Joskus monta vuotta sitten olin viikon todella kovassa mahataudissa. Maha oli mielettömän kipeänä, oksensin kaiken ruaan vatsasta ulos ja vielä sen jälkeen pelkkää vihreätä mahanestettä (Yäk!). Yölläkään ei paljon saanut unta, kun piti koko ajan rampata vessan ja makuuhuoneen väliä. Kaksi päivää kestettyä se loppui joksikin aikaa, mutta mentyäni ulos leikkimään naapurin toisten lapsien kanssa, oksentelu ja mahakipu alkoi pian taas uudelleen. Sitten seuraavana päivänä pitikin mennä sairaalaan tiputukseen, että olo hieman helpottuisi. Pari päivää tiputuksen jälkeen tauti hiljalleen parani.

Eipä tuon pahempia ole kuitenkaan tapahtunut, ei tule ainakaan mieleen.

kun koiramme myytiin luulttin että minulla on allergia jota ei kuitenkaan ollut ja kaiken kukkuraksi uudet omistajat olivat... *keksii oikeaa sanaa...* yksinkertaisesti huonoja eivät pitäneet minkäänlaista huolta niistä sen kun kuulin niin teki mieli mennä hakkaamaan koko väki

No minulle on sattunut aika paljon kaikkea ikävää, mutta en rupea muistelemaan menneitä joten varmaan se kun viime perjantaina juoksin johonkiin SAAATANAN MONTTUUN JA JALKA TAITTU NILKKA TURPOS ENKÄ VOI KÄVELLÄ KUNNOLLA VIELÄKÄÄÄN AAAAAAAAAAAAAAARGHHHHHHHHHHH!

Minulle ei ole koskaa tainnut tapahtua mitään ihmeellistä. Ainakaan en muista, joten tuskin ainakaan mitään kamalaa on sattunut.

Toisaalta sehän on kamalaa myös minun kannaltani, jos jollekkin läheiselleni tapahtuu jotain. Siinä tapauksessa kamalinta mitä ikinä on tapahtunut, on kun pikku-veljeni henki toppasi yhtäkkiä. Se oli aivan hirvittävän kamalaa. Siinä hätäilessäni en uskaltanut edes aluksi koskea häneen, mutta lopulta näin hänen kurkunpäässään jonkun ötökän. Tein äkkiä rautalangasta koukun ja vedin sen ötökän pois.

Olin kyllä aluksi niin lukossa kuin olla ja voi. Onneksi onnistuin siitä tokenemaan. Sen jälkeenkin olin vielä aivan kalpea. En olisi ihmetellyt yhtään, jos olisin itsekkin pyörtynyt. Tästä kiitos myös sedälleni joka oli opettanut miten hätätilanteissa toimitaan. Lääkäri kun oli

Vaihdoin 4 luokalla koulua ja sen uuden koulun luokka oli käyny joka vuos noin 2 kertaa laskettelemassa ja mä en koskaan, noh sitten me mentii laskettelee sen uuen luokan kaa ja jäin tietty muista hiuka jälkee mutta onneksi opettaja vähä autto ja sain laskettua kaatumatta jopa yhen mäen.
No sit siellä alhaalla mentii open kaa jonottamaan ankkuri hissii ja mentii molemmat samaa ankkurii. oltii noin puolessa välissä mäkeä kun se opettajan tasapaino heltiää ja se kaatuu mun päälle no ei siinä vielä mitään mutta se ankkuri hissi otti kiinni opettajan jalasta ja se alko vetää meitä mäkeä ylös ja mä olin sen opettajan alla miettikääs sitä kun en ollu kovin pitkä sillo ja se opettaja oli aikaköriläs.
V***u se sattu.
Siitä asti mul on ollu jostain kumman syystä kammo laskettelemiseen... Piti myöhempinä vuosina keksiä tekosyitä ettei tarttenu mennä laskettelee.

