eipä muuta oo käyny kun ajoin fillarilla kovaa ja meinasin jäähä auton alle...

,mutta mun kaveri on ollut pahassa pulassa se kerran oli leikkimässä pihalla ja leikki dinosauruksilla ja sen mielestä käärme oli dinosaurus . No kävi surku mäihä ja käärme luikerteli pihassa 4-5v poika juoksee myrkyllisen käärmeen perässä ja hokee :
-Katso DINOSAURUS!!!
mutta super isukki oli tässä(-kin) ja pelasti lapsensa.

Lainaus:
04.04.2002 klo 18:59, dark-dog kirjoitti:
Kerran liikka tunnilla kun hyppäsin ..milles se nyt olikaan....no ihan sama , jollekkin telineelle ,sitten siitä meni melkein kuperkeikka siinä pääll ja liikka ope sano et multa meinas selkä katketa,auh.

joskus ala-asteella mulle kävi sama juttu trampoliinilla (menin kuulemma kirjaimellisesti siniseks) nykyään mulla narskuu niskat kun pidän päätä alhaalla ja käännän sitä. johtuukohan tuosta "onnettomuudesta"

lisäksi on ollut lukuisia kaatuamisia pyörällä (aika rajujakin), melkein hukkumisia ja melkein-jäi-auton-alle tilanteita

8-vuotiaana laskin takapihallamme olevan mäen päältä pulkalla. Makasin pulkassa selin, pää menosuuntaan päin. Laskin tietysti suoraan puuhun. Tämä ei ollut niin vakava onnettomuus, vaikka takaraivoon tulikin tikit. Sen sijaan jos olisin pitänyt päätäni n. 5cm ylempänä olisi katkenneen oksan tynkä mennyt pääni läpi.

noh, eihän minulla niin erikoisia juttuja ole tapahtunut... paitsi yksi:

olin joskus pienenä saanut kumiveneen lahjaksi idiltäni synttäreiltä. noh, mentiinpä sitten tietenkin testaamaan, ja ihan mukavasti se sujuikin.... sitten aloin sukeltelemaan sen ali, ja tietenkin sitten jossain vaiheessa jäin "jumiin" veneen alle broidini ollessa siinä. aina kun yritin nousta ylös, osuin veneen pohjaan. pari kertaa tätä jatkui, enkä millään päässyt ylös.... noh, alkoi sitten silmissä heittää, ja jotenkin huono olo..... kokeilin sitten viimeisen kerran ja onnistuin.... en ole kyllä ihan varma tuosta olinko nyt niin pitkään siellä, kuin kuvaukseni antoi ymmärtää, mutta paniikki iski, eikä silloin paljon ajatella....

Onhan noita juttuja tullut eteen jo vähän useampiakin... Ensimmäisen mä muistan kun joskus pikkunassikkana olin kaverin tykönä kun heidän isänsä korjas leikkimökin kattoa.. No se tietty laski vasaran katolle ja se alko liukuu ja putos maahan.. No eipä tietenkää siellä alla nyt muuta ollut kun mun pääni. Siitä on niin kauan aikaa etten enää ees muista kunnolla mut sen muistan että sairaalaan lähdettiin aika noileeta vauhtia.. Ja verta oli joka paikassa.. Kai se aika kovaa kumahti kun vieläkin tuntuu päänupissa sellanen paukura.. =)

Toinen minkä muistan jo todella hyvin on niiltä ajoilta kun rakenneltiin majaa puuhun. Noh tottakai se maja sieltä sitten alas romahti ja ite maahan.. No ei siinä vielä mitään mutta kaveri tippui kanssa.. Ja suoraan mun selkäni päälle. Ikävä tunne kun jalat ei enää liikkunu ja sanoinkin kaverille että viittiskö se käydä hakemassa meen isän paikalle kun en ite kävelemään päässy.. Ja taas sairaalaan =)

Sitten tietty on noita liikenteessä sattuneita läheltäpiti tilanteita...

