Se, että koulussa ollaan jo paiskittu 2 päivää hommia.

Ähh huomenna taas kouluun. Loma meni kuin siivillä.

Olen vähän kysellyt yhdeltä uudelta luokkalaiselta tekstiviestien kautta, että jos kävisi heillä. Asuupi jossain parin kilometrin päässä. Sanoin, että varmaankin tänä päivänä pääsisin ja voisi tavata yhdessä paikkaa ja siitä heidän kotiin, jos ei mitään kummia ole parturin jälkeen. No, en vielä ole sanonut mitään kotipuolelle, kun pidin itsestään selvänä, että joo tästä sitä mennään. Nyt on ihan älyttömän typerä olo, kun en ole sanonutkaan, en vain kehtaa sanoa näin viime hetkellä, että äiti ei pitäisi tyhmänä. Sitten olisi myös keljua pistää viestiä, että joo enpä nyt voikaan tulla. Tässä olisi vahingot lähinnä itsellä ja vatuttaisi karmeasti. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksen voi sanoa, että lähden käymään yhdellä uudella luokkalaisella sitten parturin jälkeen. Hmm, yöllä en meinannut saada unta kun pyöri ajatukset päässä. Surkimuksen olo, mutta hoidanpa asian omalla tavalla, itku tänne ei auta. On kyllä niin noloa, kun olla ja voi.

Niin ja toinen on se, että lomaa on enää tämä viikko.

Kolmas, kirja pitäisi lukea ja keväällä arvostelu valmiina (tylsä kirja, ei kiinnostaisi.)

Neljäs, kuvaamataidon töitä tekemättömiä, arvostelu kuun lopussa. ***** ***** ******.

No, onneksi näistä edes musiikin esitelmän ainekset on vain viimeistelemättä.

TOK, sanot vaan että menet ystäväsi luo käymään ja siinä se. Ei se noloa ole.

Lainaus:04.01.2007 cs-bot kirjoitti:
TOK, sanot vaan että menet ystäväsi luo käymään ja siinä se. Ei se noloa ole.

Joo, en mäkään näe mitään noloa, jos menee uuden kaverin luona käymään. Ihan normaalisti itse ainakin menin seiskaluokalla uusien kavereiden luona käymään, kuin vanhojen tuttujenkin.

Lainaus:04.01.2007 cs-bot kirjoitti:
TOK, sanot vaan että menet ystäväsi luo käymään ja siinä se. Ei se noloa ole.

Joo.

Se ei siis ole noloa, että menee sinne, vaan se, etten uskalla sanoa, kun tuntuu hölmöltä, että on sopinut juttuja uuden tyypin kanssa ja sitten viime hetkellä kummiskin aletaan kysellä. Tai sitten ei. Olen nyt ennenkin tällein tehnyt prkele. Kaveri äsken jo kyseli, että milloin siis tavataan siellä, niin saa nyt odottaa vastausta hiukan. Saameri.

Anteeksi kun olen tällainen friikki.

Hmm. En ymmärrä pointtiasi TOK. mikä tuossa on nyt niin kamalaa/noloa?

Mutta entäs jos kyseessä on tyttö? Eihän sitä heti kehtaa mennä porukoille huutelemaan siitä. ;D

Lainaus:04.01.2007 makezu_FIN kirjoitti:
Mutta entäs jos kyseessä on tyttö? Eihän sitä heti kehtaa mennä porukoille huutelemaan siitä. ;D

Miksi ei?

ECSTASY

Ajelin tuolla *****lla honleilla kyselemässä kesätyöpaikkaa. Paikka josta kysyin oli n. 6km päässä. Sanottiin, että soita kuukauden päästä nii katotaan sitte. Lähin pois sieltä ja kun olin ajanut n. 3km niin yhtäkkiä ilman mitään varoitusta tulee jonkinmoinen töksähdys ja kone sammuu. Yritän käynnistää niin ei käynnisty. Bensaakin oli aivan riittämiin. Vituttaa...
Ideoita mikä olisi vikana? Itse en niin hyvä näissä ole ja faija kiinassa atm. Tulee vasta 2vk kuluttua.

