin me sanomma ja puhut niinkuin me haluamme" Toinen mies sanoi. Hänen kasvonsa eivät millään tavalla muuttaneet perussynkkää ilmettä hänen puhuessaan. Hän oli niistä kahdestä myös se, joka kantoi vyöllään asetta, ihan niinkuin sellaista tarvittaisiinkin pienen pojan taltuttamiseen. "Mitä te haluatte minusta? Minä en ole tehnyt teille mitään!" Charlien huudahti. "Hiljaa nulikka, jos joku kysyy jotakin, niin me teemme sen, sinun tehtäväsi on vain kuunnella Tänään iltapäivällä saat tänne vielä kaverin itsellesei, niin et koe olevasi niin yksinäinen, sillä tulet olemaan täällä ehkä pitkänkin aikaa, jos vanhempasi eivät suostu maksamaan haluamiamme summia sinun hengestäsi." Toinen mies sanoi.
Minun nimeni on Alf pitkä mies sanoi ja tämän nimi on Eric, hän sanoi osoitten kämmenellään synkkäilmeistä kaveriaan. Se toinen arpojen myyjä on sitten Jacob, häneen tutustut vielä paremmin myöhemmin." Molemmat miehet hörähtivät, ihan niinkuin asiassa olisi ollut jotakin hauskaa. Charlie ei pitänyt tunteesta, jonka naurahdus hänelle toi. "Haluan, että puhuttelet meitä etunimillä, kurittomuudesta saat aina rangaistuksen, joko joudut olemaan koko päivän ilman ruokaa, tai jotakin vielä hauskempaa" Synkkäilmeinen Eric totesi samalla ilmeisen tyytyväisenä aiheuttamaansa pelkoon Charliessa. "Sinun kaltaisiasi pojankoltiaisia me kyllä osaamme käsitellä" Alf sanoi - ja kuin todistaakseen väitteensä hän samalla yht'äkkiä läiskäytti Charlieta avokämmenellä poskelle, niin kovaa että se sai vedet valumaan Charlien silmistä.
Charlie ei näyttänyt pelkoaan, eikä tuottanut miehille tyydytystä itkemällä, hän vain seisoi heidän edessään - joskin vähän kumarassa valmiina väistämään seuraavaa iskua.
Alf oli lähes kaksimetrinen tummatukkainen mies, jolla oli kylmät siniset silmät, hän näytti siltä, ettei mikään koko maailmassa pystyisi hetkauttamaan hänen tunnetilaansa. Hänen huulensa olivat tiukasti puristetut yhteen silloin, kun hän ei puhunut - ja puhuessaan hän liikutti leukojaan konemaisen täsmällisesti. Eric taas oli lyhyehkö ja hiukan pullea mies, joka ei selvästikään ymmärtänyt minkäänlaista huumoria. Hänellä oli musta pipo päässään, vaikka oli keskikesä. Eric roikotti silmäluomiaan ja kulmakarvojaan aika alhaalla ja ehkä se teiki hänen ilmeestään niin synkän. Hänen silmänä olivat väriltään vihreät ja hänen ihonsa oli hiukan tummenpi, kuin Alfin. Eric oli selvästi pomo, tai ainakin arvoltaan ylemmällä Alfia, sen pystyi huomaamaan hänen käyttäytymisestään. "Olemme jo tiedottaneet vanhemmilessi, että sinut on vangittu ja heille on välitetty hinta, jolla sinut saa vapaaksi. Jos he eivät ole valmiita maksamaan, niin silloin sinun elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta, me myymme sinut ulkomaille" Eric totesi Charlielle. Charlie oli hiukan huojentunenpi, sillä hän oli varma, että hänen vanhempansa olisivat valmiita maksamaan vaikka kuinka suuria summia hänen palastamiseksi. "Nyt me otamme sinusta pari valokuvaa Eric sanoi ja kaivoi povitaskustaan pienen digitaalisen kameran. Muista näyttää tyytyväiseltä ja iloiselta." Eric otti kaikkiaan kuusi kuvaa, joista jokainen oli otettu hiukan eri tavalla, yksi oli sellainen, jossa Charlie istui lavistalla ja loput olivat sellaisia, missä hän seisoi huoneessa niin, että hänen takanaan näkyvä maisema oli hiukan erilaisessa kulmassa muihin kuviin nähden. Charlie ei ymmärtänyt kuvien tarkoitusta, mutta hän ei välittänytkään.

Eddie oli heti pojan katoamisen jälkeen soittanu poliisille ja ilmoittanut katoamisen. Poliisi olikin saapunut kiitettävän nopeasti ostoskeskukseen, mutta vaikka koko ostoskeskus haravoitiin täikammalla läpi, ei poikaa löytynyt mistään. Tässä vaiheessa tapaus sai virallisestikin kidnappauksen nimen. Poliisi ei löytänyt juurikaan todisteita, pöydässä ei ollut sormenjälkiä ja tekijät olivat ilmeisen todennäköisesti heti tekonsa jälkeen poistuneet koko rakennuksesta. Poliisi löysi ainoastaan sen puisen korin missä arpoja oli ollut, kori oli roskiksen vieressä litistyneenä ihmisten jalkoihin lähellä sitä paikkaa missä pöytäkin oli.