Nii vois vielä sen verran sanoo, tai oikeestan kysästä, että ootteko huomannu jos normaalisti tulee sellanen tilanne, että pitäis väistää, mutta jalat ei toimikkaan. Siis esimerkkinä on se kun joskus talvella olin tien vieressä ja näin että auto on tulossa sivuluisussa suoraan päälle. Noh aivot kyllä sano että pitää väistää ja aika noileeta tahtii mutta kun piti väistää niin jalat oli "makaroonia" nii ei väistäminen pikkusen vaikeentui...

Tämä tapahtui äitini tutulle noin muutama vuosi sitten. Tää on tosi tarina, vaikka aika salee joku tulee väittää että *****a jauhan. Nooh kerrotaan ny kuiteski. Eli siis tää mutsin kaveri oli kävelemässä keskustassa vissiin johonki kauppaan tai jotain. Hän oli juuri paripäivää sitten eronnut, tai siis hänen aviomies oli lähtenyt lätkimään. Kun hän sitten oli kävelemässä suojatien yli, oli jo punaiset valot ja autoja kulki, mutta hän ei kuitenka sitä huomannu ja oli sitte niiku kävelemässä suoraan auton alle. En tiedä sitten oliko hän niin muissa maailmoissa tai mitä, mutta kuitenkin juuri ennenku se oli astumassa siihen suojatielle hän tunsi ilmiselvästi että joku mies niiku ois napannu häntä olkapäästä ja estäny häntä menemästä, mies siksi että ote oli niin voimakas että hän ei todellakaan päässyt kävelemään. Nooh siitä sitten sillä samalla sekunilla ajoi auto ohi, eli hän olisi jääny tämän alle ellei tätä miestä olisi ollut. Kun hän sitten huomasi mitä oli tapahtunut, hän kääntyi kiittääkseen miestä. Mutta ketään ei siinä ollut!?

En tiedä oliko kyseessä jokin yliluonnollinen juttu tai ihan vain jokin alitajuntainen liike että pysähtyi valoihin. Mutta näin kuitenki kävi.

Tämä ei sattunut itselleni, mutta kerron kuitenkin:

Kaveri oli ollut kavereidensa kanssa metsässä ammuskelemassa ''kuulapyssyillä''. Kun he olivat lähdössä, joku vanha mies oli tullut osoittamaan haulikolla heitä, en sitten tiedä, oliko se ladattu. Tai edes sitä, oliko se totta... Aika uskottavasti se sitä kertoi.

-StonerX


[StonerX muokkasi tätä viestiä 17.07.2002 klo 09:44]

Noh, jotkut peliplaneetan käyttäjät ovat ehkä kuulleet tämän.Oli liikuntatunti tennsihallilla no meillä oli sitten siellä sulkapalloa no sulkapalloverkon päissä on sellaiset pitkät vaijerit, joissa ei ollut sellaisia värikkäitä päällysteitä.No juoksin pukuhuoneesta juomasta ja tottakai rintakehä siihen vaijeriin, ja siitä komeasti selälleen tuli aivotärähdys.Hassuinta on se että olin kulma itse noussut ylös ja mennyt pukukoppiin pukemaan opettajan kanssa, mutta itse en "näe" tätä mielessäni elikkä pelkkää mustaa.Sitten "heräsin" kun istuin opettajan vieressä penkillä...Heitin myös laatan koulussa
Kun oon ajatellu sitä jälkeenpäin niin siinä oli kuolema todella lähellä, kaiken lisäksi olisin voinu repiä korvauksia tennishallilta koska niissä vaijereissa pitää olla sellaiset päällysteet, murr suututtaa tollanen ******* vieläki pelottaa se

[late24 muokkasi tätä viestiä 17.07.2002 klo 12:44]

Että semmonen tapahtuma

Millainen kenellä?Mulla vai

Niin joo, tuli mieleen:
Oltiin perheen kanssa lomailemassa Kreikassa, ja mä olin jotain vuoden vanha. Sitte mä olin tunkenu suuhuni suklaan palan ja sitte äiti ja isä ihmetteli, että miksen mä hengitä. No, mut vietiin aurinkoon ja suklaanpala suli. Olin kuulemma ihan sininen. Onneks en muista tosta mitään.