Lainaus:04.01.2007 SeriousMursu kirjoitti:

Lainaus:04.01.2007 makezu_FIN kirjoitti:
Mutta entäs jos kyseessä on tyttö? Eihän sitä heti kehtaa mennä porukoille huutelemaan siitä. ;D

Miksi ei?

Koska monasti varsikin nuorena porukat alkavat v*ttuilemaan siitä, eikä se ole kovin mukavaa, eihän?

Se että erään ystävän kanssa emme juttele enää paljoa. Pelkään että ystävyytemme menee pilalle. Hän on erittäin tärkeä ihminen minulle, enkä haluaisi menettää häntä.

Piti sopia uusista ajoajoista, mut kaikki pakeni sieltä autokoulun rakennuksesta, nii saanukkaa sit mitää muuta aikaseks ku sen testin läpi :/

Huoh. Ei tammikuussa pitäisi olla mutaongelmia ulkona. Se ärsyttää.

Lainaus:04.01.2007 Sgulz kirjoitti:
Koska monasti varsikin nuorena porukat alkavat v*ttuilemaan siitä, eikä se ole kovin mukavaa, eihän?

Ei varmastikaan ole, jos ei osaa ottaa v*ttuilua huumorilla ;)

Mutta sanot vain että menet yhden kaverin luo. Jos kysyvät kenen, keksit vaikka vain jonkin nimen ja sanot että yksi luokkalainen. That's it!

Lainaus:04.01.2007 SeriousMursu kirjoitti:

Lainaus:04.01.2007 makezu_FIN kirjoitti:
Mutta entäs jos kyseessä on tyttö? Eihän sitä heti kehtaa mennä porukoille huutelemaan siitä. ;D

Miksi ei?

Ei nyt vaan todellakaan, JOS.

Asia hoidettu kuitenkin. Jotenkin tuntui typerälle mennä sanelemaan, kun kaveri asuu viiden kilsan päässä ja ei ole vielä mitään sanonut kun on sovittu . Rykäisin asian, että tästä sitä vaan kävelemään menen kaverille ja niin sitten menin. Kyllä oli suuri vaiva.

Lainaus:04.01.2007 No_Name kirjoitti:

Lainaus:04.01.2007 Sgulz kirjoitti:
Koska monasti varsikin nuorena porukat alkavat v*ttuilemaan siitä, eikä se ole kovin mukavaa, eihän?

Ei varmastikaan ole, jos ei osaa ottaa v*ttuilua huumorilla

Mutta sanot vain että menet yhden kaverin luo. Jos kysyvät kenen, keksit vaikka vain jonkin nimen ja sanot että yksi luokkalainen. That's it!

Kyllä siinäkin on rajansa. Tuntuisiko susta mukavalta, jos sulla olisi pikkusisko kokoajan naljailemassa sun perääs, mutta et kuitenkaan vois tempaista sitä othaan, niin kuin pikkuveljeä?

Pikkusiskot ja veljet ovatkin nyt eriasia. Kuvittelin sinun tarkoittavan nyt ihan vanhempia, he kun osaavat kyllä lopettaa sen jossain vaiheessa ja pitää rajoissa. Oletan ainakin. Jos pikkusiskot sun muut ovat vielä hieman nuoriakin, eivät he välttämättä edes osaa vielä v*ttuilla vaan se on ihan suoraa kiusantekoa. V*ttuilulla ja kiusanteollakin kun on eronsa.

V*ttuilu on sitä, kun olet lähdössä ja faija huutaa perään jotain tyyliin: "Muista kumi!" Kiusanteko taas sitä kun kokoajan närpitään ja "Matilla on tyttöystävä lällällää".

Lainaus:04.01.2007 cs-bot kirjoitti:
Se että erään ystävän kanssa emme juttele enää paljoa. Pelkään että ystävyytemme menee pilalle. Hän on erittäin tärkeä ihminen minulle, enkä haluaisi menettää häntä.

