mina jouituin uhrautuu karkista keran mika avuksi

No yleensä joudun uhrutumaan, kun joudun koemaistamaan mun siskon keitoksia.. (Se on nyt 22v)

Lainaus:12.07.2005 Old_T0niC kirjoitti:
Oletko koskaan joutunut uhrautumaan, kuten Jeesus jourui uhrautumaan, jottei ne muut juutalaiset kuolisi, mutta ei se nyt ihan toiminut, kun oli sen Hitlerin keskitysleiri jutskakin. Mä en ole ikinä joutunut uhrautumaan.

tota ei se nyt ihan noin menny Jeesus kylläkin uhrautui kaikkien ihmisten puolesta

Lainaus:12.07.2005 Old_T0niC kirjoitti:
Oletko koskaan joutunut uhrautumaan, kuten Jeesus jourui uhrautumaan, jottei ne muut juutalaiset kuolisi, mutta ei se nyt ihan toiminut, kun oli sen Hitlerin keskitysleiri jutskakin. Mä en ole ikinä joutunut uhrautumaan.

Nyt tajusin viimein mitä tos lukee. Mut eiks ollukki aika jäntskä jutska ku se hitleri sillee jänskästi tapatti 5 miljoonaa juutalais jutskaa sillee.

No arvatkaas kaunka paljon mulla niitä €uroja on tullut uhrailtua?!

Counter Strike Sourcessa uhraudun usein, kun lähden rynnäköllä vihollisten kimppuun.

Olen kääntynyt toisen posken, jälkeen päin ajatellen tuntuu hyvältä, vaikka silloin tulikin musta silmä ja porttikielto.

Kavereitten puolia on myös pidetty ja lättyyn on tullut kun ei ole puhu kelvannut ja muuta vastaavaa pientä kommellusta.

No ajat muuttuu ja voin sanoa että tapahtumat ovat auttaneet elämässä eteenpäin, jos periaatteistaan luopuu, niin sen jälkeen ei ole mitään menetettävää (eli syytä elää)

Jotenkin samaistun Mies vailla menneisyyttä leffan päähenkilöön, tiettyjä yhtymäkohtia kun löytyy...

En ole ns, uskovainen, pikemminkin päinvastoin,mutta kuitenkin

Joo kerran jotaki tuntematonta yritettii ampua singolla, haulikoilla sun muilla.
Mä sit herrasmiehenä hyppäsin patien eteen.
Ja tänään uhrasin itteni kantamalla pyykkejä alakertaan vaikka ei pyydettykkään.

Ei tämä nyt niin uhraus ole, mutta eipä muuta mieleen tule. Teknisen tunnilla väänsin/sorvasin/uursin iteselleni pakollisena työnä pienoisamfibion, ja *****n sellaisen. Laitoin sen reppuun, kun se lopulta valmistui. Jätin repun käytävälle välitunnin ajaksi.

Tunnilla sitten ihmettelin että miksi tästä on jalakset ovat menneet poikki. Sitten ihastukseni alkoi pyydellä vuolaasti anteeksi ja tunnusti nolona, että hän vahingossa kaatui reppuni päälle ja hajotti epäonnistuneen luomukseni. Annoin hänelle anteeksi ja olimme molemmat iloisia.

Elikkäs uhrasin esineen kaveruuden edestä. Minusta se tuntui uhraukselta, vaikkei sen kurjan amfibion kohtalo paljoa painanut.

On tässä tullut uhrauduttua ja aikaa tosiaan on sen takia mennyt monia kymmeniä tunteja. Helpottavaa näin jälkeenpäin kun miettii. Enpä uskalla ajatella millaista olisi, jollen olisi uhrautunut. Uhrautuminen kannattaa.

Jokainen teko on uhraus jotain kohtaan. Jokainen tunne on uhraus. Jokainen tiedonmuru on uhraus lähemmäs inhimillisyyttä kohtaan. Jokainen päätös on uhraus.

Uhrauksia tehdään aina valintojen yhteydessä. Ja ihminen joutuu valitsemaan aina.

Lainaus:13.07.2005 Tumppa kirjoitti:
Ei nyt tule mieleen...

Sama.

Sitten tosta jonkun jutusta, että kouluun hyökkäisi terroristit ja jos mut tapettaisi, ei kukaan muu kuolis. Niin mä voisin kyllä ihan hyvin kuolla. Muut kusipäät pelastuisi ja olisi iloisia, kun musta viimein pääsi eroon ja niin edelleen. Ainoat ketkä mun kuolemasta surisivat, olisi kaiketi sukulaiset ja perhe, ja heitä en halua satuttaa. Mutta mun luokkalaiset mulle ja mä niille on melkein ihan sama, paria henkilöä lukuunottamatta. Ei tekis niille kipeää mun kuolemakaan.

Lainaus:12.07.2005 Radikus kirjoitti:
Joskus olen kaverille kaljan tarjonnut, vaikka olisin sen itsekkin voinut juoda.

Sama. Mutta hädänalaisia pitää auttaa . Oon mä kyl joskus muutenkin uhrautunu, kai.

Lainaus:13.07.2005 sukkakunkka kirjoitti:
Minä jouiduin uhrautumaan karkista kerran. Mikä avuksi?

Hirveetä!

Tonic älä ny vaa tee itsemurhaa

uhrauduin soittamaan pianoa jotta saisi pelata

Tänään uhrauduin antamaan röökit 3 kaverilleni kun niillä ei ollut rahaa millä ostaa.