Hmm.. Pienempänä, ensimmäisellä tai toisella luokalla jäin välintunnilla pienenä poikana isomman kaverin jalkoihin. Pyörryin ja heräsin seuraavaksi kellonsoittoon maalin sisältä noin 5 minuuttia myöhemmin. Sen muistan, että pääkipu oli kova loppupäivän.

Yhden kerran on ollut pyörtyminen lähellä, mutta tokenin siitä, ennen kuin pyörryin.
Se johtui menetetystä veri määrästä.

En ole varsinaisesti kyllä pyörtynyt mutta pari kertaa armeija-aikana oli varsin lähellä kyllä. Kerran kun otettiin ihan aikamittauksen kanssa että piti sellaisen mittavaijerin kanssa juosta kun toinen mittasi suuntalaitteella suuntaa...kyseessä kesä ja suht lämpimät ilmatkin. Kieli vyönalla kun juoksi pitkin ryteikköjä sen minkä kykeni niin perille päästyä "loppukirissä" meinas kyllä filmi katketa. Toinen oli kun luovutin siellä verta, niin seuraavana päivänä oli marssia, taas lämpimällä kelillä. Taisi vähentyneet "verivarannot" saada näkemään vähän tähtiä.