Lainaus:13.08.2005 Vibra kirjoitti:
Vaihdoin 4 luokalla koulua ja sen uuden koulun luokka oli käyny joka vuos noin 2 kertaa laskettelemassa ja mä en koskaan, noh sitten me mentii laskettelee sen uuen luokan kaa ja jäin tietty muista hiuka jälkee mutta onneksi opettaja vähä autto ja sain laskettua kaatumatta jopa yhen mäen.
No sit siellä alhaalla mentii open kaa jonottamaan ankkuri hissii ja mentii molemmat samaa ankkurii. oltii noin puolessa välissä mäkeä kun se opettajan tasapaino heltiää ja se kaatuu mun päälle no ei siinä vielä mitään mutta se ankkuri hissi otti kiinni opettajan jalasta ja se alko vetää meitä mäkeä ylös ja mä olin sen opettajan alla miettikääs sitä kun en ollu kovin pitkä sillo ja se opettaja oli aikaköriläs.
V***u se sattu.
Siitä asti mul on ollu jostain kumman syystä kammo laskettelemiseen... Piti myöhempinä vuosina keksiä tekosyitä ettei tarttenu mennä laskettelee.

hehehehe sori mut oli aika hauska juttu ku aloin miettii miltä ois näyttäny tulla teidän takana

Koirien lopettamiset on kyllä ollu henkisesti rankimpia tapauksia mitä on eteen sattunut. Tuskin olen sukulaisten hautajaisissakaan surrut niin paljon.

Mulla oli kerran viikon kestävä mahatauti. Kaikki ruoka tuli ulos ja vessassa piti olla n.2-3 kertaa tunnissa. Untakaan ei saanut kunnolla ja yöllä täytyi pitää kuumaa/lämmintä rättiä mahan päällä kun se helpotti
Sitten me mentiin sairaalaan ja siellä jouduttiin odottamaan noin 4 tuntia.
Kun vihdoinkin päästiin lääkärin vastaanotolle niin tohtori määräsi minulle aikuisten sappikivilääkettä
Siitä se tauti vaan paheni.

Mummin ja Paapan kuolemat ovat olleet ikäviä myös.

Offtopic: Tämä ei tapahtunut minulle vaan kaverilleni. Oltiin hyppimässä trampoliinillä sitten kaverini kaatui trampoliinille selälteen ja minä tipuin suoraan kantapää edellä hänen sukuelimille =/
Olin vielä saanut hyvät "vauhdit" elikkä tulin korkealta.
Ja se oli täys vahinko. Siinä sitten kyseltiin "Sattuuko?"

No huuleni päälle putosi puupölli ja se repes aika epäsiisti ja kivuliaasti
Ja sit terveysasemalla siihe pistettii puudutus joka ei vaikuttanu ja sitä piti vielä halkasta vähän lisää jotta se saatiin kokonaan ommeltua
Muistan aina lihavan naislääkärin sanat:'Tämän ei pitäisi sattua'

Ei minulle mitään NOIN karmivaa/kamalaa ole tapahtunut. "Läheltä piti"-tilanteita on tullut senkin edestä...

Koiranpentu kuoli viime talvena. Se oli kaahee ryysis.

Jalka murtus just ennen kesää... Meni vähän kesäloma pilalle. No, ei se ole mitään verrattuna niihin muihin asioihin joista olen lukenut täällä...

Pappa kuoli marraskuussa vissiin :cry:

Lainaus:01.09.2005 Swift kirjoitti:
Offtopic: Tämä ei tapahtunut minulle vaan kaverilleni. Oltiin hyppimässä trampoliinillä sitten kaverini kaatui trampoliinille selälteen ja minä tipuin suoraan kantapää edellä hänen sukuelimille =/
Olin vielä saanut hyvät "vauhdit" elikkä tulin korkealta.
Ja se oli täys vahinko. Siinä sitten kyseltiin "Sattuuko?"

Voi hitto, sattui varmaan tajuttomasti :/ Tyypille jäi traumoja..?

Lainaus:02.09.2005 Smuqe kirjoitti:

Lainaus:01.09.2005 Swift kirjoitti:
Offtopic: Tämä ei tapahtunut minulle vaan kaverilleni. Oltiin hyppimässä trampoliinillä sitten kaverini kaatui trampoliinille selälteen ja minä tipuin suoraan kantapää edellä hänen sukuelimille =/
Olin vielä saanut hyvät "vauhdit" elikkä tulin korkealta.
Ja se oli täys vahinko. Siinä sitten kyseltiin "Sattuuko?"

Voi hitto, sattui varmaan tajuttomasti :/ Tyypille jäi traumoja..?

Kyllähän siinä hieman kyyneliä valui.
Ei siitä mitään traumoja tullut, kyllä vielä samaan aikaan hypitään trampalla

Lainaus:01.09.2005 Rhode kirjoitti:
Koirien lopettamiset on kyllä ollu henkisesti rankimpia tapauksia mitä on eteen sattunut. Tuskin olen sukulaisten hautajaisissakaan surrut niin paljon.