Hiki virtasi työntekijöiden otsia pitkin Eddien katsellessa lasin läpi työn tekoa. Siniset hitsausliekit valaisivat suurta tehdashallia kymmenien miesten hitsatessa osia toisiinsa yhteen kovalla kiireellä. Hitsaajien perässä toiset miehet kulkivat ja tarkastivat juuri hitsatut saumat ja välillä joku hitsaajista joutui palaamaan takaisin päin korjatakseen jotakin huolimattomasti tehtyä saumaa. Toisaalla samaa rakennusta rakennettiin elektroniikkaosia, mittalaitteita sun muiten, jotka sitten yhdistettäisiin emälaitteeseen johtoja myöten. Valmiina oli jo useita rakennuksen huoneita täynnä mittalaitteita ja tiedemihiä simuloimassa tositilannetta, jossa laite olisi oikeasti käytössä. "Et oikein näytä tänään omalta itseltäsi Eddie" Silmälasipäinen harmaahapsi sanoi Eddielle, joka nyökkäsi vastaukseksi ja kääntyi takaisin tuijottamaan lasin läpi tehdashalliin.
Pienen hiljaisuuden päätteeksi Eddie puhkesi puhumaan: "Se poika joka kidnapattiin eilen ostoskeskus Centrumissa..." "Mitä siitä?" "Se oli minun poikani..." Harmaahapsi hätkähti kuin Eddie olisi sivaltanut häntä ruoskalla vasten kasvoja. Eddie ei puhunut enenpää pojastaan, vaan ryhtyi keskustelemaan tehdashallin työn edistymisesta. "Onko laitteistot toimineet moitteetta ja työ edistynyt suunnitelmien mukaan?" Eddie tiedusteli, ihan kuin hänen poikansa kidnappaus olisikin vain pahaa unta. "Aivan hyvin, paitsi valvomo nro. 3:n analyysilaitteet eivät ole rekisteröineet signaalia, vaikka koneiden pitäisi olla kunnossa." "Mitkä koneet ovat valvomon nro 3:n toimialueena?" Eddie tiedusteli edelleen. "Valvomo nro. 3 tarkkailee koneita 1:sta 20:n ja se toimii varajärjestelmänä myös koneille numerot 20:stä 40:n." "Ahaa, olisikohan kyseessä vain joku juotosvirhe?" "Ei sellainen se ei voi olla, sillä kaikki juotokset on tarkistettu koneista monet kerrat eikä mitään vikaa ole ollut. Luulemme nyt, että laitteet jotka tilasimme japanista ovat jollakin tavalla vahingoittuneet." Harmaahiuksinen sanoi. Samassa huoneen ovi lennähti auki ja sisään juoksahti mies muistilehtiön kanssa. Hän tökkäsi lehtiön suoraan harmaahiuksen nokan alle ja rupesi puhuttelemaan häntä. "Michael, olemme löytäneet vian joka vaivaa valvomo nro 3:sta. Vika piilee niissä japanilaisissa kiintolevyissä, osa niistä on hajonneet, se aiheutti ylikuormittumisen jäljelle jääneille ja se esti koneita toimimasta. Tämä onkin viimeinen ongelma koko hommassa, ellei jotakin aivan yllättävää satu niin järjestelmä on toimintakunnossa jo kuukauden kuluttua." Se saattaa olla jo liian myöhäistä" Eddie sanoi, vaikka hänen ei ollut tarkoitus sanoa mitään. "Myöhässä mihin?" Michael ja muistilehtiömies tiedustelivat. "Äh ei mihinkään" "Tiedät hyvin, ettemme voi käyttää laitteistoa yksityisten asioiden järjestelemisiin, sillä saattaisi olla vaikutuksia, jotka ovat hyvinkin kauaskantoisia ja vaarallisia, oletko kuullut mitä venäläiset ovat saaneet aikaan?" Michael sanoi vihaisen näköisenä.
"Niin kait sitten, ehkei Charlieta voi enää mikään pelastaa."
Hän tiesi kyllä mitä Venäjällä oli tapahtunut. He olivat saaneet koko valtionsa anarkian valtaan yrittäessään muuttaa presidentin vaalituloksia jälkikäteen.

Eddie hoippui ulos huoneesta ja käveli hissiin. Hän paineli nappia, joka ilmoitti määränpääkerroksen nro. 1:ksi. Hissin kiihdytys sai Eddien jalat notkahtamaan kunnes hänen kehonsa tottuivat vauhtiin.
Eddie astelu ulos rakennuksesta parkkipaikalla odottavaan urheiluautoonsa ja ajeli hiljakseen takaisin kaupunkia kohti autiomaasta.
"Mitä toimitukseen kuului" Chloe tiedusteli Eddien astuessa sisään taloon, "kijoititko huomisen lehteen jutun Charliesta. Ovatko Poliisit saaneet mitään selville?" "Kyllä juttu on tulossa ja Charlie on kuin maan nielemä. Poliisi ei ole löytänyt mitään merkkejä hänestä eikä niistä miehistä." Chloen ilme synkkeni ja hän puhkesi itkuun. Eddie antoi hänen itkeä rauhassa olkaansa vasten, vaikka hän itsekin tunsi tarvitsevansa lohdutusta...
"Poikanne on meillä, hän on kunnossa, mutta ei ole kau'aa, jos emme saa rahoja... 2 000 000$. Voimme vaihtaa hänet myös Eddieen tai johonkin muuhun projekti "anonymou:kseen" liittyvään toimihenkilöön.
Älkää yrittäkö mitään, mihin ette saa meiltä lupaa. Meillä on nyt myös Michael!"

