Tai noh,kyllähän tuo Green mile oli erittäin koskettava elokuva.

Green Mail on koskettavin elokuva minkä oon tähän asti nähny.

Elokuvista Scarface on melko koskettava etenkin kun Tony tajuaa ampuneensa parhaan kaverinsa huumepöllyssä ja kun Tony saa luodista ja viruu suihkulähteessä ja lopputekstit lähtevät rullaamaan
Myös green mile ja kill bill vol.2 loppu on pistänyt silmät kostumaan.
Ei ehkä elokuva mutta Naruto on myös kostuttanut silmiä pariinkiin otteeseen.

Lainaus:04.08.2005 Ghost_ kirjoitti:
En pahemmin kato mitää draama leffoja, nii ei oo tullu eteen mitää koskettavaa.

Niin johtuu siitä , että mitä vaan sä katotki , naurat niille leffoille =D

Green Mile, Hopeanuoli (siis ne kaikki leffat yhteensä) , Ja ehkä titanic..?

Lainaus:06.08.2005 juska kirjoitti:

Täysin samaa mieltä, itse asiassa tuo on muutenkin oma henkilökohtainen suosikkini. Toinen koskettava elokuva on Grave of the Fireflies, joka kertoo kahden japanilaisen veljeksen koettelemuksista 2. Maailmansodan aikana.

Taegukgi - Brotherhood of War, anyone? Kertoo kahdesta E-Korealaisesta veljeksestä Korean sodan aikana. Ihan hyvä leffakin vielä.

Lainaus:03.08.2005 Chore kirjoitti:
Green mile.

Mikään elokuva ei oo vielä tätä jätkää saanut herkäksi!

Ei varmaan mikään

Leijonakuningas ja Fluke!
Fluke varsinkin, joka kerta meinaan itkeä.
http://www.fs-film.fi/showPage.php?page_id=1086&movieId=334 <3

Etsin haulla aihetta, johon vois vuodattaa tätä, mutten löytänyt. Lähdin sitten kahlaamaan n.80 sivua läpi, jotta löytäisin sen aiheen, jota hakua ei mahdollisesti löytänyt. Aihetta ei löytynyt, mutta tämä korvannee sen vuodatuspisteenä. Elokuva, jonka aihetta etsin, on nimittäin ehkäpä ainoa, joka on saanut oikeasti kyyneleet valumaan poskiani pitkin. Kyllä, poskiani pitkin, monikossa. Jos jokus leffa on mut saanut aiemmin näin haavoittuvaiseen olotilaan, on se tuottanut virran vain toiselle poskelle, ehkä vasemmalle. Tämä elokuva taasen.. oh.

Tätä leffaa etin ja etin kaupoista. Viikkoja sitä metsästin ja näkyi valoa: Gigantin tarjouslehdessä oli kuva elokuvasta ja hinta: 5,90e. Pakko-ostos. Kukaan ei suostunut autolla kuskaamaan sinne kymmenen kilometrin päähän, joten lähin sitten pyörällä. Vastatuuleen sitä ajettiin, loppumatka irvistys naamalla. Giganttiin pääsin, vaan ei sitä yli puolen tunnin etsintöjen jälkeen löytynyt. Pettyneenä mutta muutama hyvä leffa kuitenkin lohtua luomassa läksin kotiin.

Tänään sitten koitti uusi mahdollisuus. Isoveli päätti lähteä käymään Gigantissa, joten sinnepä lähdin itsekin. Ei löytynyt vieläkään, enkä kyllä niin uskonutkaan käyvän.
Samalla matkalla vielä Oulun Kodin Ykköseen, ei mitään. Pitääpä sitten tilata netistä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä vielä keskusta Anttilasta löytyisi se Yksi ja Ainoa. Etsintää, etsintää. Isoveli ehdottaa Die Hardia, oli ilmeisesti kuullut nimen väärin. Mutta aih, mikä Die Hardin vieressä olikaan. Heart, brave, Braveheart. Tuo elokuva, jonka olin vuosia sitten nähnyt ja jota olin jo kauan halunnut, mutta vain pari viikkoa kunnolla etsinyt.

