Uskon enemmän siihen, että palataan samanlaiseen hetkeen, ennen kuin olemme syntyneet/kohdussa/kun munasolu on hedelmöittynyt. Moottorit vain sammuvat ja se on henkilön osalta ohi.

Uskon, että kuolema on lopullinen juttu eikä siltä ole pelastusta. Ei kuolemista aina kannata ajatella pahalla, sillä saattaa se olla ikuinen rauha.

Tahtoisin uskoa ja kyllä uskonkin osittain sillä tiedän ettei se ole mahdollista mutta en voi sille mitään että en haluaisi vain lähteä pois täältä niin ettei.. äh.. Haluaisin muistaa seuraavassa elämässäni mitä olen tässä elämässäni tehnyt. Haluaisin syntyä uudestaan minuna. ehkä.. en oikein osaa sanoa tähän mitään järkevää vastausta..

nyt meni pää sekasin kun rupes miettimään näin monimutkaisia asioita ja se saattaa näkyä tekstissä..

En ainoastaan ole uskomatta vaan toivon, että kuolema todella on kaiken loppu. En yleensäkään ole koskaan ymmärtänyt, miten kukaan voi toivoa itselleen kuolemattomuutta tai esimerkiksi ymmärtänyt uskontoja, jotka käyttävät houkuttimena lupausta ns. taivaaseen pääsemisestä.

Ilmeisesti monille on vaikeaa ymmärtää, mitä ikuisuus todella tarkoittaa. Se tarkoittaa ikuisuutta, ja ikuisuuksia jatkuva mikä tahansa on lopulta tuskallisuuteen asti ikävystyttävää vaikka se olisi sinänsä miten hauskaa, mielenkiintoista jne. tahansa. Kun olisi pelannut vaikeimmankin tasohyppelyn läpihuutojuttuna läpi hardilla vaikka 8 000 000 kertaa, niin se ei enää tuntuisi kovin kivalta. Eikä voisi enää edes kuolla pois, kun kerran on jo kuollut.

itse en ole IKINÄ ajatellut että pitäisi taivaaseen päästä tj.
en ehkä ole vain tarpeeksi uskonnollinen tyyppi siihen..

mutta jotenkin se ajatus karmii että joskus vaan lähen pois täältä enkä muista enää mitään elämästäni eli kaikki mitä olen tehnyt on turhaa
(tiedän, näin ei ole!) jne.. enkä itsekkään pidä ikuisesta elämästä joten nämä ajatuksen menevät aika pahasti ristiin.. tämä aihe on vaan niin hankala käsitellä mun pienessä älykopassani..

Kun meikä kuolee , niin uudelleen synnyn/herään oravana

Uskon tietynlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. En usko taivaassa hihhulointiin, vaan eräänlaiseen välietappiin ennen ikuista rauhaa.
Jotenkin olen pitkään jo uskonut, että kun ihminen kuolee, hänen "sielunsa" tai mikä liekään syvempi olemus jää elämän junasta pysäkille, missä se odottaa seuraavaa ja viimeistä junaa ikuisuuteen. Tällä "pysäkillä" odotellessa, ihminen tiedostaa vielä jotenkin lämmön tunteen ja rauhalllisuuden ja ylipäätään mukavan olon tunteen.
Tämän jälkeen kaikki pimenee ja tietoisuus itsestään häviää, ja puff, olet ikuisuudessa, mitä et itse enää tietenkään huomaa.

Elämä on kertalippu lintsin vuoristorataan. Kun olet kerran radan kiertänyt, vaunu saapuu päätepysäkille ja matka loppuu.
Tottakai voit mennä ostamaan uuden lipun, mutta se ei enää ole se sama

Kuka uskaltaa väittää, että minä edes kuolisin!?

Minä elän ikuisesti, joten minä en tule koskaan kuolemaan, eikä minun täten tarvitse murehtia siitä, ettäheräänkö uudestaan.

Meillä on vain yksi elämä, ei enempää, eikä vähempään.

