Elikkä ootteko olleet lyhyen/tai pitemmän elämänne aikana olleet oikeesti hengenvaarassa, mähän kyl jo kerroin sen vankikarkurijutun, mut olin kerran kyl myös autokolarissa, oikeaa ajoitusta ja hyvää kuskia saan kiittää et oon vielä täällä...
oli marraskuu ja loskanen sää me oltiin kaverin kyydis. lähettiin paikalliselta huoltikselta ja toinen kaveri lähti perään, noh eihän sitä turvavyötä muistanu sillo laittaa, onneks puoles matkas muistin. vähän sen jälkeen kaveri lähti deksillä ohittaa mittarissa reilusti yli 100kmh ja kylkeenhän se mäsähti. pyörimme piennarta pitkin ojaan(hyvä ettei ihan katolleen) ja siellä kökötettiin. Pulssi oli varmaan 200 ainaskin...


[Sonu muokkasi tätä viestiä 21.02.2002 klo 14:49]

Hmmm. Eipä noita oikein ole, lukuunottamatta sitä vahingossa hutkaistua golf-mailan iskua suoraan päänuppiin. Kivan kokoinen patti (vai mikä lie verenvuoto olikaan)...

Selittääkin miksi olen tämmöinen tätänykyä... =(:]

-Kt

Ehkäpä silloin kun meillä räjähti pensa kanisteri punkkerissa.

Noin viisivuotiaana lähdin isän perässä saunasta uimaan. Ainoa vaan, etten osannut uida, ja syvyyttä laiturin vieressä oli pari metriä. Isä onneksi huomasi, että hävisin jonnekin, muuten olisivat jääneet pelit pelaamatta.

Lainaus:

Mikko:

Isä onneksi huomasi, että hävisin jonnekin, muuten olisivat jääneet pelit pelaamatta.

Osuvasti sanottu.

No eläimet ovat aika hurjia veikkoja, kotka on hyökännyt kimppuuni takaa ja selkää päin, mutta onneksi päässäni oli visiiri joten silmäni säästyivät kynsien tuholta. Kotka saatiin häädettyä keppien kanssa irti. Selvisin säikähdyksellä ja verisillä naarmuilla.

Toinen kerta sattui, kun kävelin metsässä, ja itse metsän iso omena, karhu, käppäili vastaan. Noh, eikun maahan ja kuollutta esittelemään. Olin yksin metsässä, ja täytyy sanoa että silloin kun olin liikkumatta ja karhu nuuski niskaani, en ollut koskaan pelännyt niin perhanasti. Sydän hakkasi lujaa, ja melkein irti rinnasta, mutta siltä reissulta säästyin täysin ehjin nahoin.

Mulle on sattunut vaan tämä normaali koira juttu. eli menin joskus pienenä silittämään narussa olevaa karjalankarhukoiraa.. valitettavasti se koira hyökkäsi kimppuuni onneksi pääsin ryömittyä pois sen koiran läheltä. mulla on vieläkin sellanen 10cm pitkä arpi tossa silmänlähellä..

Legomancer olisit olisit pierassu niin se karhu olis ainaskin lähteny karkuun!!

Olenhan minä tippunut noin 3-4 metristä kiveen tai kantoon en tiedä mutta joka tapauksessa sain aivo tärähdyksen aloin itkemään (olin ehkä 5v) ja iskä tai äiti tuli hakee mut en muista mutta vähän ajan päästä lähti taju ja heräsin pikku tuvassamme kun olimma katsokaas lapissa.... ja toinen sitten kun olin jälleen matkailemassa Nilsiässä käveltiin etsimässä sieniä ja näin Käärmeen ja loikkasin varmaan 3 paikaltani jos tulis semmonen loikka koulun kisoissakin.... paikaltaan!

Pienenä joskus ala-asteella leikin Toni Niemistä kohtalokkain seurauksin. Laskimme siis talvella kallion reunaa (älkää minulta kysykö miksi) ja päätin olla rohkea ja laskea mäen seisten. Juuri kun olin päässyt sanomasta: "Täältä tulee Toni Nieminen", kompastuin ja putosin pää edellä kalliolta. Aluksi ei tuntunut missään, mutta sitten kaverit sanoivat, että silmässäni on joku patti. Ei muuta kuin opettajille puhumaan ja jäätä silmäluomeen. Silmäluomeni oli kuin golfpallo pitkän aikaa ja laskemiset saivat jäädä siltä talvelta. Ei nyt mitään hengenvaaraa ollut, mutta olisi se voinut silmäänkin osua.

Toinen "hengenvaarallinen" tapaus sattui vähän aikaa sitten. Olin veden alla eivätkä voimani riittäneet pääsemään takaisin pinnalle hengittämään. Pyristelin ties kuinka kauan kunnes viimein heräsin. Oli muuten melkoisen todentuntuinen uni, koska haukoin ilmaa vielä pari minuuttia herättyänikin.