Sitten kannattaa jutella enemmän, vaikka yhteisistä intresseistä. :)

Itteäni ärsyttää lähestyvä maanantai ja silloin alkava armeija. Mielelläni menen kyl armeijaan, mut tämä pienessä jännityksessä odottaminen on tuskaa.

Lainaus:04.01.2007 SeriousMursu kirjoitti:

Lainaus:04.01.2007 cs-bot kirjoitti:
Se että erään ystävän kanssa emme juttele enää paljoa. Pelkään että ystävyytemme menee pilalle. Hän on erittäin tärkeä ihminen minulle, enkä haluaisi menettää häntä.

Sitten kannattaa jutella enemmän, vaikka yhteisistä intresseistä.

Itteäni ärsyttää lähestyvä maanantai ja silloin alkava armeija. Mielelläni menen kyl armeijaan, mut tämä pienessä jännityksessä odottaminen on tuskaa.

Mielellään mennän, mieluummin tullaan... No ei, toivottavasti olet niitä tyyppejä jotka pitävät armeijasta edes vähän. Saanko udella vähän että minne päin olet menossa armeijaan ja... öö.. mitenhän sen kysyy.. Mille "puolelle" olet menossa?

Lainaus:04.01.2007 Guerilla_ kirjoitti:
Mielellään mennän, mieluummin tullaan... ;) No ei, toivottavasti olet niitä tyyppejä jotka pitävät armeijasta edes vähän. Saanko udella vähän että minne päin olet menossa armeijaan ja... öö.. mitenhän sen kysyy.. Mille "puolelle" olet menossa?

Juu ei mulla mitään armeijaa vastaan ole, päinvastoin. Upinniemeen, Suomenlahden Meripuolustusalueeseen ois matka. Ei ihan sitä mitä halusin, mut tämäkin kelpaa hyvin. "Puolesta" en tiedä vielä mitään, se päätetään sitten alokasajan päätyttyä (näin ainaki ymmärsin).

Kun tää ***** ***** netti alko katkeilee ******* ei pysty tekee mitää.

Jotenkin tuntuu, että ystävä on hieman masentunut tai jotain. Pitkään ollut täysin burn out, eikä viime päivinä ole mitään jaksanut tehdä, ja kun on perunut menoja, on äänestä kuullut että tämä on ollut itkuun purskahtamassa ja kuulostanut niin väsyneeltä. Harmittaa hänen puolestaan, pitkään aikaan tämä ei vaan ole tuntunut jaksavan arkea, ja vaan tahtonut levätä. Nyt loma on lopuillaan, ja yhä hän tuntuu olevan burn out. Olen pirun huolissani siitä, miten hän jaksaa ysiluokan loppuun ja saa riittävät arvosanat päästäkseen haluamaansa jatko-opintopaikkaan, kun hädin tuskin jaksoi syyslukukauden loppuun. Tuntuu kokoajan siltä, että täytyisi tehdä jotain hänen hyväkseen, mutta neuvoton olo, mitä muka voisin tehdä? Vituttaa oma asenteeni, en oikeastaan tahdo auttaa, mutta toisaalta taas tahdon. Itse kun joskus olin masentunut, ei kukaan sitä tuntunut huomaavan, ja pelkään että hänkin on masentunut ja olo suurin piirtein sama mitä itsellä joskus. "Miksi kukaan ei huomaa että olen masentunut?! Miksei kukaan auta?!"
Harmittaa myös siinä suhteessa, että itselläni on hyvä olla, ja olen onnellinen, ja hän tietää sen. Puhuessa voisi olla pelko "tahdonko tuon onnea häiritä? Se on niin onnellinen, tahdonko sen omilla murheillani pilata?" tai "tuo on onnellinen, voiko se edes käsittää että voi olla paha olla?" Lyhyesti sanottuna olen neuvoton.

Pitää odottaa kuukausi että saan kitaran