Mikä on "projekti anonymous" Chloe kysyi. "Se... se... se on eräs... projekti... Lehdistöprojekti. Soluttautumisprojekti! Michael on sen suunnittelija ja projektin tarkoitus on ennaltaehkäistä rikollisuutta USA:ssa." Eddie lasketteli." Hän ei ollut ajatellut että Chloe saisi vielä tietää koko projektista, ja niin hän ei ollut keksinyt minkäänlaista peitetarinaa "Anonymous:lle. "Mutta mitenköhän he ovat saaneet tietää siitä, heidän on täytynyt seurata minua.. Mutta miten, autiomaassa se on lähes mahdotontä päiväaikaan." "Mitä sanoit?" Chloe kysäisi. "En mitään, pohdin vain mahdollisuuksia.
Olisiko mielestäsi järkevää vaihtaa Charlie minuun, minä olen sentään aikuinen?" "Ei missään tapauksessa, ainoa mahdollisuutemme saada Charlie ehjänä takaisin on maksaa, tai antaa poliisin hoitaa homma omalla tavallaan. Minkälaiset ihmiset voivat tehdä tällaista pienelle lapselle?" "Poliisi tulee kyllä tekemään kaikkensa Charlien hyväksi" Eddie lohdutti vaimoaan.

"Hmph. Taas yksi kakara kaapattu ostoskeskus onnelassa... Silminnäkijöiden mukaan he olivat vain ottaneet pojan isänsä Eddien vierestä, joka muuten on paikallislehden omistaja. Kukaan ei ollut ehtinyt pysäyttää miehiä, kun he olivat juosseet ihmisjoukon läpi kakara kainalossaan parkkihalliin, johon vihjeetkin loppuvat koska emme tiedä millainen auto heillä oli." "Mutta entäs turvakamerat?" Nuori poliisi kysäisi toiveikkaasti vanhemmalta virkaveljeltään.
Ostoskeskus onnelan turvajärjestelmä on hiukan puutteellinen, meillä on nauhaa heistä kun he olivat ostoskeskuksessa, mutta parkkihallin kamerat olivat poissa päältä sinä päivänä." Kuka vastaa ostoskeskus onnelan turvajärjestelmistä?" Nuori poliisi kysäisi vihaisesti." "Turvajärjestelmäyhtiö safe area, meni konkurssiin jo vuonna 2009." "Entäs kuka on onnelan vartiointipäällikö?" Eräs Eric Anderson, häntä on kyllä kuulusteltu ja hän kertoi että parkkihallin kamerajärjestelmässä on ollut aina jotakin vikaa, joka saa välillä kelan pysähtelemään itsekseen." "Kaikkien kameroiden kelatko yhtä aikaa?" Nuori poliisi ihmetteli.
Ilmeisesti oli niin tapahtunut tänään ja Eric ei ollut huomannut sitä, kunnes oli liian myöhäistä." "Mikseivät he siirry digitaaliaikaan. Saisivat kieltää noin vanhanaikasiten järjestelmien käytön."
"Ja kaiken lisäksi meidän resulssit eivät riitä näin monen yhtäaikaisen tapauksen tutkimiseen. Oletko lukenut eilisen raportin kokonaan? Meidän alueella on tapahtunut 3 murhaa 2 kaappausta 16 pahoinpitelyä 7 aseellista ryöstöä ja älytön määrä varkauksia 4 päivän aikana. Me kertakaikkiaan emme voi mitenkään selvittää näitä kaikkia." Vanha poliisi näytti nyt erittäin vihaiselta purkaessaan ajatuksiaan vähemmän kokeneelle työtoverilleen, joka pelästyi hänen ilmettään ja astui pari askelta taaksepäin.

ei mikään ihme ettei toi enää kiinnostanut sitä, aika h'lvetin pitkä, miten jotkut jaksaa kirjoittaa tollasia

Joskus olen leikitellyt ajatuksella että tekisin kirjan.

Olen päätynyt sarjakuvien tekoon. Sitä jaksaa paljon helpommin... eikä niiistä kirjan kirjoittamis yrityksistä mitään tullut. Aikoinaan sitä unelmoi pystyvänsä kirjoittamaan jotain, mutta olen kyllä todennut ihan täydeksi roskaksi näin myöhemmin.

Nyt olisi idea yhteen tarinaan, mutta siitäkin taitaa tulla sarjakuva, kunhan saan ensimmäiset kaksi vähän valmiimmiksi.