Jos kukaan teistä tietää ouluhallia , olin kerran siellä harjoituksista ja valmentaja käski hakea maalit nostettavan verkon toiselta puolelta niimpä menimme siirtämään ja kun olin tulossa takaisin verkko putosi ja ala osassa ollut rautaputki pamahti otsaani , taju pois muutaman minuutin mutta ei muuta

Ruotsinlaivan uima-altaassa tuli tepasteltua about 50cm syvässä "lasten puolessa" ihan nassikkana. "Aikuisten puoli" oli samassa altaassa ja vesi vaihtui 50 sentistä suoraan puoleentoista metriin. Noh Pikku-Anttihan tietysti leikki Kolumbusta ja lähti käppäilemään aikuisten puolelle. Syvyys kasvoi simmun räpäyksessä metrillä ja uimataitoa ei ollut. Ei ole tietoakaan kuinka kauan siellä veden alla olin kunnes äiskä kiskoi minut ylös. Olo oli jotenkin turvallinen ja näin "valoa". Oli se sitten uskonnollista tilpehööriä tai hapen puutetta aivokuoren etulohkossa näin se suurin piirtein meni. Onhan tietysti mahdollista, että aika on hiukan muunnellut muistojani.

Lainaus:
21.02.2002 klo 18:33, Ant-Ti kirjoitti:
Ruotsinlaivan uima-altaassa tuli tepasteltua about 50cm syvässä "lasten puolessa" ihan nassikkana. "Aikuisten puoli" oli samassa altaassa ja vesi vaihtui 50 sentistä suoraan puoleentoista metriin. Noh Pikku-Anttihan tietysti leikki Kolumbusta ja lähti käppäilemään aikuisten puolelle. Syvyys kasvoi simmun räpäyksessä metrillä ja uimataitoa ei ollut. Ei ole tietoakaan kuinka kauan siellä veden alla olin kunnes äiskä kiskoi minut ylös. Olo oli jotenkin turvallinen ja näin "valoa". Oli se sitten uskonnollista tilpehööriä tai hapen puutetta aivokuoren etulohkossa näin se suurin piirtein meni. Onhan tietysti mahdollista, että aika on hiukan muunnellut muistojani.

Itse menin myös aikuisten altaaseen Ruotsin laivalla, mutta onneksi saunasta tullut setä minut sieltä nosti pois. Ihmettelen kyllä, että mitä varten altaita kuvasi ties kuinka monta turvakaveraa kun apua en kuitenkaan laivan henkilökunnalta saanut.

Lainaus:
21.02.2002 klo 17:59, Emerson kirjoitti:
Jos kukaan teistä tietää ouluhallia

tiedän paikan. katala paikka..
Itselläni ei ole sen kummempaa tapahtunut kuin että tippui rakennustelineeltä viime kesänä tiiliskivi päähän. Pari tikkiä, ei vakavempaa. pää tosin oli hieman kipuisa.

kerran nuorempana eräs kaveri vähän suutahti ja kävi hakemassa faijansa autotallista kirveen jonka meinas lyödä mun päähän pystyyn mutta meni snadisti ohi. ja erään tuttavan synttäreillä päivän sankari veti herneen nenään ja haki (yllättäen) faijansa revolverin jota tuli siihen naaman eteen heiluttaan.

Joskus penskana lähdin pahalla tuulella päiväkotiin, enkä laittanut autossa turvavyötä kiinni. Ja miten ollakkaan, oli ovi jäänyt myös hieman raolleen... Keskellä Jyväskylän keskustaa se ovi sitten aukesi ja veti minua myös vähän mukanaan (Pidin oven kahvasta kiinni). Olin puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä autossa ja roikuin siinä pari sekunttia katsellen vastaan tulevaa autoa, onneksi sain oven ajoissa kiinni. *phew*

Pienenä ( 7v) olin kuolla siihen kuristus juttun ku yskii aivan helvetisti ja kurkku turpoaa kiinni... Kaks kertaa oon ollu sairaalassa sen takia.... Nyt saan nauttia baritoonin äänestä

Syksyllä ku nousin bussista, ni lähen sen takaa kiertämää toiselle puolelle tietä, no ku se bussintakalamppu osu silmää en nähny yhtä saabia joku tuli takaa.... Jarrutti ku faan... No 40 cm musta! Oli kyl niin ******* lähellä..
Toinen kerta oli kerran ku olin kerran tulossa koulusta ni olin ylittämässä katua, ja sillo siit tulee yks lexus, joka näkee mut pitkältä joka ei jarruta vaan pistää enemmän kaasua. Taas joku puol metriä! Sen jälkeen kundi tunnisti taka peilistä kansainvälisiä sormitunnuksia! Kyl näitä auto juttuja on paljo...