Lainaus:
17.07.2002 klo 07:54, jappe84 kirjoitti:
Nii vois vielä sen verran sanoo, tai oikeestan kysästä, että ootteko huomannu jos normaalisti tulee sellanen tilanne, että pitäis väistää, mutta jalat ei toimikkaan. Siis esimerkkinä on se kun joskus talvella olin tien vieressä ja näin että auto on tulossa sivuluisussa suoraan päälle. Noh aivot kyllä sano että pitää väistää ja aika noileeta tahtii mutta kun piti väistää niin jalat oli "makaroonia" nii ei väistäminen pikkusen vaikeentui...

Hmm minulla ei ole samaa tapahtunut muussa kun unessa.
Onko kellekkään mulle käynyt samanlailla?
Esim jopa viime yön unessani kun pitäisi juosta karkuun tuntuu että oli parin promillen humalassa ja kaatuilee aivan koko ajan ja hädin tuskin pääsee liikkeelle.

Mä oon meinannu jäädä auton alle kolme kertaa ja kerran melkein hukuin. Yksi kerta kun meinasin jäädä auton alle oli talvella.

Olin pieni tyhmä penska ja olin ylittämässä suojatietä. Näin että auto oli tulossa ja "laskin" että ehtisin juosta toiselle puolelle tietä ennenkuin se tulisi. Mutta liukastuin jäähän ja kaaduin mahalleni. Oli lähellä ettei auto ajanut päältä, olihan tie liukas ja jos se olisi vähänkin myöhempään aloittanut jarrutuksen, olisin jäänyt alle. Se pysähtyi senttiä tai paria kauempana minusta joten se oli tosi hirweä tilanne.

Njäh...
En ole tietääkseni ollut koskaan lähellä kuolemaa, tai vakavammassa tapaturmassa ...

- The Bash*

Pienenä meinasin hukkua kun lähdin itse uimaan järvelle, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin hengissä hyppytaktiikalla, eli mä hypin pohjaa pitkin ja aina kun olin ilmassa kerkesin ottaa tarvittavan hapen uutta hyppyä varten ja näin pompin takaisin laiturille ja syvää oli... siinä kun ois kerran vetäny vahingossa vettä niin sillä sipuli.

Sit pieninä leikittiin siilinjärvellä "juna-aseman" junien päällä pyssyleikkejä. Nyt pari vuotta sitten oli olul juttu, että siellä oli pikkupojat hyppiny junien katolla, ja yksi oli kuollut valokaareen niistä voimalinjoista raiteiden päällä.

Astuin pari vuotta sitten rapun ovesta ulos, ja talon kulman takaa tuli hyvää vauhtia ambulanssi ilman pillejä. Dyykkasin vaivoin lähimmäiseen ruusupuskaan (oli talvi).

Välillä vähän positiivisuutta peliin. Kuunnelkaa tää:

www.kolumbus.fi/johtaja.vuojolahti/greenhill_brothers_-_sammakon_saku.mp3

Tulin ainakin hyvälle mielelle. Äiti; paljonkos mä täytinkään taas tänä vuonna .

Laitoin pienenä takkaan laastarista niitä muoveja se sulas mun sormeen kiinni. Auts.

Sain pistorasiasta ihan *******n ison säkärin.

Tipuin puusta about 2-3 metrin korkeudelt rintakehä edellä maahan. En saanu vähään aikaan henkee.