Kaikkien tulisikin pyrkiä ikuiseen elämään, se on suurta se

Lainaus:07.07.2005 Mankel kirjoitti:
Uskon tietynlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. En usko taivaassa hihhulointiin, vaan eräänlaiseen välietappiin ennen ikuista rauhaa.
Jotenkin olen pitkään jo uskonut, että kun ihminen kuolee, hänen "sielunsa" tai mikä liekään syvempi olemus jää elämän junasta pysäkille, missä se odottaa seuraavaa ja viimeistä junaa ikuisuuteen. Tällä "pysäkillä" odotellessa, ihminen tiedostaa vielä jotenkin lämmön tunteen ja rauhalllisuuden ja ylipäätään mukavan olon tunteen.
Tämän jälkeen kaikki pimenee ja tietoisuus itsestään häviää, ja puff, olet ikuisuudessa, mitä et itse enää tietenkään huomaa.

Kuulostaa kivalta / järkevältä (tai no ehkei kuitenkaan järkevältä? )

Kaikista oudointa on ajatella tuossa juuri sitä, että miten olla, kun ei ole olemassa Siinä ikäänkuin olisi jossain jumissa pois elävien kirjoista ja ei pääse koskaan takaisin sinne? Tämä on kyllä vain kuvitelmaa, sillä sitä mitä ei ole, sitä ei ole. *puff*

Kun maksamme esim. vuokraa, voisi ajatella että se raha menee hukkaan, kun taas raha menisi hyödyksi, jos maksamme lainaa. Tavallaan kaikki se, mitä olemme elämässämme tehneet, menee myös hukkaan, kun kuolemme. Tiedostamme tekemämme asiat kun elämme, sen jälkeen niillä ei ole enää mitään merkitystä kun meitä ei ole. Viihdytämme itseämme sen ajan ja sopeudumme muiden "eliöiden" rituaaleihin päästäksemme toiseen ulottuvuuteen. Näin ei pitäisi ajatella..

Toivottavasti en. Turhan huonot mahikset syntyä johonkin hyvinvointivaltioon tyyliin Suomi tai jenkkilä.

Enkä keksi yhtään syytä, miksi pitäisi syntyä uudestaan. Kaikki saamarin opiskelut uudestaan jne. Geez... No, jos olisi mahikset päästä jonnekkin toiselle planeetalle niin ehkä sitten. Vaikka eihän sitä sitten enää muistaisi.

Sieluun en myöskään usko, joten respawnaaminen on siltäkin osalta aika epätodennäköistä.

:

)

Olisiko muuten mielenkiintoista katsoa oma elämänsä videolta?

Mietitään miten erikoista on se, että me elämme juuri nyt vuodessa 2005. Miksi juuri tällä hetkellä? Mitä me olimme vaikka 100 vuotta sitten... Siinä on pähkäiltävää.

Niin on, jos uskomme jälkeiseen elämään. Onhan noita juttuja, että jotkut ihmiset muistavat vakavasti jotakin entisestä elämästään. Itse en oikein ajattele tuolla tavalla, koska olen sitä mieltä, että kun ruumiimme muuttuu maaksi, maasta syntyy uutta elämää.. Solut yhdistyvät jne. On aika yksinkertaista ajatella, että mikä minä olin aiemmassa elämässäni. Ilman maaperää ei elämää olisi, tarvitaan soluja. Mistä on ensimmäinen ihminen maanpäälle syntynyt, miettikääpä sitä

Nythän me synnymme toisesta ihmisestä, teemme jälkeläisiä. Kun kuolemme, muutumme periaatteessa maaksi. Sinne meidän kaikki fyysisyytemme häviää, syntyykö maasta uusi ihminen? Ei ainakaan ihminen.

Minun järkeni mukaan pitäisi olla jonkinlainen ulottuvuus tai maailma, tai synnymme uudestaan. En usko että kerran eletään ja haudassa ollaan.. en pysty kuvitteleen sellaista, eikä kukaan muukaan.