Totta, itkin monta tuntia kun koirani lopetettiin, ajattelin vaa miten mukava se oli ja en voisi enää koskaan nähdä sitä. Olin vielä mukana siellä missä annettiin piikki, siihen se kuoli mun syliin...

Lainaus:02.09.2005 WunderBaum kirjoitti:

Lainaus:01.09.2005 Rhode kirjoitti:
Koirien lopettamiset on kyllä ollu henkisesti rankimpia tapauksia mitä on eteen sattunut. Tuskin olen sukulaisten hautajaisissakaan surrut niin paljon.

Totta, itkin monta tuntia kun koirani lopetettiin, ajattelin vaa miten mukava se oli ja en voisi enää koskaan nähdä sitä. Olin vielä mukana siellä missä annettiin piikki, siihen se kuoli mun syliin...

:cry: itkin itsekki kun luin oikeasti :cry: :cry:

Lainaus:02.09.2005 WunderBaum kirjoitti:

Lainaus:01.09.2005 Rhode kirjoitti:
Koirien lopettamiset on kyllä ollu henkisesti rankimpia tapauksia mitä on eteen sattunut. Tuskin olen sukulaisten hautajaisissakaan surrut niin paljon.

Totta, itkin monta tuntia kun koirani lopetettiin, ajattelin vaa miten mukava se oli ja en voisi enää koskaan nähdä sitä. Olin vielä mukana siellä missä annettiin piikki, siihen se kuoli mun syliin...

Surullista...

Lainaus:02.09.2005 Napsu kirjoitti:
Koiranpentu kuoli viime talvena. Se oli kaahee ryysis.

Siis vasta pentu....

No mul on kaks asiaa: Toinen oli ku jalka nuksahti eikä pystyny kävellä noin viikkoo ja toine on ko koulus ei eile vaa sitä edellisen perjantain pelattii yht pelii keinuis menin hakee siin palloo enkä huomannu ku toisis keinuis keinujan keinu tuli mua lärviin

Isäni kuoli noin kaksi viikkoa sitten. Se on kamalin asia, joka minun kohdalleni on sattunut.

Lainaus:12.08.2005 Alferos kirjoitti:
Minulle ei ole koskaa tainnut tapahtua mitään ihmeellistä. Ainakaan en muista, joten tuskin ainakaan mitään kamalaa on sattunut.

Toisaalta sehän on kamalaa myös minun kannaltani, jos jollekkin läheiselleni tapahtuu jotain. Siinä tapauksessa kamalinta mitä ikinä on tapahtunut, on kun pikku-veljeni henki toppasi yhtäkkiä. Se oli aivan hirvittävän kamalaa. Siinä hätäilessäni en uskaltanut edes aluksi koskea häneen, mutta lopulta näin hänen kurkunpäässään jonkun ötökän. Tein äkkiä rautalangasta koukun ja vedin sen ötökän pois.

Olin kyllä aluksi niin lukossa kuin olla ja voi. Onneksi onnistuin siitä tokenemaan. Sen jälkeenkin olin vielä aivan kalpea. En olisi ihmetellyt yhtään, jos olisin itsekkin pyörtynyt. Tästä kiitos myös sedälleni joka oli opettanut miten hätätilanteissa toimitaan. Lääkäri kun oli

punkki? ihan mielenkiinnosta kysyn.

Kauheinta mitä minulle on tapahtunut, on se , kun isä tekaisi itsarin pari vuotta takaperin ..Kauhempia asioita ei ovi edes kuvitella..

Bensan hinnankorotus nyt viikonloppuna

Lainaus:02.09.2005 metsapeikko kirjoitti:

Lainaus:02.09.2005 Napsu kirjoitti:
Koiranpentu kuoli viime talvena. Se oli kaahee ryysis.

Siis vasta pentu....

Mihin se kuoli?

Aiheeseen:Itslenneni ei ole kovin kummosia satunut.
Mutta kerran vaihdettiin kaverin kanssa pyöriä ja ajeltiin Konneveden urheilu kentän luona. Kaverini ajoi edelläni ja minä siinä ihan takana. ajettiin ilman käsiä ja kaveri ajoi monttuun ja kaatui eteeni. Lensin korkealta ilmasta pyörien päälle "munilleni" ja se sattui aivan saakulisti. Oli kyllä itku herkässä vaikka naurettiin aika runsaasti.