Tästä asiasta keskustelin vaimoni kanssa eilen 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Elämme nyt maapallolla. Kun kuolemme, ruumiimme haudataan ja kun lopulta hajoamme, tulemme maaksi. Synnymmekö uudestaan? Kyllä. Meistä voi syntyä kaikkea, mitä maasta kasvaa..
Miksi syntyisimme uudelleen ihmisenä? Ihminenhän syntyy toisesta ihmisestä, miten on ensimmäinen ihminen syntynyt?
Mielestäni ihminen ei voi elää kuin yhden elämän ihmisenä.. Kukaan ei voi muistaa entisestä elämästään mitään oikeasti, eli hullun houreita semmoiset asiat on. Alkuräjähdyksessä, kun maapallo syntyi.. Syntyi myös ensimmäinen ihminen, monet muut asiat.
Sitten jos ajatellaan niin että, kun menetämme ruumiimme, menetämme myös aivomme ja aivot luovat meille elämän.. Ilman aivoja en kirjoittaisi tässä nyt. Aivotoimintammehan kuolee myös, emme voi ajatella kuolleena ( on siis turha murehtia olemmeko tyhjyydessä..asia on parempi ajatella mysteerinä, sillä sitä se on! )... siirtyykö esim. minun aivojeni ajatusmaailma toiseen ruumiiseen, eliöön? Kun ruumiimme hajoaa maaksi, siitä syntyy tai kasvaa monia asioita, kasveja, eliöitä.. voiko henkisellä puolella aivojemme toiminta siirtyä jonnekin tyhjyyteen? Sehän ei ole enää materialistista.. aivothan luovat meille elämän. Ilman aivotoimintaa oleva ruumis ei voi elää. Tuossa voisi olla jotain perää, mutta kuka on niin älykäs, että osaa hahmottaa mielikuvituksellaan niin pitkälle, kuin esittäen arvioita?

Lainaus:07.07.2005 Lakritsi kirjoitti:
eikö olisi siistiä jos kuolleen voisi herättää henkiin

Olisi. On itseasiassa aika kumma juttu, ettei vielä nykyaikana olla keksitty muuta elämän pidentämiseen, kuin terveelliset elämäntavat Osaamme elvyttää, antaa sähköshokkeja, tiedämme jopa miten ihminen kloonataan. Miksemme osaa herättää henkiin tai pelastaa jonkun elämää ajoissa ennen kuolemista? Se vaan on niin vaikea asia, vanhetessa ihmisen elimistö heikkenee. Vaikka sydän saataisiinkin toimimaan, aivot ovat jo kuolleet, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kyllä ihminen on niin herkkä kapistus, että jos joskus onnistutaan korjaamaan esim. aivovamma niin, että aivot palautuvat täysin ennalleen, on se vasta ehkä alkua koko asialle.

On se ... todella vaikeaa. Miksi muuten kirurgit ovat olemassa ja potilaat joutuvat viettämään sairaalassa kuukausia jne.

[katkera vuodatus]joo , toki. toivon että synnyn pp:n adminiksi ja korjaan vääryydet [/katkera vuodatus]

Lainaus:11.07.2005 Lumikalma kirjoitti:
[katkera vuodatus]joo , toki. toivon että synnyn pp:n adminiksi ja korjaan vääryydet [/katkera vuodatus]

Joitakin uusia moderaattoreita täällä kyllä kaivattais.

Lainaus:11.07.2005 Erioil kirjoitti:
Tästä asiasta keskustelin vaimoni kanssa eilen 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Elämme nyt maapallolla. Kun kuolemme, ruumiimme haudataan ja kun lopulta hajoamme, tulemme maaksi. Synnymmekö uudestaan? Kyllä. Meistä voi syntyä kaikkea, mitä maasta kasvaa..
Miksi syntyisimme uudelleen ihmisenä? Ihminenhän syntyy toisesta ihmisestä, miten on ensimmäinen ihminen syntynyt?
Mielestäni ihminen ei voi elää kuin yhden elämän ihmisenä.. Kukaan ei voi muistaa entisestä elämästään mitään oikeasti, eli hullun houreita semmoiset asiat on. Alkuräjähdyksessä, kun maapallo syntyi.. Syntyi myös ensimmäinen ihminen, monet muut asiat.
Sitten jos ajatellaan niin että, kun menetämme ruumiimme, menetämme myös aivomme ja aivot luovat meille elämän.. Ilman aivoja en kirjoittaisi tässä nyt. Aivotoimintammehan kuolee myös, emme voi ajatella kuolleena ( on siis turha murehtia olemmeko tyhjyydessä..asia on parempi ajatella mysteerinä, sillä sitä se on! )... siirtyykö esim. minun aivojeni ajatusmaailma toiseen ruumiiseen, eliöön? Kun ruumiimme hajoaa maaksi, siitä syntyy tai kasvaa monia asioita, kasveja, eliöitä.. voiko henkisellä puolella aivojemme toiminta siirtyä jonnekin tyhjyyteen? Sehän ei ole enää materialistista.. aivothan luovat meille elämän. Ilman aivotoimintaa oleva ruumis ei voi elää. Tuossa voisi olla jotain perää, mutta kuka on niin älykäs, että osaa hahmottaa mielikuvituksellaan niin pitkälle, kuin esittäen arvioita?