Ja kerran kaveri heitti kivel ikkunaa ni joku pappa tuli valittaa ni se sai yhtäkkii sydärin siin mun edes, kaatu maahan ja kuoli. Ei onneks jääny minkään laisia traumoja. Tämmöstä mulla on tapahtnu.

Ai nii joo. ja kävi mulla pienenä silleenki että tönäsin vahingossa kummallaki kädellä kämmenet auki lasista läpi. paniikissa aloin vaa kattoo käsiäni että kävikö mitään pahasti ni huomasin että ranteessa olevan valtimon vieree oli tullu syvä haava ja paniikissa luulin et mun valtimo oli menny poikki ni juoksin himaa laittaa laastareita siihe ni sit mutsi tuli kotii ja katto mun kättä ja sano et se haava oli valtimon vieres ni ei käyny sit mitään vakavampaa.

Lainaus:
04.04.2002 klo 19:10, urheilia kirjoitti:
Pienenä oli aivokallon tulehdus et silleen.

Mikä on aivokallon tulehdus?

Lainaus:
17.07.2002 klo 16:05, Geizhals kirjoitti:
Mikä on aivokallon tulehdus?

Aahh nuuhh... pilkku, pilkku... say my name!

No,tuossa kun kerran olohuoneessa hyppykierrepotkua harjoittelin,laskeutuminen "vähän" epäonnistui,eli liukastuin ja kompuroin ja kolautin pääni sekä selkäni olohuoneen oveen/ikkunaan.Ikkuni meni kyllä tuhanteen ja yhteen osaan,mutta minulta tuli vaan korvan takaa verta,eikä se paljoa haitannut.

Mutta sitten seuraavana päivänä siskoni tönäisi minut "sateenkaari"-säröille menneen yllämainitun ikkunan yhtä ruutua päin,ja poloinen käteni meni siitä läpi.
Ei se oikeastaan sattunut,näytti vaan hassulta/elokuvamaiselta kun käsi vuosi verta.

No sitten vuoden 2000 talvella olin Talmassa lautailemassa,ja päätin ensimmäistä kertaa mennä hyppyristä.Päätin mennä suoraan isoimpaan,koska muitakaan kunnollisia ei näkynyt(kyllä niitä oli,mutta en vain nähnyt niitä).Siinä oli sitten kahden ison korokkeen välissä juuri sopiva tila,josta olin nähnyt muidenkin hyppivän,ihan yksinkertaisilla hypyillä ja hyvällä tuloksella.
Lähdinpä sitten matkaan,enkä jarruttanut yhtään,vaikka syytä olisi ollut.Hyppyrin lähestyessä ajattelin "Kyllä se onnistuu".
No,sitten saavuin hyppyrille ja kohosin ilmaan.Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin...
...Mutta tässä se tuuri loppuikin.Tajusin että jokin on pielessä,kun lauta oli silmieni edessä ja selkä kohti maata.Tuntui kuin olisin ollut ikuisuuden ilmassa,ja ajattelin "Kuolenkohan minä nyt".
Ja KRÄKS!,laskeuduin niskalleni ja selälleni,ja makasin maassa varsin pitkään ennenkuin pääsin ylös.Kyllä oli kivaa,juu.

Kerran kokeilin puolivolttia vauhdistaa puulattialle.Tumps,selälläni maassa.

Voltti talon katolta talvella,suoraan mahalleni terassille jäiselle lumelle.

oon jääny postiauton alle siitä sain vaa aivotärähdyksen!

Isoveli oli just saanu noin viikko sitten ajokortin ja pyysin heittämään laneihin kaverin luo. No, päästiin metri pihasta ja toinen auto suoraan kylkeen... Kattoin heti että onko tietsikka kunnossa (oli se), sen jälkeen muistan tokaisseeni "mä haen isän"
Kyllä isä hoitaa!

Niin, aurinko sokas isevelin, ei se sen vika ollu ku sei nähny sitä autoa...en mäkään nähny