Braveheart oli elokuva, jonka uskoin tuovan hienoa viihdettä, osoittautuikin mahtavaksi, sanoinkuvaamattoman kauniiksi viihde- ja tunneraketiksi. Jotkut tätä parjaavat tasapaksuksi, käyväksi ns. viihde-elokuvaksi, mutta minä ylistän tätä elokuvana, jonka kaunistakin kauniimpi musiikki yltää LotR:ien musiikkien yläpuolelle, jopa Gladiaattorin ylitse. Tämä uskomattoman yksinkertainen sävel on niin järkyttävän kaunis jo sellaisenaan, mutta yhdistä se vapautta huutavaan, juuri kuolevaan mieheen... tämä mies on tehnyt asiasta, jota ei kukaan kehdannut ajatellakaan asian, joka toteutui. William sai vapauden Skotlannille, William kuoli marttyyrina. William sai mut pillittämään ja kääntämään päätäni, jottei vieressä katsova äiti sitä huomaisi.
Tuo tunteita raastava kohtaus, joka myöskin sellaisenaan on jo voimakas, yhdistettynä tuohon uljaaseen, vapaaseen, ylistävään musiikkiin saa minut maistamaan suolaa.
Voi hyvä Luoja, miten mahtavan leffan Mel on ohjannut. Haukkukaa kliseiseksi keskikerraksi, minulle tämä Parhaan Elokuvan Oscarin voittanut elokuva on se Yksi ja Ainoa, se paras.

Braveheart...

Noita koskettavia elokuvia on monia. Nyt ensimmäiseksi mieleen tulee Kolja. Jos olet actioniin ja scifiin tottunut henkilö niin anna aikaa tuolle elokuvalle. Kokemus syntyy siitä kun olet katsonut rauhassa elokuvan. Sama pätee kaikkiin elokuviin kun annat vain aikaa niille ja olet avoin.

Asema 49, A.I - tekoäly, Koirani Skip, La Bamba ja vaikkapa Tyttöni Mun. Nämä ovat olleet mielestäni aika surullisia elokuvia.

Lainaus:03.08.2005 LehmA kirjoitti:
Leijonankuningas. Itkin pienenä aina kun katsoin sen siinä kohdassa, kun simban isä kuoli.

SAMA! :cry:

^^Kyllä melkeinpä samaa mieltä Natalyn kanssa tässä asiassa. Braveheartin loppu oli ihan pirun dramaattinen. Toki muitakin leffoja on joissa on surkeampikin loppu, mutta tuo Braveheart on melkeinpä lempileffani ja aina jaksaa surettaa toi loppu. Weird...

E: Hienosti noi loppu-sanat tulikin näemmä tohon... Lisätäänpä vielä listaan Black Hawk Down ja Gladiaattori lähinnä huikean hyvien musiikkien vuoksi.

******* oon kyllä jo listannu ,mutta kerronpa. Katsoin tos hetki sitte Gladiaattorin ja sitten ku lopussa se jäbä kysy ketkä auttaa kantamaan niin ******* rupes itkettämään. Minkää muun leffan jälkeen en oo niin rääkyny.

One hour photo.

Green mile veti kyllä hiljaseks...

Schindlerin Lista pisti hiljaiseksi.

Lainaus:09.08.2006 Arc-170 kirjoitti:

Lainaus:03.08.2005 LehmA kirjoitti:
Leijonankuningas. Itkin pienenä aina kun katsoin sen siinä kohdassa, kun simban isä kuoli.

SAMA! :cry:

Sama täällä

Million Dollar Baby, on se vaan sellanen veikko.

Gundam Chars Counterattack... loppu oli hemmetin surullinen...

Ginga Nagerboshi Ginissä Mm.Kun Benizakura kuolee,Akatora kuolee ja Riki kuolee.Alkukin oli aika koskettava.Hyvät musiikit leffassa on.
Ginga Densetsu Weedissä taas kun Sakura kuolee ja kun John kuolee.Niin ja kun Shouji ja muut kuolevat.

Lainaus:04.09.2005 Nosto kirjoitti:

Lainaus:06.08.2005 juska kirjoitti:

Täysin samaa mieltä, itse asiassa tuo on muutenkin oma henkilökohtainen suosikkini. Toinen koskettava elokuva on Grave of the Fireflies, joka kertoo kahden japanilaisen veljeksen koettelemuksista 2. Maailmansodan aikana.

Taegukgi - Brotherhood of War, anyone? Kertoo kahdesta E-Korealaisesta veljeksestä Korean sodan aikana. Ihan hyvä leffakin vielä.

Taegukgi on hyvä! Meinasi ihan tulla tippa linssiin sen lopussa. Myös Grave of the fireflies on erittäin riipaiseva. Molemmat löytyvät luonnollisesti hyllystäni. ^^

Passion of the Christ