hämmentävää tekstiä

Uskon...

Lainaus:06.07.2005 Erioil kirjoitti:
Enpä tiiä

Sama

En usko

Onko sillä itseasiassa mitään väliä? Kaikki muistikuvasi, olemuksesi ja luonteesi katoaa jokatapauksessa. Etkä sinä sen jälkeen ole sinä.

viimeistään zombina nousen *örinää*

En jaksa uskoa. Tosin mistäs sen tietää.

Näin olen sen aina ajatellut.

Saatan ehkä jopa uskoakin. Ehkä synnymme uudestaan ihan toiseksi
henkilöksi, ja ei tietenkään jää mitään muistikuvia ym. edellisestä elämästä.
Eläisimme kuin mitään ei olisi tapahtunut, autuaan tietämättöminä siitä että
edellisessä elämässäsi olisit ollut vaikka 70-vuotias mies Suomessa,
kun nyt olisitkin kakskymppinen nainen Amerikassa. Eihän sitä tiedä...

No, voidaanhan me tietenkin vain 'kuolla' ja sitten ollaan, ja maataan mullan
alla, tekemättä mitään ja ajattelematta mitään, ''nukkuen ikuista unta.'' En
minä kyllä henkilökohtaisesti haluaisi vain 'nukkua' tyhjyydessä tai missä
tahansa, haluaisin kyllä syntyä uudelleen, sama vaikka pienenpieneksi
muurahaiseksi. Tylsäähän ja aika karmivaakin oikeastaan olisi vain maata
ja nukkua...

Uskon =) olen aina uskonut tuohon =) Toi delaaminen pistää aina välillä todella ihmetyttään. hmm... mutta uskon myös siihen et jos delaa niin ei oo yhtään mitään.. ei mitään! ei pimeää ei valoisaa. Ei yhtä pienintäkään ajatusta. Toi pistää meitin ajattelemaan et mitä sit kun delaa =( Mut on hyvä uskoa johonkin tuollaiseen asiaan niin ei kuolema pelota vanhana =)

Lainaus:06.07.2005 Lindewell kirjoitti:
On tosi yleistä, että ihmiset uskovat näin. Minä olen asiaa ajatellut paljonkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen pelkää kuolemanjälkeistä tyhjyyttä ja olemattomuutta ja sen takia uskoo kaikkein ihanteellisimpaan eli uudelleensyntymiseen. Olemattomuus on todella vaikea käsittää, kuten äärettömyys. Kuvittele leijuvasi totaalisessa tyhjässä ikuisuuden ajan, et näe, tunne tai aisti yhtään mitään, tiedät vain olevasi, pelottavaa.

Tiedän olevasi? Eiköhän se ole ihan totaalinen tiedottomuus sen jälkeen kun aivot lakkaavat toimimasta.

En usko.

Lainaus:25.07.2005 Rakas kirjoitti:

Lainaus:06.07.2005 Lindewell kirjoitti:
On tosi yleistä, että ihmiset uskovat näin. Minä olen asiaa ajatellut paljonkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen pelkää kuolemanjälkeistä tyhjyyttä ja olemattomuutta ja sen takia uskoo kaikkein ihanteellisimpaan eli uudelleensyntymiseen. Olemattomuus on todella vaikea käsittää, kuten äärettömyys. Kuvittele leijuvasi totaalisessa tyhjässä ikuisuuden ajan, et näe, tunne tai aisti yhtään mitään, tiedät vain olevasi, pelottavaa.