Minun isälleni tapahtui näin, kun hän oli 5 vuotias:
Laiturin päästä lähti jyrkkä mäki ylöspäin. Isi kahden kaverin kanssa 7 ja 6 vuotias. Ottivat kilpailun että kuka pääse korkeimalle pyörällä. He ottivat vauhtia laiturin päästä, mutta isi pakittikin vähän liikaa ja tippui järveen eikä tietenkään osannut uida. Kaverit lähtivät hakemaan apua, mutta onneksi melkein puolessa välissä matkaa,vanhepi tajusi, että eihän me keretä hakea apua ja kääntyivät takaisin ja kiskoivat isäni hiuksisita rannalle. Hän oli ajelehtinut vähän matkaa eteenpäin, koska siinä virtasi.
Isäni heräsi kotoaan ja oli loppupäivän sinisenä.

[Heikki muokkasi tätä viestiä 21.02.2002 klo 20:12]

No olin siinä käveleskelemässä parkkihallin läpi ja kävelin autojen ja seinän välistä.Sitten kun olin jonkun muorin auton edestä niin tämä alkoi startata autoaan ja sehän lähti samantien liikkeelle.Siinä oli pari metriä väliä ja hyppäsin saman tien konepellille kyljelleni ja pelastuin täpärästi pitkältä sairaslomalta koska kyllä muori jysäytti seinään semmoista vauhtia että jos siihen väliin ois polvet jäänyt niin...en uskalla edes ajatella.

No mä oon meinannu hukkua moooonta kertaa(ja vieläpä koulun harjotuksis),ja liikenteessä huolimattomuuteni on aika pahaa...no kun tulin kouluun niin en huomannu mitään,no sitten about 2 tunnin päästä tuli 3. luokkalainen "kovis"()kysyyn et huomasinks mä et mun takana jossain metrin pääs oli auto ku ylitin tietä...lol

Kerran oltiin kaverin kaa uimassa ja yhtäkkii se kaveri vajos veden alle..Ja mä sitte menin sitä auttamaan (no yritys hyvä 10), mutt' sehä sitte tarras mun päähän ja upotti mut sitte veden alle, ett' itte pääsis ylös. No onneks mä oon aina ollu voimakkaampi ja voitte arvata hukuinko.

Lainaus:
21.02.2002 klo 18:33, Ant-Ti kirjoitti:
.....ja näin "valoa". Oli se sitten uskonnollista tilpehööriä tai hapen puutetta aivokuoren etulohkossa näin se suurin piirtein meni...

ant-ti ? löysit uskonnon syvimmän olemuksen = hapen puute aivoissa

Lainaus:
24.03.2002 klo 00:40, MarZuli kirjoitti:
Kerran oltiin kaverin kaa uimassa ja yhtäkkii se kaveri vajos veden alle..Ja mä sitte menin sitä auttamaan (no yritys hyvä 10), mutt' sehä sitte tarras mun päähän ja upotti mut sitte veden alle, ett' itte pääsis ylös. No onneks mä oon aina ollu voimakkaampi ja voitte arvata hukuinko.

Mä veikkaisin et sä hukuit, hehehehe

En muista iteeni sellaisessa vaarassa että siitä pitäisi mainita mutta kerran minun kaverini on kuollut.Olin n 15v.OLimme tullossa koulusta ja meille tuli jotain riitaa ja me aloimme tapella ja minä hutaisin kaveriani turpaan.Hän suuttui minulle ja jäi siihen seisomaan mina jatkoin matkaa ja myöhemmin kaverini tuli perässä kävelin junaradan yli tosi nopeasti ja taakse tiiraillen.No minä jatkoin matkaa ja yritin olla katsomatta taakse koko matkan.
Seuraavana päivänä sain kuulla että hän oli jäänyt junan alle.Heti ensimmäiseksi ajattelin että se oli minun vikani koska jos en olisi lyönyt häntä hän olisi varmaan vielä elossa.Mutta myöhemmin saatiin tietää että hän oli jäänyt makaamaan raitetten päälle.Poliisit luokittelivat sen selkeäksi itsemurhaksi.

olin mä tuo normandian maihinnousussa mukana ja luodit vingahteli vaan ohi ja yks läpäs vasemman aivopuoliskon ja arpia löytyy vielkin perseestä.......onneks oli hyvä kirurgi....siks mun vasen puoli päästä onkin amputoitu......onneks näkee pelata oikeella silmällä

Lainaus:
24.03.2002 klo 10:31, Salvatore kirjoitti:
olin mä tuo normandian maihinnousussa mukana ja luodit vingahteli vaan ohi ja yks läpäs vasemman aivopuoliskon ja arpia löytyy vielkin perseestä.......onneks oli hyvä kirurgi....siks mun vasen puoli päästä onkin amputoitu......onneks näkee pelata oikeella silmällä

Olipa hyvä tosiaan että oli hyvä kirurgi