Kukapa meistä haluaisi kuolla niin, että olisi seuraavassa ulottuvuudessa tietoinen kuolemastaan ja muistaisi entisen elämänsä? En minä ainakaan. Jos näin ei ole, niin koko asialla ei ole mitään merkitystä.

Jos muistais kaiken, saattais pikkasen vatuttaa jos syntyis johonki köyhään afrikkalais kylään sairastamaan

Että mitä minulla silloin oli.

en oikeen tiedä vaikea sanoa...tätä olen miettinyt kauan ja en ole vieläkään tullut päätökseen...alkaa ajatus jo vähän pelottaa..

Erääm "tutkimuksen" (toisin sanoen kavereittten) mukaan uudelleen synnymme koirina. Minä uskon tähän kanssa. Toivottavasti satutaan samaan kenneliin.

No, vakavasti kun miettii niin uskon.

Faktahan on kuitenkin tämä: Synnyimmepä uudestaan tai emme, niin ikuisuuksia me jossain aina olemme. Tyhjyydessä, uudessa elämässä tai "taivaassa"/"helvetissä". Tietomme tästä asiasta on kuitenkin sen verta rajallinen, ettei noita vaihtoehtoja ole juurikaan sen enempää pohdittu.

Ihmisen sielu on lopulta vain energiaa, ja toimintamme määräytyy suoraan aivojen vaihtelevien muotojen kautta, ja aivot taas kehittyvät geenien ja ympäristötekijöiden mukaisesti. Sielukin on siis lopulta melko tieteellinen termi.

Mielenkiintoista on huomata tämän palstankin osalta:

Haluaisinko välttämättä syntyä uudelleen? En.
Haluaisinko syntyä tyhjyyteen? En.
Onko taivasta tai *******ä? Ei.

Off-topic: Mikä on sattumanvaraisuuden kaava?

Periaatteessa uskon uudelleensyntymiseen. Luulen että, kun kuolemme meistä tulee kaikista siittiöitä. Sitten aina kun jotkut elävät ovat "yhdynnässä" niin sen uimakilpailun voittaja pääsee aina elämään uudestaan.

Toinen vaihtoehto tosin on se, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Ei voi tuntea, koskettaa, ajatella, liikkua, puhua, ei yksinkertaisesti tehdä mitään, koska ei ole olemassa missään.

uskon että synnyn uudestaan ja kun seuraavan kerran synnyn ni luulenpa että synnyn super marioksi

Minä uskon että kun kuolemme, joudumme kotitaloomme ja jos poistumme, joudumme kauheuksiin. Voimme jatkaa elämäämme aaveina, mutta vain talssa. Ja häätelemme kaikki tyypit jotka tulevat meidän taloomme. Jos ei onnistu, voi piirtää tiiliseinään oven, ja koputtaa kolmesti. Sieltä pääsee aaveiden sossuluukulle. Ja jos ei sieltä saa apua, pitää sanoa "koppismehu" kolmesti, omalla vastuulla.

(vähän niin kuin beetlejuicessa, tuli eilen subilta. Kuka katsoi?)

Olen ajatellut, että entä jos meillä on tietyn verran elämiä, niinkuin joissain peleissä

Ja elämiä lisääntyisi ja vähentyisi aina kun tekee hyvää - pahaa.

Esim. Minulla on 3 elämää. Olen käyttänyt yhden - tehnyt pahaa, tuhlannut yhden, eli enää yksi jäljellä. *Esimerkki..*

Jos on noin, se voisi olla jännittävää, milloin kuolee. Todellakin olisi hauska olla niinuin BeetleJuicessa.. (Mikä se oli o.O?) Aina heräisi henkiin toisen puoleisessa. tai ei siellä, vaan maanpäällä eräänlaisena "kummituksena".

Itse en kauheasti kuolemaa pelkää, mutta pelkään sitä, että läheiseni kuolevat, ja jättävät minut tänne yksin..

Mutta se nähdään vasta sitten, kun kuolema tulee. Ja siitä en tiedä, onko se aika ennalta määritetty, vai ei.