Tiedän olevasi? Eiköhän se ole ihan totaalinen tiedottomuus sen jälkeen kun aivot lakkaavat toimimasta.

Niinpä. Miten pystyy tietämään jotain, kun aivot ei enää toimi?

joidenkin kysymyksiin kun vastaillaan niin ehkä nytkin olemme toisessa maassa? emme vain muista edellisestä elämästä mitään.. muuten olis tosi ilkiä syntyä maahan missä ei ole tietokonetta! ja muutenkii joituis ettimää ja imuttamaa roolipelit uuestaa.. eikä ees muista omaa accounttia! jo on törkeetä!

kait , toivottavasti en karvakäeksi synny..

Uskon, mutta tuskin tiedostan entistä elämääni.

Kuvittele jos olet ollut edellisessä elämässäsi vaikka heinä ja sitten sen ajatusmaailma puskisi läpi nykyhetkeen....
hmm. tuo selittäisikin monta asiaa

Se mistä ei tiedä mitään, niin sitä ei kaipaa. Elämä jatkuu, josssain muodossa jossakin, sitä ei pysty ihminen estämään.

Uskon kuoleman jälkeiseen elämään uudessa ruumissa, yleensä ihmiset ei muista ketä ne oli ennen mutta mulla on rippeitä jäljellä siitä kun esitin suhteellisuus teorian suurelle yleisölle

Lainaus:06.07.2005 Lindewell kirjoitti:
On tosi yleistä, että ihmiset uskovat näin. Minä olen asiaa ajatellut paljonkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen pelkää kuolemanjälkeistä tyhjyyttä ja olemattomuutta ja sen takia uskoo kaikkein ihanteellisimpaan eli uudelleensyntymiseen. Olemattomuus on todella vaikea käsittää, kuten äärettömyys. Kuvittele leijuvasi totaalisessa tyhjässä ikuisuuden ajan, et näe, tunne tai aisti yhtään mitään, tiedät vain olevasi, pelottavaa.

Minun kohdallani asia on juuri näin, ajattelen kuolemaa joka päivä ja se saa minut masentumaan joka päivä. Ja uudelleen syntyminen... Utopinen teoria johon haluaisin uskoa mutta en usko.. Ikuisuss mikä karmiva ja samalla iloinen ajatus mutta jos mietit elämää jolla ei ole loppua joka ei lopu ikinä mihinkään se kuulostaa pelottavalta, minun mielessäni on käynyt usein ajatus milloin/miten ikuisuus loppuu mutta se ei voi loppua koska se on ikuisuus. Siispä olen tullut ratkaisuun jonka takia minua ruvetaan pitämään hulluna: Pakastutan aivoni, miksi aivot miksei koko hoitoa samalla kertaa?? Syy 1: Se on paljon halvempaa ajatellen mikä on tuhannen vuoden vuokra. Syy 2: Ihmisen keho on huono/kuoleva alusta. Ongelma on että näin epävarmaan ratkaisuun en täysin luota enkä haluaisi heittää hukkaan elin vuosia, joten minun on tehtävä tämä ratkaisu sitten kun tilanne alkaa näyttää todella huonolta. Robotti kehossa on tietenkin pieniä öh...Haittapuolia kaikki varmasti arvaavat ne ilman pidempää selostusta. Eräs futuristi on arvioinut että ihmisen tietoisuus voidaan säilöä tietokoneeseen 50:nen vuoden kuluessa jatkaisimmeko siis elämää tietokoneessa?

Kun kuolemme, sielumme menee jonkun naisen mahassa olevaan vauvaan ja synnymme. Mutta emme tiedä yhtikäs mitään edellisestä elämästä.

No ok, ehkä vähän liioteltu. Mutta voisihan noinkin käydä.

Tai sitten vaan pääsemme jonnekkin paikkaan jossa ovat kaikki kuolleet siellut. Eli toinen maailma.

En. Uskon että kuoleman jälkeen ei ole mitään.

Lainaus:06.07.2005 Villapuuro kirjoitti:
Ei ihmisellä mitään sielua ole.. Aivot tekee kaiken.. Uskon että kuoleman jälkeen kaikki vaan loppuu.. ei ole enään mitään, ei yhtään mitään.. Et voi nauttia/kärsiä siitä, sillä aivosi ovat kuolleet... Eli ihminen ei mene taivaaseen/synny uudestaan.. Minun mielipiteeni..

Niin minäkin uskon, mutta omituita ajatella että ei olisi